Mieheni, sinä olet vain pieni ihminen
me olemme molemmat.
Niin mitättömältä tuntuu maailman murheet
omiimme verrattuna.
Ja niin kuin minä sinua olen rakastanut
ja niin kuin en koskaan luottamustasi saa.
Niin kuin koko maailma olisi kanssani valmis
vain sinua petämään.
Ja niin kuin minä olen sinua ymmärtänyt
ja niin kuin olen sinua lohduttanut.
Ja niinkuin sinä et halua nähdä omaa tuskaani
ja yrittää ymmärtää, että minäkin olen vain ihminen.
Ja niin on rakkaus loppumaton.
Ja niin minä vain rakastan sinua, vaikka
joka aamu herään ahdistuneena, odottaen
mitähän tänään olen tehnyt väärin sinua kohtaan.
Ja niin kuin jokaisen sanan valitsen tarkkaan
etten vain sinua loukkaisi.
Niin kuin nostan sinut korokkeelle ohi muiden
läheisten jotka myös ystävyyteni ansaitsisivat.
Ja vastalahjaksi saan ikäviä sanoja.
Sinun ei tarvitse miettiä loukkaatko minua.
Minä taas elän miettimällä mitä sanon
etten loukkaisi sinua.
Tunnen itseni mitättömän pieneksi.
Muruseksi maailmalla.
Tallatuksi pipariksi joka yrittää kerätä itsensä
kasaan, jotta vielä jaksaisi eteenpäin.
Ja niinkuin sinä olet suuri kuin kuu,
joka kylmänä taivaalla liikkuu.
Omia polkujaan, muista piittaamatta.
Ja niinkuin elämä on raskasta niin minä silti sinua rakastan. Joka kerta kun pahoitat mieleni
joka kerta olen pienempi.
Kuinkahan pieneksi ihminen voi pienentyä.
Luulisi, että joskus häviäisi kokonaan....
me olemme molemmat.
Niin mitättömältä tuntuu maailman murheet
omiimme verrattuna.
Ja niin kuin minä sinua olen rakastanut
ja niin kuin en koskaan luottamustasi saa.
Niin kuin koko maailma olisi kanssani valmis
vain sinua petämään.
Ja niin kuin minä olen sinua ymmärtänyt
ja niin kuin olen sinua lohduttanut.
Ja niinkuin sinä et halua nähdä omaa tuskaani
ja yrittää ymmärtää, että minäkin olen vain ihminen.
Ja niin on rakkaus loppumaton.
Ja niin minä vain rakastan sinua, vaikka
joka aamu herään ahdistuneena, odottaen
mitähän tänään olen tehnyt väärin sinua kohtaan.
Ja niin kuin jokaisen sanan valitsen tarkkaan
etten vain sinua loukkaisi.
Niin kuin nostan sinut korokkeelle ohi muiden
läheisten jotka myös ystävyyteni ansaitsisivat.
Ja vastalahjaksi saan ikäviä sanoja.
Sinun ei tarvitse miettiä loukkaatko minua.
Minä taas elän miettimällä mitä sanon
etten loukkaisi sinua.
Tunnen itseni mitättömän pieneksi.
Muruseksi maailmalla.
Tallatuksi pipariksi joka yrittää kerätä itsensä
kasaan, jotta vielä jaksaisi eteenpäin.
Ja niinkuin sinä olet suuri kuin kuu,
joka kylmänä taivaalla liikkuu.
Omia polkujaan, muista piittaamatta.
Ja niinkuin elämä on raskasta niin minä silti sinua rakastan. Joka kerta kun pahoitat mieleni
joka kerta olen pienempi.
Kuinkahan pieneksi ihminen voi pienentyä.
Luulisi, että joskus häviäisi kokonaan....
Vastaukset 1
Vanhimmat
olet sinä ihminen maailmankaikkeudella pieni