lumoava
kapea kuja
häikäisee silmää
niemen muotoinen
maa huokuu
veistoksellista kauneutta
annan vuorovetten
huuhdella
täydenkuun oikkuja
kohtalon viitoittamaa
tietä,
valintaani
maiseman runsautta,
joka tuntui
olevan jumalilta
lainassa
tunnistin jo
kaukaa
lähestyvän perhosen
vähäeleisen horisontin
tavan laulaa
rakkauslaulunsa
kuuttoman yön
kirkkaudessa
syntyviä tarinoita
elämän synnyttämää
anteliaisuutta
tuuliajoa, jossa
on toivottomuuden ja
toivon oivalluksia
hulluuden huuhtomaa
minuutta etsimässä
tarkoitusta
viettiä, joka
veisi
ohi yksinäisyyden
linnakkeiden
kohti sytykkeitä,
punaisen taivaanrannan
paratiisia, joka
jättäisi sormenjälkensä
koskettaisi kuten
maisema valaisee
sielua ja
antaisi mahdollisuuden
ottaa etumatkaa
kohtaloon
olisi enemmän
kuin pelkkä
elämän pelottavuus
kohtuuttomuuden uuvuttama
riepu odottamassa
ajan täyttymistä,
tyyntä hiljaisuutta
eihän kukaan
halua olla
pelkkä sielun
salattu houkutus
tuoksu, joka
kostuttaa,
muttei kerää
satoa
turmelus, joka
suistaa elämät
raiteiltaan kuin
hajuton ja mauton
riisuutuminen
vaikuttaen
elämänasenteeseen
haaveiden ja muistojen
kaariin pelkällä
velvollisuudentunteella
olin rakastanut
pidellyt sylissä
kohentanut charmia
tehnyt tietä
persoonallisuuden
olla ja ottaa
omansa,
horjumattomaan
rakkauteen
miksi elämässä
on pettymyksiä,
monia tapoja
viiltää sydänalaa
moukaroida myrskynä
mitään sanomattomia
sanoja
hajottaen
varjeltuja huokosia,
joiden tarkoitus
on eheyttää
suojella ihmisen
herkimpiä puolia
kuilu särkyneen
epätoivon ja
lempeyden
leimahtaneessa
tantereessa
silloin kun on otettava
tunteiden hyöky
vastaan
paskaa,
lämpöä ja
sympatiaa
levottomuuta, joka
syntyy intohimossa
ja kuolee heikkouden
ja hajonneisuuden
tilaan
mutta miksi
tällainen välimatka
haikeuden ja
onnellisen olkapään
välissä
mitä kukakin
haluaa elämältä
rohkeutta?
estottomuutta?
hämmentymättömyyttä
kauniisiin
himoittaviin huuliin
olla viattoman
ja viettelijän
yhdistelmässä
etsimässä ulos
pääsyä kaltereistaan
mutta jos kadottaa
itsensä
otteensa todellisuudesta
eikä erota valhetta
todellisuudesta,
herkkyyttä
julmuudesta
perkele
on uskallettava katsoa,
nähtävä kaiken
puolinaisen yli
ja aina kun
luulin olevani
menossa taivaaseen,
olinkin
matkalla
päinvastaiseen
laulaen ylistyslauluja
rakkaudesta
rakkaus
kuinka kaipaankaan
sinua
eksynyttä lintua
meren pientä
aaltoa, jolla
on suurin voima
ajatus,
joka
lämmittää vaikka
vastatuuleen
halun maistuessa
aina mansikalle ja
onnen uskallukselle
rakkauden tuulien
tullessa ja
erottumatta
katosivat rantautuessaan
ja elämä jatkuu
mutta
kuinka paljon
täytyy
ihmisen jaksaa
vasten tummaa
tulvavettä ponnistaa?
