Mistä te unelmoitte? Okei, p*llusta tietty, mut olisko nyt jotain muutakin... :D :D
Onko teillä suunnitelmissa saavuttaa noita unelmia tai teettekö ylipäätänsä niiden eteen jotain?
Mä unelmoin aika paljonkin.
On niitä unelmia, joiden eteen teen töitä (opiskelut, työt) ja niiden myötä taas sitten saavutan niitä muita asioita, joista myös unelmoin (kumppani, oma koti jne.). Yhden unelman toteutuminen johtaa toisen toteutumiseen jne.
Mutta mitä jos kaikkia unelmia ei olekaan tarkoitettu toteutettavaksi, jos unelmoinnin ja haaveilun tarkoitus onkin pitää meidät vaan liikkeellä ja aktiivisena.
Unelmia ja toimistohommia... tai mitä vaan
pimppaloora
80
343
Vastaukset
Vähemmän tulee p*llusta unelmoitua, mutta matkoista sitäkin enemmän. Ja mahdollisuudesta asua jossain muualla kuin kylmässä Suomessa/Helsingissä. Matkoista osa jäänee unelmiksi, koska yksi ihmisikä ei tällä tahdilla riitä kaikissa kiinnostavissa kohteissa käymiseen eikä lottovoittoakaan voi tulla, kun en edes lottoa. Ison osan uskon kuitenkin toteuttavani, jos vaan saan pysyä terveenä.
Asumisasia on hankalampi toteuttaa, kun se edellyttäisi työn löytämistä uudelta paikkakunnalta/uudesta maasta.Mä olen kyllä matkustellut elämässäni aika paljon ja tosi monipuolisesti eri puolilla maailmaa ja ensi keväänä toteutuu myös tuo ulkomailla asuminenkin, tosin vain lyhyesti, mutta jotain kuitenkin! :D
pimppaloora kirjoitti:
Mä olen kyllä matkustellut elämässäni aika paljon ja tosi monipuolisesti eri puolilla maailmaa ja ensi keväänä toteutuu myös tuo ulkomailla asuminenkin, tosin vain lyhyesti, mutta jotain kuitenkin! :D
Jos saa kysyä, niin mihin päin pimppaloora suuntaa?
pimppaloora kirjoitti:
Mä olen kyllä matkustellut elämässäni aika paljon ja tosi monipuolisesti eri puolilla maailmaa ja ensi keväänä toteutuu myös tuo ulkomailla asuminenkin, tosin vain lyhyesti, mutta jotain kuitenkin! :D
Olen vihreänä kateudesta. Minulla on parhaimmillaankin mahdollisuus (=aikaa) vain max 4-5 ulkomaanmatkaan vuodessa, ja näistä vain yksi on yli viikon loma :(
- Kіs-kіsu
En unelmoi siitä, mitä työllä ja opinnoilla saavutetaan. Oon työhevonen ja vain meen ja meen ja teen mitä multa odotetaan. Unelmat on aistillisia ja taianomaisia ja todellisempia kuin raportit, esitykset ja pöytäkirjat. Velvollisuuksien ja intohimon välisellä nuoralla kävely on näitä elämän jännitteitä.
Ei tässä iässä enää unelmoida paljoa.
Minä unelmoin vain siitä, että tulisi aika jolloin voin käydä kaupassa miettimättä mitä minulla on varaa ostaa.
Ja tuleehan se kun veloista pääsee:)- Kіs-kіsu
Mikä ikä se tommonen on?
Ei kai sellaista ikää olekaan, että unelmointi loppuis! Mä varmaan unelmoin vielä kuolinvuoteellakin jostain :D
- kaisk
Unelmoin lapsesta.. ja kärsin suuresti sen vuoksi. Työllä, rahalla, uralla.. ei niin väliä.
Joku unelma nousee aina ylitse muiden. Monilla tuntuu tuo perhe ja lapset olevan se tärkein ja ihan ymmärrettävästikin. Mikäs sen mukavampaa olisikaan, kun nähdä oman lapsen kasvavan ja kehittyvän... kaikille ei ole sitä mahdollisuutta suotu syystä tai toisesta. Toivotaan, että sun unelmat toteutuu, tavalla tai sitten toisella.
Itse mietin joskus sijaisvanhemmuutta tai perheen tukihenkilönä olemista, mutta tällä hetkellä elämäni on niin täynnä asioita, että se ei ole ajankohtaista. Oma lapsikin oli joskus vähän mielessä, mutta aina se siirtyi. Ja tuskin se nyt enää edes tulee ajankohtaiseksikaan.
- 3+3
Unelmoin eläkkeestä ja kuolemasta.
Unelmoin ujouden voittamisesta ja siihen teen paljon töitä. Parempi koulutus ja sitä kautta parempi työpaikka olisi listalla. Parisuhde tms olisi kiva.
- seksiä tekee mieli
unelmoin juuri nyt ettei tarvitsisi mennä ilta vuoroon tai saisi nyt jäädä eläkkeelle ja eläke olisi ainakin 5000e kk uusi auto tekisi terää jokin jossa on v8 500hv vääntöä 800nm ja iki oman naisen ja pimpin ja saisi rahaa paljon rahaa
- m40+
Unelmoin yksityislentäjän lupakirjasta ja sapattivuodesta. Avustus/vapaaehtoistyöstä ulkomailla.
- masentunut ätmi
Minä en unelmoi mistään olen ajatellut tehdä nuorena itemurhan.
Eipähän tarvi opiskella/mennä töihin.
Eikä edes löytää sitä parisuhdetta.Ei niiden unelmien tarvi isojakaan olla. Pienistä on helpompi lähteä eteenpäin ja kun huomaa sen pienen unelman toteutuneen, niin siitä saa puhtia seuraavaan jne.
Kympin nainen kirjoittaa tuolla alempana fiksusti arjen unelmista, että voisi olla onnellinen joka päivä ilman suorittamista.
Siihen kannattaa pyrkiä :)
- ht ...
Olihan noita unelmia. Muutamiakin.
Yksi pikku-unelma oli se oma talo. Nimenomaan tietyn tyyppinen talo, eikä mikään normaali vanha omakotitalo, tms. Mutta tässä asiassa olen järkiintynyt vaikka tiedän että tuo unelma olisikin todella helposti toteutettavissa. Enää en näe siinä mitään järkeä, kun olen tajunnut kuinka täysin turhanpäiväistä ja yksinäistä olisi asua yksin jossain tarpeettoman suuressa omakotitalossa.
Talo kauempana kaupungin keskustoista myös hankaloittaisi entisestään kumppanin etsimistä, sen jälkeen jokainen baarireissukin olisi aina taksilla ajelua - yhteen baari-iltaan palaisi aina vähintään se 100e kun jo pelkät edestakaiset taksimatkatkin olisi sitten varmaan 60-80e. Tuollainen oma talo olisi siis pikemminkin entistä varmempi tuomio yksinäisyyteen siellä omassa yksinäisen hiljaisessa talossa.
Ja yksi unelma liittyy hieman tuonne tieteen osa-alueelle, työ/harrastuspuoleen, enkä ole siitä täysin luopunut. Mutta ymmärrän että se on sellainen unelma, joka on täysin ristiriidassa parisuhteen kanssa. Jollen oikeasti löytäisi todella kaltaistani naista, joka olisi ainakin jotenkin kiinnostunut tieteestä tai sitten olisi muuten todella hyvin yksin omissa oloissaan viihtyvä ja ymmärtävä tuossa asiassa - Niin parisuhde ja tuo unelma ei vaan mene yksiin. Se on sellainen unelma, joka on jo nytkin vuosien saatossa jarruttanut parisuhteen löytämistä. Olen priorisoinut mieluumin sitä että voisin joskus onnistua tuossa unelmassani, kuin että löytäisin parisuhteen.
