Helsingin hovioikeuden tuomion Nro 385, annettu 20.02.2014 Dno S 12/1322 mukaan tavallinen rivi-isännöitsijä ei joudu työssään tekemisiin työnantajansa isännöintitoimiston liikesalaisuuksien kanssa, joten isännöitsijälle ei voi laittaa työsopimukseen ns. kilpailukieltopykälää.
Kun tilanne on tällainen työntekijän ja työnantajan välillä, niin isännöintitoimistot ovat keksineet laittaa isännöintitoimiston ja asunto-osakeyhtiön väliseen palvelusopimukseen pykälän, jossa isännöitsijän kilpailukiellon sisältö siirretään isännöintipalveluja tilaavan kiinteistön palvelusopimukseen. Siis taloyhtiö ei saisi lähteä isännöintitoimistosta poislähtevän isännöitsijän perässä uuteen toimistoon ainakaan vuoteen, tai muuten tulee vuoden isännöintipalkkion sakko maksettavaksi isännöintitoimistolle.
Kuvaa oikein hyvin isännöintimaailmassa isännöintitoimitsojen asennetta taloyhtiöitä kohtaan se, että toimeksisaaja yrittää laittaa tilaajalle rajoituksia ja sanktioita palvelusopimukseen. Ei ole taloyhtiön edun mukaista suostua tällaisiin rajoituksiin, sillä yhtiön edun mukaista on saada hyvä ja ammattitaitoinen palvelu sieltä mistä yhtiö sen itse haluaa hankkia ilman ylimääräisiä sanktioita.
Tällaisiin sopimusehtoihin ei taloyhtiöiden kannata sitoutua - vapaus on alhaista isännöintipalkkiota arvokkaampi asia!
Kun tilanne on tällainen työntekijän ja työnantajan välillä, niin isännöintitoimistot ovat keksineet laittaa isännöintitoimiston ja asunto-osakeyhtiön väliseen palvelusopimukseen pykälän, jossa isännöitsijän kilpailukiellon sisältö siirretään isännöintipalveluja tilaavan kiinteistön palvelusopimukseen. Siis taloyhtiö ei saisi lähteä isännöintitoimistosta poislähtevän isännöitsijän perässä uuteen toimistoon ainakaan vuoteen, tai muuten tulee vuoden isännöintipalkkion sakko maksettavaksi isännöintitoimistolle.
Kuvaa oikein hyvin isännöintimaailmassa isännöintitoimitsojen asennetta taloyhtiöitä kohtaan se, että toimeksisaaja yrittää laittaa tilaajalle rajoituksia ja sanktioita palvelusopimukseen. Ei ole taloyhtiön edun mukaista suostua tällaisiin rajoituksiin, sillä yhtiön edun mukaista on saada hyvä ja ammattitaitoinen palvelu sieltä mistä yhtiö sen itse haluaa hankkia ilman ylimääräisiä sanktioita.
Tällaisiin sopimusehtoihin ei taloyhtiöiden kannata sitoutua - vapaus on alhaista isännöintipalkkiota arvokkaampi asia!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näin toimitaan ainakin Tampereella.
Niinpäs niin, näi aikanaan 80-lullakin yritettiin. Vaan ei se onnistu, asianta on monta käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöstä. Ei sopimuksella, joka sittenmmin jostain syysträ raukeaa, voida estää uuden sopimuksen tekeistä. Tulee muistaa seikka, että taloyhtiöllä on sopimussuhde isännöitsijätoimiston ja isännöitsijällä työsuhde isännöitsijätoimistoon. Soonä on se klou!
Laita pliis linkkiä, koska en löydä ko. päätöstä!
Starba222:lle ja muille: minäkään en ole netistä löytänyt ko. päätöstä. Olen sen tilannut yllä olevin tiedoin Helsingin Hovioikeudesta. Toivottavasti joko kiinteistöliitto, kiinteistöposti tai proliitto kommentoisi asiaa. Isännöintiliitto tuskin sitä tekee.
Olipas mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa.
Voiko olla totta.
Ei ole
Haißta Fittu
Itsekin tilasin tämän.
Helsingin hovioikeuden tuomion Nro 385, annettu 20.02.2014 Dno S 12/1322
Nopeasti sain dokumentin sähköpostiin.
Tämän perusteella siis käytännössä isännöitsijän kilpailukielto ei ole koskaan lainvoimainen. Miten tulkitsitte tekstin ?
Näin minäkin tulkitsin tekstin, ettei isännöitsijälle voi laittaa enää sitovaa kilpailukieltoa työsopimukseen. Siksi Isännöintiliittoa lähellä olevat isännöintitoimistot yrittävät hallita mahdollista asiakaskatoa toista kautta sitomalla asiakkaansa eli taloyhtiöt kiellolla lähteä poislähtevän isännöitsijän mukana sanktioiden uhalla. Kyll'on kieroa!Tämähän vaikuttaa vapaan kilpailun rajoittamiselta.
No eihän näin ole laillista tehdä. Siis 80-luvulla tätä samaa yritettiin ja asiasta löytyy silloisen raastuvanoikeuden ehkä hovioikeudenkin päätöksiä. Ei isännöitsijätoimisto voi rajoittaa/estää asiakkaansa valintoja sen jälkeen, kun sopimussuhde siihen on päättynyt. Näyttää olevan aika tavalla sellainen tapa, että tällaisilla sopimusehdoilla pelotellaan ja yritetään sitouttaa asiakasta. Mutta asiansa tietävä/ymmärstävä asiakas kyllä tajuaa, että tälläisissa sopimusehdoitaa on laki kaukana eikä ne päde. Ylensäkin olen pannut merkille isännöintialalla ehkjä muillakin aloilla, että toimitaan ihan viidakon lakien mukaan ja ajatellaan, ettei kukaan lähde oikeutta hakemaan. Tässäkin hovioikeuden päätöksessä asia haiskahtaa, koska Realian väki kyllä tietää asiasta ennenkin ja aikoinaan riidellyn samoin tuloksin.
Mistä raastuvasta noita 80-luvun oikeustapauksia voi kysellä? Jotta löytäisin oikeustapauksen, niin mitä firmaa silloin haastettiin oikeuteen kilpailun rajoittamisesta?
Meillä on isännöintisopparissa sekä kilpailukielto että salaamispykälä. Sopimuksen sisältöä ei siis saa ilmaista muille.