Onko kukaan lukenut Ihmeiden oppikurssia kannesta kanteen?

Olen lukenut tekstiosan noin viisi kertaa läpi, opettajan käsikirjan pari-kolme kertaa, mutta harjoituksia on vielä osa tekemättä.

Joka lukukerralla ymmärtää enemmän mistä on kysymys.

Voisin sanoa, että rauhan tunne on yleisesti lisääntynyt mutta koska ego ei hellitä helpolla niin tulee kyllä huonojakin hetkiä ja päiviä yhä.

Olen lukenut ja olen helpottunut kun tiedän että mielentilani on omassa valinnassani.
Koska mielentilani vaihtelee kuitenkin koko ajan jatkan kirjan tutkimista jo siksikin koska mitään muuta mahdollisuutta mielenrauhaani en näe. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin oma valinta. Kukaan muu ei ulkopuoleltani pysty lopulta mieleni valintoja käskemään.

Pelkästään lukemalla ei kirjan sisältö aukea. Käytännön harjoitukset päivittäin tuovat vastauksen kysymykseesi. Eihän matematiikankaan oppikirjat opeta mitään jos vain silmillään seuraa sivukaupalla laskutehtävien numerorivejä.

Oppikurssi - kurssi - suunta - olen matkalla opiskelen mielen muutosta seuraan uutta suuntaa

Vain ego kärsii. Henki näkee kärsimyksen ohi. Vain omiin odotuksiinsa voi pettyä

Olen lukenut tekstiosan kaksi kertaa ja kolmatta kertaa luen pikku hiljaa, sillä mieli tarvitsee asioiden kertausta ja syventämistä muuttuakseen pysyvästi. Tehtävät olen tehnyt kerran ja opettajan käsikirjan lukenut kerran.

IOK lisäksi suosittelen meditaation ottamista joka päiväiseen elämään ihan pysyvästi. Meditaatio rauhoittaa ajatusmaailmaa, opettaa syvempää läsnäoloa ja oman sisäisen maailman tiedostamista. Meditaatiossa ja pitkin päivää kannattaa pyytää pyhältä hengeltä (joka toimii välittäjänä ihmisen ja jumalan välillä silloin kun ihminen ei vielä ole valaistunut) ottamaan pois hyökkäävät ajatukset ja tunteet. Pyhältä hengeltä voi pyytää apua kaikenlaisiin asioihin.

Ihmiset lukekaa ihmeiden oppikurssi!! Ehdottomasti paras henkinen kirja, jonka olen lukenut. Kirja, jossa on henkisyyden ja elämän punainen lanka. Uusi maailmakuvani rakentuu ja vahvistuu joka päivä. Hyökkäävät ja tuomitsevat ajatukset, sanat ja teot ovat todella vähentyneet minimiin ja silloin kun niitä tulee, niin pyydän pyhää henkeä ottamaan ne pois. Tottakai on huonojakin hetkiä, jolloin joudun tunteiden valtaa.. mutta näen senkin vain osana puhdistumis ja oppimisprosessia. IOK on todella nopeuttanut henkistä eteenpäin menemistä.

En ole lukenut kannesta kanteen. Mitäpä siitä hyötyy? Elämä pyörii itsestään, ei tarvi tehdä mitään sen eteen. Kaikki toimii niinkuin on tarkoitus.

Luen kolmatta kertaa IOK:n tekstiosaa ja opettajan käsikirjaa. Kerran olen tehnyt tehtävät - yhden päivää kohti. Mieli pysyy rauhallisempana, jos lukee vaikkapa vain 2-3 sivua IOK:ta joka päivä. Silloin muista paremmin olla menemättä yleiseen hysteriaan mukaan ja pystyy välttämään toisten ihmisten tai tapahtumien arvostelemista ja tuomitsemista.
Olen myös lukenut Aira Sahakankaan käymät kanavointikeskustelut, joissa käydään läpi Airan hankalia elämänkokemuksia ja Totuus vapauttaa hänet niistä. Kirjat "Valintana mielenrauha" ja "Valintana mielenrauha 2" kannattaa lukea huolellisesti, koska itse kullakin on samanlaisia ongelmia kuin Airalla on ollut.
Päivittäinen meditointi on erittäin hyödyllistä, mutta sen lisäksi päivittäin pitää myös harjoittaa anteeksiantoa, joka tarkoittaa, että pidättäytyy arvostelemasta ja tuomitsemasta veljiä ja maailman järkyttäviä tapahtumia. Pidättäytyy menemästä mukaan yleiseen hysteriaan. Näin egon vaikutus vähitellen heikkenee ja Korkeampi minä eli Pyhä Henki saa yhä enemmän sijaa mielen ohjaamiseen.