Tälläkin hetkellä myös tuo unelmani taistelee melko tasavertaisena parisuhteen etsimisen kanssa. On mahdollista että jos parisuhteen löytyminen alkaa vaikuttaa liian vaikealta, niin suosiolla siirryn vaan takaisin tuon unelmani pariin ja sitä toteuttamaan. Hyötypuolena on se, että tuo on se yksi asia, joka luultavasti pelastaa minut kyynisyydeltä, katkeruudelta ja masennukselta jos en naista itselleni koskaan löydä. Koska minulla on jotain muuta tavoiteltavaa elämässäni. Jotain mitä oikeastaan haluaisin enemmän kuin naisen löytämistä. Sitä, tuleeko tuo unelma koskaan toteutumaan, en tiedä, mutta tärkeintä onkin se, että pystyy jollain tasolla uskomaan että se olisi joskus mahdollista toteutua.- dreamerrrr
Minä voisin muuttaa sun kanssa sinne omaan taloon :)
Minäkin haaveilen omasta kodista, ihana iso oma talo, rakastava ja hyvin onnellinen parisuhde, ja lapsi sitten kun olemme siihen valmiita, eläimiä, ja että saisin tehdä sitä luovaa työtä jota rakastan, ilman paineita taloudellisesta selvitymisestä niin, että saisin ihan kunnolla rahaakin ja tunnustusta siitä mitä teen ja mikä olen.
Eli toisin sanoen elämästä, joka on onnellista, rakkaudentäyteistä ja vapaata yksinäisyydestä, rahahuolista tai turhanpäiväisestä toimettomuudesta.
- Kympin Nainen
Minä unelmoin riippumattomuuden ja omaehtoisuuden lisääntymisestä. Että suurin osa siitä, mitä teen, olisi sellaista, jota oikeasti haluan tehdä, eikä pakkopullaa, esim. taloudellisen pakon takia. Tämä on työn alla, mutta käytännön toteutus ei ole aina helppoa.
- Kympin Nainen
Lisäisin vielä asian, joka minun mielestäni liittyy oleellisesti edelliseen: toiveenani on, että arki olisi, ainakin enimmäkseen, sellaista, että olisin siinä arjessa ja arjen askareissa onnellinen. Ei niin, että pitäisi aina odottaa jotain seuraavaa ”suoritetta” (lomaa, ulkomaanmatkaa, tutkintoa tms.) ollakseen onnellinen. Ja tuo edellinen ei nyt tarkoita, että pitäisin kaikkia ulkomaanmatkoja tai tutkintoja suoritteina, päinvastoin. Olen vaan ehkä itse aikaisemmin liikaa elänyt ”sitku” –elämää (siihen minut kai ohjelmoitiin). Nyt ei kärsivällisyys enää riitä :)
- On mulla unelma
Minä unelmoin Kympin Naisen ja pimppalooran mutapainivideosta.
- 1444
Unelmoin siitä että saisin elää paremmassa maailmassa jossa yksikään ihminne ei kärsisi turhaa, ei sotia, köyhyyttä ym :)
Mutta henk koht minkä voin toteuttaa oman elämäni aikana, hillityn kokoinen omakotitalo missä tilaa kaikelle tarvittavalle, oma sali, työtilat ym. Toimia esim yksityiyrittäjänä, tehden sitä mistä todella nauttii, onnellisuus ja vapaus on elämässä tärkeintä.. - Gentle Man
Unelmia, tai kuten miehen odotetaan sanovan, tavoitteita:
Työ joka tuntuu harrastukselta. En tarkoita sohvatestaajan uraa jossain etelän saarella...vaan sellaista jossa rakennetaan uutta. Siis puhutaan omasta firmasta tms, jossa ei vain työskennellä 8-16 melkein kuin työsuhteessa. Koska tavoitteena ei niinkään ole rikkaudet vaan se tarkoitus, voi hyvin olla muutakin.
Elämänkumppanin löytäminen ja kiva elämä yhdessä.
Tavaran ym omistamiseen liittyviä tavoitteita ei ole, kunhan ei tarvitse olla rahapulassa. En tarvitse isoa kesämökkiä kun on auto, teltta ja tuhansien järvien maa. En halua luksusvenettä kun ihan muutamalla tonnilla saa hytillisen kipon jos haluaa seilata lähimpään saareen paistamaan makkaraa.
Olisiko tässä jonkinlainen muutosvaihe meneillään? Neljän kympin kriisi lähestyy? :DMulla ainakin tuli selkeästi sellainen tunne, että se elämä jota elin, ei ollut mun. Tein tarvittavat muutokset ja tässä ollaan.
Kriisi tai ei, mutta muutos on aina hyvä asia.- Gentle Man
pimppaloora kirjoitti:
Mulla ainakin tuli selkeästi sellainen tunne, että se elämä jota elin, ei ollut mun. Tein tarvittavat muutokset ja tässä ollaan.
Kriisi tai ei, mutta muutos on aina hyvä asia."Mulla ainakin tuli selkeästi sellainen tunne, että se elämä jota elin, ei ollut mun. Tein tarvittavat muutokset ja tässä ollaan.
Kriisi tai ei, mutta muutos on aina hyvä asia."
Niinpä. Mistä herää kysymys onko edes oikein puhua "kriiseistä"?
Olen törmännyt sellaiseen ilmiöön että kun ikää on 35 , ainakin miesten pyrkimys muutokseen on automaattisesti kriisi. On kolmen kympin kriisiä, viiden kympin villitystä, jne. Ratkaisu on kriisistä parantuminen ja paluu nykyiseen elämään, vaikka siihen onnettomaan avioliittoon.
Tämän ikäisen sinkkumiehen tulisi pyrkiä vakaisiin tuloihin ja etsiä nopeasti yksinhuoltaja tai ehkä -30v nainen joka haluaa saada lapsia ASAP. Sitten vaan työtä, työtä ja työtä.
Olisiko taustalla käänteinen ilmiö naisten lutkittelulle silloin parikymppisenä? Miesten intresseissä kun olisi että 20 naiset etsisivät suhdetta, eikä yhden yön säätöjä - ne kun tuppaavat jakautumaan 10/90 teorian mukaisesti. Entäs kun naiset ovat kolmekymppisiä, yksinhuoltajia, eroamassa, velkaantuneita ja vapailla markkinoilla olevien töissäkäyvien ja elämänsä kunnialla hoitavien miesten joukko pienenee? Niinpä niin... Gentle Man kirjoitti:
"Mulla ainakin tuli selkeästi sellainen tunne, että se elämä jota elin, ei ollut mun. Tein tarvittavat muutokset ja tässä ollaan.
Kriisi tai ei, mutta muutos on aina hyvä asia."
Niinpä. Mistä herää kysymys onko edes oikein puhua "kriiseistä"?
Olen törmännyt sellaiseen ilmiöön että kun ikää on 35 , ainakin miesten pyrkimys muutokseen on automaattisesti kriisi. On kolmen kympin kriisiä, viiden kympin villitystä, jne. Ratkaisu on kriisistä parantuminen ja paluu nykyiseen elämään, vaikka siihen onnettomaan avioliittoon.
Tämän ikäisen sinkkumiehen tulisi pyrkiä vakaisiin tuloihin ja etsiä nopeasti yksinhuoltaja tai ehkä -30v nainen joka haluaa saada lapsia ASAP. Sitten vaan työtä, työtä ja työtä.
Olisiko taustalla käänteinen ilmiö naisten lutkittelulle silloin parikymppisenä? Miesten intresseissä kun olisi että 20 naiset etsisivät suhdetta, eikä yhden yön säätöjä - ne kun tuppaavat jakautumaan 10/90 teorian mukaisesti. Entäs kun naiset ovat kolmekymppisiä, yksinhuoltajia, eroamassa, velkaantuneita ja vapailla markkinoilla olevien töissäkäyvien ja elämänsä kunnialla hoitavien miesten joukko pienenee? Niinpä niin...Kriisitkin koetaan aina negatiivisina asioina. Tai ainakin tuntuu, että lähiympäristö ei aina ihan ymmärrä sitä toisen tarvetta muutoksille. Unelmiaan tavoittelevia pidetään vähän höpsöinä ja niille naureskellaan. Samaan aikaan ne naureskelijat kärvistelee epätyydyttävässä elämässään, valittaen.
Mun mielestä kriisi on korjausliike elämässä.
