mustasukkaisuus

..ja sehän tässä mustasukkaisuudessani niin ihmeellistä onkin, että tavallaan en ole lainkaan mustasukkainen oikeasti ja sitten taas toisaalta minua loukkaa syvästi, jos toinen flirttailee silmieni edessä jollekin muulle naiselle.

Aina ei ymmärrä itseään. Edes minä..:D

Mustis-piirre ei kai katoa ihmisestä millään tempulla, ei varmaan hypnoosillakaan? Niin että se on tosiasia, joka on otettava sopivasti huomioon. Edellyttäen, ettei tauti ole aivan sairaalloista, silloin on todella ahdistava tilanne.

Itse en ole jostain kumman syystä mustis, olen joskus funtsinut, olenko jotenkin tunneköyhä. Tai itserakas, liian varma tms. tympeää. Luultavasti olen kuitenkin vain typerän lapsekkaasti luottavainen, kunnes toisin todistetaan. Ensimmäinen naisystäväni oli hieman mustasukkaista tyyppiä, mutta hämmästyttävää kyllä, vain miehistä. No, ei me muita lesboja edes tunnettu tai en minä ainakaan. Pääsin juhliin (tosin pienellä nalkutuksella), kun lähdin niistä ajoissa pois, ja sehän varmistui siten, että hän aina haki autollaan. Kaksi kärpästä samalla lätkäisyllä: ei epäluuloja ja vaivaton kyyti.

Aikasemmin olin enemmän,(lähes kaikesta) mutta nykyään olen vähän päässyt siitä irti, onneksi, tyttöystävän kannalta..

Olen aina pitänyt itseäni vähän outona kai siinä mielessä, etten ole edes osannut olla mustasukkainen.. lainkaan.

Aiemmissa suhteissani sitä ei vain ollut minun puoleltani. Toisinpäin sitäkin enemmän.

En tiedä johtuiko sitten liiasta itsevarmuudesta vai täydellisestä luottamuksesta siihen toiseen osapuoleen.

Nykyään olen tosin oppinut senkin hienouden.. :)

Saatan olla mustasukkainen täysin tyhjänpäiväisistä asioista. Mutta aina en ole niin kovin tosissani. :)

Luotan kuitenkin kultaani ainakin 110-prosenttisesti, ellen enemmän.

joskus se pieni mustasukkaisuus tuntuu ihan kivaltakin.Tuntee että toinen välittää, eikä pidä ihan itsestäänselvyytenä...