I
Ponnistelin mäkeä ylös. Sykemittari näytti sataa viittä kymmentä. Selkä valui hikeä ja pohkeita särki. Etsin kalliosta tasaisia ulkonemia ponnistusalustaksi ja hypin ylöspäin. Kun pääsin kallion päälle, näin heidät. Miehiä oli viisi. Jokaisella oli yllään harmaasävyinen maastopuku, musta huppu ja jykevät varsikengät. Hetken kuvittelin miesten olevan paint-ball pelaajia, mutta sitten huomasin aidoilta näyttävät konetuliaseet.
-SEIS!
Lähin miehistä nosti aseensa. Jähmetyin. Kallioinen rinne ei tarjonnut suojaa ja metsänreunaan oli parikymmentä metriä. Seisoin kädet sivulla ja huohotin. Ehkä tämä on leikkiä tai pilaa, ajatelin samaan aikaan kun mielessä vilahtelivat raa’oista surmista kertovat lehtiotsikot. Miehet juoksivat lähemmäs aseet ojossa.
-KÄDET NISKAN TAAKSE!
Noudatin käskyä ja katsoin miehiä. Huput paljastivat vain silmät. Yritin pohtia, halusivatko miehet juuri minut, vai olinko ainoastaan sattunut sopivasti paikalle pimeän laskeutuessa. Suurin miehistä tuli luokseni muiden jäädessä muutaman metrin kauemmas.
-MAAHAN!
Laskeuduin kylmälle kalliolle. Mies tarttui käsiini ja veti ne selän taakse. Kuulin kaksi kilahdusta, kun ranteeni lukittiin yhteen käsiraudoilla.
-Petturit saavat petturin kohtelun, myös nettipetturit.
Samassa ymmärsin. Olin yli puoli vuotta sitten vastannut orjaa etsivän miehen deitti-ilmoitukseen ja luonut aktiivisen sähköpostisuhteen. En ollut uskaltanut kuitenkaan saapua sovittuun tapaamiseen ja sen jälkeen olin lopettanut myös sähköpostiviestinnän miehen lukemattomista uhkailu- ja maanittelumaileista huolimatta.
-Halusit että sinut pakotetaan heterosta homoksi. Mies puhui nyt rauhallisemmin.
-Kyllä herra, vastasin luontevasti niin kuin olin vastannut aikaisemmin satoihin maileihin täyttäessäni herrani käskyjä.
-Muistatko säännöt? Ääni yltyi uhkaavaksi.
-Kyllä muistan, herra.
-Niitä ei enää ole. Ääni oli hyvin hiljainen ja matala.
En vastannut. Pelon pistelevä vire lävisti vartaloni, mutta samassa tunsin kaluni jäykistyvän samalla tavalla kuin se jäykistyi elokuvien kidnappuaskohtauksissa. Näin miehen viittaavat yhden tovereistaan lähemmäksi. Hän asteli pääni viereen ja tarttui tukkaani. Raju riuhtaisu sattui ja kirveli. Ylävartaloni roikkui nyt paikalle käsketyn miehen otteessa. Herrani käveli taakseni ja potkaisi terävästi kummankin polveni sisäsyrjään. Jalkani levisivät.
-Muista kiittää.
Takaa suunnattu räjähtävä potku osui nivusiini. Kengän kärki heilahti kiveksiini ja jatkoi mahaan. Karjaisin puristavan kivun kourissa ja notkahdin alaspäin tuntien samalla tukkaani pitelevän miehen otteen kiristyvän.
-Tämä olisi voitu tehdä myös sinua miellyttävällä tavalla.
Toinen potku oli ensimmäistäkin voimakkaampi. Kipu levisi ryntäävänä aaltona ja purkautui huuliltani pitkänä haukkuvana ulahduksena.
-Meillä tulee olemaan antoisa kuukausi.
