Miksi ryhdyitte surustelemaan lapsellisenmiehen kanssa? jos ette voi sietää hänen lapsiaan...
Ilkeät äitipuolet!
Kärsinyt lapsi
364408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
...
Ei sille voi mitään...
Eteeni marssi maailman ihanin mies.
Rakastuin häneen syvästi, ennenkuin koko lapsi-asia tuli edes esille.
Me valitsimme toisemme, hänen lastaan minä en voinut valita, valitettavasti!
Asian kanssa on vain tultava toimeen.
Mehän elämme kuitenkin suurimman osan elämästämme kahdestaan.
Riiviölle pitää uhrata vain joka toinen viikonloppu!
---
Kuule mikään ei heistä ole ihanampa kuin saada toisen aviomies ja rikkoa hyvä pperhe. Muuta tarkoitusta heillä ei ole. Sen jälkeen voi taas etsiä uutta uhria.
Vastauksesi on selvä provo. Mutta ikävintä tuossa sinun provossasi on se että jotkut ovat oikeasti sitä mieltä, että ero tapahtuisi aina siitä syystä, että joku nainen tulee ja rikkoo hyvä perheen ja vie mennessään "vamppaa" kunnollisen perheenisän, joka on siihen hetkeen asti syvästi rakastanut vaimoaan. Ja sitten tulee joku kolmas osapuoli ja rikkoo sen kauniin tasapainoisen perheidyllin.
Jotkut luulevat, että se on aina noin.
Näitäkin tapauksia kun on. Mutta eivät kaikki erot johdu kolmannesta osapuolesta eikä kaikki äitipuolet ole perheenrikkojia.
Valtaosassa uusperheissä tilanne on ollut se, että molemmat aikuiset ovat eronneet jo aikaa sitten ja ovat ns. vapaita. Ja sitten tavataan tämä vapaa ihminen ja aletaan seurustelemaan... jos siltä tuntuu.
Miksikö sitten äiti- tai isäpuoli ei pidä kumppanin lapsista?
Miksi jatkaa suhdetta silt`?
Ensin kylläkin tutustutaan siihen aikuiseen. Vasta sitten, ajan päästä, siihen lapseen. Ja lapseen tutustuminen etenee eri tavalla ja hitaammin, etenkin jos lapsi käy harvoin esim. isän luona.
On vaikea kiintyä tai vaikea alkaa rakastamaan ihmistä, jota tapaa harvoin. Eikä äiti.- tai isäpuolen edes tarvitse rakastaa kumppaninsa lasta. Lapsella on jo äiti ja isä ja läjäpäin sukulaisia, jotka rakastavat häntä. Isä- tai äitipuolen tulee vain kohdella lasta kunnolla, ja hyväksyä hänen olemassaolonsa. Aivan kuten lapsen ja ex-kumppaneidenkin tämän uuden elämänkumppanin olemassaolo.
Kuules kakara
Itse et nyt taida sietää sitä äitipuolta. Mikähän mahtaa olla oman käytöksesi vaikutus uusioperheen arkeen ? Älä viitsi pilata käytökselläsi kaikkea, uuden äitipuolen kanssa voi olla ihan kivaakin
Kuules sinä kalkkunan takapuoli!
Kuvittelet vain. Niitä naisia ei pitäisi lasten
elämään päästää. Onneks on niinkin viisaita äitejä vielä olemassa.
Sellainen äitiä leikkivä otus, on julminta mitä lapselle isät voivat tehdä. Kivaa niiden kanssa tuskin on vaikka ne eukot niin haluavat kuvitella. Isin kanssa sitten lapset nauravat ja tekevät pilaa näistä eukoista. isille ne on vaan kunhan joku akka siinä roikkuu.
Ei todellakaan niitä naisia pitäisi päästää lasten lähellekkään!!
eniten maailmassa.
Yritän koko ajan, ettei mieheni tapaisi ällöjä kakaroitaan enää koskaan ja melkein olen tavoitteessani.
Ex-vaimolleen ei ole saanut soittaa enää moneen vuoteen.
Kakarat kun saisi vielä hukattua jonnekin.
Jos uhmaa kieltojani, tulee makuuhuoneeseen hiljaista.
Ja sitähän ei kestä kukaan...
fiksu,aikuinen ja epäitsekäs ihminen...
