Täytyypi tässä taas kysellä yhtä ihmetykseni aihetta.. =)
Elikkä, keikkasiivoojana kiersin vuosien (4v)varrella kymmenissä ja kymmenissä eri paikoissa, työyhteisöissä.
Kummallinen on mielestäni ero mies- ja naisvaltaisissa työpaikoissa. Melkeinpä jokaisessa naisvaltaisessa paikassa kuulin/näin syrjintää ja kuppikunnittumista, toisinaan räikeää työpaikkakiusaamistakin. Hyvä esimerkki tästä on kaupat (joissa oli pelkkiä naistyöntekijöitä). Aina oli "liittoja" eri porukoiden kesken, joissa puhuttiin pahaa muiden "liittojen" jäsenistä. Joskus oli "liitto" yhtä tai kahta työntekijää vastaan, joita sitten nälvittiin kaikkien kuullen, tai seläntakana. Monta kertaa pahasta olosta kerrottiin eri paikoissa minulle, siivoojalle, neutraalille osapuolelle..
Kuten kaikki varmaan tietävät, puhutaan siitä, ettei 3 naista voi olla esim. ystäviä, vaan aina savustetaan se yksi ulos..
Kävin paljon miesvaltaisissa työpaikoissakin (metsäala, metalliala, puuala), näissä tällaista käyttäytymistä ei ollut ainakaan minun havaittavissani juuri ollenkaan.
Haluaisin nyt mielipiteitä siitä, miksi meillä naisilla on tarve käyttäytyä näin? Ikävä esimerkki minulla on hyvä naispuolinen ystäväni, joka ei uudessa naisvaltaisessa työpaikassaan halunnut "liittoutua" kenenkään kanssa ketään vastaan. Tämä ei ollut "liittojen" mieleen ja sen seurauksena hän on psykiatrisessa hoidossa työpaikkakiusaamisen takia.
Elikkä, keikkasiivoojana kiersin vuosien (4v)varrella kymmenissä ja kymmenissä eri paikoissa, työyhteisöissä.
Kummallinen on mielestäni ero mies- ja naisvaltaisissa työpaikoissa. Melkeinpä jokaisessa naisvaltaisessa paikassa kuulin/näin syrjintää ja kuppikunnittumista, toisinaan räikeää työpaikkakiusaamistakin. Hyvä esimerkki tästä on kaupat (joissa oli pelkkiä naistyöntekijöitä). Aina oli "liittoja" eri porukoiden kesken, joissa puhuttiin pahaa muiden "liittojen" jäsenistä. Joskus oli "liitto" yhtä tai kahta työntekijää vastaan, joita sitten nälvittiin kaikkien kuullen, tai seläntakana. Monta kertaa pahasta olosta kerrottiin eri paikoissa minulle, siivoojalle, neutraalille osapuolelle..
Kuten kaikki varmaan tietävät, puhutaan siitä, ettei 3 naista voi olla esim. ystäviä, vaan aina savustetaan se yksi ulos..
Kävin paljon miesvaltaisissa työpaikoissakin (metsäala, metalliala, puuala), näissä tällaista käyttäytymistä ei ollut ainakaan minun havaittavissani juuri ollenkaan.
Haluaisin nyt mielipiteitä siitä, miksi meillä naisilla on tarve käyttäytyä näin? Ikävä esimerkki minulla on hyvä naispuolinen ystäväni, joka ei uudessa naisvaltaisessa työpaikassaan halunnut "liittoutua" kenenkään kanssa ketään vastaan. Tämä ei ollut "liittojen" mieleen ja sen seurauksena hän on psykiatrisessa hoidossa työpaikkakiusaamisen takia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Empä tiedä mistä moinen käytös ja "liittoutuminen" johtuu.. Epäilisin kuitenkin, että syynä on fyysinen heikkous verrattuna mieheen. Miehet ei nälvi toistensa seläntakana, kuten naiset. He mätkivät toisiaan kuonoon. Voimakkaan ei tartte nälviä.
Naiset taas usein ovat fyysiesti heikkoja, joten se sitten korvaantuu nälvimisellä.
Nälvimisen jälkiä on vaikeampi todistaa, kuin hakkaamisen..
Ihminen on toiselle sika.
naiset ovat pahuuden ruumiillistumia kaikki tyynni.
Eikös se jo Raamatussa sanota.
:D
Olen miesvaltaisella alalla ns. "ainokaisena". Olen ollut myös naisvaltaisissa työpaikoissa.
