Niin minäkin olen ihan tavallinen pulliainen, työssä, avoliitossa. Menen ja tulen naapurin mielestä kuin kuka tahansa... mutta pohjinmiltaan olen aivan yksin. En usko, että olen yksinäiseksi muuttunut vaan olen aina tuntenut itseni jotenkin vieraaksi ja ulkopuoliseksi täällä. Vuosien saatossa "erakoituminen" vain syvenee. Tälläkin palstalla kehotetaan menemään "ihmisten ilmoille" - ei se auta - sisällä on tyhjä tila ja yksinäistä, vaikka kuinka ilma puhaltaisi läpi
JA VIELÄ YKSINÄISYYDESTÄ
partialis
7628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin samanlainen aikanaan.Lapsuudessa tulee kaikenlaisia traumoja vaikka et niitä edes muista. Ne vaikuttaa juuri join. Ne on jumittanut sinun kehollasi asioita ja sairastuttaakin ajanoloon, jos ei tee jotain. Nyt kun olen vähän kasvanut ja löytänyt omat traumani sekä tämänhetken aivoillani käsitellyt ne uudelleen niin ei ne enää tee tuollaista oloa. Esimerkiksi mustasukkaisuuden heitin ojaan 6 vuotta sitten. Oli mahtava kokemus.
me kaikki olemme täällä yksin. Itselläni on ollut ainakin helpompi elää, kun sen asian on oivaltanut. Ei yksinäisyys välttämättä pahaksi ole. Yksin ollaan tänne synnytty ja yksin täältä lähdetään. Luulen, että kaikki ihmiset jotka syvällisemmin elämää ajattelee, huomaavat olevansa niin yksin. Ei siinä ihmisten ilmoille menemiset auta. Ystävät ja läheiset saavat tietenkin väliaikaisesti unohtamaan yksinäisyyden. Meitä on paljon, jos se sua lohduttaa. Mutta elellään vain kuitenkin positiivisella mielellä, niin kyllä niitä seesteisiä päiviäkin paljon mukaan mahtuu :=))))
Vai yksin synnytty,kyllä meiksi ainakin sai tisun suuhun,ja siihen sitä jäi koukkuun loppuiäksi,nyt olis elettävä vain elämä ja se on kuulemma onnistunut jos hautaus urakoitsijakin itkee perään,en tarkoita maksamatonta laskua tolla itkulla.No siinäpä haastetta,mutta ehkä jos saa hommansa kondikseen niin ei tarvitsisi paljoa yksinkään olla ellei halua,mutta mutta,silti todellisen ystävän löytäminen voi tarvita vuosien työn ja mikä pahinta sen pystyy minuutissa mokaamaan.
Hyviä huomioita. Niin, kaikenlaista traumaahan tässä on kertynyt mutta onneksi osa on karissut- viimeistään päällä seisten.
Joo, että "yksin voi olla terapeuttista".
Yksinoloa voi rakastaa, viihtyä, nauttia- muttei koko ajan, jatkuvasti.
Kun ei halua nähdä,puhua,tavata muita ja kuitenkin...
No, mutta pienimuotoinen kasvitieteellinen puutarha joka "rehottaa" tuossa ikkunalaudalla pelastaa harmaankin päivän. Jotakin oli vielä, tätähän kyllä riittäisi...
RamiKS. Et saa pilkata ihmistä kun et tiedä yksinäisyydestä mitään, monille se on jokapäiväistä ja tekee pahan olon.
yksin ollaan yhdessä - joskus kuin eri planeetalla, mutta yhdessä elellään. Olisihan se mukavaa kun pystyisi lukemaan toisen ajatuksetkin tai voi se olla parempi näin, ettei näe
Yksin oot sinä ihminen,
yksin syntynyt oot,
yksin myös lähtevä oot.
Ainoa uskollinen
on oma varjosi vain!
Ulkomuistista S-laari