heipä hei, onko sinulla tatuointia? Millainen? Missä? Olen ajatellut itse ottaa mutta paikka on vielä hakusessa.
tatuointeja
poppis
142311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
onhan niitä kaksi kipaletta. Toinen on käsivarren ympäri (hauislihaksen kohdalla) menevä orjantappuraköynnös. Toinen on keskellä yläselkää oleva köynnös.
Ei oo, mut kun naimisiin menen niin tatuoin sormen.
Mulla on perhonen alaselässä!
..kertynyt 6 ..pari isompaa.
..käsissä, niskassa ja nilkassa..
Ne kertoo eletystä elämästä ja pitää sisällään tarinoita ja muistoja.
...oikeassa olkavarressa.
Lisää tulee tod.näk. jossain vaiheessa, ei kuitenkaan mitään liian isoa/näkyvää.
ei oo eikä ihan heti tuu. Paitsi heti sitten, kun puudutus kuuluu samaan hintaan ja vie tunnon mieluummin koko ihmisestä. Että pari estettä on niiden ottamiselle, niin kauniita kuin ne hyvin onnistuneina ovatkin.
Jotain pientä tatuointia olen joskus miettinyt. En kylläkään ole mikään tatuointifani, minusta niitä ei saa olla kuin pari, muuten on jo liikaa.
Wilman liikkeestä olen kuullut negatiivista palautetta, yksikin tuttu ei ollut tyytyväinen jälkeen. Kirosi omaa hölmöyttään.
Viimeisimmällä exälläni oli ihan hieno tatuointi alaselässä, sellanen perhonen. Ei liian iso.
minullahan oli se "aion syödä maksasi" teksti tatuoituna sydämen yläpuolelle, hauskoja hetkiä kun olen kertonut mitä se tarkoittaa. Kannattaa miettiä aika tarkkaan kuvaa/tekstiä, ettei kaduta, oman mieluisen keksin vasta noin 10 vuoden pähkäilyn jälkeen...
Vaikka joskus nuorempana sitä ajattelinkin. Koen oman vartaloni kodiksi, joka on eräällä tavalla pyhä. Mulla ei ole tatskoja, ei lävistyksiä, ei edes korviksia.
Ja loppujen lopuksi sitä kohta on varsin erikoinen ja uniikki, kun EI ole tatskoja! Niin yleisiä ne tuntuvat olevan jo. :)!
... minullakaan ei ole ja kyllä tässä kuulutaan aivan ehdottomasti vähemmistöön!
Korvakoruja en aikoinaan halunnut, koska kaikilla muilla oli. Silloin kauan sitten useimmat tytöt saivat ja laittoivat korvikset ripitä päästyään. Inhosin jo silloin mielestäni keinotekoisia rajoja (niinkuin sitä ripiltä pääsyä, joka ei muuttanut elämääni mitenkään).
Näin vanhana kun nyt olen, tatuointi tuntuu aina vaan arveluttavammalta. Jos sellaisen olisi nuorena hankkinut, se ei todennäköisesti meillyttäisi minua enää, vaikka makuni ja tyylini eivät muuten ole muuttuneet - nyt vaan on eri aika.
Niin minäkin inhosin ja ne puistattavat yhä! Minä pakana en edes mennyt riparille, koska olin pohtinut asiaa ja todennut, ettei sovi mulle. En yksinkertaisesti käsitä näitä kirjoittamattomia käyttäytymiskoodeja, joiden mukaan pitäisi elellä. Sitten on yhdellä ja toisella kauheat paineet, kun joku sanoo, ettet näytä just oikealta. Mutta kun minä näytän minulta! Siinä ei ole urputtamista! :)!
nykyään ei ole enää erikoista että on tatuointi, kun niitä on kaikilla, niin enpä ole viitsinyt ottaa enkä taida ottaakaan.
Pari tatuointia on, tribali niskassa ja latinaksi on kirjoitettu pohkeeseen. kolmas olis viel joskus tulossa mut paikka on vielä avoin.
mulla on kalevalaisia koruaiheita. onnen ja voiman symbolit.
ehkä kuvittelua, mutta kyllä ne ovat tuoneet minulle onnea ja voimaa.
tatuoinnit on tosi jees, jos ne on tarkasti mietitty ja hyvin tehty.
tatuointi on niin henkilökohtainen ja voimakas; ikuinen kuva ihossa, että tuntuis todella pöntöltä ja falskilta ottaa vaikka aboriginaalien tribaali tai kiinalainen ruokalista ihoaan koristamaan siksi että "soon siisti".