Kolmas potku suuntautui suoraan peräaukkooni. Kengän kärki tunkeutui pakaroiden väliin ja osui kaikella voimallaan reikäni suulle ja luihin. Ensimmäisen tuskan tulvahduksen jälkeen kipu jatkui jomottavana puristuksena ja levisi laajemmalle.
-Anna olla, herrani mutisi ja hiuksiani pitelevä mies laski irti. Pääni kolahti rajusti kallioon ja tunsin huulestani juoksevan makean veren suussani.
Herrani veti esiin pitkän puukon. Sen terä kiilteli laskevan auringon säteissä. Tiesin etten kuolisi, en ainakaan vielä. Hän halusi minusta ensin nautintonsa. Puukko kulki lanteillani ja riisui nailoniset juoksuhousuni. Sykkivä sauvani nosti alushousujen hien liottamaa kangasta.
-Tämä on ongelma. Mies laski sormensa kevyesti varrelleni.
Puukko heilahti ja mustat kalsarit tippuivat. Voimakas käsi kouristui kivekseni ympärille ja väänsi. Huohotin jälleen haukahdellen tuskaani ulos, mutta vääntö jatkui ja kiristyi. Yritin anoa armoa, mutta en pystynyt muodostamaan sanoja. Yhtäkkiä maailmani mustui ja lysähdin tajuttomana kalliolle.
Heräsin muutaman hetken päästä. Ylleni oli pujotettu paksusta nahasta tehty vyö, joka lukitsi veltostuneen penikseni umpinaiseen metallikoteloon, jonka päässä oli pieni reikä. Kotelo oli lukittu paikalleen kahdella pienellä riippulukolla, jotka roikkuivat sen molemmin puolin.
-Viikon päästä se haisee helvetin pahalle ja kahden viikon päästä sietämättömälle, mutta ehkä haluat sen pois jo ennen sitä.
-Kyllä herra, vastasin.
-Toivottavasti sinulla on vielä osoitteeni tallessa, ilman sitä se voi olla vaikeaa.
Herrani kääntyi ja lähti astelemaan pois muiden seuratessa.
Ponnistelin mäkeä ylös. Sykemittari näytti sataa viittä kymmentä. Selkä valui hikeä ja pohkeita särki. Etsin kalliosta tasaisia ulkonemia ponnistusalustaksi ja hypin ylöspäin. Kun pääsin kallion päälle, näin heidät. Miehiä oli viisi. Jokaisella oli yllään harmaasävyinen maastopuku, musta huppu ja jykevät varsikengät. Hetken kuvittelin miesten olevan paint-ball pelaajia, mutta sitten huomasin aidoilta näyttävät konetuliaseet.
-SEIS!
Lähin miehistä nosti aseensa. Jähmetyin. Kallioinen rinne ei tarjonnut suojaa ja metsänreunaan oli parikymmentä metriä. Seisoin kädet sivulla ja huohotin. Ehkä tämä on leikkiä tai pilaa, ajatelin samaan aikaan kun mielessä vilahtelivat raa’oista surmista kertovat lehtiotsikot. Miehet juoksivat lähemmäs aseet ojossa.
-KÄDET NISKAN TAAKSE!
Noudatin käskyä ja katsoin miehiä. Huput paljastivat vain silmät. Yritin pohtia, halusivatko miehet juuri minut, vai olinko ainoastaan sattunut sopivasti paikalle pimeän laskeutuessa. Suurin miehistä tuli luokseni muiden jäädessä muutaman metrin kauemmas.
-MAAHAN!
Laskeuduin kylmälle kalliolle. Mies tarttui käsiini ja veti ne selän taakse. Kuulin kaksi kilahdusta, kun ranteeni lukittiin yhteen käsiraudoilla.
-Petturit saavat petturin kohtelun, myös nettipetturit.
Samassa ymmärsin. Olin yli puoli vuotta sitten vastannut orjaa etsivän miehen deitti-ilmoitukseen ja luonut aktiivisen sähköpostisuhteen. En ollut uskaltanut kuitenkaan saapua sovittuun tapaamiseen ja sen jälkeen olin lopettanut myös sähköpostiviestinnän miehen lukemattomista uhkailu- ja maanittelumaileista huolimatta.
