Olen lapseton nainen, 37-vuotias. Olen seurustellut nyt joitakin kuukausia etäsuhteessa miehen kanssa, tapailemme yleensä viikonloppuisin noin pari kertaa kuukaudessa. Miehellä on kuusivuotias tytär, jonka olen tavannut pari kertaa aikaisemmin parin tunnin ajan molemmilla kerroilla, kun lapsen olisi pitänyt olla äidillään viikonloppua, mutta äidillä oli jotain menoa ja niinpä isä lupasi häntä hoitaa sen aikaa. Lapsen äidistä emme juuri ole puhuneet, mutta mies on antanut ymmärtää, että heillä on vähän ongelmia lapsen asioista sopimisessa, eli äiti on joustamaton miehen tai lapsen toiveille, mutta odottaa mieheltä täydellistä joustamista hänen toiveilleen.
Sitten asiaan. Olin työmatkalla viime viikonlopun ja näin ollen minulla on muutama vapaapäivä tässä viikolla. Tulin sovitusti tänään työmatkalta suoraan mieheni luokse ja "asetuin taloksi", vaikka mies onkin vielä töissä. Hänellä on tänään jokin pidempi palaveri, joten poikkeuksellisesti pääsee vasta sen jälkeen kotiin, yleensä on kotona ja 16 aikoihin. Olin juuri tullut, kun pihaan ajoi auto ja sieltä kävelee miehen tytär kassinsa kanssa soittamaan ovikelloa. Auto oli jo ajamassa hiljalleen pois, mutta kun avasin oven tytölle, se perutti takaisin ja tytön äiti alkoi raivota minulle. Minulla ei ole kuulemma mitään asiaa olla siellä miehen asunnolla silloin kun heidän tyttärensä on siellä, joten minun pitää heti poistua talosta. Aikani kuunneltuani raivoamista kerroin ystävällisesti, että en ole nyt poistumassa, vaan aion viettää muutaman vapaapäiväni sopimuksemme mukaan miehen luona ja ihmettelin tyttären tuloa, koska minulle ei sellaista oltu kerrottu. Selvisi, ettei mieheni ole tiennyt tästä lapsensa vierailusta, koska äiti oli yllättäen päättänyt lähteä reissuun ja toi siksi aikaa lapsen isälleen. Kun hänelle selvisi, ettei isä ole edes vielä palannut töistä, sai raivokohtaus aivan järkyttävät mittasuhteet. Ilmoitin, että lapsi voi jäädä minun kanssani odottamaan isää, jos se on äidille ok, muussa tapauksessa en voi auttaa asiaa mitenkään. Äiti lähti ja jätti tyttärensä tänne.
Me nyt tässä odottelemme isää ja pelaamme jotain lautapeliä samalla kun minä kirjoittelen tätä ja tyttö selittää päivän tapahtumia. En tiedä lapsista mitään, mutta eiköhän me hengissä selvitä sen aikaa kun on tarpeen. Ihmettelen kuitenkin, että onko tällainen ihan normaali käytäntö? Että jos vaikka miehen kanssa muuttaisimme yhteen, niin voiko äiti tuoda tyttärensä ihan minä hetkenä tahansa ovemme taakse ja vain olettaa, että se on meille ok ja jos ei ole, niin ihan sama, tyttö jää kuitenkin? Jos en olisi avannut ovea, niin kai se äiti sentään olisi jäänyt katsomaan, että tyttö ei jää pihalle ennen kuin lopullisesti olisi kurvannut pihasta pois? Ja muutenkin, jos en saa olla edes samassa asunnossa lapsen kanssa yhtä aikaa, niin miten ihmeessä minä nyt yllättäen jouduin lapsen kanssa kahdestaan tänne ja se onkin äidille parempi vaihtoehto kuin odotella isää? Olenkohan äidin mielestä jo ansainnut paikkani lapsen elämässä tässä roolissa, vai pitääkö minun hänen mielestään poistua heti kun lapsen isä tulee? Ja en muuten yhtään edes tiedä, miten se isä reagoi tähän asiaan, että lapsi on yllättäen täällä minun kanssani, vaikka ei pitäisi olla.
Mitä ennustatte tässä seuraavaksi käyvän?
Sitten asiaan. Olin työmatkalla viime viikonlopun ja näin ollen minulla on muutama vapaapäivä tässä viikolla. Tulin sovitusti tänään työmatkalta suoraan mieheni luokse ja "asetuin taloksi", vaikka mies onkin vielä töissä. Hänellä on tänään jokin pidempi palaveri, joten poikkeuksellisesti pääsee vasta sen jälkeen kotiin, yleensä on kotona ja 16 aikoihin. Olin juuri tullut, kun pihaan ajoi auto ja sieltä kävelee miehen tytär kassinsa kanssa soittamaan ovikelloa. Auto oli jo ajamassa hiljalleen pois, mutta kun avasin oven tytölle, se perutti takaisin ja tytön äiti alkoi raivota minulle. Minulla ei ole kuulemma mitään asiaa olla siellä miehen asunnolla silloin kun heidän tyttärensä on siellä, joten minun pitää heti poistua talosta. Aikani kuunneltuani raivoamista kerroin ystävällisesti, että en ole nyt poistumassa, vaan aion viettää muutaman vapaapäiväni sopimuksemme mukaan miehen luona ja ihmettelin tyttären tuloa, koska minulle ei sellaista oltu kerrottu. Selvisi, ettei mieheni ole tiennyt tästä lapsensa vierailusta, koska äiti oli yllättäen päättänyt lähteä reissuun ja toi siksi aikaa lapsen isälleen. Kun hänelle selvisi, ettei isä ole edes vielä palannut töistä, sai raivokohtaus aivan järkyttävät mittasuhteet. Ilmoitin, että lapsi voi jäädä minun kanssani odottamaan isää, jos se on äidille ok, muussa tapauksessa en voi auttaa asiaa mitenkään. Äiti lähti ja jätti tyttärensä tänne.