Ja jos susta tuntuu 35-vuotiaana miehenä tuolta, niin mietipä miltä tuntuu 38-vuotiaasta naisesta... :D
Pitäisi olla jo naimisissa, pari lasta, hyvä duunipaikka, asuntolaina. Teen kaiken yhteiskunnan normien vastaisesti kai.- Gentle Man
pimppaloora kirjoitti:
Kriisitkin koetaan aina negatiivisina asioina. Tai ainakin tuntuu, että lähiympäristö ei aina ihan ymmärrä sitä toisen tarvetta muutoksille. Unelmiaan tavoittelevia pidetään vähän höpsöinä ja niille naureskellaan. Samaan aikaan ne naureskelijat kärvistelee epätyydyttävässä elämässään, valittaen.
Mun mielestä kriisi on korjausliike elämässä.
Ja jos susta tuntuu 35-vuotiaana miehenä tuolta, niin mietipä miltä tuntuu 38-vuotiaasta naisesta... :D
Pitäisi olla jo naimisissa, pari lasta, hyvä duunipaikka, asuntolaina. Teen kaiken yhteiskunnan normien vastaisesti kai.Voin kuvitella. Mutta pidetään mielessä että nyt puhutaan 35 miehestä jolla ei ole koskaan ollut suhdetta, ei pidempää tai edes yhden yön sellaista ;)
Naisettomuus on melkoista pudotuspeliä, muistan vieläkin kuinka opiskelupaikan viimeisistä juhlista palatessa oli sama fiilis kuin läheisen ihmisen hautajaisissa. Toiveet naisesta opiskeluaikana piti haudata. Kyllähän se lopulta vahvistaa, mutta jos lueskelet palstalaisten kirjoituksia, huomaat että suurin osa masentuu ja katkeroituu niin pahasti ettei suosta pääse noin vain yli vanhempanakaan.
Miehet kohtaavat elämän kovat realiteetit, nuorena, naiset sitten myöhemmin. Miehenä en osaa edes kuvitella asemaa jossa naiset ovat nuorina, pitäisi olla Kimi Räikkönen ennen kuin tilannetta voitaisiin mitenkään verrata suureen osaan 20 opiskelijatytöistä. Miehenä tottuu ajatukseen että kysyntä on tasan nolla, kunnes teet asialle jotain. Siksi palstalla väitellään kemiajutuista; jos satut olemaan tavallinen nuori mies, niihin uskominen on mahdotonta. Ellet osaa yhtään ns. pelata, nainen ei sieltä baarista mukaasi lähde vaikka olisi tähtiin kirjoitettu että nämä kaksi viettävät yön miehen kämpillä.
Tästä palataankin teihin naisiin. Kun on oppinut karun totuuden elämästä, on asioita helpompi käsitellä. Siksi naisilla onkin lopulta kovempaa, kun lopulta realismi tulee vastaan. Olen varmaankin seonnut, mutta tavallaan koen tilanteeni aika hyväksi. Ehkä tämä on vain osa ATM-setämiehen kriisiä :D Gentle Man kirjoitti:
Voin kuvitella. Mutta pidetään mielessä että nyt puhutaan 35 miehestä jolla ei ole koskaan ollut suhdetta, ei pidempää tai edes yhden yön sellaista ;)
Naisettomuus on melkoista pudotuspeliä, muistan vieläkin kuinka opiskelupaikan viimeisistä juhlista palatessa oli sama fiilis kuin läheisen ihmisen hautajaisissa. Toiveet naisesta opiskeluaikana piti haudata. Kyllähän se lopulta vahvistaa, mutta jos lueskelet palstalaisten kirjoituksia, huomaat että suurin osa masentuu ja katkeroituu niin pahasti ettei suosta pääse noin vain yli vanhempanakaan.
Miehet kohtaavat elämän kovat realiteetit, nuorena, naiset sitten myöhemmin. Miehenä en osaa edes kuvitella asemaa jossa naiset ovat nuorina, pitäisi olla Kimi Räikkönen ennen kuin tilannetta voitaisiin mitenkään verrata suureen osaan 20 opiskelijatytöistä. Miehenä tottuu ajatukseen että kysyntä on tasan nolla, kunnes teet asialle jotain. Siksi palstalla väitellään kemiajutuista; jos satut olemaan tavallinen nuori mies, niihin uskominen on mahdotonta. Ellet osaa yhtään ns. pelata, nainen ei sieltä baarista mukaasi lähde vaikka olisi tähtiin kirjoitettu että nämä kaksi viettävät yön miehen kämpillä.
Tästä palataankin teihin naisiin. Kun on oppinut karun totuuden elämästä, on asioita helpompi käsitellä. Siksi naisilla onkin lopulta kovempaa, kun lopulta realismi tulee vastaan. Olen varmaankin seonnut, mutta tavallaan koen tilanteeni aika hyväksi. Ehkä tämä on vain osa ATM-setämiehen kriisiä :DRealismi tulee kaikille vastaan jossain vaiheessa, se onkin sitten eri juttu mitä sille meinaa tehdä. Pääasia kai on, että tekee asiat niin, että itsellä on hyvä olla ja on lopulta tyytyväinen elämäänsä.
- Gentle Man
pimppaloora kirjoitti:
Realismi tulee kaikille vastaan jossain vaiheessa, se onkin sitten eri juttu mitä sille meinaa tehdä. Pääasia kai on, että tekee asiat niin, että itsellä on hyvä olla ja on lopulta tyytyväinen elämäänsä.
Näinhän se on. Niillä korteilla pelataan mitkä on saatu, huonosta tuurista valittamalla ei kukaan saa mitään. Halusin kuitenkin vähäsen puolustaa meitä "HC-ätmejä" ;) Ja tietysti muistuttaa kyllä sitä katkeruutta löytyy naisiltakin.
Kuultua parin vuoden aikana:
"Sä vain vietät huoletonta poikamieselämää ja juokset bileissä joidenkin malli- ja missibimbojen kanssa"
(käyn baarissa muutaman kerran vuodessa, ja tällä kertaa porukassa sattui olemaan tuttu entinen malli ja puolituttu missifinalisti. Molemmat varattuja, eikä takuulla kiinnostuneita allekirjoittaneesta. Naiselta myös unohtui omat juoksut komeiden miesten, ml. hulttioaviomies, perässä)
"Et sä kuitenkaan halua edes puhua tämmöiselle yh:lle, kun pitäis olla nuori ja hyvännäköinen"
(haluan kyllä puhua ja tietää mitä entiselle luokkakaverille kuuluu...mutta silloin kun tämä nainen oli nuori ja hyvännäköinen, häntä ei suuremmin kiinnostanut puhua kanssani)
"Joo mä olen lihonut kauheesti...et sä varmaan halua jutella mulle kun näytän ihan kamalalta, kiva nähdä kuiteski"
(lähden perään, halit ja vakuuttelua että haluan kyllä jutella naiselle joka oli minua kohtaan aina mukava, reilu ja _positiivinen_)
Totaalikokemattoman miehen korvaan tämmöinen kuulostaa hieman oudolta. Tai sitten ATM-kyltti jä kotiin tällä kertaa. Pointtina kuitenkin se että masennus, katkeruus, vastakkaisen sukupuolen mollaaminen ja se paljon puhuttu itsevarmuuden puute eivät ole vain miesten ongelmia. Gentle Man kirjoitti:
Näinhän se on. Niillä korteilla pelataan mitkä on saatu, huonosta tuurista valittamalla ei kukaan saa mitään. Halusin kuitenkin vähäsen puolustaa meitä "HC-ätmejä" ;) Ja tietysti muistuttaa kyllä sitä katkeruutta löytyy naisiltakin.
