Antiikki ja vanha.

Mutta kun hyviä lievästi ajan ja käytön patinoimia petsattuja ja lakattuja huonekaluja mennään laittamaan vituiksi näissä ns. huonekalujen entisöinti piireissä missä käytetään nykyaikaisia kovettumattomia muovi perustaisia aineita. Tuolitkin sen käsittelyn jälkeen vaan tarttuvat istuessa perseeseen kiinni. Huonekalut on menettäneet totaalisesti arvonsa tällaisen tussaroinnin jälkeen .

Hmmm, ehkä kannattaisi ensin vähän miettiä sitä, että tuleeko se huonekalu käyttöön vai vain ihailtavaksi. Mikä on sinulle tärkeämpää: alkuperäisyys ja antiikkiarvo vai käytettävyys? Voihan ne myös yhdistää, mutta silloin pitää osata kohdella vanhoja, herkkiä huonekaluja oikein. Vanhat lakat eivät nykykäytössä kestä ja monet onkin vaihdettu kestävämpiin nykyaikaisiin lakkoihin. Jos huonekalun omistaja niin tahtoo, mikä on ongelma?

Itse olen sitä mieltä, että ihmiset saavat tehdä omille huonekaluilleen mitä haluavat. Ja monet haluavat vanhat mööpelit käyttöönsä. Esim. pöytien pinnat joutuvat kovalle kulutukselle. Vanha selluloosalakka kellastuu ja krakeloituu vanhetessaan ja värit ovat haalistuneet - vaihdetaan väriä ja lakkaa samalla. Huonekaluja on aina uudelleenmaalattu ja korjattu - ei tämä ole uusi juttu. Sitä paitsi kaikki vanha ei ole antiikkia. Kaikki eivät pidä perinteisistä punaruskeista maalipinnoista. Kaikki eivät pidä kakanruskeista ootrauksista, vaikka olisivat miten suomalaista kulttuuriperintöä, mutta pitävät muuten mööpelistään.
Jos huonekalun omistaja haluaa kökkömaalatun ootrauksen piiloon, mitä se muille kuuluu? Entisöijä/restauroija voi antaa neuvoja ja suosituksia, mutta asiakas päättää. Se on asiakkaan oma huonekalu!

Jos haluat maalata tai maalauttaa vanhan piironkisi uudelleen, pitää sinun päättää, että haluatko säilyttää alkuperäisen pintakäsittelyn uuden maalin alla siten, että sen saa halutessaan uudelleen esiin. Hyvä entisöijä/restauroija tietää, miten se tehdään ja silloin voi käyttää vaikka Miranolia. Mutta jos se vanha ja alkuperäinen pintakäsittely rapisee lattialle, kun joku kulkee ohitse, niin eihän sillä ole paljonkaan arvoa. Silloin sen voi maalata samanlaisella ja saman värisellä maalilla uudelleen. Kestää taas käytössä seuraavat 100 vuotta, jos siitä pidetään hyvää huolta.
Juu ja sen haisevan piironginkin voi kyllä puhdistaa. Huonekaluja voi myös pelkästään puhdistaa - ei aina tarvitse pistää pintoja uusiksi. Moni ei vaan ajattele tämmöistä vaihtoehtoa, mutta taas se hyvä entisöijä/restauroija voi sellaista ehdottaa. Hyvä entisöijä tietää myös, että mitä vanhempi mööpeli, sitä vähemmän sille tehdään. Mutta meitä on moneksi, kuten Isaskar totesi. MUTTA niin on huonekalujen omistajiakin, ettäs tiedät ;)

Haa. Jos tuoli jää persuuksiin kiinni "entisöinnin" jälkeen, herää kysymys, onko kyseinen tekijä ollenkaan entisöijä? Sitä "titteliä" kun voi käyttää kuka vaan, jolla pysyy suti kädessä.