http://www.youtube.com/watch?v=FfoDyY25roM
kapea kuja
häikäisee silmää
niemen muotoinen
maa huokuu
veistoksellista kauneutta
annan vuorovetten
huuhdella
täydenkuun oikkuja
kohtalon viitoittamaa
tietä,
valintaani
maiseman runsautta,
joka tuntui
olevan jumalilta
lainassa
tunnistin jo
kaukaa
lähestyvän perhosen
vähäeleisen horisontin
tavan laulaa
rakkauslaulunsa
kuuttoman yön
kirkkaudessa
syntyviä tarinoita
elämän synnyttämää
anteliaisuutta
tuuliajoa, jossa
on toivottomuuden ja
toivon oivalluksia
hulluuden huuhtomaa
minuutta etsimässä
tarkoitusta
viettiä, joka
veisi
ohi yksinäisyyden
linnakkeiden
kohti sytykkeitä,
punaisen taivaanrannan
paratiisia, joka
jättäisi sormenjälkensä
koskettaisi kuten
maisema valaisee
sielua ja
antaisi mahdollisuuden
ottaa etumatkaa
kohtaloon
olisi enemmän
kuin pelkkä
elämän pelottavuus
kohtuuttomuuden uuvuttama
riepu odottamassa
ajan täyttymistä,
tyyntä hiljaisuutta
eihän kukaan
halua olla
pelkkä sielun
salattu houkutus
tuoksu, joka
kostuttaa,
muttei kerää
satoa
turmelus, joka
suistaa elämät
raiteiltaan kuin
hajuton ja mauton
riisuutuminen
vaikuttaen
elämänasenteeseen
haaveiden ja muistojen
kaariin pelkällä
velvollisuudentunteella
olin rakastanut
pidellyt sylissä
kohentanut charmia
tehnyt tietä
persoonallisuuden
olla ja ottaa
omansa,
horjumattomaan
rakkauteen
miksi elämässä
on pettymyksiä,
monia tapoja
viiltää sydänalaa
moukaroida myrskynä
mitään sanomattomia
sanoja
hajottaen
varjeltuja huokosia,
joiden tarkoitus
on eheyttää
suojella ihmisen
herkimpiä puolia
kuilu särkyneen
epätoivon ja
lempeyden
leimahtaneessa
tantereessa
silloin kun on otettava
tunteiden hyöky
vastaan
paskaa,
lämpöä ja
sympatiaa
levottomuuta, joka
syntyy intohimossa
ja kuolee heikkouden
ja hajonneisuuden
tilaan
mutta miksi
tällainen välimatka
haikeuden ja
onnellisen olkapään
välissä
mitä kukakin
haluaa elämältä
rohkeutta?
estottomuutta?
hämmentymättömyyttä
kauniisiin
himoittaviin huuliin
olla viattoman
ja viettelijän
yhdistelmässä
etsimässä ulos
pääsyä kaltereistaan
mutta jos kadottaa
itsensä
otteensa todellisuudesta
eikä erota valhetta
todellisuudesta,
herkkyyttä
julmuudesta
perkele
on uskallettava katsoa,
nähtävä kaiken
puolinaisen yli
ja aina kun
luulin olevani
menossa taivaaseen,
olinkin
matkalla
päinvastaiseen
laulaen ylistyslauluja
rakkaudesta
rakkaus
kuinka kaipaankaan
sinua
eksynyttä lintua
meren pientä
aaltoa, jolla
on suurin voima
ajatus,
joka
lämmittää vaikka
vastatuuleen
halun maistuessa
aina mansikalle ja
onnen uskallukselle
rakkauden tuulien
tullessa ja
erottumatta
katosivat rantautuessaan
ja elämä jatkuu
mutta
kuinka paljon
täytyy
ihmisen jaksaa
vasten tummaa
tulvavettä ponnistaa?
http://www.youtube.com/watch?v=FfoDyY25roM
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus on yhtä vaikeaa kuin mansikan saanti syksyllä.
Loistavia runoja.
Kiitos.