Onko sijaislasten kanssa sama kuin adoptiolasten, että aina tullaan perheen pienimmäksi? Kuinka pieniä sijaislapsia on tullut? Miten pienten sijoitukset, ovatko yleensä lyhyitä vai pitkiä? Jos toivoo esim. lyhyttä sijoitusta, mitä se käytännössä tarkoittaa?
pari kysymystä
miettiliäs
8678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kuullut että sijaislasten súositellaan tulevan perheen nuorimmaksi sen vuoksi, että he saavat runsaasti erityishuomiota ainakin alkuvaiheessa ja huomion ja huolehtimisen runsaus on luontaisestikin perheen nuorimman etuoikeus.
Meille on tullut 1.5 vuotias sijaiskotilapsi. Pienempien kohdalla harkitaan tarkemmin onko kotiin palaaminen mahdollista sillä he ovat ehkä jo kiintyneet sijaisvanhempiin ja mahdollisesti eivät muista biologisten vanhempien luona asumisestaan. Eli isompien lasten kohdalla voi kotiin palaaminen olla mahdollista pitkänkin sijoituksen jälkeeen mutta pienten lasten kohdalla ei pitkän sijoituksen jälkeen ole enää lapsen kannalta hyvä muuttaa olinpaikkaa ainakaan kovin heppoísin perustein.
Toivot lyhyttä sijoitusta. Harvemmin sijoituksen kesto on etukäteen tiedossa mutta jos sen etukäteen tietää niin tilanne voi olla esim. sellainen että äiti on menossa vaikka johonkin leikkaukseen ja sairaalassaolo ja toipilasaika on pitkä ja ei ole ketään joka huolehtisi lapsesta sillä aikaa. Voidaan sijoittaa johonkin perheeseen siksi aikaa mutta ei huostaanoteta tietenkään lasta.
No en nyt erityisesti toivo lyhyttä sijoitusta, mutta olen jotenkin käsittänyt, että sijoitukset jaetaan kahteen osaan, lyhyisiin ja pitkiin. Toki koskaan ei tiedä kummin käy, mutta jokin oletusarvo olisi kuitenkin sijoituksen alussa?? ehkä se on väärä kuva.
emme ole päättäneet lähdemmekö adoptioon ja se ei ihan vielä olisi meillä ajankohtainenkaan, mutta kiinnostaa tietää erilaisista tavoista toimia sijaisperheenä. meillä on pieni lapsi ja toinen tulossa, joten aikas pieni pitäisi myös sijaiskotilapsen olla, ainakin jos seuraavan parin vuoden aikana aikoisimme siihen mukaan lähteä.
huostaanottoja tehdään kaikenikäisille. nuorimmat joudutaan ottamaan suoraan laitokselta esim. erittäin pahan huumeongelman takia. myös monet FAS/FAE lapset huostaanotetaan jo vastasyntyneinä tai alle vuodenvanhoina.
lyhytaikaiseksi sijaisperheeksi voi pyrkiä. silloin kyseessä ovat aina avohuollon sijoitukset joilla jo tullessaan on tieto kotiutuspäivästä. joskus harvoin lyhytaikaiset sijoitukset muuttuvat pitkäaikaisiksi.
jos haluaa pitkäaikaiseksi aijaisperheeksi ilmoittaa sijoittavalle kunnalle jo alkaessaan toiveensa.
kukaan meistä ei tiedä kestääkö pitkäaikainenkaan sijoitus lapsen aikuistumiseen asti. mutta kun sijoitus on tehty toistaiseksi muodossa ajatus on, että lapsi on perheessä aikuiseksi.
nyt mulla meni termit sekaisin, siis ryhdytäänkö sijaisperheeksi, ei adoptio.
kiitos vastauksista, kertokaa lisää!!
Pieni pelottava esimerkki sitä miten voi käydä;
Olemme lapsettomuudesta "kärsivä" pariskunta, jotka ovat toimineet sijaisvanhempina yhdelle lapselle. pela ei ottanut meitä adoptioneuvontaan, koska rinnasti sijaislapsen omaksi lapseksi ja HAASTAVakSI sellaiseksi, epäilivät, että meillä ei kentis olisi voimia adoptiolapsenkin vaativille tarpeille. No kävi sitten niin, että sijaislapsi palasi takaisin biokotiinsa. Nyt olemme sitten liian vanhoja adoptioon, kun ei ole enää sijaislapsi"rasitetta" - kyynistä eikö totta?!
oon tosi pahoillani puolestanne. Oletteko varmoja, että ikänne puolesta ette voisi adoptoida vaikka vähän vanhempaa lasta? Esim. Kiina arvostaa ikää, eikä alle 30 saa edes adoptoida sieltä (muissa maissa ikä on 25). Ikä tulee lähinnä siinä vastaan, ettei vanhemman ja lapsen ikäero saisi olla muistaakseni 45 enempää. Mutta eihän lapsen tarvitse olla aivan vauva?
Haluan sanoa vielä sen, mikä nyt ei teitä enään auta, mutta jos joku muu on samassa tilanteessa, että pelakaan ei voi kieltäytyä tekemästä kotiselvitystä, se ei välttämättä puolla, mutta asian päättää lupalautakunta. Päätöksestä voi valittaa, myös sosiaalityöntekijän voi vaihtaa jos kerran kemiat ei toimi ekan kanssa. Ei kannata ekasta laakista menettää toivoaan. Meitä kun on moneen junaan ja sossuja myös. Joillakin omat mielipiteet hämärtävät työntekoa. Olen kuullut sossujen väittävän mm. että lapseton pari ei voisi adoptoida sisaruksia (täyttä puppua), että ilman lapsettomuustaustaa ei voisi adoptoida (ihan Xaskaa) jne.jne.
Jos tulee tenkkapoo niin kannattaa aina tarkistaa asian laita muualtakin, eikä uskoa suoriltaan sossuaan.
Virkailija sanoi, ettei voi puoltaa ja oli puhunut jossain isommassa palaverissakin asiasta, kaikki pelassa olivat olleet samaa mieltä: ei puolleta. Kyselimme muiltakin adoptiotahoilta, ei onnistunut. Turhaa sitä sitten on aloittaa mitään neuvontaa, kun on jo alkuun näin lupaavaa. Emme todella voi enää adoptoida, olen 42 ja mieheni 54. Sydämeen jäi tyhjä paikka....
Hei!
Luin vasta nyt viestiäsi.
Meille on käynyt näin, sossut" olisivat antaneet meille adoptioon aivan vastasyntyneen ja kertoivatkin tästä lapsesta jo meille.
Mutta sosiaalijohtaja oli sitä mieltä, että lapsi tarvitsee normaalin" kodin, muistan mikä pettymys se oli meille.
Eli olemme erilaisia, vaikka teemme mielestäni arvokasta työtä, näin se on!