Kuinka moni on joutunut täällä luopumaan koirasta, miten ikävä helpottaisi? Jouduin antamaan saksanpaimenkoirani pois puhjenneen allergisen astman takia. En ollut ennen koiran ottamista allerginen, testeissäkin kävin. Koirani on pentu vielä, 10 kuukautta vanha vasta.
Koira meni tuttuun paikkaan, en pyytänyt siitä hintaa(koiraa ei siis myyty) ja sovittiin, että mikäli pariskunta ei kykene pitämään koiraa tulevaisuudessa, he ilmoittavat asiasta minulle ensimmäisenä. Minulla on myös halutessani oikeus käydä katsomassa koiraa.
Vanhempani olivat myös hyvin kiintyneet koiraan, he asuvat omakotitalossa ja ovat liikunnallisia ihmisiä. Äitini tuli lähes heti katumapäälle, kun olin vienyt koiran uuteen kotiinsa. Koira ehti olla siellä vain viikonlopun, kun otin yhteyttä uuteen omistajaan ja sanoin, että koiralle olisi sittenkin löytynyt koti (vanhempieni luota) sen omasta perheestä, paikasta, jonka se tuntee ja jonka ihmisiin se on kiintynyt. Ajattelin, että kun näillä ihmisillä on ennestään oma koira, he ymmärtäisivät asian laidan. Sanoin kanssa, että koiraa ei olla väkisin tulossa riistämään takaisin, mutta jos koira olisi vanhempieni luona, sen ei tarvitsisi turhaan kärsiä erosta ja pääsisin itsekin näkemään sitä paljon useammin, ulkoiluttamaan sitä ja leikkimään sen kanssa. Ennen kaikkea, koira olisi sittenkin saanut viettää elämänsä oman perheensä parissa.
Tämä ei uudelle omistajalle sopinut, vaan hän tokaisi, että he ovat jo parissa päivässä hyvin kiintyneet koiraani, ja että heidän on ajateltava "omaa etuaan". Olen aivan hajalla. Tiedän, että suullinen sopimus on sitova eikä koiraa voi hakea takaisin, mutta tuska on aivan sietämätön. Tiedän myös, että vanhempieni olisi pitänyt ajatella asiaa paljon tarkemmin ennen, kuin koira annettiin pois. Ihmiset kuitenkin huomaavat tekemänsä virheet joskus liian myöhään.
En voi sanoin kuvata tätä ahdistusta ja surua enkä ymmärrä, miten tämä pariskunta on voinut parissa päivässä kiintyä ventovieraaseen koiraan niin paljon, etteivät voi antaa sitä takaisin sen omien ihmisten luokse, sen omaan kotiin. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, kuinka olette selvinneet koiran poisantamisesta?
Koira meni tuttuun paikkaan, en pyytänyt siitä hintaa(koiraa ei siis myyty) ja sovittiin, että mikäli pariskunta ei kykene pitämään koiraa tulevaisuudessa, he ilmoittavat asiasta minulle ensimmäisenä. Minulla on myös halutessani oikeus käydä katsomassa koiraa.
Vanhempani olivat myös hyvin kiintyneet koiraan, he asuvat omakotitalossa ja ovat liikunnallisia ihmisiä. Äitini tuli lähes heti katumapäälle, kun olin vienyt koiran uuteen kotiinsa. Koira ehti olla siellä vain viikonlopun, kun otin yhteyttä uuteen omistajaan ja sanoin, että koiralle olisi sittenkin löytynyt koti (vanhempieni luota) sen omasta perheestä, paikasta, jonka se tuntee ja jonka ihmisiin se on kiintynyt. Ajattelin, että kun näillä ihmisillä on ennestään oma koira, he ymmärtäisivät asian laidan. Sanoin kanssa, että koiraa ei olla väkisin tulossa riistämään takaisin, mutta jos koira olisi vanhempieni luona, sen ei tarvitsisi turhaan kärsiä erosta ja pääsisin itsekin näkemään sitä paljon useammin, ulkoiluttamaan sitä ja leikkimään sen kanssa. Ennen kaikkea, koira olisi sittenkin saanut viettää elämänsä oman perheensä parissa.
Tämä ei uudelle omistajalle sopinut, vaan hän tokaisi, että he ovat jo parissa päivässä hyvin kiintyneet koiraani, ja että heidän on ajateltava "omaa etuaan". Olen aivan hajalla. Tiedän, että suullinen sopimus on sitova eikä koiraa voi hakea takaisin, mutta tuska on aivan sietämätön. Tiedän myös, että vanhempieni olisi pitänyt ajatella asiaa paljon tarkemmin ennen, kuin koira annettiin pois. Ihmiset kuitenkin huomaavat tekemänsä virheet joskus liian myöhään.
En voi sanoin kuvata tätä ahdistusta ja surua enkä ymmärrä, miten tämä pariskunta on voinut parissa päivässä kiintyä ventovieraaseen koiraan niin paljon, etteivät voi antaa sitä takaisin sen omien ihmisten luokse, sen omaan kotiin. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, kuinka olette selvinneet koiran poisantamisesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voin vain kuvitella tuskasi. Voimia sinulle. Vetoa vanhempiisi vielä noin koiran parhaaksi, kyllä hekin varmaan tietävät että koiran olisi parempi vanhempiesi luona, tutussa ympäristössä tutujen ihmisten kanssa. Entäpä jos pystyisit ostamaan koiran heiltä takaisin? Ehkä se kuulostaa hölmöltä ja epäreilulta, mutta varmasti koira on sen arvoinen.
