Nämä nyt ovat enemmänkin hassuja tapauksia, kuin sutkauksia, mutta anyway..
Serkkuani kutsuttiin pienenä Pulleroksi, kun oli niin söötti pömppämaha..Itsekin tykkäsi nimestä, ja käytti sitä.
No, kerran sitten kutsuin häntä " kuulepa Ansku",
vastaukseksi tuli vihainen "voin mä olla Ansku, mutta mun sukunimi on pullero"
Samainen serkku leikki pikkuveljieni kanssa, ja tuli kikattaen: " Mikko on ihan hassu, se ei sano leppu, vaan se sanoo leppu"
Ei raukka-parka tajunnut ettei itsekään vielä osaa ärrää sanoa.
Pikkuveljeni söivät myös kuolleita kärpäsiä, koska luulivat niitä rusinoiksi...
Toinen serkkuni halusi pienenä kamalasti nimekseen Mansikka Kristiina. No kerran lääkärissä sitten lääkäri-setä kysyi, että mikäs sinun nimesi on, Vastasi " Mansikka Kristiina". Lääkäri katsoi hieman pitkään. Äiti sitten oikaisi tilanteen, jolloin lääkäri esitteli itsensä serkulleni " Minä olen Timo Mustikka"
Hassuja/outoja sanoja on tietenkin pitkä listä:
itse ilmoitin pienenä olevani "rikas kuin krookus"
Serkkulleni Sepe Susi oli Pepe Kusi
Pitkään mietittiin mikä ihme on "munaraktori" mistä pikkuveljeni puhuivat... Ilmeni sitten että se on traktori jossa on pyöreä valkoinen säiliö perässä.
Avomieheni halusi aina pienenä Anttilasta "hevosenkilkun". Äiti näytti varmaan kaikki esineet, että onko tämä hevosenkilkku, mutta ei löytynyt... Ja sitä vaadittiin nimenomaan vain Anttilassa. Tänäkään päivänä ei tiedetä mikä hevosenkilkku on, eli ehdotukset tervetulleita =)
Veljeni olivat taaperoita ja katsottiin kuvia. Tuli kuva, missä äiti oli viimeisillään maha pystyssä. No, minä sitten sanoin että "tossa te ootte vielä niin pieniä, että te ootte vielä äitin masussa" Siihen toinen veikka parkaisi kauhistuneena "miksi meiät on syöty!?! Tuhma äiti!!!" Siinä sitten selittämään raskauden ihmeitä.
No laitetaanpa vielä yksi...
isoveljelläni oli kumma puhetapa pienenä, hän jätti alkukirjaimia pois, ja vaihtoi y:n U:ksi..
Vieläkin on meillä lentävät lauseet "oni ahtoo uunun" ja "ulluva ulje"
Kyllähän näitä riittäisi, mutta ehkäpä tämä oli tässä tältä erää.
Serkkuani kutsuttiin pienenä Pulleroksi, kun oli niin söötti pömppämaha..Itsekin tykkäsi nimestä, ja käytti sitä.
No, kerran sitten kutsuin häntä " kuulepa Ansku",
vastaukseksi tuli vihainen "voin mä olla Ansku, mutta mun sukunimi on pullero"
Samainen serkku leikki pikkuveljieni kanssa, ja tuli kikattaen: " Mikko on ihan hassu, se ei sano leppu, vaan se sanoo leppu"
Ei raukka-parka tajunnut ettei itsekään vielä osaa ärrää sanoa.
Pikkuveljeni söivät myös kuolleita kärpäsiä, koska luulivat niitä rusinoiksi...
Toinen serkkuni halusi pienenä kamalasti nimekseen Mansikka Kristiina. No kerran lääkärissä sitten lääkäri-setä kysyi, että mikäs sinun nimesi on, Vastasi " Mansikka Kristiina". Lääkäri katsoi hieman pitkään. Äiti sitten oikaisi tilanteen, jolloin lääkäri esitteli itsensä serkulleni " Minä olen Timo Mustikka"
Hassuja/outoja sanoja on tietenkin pitkä listä:
itse ilmoitin pienenä olevani "rikas kuin krookus"
Serkkulleni Sepe Susi oli Pepe Kusi
Pitkään mietittiin mikä ihme on "munaraktori" mistä pikkuveljeni puhuivat... Ilmeni sitten että se on traktori jossa on pyöreä valkoinen säiliö perässä.
Avomieheni halusi aina pienenä Anttilasta "hevosenkilkun". Äiti näytti varmaan kaikki esineet, että onko tämä hevosenkilkku, mutta ei löytynyt... Ja sitä vaadittiin nimenomaan vain Anttilassa. Tänäkään päivänä ei tiedetä mikä hevosenkilkku on, eli ehdotukset tervetulleita =)
Veljeni olivat taaperoita ja katsottiin kuvia. Tuli kuva, missä äiti oli viimeisillään maha pystyssä. No, minä sitten sanoin että "tossa te ootte vielä niin pieniä, että te ootte vielä äitin masussa" Siihen toinen veikka parkaisi kauhistuneena "miksi meiät on syöty!?! Tuhma äiti!!!" Siinä sitten selittämään raskauden ihmeitä.
No laitetaanpa vielä yksi...
isoveljelläni oli kumma puhetapa pienenä, hän jätti alkukirjaimia pois, ja vaihtoi y:n U:ksi..
Vieläkin on meillä lentävät lauseet "oni ahtoo uunun" ja "ulluva ulje"
Kyllähän näitä riittäisi, mutta ehkäpä tämä oli tässä tältä erää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
= hyllyva hylje
= hyllyva kylje...
en ihan honannu - > selventäisikkö?
thänks! :)
Sehän se oli... Tuo juttu oli tosin siihen aikaan parikymppisten tätiemme keksintöä... Käskivät tonin sanoa noin, kun oli niin hassun kuuloista =)