Terve!
Ketä suomalaista kirjailijaa suosittelisitte joka kirjoitaa kirjoja jotka käsittelevät talvi- ja jatkosotaa?
Mitä mieltä olette Reino Lehväslaihon kirjoista?
Ketä suomalaista kirjailijaa suosittelisitte joka kirjoitaa kirjoja jotka käsittelevät talvi- ja jatkosotaa?
Mitä mieltä olette Reino Lehväslaihon kirjoista?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Esa Anttala, oikealta nimeltään Usko Lempiäinen. On kirjoitanut todenmukaisia juttuja ja myös vakoilusta.
Tikkanen
Lehväslaihon kirjat on hyviä.
Niilo Lautaamus
Mäkelän kirjat ym.
Kirjastossa on paljon, joten sieltä voi katsella muitenkin kirjoittajien kirjoja
Pistetään listaan vielä Pietolan Eino. Noin mukanaolleen sotakuvauksena. Enempivähempi romaanitaiteen puolelle menee Jussi Talvi, jonka Ystäviä ja vihollisia jäi ilmestyessään Väpin ja Tuntemattoman jalkoihin, valitettavasti.
Rauhanpuolustajien puheenjohtajaksi uunotettu Paavo Rintala oli myös sotakirjailija, hieman eri näkökulmasta tosin. Ainakin teokset "Pojat" , "Sissiluutnantti" , "Leningradin kohtalonsinfonia" , "Sodan ja rauhan äänet" ja "Kesäkuu 1944" kuvaavat sotaa eri osapuolten kokemana. Sotahan on, valitettavasti, koko kansakunnan yhteinen karmea kokemus eikä vain päämajan strategiapalavereita tai sissi-iskuja Murmannin radan taa.
Tuntematon Väinö linna . Ihmeen hyvä teos .
Mulla on noita kaikkia kirjailijoita sivuillani myynnissä linkin suomi 1917-1944 alla. http://kotisivu.dnainternet.net/juhmiett/
Lauttamus on hyvä ja Palolampi
Mistäpäin suomee nuo kirjasi ovat myytävänä?
Lähelläkään Turkua?
Asun Lohjalla. Vähän watuttaa noita sotakirjoja myydä mutta pistin sitten melkein kaiken myyntiin kun tilaa täytyy saada.
-----
Kannattaa ehdottomasti tutustua:
kuumin sotakirjallisuuden uutuus Mikael Juntusen kirjoittama Paukan pommi. Ehdottoman hyvä lukunautinto! uudenlainen näkökulma sodan julmuuksiin...
Luin eilen 1960-luvulla syntyneen nuoren herran romaanin Talvisodasta. Minusta se oli kopio monesta Talvisotaa käsittelevästä kirjasta. Voiko tätä Talvisota kirjaa verrata gradun varastamiseen, kuten teki eräs poliitikko ja kärsii siitä nyt lähettiläänä ulkomailla?
nykysotakirjailijaa: Jääskeläinen, Seppo; Otava, mm:
Sankarin sota, 2002; Punainen Hanko, 2003; Sodan vanki, 2001. Ovat hyvinkirjotettuja teoksia.
Remeksen kirjoissa ainaki on vannattu ranskan tiedustelupalvelun nimeen
No Talvisodasta kehoittaisin lukemaan ainakin Eino Hosian(kaatui Jatkosodassa) Tuliholvin alla.Vaikuttava kuvaus Taipaleenjoen ja Vuoksen taisteluista tavallisen sotilaan kokemana.
Toinen ehdottomasti suositeltava on Wolf H.Halstin Talvisodan päiväkirja.Kuvaa Summan taisteluja divisioonan huoltopäällikön paikalta koettuina.
Onni Palasteella on monta hyvää sotakirjaa:
- Rukajärven sissit
- Minä, desantti
- Sissi rajan takaa
- Suomussalmen sankarit
- Viimeiseen sissiin
- Korpisodan sankarit
- Kaukopartio
Kirjailija Palaste soti itse sissinä sekä talvi- että jatkosodan.
Taisto Huuskonen.
Antti Tuurin koostama Rukajärvi trilogia on suosikkini. Hieman myöhässä vastaus kun alkup. viesti jo yli 10 vuotta vanha...
Onko se toi TV elokuva YLE Areena .
Tuolla arvosteluja!
https://legendarywarbooks.blogspot.fi/
Kalle Päätalon kirja Ahdistettu maa ja siitä neljä viisi teosta eteenpäin kertovat kirjailijan sotareissun suhteellisen perusteellisesti. Mukana on myös kotirintaman elämää. Aiemmin kirjoitettu Nälkämäki käsittelee vaihetta jossa Päätalo on vankileirin talousaliupseerina.
Monien mielestä saattaa olla raskasta tekstiä mutta fiilikseen pääsee parhaiten kun lukee koko Iijoki-sarjan.
Onko SLAAVIT murhannut kristittyjä kasakat on ja muslimit judet on budhat on.
Oma kirjani https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/sininen-divisioona-valkoinen-kuolema-9789528002178
ei ainakaan ole kallis:)
Niilo Lauttamus.
Asiantuntevaa, nasakkaa tekstiä.