Isäni ja äitini erosi kun olin 6-vuotias ja jouduttiin siskojeni kanssa lastenkotiin ja sieltä vuodenpäästä siirrettiin minut sijaiskotiin,siellä asuin kaksivuotta kunnes isäni halusi minut takaisin asumaan luokseen, niin ikävästi kävi et huostaanotto purettiin ja muutin isäni ja hänen uuden vaimon luokse asumaan ja tämä akka on se kauheean ilkeä äitipuoli joka tuhosi elämäni=( haukkui ja pahoinpiteli!!! ja muuta sellaista=(
Tosi hyvä että tänne kirjoittaa ihmiset, joilla on tietoa ja kokemusta. Tässä sen nyt näkee, miten lapselle jää traumoja niistä eukoista.
Toivottavasti pääset niistä kauheista kokemuksista eroon.
Kyllä lapset muistaa. Turha niiden naikkosten on itseään puolustaa. Hirviöitä ne on. Mikseivät ne tosiaan etsi niitä vapaita miehiä ,joita kadut on pullollaan. Kyllä sieltä aina joku löytyy. Kesäisin ainakin puistoista.
Todella kauhealta kuullostikin sinun tarinasi nim. Kärsinyt lapsi. Toivottavasti pääset siitä yli ja sinusta tulee jälleen ehyt! Kukaan viaton lapsi ei varmasti ansaitse tuollaista!
Mutta Miina hyvä, ei tietenkään tästä yhdestä (tai edes muutamasta) kamalasta tapauksesta voi ajatella, että kaikki "eukot" ja "naikkoset" ovat tällaisia! Eihän tuolla lailla voi törkeästi yleistää! Eihän kaikki poliisit ole vaimonhakkaajia, jos pari on ollut. Tai ei jokainen juoppo ole murhaaja, jos muutama on ollut. Eihän kaikki maan naiset ole huoria (siis meidän lapsemme) vaikka niitä muutamia on..... Ymmärrättekö, miksi EI VOI YLEISTÄÄ?
Alkuperäiseen kirjoitukseen... On tosiaan merkillistä, miten miesten uudet tyttöystävät eivät voi hyväksyä miehensä lapsia. On totta, että ensin rakastuu ja tutustuu mieheen. Vasta sitten lapsiin, ja niihinkin hitaasti, koska niitä tapaa niin harvoin.
Mutta ne on kuitenkin jokaisen uuden puolison hyväksyttävä. Se on vain PAKKO! Miehen lapsia ei tarvitse rakastaa, mutta ne täytyy hyväksyä ja niistä voi pitää hyvin paljon! Ja kun lapsiin tutustuu kunnolla, niistä kyllä ajan kanssa varmasti pitääkin. Pitää vain päättää, että hyväksyn heidät. Täytyy kohdella heitä aina hyvin ja oikeudenmukaisesti. Täytyy avata oma sydän ja mieli, täytyy uskaltaa antaa lapsille jotain itsestään. Mutta ei kannata esittää mitään, mitä ei ole.
olit oikein enkeli, etkä koskaan aiheuttanut aihetta haukkumiseen, virheen oikaisuun. Pahoinpitelyä en minäkään hyväksy. Oma (huomio näille OMA äiti, OMA isä, ALKUPERÄINEN perhe tyypeille) äitini pahoinpiteli minua. Kyllä oli ihana OMA äiti. Onneksi isässä oli sentään jotakin potkua. Miten vihaankaan yhä OMAA äitiäni. Valitettavasti äitiään ei voi valita, mutta hylätä voi täysi-ikäisenä. Siitä sai hemmetin akka. Olkoot yksinään koko loppuelämänsä ja miettikööt tekojaan ilman lastaan.
minussakin varmaan syytä...mut ei se oikeuta äitipuolta hakkaamaan=( vaikea lapsuus/nuoruus jossa mua pompoteltiin paikasta toiseen ei mitenkään hyvä! Olisin vaan tarvinnut rajoja ja rakkautta, hyväksyntää sellaisena kun olen..en saanu=/ itsemurhaa mietin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja itkin sängyssä kurjaa elämääni...KAIKKI TÄMÄ SEN ILKEÄN ÄITIPUOLEN SYYTÄ! Oma isäni oli niin äitipuoleni tossun alla ettei uskaltanut/viitsinyt ottaa mitään kantaa tohon asiaan=( joskus isäni erehty puolustamaan mua ja siitäkös isäni huutoa niiskaansas sai...et semmosta.