Kaikissa kiusataan, mutta miehet ei toimi niin avoimesti.Perättömiä puhutaan työkaverista tietäjäksi/asiantuntijaksi heittäytyen jolloin asiasta mitään ymmärtämätön ei edes huomaa että siinä nyt työkaveria mollataan..Ehkä et tiennyt niiden miesten töistä niin paljon, että olisit huomannut.
Olen keskustellut tästä aiheesta monien kanssa ja näkemykseni on, että joo, osittain pitää paikkansa, että naisvaltaiset työpaikat on täynnä suunsoittoa. Oliskohan syynsä ihmisten epävarmuudessa ja virikkeettömyydessä? Kun aivot ei saa tarpeeksi toimintaa, ne kehittävät sitä. Ei ne kaupan kassalla tai vahauskoneen vieressä jumitut 20 vuotta kovin suurta monipuolisuutta tarjoa, jollei elämässä ole muuta.
Tosiasia kuitenkin on, että miehet ovat aivan yhtä kateellisia ja ärsyyntyneitä toisiinsa - he eivät vain sano sitä ääneen. Sen sijaan saattavat hienosti kaivaa salaa maata toisen jalkojen alta, juoruta selän takana, verhota arvostelunsa ja halveksuntansa "läpänheittoon", jonka piikit ymmärtää vain kohde ja ne muutamat, jotka siihen osallistuvat. Tätä tapahtuu esimerkiksi metalliteollisuudessa mistä olen kuullut läheltä ja paljonkin kokemuksia, samoin firmoissa, joissa urakiipeily on arkipäivää. Se miksi sinä et miesvaltaisissa paikoissa näitä systeemejä huomannut johtui todnäk siitä, että olet nainen.
Työpaikkakiusaajia löytyy molemmista sukupuolista tasapuolisesti, sehän onkin puhtaasti luonnevamma.
Eli leimautuvatko naiset helpommin riitelijöiksi ja päänaukojiksi syystä että ulosanti on naisilla herkemmässä? Miehet myös puolustautuvat kiivaammin, eivätkä suostu niin helposti uhrin rooliin. Kasvatuskysymyskö? En tiedä.
Itseäni välillä ärsyttää naisissa juuri se, että me emme mene ja sano/kysy suoraan, puolustaudu silloin kun on sen aika. Saatetaan suorastaan vältellä sitä tilannetta, jossa asia voitaisiin lyödä pöydälle. Olen itse pieni perkele jos joku yrittää hyökätä kohti ja kas kummaa - useampikin nainen on sanonut, että olen pelottava! Miten meidät oikein on roolitettu?! Vielä 2000-luvullakin!
Olin tuossa keväällä hetken töissä paikassa, jossa oli tasapuolisesti miehiä ja naisia. Siellä juoruiluun ja eri osastojen väliseen kitkaan, tietyille ihmisille naureskeluun, osallistuivat reippaasti kaikki, niin miehet kuin naisetkin. Tämä siitäkin huolimatta, että työilmapiiri oli mainio ja ihmiset väleissä keskenään. Hullua! Ja tietysti tilittivät "faktoja" minulle, koska olin uusi ja väliaikaisesti paikalla, neutraali siis.
Oman pitkän työkokemukseni perusteella väittäisin, että työporukoiden pienilmastot ovat sidoksissa paikallisesti pesiytyneisiin osakulttuureihin. Sellaisilla on taipumus periytyä, vaikka alkuperäiset avainhenkilöt jo olisivat poistuneet näyttämöltä, varsinkin, jos mitään aktiivista ei tehdä ongelmien häivyttämiseksi. Hengen luojina ja ylläpitäjinä voi olla miehiä tai naisia, ei se ole sukupuolesta kiinni.
Tietysti naisvaltaisissa töissä ja naisvaltaisilla työpaikoilla myös ongelmien aiheuttajat ovat enimmäkseen naisia. Miesvaltaisilla aloilla vastaavasti miehet. Kyllä miehetkin muodostavat klikkejä ja nokkimisjärjestyksiä, kiusaamisen ja "herruuden" ilmenemismuodot vain jonkin verran eroavat, saattavat olla mm. yksiviivaisempia komentosuhteita tai väkivaltaisempia.
Nuoruudessani lähes kaikki pikkupomot olivat miehiä, aina klikkinä juoruilemassa ja tarinoimassa harrastuksistaan, piiput ja tupakit sauhuten. Akat teki töitä.
