Poiskotti

Mä heräsin ihan pikkasen jälkeen kahden sunnuntaina aamuyöllä siihen että tuli tekstari, jossa luki:

"Ala soittelee mulle! Maarit"

Mä olin ihan pihal kun en mä ollut Maaritilt koskaan aikasemmin saanut yhtään tekstarii, en niin päiväl kun yöl, enkä muutenkaan ollut missään tekemiseis sen meitin yhden perjantaiepisodin jälkeen koko lopummal suvel. Niin et mun ensin piti lukkee se uudelleen et lukeeks siinä älä soittele. Perinjuurin mä en kerinnyt sitäkään fundeeraa, kun tuli uus tekstari:

"Heti-M"

Niin mä sitten päättelin etä parempi pirauttaa heti ja ottaa selvää mis mennään. Mä kuulin kun se vastas "Maari" ja taustalt kuulus musiikkia ja jottain selittämis miehen äänel. Mä sanoin kännykkääni:

- Antero tääl moi, mitä tää nyt oikein on? Miss sää oikkein oot?
- Suikkilas, kuulus vastaus ja sit mä kuulin kun Maarit selitti jollekkin jottain semmost et mun mies soittaa ja se on huolissaan. Sit se sano puhelimeen osoitteen ja
- Kulta, voits sä tulla hakee munt heti pois täältä, vaikka en mä heti honannu et täss on joku korkkeempi pluffi päällä ja et Maarit meinas just mua. Mut sit kun se vielä sano
- Kulta, tuu niin pian kun voit, niin mä olin juones mukana ja hyppäsin autoon ja olin matkalla annettuun osoitteeseen.

Se oli semmonen korkee kerrostalo Suikkilas ja enhän mä olis alaovest päässyt sisään jos ei siin ensmäises kerrokses olis seisoskellu sellainen lyhyt naishiminen takki päällä ja se päästi mun sisäl kun mä hamusin aikani ulko-ovel. Jotenkin mul oli heti sellainen tunne et tää nainen liitty tähän Maaritin tapauksen ja mä kysyin et tietääkse mis Maarit on. Nainen vittelöi mulle portaisiin päin ja olikin saman tien matkalla kohti yhtä ovee. Mä olen yleensä aika plyyki poika enkä mikkään toiminnan mies, mut en mä enempii miettinyt vaan aloin rimputtaa sitä ovikelloo. Sisältä kyl kuulu jottain äänii, mut kukkaan ei avaamaan tullut. Mä kysyin siltä naiselta:

- Kuka sää olet?
- Eeva-Liisa
- Onks Maarit tual yksin?
- Ei oo, se on jonkun miehen kanssa ja se päästä sitä pois.

Sillon mul kyll meinas mennä sisu kurkkuun, mut rimputin sitä kelloo vielä kertaalleen ja sit ovi aukes ja siihen tuli sellanen reilu viiskymppinen karju uhomaan et mä painuisin helvettiin. Samal mä näin et Maarit oli sen takana ja se ei päästänyt sitä ulos. Mä sain jottain soperrettuu suustani ja karjun havaintokyky herpaantus hetkeksi niin että Maarit pääsi pujahtaa ulkopuolel. Sill oli päällyspalttoo kainalos ja veska kädes, mut se oli sukkasillaan. Se ei vaan Maaritin menoo haitannu kun se paineli portaita alas ja koht samaan suuntaan määkin ja se Eeva-Liisaks itteensä kutsunut nainen. Sit kuulut kun ovi avattiin takaa ja äijä heitti Maaritin kengät rappusiin.

Ulko-ovel kun Maarit sovitteli kenkii jalkaansa mä kysyin siltä että olet sä kunnossa, mutta se ei alko sättimään sitä naista joka meitin fölis oli.

- Miksä sä livahdit sellattiin ulos?