Nyt tällä hetkellä mulla on perhe ja olen onnellinen=)
Kellään vieraalla naisella, vaikka sen isän kanssa asuukin, ole oikeutta hakata ym. raivota toisen lapselle. Hoitakoon omat lapsensa jos niitä on, mutta toisen lasta heidän on turha alkaa määräileen. Kummallista kun ne ei sitä monikaan ymmärrä, että vieraan lapsi on vieraan lapsi, eikä näillä naisilla niitä ole lupa alkaa arvosteleen ja alkaa jopa kasvattaa, hah!Siinä kärsii arvokas lapsuus ja heistä tulee kieroon kasvaneita ja elämäänsä tympääntyneitä, kun saa aivan vääränlaisen kuvan perheestä, josta puuttuu oma äiti, ja joku täysin tuntematon ihminen tunkeutuu lapsen elämään.
Haluaisin kommentoida käsitystäsi lapsen kasvatuksesta.
Uusperheen puolisoilla on oikeus ja velvollisuus osallistua kasvattamaan kaikkia perheen lapsia (sekä yhteisiä että puolison omia) tasavertaisesti. Se että kaikilla perheen lapsilla on samat säännöt ja velvollisuudet luo heille turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen.
On yhtälailla väärin ryhtyä syrjimään puolison lapsia kuin että toimittaisiin niin että aina puolison lasten ollessa paikalla "tehdään jotain kivaa". Jälkimmäinen tapa toimia antaa väärän kuvan perhe-elämästä sekä yhteisille että puolison lapsille. Puolison lapsi saattaa alkaa käyttämään yletöntä hemmottelua kotonaan äitiään/isäänsä vastaan(esim."mä muutan äidin/isän luo kun siellä on AINA kivaa") ja toisaalta yhteiset lapset saattavat kokea itsensä vähempiarvoiseksi kun sisar saa aina vieraillessaan erityiskohtelua.
"Siinä kärsii arvokas lapsuus ja heistä tulee kieroon kasvaneita ja elämäänsä tympääntyneitä, kun saa aivan vääränlaisen kuvan perheestä, josta puuttuu oma äiti, ja joku täysin tuntematon ihminen tunkeutuu lapsen elämään."
Minä en ole puolisoni lapsen äiti mutta katson silti velvollisuudekseni auttaa lasta kehittymään niin ettei hänestä tule kieroon kasvanut ja elämäänsä tympääntynyt. Lapselle joka viettää kolmasosan elämästään minä en voi olla tuntematon ihminen.
Mutta lapselle vastenmielin ja ärsyttävä akka. On näitä nähty ja kuultu, miten omahyväisiä emakoita olette. Kellään ei ole oikeutta pilata toisten lasten elämää. miksi pitää tunkeutua valmiiseen perheeseen, kun varmasti on mahdollisuus omaankin. Suomi on miehiä pullollaan.Itse en ainakaan missään tilanteessa antaisi lasteni kärsiä. Rakastan heitä niin paljon, että vain paras on kyllin hyvää. Ja se ei voi olla muu kuin oma äiti ja isä.
Olet huonolla itsetunnolla varustettu naikkonen.
Lapsen elämän pilaa tuollaiset jätetyt katkerat ämmät,jotka itkee ex-miestensä perään ainoana ns. "valttinaan" lapsen biologinen äitiys. Ja ruikutus perheen rikkoutumisesta.
Lapsiraukoistasi tulee samanlaisia kääkättäjiä kun sinä.
Noin mustavalkoisia ajatuksia omaava ihminen on kaikkea muuta kun hyvä ja rakastava kasvattaja edes OMILLE lapsilleen.
Ethän edes kuvittele niin?
Toivottavasti lapsesi näkevät kasvaessaan, mikä todellisuudessa olet. Ja tekevät niin kuin minä äidilleni, silloin sinä ymmärrät, ettet omista lapsiasi. Ja myös heillä on oma tahto, millä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Tuolla pelilläsi jäät yksin tähän maailmaan.
Suututtaa tällanen paskanjauhanta.Kyllä aikuisen on otettava vastuu,kun kerran lapsi siinä on.Lapsenhan olisi voinut jättää sijaiskotiin.
