mikä neuvoksi?

Minkä ikäisenä lapsesi aloitti päiväkodissa? Ei ole nimittäin ollenkaan epätavallista että taaperoiän kehitys takkuilee päiväkotialoituksen yhteydessä. Ilmeistä on että lapsesi tosi vihanen ja kiukkuinen ja tarvitsee todella apuanne, kuten myös raivokkaasti vaatii. Ongelma siinä ettei lapsellasi ole kykyä ilmaista mihin sitä apua tarvitsee jamistä kenkä puristaa ja että te olette yhtä avuttomia tilanteen tulkitsemisessa.. Perheneuvola on varmasti oikea paikka kääntyä, jos varaa niin yksityiselle lapsiterapeutille. Uskon että todella saisitte apua asian ymmärtämisessä ja oikeiden apukeinojen löytämisessä kääntymällä asiantuntijan puoleen. Neuvolasta ei tätä valitettavasti löydy.

Aika pitkälti kuulostaa oman 3 vuotiaamme käytökseltä. Pahinta tämä käytös on niinä päivinä, jos minä ole ollut töissä useamman päivän ja muksut kotona ja sitten koittaa äidin vapaa. Ihan JOKA asiasta hermostutaan ja "tapellaan". Ja kun vain jaksaa itse pitää omat hermonsa viileinä, tajuaa aina jossain välissä, että perimmäinen syy kaikelle on vain sylin kaipuu. Meillä lapset on 10pv/kk hoidossa ja hoidossa menee aina hienosti. Isän kanssa kotona ollessa ei kiukuttele (ainakaan isän mukaan niin paljoa) vaan äidille annetaan heti kunnolla.

Tää muksu ei ole ikinä valittanut kipujaan tai kiukutuksiaan kellekään muulle kuin mulle. Kaikki korvatulehduksetkin kun aikanaan sairasti, saattoi joku hoitaa häntä ko. päivänä ja sanoa, että niin tyytyväinen ja iloinen lapsi, vaan kun minä tulin kotiin, näin jo ovelta, että aha lähdetäänpä lääkäriin.

Nyt 3v:llä tuntuu tosissaan olevan vaikeuksia oman vihansa hallinnan kanssa. On räiskyvä luonne ja kun hän suuttuu, suuttuu ihan täysillä, riehuu eikä kuuntele mitään. Nykyisellään paras ratkaisu on ollut viedä hänet hetkeksi omaan huoneeseen huutamaan pahin kiukku pois, jonka jälkeen käyn kysymässä, että lopetetaanko jo ja sitten halitaan. Yleensä sitten juttelen, että "ymmärrän, että se ja se harmittaa, mutta niin ei voi tehdä" tai jotain. Hetken halien jälkeen on taas rauhallinen itsensä. Mikään kiinnipitämiset tai jäähymatot ei raivarin tullessa auta yhtään mitään vaan pahentaa vain asiaa. Nopeiten harmistus menee pois, kun saa ensin yksin möykätä ja sitten pääsee syliin halimaan. Usein sanoo itsekin ettei tiedä miksi huutaa (jos vain vetaisee pultit jostain tuntemattomasta syystä).

Ihan tämmösellä kyökkipsykologialla ohjaisin sinua kokeilemaan sitä, että lisäät sitä yhteistä öllöttelymöllöttelyaikaanne, tarvittaessa rauhoituspaikkana voi toimia vaikka vessa tms. jossa ei saa paikkoja rikottua. En jättäisi meidän muksua istumaan esim. keittiön nurkkaan jäähymatolle, kun raivarin tullessa meidän muiden näkeminen vain lisää raivoamista. Muista myös positiivinen palaute, halailut ja yhteiset leikit. Ja mikäettei tarvittaessa kysy neuvolasta onko heillä jotain palveluja, joista saisit vinkkejä tilanteeseen, sano, että menee järki tarttee apua NYT.

Lapsi on käyttäytynyt tuolla tavalla jo myös ennen kuin aloitti päiväkodin. Kiukuttelee samalla tapaa myös isälleen ja yhdessä "öllöttelymöllöttelyä" on koitettu lisätä, mutta lapsi menettää hermonsa samantien :/ Nytten sitten naapurit ovat soittaneet lastensuojeluun, että kaltoinkohtelemma ja huudatamme lasta...