Aina silloin tällöin näkee väitettävän, että miehet eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja. Se on mielestäni kummallinen väite, mutta elää aina vain.
Rohkeneeko joku täällä tunnustaa, että todella systemaattisesti jättäisi sivuun jokaisen kirjan, jota ei ole kirjoittanut mies?
Tai onko naisia, jotka eivät lukisi miesten kirjoittamia kirjoja?
Mutta entä pidättekö jomman kumman sukupuolen lähestymistapaa tai aiheen/henkilöiden käsittelyä luontevampana tai jotenkin helpommin tavoitettavana? Uskottavampana?
Rohkeneeko joku täällä tunnustaa, että todella systemaattisesti jättäisi sivuun jokaisen kirjan, jota ei ole kirjoittanut mies?
Tai onko naisia, jotka eivät lukisi miesten kirjoittamia kirjoja?
Mutta entä pidättekö jomman kumman sukupuolen lähestymistapaa tai aiheen/henkilöiden käsittelyä luontevampana tai jotenkin helpommin tavoitettavana? Uskottavampana?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei minulle.Luen sekä miesten,että naisten kirjoittamia kirjoja,useimmat tunnetut klassikot ovat miesten kirjoittamia(Rikos ja rangaistus,Forsythein taru,Rouva Bovary,Tohtori Zivago jne.)Saattaa kyllä olla totta,että jotkut miehet lukevat mieluummin miesten kirjoittamia kirjoja ja jotkut naiset naisten(ehkä feministit lukevat vain naisten kirjoittamia kirjoja).
Kyl mää molemppii lujen, ihan ilman allergiaa. Toisaalta ja toisaalta, joskus akkojen tekkareissa kovastipalj kuvatahan rätei, lumpui ja sapuskoi. Pualt lyhemmäks jäis jos net jättäs pois. Mut mie kesthän sen. Ylen köyhä ja kurja ois kirjallinen kulttyyrimme ilman akoi. Aatteleppa ite: Puuttus Canthin Minna, Eeva Joenpelto, Kauraska-Snelmanni, Autio Orvokki, Lehtolainen ja kaik sanomattomat lyyrikot.
mies- ja naiskirjailijat. Tosin ne klassikot on yleensä miesten kirjoittamia, mikä pääasiassa johtuu siitä, että akkojen on aina ollut huolehdittava perheestä, eikä joutavaa aikaa ole ollut. Nykyisin näyttäisi naiskirjailijoita olevan jo melkein enemmän kuin miehiä. Erilainen ote tekstiin, sukupuolesta riippuen. Naisille yleisempää näyttäisi olevan pukeutuminen miesten kuteisiin, eli sankari on mies, kuin että mies kirjoittaisi naisena olemisesta. Mielestäni sukupuolet ovat niin paljon erilaisia, että pitää pysyä omissa housuissa, niin kovin herkiltä tai sitten ylikoviksilta näyttävät naiskirjailijoiden miessankarit.
Olisi kiva, jos maailma olisi noin nätin tasa-arvoinen kuin kysymykseen vastanneet sanovat. Mutta yleisesti pidän mielipiteitänne toiveajatteluna, sillä:
1. Näin isänpäivän lähestyessä, katsokaapa mitä kirjoja isille kaupataan mainoksissa.
2. Seuraavan kerran kun olette kirjastossa tai kirjakaupassa, katsokaa mitä miehet ostavat ja lainaavat.
3. Jos jossain pyydetään mieskirjailijaa tai jotain muuta julkkismiestä kertomaan lempikirjansa, niin voi olla lähes varma ettei listalta löydy yhtään naista. (Naisilla on yleensä puolet ja puolet.)
4. Pitkäaikainen gallupini (asia on näet kiinnostanut minua koko lukemis- ja kirjoittamisurani ajan) laajasta joukosta kertoo, että tavismiehet lukevat tuskin koskaan naisten kirjoja (olen saanut kuulla todella halventavia kommentteja "ihmissuhdepuurosta" ja "akkojen rakkaushömpötyksestä" ja "kuukautiskirjallisuudesta") ja kulttuuria harrastavat miehetkin aniharvoin. Tietysti on poikkeuksia, niin kuin joka asiassa, mutta ne eivät riitä kumoamaan yleistä tosiasiaa.
