Moi! Mulla on tommonen iso sekarotunen, jossa on vissiin vähän pyreneitten koiraa(näkee ulkonäöstä ja luonteesta kun tykkää paimentaa porukkaa) ja jotain muuta, en tiedä kun saatiin toi ns huostaan ottamalla. Oli vielä aika pentu kun luovutettiin mutta nyt on kasvanut ihan jäätävästi ja vissiin pahin murrosikä menossa Perus luonteeltaan ihan älyttömän kiltti MUTTA aina kun ollaan sisällä ja koitetaan ns rauhoittua, aloittaa koira hyppimis ja kiinniottamisleikin(ei pure mutta vetää joskus vaatteista). Osaa suurimman osan peruskäskyistä ja totteleekin YLEENSÄ mutta aina kun tämä kukkoilu alkaa, ei mene normi komennot perille. Olen pari kertaa joutunut ärähtämään oikein kunnolla kun puolen yön jälkeen jatkunut ja hiljaisuus alkanut. En siis todellakaan ole alkanut naama punaisena karjuumaan vaan ärähtänyt pikaisesti erittäin kovaan ääneen EI!. Tämä on toiminut ja koira hiljentynyt aina ja mennyt makuulle johonkin lähelle tai sitten omiin oloihinsa. Fyysisiä konsteja en käytä enkä aio käyttää, mutta mietin vaan että oppiiko koira ikinä olemaan hiljaa jos aina ärähdetään- ja toi temppuilu kuitenkin varmaan on koiran tapa kertoa että jokin on hullusti sen mielestä. Ei ole leikattu vielä ja uros on. Mulla on ton kanssa nyt keinot hukassa, äristä en aina haluaisi, tollakin tuntuu sen verran pehmeä luonne olevan että on melko hiljanen kaveri aika pitkään aina ärähtämisen jälkeen enkä halua että on täysikasvuisena pelokas kun on nyt tosi ulospäinsuuntautunut ja tykkää ihmisistä... Mitä ihmettä tässä voi tehdä jos ei mikään perus käsky tai se paljon puhuttu selän kääntäminen ja ignorointikaan uppoa... Jotenkin vaikeaa uskoa että ärinä olisi tässäkään tapauksessa lopulta se oikea tapa.... Jelppiä
murrosikäiselle ärähtäminen?
apuuuuuua
6325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
huomioni tähän: "Ei ole leikattu vielä ja uros on" ja kysyn sinulta että miksi helvetissä tuossa oli tuo "vielä". Ethän todella ole niin tohelo että alat silpoa koiraasi? Ihan turhan päiten. Koirasi rauhoittuu kyllä viimeistään 3-vuotispäivänsä tienoilla. Siihen saakka kun kestät, vaikka varmasti välillä vaikeaa onkin, niin saat paljon paremman hauvelin kuin silpomalla sen. Ja ei, en muista koskaan tavanneeni koiraa joka olisi karjaisusta hajonnut, joten jos homman saat sillä katki, tee niin.
Taas sinä täällä jauhamassa "silpomisesta". Leikkauttamisessa ei ole mitään pahaa. Mitä koira tekee palleilla, jos ei sitä käytetä jalostukseen eikä näyttelyissä? Toki, harvemmin niistä haittaakaan on (paitsi yliseksuaalisuus, mahd. perheen toisen koiran, nartun juoksut, mahdolliset sairaudet). Mutta elämä on aivan yhtä hyvää leikatullakin koiralla, kun siitä tekee hyvää.
Jokainen saa leikata jos haluaa, jos sinä et "silvo" niin ihan fine, muut saa tehdä mitä tykkää. Se kun yleensä vaan parantaa koiran elämän laatua. Mieti ite että elät koko elämäs saa-ananmoisessa panetuksessa etkä saa tyydytettyä sitä. Ehkä silloin toivosit että sutkin ois "silvottu".
Tässä vielä tuolle hullulle nyt uroskoiria koskien:
Koiran kastrointi on toimenpide, jossa urokselta poistetaan ihoon tehdyn viillon kautta molemmat kivekset. Koiran kastrointi vaikuttaa useimmiten positiivisesti uroksen luonteeseen, helpottaa urosten ja narttujen pitämistä samassa taloudessa, vähentää eturauhasongelmia, ja estää kives- ja perärauhaskasvainten (anaaliadenoomien) kehittymisen.
Hyödyt
Kun koiran kastraatio suoritetaan riittävän nuorena, uros ei kehitä sukukypsyyden myötä niin vahvaa kiinnostusta narttukoiriin kuin kastroimaton uros. Tämä vähentää kaupunkioloissa elävän uroksen stressiä naapuruston narttukoirien kiimoista ja helpottaa koirapuistoissa käymistä. Myös metsästystilanteessa vapaana pidettävän koiran kastraatio on järkevää, koska leikattu uros keskittyy omaan työhönsä täydellisemmin, vaikka alueella tuoksuisikin juoksussa oleva narttukoira.
Koiran kastrointi saattaa vähentää myös uhittelua ja aggressiivisuutta muita uroksia kohtaan. Koiran kastraatio on erittäin suositeltavaa tilanteissa, joissa uroskoira pyrkii perheessä ohjailemaan tilanteita itselleen suotuisiksi uhkailemalla perheenjäseniä esimerkiksi murisemalla ja puremalla
Erityisen suuri vaikutus koiran kastroinnilla on alkavaan merkkailutaipumukseen. Uroskoiran sisälle merkkailuun on syytä puuttua välittömästi ennen kuin sisälle pissaamisesta tulee sille tapa, josta on jo huomattavasti vaikeampaa päästä eroon.
