Heipsan!
Onko kenelläkään kokemusta tällasesta tapauksesta?
Olen harkinnut ja meille olisikin tulossa perheeseen n.6kk ikäinen, hieman keskikokoa suurempi Narttu.
Onko ollut ongelmia rescue-koiran sisäsiisteydessä, onko agressiivisia taipumuksia tms?
Tahtoisin kuulla mielelläni lisää!
Terkuin: aion pelastaa latviasta.
Onko kenelläkään kokemusta tällasesta tapauksesta?
Olen harkinnut ja meille olisikin tulossa perheeseen n.6kk ikäinen, hieman keskikokoa suurempi Narttu.
Onko ollut ongelmia rescue-koiran sisäsiisteydessä, onko agressiivisia taipumuksia tms?
Tahtoisin kuulla mielelläni lisää!
Terkuin: aion pelastaa latviasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on ollut ongelmia. Tällä seudulla jossa asun, niitä on runsaasti. Osa tulokkaista katoaa melko nopeasti jälkiä jättämättä. Useammin kuin pelkkä muuttoliike antaisi odottaa. Osaa näiden omistajista saattaa nähdä satunnaisesti, joko ilman koiraa tai sitten uuden koiran kanssa(yleensä tuolloin pentu). Tämä siis viittaa että aikuisen koiran kanssa ollut ongelmia ja annettu eutanasia. Mistä syystä viimesijassa, vaikea sanoa. Epäilen juuri kahta mainitsemaasi syytä, sisälle ei opita tai sitten ollaan hanakoita puolustamaan omia etuja(taito joka opitaan viimeistään kadulla).
Toki sitten on koiria jotka on pelastettavissa ja pelastettu. Niitäkin näkee näillä kulmilla paljon. Välillä tuntuu että joka toinen on jostainpäin pelastettu.
Jos sinulla on kokemusta edes yhden vaikealuontoisen ja vaativan pennun kasvatuksesta sivistyneeksi kaupunkikoiraksi, niin onnistumisen edellytykset lienevät kunnossa. Jos taas ei niin se on kuin pitkää tikkua vetäisit - joko saat sen pitkän tikun ja onnistut, tai sitten et.
Joka tapauksessa, ne opit yleensä joutuu aloittamaan alusta kuten koiranpentua opettaisit.
Hei, kiitos vastauksestasi!
Itselläni on ollut koirasusi, suurikokoinen sekarotuinen (joka omasi eroahdistuksen, joka saatiin loppumaan :) ) ja tällä hetkellä sekarotuinen n.40kg leikattu uros. :)
Elikkäs on ollut ja luultavasti tulee olemaankin kokemusta useammista koirista ja koiraroduista. Eläintenkoulutusta ensi syksynä, joten se lienee vain plussaa!
Kun pelastaa yhden, voi uhrata sen vuoksi tajuamattaan monta .Ei saa riskeerata suomen koiria -_-
http://m.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/lemmikki/kahdella-suomessa-syntyneella-koiralla-todettiin-uusi-loistartunta/669379/
Me mentiin hakemaan koiraa 150 km:n päästä. Perillä vasta kuulimme, että tämä Apulassa myynnissä ollut koira oli tuotu Venäjältä. Meille sanottiin, että koira oli hyväluonteinen eikä karkaa. Huomasimme kotona, että ongelma oli lenkkeily ja kovat äänet. Mikä tahansa kova paukahdus sai koiran pakokauhun valtaan ja se ryntäsi tiehensä. Se tuli sitten puolen tunnin päästä aina kotiin. Ja jos emme päästäneet hihnasta irti, kaaduimme. Koira oli voimakas. Mies loukkasi itsensä kaatuessaan niin että oli viikon sängyssä. Veimme koiran löytöeläintaloon ja kerroin sen peloista. Koira käveli nätisti, jos ei pelästynyt. Ja sisällä se oli aivan ihana. Mutta se pakokauhu.
No, tuota säikkymistä ja pakokauhua voi olla muillakin kuin rescue-koirilla.
