Minua kiusattiin 5. luokasta 9. luokkaan ja vielä senkin jälkeen kun kävin yhden vuoden ammattistarttia ja samaan kouluun tuli entisiä kiusaajia. Kiusaaminen oli henkistä eli haukkumista. Koulun käytävillä huutelua ja yhdessä vaiheessa oli että minuun ei voinu katsoa (paperi tai kirja laittoivat naamansa eteen kun kävelivät ohi minusta) Minä kerroin kuraattorille kiusaamisesta ja KIVA-koulu ryhmä puuttui asiaan mutta silti se jatkui... En enää kertonut siitä sitten. Mulla oli vaikeaa keskittyä tunneilla ja en uskaltanu vastata tunneilla kun pelkäsin että se olisi väärin ja minulle naurettaisiin ja ryhmätyöt oli tosi vaikeita jos opettaja valitsi ryhmät niin jouduin olemaan kiusaajien kanssa... :( toivoin koko ajan että pääsisin pois 9.luokalta ja pääsisin pois koko siitä paikkakunnalta. 9.luokan jälkeen halusin lähteä jo muualle opiskelemaan ja minulla oli jo mielessä että lasten kanssa haluan työskennellä. Vanhempani halusivat että miettisin vielä ja jouduin menemään ammattistartille. Se oli toisella paikkakunnalla kun omalla paikkakunnalla ei ole ammattikoulua. Sinne ammattikouluun tuli niitä kiusaajia myös. Ruokalassa aina joka päivä näin niitä kiusaajia ja sielläkin jatkui sama juttu... :/ Ammattistartin jälkeen pääsin hakemaan muualle opiskelemaan. Hain 200km päähän opiskelemaan vaikka lähelläkin olisi ollut mahdollista opiskella samaa alaa, mutta olin niin kyllästynyt siihen paikkakuntaan. Opiskelen tällä hetkellä lapsi-ja perhetyön perustutkintoa. Kiusaaminen on tehnyt minusta aran ja ujon :( vaikka tuolla koulussa missä olen nyt ei ole kiusaamista mutta en oikein ole uskaltanut tutustua siellä kehenkään :/ täällä missä opiskelen nyt niin uskallan liikkua vapaasti. Entisellä paikkakunnalla ahdisti ja ahdistaa vieläkin kun käyn siellä vanhempieni luona kävellä kadulla/kaupassa kun tulee mieleen kiusaaminen :( Kiusaaminen on kauheata ja se on väärin! Toisen elämä voi mennä loppuelämäksi pilalle :(
Kiusaaminen vaikuttaa minuun vieläkin
Ujo tyttö
7102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi,
Olen nainen ja läpikäynyt samoja juttuja kuin sinä, mutta tuohon vielä lisäksi se että pojat fyysisesti(tönivät rajusti) kiusasivat mua. Olin kans koko nuoruuteni sairaan ujo eikä toi kiusaaminen yhtään auttanut asiaa, päinvastoin. Jos joskus uskaltauduin vastaamaan ja viittaamaan opettajan kysymykseen ja vastaus olikin väärä niin luokan hikarit mollasivat mut maan rakoon ja kynnys taas seuraavan kerran viitata oli entistä korkeami. Mun itsetunto oli miinuksella, pelkäsin poikia että he hakkaa ja haukkuu ja tytöt taas sanallisesti saivat minut tuntemaan itseni nollaksi. Uskoni takia olen tuonkin läpi jaksanut niin etten ole mitään radikaalia itselleni tehnyt,sen verran yksin olin.
Mua kiusattiin ala- ja yläkoulussa, myös ammattikoulussa pari likkaa otti mut silmätikuksensa.