Jos koirasi urosmainen käyttäytyminen, uhittelu, sisälle merkkaaminen tai yliseksuaalisuus koetaan perheessäsi ongelmana, keskustele asiasta eläinlääkärisi kanssa. Eläinlääkärisi arvioi tilanteen ja saattaa ehdottaa sinulle koiran kastrointia tai kemiallista kastraatiota sekä/tai kääntymistä käytösongelmiin perehtyneen eläinlääkärin tai ongelmakoirakouluttajan puoleen.
Koiran kastraatio on suositeltava toimenpide, jos urosta ei aiota käyttää jalostukseen. Kastroidulle urokselle ei voi kehittyä kiveskasvainta tai peräaukon seudulla tavattavia rauhaskasvaimia, eikä se ole niin altis eturauhasvaivoille kuin kastroimaton uros.
Haitat:
Aineenvaihdunta hidastuu > ruokamäärää pienennettävä (mikä haitta edes?), jos ei huolehdi ravinnosta, koira voi lihoa, joten täysin ihmisestä riippuvainen asia.
Voi lisätä jonkin verran riskiä sairastua virtsankarkailuun.
Vain kaksi haittaa, hyötyjä useampia.
Lisäksi, luepa tämä erittäin tarkkaan.
- koiran kastraatio herättää usein epäilyksiä osalla uroskoiran omistajista. Tämän ajatuksen taustalla on usein se, että monet mieltävät koiran menettävän jotain sille tärkeää, kun se leikataan.
- Tämä koiran seksuaalisuuden inhimillistäminen on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että ihmiset erittäin harvoissa tilanteissa antavat uroskoiran vapaasti toteuttaa viettejään. Uroskoira pääseekin toteuttamaan itseään ainoastaan suunnitellussa astutustapahtumassa tai karkumatkoillaan. (!)
Jos koiraa ei ole tarkoitus käyttää astutukseen, on koiran leikkaus erittäin suositeltavaa. Koiran kastraatio helpottaa niin koiran kuin myös omistajien arkea.
Koira taitaa vaan testata sinua, katsoo kuka sanoo viimeisen sanan. Älä mene sen hullutuksiin mukaan, sillä sitä se juuri haluaa. Pian olet aivan sen vietävissä, ja siitä ongelmat sitten alkavatkin ;) Ohjaa koiran into johonkin muuhun, hanki jotain namijemmaa ja älypelejä. Kun koira alkaa riehua, ohjaat sen lelujensa pariin.
On erittäin hyvä ettet käytä, etkä aiokaan käyttää, mitään fyysisiä otteita, niillä saa pelokkaan ja epätasapainoisen koiran. Kyllä se ärähdys on oikea keino, jos se koiraan tehoaa. Ei siitä pelokasta tule, sillä et ole tehnyt sille mitään julmaa tai pelottavaa.
Totaalinen ignooraaminen ja selänkääntäminen yleensä kyllä tehoaa, ei vaan pidä kiinnittää koiraan mitään huomiota, vaikka se riekkuisi edessä minuuttitolkulla. Kyllä se siitä rauhoittuu kun huomaa, kuinka tylsä oletkaan kun kiinnostu sen hullutuksista.
tekee sen uudestaan aina välillä, siis haastaa sinua. Jatka samaan tahtiin ja tosiaankin vie ajoissa kastraatioon. Itselläni pari sekoitusta, niin uros kuin narttu. Ikähaitari 2 - 7 vuotta. Uroksen vein leikattavaksi heti puoli vuotiaana. Nyt 2,5 vuotta ja oikein hyvin voi. Ja kyllä, merkkailee sitä reviviiriään ja jättää haju jälkiään tietty muille, että täällä mä oon nyt ollu. Ei siis narttuja varten. Hyvin kehittynyt ja aloin syöttämään siinä reilun kahden vuoden iässä kastroidun koiran ruokaa, vaikka ei ole koskaan ollut yli painoinen. Laitan kumminkin aina koiran ruokaan raejuustoa, viiliä tai piimää tms. Saa luita yms kaluttavaksi. Erittäin jäntevä on myös, sillä liikumme paljon ja kotipihallakin on esteitä jne. Jo sen vuoksi, että jos koirassasi on vielä laumanvartijaa, niin voipi helpottaa hieman lähitulevaisuuttasi. Ja totta tosiaan seuraavat kaksi vuotta on sitä oppimista ja taitaakin ehkä siis varmaankin olla jo murkkuikä tulossa ja silloin "varsinkin urokset" ovat todellisia paukapäitä ja ei nää neiditkään kauaksi jää. Meillä on juuri siinä vaiheessa, että alamme nauttimaan lenkkeilystä, kun on saanut jotain tämän nuoremmankin oppimaan ja nyt pitäisi vielä saada ne olemaan ruodussa yhdessä ja tuntuu siltä, että siihenkin tulee koko ajan parannusta. Onnea ja menestystä siis ja AIVAN kamalan ISO sylillinen kärsivällisyyttä. Ole jämpti, eli se mitä sanot, niin pidät siitä kiinni, vaikka menisi aikaa tunti tolkulla. Tottelevaisuus harjoituksia on syytä pitää aina välillä senkin jälkeen, kun jo koira on ns. hallinnassa.