Tämä keskustelu on omistettu miehistä parhaalle Senecalle, joka ei pelännyt kuolemaa ollenkaan hän jopa olisi tappanut itsensä mutta piti kiinni elämästänsä koska rakasti isäänsä, jolla ei ollut muuta kuin astmaa sairasta poikansa Seneca. Jättäytyessään henkiin Senecasta tuli kuuluisa stoalainen filosofi ja keisari Neron opettaja, joka teki lopulta itsemurhan keisarin käskystä.
Seneca tiesi että kuolemanpelko on typerää koska jos suuret miehet ovat oikeassa hänelle olisi ollut kunnia viettää ikuisuus suurten filosofien ja runoilijoiden kanssa tuonelassa tai syntyä uudestaan, sekä tuhoutumista hän pelkäsi yhtä vähän.
Seneca antoi ystävälleen Luciliukselle omistamissaan kirjoissa tiedon että ihminen kuolee "pisara kerrallaan" koko ajan eikä sen vuoksi kuolemassa ole pelättävää; kuvittele jääpuikkoa se tuhoutuu yksi pisara kerrallaan ja on kokoajan kuoleman vallassa kuten ihminen.
Tämän lisäksi stoalaiset opettivat itseään sanomalla lapsilleen ja itselleen yöllä ajatuksissaan "et välttämättä herää huomenna, minä en välttämättä herää huomenna" ja tämän lisäksi Seneca opetti että jos kuolema on kivulias ja kestää kauan enkä kuole millään kuolema on heikko, mutta jos en kestä sitä se on lyhytaikainen.
Miksi kukaan joka ei usko helvetteen tai kiirastuleen pelkää kuolemaa? Mitä mieltä olet Senecan ajatuksista että orjaksi jääneelle barbaaripojalle oli kunnia teloittaa itsensä ennen roomalaisten vallanalle jäämistä? Mitä mieltä olet stoalaisten ja Senecan suhtautumisesta kuolemaan?
Toinen Senecan veroinen mies oli stoalainen keisari Marcus Aurelius joka sanoi että ainoastaan pelkuri tekee erotuksen sen välille että elääkö päivän vai kaksi kauemmin.
Seneca tiesi että kuolemanpelko on typerää koska jos suuret miehet ovat oikeassa hänelle olisi ollut kunnia viettää ikuisuus suurten filosofien ja runoilijoiden kanssa tuonelassa tai syntyä uudestaan, sekä tuhoutumista hän pelkäsi yhtä vähän.
Seneca antoi ystävälleen Luciliukselle omistamissaan kirjoissa tiedon että ihminen kuolee "pisara kerrallaan" koko ajan eikä sen vuoksi kuolemassa ole pelättävää; kuvittele jääpuikkoa se tuhoutuu yksi pisara kerrallaan ja on kokoajan kuoleman vallassa kuten ihminen.
Tämän lisäksi stoalaiset opettivat itseään sanomalla lapsilleen ja itselleen yöllä ajatuksissaan "et välttämättä herää huomenna, minä en välttämättä herää huomenna" ja tämän lisäksi Seneca opetti että jos kuolema on kivulias ja kestää kauan enkä kuole millään kuolema on heikko, mutta jos en kestä sitä se on lyhytaikainen.
Miksi kukaan joka ei usko helvetteen tai kiirastuleen pelkää kuolemaa? Mitä mieltä olet Senecan ajatuksista että orjaksi jääneelle barbaaripojalle oli kunnia teloittaa itsensä ennen roomalaisten vallanalle jäämistä? Mitä mieltä olet stoalaisten ja Senecan suhtautumisesta kuolemaan?
Toinen Senecan veroinen mies oli stoalainen keisari Marcus Aurelius joka sanoi että ainoastaan pelkuri tekee erotuksen sen välille että elääkö päivän vai kaksi kauemmin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuolemanpelko on tulosta alkukantaisesta mutta hyödyllisestä halustamme elää. Ilman tätä halua laji ei selviydy.
Minä en varsinaisesti pelkää kuolemaa, koska silloin tuska on ohitse, mutten halua kuollakaan, koska mielestäni jokseenkin paska elämä on parempaa kuin ei mikään. Minun elämäni on hyvä.
No sinähän välillä vetoat biologiseen psykologiaan, joten pelko on luonnollinen asia ja ollut hyödyllistä silloin joskus ihmisen kehityksen alkuaikoina.
Mitälie kuoleman jälkeen tapahtuukaan, oli sitten reinkarnaatio, lopullinen loppu tai paratiisi, en vain pidä ajatuksesta. Ahdistaa, ei ole kivaa.
Barbaaripojasta sen verran, että ainahan voi keksiä vaihtoehtoja, mutta roomalaiset saattoivat laittaa orjia Colosseumille ja siihen maailman aikaan kunnia oli hyvin tärkeä asia, joten... Noh, kai se on ihan ymmärrettävää. Ihmiset ovat välillä hiukan hankalia.