Jossain vaiheessa aloitin itsepuolustuslajien harrastamisen, siitä sain itseluottamusta ja tietoa siitä mitä teen jos joku käy päälleni ;) En ainakaan hiljaiseksi jää, ja oon oikeesti pienikokoinen nainen. Tiedän miten puolustautua sekä mulla on joku puolustajana ketä on vahvempi kuin kukaan muu, Jumala meinaa. Jumala auttaa suakin jos sä pyydät, Hän aina kuulee rukoukset. Rukous voi olla ihan samanlaista puhetta kuin hyvälle kaverille juttelisit tai mielessäsi juttelisit ;)
Oon ihan satavarma että sun tilanteesi helpottaa ajan kanssa ja itseluottamuksesi palaa!!! Kun meet vaan ja kohtaat noita sosiaalisia tilanteita niin jossain vaiheessa et enää mietikään ujoutta. Oon ihan varma tuosta!!! Mulla ainakin kävi noin. Nykyään itsetuntoni on hyvä ja kävelen selkä suorassa kun ennen yritin olla mahdollisimman huomaamaton.
Sit tällainenkin vaikea asia auttaa sua. Anna anteeksi kiusaajillesi, se ei tarkoita että sä hyväksyisit mitä he sanoi sulle ja teki sulle vaan sitä että sä oot parempi kuin he, he ei ansaitse sekuntiakaan sun aikaasi edes sun ajatuksissasi. Jos jäät märehtiin noita kiusaamisjuttuja mitä he sanoi ym, niin äkkiä olet niiden vanki ja pahimmassa tapauksessa uskot niihin - tosiasiassa ne on pelkkää valhetta! He on nähny että sussa on jotain erityistä ja isksi ovat yrittäneet lytätä sua joka mahdollisella lailla.
Ehdotus: mitä jos käännät tuon kiusaamishomman hyväksi - niinkuin oot jo tehnyt! Eli opiskelet alaa jossa voit auttaa toisia ihmisiä, ja mikä parasta sä ymmärrät toisia jotka on läpikäynyt samoja juttuja kuin sä! Ei sellainen ihminen voi ikinä samalla lailla ymmärtää ketä ei oo läpikäynyt niitä.
Ei noilla kiusaajilla oo kaikki muumit laaksossa kun tuollaista tekevät, sen toi heidän käytös vaan kertoo! Omaa epävarmuuttaan tai ylimielisyyttään tuollaista tekevät ja uskon että he ovat olleet kateellisia sulle!
Sä oot tosi tärkee, kaunis, arvokas ihminen! Älä anna periksi, mä uskon että sä pärjäät ja pääset noista menneisyyden jutuista yli. Muista että jos haluat niin Jumala auttaa sua ja on sun kanssasi aina, joka hetki ja Hän kuulee aina sua jos juttelet Hälle :) Kovasti tsemppiä sulle ja olisi kiva kuulla kuulumisiasi vielä :)
Kiitos Sisukas Nainen vastauksestasi :) Hyvin kirjoitit ja kiitos neuvoista :) yritän unohtaa menneet ja olen jo päässyt aika pitkälle kun olen päässyt jo pois sieltä paikkakunnalta. Kyllä mä uskon että pääsen yli ujoudestani kun sinäkin olet päässyt :) sinun viestisi antoi minulle voimaa :) kiitos
Ujo tyttö! Minulla oli tyttökaveri jolla oli huonot hampaat ja hän joutui kiusatuksi myös! Marssin niitten psykojen eteen ja sanoin että nyt antaa tulla kenellä on ne huonot hmapaat niin ilmotetaan se keskusradiossa kuka tiedon julisti ja sitäpaitsi kun nimet tiietään muutenkin niin tästä lähti reksille pyyntä antaa sitä radiota käyttöön avauksessa!
Johanntuli hiljaista! Lisäksi soitin sen tyttöremminnvanhemmille ja sanoin mitä joudutaan tekeen koulussa - et nimet julki- ellei ala tulla muutosta! Vanhemmat jotu paniikkiin että tyttöjen maine ja ura kärsii!
No tulos olikin se että nää likat lähesty mun kaveria suklaalevy kädessä ja oli kotonta annettu bänniä mennä mihkaan about vikkoon! Ne matelivat siinä aikansa mut me sanottiin että ei me anneta anteeksi ennekuin nähdään toimiiko homma!
se toimi!