Kun lapsi kiukuttelee on siis ok hakata ja karjua?Ja lapsen tulee vain katsoa peiliin ja miettiä käytöstapojaan.Lapset oppii meiltä vanhemmilta,me olemme aikuisia.
Jos itselläsi on lapsipuoli,ole hyvä ja lähde pois.
... äitipuolet ole ilkeitä! Huom huom!! Itselläni ainakin oli ja on edelleenkin oikein mukava ja läheinen äitipuoli. Hän ei kyllä ole koskaan ilkeillyt mulle tai lyönyt mua, vaikka olen varmasti (murkkuiässä) välillä ollut aikas ärsyttävä. Päinvastoin. Olen saanut häneltä tukea ja turvaa. Ihanaa, kun on tällainen "rikkaus", minullahan ollut periaatteessa tuplaten "vanhempia", eli läheisiä ja turvallisia aikuisia, jotka kaikki ovat halunneet minun parastani. Heihin voin vieläkin tarvittaessa turvautua. Eikä suhteeni äitipuoleeni ole ollut omalta äidiltäni poissa. Kukaan ei voisi korvata äitiäni. Onneksi äitini on ollut niin viisas äitiydessään, että hän ei ole omalla mustasukkaisuudellaan pilannut minun välejäni isääni ja äitipuoleeni. Luettuani tällä palstalla katkeria kirjoituksia annan kymmenen pistettä äidilleni! Arvostan häntä juuri sen vuoksi vieläkin enemmän.
Kaikilla ei ilmeisesti ole käynyt yhtä hyvää tuuria kuin mulla, että olisivat "saaneet" fiksun äidin ja fiksun äitipuolen. Olen pahoillani teidän puolestanne.
Ei siis kaikki äitipuolet ole ilkeitä. Eikä vanhempien avioeroon kuole! Se voi myös vahvistaa. Kunhan aikuiset osaavat keskenään sopia asiat oikein.
Jos mulla olisi kaltaisesi katkera ämmä äitinä niin antaisin itseni adoptoitavaksi!
Miten susta on tullut noin ahdasmielinen ja ärsyttävä? Hae apua. Tolla menolla et pilaa vain lastesi elämää, oma elämäsikin menee siinä samalla.
Voisit kävästä lukemassa viestin "Mieheni IHANA EX" niin tiedät kuka täällä rulaa.
Pikaisen analyysin perusteella nim.merkit "xxx", "miina" ja "enkeli" ovat yksi ja sama henkilö. Tai sitten noille vauhkoontuneille on vain sattumalta siunaantunut sama töksähtelevä ja kankea kirjoitustyyli (sekä kieliopilliset virheet).
En ole enkeli, vielä! Mutta totuuden nimissä sanon, että seison aina mielipiteitteni takana, enkä niitä vaihda kenenkään takia. Jos jollain on samat mielipiteet, niin en voi olla väärässä! Niin yksinkertaista se on. Ongelmiahan siitä aina tulee kun joku yrittää hyötyä toisten onnesta.
Mutta en vain voi missään muotoa hyväksyä lasten elämään vieraita ihmisiä joilla ei ole mitään tekemistä lapsen elämässä. Lapsen täytyy saada turvattu lapsuus omien vanhempien kanssa, ja siihen ei kuulu mitkään ylimääräiset kadulta poimitut yöperhoset!
Olishan se järkyttävää jos joku luulis minun lapsiani jonkun toisen lapsiksi, ja näitä yökköjä lapseni äidiksi, se olisi niin oksettava ajatus, että en edes sanoja löydä.
Mieheni lapset ovat useasti sanoneet minulle toivovansa että olisin heidän oikea äitinsä. Heidän biologinen äitinsä on presiis kaltaisesi itsekäs maanikko joka ei tajua tekevänsä pahaa lapsilleen. Onneksi lasten isä löysi kaltaiseni yöperhosen jonka syliin voi aina tulla hakemaan tukea ja lohdutusta. Suurin palkinto minulle on se kun lapset kysyivät saisivatko he sanoa minua äidikseen koska olen heille niin rakas. Voisiko yöperhonen enempää toivoa! Olemmekin vakavasti miettineet että adoptoisin mieheni lapset jotta he pääsisivät lopullisesti eroon pirttihirmusta biol.äidistään. Sosiaaliviranomaiset tutkivat asiaa. Näillä näkymin mahdollisuuteni ovat loistavat sillä lasten biol.äidin henkinen tasapainottomuus on kyllä kaikkien (sukulaiset,työtoverit,naapurit) tiedossa.