Itselläni on 2koiraa, toinen rotukoira hyvältä kasvattajalta ja olen sen hyvin kouluttanut ja totuttanut kaikenlaisiin tapahtumiin. Toinen on kodinvaihtaja jonka otin 2vuotiaana, ei oltu sosiaalistettu kunnolla, ei koulutettu, ei ollut sisäsiisti.
Kovia pamahduksia yms pelästyy tämä rotukoira niin että menee joskus shokkiin ja esim. ilotulitusten aikaan menee vkon verran ennen kuin on normaali oma itsensä.
Jos pidän metsässä vapaana niin muuten aina tulee luokse käskystä mutta jos pamahtaa niin lähtee karkuun ja juoksee kotiin päin! Nykyään annan aina rauhottavia uutena vuotena ja saarikaudenpäättäjäisissä, auttaa vähän!
Kun taas tämä arka kodinvaihtajani ei ole moksiskaan mistään äänistä!
Hei!Itselläni oli Virosta, otettu, jo aikuinen, suht suurehko narttu. Remmirähjää alussa ja vetämistä, kärsivällisyydellä oppi siitäkin pois. Sisäsiisti jo valmiiksi, mutta nuorella koiralla voi olla alkuun hankaluuksia, stressi kaikesta. Ja koirani oli erittäin terve sekarotuinen kunnes lähes 15 v. luusyöpään. R.I.P.
Toivottavasti koira ei ole ensimmäisesi kuitenkaan?
Luvassa pitkä ja rakas kumppanuus jos kaikki menee hyvin. Tsemppiä
Hei.
Minulla on rescue tyttö Pietarin katukujilta,ollut kotikoira ,joka on jostain syystä jätetty heitteille.
Haimme sen parisataa kilometriä kotoamme,koira oli kauhusta jäykkä.shokissa.
Muut samaan aikaan ,samassa kyydissä tuodut koirat olivat innoissaan uusista ihmisistään,minun koirani piti vetää ulos kuljetushäkistä.
Sain sen syliini,ei mikään pieni,ei kovin suurikaan,todistetusti jälkeenpäin on tiedostettu Tiibetinterrieriksi,kaunis valkoinen,alusvillainen,pitkäkarvainen.
Sillä hetkellä kaikki karvat oli leikatty lyhyeksi,takkujen takia,nyt ymmärrän miksi.
Istuin jäykkä vapiseva koira sylissäni,puhuin sille ja hiljaa silitin.
Samalla kun piti kirjoittaa luovutuskirja,koira yhtäkkiä nuolaisi minua,sillä hetkellä sinetöitiin rakkaus meidän kesken.
Meillä oli matkassa toinen koiramme saksanpaimenkoira,uros,adoptiokoira on narttu.Uroksesta tuli entisen Pietarin tytön opettaja.
Koira oli arka ihmisille,varsinkin miehiä pelkäsi hillitttömästi,on ollut meillä yli kaksi vuotta,ja pelkää vieraita yhä,paitsi omaa isäntää.Ääniä ja paikkoja ei pelkää.Ihmisiä vain ja en tiedä miten suhtautuu toiseen vieraaseen koiraan.?
Tarvitsisimme uusia koiraystäviä,tai edes yhden,joka olisi hyväluontoinen ja voisi tulla ystäväksi tytöllemme.
Kaverin pitäisi asua Turussa ja omistajan olla rescue koira kärsivällinen ja huumorintajuinen,mieluimmin nainen.
Tahtoisin koiralle sosiaalisia kontakteja koiramaailmassa,koiralle joka on saanut aiemmin turhaan kärsiä.
Tyttö on täynnä kujeita.älykkyyttä kotioloissa ja omalla pihalla ja sen voi pitää vapaana,ei lähde 20 m.kauemmas.
Jos asut Turussa ja olet kiinnostunut tällaisesta ystävyydestä,ota yhteys [email protected] t. Mami ja muru.
Muille rescuekoirien ottamista ajatteleville;miettikää tarkkaan riittääkö rakkaus ja kärsivällisyys.Tulos voi olla lumoava ja tuhoon tuomittu.