otimme vuoden ikäisen tyttökissan löytöeläinsuojasta, joka on olut heitteillä ulkona ja sen villit pennut piti lopettaa.. kisua on pidetty saunassa, koska sen massu oli löysällä..nyt maha alkaa olla kunnossa, mutta kissa ei suostu lähtemään muualle taloon tutkimusretkelle. se on jo vähän kesyyntynyt: se ei enää sihise kun sitä silittelee ja rapsuttelee (syliin ei kuitenkaan uskalla tulla), se syö ja liikuskelee jonkin verran, nukkuu paljon..tänään se miukui ja puski kättäni vasten. se alkaa kyllästyä jo saunaan..pitäisikö meidän siis vain viedä se muualle taloon tutkimaan vai antaa sen itse tulla pois saunasta? haluaisimme joskus saunoakkin:)
ARKUUDESTA..
kisu
12550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta kunhan kuluu aikaa kisustasi tulee normaali, mutta arka(ehkä). Meeillä oli ihan samanlainen juttu kun saimme kisun se piilottautui sohvan alle johonkin koloon. Yritimme houkutella jos konstilla jos... mutta oli ja pysyi piilossa. Nyt kisuneiti on 3.5v. ja edellen on arka, just tänään oli puhetta sen luonteesta: arka ja pelokas, mutta niin ihanan rakas!!! Siis kisuissakin on oma luonteisia. Päätin, että näin on! Ja persialainen poika kisu on aivan eri juttu, vastakohta, jokapaikassa! Ihania kumpikin luontweesta riippumatta!!! :)
niin onhan niitä erilaisia luonteita..:) kisu sähisee välillä mutta on selvästi paljon rohkemapi kuin pari päivää sitten..sen pitäisi kyllä tulla pois tuolta saunasta kun haluaisimme saunoa joskus..:)
täytyy päättää haluaako sellaisen kisun, joka on AINA arka. Nyt kun se on vielä ollut vähän aikaa (kauanko?) on helpompi viedä se takaisin. Mutta meillä kisuliini vietiin takaisin juuri sen arkuuden takia ja kuinkas kävikään haimme sen takaisin ja nyt en antaisi pois, vaikka onkin "omalaatuinen", silti ihana aamuisin nuuskii ja on tarkkana milloin herään, joka on sille päivän kohokohta. Mutta- harkitse tarkkaan, haluatko aran kisun vai et? Rakkaus ja kiintymys on kuitenkin sinulle tärkeää niinkuin kisullekin. Eli jäi vähän epäselväksi kuinka kauan kisu on ollut teillä? Voit varautua kuukausien rumpaan!!! (eli anna kisun määrätä tahti). Mutta ihan (MUN) mielestä laita kisu sieltä saunasta toiseen paikkaan, ei se siitä kärsi, jne pikkuhiljaa.
kisu tuli meille keskiviikkona eli ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan..en raski siirtää sitä vielä kun se inisee kun meinaan nostaa sen..tiedän että pitäisi raskia mutta en voi ainakaan vielä..:)
että koskahan se arkuus loppuu. Otimme tänään noin 5 kk ikäiset pojat joilla on ilmeisesti aika villi tausta, loukutettu metsästä ja kohdeltu vähän miten sattuu kiinniottajiensa taholta, sittemmin olleet jotakuinkin 5 viikkoa sijoitusperheessä 2 siskonsa kanssa.
Näyttivät jo siellä lähtöpaikassa sähisevän kevyesti vähän kaikesta mahdollisesta ainakin kun me vieraat olimme pelottavina läsnä, ja nyt täällä on luonnollisesti piiloteltu tuntikausia (ei haittaa) ja vähän sähisty (haittaa kovastikin jos ei ikinä muutu miksikään).
Minulla on aiemminkin ollut kissoja, mutta emoa lukuunottamatta ne kaikki syntyivät luonani ja vaikka olivatkin luonteeltaan aran sorttisia, niin onhan tässä tietysti eroa näin arkojen ja villien ja aiempien ihmisiin tottuneiden välillä.
Kuinkahan kauan kannattaa kärsivällisesti odotella että kesyyntyvät? Tuleeko näistä ikinä kainaloisia? Vai tuleeko kynnestä jos lähellekin menee, varsinkin toinen huitaisi sijoittajaemäntäänsäkin ilmeisesti, kun sitä ruokittiin kädestä. Olivat kuulema ainakin sen verran kesyyntynyt että loikoilivat auringossa ihmisten ilmoilla, ja nyt sitten meidän kanssa kaikki tämäkin alkaa alusta.
suuri kysymysmerkki? - Annoin kisuni piilotella kaikes rauhas, mutta OTIN joka päivä rintani päälle kun makasin sängyllä, juttelin ja silitin. Mutta sama arka kisuliini on tänäkin päivänä. Mutta minun olkapää on "se" turva, johon on pennusta asti tottunut. Eli= arkakisu ja on sitä aina. Aikaisempi kokemus on tyttöni kisusta, pentuna oli tosi arka ja oli sitä myöskin aikuisena. Se on kissan luonteessa. Tai sitten on pahasti häiriintynyt. Hyväksymme sellaisena kuin on tai ei! "Kainaloista" kisusta ei ole tullut!