Laittakaa vaan keskusradiosta nimiä ulos kiusaajiltanne opettajien kanssa ja tapahtuu ihmeitä! Iteppä ne kerjäävät jos jatkavat ja jo vanhemmatkin tietävät!
Hyvä neuvo toikin oli, mutta ei se nyt tässä tilanteessa enää auta kun olemme jo aikuisia ja en käy enää onneksi samaa koulua niiden kiusaajien kanssa, ja harvoin enää näen edes niitä kiusaajia kun en asu enää siellä paikkakunnalla.
Kiva kuulla että kirjoituksestani oli apua. Pelkästään sen takia kannatti kestää nekin raskaat vuodet jos tästä oli sinulle apua!
Noi on niin kovia juttuja, että se vie hetken että ne ei pyöri enää mielessä niin paljoa. Mutta sä oot hyvin jaksanut, etkä oo antanut periksi. Ja musta oot tehnyt tosi viisaita ratkaisuja elämässäsi!
Toi on ollut ihan huippisjuttu että asut nykyään eri paikkakunnalla! Se monesti tekee hyvää että saa etäisyyttä noihin asioihin.
Mulla oli kaikki sosiaaliset tilanteet tosi tuskaisia koulussa, punastuin sairaan helposti - naama meni ihan tulipunaiseksi ja tuli tukala olo. Sit siitäkin huomautettiin ym. Senkin takia yritin karttaa kaikkia tilanteita jossa mun piti puhua, olin tai yritin olla mahdollisimman huomaamaton seinätapetti. Mua nimitettiin eri sanoilla, haukuttiin ulkonäköäni, vaatteitani(oltiin köyhiä), puhumistapaani, luonnettani ym. Mut nyt oon päässyt noista yli, ne on historiaa - sellaisia muistoja vain ja tietty aikakausi. En ole halunnut jäädä niiden haukkumisten ym. kiusaamis-juttujen vangiksi. Ne ei oo sen arvoisia että jäisin katkeraksi ja vihaiseksi, silloin noi kiusaajat olis voittanut, en mä.
Olipa kiva kuulla kuulumisiasi :)
Tsemppiä sulle! Tiedän niin mitä läpikäyt nyt, oon kulkenut saman tien.
Oon itse 8lk poika ja entinen koulukiusattu. Se oli aika rajua, hakkaamista, sylkemistä, haukkumista ja monia muitakin. Oon edelleen samassa koulussa melkein samojen entisien kiusaajien kanssa. Tosin meistä on tullut koulukavereita. Muo kiusattiin ylipainon takia mikä vaikuttaa edelleen. Mutta kannoin kaunaa kiusaajilleni monta vuotta, en voinut olla ajattelematta. Vähän myöhemmin älysin että on pakko antaa anteeksi tai kaikki muistot jäisi päähän. Me annamme anteeksi itsemme vuoksi ei muiden vuoksi. Mä oon alkanu löytämään itseni ja selviydyin 4 vuoden kroonisesta masennuksesta minkä aikana lihosin ylimääräiset 10 kiloa. Joskus mäkin unelmoin siitä että kaiken voi jättää taakseen ja muuttaa muualle, mutta asioiden pakoilu ei auta. Asiat pitää käsitellä loppuun jotta uusi alku syntyy. Nykyään mulla on todella paljon sosiaalisessa kanssakäyttäytymisestä ongelmia. Koska syrjiydyin moneksi vuodeksi. Edelleen olen hyvin yksinäinen, mutta en luovuta koska näytän kiusaajilleni että kiusaaminen ei vaikuta elämääni mitenkään.
Mä toivon että käsittelet kaikki tapahtumat itse tai jonkun kanssa. Mulla itse oli niin että muiden kanssa oli tosi vaikeaa puhua joten omasaa päässäni ajattelin. Älä luovuta, kiusatut ovat taistelijoita jotka taistelevat omaa vapauttaan.
Nyt tiedät että ihmisestä voi tulla paha, jopa sinusta ja kokemasi jälkeen tuskin haluat itse kiusata muita ja selvisit elämän tuomasta haasteesta. Onneksi olkoon, selviäisit varmaan yhteiskunnan romahduksestakin!