Olen vielä huolestuneempi mielenterveydestäni kuin koskaan. Normaalistihan minä pystyn ottamaan vaikka kuinkapaljon vittuilua vastaan ilman minkäänlaista näkyvää jälkeä. Nyt olen huomannut, että joskus iltaisin saan outoja kohtauksia. Kerran väittelimme ihan normaalista asiasta kavereiden kesken whats appissa. Minä kuitenkin aloin ilman mitään syytä ottaa kaiken itseeni. Se oli aika outoa ja vaikka lopetimme väittelyn ja minunkin vittuuntumiseni laski, huomasin, että olin silti aivan palasina. Nyt on kahtena muuna iltana käynyt niin, että minulle ihan oikeasti vittuiltiin, mutta kaikkien yllätykseksi, minä en pystynytkään vaan ottamaan sitä vastaan. Viimeisempi oli viime yönä. Koska tilannetta ei saatu sovittua, olin aamullakin aluksi huonossa kunnossa. Nyt juttu on kuitenkin laskeutunut ja huomaankin olevani yhtäkkiä täynnä endorfiinejä oikeastaan aika vähäisellä liikunnalla.
Tiivistelmä: olen siis yleensä kyennyt olemaan lähes tunteeton halutessani ja nyt parina iltana olen saanut jotain kohtauksia, etten kestä mitään.
Tiivistelmä: olen siis yleensä kyennyt olemaan lähes tunteeton halutessani ja nyt parina iltana olen saanut jotain kohtauksia, etten kestä mitään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ongelma on siis se, ettet yhtäkkiä pystynytkään olemaan täysin tunteeton?
Ei täysin tunteeton. Ongelma oli siinä, etten kestänyt vittuilua. "Positiivisia" tunteitani en edes yrittänyt hiljentää.
Okei.... Oletko kuullut vittuilemista liikaa??
Todiste siitä, ettei se ole sitä on siinä, että ensimmäisen kerran sain tällaisen kohtauksen kun väittelimme ihan normaalisti siellä whats appissa.
Eilen/oikeastaan tänään se meni kyllä heidän osaltaan liian pitkälle, koska vittuilivat ihan koko ajan, mutta taisin minäkin lopulta sanoa heitä saatanan munattomiksi paviaaneiksi ja uhata syöttää heille silmänsä.
Itse veikkaisin sinulla olleen jotain stressiä tai ärsyyntymistä, univelkaa tai muuta hermoja syövää episodia, joista mikään yksinään ei kuitenkaan aiheutta tuollaista.
Tai sitten sinulla oli muuten vain huono päivä.
Kulkeeko silmien syöttämistä paljonkin suvussanne?
Kolme huonoa päivää syysloman aikana? Ei kai?
Silmät ovat sellaisia hauskoja sellaisia.
Jos olisit minä sinulla olisi yleensä puolet lomasta täynnä huonoja päiviä.
Okei, huono viikko?
Rupeatko optikoksi? XD
En rupea. Tylsä ammatti.
Siellä on muuten kivaa olla tutkittavana. Ei näe mitään ja näyttää narkkarilta koko loppupäivän.
Niin mutta optikoksi Siiliön tyyliin? Asiakkaista ei ehkä ole tunkua....
Minä en osaa auttaa. Olen ollut jatkuvasti aivan yliaktiivinen viimeisen viikon ajan enkä osaa hiljentää sitä. Rasittavaa.
Minulla taas oli monen viikon masennus....
-Kyllästyin yhteenlaskuihin
Olet yrittänyt olla kovasti ihailemasi kovanaama, joka ei välitä vittuilusta ja muiden mielipiteistä, mutta oikeasti olet aina sisimmässäsi välittänyt. Koska olet jatkanut sitä liian kauan, se purkautuu ulos niin, ettet kestä sitä enää ollenkaan.
Miksi pitää vittuilla tai mitä ihmeen hienoa siinä on, että muka osaa ottaa paskaa niskaansa muilta minkä kerkeää? Vitun tyhmää muutenkin. Pieni vittuilu on mukavaa puolin toisin, mutta miksi tehdä siitä jokin harrastus tai ihq-sarkastinen luonteenpiirre?
Tehdäänpä nyt selväksi:
En yritä olla mitään, mitä en ole.
Sekä henkinen että fyysinen kipukynnykseni ovat korkeita, koska jouduin kestämään ala-asteella niin paljon henkistä ja fyysistä kipua.
Vittuilun kestämisessä on sitä hienoa, että kestän vittuilua, jota tulee parilta taholta aika usein.
Monilla aikuisilla on väärää tietoa murrosikään liittyvistä tapahtumista. He luulevat, että muutokset liittyvät nimenomaan seksuaalisuuteen (parta, hormonit, näppylät, keho muuttuu ja tunteet heittelevät).
Tuo on naiivi näkemys ja keskittyy liikaa "seksuaalisuuteen". Pitäisi puhua ennemmin aivoista, koska murrosikä myllää aivot uuteen uskoon. Olet kädellinen ja kehityksesi vie helvetin kauan. Tällä hetkellä aivoissasi tapahtuu kaikkea niin nopeasti, ettet ole ehtinyt sopeutua siihen. Joo, on hormoneita ja välittäjäaineita kummallisia pitoisuuksia ja kummallisissa paikoissa.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/teinin_aivoissa_tyrskyy
ja tuota ei käy kateeksi. Toisin sanoen kuka tahansa kiipeäisi seinille. Jos tuohon vaiheeseen liittyy vielä jotain ulkoisia ärsykkeitä, saatat todellakin vähän reagoida.
Itse hajotin ikävuosina 14-15 aikamoisen määrän esineitä.
Kiitos nasse. Sitä se toivottavasti vain on. Kiitos kaikille kun yrititte auttaa.
Lähes jokaisella joka kestää vittuilua lähes täydellisesti tullee ennemmin tai myöhemmin jakso jolloin sitä ei kestäkään. Ellet oo sit täysin tunteeton. Se vaan tekee susta inhimillisen.
ocetherunq
Ööö... mikä on homman nimi?