Tekstiosa on tullut luettua läpi. Oli aikamoista takkua lukea. Sanojen pyöritystä. Tarvii lukea useamman kerran ennenkuin tajuaa, luulisin.

Minäkin hankin kirjan heti, kun se julkaistiin suomeksi 2000 luvun alussa. Se kuitenkin vietti aikaansa kirjahyllyssä pitkään. Vain silloin tällöin otin sen esille ja selasin sitä, mutta se jäi aina siihen, vaikka tuntuikin mielenkiistoiselta, ja laittoi aivokoneiston hyrräämään...

Sain uutta pontta sen lukemiseen, kun olin löytänyt "punaisen langan", eli saanut juonen päästä kiinni luettuani Gary Renardin kirjan Maailmankaikkeus katoaa. Löysin siitä kirjasta paljon sellaisia asioita, joita olin oppinut pitämään totena, kun olin selvitellyt näitä asioita hiljaa itsekseni 1980 luvun alusta lähtien, ja saanut joitakin omakohtaisia kokemuksia m.m. Paul Bruntonin kirjan "Salainen tie" oppeja noudattamalla.

Niinpä luin IOK:n tekstiosan läpi muutama vuosi sitten. Luin sen hitaasti, vain pari sivua päivässä ja kertasin tarvittaessa. Koetin lukea niin, että tuntisin myös ymmärtäväni, mitä tekstissä sanotaan ja tarkoitetaan, ja koetin painaa sen mieleeni. Asioita toistamallahan ne painuvat vähitellen alitajuntaan, ja muuttuvat luonteeksi.
( Kylvä ajatus, korjaa teko, kylvä teko, korjaa tottumus, kylvä tottumus korjaa luonne, kylvä luonne, korjaa kohtalo)

Aina se ymmärtäminen ei käynyt ihan helposti, eikä kertalukemisella, mutta minulla oli kova tarve selvittää itselleni, mistä kirjassa kerrotaan. Välillä aina piti kovasti miettiä, kummalta tasolta teksti asiaa katsoo. Puhuuko se tämän ilmenneen maailman vai ikuisuuden, totuuden näkökulmasta käsin. Kirjassa kun käytetään kumpaakin tapaa puhua asioista.

Tekstiosan lukemisessa ja sisäistämisyrityksissä meni yli vuosi. Sen jälkeen pidin taukoa muutamia kuukausia, ja aloitin opettajan käsikirjan lukemisen. Sen läpikäyminen olikin jo helpompaa. Teksti oli minusta ymmärrettävämpää kuin varsinaisen tekstiosan, jotenkin selkeämpää, mutta sai senkin kanssa miettiä ja kerrata asioita ihan kiitettävästi, ennen kuin asiat tuntuivat selkenevän mielessä.
Apua oli tietysti paljonkin siitä, että asiat oli jo tekstiosassa tulleet tutuiksi, ja nyt sitten ne kerrattiin toisella tavalla.

Opettajan käsikirjan jälkeen pidin taas taukoa ja sitten aloitin työkirjan harjoitusten tekemisen. Sekin eteni hitaasti, enkä halunnutkaan pitää kiirettä harjoitusten kanssa, koska olin oivaltanut, että IOK:n periaate olikin juuri asioiden kertaamisella - ja tarkastelulla aina uusista näkökulmista käsin - iskostaa uudet käsitykset ja ajatukset alitajuntaan pysyvästi.

Kertasin monet harjoitukset vielä seuraavanikin päivänä, jos tuntui, että en heti saanut siitä mielestäni kaikkea irti, tai en muistanut kovinkaan hyvin tehdä harjoitusta päivän mittaan. Joskus kertasin vain siitä syystä, että harjoitus tuntui niin mahdottoman hyvältä ja mukavalta, että halusin palata siihen vielä toisenakin päivänä.

Joidenkin tällaisten kertausten yhteydessä, harjoitusta tehdessäni, sain syvällä sisimmässäni hentoja ja onnellisia tunneläikähdyksiä, joista en kuitenkaan osannut pidempään pitää kiinni, vaan ne nopeasti katosivat kuin säikyt unelmat muistojen viidakkoon. Ne olivat kuitenkin niin miellyttäviä ja ikään kuin liikuttavan onnellisia tuntemuksia, että jäivät voimakkaina mieleen.

