Äiti on syntynyt vuonna 1920, nyt tyttärenä on tosi vaikeeta, hän asuu yksin ja kai sitä ehkä haluukin että ois oma koti, karjalaisena oma koti jäi veli venäläiselle. Muisti hänellä on mennyt, muistaa kyllä vanhoja asioita. Mitä voi tytär tehdä ettei loukkais tunteita ja olis äidillä loppuelämä elämisen arvoista.
Vaikeuksia
Äidin tyttö
4438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen äidistäsi nuorempi ja saman kokenut kuin hänkin. Karjala jäi naapurille ja sinne jäi kaikki omaisuuskin.
Omasta kokemuksestani osaisin neuvoa sinulle ainakin sen, ettet pitäisi äitisi puheita ja tekemisiä sellaisina ettei hän mukamas ole enää mitään. Toisin sanoen , ota huomioon hänen olevan sinua paljon vanhempi ja suhtaudu hänen tekemisiinsä ymmärtäen sen ettei hän ole enää niin nuori kuin sinä, ei tekemisiltään , ei ajatuksiltaan eikä jutuissaan.
Se tosiaankin pitäisi ottaa lasten huomioon että emme enää vanhoina ole yhtä tietoisia asioista ja muustakaan niinkuin nuoremmat lapsemme. Eikä meille sanomiset tule niin helposti ymmärrettävinä kuin heidän, vaan sama asia voitaisiin kertoa useammalla sanomisella.
Ainakin minua loukkaa juuri se kun 20v nuorempi lapseni sanoo minulle "kun et sinä mitään tiedä niin ei siitä kannata puhua". Omasta mielestäni , jos en mitä tiedä, niin lapsen olisi selitettävä se kuinka tämä asia nyt sitten oikein on.
Asumisesta, hoidosta ja olemisesta en osaa neuvoja antaa kun en tiedä olosuhteitakaan.
äitiäsi kolme vuotta nuorempi, mutta asun yksin omassa kodissani, mutta lapsuuden maisemissa kuitenkin.
Olen huomannut omassa muistissani samanlaisia katkoksia lähimuistiin osittain. Se ei kuitenkaan ole vielä mikään haittatekijä sillä "tärkeimmät" asiat kuitenkin ovat hallinnassa.
Mielestäni sinä et oikeastaan voi tehdä äitisi hyväksi muuta kuin ettet edes vaadi häneltä enää muistamista kaikista asioista vaan sivuutat ne ja puhut niistä asioista mikä häntä kiinnostaa. Seuraa tilanteen kehittymistä ja jos se pahenee järjestät hänelle kunnan viramoisten kanssa hoidon.
Parasta mitä voit tehdä on että et unohda häntä vaan soittelet niin usein kun voit jolloin hän tuntee olevansa muistettu. Se on jo paljon.
Toinen tärkeä asia on se ettet moiti tai huomauttele hänelle hänen elämisestään sillä mielen pahoittaminen jää kytemään pitkäksi aikaa ja vaikka kaikki ei ihan kohdalleen menekään niin jätä niistä huomauttamatta. Yksinäiselle hyvä mieli on tärkeä elämänkumppani.
Jo se että kysyit neuvoa on kiitoksen paikka. Se osoittaa että välität äidistäsi
Toivotan kaikkea hyvää teille molemmille.
Saskia, Sinulta sitten syntyy kauniisti nuo ohjeet, tässä ihan sivullisenakin kiittämään.
Senverran omakohtaistakin mukaan - vaikka lienen joskus muussa yhteydessäkin jo maininnut - että kun tyttäreni soittaa minulle päivittäin tarkistaakseen, että kaikki on O.K., niin päivittäin myös minä tunnen pistoksen rinnassani siitä, etten niin tehnyt äidilleni, vaikka isä kerran kehoittelikin. Olin niin työntäyteinen - muka! Oli paineita työssä ja kotona. Ja olihan hänellä isäni, ei ollut yksin. Luonnollisesti pidimme muita yhteyksiä.
Kiitos, kun sain "vuodattaa"!
Sinulle "äidin tytär" suositan Saskian kuulemista ja hyviä vointeja! Helena
Olen samaa mieltä kuin Helena04 Saskian neuvoista. Siinä ne ovat omakohtaisesti koettuina ja kerrottuina. Tuossa yksin asumisessa on vain se huoli, että kykeneekö äitisi selviämään, kun muisti klikkaa.
Vanheneminen on täyttä työtä. Ennen itsestään selvät asiat on nyt suunniteltava sen mukaan kuinka jaksaa, osaa ja muistaa. Oletko yksin huolinesi? Nyt olisi hyvä, että saisit sivustatukea joltakin läheiseltä tai viranomaiselta.