Onnelliset

sieluni on
ryypännyt koko
päivän ja elämäni
lähestyi
ruumiinvamman
vaaraa

housun sepalus
pullotti geometrisessä
muodossa ja
vetoketjun väliin
asettunut tahdoton
oli menettänyt
kiimansa

pelkonsa ja
primitiivisen
kuolemansyntinsä

se oli vain sylkenyt
kristillisen nöyryytensä,
elämänlankansa
satoihin
luolamiehelle sopiviin
rakoihin

viattomuus on
sellainen kaukainen
ihme,
se on kuin
vastasyntynyt
lumi
pehmeässä hunnussaan

karskin miehen
kurittomaan elämään
ei sellainen
ylellisyys istahda

tuo auringonpaistettaan

enkelit eivät
koskaan tule
jumalattomien asuinsijoille

muistuta pyhää neitsyttä
rukouksen kiihkeässä
voimallisuudessaan

sellaisille miehille
ei Jeesuskaan
nouse kuolleista

pese elämän
kauneutta kasvoille

ehei suru
oli osa päivää
ja ripusteli
paheellisen vivahteen

näkyviä ryppyjä
ja suoranaisia
jalanjälkiä
eletystä elämästä

mutta se
katse ei kerännyt sääliä,
itkenyt menettämätöntä

ei

se oli kiinteä ja
täyteläinen

houkutellen aina
katseita,
kasvot täynnä kykyä
saada ja janota
rakkautta

sulokkaan kaulan
jokaisen
himokkaan naisen
suudella

vartalon muistuttaessa
miehisyyttä,
kireää metallilankaa
värähtelemässä
halukkuuttaan pariutua

mitä nainen näkee
tällaisessa
haarniskassa,
parranpituisessa
sängessä

yhdyssiteessä maailman
salaisiin alueisiin,
hyvään oloon

sydämensykkeeseen

valmiina taistelemaan
kunnes se
särkyy

niinhän se
sydän aina
tekee

muistuttaen meren
tuoksua,
vapautta

ja unta aamunyöntunteina

ääretön musta piste
kuten minä sen
näen

äsken katsoin pelikuvaa
ja puhuin suullasi
punertavana
hehkuvaa kehää

olin kuin
vihollinen ja
antaessani sen
mitä haluat

muutun prinssiksi,
kauniiksi lumpeeksi
vetten päällä

rannan aalloksi,
joka ottaa omansa

sinut

kevään valon,
verkon, joka
puristaa mnua
siitä missä
on ollut
elämäni tyhjyys

siemen, joka
ei ole itänyt,
poiminut hymysi
hedelmää

ja kaikki vain
askeleen
päässä
inhimillisyydestä

rakkaudenteosta
uimassa ulapalle

pysyen loitolla
äärettömän elämän
kareilta

olemalla se
eläin, joka
nostaa haarojenväliin
kosteuden

huuhtoo tyhjyyden
ja autiuden
äänettömyydellä

pois pelon
pois heikkouden

vain olkapäät
kohtaavat,
sekoittaen ruumiin
palat paremmin
toisiinsa

vaaleaa ja haurasta
karskissa
pohjakosketuksessa

tuoden suolaa balsamiin

makua

koskettaen kysyvästi
ja se kosketus näkee
sielusi kyvyn

kynttilän, joka
nostaa monen
suljetun portin
vapauttaman äänen

ohuet pilvet
auringon sokaista

jotain kaukaista,
tuttua ja peruuttamatonta

ja se kauneus
tunkeutuu sieraimiin
ja avaa koko
oven sepposen selälleen

puristaessaan,
repiessään tyydytyksen
olemusta jokaisesta
kosketuksesta

jokaista ruumin
osaa
ja sirpaletta,
joista kokonaisuus syntyy

läheisyys, joka
ohjaa täydellisyyteen
kohti lautturin
kykyä huutaa
huokaisten

nimeä

sinun
minun ja
kaikki valtiaan nimeä

odottaen uutta aamua,
uutta yötä
mahdollisuutta
kantaa toisensa turvaan
peiton alle

rauhaan, joka
on
onnellisuuden
tähdenlentona
kehoihimme annettu

http://www.youtube.com/watch?v=4H29C1IiGr0