Kuultua parin vuoden aikana:
"Sä vain vietät huoletonta poikamieselämää ja juokset bileissä joidenkin malli- ja missibimbojen kanssa"
(käyn baarissa muutaman kerran vuodessa, ja tällä kertaa porukassa sattui olemaan tuttu entinen malli ja puolituttu missifinalisti. Molemmat varattuja, eikä takuulla kiinnostuneita allekirjoittaneesta. Naiselta myös unohtui omat juoksut komeiden miesten, ml. hulttioaviomies, perässä)
"Et sä kuitenkaan halua edes puhua tämmöiselle yh:lle, kun pitäis olla nuori ja hyvännäköinen"
(haluan kyllä puhua ja tietää mitä entiselle luokkakaverille kuuluu...mutta silloin kun tämä nainen oli nuori ja hyvännäköinen, häntä ei suuremmin kiinnostanut puhua kanssani)
"Joo mä olen lihonut kauheesti...et sä varmaan halua jutella mulle kun näytän ihan kamalalta, kiva nähdä kuiteski"
(lähden perään, halit ja vakuuttelua että haluan kyllä jutella naiselle joka oli minua kohtaan aina mukava, reilu ja _positiivinen_)
Totaalikokemattoman miehen korvaan tämmöinen kuulostaa hieman oudolta. Tai sitten ATM-kyltti jä kotiin tällä kertaa. Pointtina kuitenkin se että masennus, katkeruus, vastakkaisen sukupuolen mollaaminen ja se paljon puhuttu itsevarmuuden puute eivät ole vain miesten ongelmia.Se on ihan totta. Tosin naisilla se itsensä mollaaminen on myös sitä kehujen kerjäämistä. Eli itsetunto ei ole enää (?) paras mahdollinen ja todellisuus on iskenyt. Toisaalta nämä samat naiset eivät sitten kuitenkaan osaa ottaa sitä kohteliaisuutta vastaan, vaan sieltä tulee yleensä "älä valehtele", "mitä sä oikein höpiset", "mähän oon hirvee läski"... jne. Eikö voi vaan sanoa kiitos?!
En tiedä onko se miehillä sitten sama homma, eli alennetaan itsensä at-mieheksi ja odotetaan sitten naisia nostamaan sieltä kt-kastiin tai jopa yt-kastiin. Ja täällä palstalla muut at-miehet yrittää pitää kynsin ja hampain at-miehet riveissään. Kaveria ei jätetä! :D- Gentle Man
pimppaloora kirjoitti:
Se on ihan totta. Tosin naisilla se itsensä mollaaminen on myös sitä kehujen kerjäämistä. Eli itsetunto ei ole enää (?) paras mahdollinen ja todellisuus on iskenyt. Toisaalta nämä samat naiset eivät sitten kuitenkaan osaa ottaa sitä kohteliaisuutta vastaan, vaan sieltä tulee yleensä "älä valehtele", "mitä sä oikein höpiset", "mähän oon hirvee läski"... jne. Eikö voi vaan sanoa kiitos?!
En tiedä onko se miehillä sitten sama homma, eli alennetaan itsensä at-mieheksi ja odotetaan sitten naisia nostamaan sieltä kt-kastiin tai jopa yt-kastiin. Ja täällä palstalla muut at-miehet yrittää pitää kynsin ja hampain at-miehet riveissään. Kaveria ei jätetä! :D"Toisaalta nämä samat naiset eivät sitten kuitenkaan osaa ottaa sitä kohteliaisuutta vastaan"
Tai sitten osaavat, mutta haluavat lisää kohteliaisuuksia ;) Naisia on vaikeaa tulkita. Reaktiot ovat erilaisia:
Tämä viimeksi mainittu ilahtui tosi paljon, ihan kyyneliin asti. On muuten sittemmin löytänyt hyvän miehen, saatuaan jossain vaiheessa elämänilonsa takaisin ja päästyään kaupan päälle ylimääräisistä kiloista eroon.
Eräs nuorempi melkoisen ujo tyttönen ( -25v) jolle pidin kaverini pyynnöstä seuraa, reagoi vähäisempäänkin kehuun sanomalla tiukasti "EI" ja tuijottamalla kädet puuskassa maahan :D Uskon että kyllä hänkin oikeasti tykkäsi pikku kehuista, mutta tämä oli varmaankin sitä mainitsemaasi itsensä alentamista.
"En tiedä onko se miehillä sitten sama homma, eli alennetaan itsensä at-mieheksi ja odotetaan sitten naisia nostamaan sieltä kt-kastiin tai jopa yt-kastiin. Ja täällä palstalla muut at-miehet yrittää pitää kynsin ja hampain at-miehet riveissään. Kaveria ei jätetä! :D"
Kyllä. Tuossahan on kaksi ilmiötä. Naisilla tuo itsensä alentaminen voi tiettyyn pisteeseen toimiakin, ihan sukupuoliroolien takia. Mies tuntee itsensä sankariksi, pelastajaksi, itsevarmaksi...nainen pelastettavaksi jonka prinssi hakee sieltä tornista. Mies joka kaipaa pelastajaa on täysin ulkona p/s-kuvioista; tällainen olisi vastoin ihmisen vaistoja, romanttista ideologiaa, jne. Se toinen ilmiö on sama kuin alkoholisteilla: ei haluta että kaverit jättää porukan ja menestyy, mahdollisesti jopa vihollisten kanssa yhteistyössä. On helpompaa surkutella maailman kurjuutta yhdessä.
Oliko kunnon viiden pennin filosofiaa? Toivottavasti :p - Super ATM
Gentle Man kirjoitti:
"Toisaalta nämä samat naiset eivät sitten kuitenkaan osaa ottaa sitä kohteliaisuutta vastaan"
Tai sitten osaavat, mutta haluavat lisää kohteliaisuuksia ;) Naisia on vaikeaa tulkita. Reaktiot ovat erilaisia:
Tämä viimeksi mainittu ilahtui tosi paljon, ihan kyyneliin asti. On muuten sittemmin löytänyt hyvän miehen, saatuaan jossain vaiheessa elämänilonsa takaisin ja päästyään kaupan päälle ylimääräisistä kiloista eroon.
Eräs nuorempi melkoisen ujo tyttönen ( -25v) jolle pidin kaverini pyynnöstä seuraa, reagoi vähäisempäänkin kehuun sanomalla tiukasti "EI" ja tuijottamalla kädet puuskassa maahan :D Uskon että kyllä hänkin oikeasti tykkäsi pikku kehuista, mutta tämä oli varmaankin sitä mainitsemaasi itsensä alentamista.
"En tiedä onko se miehillä sitten sama homma, eli alennetaan itsensä at-mieheksi ja odotetaan sitten naisia nostamaan sieltä kt-kastiin tai jopa yt-kastiin. Ja täällä palstalla muut at-miehet yrittää pitää kynsin ja hampain at-miehet riveissään. Kaveria ei jätetä! :D"
Kyllä. Tuossahan on kaksi ilmiötä. Naisilla tuo itsensä alentaminen voi tiettyyn pisteeseen toimiakin, ihan sukupuoliroolien takia. Mies tuntee itsensä sankariksi, pelastajaksi, itsevarmaksi...nainen pelastettavaksi jonka prinssi hakee sieltä tornista. Mies joka kaipaa pelastajaa on täysin ulkona p/s-kuvioista; tällainen olisi vastoin ihmisen vaistoja, romanttista ideologiaa, jne. Se toinen ilmiö on sama kuin alkoholisteilla: ei haluta että kaverit jättää porukan ja menestyy, mahdollisesti jopa vihollisten kanssa yhteistyössä. On helpompaa surkutella maailman kurjuutta yhdessä.
Oliko kunnon viiden pennin filosofiaa? Toivottavasti :p"Eräs nuorempi melkoisen ujo tyttönen ( -25v) jolle pidin kaverini pyynnöstä seuraa, reagoi vähäisempäänkin kehuun sanomalla tiukasti "EI" ja tuijottamalla kädet puuskassa maahan :D"
Asperger! Kuulostaa ihan unelmien naiselta :))) - 4 the more honest world
Gentle Man kirjoitti:
"Toisaalta nämä samat naiset eivät sitten kuitenkaan osaa ottaa sitä kohteliaisuutta vastaan"
Tai sitten osaavat, mutta haluavat lisää kohteliaisuuksia ;) Naisia on vaikeaa tulkita. Reaktiot ovat erilaisia:
Tämä viimeksi mainittu ilahtui tosi paljon, ihan kyyneliin asti. On muuten sittemmin löytänyt hyvän miehen, saatuaan jossain vaiheessa elämänilonsa takaisin ja päästyään kaupan päälle ylimääräisistä kiloista eroon.
Eräs nuorempi melkoisen ujo tyttönen ( -25v) jolle pidin kaverini pyynnöstä seuraa, reagoi vähäisempäänkin kehuun sanomalla tiukasti "EI" ja tuijottamalla kädet puuskassa maahan :D Uskon että kyllä hänkin oikeasti tykkäsi pikku kehuista, mutta tämä oli varmaankin sitä mainitsemaasi itsensä alentamista.
