ja mulla ei oo yhtään seksikokemusta vielä.Mulla menee elämäs ihan hyvin paljo kavereita,mutta en uskalla kertoo kellekkään,että oon ilmeisesti homo.Oon seurustellu pari kertaa tyttöjen kanssa,mutta olen huomannut että ne ovat olleet vain hyviä kavereita.Huomaan aina netissäkin kun surffailen niin aina eksyn johonkin sivulle,missä on alastomia miehiä ja sitten tyydytän itseni.En halua kertoo kavereilleni,että olen kiinnostunut miehistä,koska he eivät välttämättä ymmärrä.Joskus kun ollaan esim.ulkona kavereiden kanssa niin he puhuvat niin homovastasesti,että en voi kuin nöyrtyä tähän kaappihomouteen ja iloita internetin tarjoamista kuvista ja omista käsistä.Kivaa syksyä kaikille.
Oon 19v.
Riku
42158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et todellakaan oo yksin... elin ite ihan vastaavalla tavalla liiankin pitkään, ennenku tilanteen pakosta oli vähän pakko kertoa kavereillekin (aloin seurustella pojan kanssa, joten olis tullu esille ennemmin tai myöhemmin...) Kaapista ulostulo kavereille muutti joitain kaverisuhteita parempaan päin, joitain huonompaan, muutama ei muuttunu miksikään, mutta kokonaisuudessaan en kadu päivääkään! Homokammo tuntuu olevan pakollinen ominaisuus tosiheteromiehelle, mutta tuskin kukaan kavereistas oikeasti ajattelee ihan niinkuin puhuu... tsemppiä ja älä turhaan stressaile, anna asioitten edetä omalla painollaan :)
oikeessa olet.itse kun kerroin kavereille niin yksikään ei hermostunut tms.positiivista oli suhtautuminen
tosin äiti oli ensin et huh.mut sit ei hänkään pahakseen pane asiaa
Usko tai älä itekkin oon täl hetkel lähes samanlaises tilanteessa. Oon kokematon ja lähes kaikki luulee mua heteroks. Lähimmille ystäville kyl oon kertonu ja ne hyväksy...tosin en edes tarkallee osaa sanoo vieläkää et oonko bi/homo mut sen tiedän et hetero en oo :) Jos haluut mailata mulle ni osote on [email protected]
Voih. Kaikki homot - etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa - ovat varmasti törmänneet samaan ongelmaan. Mä toivon, että sä pystyt vaan tarpeeksi ajoissa tekemään itsellesi hyvän teon kertomalla. Muista, että totuus ei koskaan ole pahasta eivätkä asiat itsessään pelottavia, vaan ajatuksemme niistä. Mä ainakin pitkitin identiteettini myöntämistä aivan liikaa ja nyt olen sitten vastatusten koko asian kanssa. Olisin voinut vain kertoa ja kysyä kaikilta, mitä mieltä he ovat. Sosiaalipsykologian oppien mukaan me haemme jatkuvasti hyväksyntää. Sun on paljon vaikeampi alkaa itse hyväksyä itseäsi (kuten mä yritin) kuin pyytää sitä hyväksyntää kavereilta. Ja usko mua: sut hyväksytään.
Ole oma itsesi. Mikään ei voisi mennä paremmin.