Tuossa eilen yöllä toinen jo leikki leluhiirten kanssa ja kiersi kaikki nurkat läpi, toinen on vain vähän vilahtanut nurkasta toiseen. Ruoka on maittanut tuolle leikkineelle, toinen on vain hieman nakertanut. (Yöstä en tiedä olivatko kovastikin syöneet ja touhunneet.) Tänään päivällä rohkeampi jo katseli ikkunalaudalla maisemia, toinen vaan asustelee enimmäkseen nurkassa.
En viitsi mennä vasiten "ronkkimaan" kumpaakaan; vähänkin jos pidempään tuijottaa liian läheltä tai työntää kädellä ruokaa lähemmäs, tulee sihaus. Varsinkin siltä aremmalta.
Kuulin juuri että sijoitusperhe oli saanut silitettyäkin näitä, ihmettelen vaan että millä ilveellä. Luulen että jaksan ehkä 2 vk katsella miten tilanne etenee, mutta jos ei mitään kiinnostusta niille ala tulla olla ihmisten kanssa, niin kumppaninikin on jo nyt sitä mieltä että palautetaan.
En odota että kissa olisi mikään koira, mutta seuraa näistä piti kuitenkin olla, muillekin kuin vain toisilleen.
kyllä se tilanne suurella todennäköisyydellä siitä paranee. Ei mitään huolta, jos otitte kissat tänään/eilen; kun haimme toisen kissamme (6v. leikattu kolli) löytöeläinkodista, sen hoitaja sanoi että joillakin kissoilla saattaa mennä monta päivää totutellessa uuteen kotiin. Meidän kissamme oli koko ensimmäisen päivän kirjahyllyn alla piilossa. Kyllä siinä tuli pieni ahdistus, että mitäs jos se ei totu ollenkaan... Mutta pikkuhiljaa se rupesi tulemaan ulos kolostaan ja tutkimaan paikkoja. Nykyään on oikein seurallinen ja reipas kisu, joka rakastaa kyhnyttää sylissä:)
Ja mitä noihin kissojen erilaisiin luonteisiin tulee, niin toinen kissamme (3v. tyttö) on pennusta asti ollut arka. Kotiväkeä se ei niinkään arastele, mutta vieraita ihmisiä ja omituisia ääniä/rasahduksia kyllä. Mutta eipä ole koskaan tullut mieleen luopua siitä.. Todella rakas se on meille säikystä luonteestaan huolimatta. Kärsivällisyyyttä vaan lemmikkienne kanssa!
joskus voi viedä useita kuukausia ennenkuin kissa tottuu ja lakkaa aristelemasta. paras neuvo onkin antaa kissan olla ihan rauhassa, se pyytää huomiota kun sitä haluaa. väkipakolla silittäminen ja syliinottaminen on sitten se huonoin neuvo. antkaa kissojen vaan rauhassa tutustua paikkoihin. kisu: et sattunut kuopiosta sitä kissaa ottaamaan?
Olen noita saanut ainakin ruokittua sillälailla että tulevat ihan lähelle syömään, mutta en edes yritä vielä silitellä. Eihän se tietysti paras mahdollinen alku ole niillä ollut ihmisten parissa, kun on otettu kiinni loukulla ja sitten ronkittu päivä toisensa jälkeen niitä häkistä esiin ja häkkiin takaisin. Minusta ihan näyttää siltä että ne pelkäävät käsiä, ja toki tietysti tuijottamistakin. Kun eilen päätin etten edes yritä änkeä lähelle ja pidän katseenikin ihan muissa asioissa, niin eivätkös nuo tulleet esille ja alkaneet touhuta keskenään. Kissan monitoimivempeleestä (tasoja, roikkuva hiiri yms.) oli niille hubaa eilen tuntikausia.
Onneksi ovat sentään vielä pennunoloisia, joten eivät ne kertakaikkiaan pysty olemaan leikkimättä. Ehkäpä kun ne viikkojen vieriessä oppivat yhdistämään ihmiset ja KIVAT asiat (ruokaa saa), niin ne rohkaistuvat lisää ja lisää, alkaisivat vaikka hieroa poskiaan huonekaluihin ja kenties jopa jalkoihini (merkkaisivat paikkoja omikseen).
Kuopiostahan minä sen hain..:) kävitkö katsomassa vai näitkö netistä?
Kisu tunnistaa jo minut selvästi ja keträsi tänään ensimmäisen kerran..se kelli myös..:) parempaan suuntaan ollaan menossa..ei enää sähise minulle vaan tuntemattomille..se syö hyvin ja kaikki ruoka kelpaa.
Yksi huono puoli vaan on..se tekee tarpeensa saunan lattialle..se teki pari kertaa vatiin mutta jostain syystä se ei enää tee..ja se ei tule pois saunasta..yhtenä päivänä toin sen pahvilaatikossa sieltä pois että pääsemme saunomaan..se vaan oli siinä eikä uskaltanut tulla pois siitä. mutta selvästi kisu on alkanut röhkaistua ja toipua..:)
Pakko lisätä tämä vielä..:)
kisu kävi äsken tuossa minuun luona ovella ja hipsi takaisin saunaan..sitä alkaa kiinnostaa tämä talo..:) ei kuulunut ääniä niin se lähti tutkimusretkelle..