Eeva-Liisa oli ihan pillahtamaisillaan ja se vaan selitti että se oli luullut että Maarit halus jäädä kahden sen kassa. Mä katelin sivusta kun ne toras siitä asiasta, kumpikin oli melkoisen päissään. Viimitteen Maarit oli sellattiin niskanpäällä toras, et se sätti Eeva-Liisaa:

- Mä nimenomaan lähdin jatkoil, kun sä lupasit pysyy matkassa koko ajan.

Sit Maarit käänty munhun päi ja sano:

- On se hyvä et eres sää pidät kännykkääs auki yölläkin, se oli ainakin viides numero johon mä heitin tekstarin.
- Jaa, mikset sä soittanut poliisille.
- Seuraavaksi mä olisin soittanutkin.

Ajeltaessa Varissual Maaritin kämpil se alko pikkusen leppyy matkan aikana ja pikkasen pillittikin kun oli niin kurja ilta ollut. Kun me päästiin sen eteiseen, alko se rutistelee mua ja kiittelee ihan niin et mä menin noloksi. Mä en osannut sannoo mittään muuta ku et kyll maar mun nyt tarttis mennä. Mut se ei Maaritil kelvannu vaan se sano että mä voin jäädä nukkuu sen olkkariin yöksi ja nyt otettais pikku liköörilasilliset et rauhotuttais. Täsvaihees Eeva-Liisa ei sanonut enää mitään.

Niin me mentiin sit olohuoneeseen jossa oli lattialle petattu sija patjan päälle, alunalkaen kait tän Eeva-Liisan varalle ja Maarit haki kaapista kolme lasia ja kaato niihin mesimarjalikööriä. Ja kun ekat lasit oli saatu kumottua, kaato se ittelleen vielä ja olis kaatanut muillekkin, jos ei oli toppuuteltu. Pikkuhiljaa alko näyttää et jos ei sitä auta petille niin siltä sammuu lamppu tähän soffalle ja niin mä sitten auttelin Eeva-Liisaa raahaa sitä makuhuoneen puolelle, minne ne kumpikin vetäyty koisimaan.

Mä en saanut millään enää nukutks vaan pyörin ja kierin siinä patjalla Maaritin olohuoneessa ja mitä enemmän mä kattelin makuhuoneen suuntaan jossa Maarit ja Eeva-Liisa oli, sitä enempi mua alko panettaa. Kohta mä makasin siinä vaan paikallani alkkarit yhtenä telttana ja kuulin kun joku tuli makuuhuoneesta pois. Se oli Eeva-Liisa, sillä ei ollut kun pikkarit jalassa ja kun se tajus että mä olin hereillä ja kattelin sitä, alko se peittelee rintojaan käsillään, vaik vaikkiaa se oli kun se oli sen verran päissään kompuroidessaan vessaan päin. Se oli sellainen pieni ja pyöreemuotoinen, rinnat näytti raskailta ja iho oli vaalee, lampunvalossa suoraan sanoen kalvakka. Eeva-Liisa oli varmaan jonkun vuoden mua nuorempi. Kun mä nousin sen viereen, oli sen pakko nähdä missä kunnossa mun jolu oli. Siin me sit seisottin ja katteltiin toisiamme, kunne se sopersi:

- Mun tarttis päästä vessaan

Mä päästin se menee ja menin makailee takasin patjalle. Kohta Eeva-Liisa tuli vessasta, se oli vetänyt nurinperin päälleen jonkun pyykkikopasta löytämänsä Maaritin t-paidan ja pessy vähän kasvojaan joissa valu meikkituhruja sinne tänne. Se tulla kompuroi istuu mun patjan jalkopäähän.

- Mulla on kotona mies ja pieni poika, Eeva-Liisa sano - ja ne on mulle tärkeitä. Maarit pyysi mua viihteel, mut ku mä asun Naantalis niin sovittiin et mä olen täällä yötä ja mun mies hakee mut päivällä. Onks Maarit mulle vihanen kun mä lähdin ulos sieltä ...