Sitten elämän muut toimet taas kerran rupesivat viemään huomioni niin perusteellisesti, että huomasin etten muista päivän tohinoissa näitä harjoitusläksyjä juuri ollenkaan. Päätin pitää jälleen taukoa, ja jatkaa vasta sitten, kun tuntisin, että pystyn pitämään päivittäisestä harjoitusohjelmasta kiinni. Jatkoin kuitenkin edelleen IOK:n mukaista todellista anteeksiantoa, jonka oli painanut mieleeni jo Renardin kirjoista.

Meni sitten peräti puolitoista vuotta ennen kuin nyt Joulun aikoihin jatkoin harjoituksia siitä, mihin silloin jäin. Harjoitukset alkoivat sujua mukavasti ja tuntui, että nyt muistan harjoitukset koko päivän. Minulla on tosin aina taskussani aamulla tekemäni lappu, johon olen kirjoittanut päivän opetuslauseen ja joskus vähän omaakin selostustani aiheesta muistaakseni paremmin päivän opetuksen todellisen ajatuksen. Sitä vilkaisen, jos en heti saa asiaa mieleeni, kun tulee se tunne, että harjoitus pitää taas toistaa. Olen nyt harjoituksessa 183 ja tuntuu, että viime aikojen harjoitukset ovat koko ajan yhä enemmän lähentyneet meditaatiota. Tämä tuntuu hyvältä, kun se tuli tutuksi aikanaan jo Paul Bruntonin pikku kirjasesta.

Nyt olen huomannut, että se tunne, joka silloin joskus tuli hetkeksi kuin läikähtämällä, on nykyään pidempään tietoisuudessani ja tuntemuksissani, joskus koko päivänkin...
Se on sisimmässä oleva onnellinen tunne, joka on kuin kuplivaa iloa. Tuntuu kuin joka hetki olisi odotettavissa jotain mukavaa ja onnellista, kuin joka nurkan takana olisi odottamassa mukava yllätys... :)

Kun ensi kertoja aloin lukea IOKta tuntui että en saa siitä mitään tolkkua ja laitoinkin jo kirjan sivuun. Vasta luettuani pari Gary Renardin kirjaa otin IOKn uudelleen esille ja nyt alkoi saamaan jo jonkimmoista tolkkua kirjasta. Olen nyt lukenut siitä muutaman kerran tekstiosan läpi ja tehnyt (vajavaisesti) harjoitukset. Voin sanoa että en vieläkään selkeästi ymmärrä kirjaa mutta sen verran olen saanut selville, että minun ei tarvitsekaan tehdä mitään muuta kuin osoittaa halukkuuteni muutoksiin. Kaikki tämä mitä kutsumme maailmaksi on todellisuudessa jo ohi koska ikuisuudessa kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Mutta koska uskon yhä tämän maailman todellisuuteen joudun kokemaan sen "hitaammalla" vauhdilla. Hyvän jalansijan saa kun muistaa että Totuus on luonut meidät täydellisiksi eikä sitä voi mikään muuttaa eikä tuhota. Totuus ei tee virheitä. Totuus tuntee meidät ja luottaa meihin koska Totuudella on tieto meistä täydellisinä. Uskonnot ovat tehneet Totuudesta epätäydellisen ja sälyttäneet jumalillensa ihmismäisiä piirteitä Siksi uskonnoissa opetetaan jumalan rangaistusta ja tuomiota. Ne ovat tyypillisiä egon ajatusmalleja joista IOK juuri opettaa pääsemään eroon. Loppujen lopuksi voi sanoa että uskonnot ovat aiheuttaneet eniten harmia ihmiskunnalle koko historian aikana. Ne vetävät ja pitävät uskovaiset pimeydessä. IOK on ensimmäinen ja ainoa ei-dualistinen kirja.

"Ne vetävät ja pitävät uskovaiset pimeydessä."
Jos katsotaan Raamatun luomiskertomusta siellä Adam USKOI pystyvänsä menemään Luojaansa piiloon. Siinä on kaikkien uskojen ensimmäinen "virhe"
Isä ja Poika olivat sen yhdessä siten suunnitelleet. Eihän mitään voi olla yhden yhteisen mielen tietämättä.
Annan tämänkin epätäydellisen ajatuksen itselleni anteeksi.
katso teksti osan sivulta 578 kappaleesta 6.....