"En tiedä onko se miehillä sitten sama homma, eli alennetaan itsensä at-mieheksi ja odotetaan sitten naisia nostamaan sieltä kt-kastiin tai jopa yt-kastiin. Ja täällä palstalla muut at-miehet yrittää pitää kynsin ja hampain at-miehet riveissään. Kaveria ei jätetä! :D"
Kyllä. Tuossahan on kaksi ilmiötä. Naisilla tuo itsensä alentaminen voi tiettyyn pisteeseen toimiakin, ihan sukupuoliroolien takia. Mies tuntee itsensä sankariksi, pelastajaksi, itsevarmaksi...nainen pelastettavaksi jonka prinssi hakee sieltä tornista. Mies joka kaipaa pelastajaa on täysin ulkona p/s-kuvioista; tällainen olisi vastoin ihmisen vaistoja, romanttista ideologiaa, jne. Se toinen ilmiö on sama kuin alkoholisteilla: ei haluta että kaverit jättää porukan ja menestyy, mahdollisesti jopa vihollisten kanssa yhteistyössä. On helpompaa surkutella maailman kurjuutta yhdessä.
Oliko kunnon viiden pennin filosofiaa? Toivottavasti :pUseimmat miesten kehut on pyrkimystä "manipuloida" eli mies kehuu sen oman salatun agendansa vuoksi. Zen Cafen biisissä lauletaan jotain sen suuntaista, että "nainen on kyllä kaunis, mutta mielenkiintoisempaa on miksi miehen pitää kehua".
Eli seuraavan kerran, kun tekee mieli kehua, kysy itseltäsi, miksi sen teet. Jos haluat tulla tykätyksi, nostaa omia pisteitäsi, saavuttaa jotain.. unohda koko juttu. - edit....
4 the more honest world kirjoitti:
Useimmat miesten kehut on pyrkimystä "manipuloida" eli mies kehuu sen oman salatun agendansa vuoksi. Zen Cafen biisissä lauletaan jotain sen suuntaista, että "nainen on kyllä kaunis, mutta mielenkiintoisempaa on miksi miehen pitää kehua".
Eli seuraavan kerran, kun tekee mieli kehua, kysy itseltäsi, miksi sen teet. Jos haluat tulla tykätyksi, nostaa omia pisteitäsi, saavuttaa jotain.. unohda koko juttu.miksi mies sen sanoo*
- Gentle Man
Super ATM kirjoitti:
"Eräs nuorempi melkoisen ujo tyttönen ( -25v) jolle pidin kaverini pyynnöstä seuraa, reagoi vähäisempäänkin kehuun sanomalla tiukasti "EI" ja tuijottamalla kädet puuskassa maahan :D"
Asperger! Kuulostaa ihan unelmien naiselta :)))"Asperger! Kuulostaa ihan unelmien naiselta :)))"
Haluaisiko Super ATM puhelinnumeron? ;)
Ei vaan, oikein kivan oloinen tyttö ja yllättävän hyvä juttukaveri...kunhan suostui puhumaan. Kyllä niitä ns. kittejä tyttöjä on vielä olemassa. Harvemmin kylläkään ilmestyvät kenenkään ovelle pyytämään treffeille, eli kyllä se aloitteen tekeminen jää miesten harteille. - 30+30
Gentle Man kirjoitti:
"Asperger! Kuulostaa ihan unelmien naiselta :)))"
Haluaisiko Super ATM puhelinnumeron? ;)
Ei vaan, oikein kivan oloinen tyttö ja yllättävän hyvä juttukaveri...kunhan suostui puhumaan. Kyllä niitä ns. kittejä tyttöjä on vielä olemassa. Harvemmin kylläkään ilmestyvät kenenkään ovelle pyytämään treffeille, eli kyllä se aloitteen tekeminen jää miesten harteille.Alkaa ärsyttämään Gentle Manin kirjoitukset. Ihan hölmöjä juttuja, ja on muka ätmien puolella vaikka kuulostaa enemmän joltain kauluspaitavalkkaaja-jännämieheltä joka kyllä saisi naisia jos vain haluaisi.
- ht ...
pimppaloora kirjoitti:
Kriisitkin koetaan aina negatiivisina asioina. Tai ainakin tuntuu, että lähiympäristö ei aina ihan ymmärrä sitä toisen tarvetta muutoksille. Unelmiaan tavoittelevia pidetään vähän höpsöinä ja niille naureskellaan. Samaan aikaan ne naureskelijat kärvistelee epätyydyttävässä elämässään, valittaen.
Mun mielestä kriisi on korjausliike elämässä.
Ja jos susta tuntuu 35-vuotiaana miehenä tuolta, niin mietipä miltä tuntuu 38-vuotiaasta naisesta... :D
Pitäisi olla jo naimisissa, pari lasta, hyvä duunipaikka, asuntolaina. Teen kaiken yhteiskunnan normien vastaisesti kai.Itse luulen että se "kriisi" sana on yleensä seurausta siitä viivästyneestä korjausliikkeestä. Sitä se on ainakin itselläni.
Eli, kun ei ole ollut uskallusta, mahdollisuutta tai ei vaan ole ajoissa havahtunut siihen tilanteeseen missä on. Ei ainakaan ennen kun se sitten jo pidemmälle venyneenä tulee pakostakin vastaan - niin sitten sitä ei voi enää helposti vain hieman korjata "ohjaamalla" elämää hieman haluttuun suuntaan, vaan se elämän korjausliike on pakostakin radikaalimpi. Siksi sitä sanotaan "kriisiksi".
Se ei tarkoita ettäkö se olisi joku negatiivinen asia. Se voi olla ihan aiheellinen asia. Ei ehkä välttämätön elämän kannalta, mutta voi olla välttämätön ONNELLISEN elämän kannalta.
Syy miksi noi kriisit aina ajoittuu tiettyihin aikoihin (ja puhutaan kolmenkympin, keski-iän tai viidenkympin kriisistä) johtuu varmaan ihan vaan normaalista elämän syklistä. Esim. parikymppisenä jos on opiskelemassa, niin ei siinä ehdi ajatella elämäänsä. Ja silloin on selvä tavoite. Opintojen suorittaminen. Seuraavaksi on työpaikan hankkinen.
Ja vasta sitten kun on hetken ehtinyt olla siinä työssä, tehnyt sitä, nähnyt mitä se on, ja ei ole enää selvää tavoitetta vuoden tai parin päähän - sitten on sitä aikaa pohtia elämäänsä. Tulee se joku kolmenkympin tai keski-iän "kriisi".
Sama varmaan viiden kympin kriiseissä, yms. Näillä henkilöillä se varmaan johtuu vaikkapa siitä että lapset on jo kasvaneet isoiksi. Kaikki siihen saakka on mennyt vaan automaattiohjauksella. Lasten tarpeet ykkösenä. Ja muuhun ei ole aikaa. Edes oman elämän pohdiskeluun. Sitten kun se paine hellittää, niin huomataan missä jamassa ollaan.
Näin ainakin itse pohdiskelen. Luulen että nuo kriisit kuuluvat monella ihan normaaliin elämään. Poikkeuksena ehkä ne, joilla on ns. hyvä putki elämässä päällä ja kaikki palaset ovat sattuneet loksahtamaan aina paikoilleen, ja seuraavatkin asiat ovat heti kiikarissa.
Jos joku palanen jää pois sieltä välistä, kuten vaikka se parisuhde, joka olisi pitänyt silloin parikymppisenä löytää, niin huomaakin ennen pitkää että ei sovi yhteiskunnan oletusmuottiin (eli opiskelu, parisuhteen löytäminen, työpaikka, lapset, ...lasten kasvatusta parikymmentä vuotta..., lapset maailmalle, eläkkeelle ja espanjan aurinkoon).
Silloin on tuo muotti ei enää toimikaan itselleen, ja on aika tehdä se joku korjausliike ja löytää se oma polku elämässään joka tekee onnelliseksi. - !!!
30+30 kirjoitti:
Alkaa ärsyttämään Gentle Manin kirjoitukset. Ihan hölmöjä juttuja, ja on muka ätmien puolella vaikka kuulostaa enemmän joltain kauluspaitavalkkaaja-jännämieheltä joka kyllä saisi naisia jos vain haluaisi.