Mä nousin sen viereen istuu ja kattelin kun se huojahteli siinä pää riipuksissa. Mä vaan sitten sanoin:

- En mä vaan tiedä, mä en iteasiassa oikein tunne sitä hyvin, Maarittii meinaan, me ollaan tultu tutuks yhden Onervan kautta. Mut ei kai se enää.

- Ai Onervan ... Se on meilt töist, tai en mä nyt ole töissä kun olen vielä äitiyslomalla, mut silloin kun oli niin oltiin Maaritin ja Onervan kanss. Ja Maarit ei ole koskaan puhunut sust mittään, tai kenestäkään Anterosta.

- Juu, mä taidankin olla enempi tällainen partiopoika jonka on syytä olla aina valmiina silloin kun tarvitaan.

Mä en voinut sanoo sitä nauraa hymähtämättä ja Eeva-Liisakin nosti katsettaan ja sitäkin hymyilytti. Mä puristin sen kainalooni ihan viereen ja käänsin sen päätä leuankärjest itteenipäin ja kattelin sen kasvoja. Sen henki haisi rypäleiselle viinalle ja olis voinut olla aika tuhtia, jos ei olisi itse ottanut sitä liköörinaukkua. Ja kun Eeva-Liisa ei siitä mitään estellyt aloin mä suutelee sitä suulle. Sen suu oli pehmee ja lämmin ja humalaisen antava, mä liikuttelin kieltäni sen suussa ja pian se piti samaa pelii omallaan. Vähän se koitti jarruttaa ranteest kun mä siirsin toisen käteni sen rinnan päälle, mut anto mun käden jäädä siihen ja jatkaa suutelemista.

- Miks sun paita on märkä täst?
- Mult tulee vielä maitoa ...

Mä irrotin samalla sekä käteni että huuleni ja tarkastelin vähässä valossa sen rintojen alle ilmestynyttä kahta kosteaa läikkää. Eeva-Liisakin venytteli paitaa kattellen niitä läikkiä ja sit se kysy multa:

- Onks se sust inhottavaa?
- E-ei, kun oikeastaan aika jännittävää.
- Mun miestä se inhottaa ja eikä se haluu ottaa mua lähelleen kun mä pursuun maitoa.

Sitten Eeva-Liisa veti paidan pois päältään ja kysy multa:

- Oleks mä susta lihava?
- Must sä olet kaunis.
- Mun mies sano et mun tarttis tehdä jottain ittelleni ennen kuin ihan kokonaan lössähdän, mut mä en vaan jaksa.

Mä olisin halunnut kellistää Eeva-Liisan siihen patjalle, mutta mä pelkäsien että se sammuu saman tien, niin siksi mä nostin sen syliini ja aloin suutelee uudelleen pidellen sen tissei aina vuorotellen kämmenelläni. Mun kämmenet oli kohta maitoisen kosteet. Eeva-Liisa oli mukan touhus vaikke ehkä yhtä antaumuksella kuin aluksi.

- Sä olet kiltti, puhuttais tai antaisit mun nukkuu...

Sit se laski poskensa mun olkapäälle ja kieto kätensä mun harteiden ympärille puristen itteään ihan tykö. Mä suukin sen korvaan ja kuiskin siihen että anna mä pidän sua hyvänä ja se kyhnytti poskeensä mun olkapäätä vasten. Mä laitoin käteni sen pikkareihin ja tunsin miten sen pimppi oli kostee, pehmee ja lämmin, niinkuin suukin. Kun mä olin vähän aikaa leikkiny Eeva-Liisan alapääs mä ohjasin sen käden mun jolul, joka oli kova kun kankirauta. Samas se nosti poskensa mun olkapäältä ja katseli mua raukein hymyilevin silmin hypistellen mun vehjettäni.