Niin että koitahan rauhoittua. Saatan olla adoptoimassa juuri Sinun lapsiasi.
Toi oli hyvä ;) hehee
Sori yöperhonen, mutta olen edelleen naimisissa mieheni kanssa, eikä hänellä ole kaltaistasi siivelläeläjää. Toiseksi en ole tällähetkellä töissä. Ja alahan sinäkin elämään reaaliajassa etkä kuvitteellisessa elämässä, sulla olisi itselläsi helpompaa.
Eiks ollu, noin katteellisia noi toiset on. Kyl mää kans nauroin...Hyvä tazza, ollaan samoilla linjoilla.
elääkään ja kenen siivellä.
"Toiseksi en ole tällä hetkellä töissä".
Mene hyvä ämpykkä töihin, näytät tulevan hulluksi ja luulet vielä olevasi jotain ihmeellistä siellä neljän seinän sisällä kakaroinesi.
Pysy kuitenkin poissa esim. lastenhoitoalalta. Lapset ovat alttiita vaikutteille.
Siivous tms. missä voit pitää suusi kiinni, sopii sulle hyvin.
Menen kyllä töihin kunhan saan muutamat lisäopinnot päättymään jolloin jatkan perheyrityksessämme niinkuin tähänkin asti. Ja silloin olen se pääpiru, eli POMO, eli toim.johtaja! Juu en mä koskaan ole edes muiden lapsia aikonut hoidellakaan, en kotona enkä varsinkaan työkseni. On vähän paremmat tienestit ollu aina mielessä ja mikäs sen parempaa kuin jatkaa vanhempien luomaa yritystä. Joten sulle varmaan löytyy se siivoojan paikka, tosin ensin koeajalla... ja tietysti edellyttäen että erotat lattialuutun ämpäristä!
Katso nyt omia kirjoituksiasi. Jos jollain on sama mielipide, en voi olla väärässä. Tästä maasta löytyy kyllä pari mummonpotkijaa, jotka ovat samaa mieltä asiasta, että on ok.
Minkähänlainen tämä yökkösiä poimiva isä on kasvattajana, varmaan turvallinen. Mitä sillä on väliä, jos joku vieras luulee, kai nyt kaikki sinun tuntevat tietävät kenen lapsia ovat ja tiedätkö, että jo 3v oikaisevat nämä väärinkäsitykset heti. Menisit nyt keskustelemaan tuosta katkeruudesta, se ei ole hyväksi lapsillesi.
Mistähän johtuu että KAIKKI täällä mielipiteitä ja totuuksia puhuvat ihmiset haukutaan katkeriksi?? Olen aivan ymmälläni. Sanot niin tai näin niin KAIKKI on katkeria. No jos he itse ovat katkeria, niin onhan se muidenkin oltava. Hm...no katkera tai ei, niin tämä "katkera" on sitten onnellinen katkera kun meidän isillä ei ole niitä katkeria yökkösiä....no onhan katkera vaimo ja katkerat lapset ja onkohan isikin vielä katkera, perhe katkera.....dum dum dum dum dum!!
Olen aikaisemmin kirjoittanut tänne oman tarinani ilkeästä äitipuolesta.. Minun isäni oli (on) niin äitipuolen tossun alla, ettei hänkään puuttunut laisinkaan siihen sortoon, mitä äitipuoli minua kohtaan harjoitti. Ja jos joskus asioista tulikin jotain puhetta, niin isä teki selväksi ettei tahdo puuttua meidän välisiin asioihin.. Ymmärrettävää sinänsä, kun rakkaimmat ihmiset eivät tule toimeen keskenään. Nykyään voin paljon paremmin, kun en enää asu "kotona"
äiti puoletkaan eivät ole ennustajia!!!! mistä he voivat tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. ensin kaikki on saattanut näyttää ihan toiselta kun mitä loppujenlopuksi on!!!
Sanottakoon, että kesti aika kauan ennenkuin törmäsinkään lapsiin. Ja silloinen tapaamiskuvio tuntui sopivalta, myöhemmin on rupesi muutosten myötä ärsyttämään, mutta sekin meni ohi.
Ei hyvää miestä lasten takia viskata pois. Sopeutuminen vie aikaa puolin ja toisin.