Ja nimenomaan siis naisen hypogonadismi. Tuntuu olevan sen verran harvinaisempi kuin miesten hypogonadismi, että netin ihmeellisestä maailmasta ei kamalasti löydy naisten kokemuksia asiasta :/
Mutta löytyykö täältä ketään tuosta kärsivää? Milloin sait diagnoosin ja kestikö selvittelyssä kauan? Miten olet kokenut kaiken diagnoosiin liittyvän, esim. oliko helpotus vai päinvastoin? Miten on vaikuttanut elämääsi, oletko kertonut asiasta vaikka seurustelukumppanille, kavereille, perheelle? Miten hypogonadismiasi on hoidettu?
Itselläni diagnoosin saanti kesti kauan, tai ainakin nuoresta aikuisesta se tuntui pitkältä ajalta. Teininä jo oli hankalaa huomata että muut kehittyivät, kun itselle ei tapahtunut mitään, vartalon muodossa ei tapahtunut mitään, rinnat eivät kehittyneet, karvoitusta ei alkanut ilmaantua, menkoista nyt puhumattakaan. Kun sitten vihdoin kunnolla tutkittiin ja hypogonadismi todettiin ja aloitettiin hormonikorvaushoito, niin alkoi mietityttämään lapsettomuus ja mitä kaikkea se tuo tullessaan sitten lasten hankinnan ollessa ajankohtaista...
Mutta niin, ajatuksia, kertomuksia, kohtalontovereita?:D Tiedän että aika hakuammuntaahan tämä on, ei kovin yleinen vaiva, onneksi.
Mutta löytyykö täältä ketään tuosta kärsivää? Milloin sait diagnoosin ja kestikö selvittelyssä kauan? Miten olet kokenut kaiken diagnoosiin liittyvän, esim. oliko helpotus vai päinvastoin? Miten on vaikuttanut elämääsi, oletko kertonut asiasta vaikka seurustelukumppanille, kavereille, perheelle? Miten hypogonadismiasi on hoidettu?
Itselläni diagnoosin saanti kesti kauan, tai ainakin nuoresta aikuisesta se tuntui pitkältä ajalta. Teininä jo oli hankalaa huomata että muut kehittyivät, kun itselle ei tapahtunut mitään, vartalon muodossa ei tapahtunut mitään, rinnat eivät kehittyneet, karvoitusta ei alkanut ilmaantua, menkoista nyt puhumattakaan. Kun sitten vihdoin kunnolla tutkittiin ja hypogonadismi todettiin ja aloitettiin hormonikorvaushoito, niin alkoi mietityttämään lapsettomuus ja mitä kaikkea se tuo tullessaan sitten lasten hankinnan ollessa ajankohtaista...
Mutta niin, ajatuksia, kertomuksia, kohtalontovereita?:D Tiedän että aika hakuammuntaahan tämä on, ei kovin yleinen vaiva, onneksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tunteen minulla todettu sairaus 15 vuotiaana nyt olen 23vuotias. En ymmärtänyt silloin 15w seurauksista mutta nyt on tullut vastaan kun halusisin perustaa perheen. En ole saanut oikean laista tietoa sairaudesta kuin sen että lapsia en tule saamaan normaalisti. Eilen vasta löysin tietoa sairaudesta nimellä hypogonadismi eli sukurauhasten vaikea vajaatoiminta. Jos haluat enemmän keskustella nii laita yhteystietoja....
Vihdoinkin joku jolla sama tauti oon mettästäny vuodesta 2010 hypogonadismia sairastavia vihdoikin tärppäs. Olin tosin melkein jo luovuttanut.
Toi hypon teksti tuntu kuin mun kirjottamalta, muuten paitsi että kouluterveydenhoitaja ei suostunut myöntämään että jokin on pielessä kun 10v rinnat on alkanu kasvaa mutta 14v ei vieläkään kuukautiset ollu alkanut. Pojat sen kyllä alko huomaa yläasteella kun en viihtynyt ikäisteni tyttöjen seurassa. Sitten kasiluokalla kehitty vielä epilepsia kiusaamisen myötä. Kun tauti vihdoin todettiin olin 15v. Päätin sillon pysyä sinkkuna ja päätöksessäni oon pysynyt, en voi saada lapsia kun normaali kuukautiskierto puuttuu.
Niin ja lisätään nyt vielä että, jotta kaikki olis menny mahdollisimman pahasti pieleen käytin karbamatsepiini lääkitystä (epilepsia) aina 18v asti ja sinä aikana estrogeeni korvaushoidon teho huono sillä karbamatsebiini heikentää estrogeenin tehoa.
Minulla todettiin 17-vuotiaana hypogonadismi. Sain hormonikorvaushoidon jota olen käyttänyt koko ikäni. Olen nyt lähes 50-vuotias. Kuukautisia ei koskaan tullut eikä rinnat alkaneet kasvaa. En ole koskaan kohdannut ketään, jolla olisi sama sairaus. Sen kanssa voi kuitenkin elää hyvää elämää ❤️
Tsemppiä
Minulla todettiin 15 v hypogonadismi. Olen nyt 43 v. Minulla ei alkanut kuulua merkkiä buberteetista
Lasten neurologian åplk kautta pääsin hoitoon, mutta vasta vuonna 2000 tuli markkinoille epilepsialääke joka ei vaikuta hormonikorvaushoitoon. Onneksi karbamatsebiini lopetettiin 18 v tarpeettomana. Puoli vuotta myöhemmin saatiin aikaan ensimmäinen tyhjennysvioto. Horminikorvaushoidon teho parani merkittävästi