taas herään yksin kylmässä sängyssä köhien ja miettien mitä eilen tapahtui. oliko se unta vai... vai vain jotain minkä voi sivuuttaa. nousen ylös ja katselen huonetta. ilma on tunkkainen ja täynnä surua. pelkään pahinta. astun pois huoneesta... katson sitä ja huomaan miten tavalliselta se näyttää. samanlaiselta kuin kaikki muutkin huoneet. mutta sen ilmassa on kyyneleitä, surua ja... ja rakkautta... kadotettua rakkautta. menen olo huoneeseen ja etsin... etsin jotain. ehkä todistetta että olet vielä täällä. sitten katson ulos... linnutkaan eivät laula. huomaan sen olevan totta... pahin mitä pelkäsin. eilen en menettänyt sinua... koko maailma sen teki. ehkä epähuomiossa unohti... kuinka paljon sinä merkitsit sille. tänään sen muistan. en enää koskaan tule näkemään sinua... ei tule koko maailmakaan.
loputon suru
BlackCat
0242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.