Minullahan on outo suhtautuminen kuolemaan, koska pelkään kuolemaa, mutta voisin joissain tilanteissa jopa riskeerata henkeni, vaikkei se olisikaan ainoa vaihtoehto.
-Siiliö-
Tämäpä onkin kiintoisa aihe. En ole vielä käsitellyt kuolemaa mietintähetkinäni, koska se on vaikea aihe, johon todennäköisesti en koskaan osaa vastata.
Minä pelkään kuolemaa, mutta haluan tietää, miltä tuntuu kuolla ja mitä on sen jälkeen. Suurin osa vaihtoehdoista on ahdistavia, mutta jotkut ovat siedettäviä.
En halua ajatella, ettei kuoleman jälkeen olisi mitään, enkä myöskään halua joutua eroon läheisistäni.
Kuoleman pelkääminen on luonnollista. On oikeastaan jopa huolestuttavaa olla pelkäämättä kuolemaa.
Keisari Nero oli hieno mies, joten uskon hänen opettajansakin olleen kunnioitettava ihminen.
Kuoleman pelkäämättä oleminen on mielestäni luonnollisempaa koska kuolemassa pelottavinta on ihmisten siihen liittämät opetukset kiirastulesta/helvetestä ja kuolemattomasta sielusta joista osa haluaisi tuhoutua.
En tiedä mistä olet kuullut Neron olleen hieno mies, mutta mielestäni hän on p*skiainen jopa Tacitus luetteli hänet Rooman huonoimpien keisarien seuraan Galigulan viereen kerrottuaan Neron tuhlailusta. Ja Senecan murha on vielä risti Rooman palolle ja vainoille joita kyseinen sankari järjesteli.
Raippari, omalta osaltani kuolemanpelko katosi kokonaan kun luin stoalaisuutta joka on pelkkää asiaa ja tutkin reinkarnaatiota jonka olen nykyään todennut ainoaksi vakavasti otettavaksi kuolemattomuuden muodoksi.
Nero oli hieno mies, koska hän oli taiteilija. Arvostan taidetta suuresti.
Hitler oli hieno mies, koska hänkin oli taiteilija. Minäkin arvostan taidetta suuresti.
Selkokielellä; "Taiteellisuus ei tee ihmisestä hyvää hän voi olla moraaliton, tumpelo tai ihmisvihaaja ja jos arvostat jotakin ainoastaan taiteellisuuden vuoksi kehotan kirjoittamaan asian selkeämmin koska viittaamme sanalla "hieno mies" joko korkeaan moraaliin tai suuriin saavutuksiin kuten Gandhi..."
Nero oli Rooman häpeä ja Senecan kirjeiden suomentaja Antti. T. Oikarisen mukaan Neron kasvatus meni kansankiellä sanottuna viduilleen, koska Neron äiti Agrippina kielsi filosofisen koulutuksen joka pakotti Senecan opettamaan muita asioita, josta seurasi epäonnistuminen ja lopulta Seneca tappoi itsensä Neron käskystä.
Täytyy myöntää, että ainoa, mitä Nerosta tiesin oli hänen taiteellinen luonteensa ja valheelliset syytökset siitä, että hän olisi polttanut Rooman.
Jos lukisit historioitsija Tacituksen kirjan "Taistelu keisarinvallasta" näkisit millaiseen kuseen tuo kaveri jätti Rooman tapettuaan itsensä heti kun oli ensiksi tuhlannut omaisuuksia ja Senecan kirjeet taas kertovat tarinan "hienosta miehestä" joka murhasi kuuluisan opettajansa.
Kuoleman pelko on turhaa. Ennen pelkäsin sitä niin, että ahdisti,kädet tärisi ja sydänhalvaus melkein. Nykyään en pelkää kuolemaa yhtään ja tarpeeksi tukalassa tilanteessa olisin valmis heittämään henkeni.
Kuoleman jälkeen oletetaan olevan tyhjää tiedostomattomuutta, mutta kuka tiätää. Kuolemanpelkoni loppui vaiheessa kun aloin ajatella loogisesti ja luin juttuja paranormaaleista asioista.
kuolema. sitä istui viisivuotiaasta kymmenvuotiaaseen yöllä huoneessaan ja pelkäsi jonkun läheisen kuolevan. pelkäsi jonkun kuolevan. pelkäsi itsekkin kuolevansa.
kun kysyi, ei tullut vastausta vaan käskettiin miettimään muita asioita. viisi vuotta ja edelleenkin miettii sitä vaikka niiden vuosien yli on jo päässyt. kymmenvuotiaan kohdalla oli valmis jo iskemään itseä ranteeseen testatakseen miltä se tuntuu, mutta se on typerää. eikä kannata pelätä kuolemaa, sillä se saa kaikki aikanaan. kannattaa elää hyvä elämä, sellainen jonka näkee oikeaksi, ja sitten jättää muisto muiden mieliin siitä mitä itse saavutti.
esimerkiksi ja kunniaksi.