Terveisin 3-vuotisen huonekalurestaurointikoulutuksen suorittanut artesaani ja entisöijä-nimitystä käyttävä... oho, entisöijä :D Pirkanmaalta.

No niinpä. Ne huonekalujen puhdistusaineet, jotka sopivat uusille muovipintaisille tai muille teollisilla-aineilla käsitellyille mööpeleille eivät välttämättä sovi sille vanhalle sellakkapintaiselle piirongille. Mutta jos ei ole varma, voi ainetta kokeilla jonnekin huomaamattomaan paikkaa ja katsoa, mitä se tekee lakkapinnalle. Surullista kyllä välillä niitä aineita kokeillaan keskelle oven koristemaalausta... Mutta ihmisiähän tässä vaan ollaan :)

Netistähän löytyy mieletön määrä huonekalujen hoito-ohjeita, jos vaan jaksaa googlettaa ja lukea.

Jatkan vielä omista mööpeleistäni, koska muita en tunne. On periytynyt vuosisadan vaihteesta peräisin oleva uusrokokoosohva, joka on siro ja paljon nätimpi kuin monet sisustuslehtien sivuilla komeilevat serkkunsa. Sen toppaukset ovat kunnossa, mutta päällys on hiutunut vuosikymmeninen kuluessa. Korjaus maksaisi maltaita, eikä sohvalle löydy kunnollista paikka asunnossani. On raukka tungettu nyt peräkammarin kulmaan pois silmistä.
Mitä sanot NääsNääs, heitänkö menemään liian nuoren antiikiksi ja liian ison nykypäivän asuntoon, kauniin korjauskelpoisen sohvan, joka ei kelpaa vanhain tavarain kauppaan myyntiin?

Olen se sukulainen, joka aina ottaa vastaan ne vanhat ihanat esineet, jotka täyttävät nurkat ja kaipaavat kunnostusta, mutta en pysty muuhun kuin säilyttämään esineet seuraavalle sukupolvelle. Mikä minä olen heittämään pois esineitä, joita jo 3-4 sukupolvea on halunnut säilyttää! Mutta varani eivät riitä kunnostukseen, ja se Miranol-linja ei minua miellytä.

Siis, ilmeisesti kangas on kulunut. Kouluissa tekevät hieman edullisemmin verhoilutöitä, joten niistä kannattaa kysellä. Kaupungin entisöinti-ja verhoilupajoissa työttömät tekevät työt ja siksi hinnat ovat edullisemmat. Ja kannattaa kysellä eri verhoilijoiden hintoja. Ne, jotka pystyvät tekemään kotona töitä saattavat tehdä paljon halvemmalla kuin, jotka joutuvat maksamaan vuokraa työtiloistaan. Verhoilijoita kyllä löytyy tästä maasta. Pimeästi ei kannata teettää - sitten ei voi valittaa, jos saa huonoa jälkeä takaisin.

Kunnon verhoilukankaat ovat hintavia, mutta ainakin me saimme koulussa (Ikata eli Ikaalisten käsi-ja taideteollisuusoppilaitos) alennusta niistä. Nuo kunnolliset verhoilukankaat ovat kestäviä, joten niissäkään ei kannata säästellä liikaa.

Jaa-a, mitä tarkoitat sanomalla "heittää menemään"? Miehillä se tarkoittaa yleensä kaatopaikkaa. Vaihtoehtoja kyllä löytyy. Jos kukaan sukulainen ei sitä sohvaa halua, miten olisi Tori tai Huuto? Jos et halua siitä rahaa, kierrätyskeskus? Mites alan oppilaitokset? Joku oppilas voisi saada sohvastasi oivan harjoitustyön. Yleensä ne, jotka opiskelevat entisöintiä ja verhoilua arvostavat tuollaisia lahjoituksia. Voihan joku maksaakin siitä vähäsen. Oppilaitoksilla on yleensä autoja käytössä, joten varmaan hakevatkin sohvasi.

Ei muuta kuin rohkeasti soittelemaan :)