miten olette kokeneet työttömyyden ja varsinkin ensimmäiset päivät kun olette ilman työtä.
olis kiva kuulla
miltä tuntuu
16909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuohon kysymykseen.
Jäin työttömäksi vakituisesta pitkäaikaisesta työstäni 12 vuotta sitten, kun firma lopetettiin.
Sen jälkeen ollut vain pätkätöitä ja hengissä vielä kuitenkin olen.
Muistan kuinka ensimmäiset päivät vietin.
Ensin itkin muutaman päivän, sitten pelasin pasianssia ja täytin ristikoita ja ihmettelin.
Söin, join kahvini ja tein askareeni aina samaan aikaan kun olin töissä ollessani tehnyt.
Kun lamavaihe oli mennyt ohi, tuli menovaihe ja siitä ei meinannutkaan tulla loppua.
Aika vaihtelevia on ollut nuo mielialat, välillä aivan alamaissa ja välillä ihan Ok.
Siihen on ollut PAKKO sopeutua kun ei muuta voi.
Työnantajat kun katsoo että kaikki mikä on 40 vaikka vielä liikkuu, ei kelpaa mihinkään muuhun kuin mappiin Ö, se on faktaa. Nyt vain riimittelen ja siitä jopa maksetaan. Mitäs tässä enää valittamaan.
siltä minustakin tuntuu,aina vaan huomaan että lojun sohvalla.Ja tuntuu kun olisi todella yksin!oli hyvä kuulla että tästä selviää,vaikka nyt onkin toivotonta.
olla todella hyvä,kertoo asiat niin kun ne on!Minäpä keitän päiväkahvit ja kun en ole itse syyllinen työni loppumiseen.Alan nauttia elämästäni ja sopeutua.Vaikka mieliala kyllä vaihtelee ja tuntuu kun koko maailma olisi hylännyt.mutta kyllä se tästä kun tietää että ei ole helppoa elämänmuutos muillakaan.
Naattinut ei siinä mittään.
kun luin naattinu-ei siinä mittää-onneksi on hyvää seuraa nyt!
Siitä viis mää oun toella Naattinut.
Vaikka heittäydyin ihan vapaaehtoisesti
tähän tilaan. Ja eilenkin naaroin ku
joku savolainen ,hakkoo ämmee .Mutta
kun ei ies ämmöö suapi hakkoo no sehän vuan
sallasta seuroo ol vaella. Siis Naesen puutteessa,voe tokkinsa.Mutta mää naaranvuan.
Itsesääliä, käpertymistä, häpeää, itsetunnon menetystä, siinä ne ensimmäiset päivät. Jos siinä rupeaa piehtaroimaan, on pian aivan oikea masennus päällä ja se ei ole helppo sairaus. Suosittelen päivärytmiä, kahvit, ruoka, ulkoilu jne. Sitten tekemään jotain kivaa, nythän voisit kirjoittaa joulukortit kynttilän valossa ajoissa, eikä stressaantuneena viimeisenä yönä. Käy kirjastossa, kudo vaikka pipo, älä syyllistä itseäsi vaan elä tätä aikaa ja voit myös nauttia ilman huonoudentunnetta.
Eihän rahaa ehdi työssäkäyvä hankkia.
...työttämänä. Vuonna -92 jäin työttömäksi. Teinä määräaikaisia työsuhteita vuoteen 2001 asti, jolloin sain vakituisen työpaikan (olin ollut siellä aiemmin määräaikaisena).
Onneksi meitä oli iso organisaatiollinen (konkurssi), että kavereitakin oli monta kenen kanssa voin jakaa "työttömyyden". Edellen pidämme yhteyttä ja meillä on tapaamisia muutaman kerran vuodessa.
Yritä nähdä jotain positiivista työttymyydessä. Nyt sinulla on kerrankin aikaa. Voit keskittyä vain itseesi ja tehdä just sitä mitä huvittaa. Kyllä siitä selviää ja toivottavasti saat jossain vaiheessa töitä. Pidä lippu korkealla. Vaikeudet on voittamista varten!
Huomasitko, että tänään oli upea aurinkoinen päivä, ainakin täällä Etelä-Suomessa! Itse olen parhaimmillani kun juuri tällaisina päivinä.
On todella hyvä että voi kertoa muille,miten kipeä asia tämä on vaikka työssö ollessa joskus haaveilikin vapaudesta.Kun tietää että muutkin kokee samoin ja ovat löytäneen myös hyviä asioita mitä voi tehdä-auttaa paljon ja olo helpottuu.
olen työtön. Ollut v:sta 98 asti. Vain muutama lyhyt työllistymispätkä.
Minä en näe tässä työttömyydessä muuta hyvää, kun sen, että aamulla ei tarvitse tukka putkella tehdä aamutoimia.
Yksinhuoltaja kun olen, tuo talous on melkoisen tiukalla. Saa käytää kaiken mielikuvituksensa, että miten selvitään laskuista, ruokamenoista ym. kuluista.
Lisäksi se, että ei kuulu mihinkään "joukkoon". Monesti on yksinäistä, kun ystävät ovat töissä.
Olen tehnyt kymmeniä vuosia mielekästä työtä,en tullut kunnolla toimeen nyt olen ollut työttömänä yhdeksän vuotta,on rahaa ihan tarpeeksi.(konstit on monet mutta rehelliset)
kertoa ne rehelliset konstit, miten rahat riittävät hyvin työttömänä ollessa.
Minä olen taloudellisesti tullut alaspäin, että ropina käy. Saan sentään vielä ansiosidonnaista. Mitään asumistukia ym. en saa. Kaikki rehelliset konstit olen kokeillut sossua ja kelaa myöten. Niistä ei mitään tipu.
Saanut hommattua EU-Elitarvike tukea YM.
tuo EU-Elintarviketuki sitä mitä jaetaan Tampereellakin esim. Työttömien toimintakeskuksessa. (Muovipussi jossa näkkäriä, makaroonia ja jauhoja.)
Vai onko kyseessä joku muu elintarviketuki?
Tietoo asiasta eli tästä Elintarvike tuesta.
Ja en tunne Tamperetta .Minulla on kaveri YH:Mies
joka asuu Porvoossa ja olen vasta alkanut netin
Kautta kyselemään mm. eu-elintarviketuesta sun
muista. Hän elelee ja kolmen lapsensa kanssa
jonkin laisessa ahdingossa .ALA sinäkin kyselee
esim.www.Kirkkopalvelut.fi Jos saisit jonkinlaista ruoka apua sehän helppottaisi elämäänne.Lähetin myös Rälläkkään kyselyn mutta en ole vielä saanut vastausta.Kyllähän sen Sossun pitäisi ja jeesata,joss on vaikeeta sitähän varten se on olemassa.Kannattaa tutkia Esim.Netin kautta Valtionsäädöstietopankki finlex r Pykäliä milloin niitten täytyy jeesata,että osaa laittaa luun kurkkuun.Eihän ne omiaan siellä jakele,sinne vaan roudaat osan laskuistasi ja sillä sipuli. kyllä göyhänä muuten on kiva olla ei ketään kadehdi kaikkea hyvää vaan sinne Tampereelle..