Muakin on alkanu ärsyttää ko. hahmo. On olevinaan gentleman, mutta loppujen lopuksi ei pidä naisia minään tai ainakaan miesten veroisina.
Miten omahyväistä väittää, että tuo tarinan nainen kädet puuskassa sanomassa "ei" piti noista "pikku kehuista". Tuo kehonkieli -ja selkeä puhe- kertoo ihan muuta. Naista todennäköisesti inhotti limanuljaskalainen nuoleskelu ja hän suojasi itseään wannabe-playerin lässytykseltä. !!! kirjoitti:
Muakin on alkanu ärsyttää ko. hahmo. On olevinaan gentleman, mutta loppujen lopuksi ei pidä naisia minään tai ainakaan miesten veroisina.
Miten omahyväistä väittää, että tuo tarinan nainen kädet puuskassa sanomassa "ei" piti noista "pikku kehuista". Tuo kehonkieli -ja selkeä puhe- kertoo ihan muuta. Naista todennäköisesti inhotti limanuljaskalainen nuoleskelu ja hän suojasi itseään wannabe-playerin lässytykseltä.No mun mielestä GM kirjoittaa ihan hauskasti ja fiksusti. En tiedä ollaanko miten eri mieltä oltu asioista, mutta ihan fiksusti on kuitenkin osannut tuoda oman mielipiteensä asioihin.
Ja mitä tulee tuohon esimerkin naiseen kädet puuskassa, niin tulee kyllä itsellenikin ensimmäisenä mieleen huono itsetunto eikä niinkään limanuljaska kehuja. Mutta toisaalta, en tunne kumpaakaan joten paha mennä sanomaan.- Gentle Man
pimppaloora kirjoitti:
No mun mielestä GM kirjoittaa ihan hauskasti ja fiksusti. En tiedä ollaanko miten eri mieltä oltu asioista, mutta ihan fiksusti on kuitenkin osannut tuoda oman mielipiteensä asioihin.
Ja mitä tulee tuohon esimerkin naiseen kädet puuskassa, niin tulee kyllä itsellenikin ensimmäisenä mieleen huono itsetunto eikä niinkään limanuljaska kehuja. Mutta toisaalta, en tunne kumpaakaan joten paha mennä sanomaan.Heh. Voin vannoa kautta kiven ja kannon ettei yhdessäkään noista tilanteista ollut mitään taka-ajatuksia mielessä. Eikä nuo edusta normitilannetta, harvemmin kukaan tämmöisen tylsän taviksen puheisiin kovin tunteellisesti reagoi. Yleensä mennään akselilla joo ihan ok / ignooraus.
Tilanne kädet puuskassa-tytön kanssa oli suurin piirtein seuraava: ehdotin hänelle että käydään tervehtimässä paria tuttua, tyttö sanoi ettei kukaan halua puhua hänen kanssaan. Sanoin että miksei haluaisi, sähän olet ihan mukavaa seuraa tms. Siinäpä se.
Olen silti otettu negatiivisesta palautteesta. Jännämies! Kauluspaitavalkkaaja! Wannabe-playeri-limanuljaska! Olen selvästikin oikealla tiellä :D
Kiitos Pimppaloora myös :) - hotNcold28
Gentle Man kirjoitti:
Heh. Voin vannoa kautta kiven ja kannon ettei yhdessäkään noista tilanteista ollut mitään taka-ajatuksia mielessä. Eikä nuo edusta normitilannetta, harvemmin kukaan tämmöisen tylsän taviksen puheisiin kovin tunteellisesti reagoi. Yleensä mennään akselilla joo ihan ok / ignooraus.
Tilanne kädet puuskassa-tytön kanssa oli suurin piirtein seuraava: ehdotin hänelle että käydään tervehtimässä paria tuttua, tyttö sanoi ettei kukaan halua puhua hänen kanssaan. Sanoin että miksei haluaisi, sähän olet ihan mukavaa seuraa tms. Siinäpä se.
Olen silti otettu negatiivisesta palautteesta. Jännämies! Kauluspaitavalkkaaja! Wannabe-playeri-limanuljaska! Olen selvästikin oikealla tiellä :D
Kiitos Pimppaloora myös :)Eli joko naisen itsetunto oli niin huono ettei hän voinut uskoa sinua, tai hän ei halunnut mennä muita tervehtimään vaan olla mieluummin sinun kanssasi.
- Hulk.
Olen Hulk. Unelmoin siitä, että saan olla rauhassa. Muut aina sotkeutuvat Hulkin elämään omien itsekkäiden pyrkimystensä takia. Hulk vihainen.
- Iso unelma
Itse haluaisin maata riippumatossa Välimeren rannalla ja juoda sangriaa. En tekisi töitä ja haistattaisin yhteiskunnalle pitkät. Suomen loskakelit ei kiinnosta.
- Iso unelma
lord.boredom kirjoitti:
Mutta puutyöt kiinnostaa niin birusti, voon onneks ei kiinnosta?
Työt ei kiinnosta. Leppoisat olot kiinnostaa ja se olisi ihan 5/5, mut ei paasata siitä sen enempää.
Iso unelma kirjoitti:
Työt ei kiinnosta. Leppoisat olot kiinnostaa ja se olisi ihan 5/5, mut ei paasata siitä sen enempää.
samoin sinno
Näin äkkiseltään tuntuu vähän masentavalta todeta, etten taida unelmoida mistään - ehkä siitä, että naiset joskus pitäisivät minusta ja että löytäisin sellaisen naisen, jonka kanssa haluaisin jakaa koko elämäni, ja että tunne olisi molemminpuolinen (tietysti tähän pakettiin kuuluu p*llu, ja toivottavasti myös se että p*ppel*n* kelpaisi). Tämä tosin varmaan kuuluu niihin, joita ei ole tarkoitettukaan toteutettavaksi.
Sen jälkeen käteen jääkin vain ne unelmat, joita kutsutaan tavoitteiksi. Täydennyskoulutukset, parempi työpaikka. Ehkä kuitenkin pieni haave on pienimuotoisesta kuolemattomuudesta - että julkaisisin joskus jotain, mikä jää jälkipolville. Kirjoittaisin ehkä kirjan, jonka scifikerhon puheenjohtaja toki lyttää, ja scifikerhon neidot edelleenkin lankeavat tämän puheenjohtajan väkeviin Asimov-analyyseihin ja naureskelevat kun, se yksi luuseri kehtasikin julkaista sellaista paskaa, oot ihana kun näytit sille kuka on alfa.... Öh, taisin innostua taas.Vaikea kuvitella tilannetta, että en enää unelmoisi mistään. Aina tuntuu löytyvän jotain, josta unelmoida.
Ehkä säkin julkaiset sen kirjan vielä ja scifikerhon tytöt näkee sut aivan uudessa valossa ja se puheenjohtaja jää kun nalli kalliolle :Dpimppaloora kirjoitti:
Vaikea kuvitella tilannetta, että en enää unelmoisi mistään. Aina tuntuu löytyvän jotain, josta unelmoida.
Ehkä säkin julkaiset sen kirjan vielä ja scifikerhon tytöt näkee sut aivan uudessa valossa ja se puheenjohtaja jää kun nalli kalliolle :DVarmaan löytäisin itsekin asioita, joista tosi asiassa unelmoin. Kuten erääseen naiseen tutustumisesta, tai siitä että olisin niin varakas että voisin heittäytyä vapaaherraksi ja pyhittää aikani valokuvauksella, scifi-kirjailijuudelle ja kivoille asioille (vaikka koenkin että työelämässä pää pysyy kasassa, kun on päivittäin oikeita ihmiskontakteja, eikä vain palstakarikatyyrejä).
lord.boredom kirjoitti:
Varmaan löytäisin itsekin asioita, joista tosi asiassa unelmoin. Kuten erääseen naiseen tutustumisesta, tai siitä että olisin niin varakas että voisin heittäytyä vapaaherraksi ja pyhittää aikani valokuvauksella, scifi-kirjailijuudelle ja kivoille asioille (vaikka koenkin että työelämässä pää pysyy kasassa, kun on päivittäin oikeita ihmiskontakteja, eikä vain palstakarikatyyrejä).