Olen lukenut melkoisen määrän sotakirjoja. Enimmäkseen Suomen sodista, mutta joitain myös ulkomaiden sodista. Suomalaiset sotakirjat ovat aika avuttomia, useimmat on tehty hätäisesti huitaisten. Erityisesti sota-aikoina tehdyt kirjat on kirjoitettu suurella "paatoksella" ja heikolla kieliopilla.
Jotkut kirjat on ikäänkuin jatkettu joillain erillisillä pätkillä. Se tuntuu keinotekoiselta ja tökeröltä.
Tikkanen, Lehväslaiho, Lauttamus, Tuuri, Jääskeläinen, Pietola jne.
Saattaahan sotakirjojen kirjoittamisen ajankohta tehdä sen vaikutelman, ettei kirjat enää tämän päivän ihmistä oikein vakuuta.
Erityisesti kirjat tiedustelumatkoista vihollisen selustaan vaikuttava usein suorastaan lapsellisilta.
Sodan aikana tiedustelu-upseerina työskennellyt Jukka L. Mäkelä (1917-1977) kirjoitti hyviä sotakirjoja.
Nyt luen Kannas salamoi - sotaromaania, missä ei ole muuta vikaa, kuin se, kuinka ihannoiden ja suorastaan jumaloiden kirjoittaja suhtautuu kenraaliluutnantti K.L Oeschiin.
Kirjaa voidaan pitääkin kampanjana täyden kenraalin arvon saamiseksi Oeschille. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaikka itse Oesch meni vielä vanhoilla päivillään silloisen puolustusvoimien komentajan kenraali Lauri Sutelan puheille.
Sutela on muistellut, kuinka häntä säälitti arvostettu kenraali, joka lähes viimeisillä voimillaan lähtee kyselemään kunniansa perään...
Itse Sutelahan toimi jatkosodassa pioneeriluutnanttina ja komppanianpäällikkönä Oeschin komentamassa IV armeijakunnassa.
Nämä kirjaton tehty lainaamalla sota-arkistosta mateiaalia ja periaatteella leikkaa/liitä tehty vähällä työllä ns. Sotakirja. Väliin kun vielä lisää jonkin ns. Vitdin niin "kirja" on valmis !!!
Nyt menee jo hieman aiheen vierestä, mutta lisään vielä pari merkittävää yksityiskohtaa ko. herroihin liittyen.
Paitsi kenraaliluutnantti K.L Oeschin, kehui kirjailija Mäkelä myös eversti V.K Nihtilän maasta taivaisiin.
Sen sijaan kirjailija arvosteli ankarasti silloista kenraalimajuri T Laatikaista, joka komennettiin muutamaksi päiväksi Oeschin sijaiseksi hänen saatuaan voimakkaan influenssan ja jouduttua sairaalahoitoon.
Kuitenkin myöhempinä vuosina kävi niin, että Oesch ja Nihtilä jäivät samoihin upseerinarvoihinsa, mutta Laatikainen sai vielä kaksi ylennystä kohoten peräti jalkaväenkenraaliksi.
Lehväslaihon kirjoissa astutaan/ tai työnnetään käsi paskaan joka luvussa ainakin kerran
En suosittele !!!!
Esa Siren on loistava sotakirjailija.
Sven Hassel sen olla pitää.
Korkkarit on luettu. Pa-pa-pa....Arch , himmel.
Nainen, upseeri käyttää korkkareita, kun johtaa joukkoja.
Tunnen vähän huonosti sotakirjoja, mutta osaisiko joku neuvoa lentosodasta kertovia kirjoja? Aihe kiinnostaa...
En lue sotaa. Se tulee luokse lukemattakin.
Muistakaa nyt kertakaikkiaan että osa on myyntituotteita , osassa on pelkkää keksittyä tarinaa osassa voi olla totta jokunen kohta tai vain keksittyjä ihmisiä tai kopioitu ehkä osa voi olla todenperäistä. Kirjailijoille elinkeino . On keksittyjä nimiä sama kuin elokuvissa ettei mikään ole totta niissä.
Osa ei ole myyntituotteita. Kirjoitin ensimmäistä Pielaveden ja Keiteleen miesten III/JR 39:n talvisodasta kertovaa Me kohta kotiin tulemme (Myllylahti 2017) seitsemän vuotta ja toista eteläsavolaisten I/JR 37:n talvisodasta kertovaa Valkeissa arkuissa (Ketterät kirjat 2021) kolme vuotta. Ei mitään keksittyä. Rakentuu mukana olleiden kerrontaan ja sotapäiväkirjoihin. Iso työ löytää kronologiseen "moniääniseen" kerrontaan logiikka. Rankat kirjat, joita kirjoittaessa selvisi, miksi talvisodan veteraanit eivät kokemuksistaan juurikaan kotona kertoneet.
Pentti Haanpään Korpisotaa on jotenkin aiheettomasti unohdettu klassikko.
Haanpää oli talvisodassa varsin kusisissa paikoissa.
Itse asun nykyään muutaman km päässä siitä rajasta, josta Haanpää sanoo Korpisodan viimeisessä lauseessa laittamattoman osuvasti: ”Se on miekalla piirretty halki elävän maan.”