-Halusit että sinut pakotetaan heterosta homoksi. Mies puhui nyt rauhallisemmin.
-Kyllä herra, vastasin luontevasti niin kuin olin vastannut aikaisemmin satoihin maileihin täyttäessäni herrani käskyjä.
-Muistatko säännöt? Ääni yltyi uhkaavaksi.
-Kyllä muistan, herra.
-Niitä ei enää ole. Ääni oli hyvin hiljainen ja matala.
En vastannut. Pelon pistelevä vire lävisti vartaloni, mutta samassa tunsin kaluni jäykistyvän samalla tavalla kuin se jäykistyi elokuvien kidnappuaskohtauksissa. Näin miehen viittaavat yhden tovereistaan lähemmäksi. Hän asteli pääni viereen ja tarttui tukkaani. Raju riuhtaisu sattui ja kirveli. Ylävartaloni roikkui nyt paikalle käsketyn miehen otteessa. Herrani käveli taakseni ja potkaisi terävästi kummankin polveni sisäsyrjään. Jalkani levisivät.
-Muista kiittää.
Takaa suunnattu räjähtävä potku osui nivusiini. Kengän kärki heilahti kiveksiini ja jatkoi mahaan. Karjaisin puristavan kivun kourissa ja notkahdin alaspäin tuntien samalla tukkaani pitelevän miehen otteen kiristyvän.
-Tämä olisi voitu tehdä myös sinua miellyttävällä tavalla.
Toinen potku oli ensimmäistäkin voimakkaampi. Kipu levisi ryntäävänä aaltona ja purkautui huuliltani pitkänä haukkuvana ulahduksena.
-Meillä tulee olemaan antoisa kuukausi.
Kolmas potku suuntautui suoraan peräaukkooni. Kengän kärki tunkeutui pakaroiden väliin ja osui kaikella voimallaan reikäni suulle ja luihin. Ensimmäisen tuskan tulvahduksen jälkeen kipu jatkui jomottavana puristuksena ja levisi laajemmalle.
-Anna olla, herrani mutisi ja hiuksiani pitelevä mies laski irti. Pääni kolahti rajusti kallioon ja tunsin huulestani juoksevan makean veren suussani.
Herrani veti esiin pitkän puukon. Sen terä kiilteli laskevan auringon säteissä. Tiesin etten kuolisi, en ainakaan vielä. Hän halusi minusta ensin nautintonsa. Puukko kulki lanteillani ja riisui nailoniset juoksuhousuni. Sykkivä sauvani nosti alushousujen hien liottamaa kangasta.
-Tämä on ongelma. Mies laski sormensa kevyesti varrelleni.
Puukko heilahti ja mustat kalsarit tippuivat. Voimakas käsi kouristui kivekseni ympärille ja väänsi. Huohotin jälleen haukahdellen tuskaani ulos, mutta vääntö jatkui ja kiristyi. Yritin anoa armoa, mutta en pystynyt muodostamaan sanoja. Yhtäkkiä maailmani mustui ja lysähdin tajuttomana kalliolle.
Heräsin muutaman hetken päästä. Ylleni oli pujotettu paksusta nahasta tehty vyö, joka lukitsi veltostuneen penikseni umpinaiseen metallikoteloon, jonka päässä oli pieni reikä. Kotelo oli lukittu paikalleen kahdella pienellä riippulukolla, jotka roikkuivat sen molemmin puolin.
-Viikon päästä se haisee helvetin pahalle ja kahden viikon päästä sietämättömälle, mutta ehkä haluat sen pois jo ennen sitä.
-Kyllä herra, vastasin.
-Toivottavasti sinulla on vielä osoitteeni tallessa, ilman sitä se voi olla vaikeaa.
Herrani kääntyi ja lähti astelemaan pois muiden seuratessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.