Noista nyt varmaan helpoin juttu on toi naiseen tutustuminen. Siitä vaan kuules rohkeasti kokeilemaan, ei se maailma siihen oikeasti kaadu. Ja jos on fiksu mimmi, niin ainakin haluaa tutustua ja katsoa sitten sen jälkeen mikä on fiilis.
Ei tässä sunkaan elämä yhtään pitene, joten pistäs vähän vauhtia siihen :)
Kaikkihan me jostain miljoonien lottovoitosta unelmoidaan, harvalla vaan napsahtaa... (mistä tulikin mieleeni, että laitoin lauantaina taas pitkästä aikaa loton vetämään, täytyykin tarkistaa :D)pimppaloora kirjoitti:
Noista nyt varmaan helpoin juttu on toi naiseen tutustuminen. Siitä vaan kuules rohkeasti kokeilemaan, ei se maailma siihen oikeasti kaadu. Ja jos on fiksu mimmi, niin ainakin haluaa tutustua ja katsoa sitten sen jälkeen mikä on fiilis.
Ei tässä sunkaan elämä yhtään pitene, joten pistäs vähän vauhtia siihen :)
Kaikkihan me jostain miljoonien lottovoitosta unelmoidaan, harvalla vaan napsahtaa... (mistä tulikin mieleeni, että laitoin lauantaina taas pitkästä aikaa loton vetämään, täytyykin tarkistaa :D)No, se nyt on mahdotonta ilman uskomatonta sattumaa tai autistista stalkkausta.
Kuitenkaan en pidä lottovoittoa varsinaisesti varakkuutena. Se on vain kertavoitto, vaikka tietysti joku jakamaton eurojackpot-päävoitto ratkaisisi aika paljon. Pitäisi olla vakaa virta pääomatuloja, jotta voisi jättäytyä. No, lottovoitto tietysti auttaisi siihenkin.lord.boredom kirjoitti:
No, se nyt on mahdotonta ilman uskomatonta sattumaa tai autistista stalkkausta.
Kuitenkaan en pidä lottovoittoa varsinaisesti varakkuutena. Se on vain kertavoitto, vaikka tietysti joku jakamaton eurojackpot-päävoitto ratkaisisi aika paljon. Pitäisi olla vakaa virta pääomatuloja, jotta voisi jättäytyä. No, lottovoitto tietysti auttaisi siihenkin.No toivotaan sitä sattumaa sitten, itse kullekin...
Ja btw, lotossa 1 1, eli voin jatkaa unelmointia :)- ht ...
pimppaloora kirjoitti:
Vaikea kuvitella tilannetta, että en enää unelmoisi mistään. Aina tuntuu löytyvän jotain, josta unelmoida.
Ehkä säkin julkaiset sen kirjan vielä ja scifikerhon tytöt näkee sut aivan uudessa valossa ja se puheenjohtaja jää kun nalli kalliolle :D"Vaikea kuvitella tilannetta, että en enää unelmoisi mistään. Aina tuntuu löytyvän jotain, josta unelmoida."
Ne, joilta kaikki unelmat katoavat, ovat niitä jotka joutuvat masennuksen kouriin. Se on sitä kaiken toivon pois heittämistä.
Sitähän se masennus taitaa pitkälti olla, että ei kykene näkemään mitään valoa tunnelin päässä. Ihminen jolla on unelma - ja nimenomaan sellainen unelma, jonka USKOO vielä toteutuvan - tuskin masentuu, vaan pyrkii sitä unelmaansa kohti. Ehkä olen väärässä mutta noin kuvittelisin.
Ainakin itse tiedän että jos heittäisin kaikki unelmani pois, niin jäljelle ei jäisi mitään syytä miksi elää. Masentuisin varmasti. Siksipä pidänkin niistä kiinni kynsin hampain ja jos se ei tunnu mitenkään toteutuvan, niin haen jonkun muun tavoitteen vaikka vähän sinne päin, josta teen sen seuraavan unelman. - ht ...
pimppaloora kirjoitti:
No toivotaan sitä sattumaa sitten, itse kullekin...
Ja btw, lotossa 1 1, eli voin jatkaa unelmointia :)Itselläni oli viimeksi lotossa jo parikin 3 oikein tulosta. Kyllä se joskus vielä tärppää. Toistaiseksi suurin lottovoittoni on tosin ollut pari euroa. :P
- „„„
ht ... kirjoitti:
"Vaikea kuvitella tilannetta, että en enää unelmoisi mistään. Aina tuntuu löytyvän jotain, josta unelmoida."
Ne, joilta kaikki unelmat katoavat, ovat niitä jotka joutuvat masennuksen kouriin. Se on sitä kaiken toivon pois heittämistä.
Sitähän se masennus taitaa pitkälti olla, että ei kykene näkemään mitään valoa tunnelin päässä. Ihminen jolla on unelma - ja nimenomaan sellainen unelma, jonka USKOO vielä toteutuvan - tuskin masentuu, vaan pyrkii sitä unelmaansa kohti. Ehkä olen väärässä mutta noin kuvittelisin.
Ainakin itse tiedän että jos heittäisin kaikki unelmani pois, niin jäljelle ei jäisi mitään syytä miksi elää. Masentuisin varmasti. Siksipä pidänkin niistä kiinni kynsin hampain ja jos se ei tunnu mitenkään toteutuvan, niin haen jonkun muun tavoitteen vaikka vähän sinne päin, josta teen sen seuraavan unelman.Minun mielestäni unelma on eri asia kuin esim. tavoite, jonka ihminen asettaa pohtien realistisia mahdollisuuksia ja keinoja saavuttaa sen. Jotkut tekevät oikein välitavoitteet ja aikataulun.
Unelmasta tulee jo uni-sanan samankaltaisuuden vuoksi (uni, unelma - dream) assosiaatio todellisuuspakoisesta ja epärealistisesta haavekuvasta. Kukaan ei ottaisi tavoitteekseen mitään niin epärealistista kuin lottovoitto, mutta unelmana se lienee yleinen.
En usko, että unelmoimattomuus johtaa masennukseen. Jossain tapauksissa päinvastoin; kun unelmat on asetettu epärealistisin perustein, ei niitä voi saavuttaa ja kohtaa jatkuvia pettymyksiä sekä turhautumista. - ht ...
„„„ kirjoitti:
Minun mielestäni unelma on eri asia kuin esim. tavoite, jonka ihminen asettaa pohtien realistisia mahdollisuuksia ja keinoja saavuttaa sen. Jotkut tekevät oikein välitavoitteet ja aikataulun.
Unelmasta tulee jo uni-sanan samankaltaisuuden vuoksi (uni, unelma - dream) assosiaatio todellisuuspakoisesta ja epärealistisesta haavekuvasta. Kukaan ei ottaisi tavoitteekseen mitään niin epärealistista kuin lottovoitto, mutta unelmana se lienee yleinen.
En usko, että unelmoimattomuus johtaa masennukseen. Jossain tapauksissa päinvastoin; kun unelmat on asetettu epärealistisin perustein, ei niitä voi saavuttaa ja kohtaa jatkuvia pettymyksiä sekä turhautumista.Okei, ehkä tämä on kiinni sanan valinnasta.
Itse en esim. unelmoi täysin mahdottomista asioista. Tai ehkä välillä. Ja toki, onhan se lottovoittokin mahdollinen, mutta kieltämättä ei sellainen unelma, jonka perusteella minä ainakaan tavoitteitani asettaisi.
Ehkä tavoite olisi parempi sana, mutta niin kovin tylsän kuuloinen. Siitä puuttuu se tietty maaginen potku joka on "unelmassa". :)
- adjtmw
unelma olisi voittaa sosiaalisten tilanteiden pelko ilman lääkkeitä:.
- erkki-täti
Onkos koskaan ollut mitään kurssia, missä ammattimaisille esiintyjille ja tavallisille pelokkaille olisi yhteinen kohtaaminen, ja keksutelu asiasta?
Nimittäin ihan samasta asiasta on kyse.
Toinen asia mitä joskus ehdotin, oli paikalliseen näytelmäkerhoon osallistuminen. erkki-täti kirjoitti:
Onkos koskaan ollut mitään kurssia, missä ammattimaisille esiintyjille ja tavallisille pelokkaille olisi yhteinen kohtaaminen, ja keksutelu asiasta?