Olen erittäin allerginenn koirille. Silti minulla on neljä koiraa. Kolme allergia-ystävällistä ja yksi vähemmän. Ensimmäiset kaksi vuotta meni siedätykseen...zyrtekin ja piipun avulla. Nyt vanhin koira 4 v. Välillä tulee oireita mutta menee ohi.
Hei, yksin jo se, että saivat koiran ilmaiseksi, riittää syyksi "kiintymiseen". Hehän tekivät loistokaupat! Ja jos kerran hyvä koira on löydetty, en minäkään haluaisi siinä enää yks kaks että se minulta pois vietäisiin, vaikka olisikin ollut vain kaksi päivää. Pahaltahan se tuntuisi. Kyllä koiraan kerkeää ihan riittävästi oikeastikin kiintymään kahdessa päivässä. Vastaavan koiran löytämiseenkin voisi mennä paljon aikaa, taisi olla jo sisäsiistikin. Aika turha tässä on itkeä enää jälkikäteen, peili on ainoa paikka josta voi syytä etsiä, ja miettiä olisiko jotenkin muuten voinut toimia, sekä sinä että äitisi. Jos sinulla on hyvät välit kerran, eikä koira ole liian kaukana, niin lupaudu lenkittämään koiraa? Ulkona varmaan pystyt sen kanssa olemaan paremminkin? Autat siinä sekä heitä että koiraa. Kunhan annat koiran ensin rauhassa tottua uuteen perheeseensä, vaikka ikävä olisi miten kova. Ihan koiran parasta ajatellen.
Näen asian siten, että koiran paras olisi olla omassa kotonaan ja sen ei tarvitsisi turhaan potea eroahdistusta. Ja kuten aloitusviestissä kirjoitin, peiliin on jo katsottu.
Ei siis ole tarpeen lisätä huonoa oloa tuommoisella kommentilla.
Odotin, että näillä uusilla omistajilla olisi ollut sen verran empatiakykyä koiran että minun kannaltani, että koira olisi päässyt takaisin omaan kotiinsa. Kuten sanoin, ihmiset tekevät virheitä.
Harmi sinun kannalta :'( ja itse olisin antanut koiran takaisin. Mutta jos lohduttaa niin koira sopeutuu hyvin uuteen elämäänsä. Olen tosiaan pahoillani puolestasi ja virheitä sattuu jokaiselle niiden kanssa joutuu jokainen elämään halusi tai ei. Emme kukaan ole täydellisiä.tsemppiä sinulle
Siinäpä kärsit virheestäsi, mitä sitä täällä itket, päätös on jo tehty. Koitat saada sympatiaa huonoon omatuntoosi? Sitten jos tuleekin päinvastaista, ei käy? Koira saa uuden kodin jossa toivottavasti harkitaan pidempään asiaa jos näyttää siltä etteivät pystyisi loppuun saakka koiraa pitämään. vali vali. En ole samaa mieltä kanssasi. En todellakaan antaisi koiraa takasin tuossa kohtaa vaan antaisin sille hyvä kodin! minä olisin järjestänyt koiraa varten vapaata ja apuja muutenkin että sopeutuu hyvin ei tarvisi olla pitkään yksin alkuun, olisin hankkinut tarvikkeita, vaikka mitä, enkä todellakaan peruisi.
Toi on just niin rasittavaa että tehdään harkitsemattomia päätöksiä ja seuraavana päivänä kaduttaa ja vaan oletetaan että muilla olisi "empatiakykyä" joustaa teidän tempoilujenne tahdissa. Virhe on teidän, ei nykyisen omistajan.
En antanut koiraa huvin vuoksi, vaan puhjenneen astman vuoksi. Sitten selvisi, että se olisikin saanut kodin lähempää, peräti omasta perheestään.
Ettekö lue aloitusviestejä koskaan.
Virhe tuli tehtyä ja koiran poisantamista harkittiin pitkään.
Mutta tätä tilannetta eivät ne ymmärrä, jotka eivät ole koskaan koirastaan luopuneet. Siksi pyysinkin muiden sellaisten kokemuksia, jotka ovat joutuneet luopumaan.
Kaikenkaikkiaan en olisi pyytänyt koiraa takaisin, ellen olisi niin huolissani, että siitä tulee kiertokoira.
Tutummassa paikassa sellaista vaaraa ei olisi ollut eikä olisi tarvinnut olla huolissaan. Vaikka meillä sopimus onkin, ettei koiraa voi myydä/antaa eteenpäin ottamatta ensin minuun yhteyttä, ei tuntemattomiin voi luottaa 100 prosenttisesti.
Mikä tällaisen huolen nyt yhtäkkiä herätti, vielä tässä vaiheessa kun koira on jo uuteen kotiin annettu? Kuulostaa siltä että koira luovutettiin ensin, ja sitten alettiin miettimään onko se oikeassa kodissa. Järjestyksessä on jotain mätää? Taitaa olla tuo huoli nyt keksitty juttu jälkikäteen
tosiaan olla niin, että omalle koiralle siedättyy. Tiedän tapauksia, joissa on ollut koira-allergia, mutta omalle koiralle ei olla allergisia ja tosiaan ensin kannattaa koittaa allergialääkkeet ja hommata, vaikka ilmanpuhdistin.
Tässä taitaa olla jotain muutakin luopumisen syynä. Onhan saksanpaimenkoira aika vaativa rotu, joka tarvitsee koulutusta, liikuntaa ja virikkeitä, jotta siitä tulee täyspäinen koira.