Vamman käyttäminen

Minäkin olin kouluvuosina vuorotellen sekä kiusattu että kiusaaja. Ei tuo ole niin yksinkertaista lasten ja nuorten maailmassa. En minäkään koskaan halunnut olla kiusaaja tai kiusattu.

Aikuisten pitäisi olla näissä tilanteissa vastuu, ei alaikäisten lasten.

Yläasteellä koulukisannut tyttö on voinut olla koulukiusattu suuremman aikaa.
En tiedä, kun en tiedä tapausta.

Sen olen nähnyt, että moni kiusaaja on aiemmin ollut itse kiusattu. Niin minulla kävi.

Ironista kyllä, minua kiusattiin siis Helsingissä Ruskeasuon koulussa ala-asteella, mutta ei enää yläasteella kotikuntani tavallisella yläasteella. Päinvastoin tuntui, että kotikuntani koulussa minua suojeltiin, koska oman luokan poikaa ei sallittu kiusattavan.

En puolusta kiusaamista. Siihen pitää heti puuttua. Kun asiaa kuitenkin katsoo aikuisena 20 vuoden päästä, tajuaa että moni lapsi on sekä kiusattu että kiusaaja. Molemmat kertovat, että on paha olla.

"niin sitten tällainen liikuntavammainen osallistui muiden mukana haukkumiseeni ja joukosta eristämiseen"

No ehkä tämä vammainenkin on vammastaan huolimatta ollut vain tavallinen kypsymätön teini? Minusta on kohtuuttomampaa vaatia, että hän olisi noussut moraalisesti muiden yläpuolelle, siitäkin huolimatta että itse oli vammainen. Vaikka tätä yllättävän usein ainakin minulta on lapsuudessa ja nuoruudessa odotettu niin käytöksen kuin ajattelun suhteen. Ja ehkä häntä oli myös kiusattu oman vammansa takia ja siksi hän yritti pönkittää omaa itsetuntoaan vertaamalla itseään sinuun?