Nimittäin ihan samasta asiasta on kyse.
Toinen asia mitä joskus ehdotin, oli paikalliseen näytelmäkerhoon osallistuminen.Jäänmurtajilla on kursseja, joissa sosiaalisia tilanteita, tilannetajua ja sellaista harjoitellaan teoriatasolla ja ryhmätöinä (kenttätyöt jäävät enimmäkseen kotitehtäviksi). Tosin en tiedä lasketaanko sitä ammattiesiintyjien ja tavallisten pelokkaiden kohtaamiseksi varsinaisesti...
- Jouko O.
lord.boredom kirjoitti:
Jäänmurtajilla on kursseja, joissa sosiaalisia tilanteita, tilannetajua ja sellaista harjoitellaan teoriatasolla ja ryhmätöinä (kenttätyöt jäävät enimmäkseen kotitehtäviksi). Tosin en tiedä lasketaanko sitä ammattiesiintyjien ja tavallisten pelokkaiden kohtaamiseksi varsinaisesti...
Mistä tuollaisia löytyy...jotain linkkiä?
Jouko O. kirjoitti:
Mistä tuollaisia löytyy...jotain linkkiä?
Googlen avulla kesti sekunti löytää: http://www.jaanmurtajat.fi/
- 4+3
lord.boredom kirjoitti:
Googlen avulla kesti sekunti löytää: http://www.jaanmurtajat.fi/
Sä muuten lupauduit menemään tuonne kurssille.
- kerro meille heti
lord.boredom kirjoitti:
Ja pidin lupaukseni.
No auttoiko?
Millanen se oli? kerro meille heti kirjoitti:
No auttoiko?
Millanen se oli?Kyllä se ainakin aluksi auttoi, mutta olisi varmaankin pitänyt tehdä kenttäharjoittelua enemmän jälkeenpäin. En nyt tiedä, oliko se aivan rahansa väärti (opiskelijat ja muut nuoret tosin saavat siihen tuntuvat alennukset, joten ehkä sitten), mutta ihan hauska viikonloppu. Kurssilla miesvähemmistö. Itse asiassa siellä oli vain yksi mies (opiskelijapoju) minun lisäksi, ja jotain 5-6 naista (tai lähinnä tyttöjä kai, pari naista) plus naisopettaja. Oikeastaan pieni ongelma oli se, että sakki oli vähän sekalaista. Osa porukasta oli aivan pihalla sosiaalisista normeista, toisilla taas oli pikemminkin se ujous ja ujostelu. Ennen kaikkea alkoi tuntua, että olen lähes normaali sosiaalisilta taidoiltani ja esiintymistaidoiltani. Mikä sekin tietysti on arvokas oppi.
- 20+4
Isoin unelma olisi voittaa niin suuri lottovoitto, etten joutuisi tekemään paskaduuniani enää päivääkään ja voisin keskittyä tekemään asioita joista oikeasti nautin. Työtäkään ei voi oikein vaihtaa kun on asuntolaina, nykyisessä työssä on hyvä palkka ja työttömyys vain koko ajan nousee Suomessa.
Muita unelmia on harrastuksissa kehittyminen, uusissa maissa matkailu, itseluottamuksen parantuminen, työssä kehittyminen ja varmaan se perhe joskus. - fhjokn
En usko unelmointiin. Minulla ei ole luontaista taipumusta siihen. Unelmointi ei myöskään lisää hyvinvointia, onnellisuutta, luo uutta tms. Sillä ei ole siis mitään funktiota.
Minulla on suunnitelmia ja tavoitteita elämässäni. Jo pelkkä pyrkimys tavoitteisiin tuo hyvää oloa. - ei paljon kai
Unelmoin tällä hetkellä, että minusta tulisi asiantuntija ammattissani. Sen kautta saan paljon muitakin pieniä unelmia toteutumaan. Unelmoin myös perheestä, mutta siihen tarvitaan kahden ihmisen unelmat.
- ätmi
Unelmoin rakkaudesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta. En tee mitään niiden eteen.
- Poikamies44
Unelmoin ensimmäisestä teinirakkaudesta, seurustelusta ja sukupuoliyhdynnästä, jossa siis menetän poikuuteni ja vien teinityttöystäväni neitsyyden. Vasta sitten voin tuntea olevani aikuinen mies.
- kiltti atm
Unelma 1. Päästä treffeille
Unelma 2. Saada seksiä
Unelma 3. Saada parisuhde En unelmoi mistään. Näin välttyy parhaiten pettymyksiltä, koska unelmat eivät toteudu koskaan kuitenkaan. Yksikään ei ole toteutuneet tähän ikään mennessä eivätkä ne ole olleet mitään utopistisia unelmia, eivät edes utopistisia toiveita.
- unelmani
unelmoin että joskus pääsisin poriin asumaan ja löytäisin aidon porilaisen kumppanin ja saisin tuntea aidon rakkauden ja minusta tulisi porilainen
- Kіs-kіsu
Jotenkin ristiriitainen olo, kun lukee tämän haaveen ja palaa sitten ylemmäs femnerdin viestiin. Onko mahdollista pettyä, jos ei muutukaan porilaiseksi?
- Hämärän rajoilta
Olen ollut nyt pari päivää yksin mökillä. Pimeää ja aivan karsea sää, kun myrsky ei rauhoitu edes yöksi. Täällä ollessani olen unelmoinut mukavan naisen seurasta; olisi mukava saunoa ja istua takkatulen ääressä.
Tosin jos minulla olisi ollut naisseuraa, rauhalliset äänittelytuokiot (joita varten tänne soittimineni tulin) olisivat jääneet toteutumatta. Sen hinnan olisin kuitenkin voinut maksaa.
Laajemmassa mittakaavassa unelmoin siitä, että asioilla olisi jokin merkitys. Viimeisen vuosikymmenen aikana siltä on tuntunut vain satunnaisina hetkinä hyvässä seurassa. Mikään tekemiseni (tai tekemättä jättämiseni) ei tunnu koskaan vaikuttavan mihinkään. Unelmoin siitä, että vielä joskus voisin olla oman elämäni herra. - 11+17
Unelmoin:
1. siitä että valmistuisin (olen ollut työelämässä jo 4v)
2. siitä että ansaitsisin tarpeeksi (nykyisestä palkasta jää säästöön vain 100e/kk)
3. siitä että saisin rakastamani naisen takaisin elämääni (juttu edelleen auki/epäselvä vaikka en ole naisesta mitään kuullut sitten maaliskuun)
Ja toki se olisi kivaa jos:
4. minulla olisi oma asunto (asun nyt vuokralla)
5. olisin kihloissa/naimisissa rakastamani naisen kanssa ja meillä oli lapsia
6. olisin töissä omaa koulutustani vastaavassa työssä jossa viihtyisin ja saisin kokea haasteita (nykyinen työ tylsää ja haasteetonta)
7. voisin matkustella enemmän rakastamani naisen kanssa ja elää sitä parisuhteen arkea No ainakin haluaisin työn jossa viihdyn ja joka ei veisi ihan kaikkea aikaa ja energiaa. Mistään koulutustasoon nähden asiallisesta palkasta en toki haaveile; minulle riittäisi pärjäileminen ja se että pystyisi edes joskus tekemään pieniä reissuja koti- ja ehkä ulkomaillakin.
Ja tietysti toivelistalla olisi myös se mies, jonka kanssa viihtyisin ja voisin suunnitella tulevaisuutta, kuten perheen perustamista ihan ilman mitään jännäviboja siitä että milloin se päättää nostaa kytkintä ja vaihtaa naista.- -OTK-
Itse unelmoin omasta pajasta missä voisi rakennella kaikkia niitä ideoita mitä olen hautonut päässäni. Ideoista löytyy mm, hiilidioksidin ja vedyn muuttaminen metaaniksi.
- aaahhh...
Unelmoin siitä että olisin älykkäämpi ja rikkaampi ja voisin käyttää kaiken aikani erilaisten keksintöjen ja teorioiden kehittelyyn ja tutkimiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 373401
- 971684
- 1361595
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa451470- 911290
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo291192- 571095
MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil2451042Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa270991Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa
On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall125990