Me nyt tässä odottelemme isää ja pelaamme jotain lautapeliä samalla kun minä kirjoittelen tätä ja tyttö selittää päivän tapahtumia. En tiedä lapsista mitään, mutta eiköhän me hengissä selvitä sen aikaa kun on tarpeen. Ihmettelen kuitenkin, että onko tällainen ihan normaali käytäntö? Että jos vaikka miehen kanssa muuttaisimme yhteen, niin voiko äiti tuoda tyttärensä ihan minä hetkenä tahansa ovemme taakse ja vain olettaa, että se on meille ok ja jos ei ole, niin ihan sama, tyttö jää kuitenkin? Jos en olisi avannut ovea, niin kai se äiti sentään olisi jäänyt katsomaan, että tyttö ei jää pihalle ennen kuin lopullisesti olisi kurvannut pihasta pois? Ja muutenkin, jos en saa olla edes samassa asunnossa lapsen kanssa yhtä aikaa, niin miten ihmeessä minä nyt yllättäen jouduin lapsen kanssa kahdestaan tänne ja se onkin äidille parempi vaihtoehto kuin odotella isää? Olenkohan äidin mielestä jo ansainnut paikkani lapsen elämässä tässä roolissa, vai pitääkö minun hänen mielestään poistua heti kun lapsen isä tulee? Ja en muuten yhtään edes tiedä, miten se isä reagoi tähän asiaan, että lapsi on yllättäen täällä minun kanssani, vaikka ei pitäisi olla.
Mitä ennustatte tässä seuraavaksi käyvän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttu juttu. Näin se vaan menee. Eikä sitä voi ymmärtää. Olen itse luokitellut jonkin asteen sairaudeksi äitien tapaa käsitellä lasten asioita.
heh... vastaat itsellsi... juupa, näitä aina tulee.. mutta katkeruuson se peikko, joka nostaa korvansa aina silloin tällöin.
Mitäpä jos keskittyisit niihin omiin asioihin, etkä puuttuisi kenenkään perhe elämään. Eihän kukaan varmaan täällä kerro sinunkaan ongelmia, menneisyyttä tai sun tekoja ja omituisuuksia? MIkä saa kertomaan ihmisen, toisten aisat???? Aika surullista.
yhtä sairaita kuin viranomaisetkin; voi vain kuvitella montako miljardia suomessa
laitetaan tulevaisuudessa lastenpsykiatriaan toimimattomasta viranomaismenet- telystä, valehtelusta tuomioistuimessa, lapsen eristämisestä ja manipulaatiosta..
lasten toimiessa pelinappuloina vanhempien tai viranomaisten ja vanhempien vä-
lisissä riidoissa, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen edun ja oikeuksien kanssa
No toden näköisesti lapsen isä paneskelee kanssasi muutaman kuukauden, ja sitten olet suunnilleen samassa tilanteessa tytön äidin kanssa.
Jännää, että sinun tarvitsee kysellä sitä, kun se näin ilmiselvää on sivusta katsojalle.
Jaahas. Ilmeisesti tämä tilanne on useiden mielestä ihan normaali, joten turhaan kai ihmettelen. Ja en tule olemaan muutaman kuukauden kuluttua samassa asemassa tytön äidin kanssa, sillä minulla ei ole lapsia muutaman kuukaudenkaan päästä eikä koskaan. On hyvin mahdollista, että me emme ole miehen kanssa yhdessä enää tulevaisuudessa (sitä puoltaa jo se, että minä en taida haluta suhteeseen, jota hallitsee miehen entinen tällä tavoin), mutta me voimme sitten laittaa välit kokonaan poikki ja olla tapaamatta enää koskaan.
Ja tuolle aikaisemmalle vastaajalle: minä nimenomaan olen yrittänyt pysyä poissa toisten perhe-elämästä. En ole halunnut tavata tytärtä kertaakaan, hänen äitiään vielä vähemmän. En ole halunnut kuulla juurikaan mitään tytöstä tai tämän äidistä. Olisin erittäin mielelläni pysynyt erillään heistä täysin ainakin niin kauan, että alkaisi näyttää, että pysyisimme miehen kanssa yhdessä loppuun asti. Kuvittelin nytkin tekeväni heille (vastentahtoisen) palveluksen suostumalla ottamaan tyttären, vaikka isänsä ei ollut kotona. Onko palvelustenkin tekeminen toisille kiellettyä?
Entä jos lapsi olis jäänyt oven ulkopuolelle,isä tulisi yöllä.Kenen vastuu.Nämä on arkea tänä päivä.Miksei kukaan ei kyseenalaista äidin uusikkoa.Siinä vasta aihe,kunhan lapset kasvavat ja ymmärtävät asioita.