Ystävät ovat omistushaluisia

Omistushaluisista sukulaisista on kokemusta kun perheelliset vaativat kaiken ajan koko ajan esittäen vaatimuksiaan ja tuuppaen kakaroitaan hoitoon niin ettei vanhemmilla jää ollenkaan aikaa lapsettomille lapsilleen.

Ne eivät ota huomioon että on muitakin ihmisiä tässä maailmassa. Minkä ihmeen takia se kakara tekee ihmisen sellaiseksi, etuoikeutetuksi niin että voi talloa muut ihmiset suohon?

Me yksineläjät lapsettomat voisimme olla monta kuukautta tai vuosiakin kuolleena eikä kukaan kaipaa tai kysele ellei ole omaisuutta niin silloinhan haaskalauma kyttää koska se kuukahtaisi.

En voi mennä vanhemmilleni silloin kun siellä on lapsia kun he eivät anna aikuisten keskustella ja ovat heti mustasukkaisia. Ei kiinnosta katsella lasten temppuilua ja kiinnittää vain niihin huomioo kuten ne vaativat ja jos ei ole kiinnostunut niin ne kuritta kasvaneet kakarat ovat todella törkeitä juuri niin kuin vanhempansakkin.

Ongelma on mennyt niin pitkälle etten kaipaa vanhempiani enää ollenkaan enkä käy siellä. Ainoa hyvä puoli tässä on se että olen itsenäistynyt niin että vanhempieni kuolema ei surettaisi eikä tuntuisi yhtään miltään. Olen tehnyt surutyöni ja haudannut ne ajat sitten jo. Kiitos tästä omistushaluisille lapsiperheille.

En ole ajatellut koskaan tekeväni edes pakkolasta kilpaillakseni kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Miksi lapsiperheen pitää aina olla etusijalla eikä koskaan ajatella muiden ihmisten tunteita? Koskaan ne eivät kysy sopiiko niin että muiden täytyy aina väistää heidän tieltään. Heidän etunsa ovat aina etusijalla ja kaikki muut joutuvat joustamaan. Jos meillä oli sovittu tapaaminen niin aina se peruttiin eikä edes ilmoitettu kun oli kakarat tuupattu äkkiä etukäteen ilmoittamatta. Katkaisin välit kokonaan pariksi vuodeksi niin johan alkoi äänikellossa muuttumaan. Puhelimet suljettiin eikä oltu tavoitettavissa silloin kun tapasin vanhempiani. Minä sanelin ehdot niin että jos haluatte nähdä niin loppuu kusettaminen ja pettymysten tuottaminen.

Olen erilainen ihminen ja sitä on vaikea hyväksyä. En käytä ketään hyväkseni enkä anna itseänikään käytettävän. En elä sen takia että kilpailisin täällä jonkun kanssa. Olen ehdoton että jos jotain sovitaan niin se pitää. Jos sopimukset alkaa lipsua ilman mitään todellista hätää niin sanon itseni irti sellaisesta suhteesta oli sitten omaisia tai ei. Omistushaluista luonnetta en omista vaan ennemmin toisinpäin, vetäydyn mutta jatkuvaa pettymystä en siedä. Itse en tee sellaisia sopimuksia tai tapaamisia mihinkä ei tosissaan sitoudu tai tietää jo heti ettei niitä pysty noudattamaan. Terveydelliset esteet ymmärrän mutta en muita.