- Mä olen ihan kuitti, naitas aamulla, se kuiskas mun korvaani. Mä puistin päätäni ja sanoin:
- Ei me kummiskaan, jos ei nyt ...

Sit Eeva-Liisa käänty sylissäni ja järjesteli ittensä istuu kahareisin mun reisien päälle polvet patjalla. Se se oli vähän etäänpänä musta, tukien itseään kämmenillään mun hartioista. Mä vapautin vehkeeni alkkareistani ja koska Eeva-Liisalla oli edelleen pikkarit jalassa, ujutin sen pikkareitten haaraosaa sen verran sivulle että pimppi tuli näkyviin. Sit mä ohjasin sen huulille ja Eeva-Liisa alkoin kihnuttaen ottaa sitä sisäänsä sentti sentiltä. Kun se oli mennyt pohjaan, jäi Eeva-Liisa kuiteskin siihen liikkumatta paikalleen ja mä katselin sen kylmänhikisiä kasvoja.

- Sori, mulla on sit kamalan paha olo!

Samalla Eeva-Liisa horjautti itsensä ylös niin että mä jäin istuu siihen patjalle mulkku pystyssä, ja sitten se säntäsi kylppäriin josta alko kuuluu perusteellisen yrjöömisen ääni. Mä nostelin alkkareitani ja menin kattoo et sill ole kaikki muuten reilas, ja kun mä kurkkasin ovelt viittas se kädellään mua menee.

Mua väsytti kamalasti ja ajattelin et menisin makuuhuoneeseen kattoo mitä Maaritil kuuluis, mut vedinkin itseni pitkäkseen patjalle ja rupesin tutumaan alta aikayksikön. En mä kamalan pitkään ollut nukkunut kun mä havahtusin siihen että joku siveli mun kasvojani ja kun mä avasin silmäni, niin mä näin Eeva-Liisan polvillaan lattialla mun vieressä ja sillä ei ollut mitään yllä paitsi pyyhe vyötäisillä ja sekin oli valahtanut osaksi pois. Sen tukka oli märkä, se oli käynyt suhkussa ja nyt se siveli mun poskeeni.

- Pidä mua vielä ihan likelläs, ole mulle hyvä

Mä kävin kyljelleni patjan reunalle ja se tuli mun viereen lusikaks, selin munhun ja mä puristin sen ihan likelleni. Sit mä siirtelin sen kosteita hiuksia niskasta ja korvalta ja pussailin sitä sieltä. Eeva-Liisa kävi ihan kippuraksi mua vasten ja mä kuuntelin sen tasasta henkitystä. Mä laitoin käteni sen jalkovälin ja löysin pimpan rusinan jota aloin etusormeni alla muokkaamaan, kunnes se tuntu taas kosteelta, lämpimältä ja pehmeeltä. Kun Eeva-Liisa kohotti hieman jalkaansa, hivutin oman reiteni hänen jalkojensa väliin ja sen perään ohjasin joluni hänen pimppiinsä takaapäin jatkaen rusinan pyörittämistä sormin. Me maattiin jossain unen ja valveen rajalla juurikaan liikkumatta.

Aurinko paisto kun mä heräsin ja mä makasin lattialla patjan vieressä. Eeva-Liisa makas patjalla selällään ja kuorsas niin et jurisi. Sen jalat oli vähän harallaan ja mä näin et sen tussu oli nuljussa, joten niin siin sit oli käynyt. Mulle tuli kauhian paha mieli kun mä kattelin miten se siinä makas, rinnat sivuille valuvina ja kämmenet vatsanpäällä. Ja sit mä huomasin etten mä ollut ainoa joka sitä katteli, vaan Maarit seiso siin viers myös. Mä ajattelin että tää yö ol yks paha misti ja mä olen ollut nyt kaikin puolin niin mulkku kun olla ja voi. Ja Eeva-Liisal on varmaan herätes niin kauhia morkkis et sitä porataan vielä pitkään.