Arvelen, että jos työ on suhteellisen yksitoikkoista ja vain vähän arvostettua, niin pitkästyminen ja lievä katkeruus etsii ilmenemismuotonsa erilaisina liittoutumisina, voittajiin kuuluminen hivelee myös omanarvontuntoa ja tukee turvallisuuden tarvetta. Inhimillistä, vaikkei mukavaa. Kiintoisa työ vie ajatukset aivan muualle, tottakai kilpaillaankin, mutta eri keinoilla.
Työilmapiiristä pitäisi puhua, kaverin kanssa, porukan kesken, esimiehelle, työsuojeluvaltuutetun kanssa, henkilöstöhallinnon kanssa jne. Tärkeä asia, ei toivoton.
..ja olen itsekin törmännyt niihin aina välillä ja se on meilestäni sairaan kiusallista.
Uskon myös, että se ei ole ainoastaan naisille ominainen tapa toimia, vaikkakin juuri tällä hetkellä olen naisten klikkiytymisen uhrina ja mietinkin, että mitä pitäisi tehdä.
Jos jään pois (minulla on siis mahdollisuus siihen), säästän itseäni, mutta menetän taistelun oikeudenmukaisuuden puolesta. Vääryys ja valhe silloin voittavat.
Mutta jos jään, olen klikkiytymän uhrina vaijennettu, koska olen yksin tällaista klikkiytymää vastaan. Minulla on selkeä käsitys, mistä asiat johtuvat ja miksi tähän on päädytty, miksi klikkiytymä on syntynyt, mutta ei keinoja hajottaa sitä.
Toisaalta, jos jään pois, niin luulenpa, että klikkiytymä hajoaa vähitellen, koska normaalia poistumaa tapahtuu klikkiryhmän kesken, ja kun uusia tulee tilalle, niin tilanne tasoittuu tai toiminta saa uusia muotoja.
Joopa. Yksinäisellä kulkijalle ei ole "ystävää". Nuoleskelijaksi en ryhdy, vääryyttä en suostu kannattamaan eikä valheellekaan ole mielessäni sijaa. Heh, ihan vaan tarkennukseksi, tämä ei tarkoita konkreettisesti, ettei minulla olisi ystäviä, vaan tässä eräässä klikkiytymässä, minulla ei ole ystävää..;) Enkä näillä muodoin sitä edes halua.
Näitä tilanteita on joskus, kurjaa. Olen töissä joutunut kiusatuksia vain kerran eikä takana ollut klikki, vain kaksi toisistaan erillisinä toimivaa ihmistä (toinen oli hierarkiassa korkeassa asemassa, mies, toinen oli nainen ja käytti hyväkseen syntynyttä tilannetta). Poistuin (vaihdoin duunia), oli helpointa. Oli kuitenkin lohduttavaa, että kaverit ymmärsivät, eivät kylläkään voineet mitään. En kestä juonia, inhottaa, enkä näe arvokkaaksi kestää, olkoon. Saman voi yleistää harrastus- tai ystäväpiireihin.
Klikit hajoavat, jäsenpotentiaali vaihtuu. Ikävintä on, että uudet tulokkaat pyritään "opettamaan" vallitsevien asenteiden mukaisesti. Aina se ei onnistu, jotkut ajattelevat omilla aivoillaan, mutta perässähiihtäjiä on. En tietenkään tunne tilannettasi, mutta luultavasti itse poistuisin ja jättäisin koko p*skan. Ei siinä silti häviäjäksi jää, ei lain :)).
..vaikka se ei olekaan tapojeni mukaista, heh..:)
Tilanteeni on sikälikin outo, etten ole siinä yksin, vaan tavallaan sellainen sijaiskärsijä..siis ihan ihme juttu, jälleen kerran. Minulla on sitten pentelenmoinen taipumus lykätä itseni sinne, mistä tulee roipetta niskaan. Kai se on tuo kantaa ottava luonteeni, jonka olen perinyt molemmilta vanhemmiltani. He kun eivät ihan ensimmäiseksi sanattomaksi jääneet. Hakivat joskus oikeuksiaan ihan ylemmiltä tahoilta..;) Itse en ole onneksi siihen joutunut, mutta ihanhan tarpeeksi kivikkoista on ollut tämä omakin tieni. Ei vaan, sanovat minua vahvaksi, mutta hepä eivät tunne minua. Vahvuus ei ole yksiselitteinen juttu.
Kiitos kannatuksestasi! Eiköhän tämä tästä. Katselen sivusta, mitä tapahtuman pitää, sillä minulla on oivallinen näköyhteys tuleviin tapahtumiin ja jos vähänkään entiseen kokemukseeni on luottamista, niin avunpyyntö tulee hyvinkin sukkelaan. No en tiedä, viitsinkö silloin enää vaivautua.