5. Naiskirjailijat ovat tienneet tämän aina, vaikka harva uskaltaa sanoa sitä ääneen siitä pelosta että hänet leimataan kamalaksi feministiaämmäksi. Lukekaa vaikka joitain edesmenneen Carol Shieldsin, todella kovan tason kirjailijan haastatteluja, joissa hän kertoi uskoneensa ja taistelleensa pitkään tätä miehet ja naiset-jakoa vastaan ja yrittäneensä olla tunnustamatta sitä, mutta viimein antaneensa periksi sille, että miehet sivuuttavat hänet ja hänen kirjansa, riippumatta arvosteluista ja siitä mitä palkintoja hän saa.
6. Katsokaa eniten myyvien kirjojen listoja. Miehet ovat voitolla siksi, että heidän kirjojaan ostavat miehet ja naiset (jälkimmäiset sekä itselleen että lahjaksi), mutta naiset saavat kilpailla pelkkien naisostajien varassa. En ole tavannut vielä yhtään naista (muuta kuin kriitikoita, joiden pitääkin olla hyviä jätkiä että toimituksen miehet ottaisivat heidät vakavasti) joka olisi pitänyt Myyrästä tai Juoksuhaudantiestä, mutta monet ovat kuitenkin nämä kirjat velvollisuudentuntoisesti lukeneet tai ostaneet ne miehelleen.
Totuus on, hyvät naiset, että me emme kiinnosta miehiä keskimäärin kovin paljon muuten kuin siinä yhdessä mielessä, ja tähän meidän täytyy mukautua. Olen kuitenkin aina ihmetellyt tätä epäsuhtaa, kun minua naisena kiinnostavat miehet kaikilta puolilta, ja siksi juuri luen miesten kirjoittamia kirjoja.
Soraääni on ilmeisesti enimmäkseen oikeassa. Ilmeisesti siksi, että en tiedä, mitä muut miehet lukevat, muuten kuin siitä, mitä kauppiaat ja mainosmiehet esittelevät. Mutta mainostajat ovat kyllä oikeassa, siksi hyvät psykologit on toimistoihin hankittu, jotta jutut saadaan myös myytyä.
Lempikirjani taitavat olla miesten kirjoittamia. Olen sitä itsekin joskus ajatellut ja tullut siihen tulokseen, että sukupuolella on väliä. Myös kirjoittamisessa. Mutta pääasiassa se johtuu ehkä siitä, että rakastan klassikoita, ja kirjailijat olivat siihen aikaan enimmäkseen miehiä. Esimerkiksi suuret venäläiset, saksalaiset ja ranskalaiset olivat lähes kaikki miehiä. (Tiedän: naisen paikka oli keittiössä tai lastenhuoneessa jne...). Naiskirjallisuus on vasta 1900-luvun aikana noussut miesten kirjoittamien kirjojen tasolle. Ja dekkaristeina ovat ehkäpä ohittaneet miehet.
Mutta en oikein osaa kuvitella kovinkaan monen naisen ahmivan Alastalon salissa Idiottia, Goethea, Hesseä, de Balzacia jne. Kyllä niissä on sen verran paljon mieshikeä.
Suomalaiskirjailijoista arvostan lisäksi mm. Waltaria, Juha Seppälää, Kiveä, Merta, Maria Jotunia. Eipä paljon naisia näy. Ulkomaisia naisia on enemmän, mm. Lessing, Le Guinn, Marklund, Jong, Atwood. Dekkaristeista Cornwellin varhaiset Scarpettat olivat hyviä mutta viimeiset ihan mainossontaa. Herra Ripleyn kirjoittaja, jonka nimeä en nyt muista, on mielestäni onnistunut aika hyvin miespsykopaatin kuvauksessa, vaikka nainen onkin.Ja PDJames on myös aika hyvä, naiseksi ;)
Miksi luulet, että eniten myyvät kirjat ovat niitä parhaita? Itse en jaksanut Juoksuhaudantietä kuin muutaman sivun, ihan onnetonta hölmöilyä, ja Myyrämies saa ihoni kananlihalle (vaikka kukko olenkin), tolkutonta pinnallista huulenheittoa ja rivoilua.
Meidän perheessä jako on kuitenkin selvä: muija lukee lähes pelkästään naiskirjailijoita ja minä mies-. Tiede- ja asiakirjat on sitten erikseen, niissä ei sukupuolella ole väliä.