Mukavaa kun pimeys

Melko kauan palstalle olen kirjoitellut, tuttuja nikkejä juttujen takaa löytyy, joskus jopa kirjoitustyyli paljastaa kenestä mahdollisesti on kysymys. Kirjoittajista on tullut kuin hyviä ystäviä, jos nimimerkkiä ei pitkään aikaan näy, sitä jo ajattelee missä hän on.

Puhelin ei enää soi niin usein kuin ennen, jolloin sovimme yhteisistä menoista, teattereihin, mennä ulos lounalle, jazz-klubille, pikku matkoille = mm Talinna, kaupunkimatkoille Eurooppaan, konsertteihin ym paikkoihin.Osa tuttavista siirtynyt tuonpuoleisiin. Sisarukset 250km päässä ovat vanhentuneet, tuntevat ajomatkan olevan liian pitkän luokseni, joten heidän tapaaminen on aina ajomatkan takana.

On vain keksittävä uusia menomestoja entisten tilalle. Elämä on alati muuttuvaa, alati elämään tulee jotakin uutta, mikään ei jää paikalleen. Tällaista on yksineläjän elämä. Kellot on siirretty talviaikaan, jo tänä aamuna heräsin 5 - 6 välillä, saa nähdä miten ilta sujuu tuleeko Nukku-Matti silmiin jo aikaisemmin.
Nautinnollisia hetkiä aamukahvista nauttien.

Aamukahvista nyt vielä nautinkin, herättyäni tunti sitten. Tuntuu mukavalta kun suuren lehdettömän tammen läpi pääsee valo paremmin työpöytäni ääreen. Kellon siirto jäi aamuun, tunti sinne tai tänne ei paljon muuta rytmiäni.

Totta on tuo aloituksen oivallus uudistumisesta, vaikkakaan en ole kaivannut lisää ohjelmaa elämääni. Liekö tuo muutto susmorsiamella olis vaikuttanut, kun entiset naapuruussuhteet jäivät?

Palstakin toimii tavallaan sosiaalisena kanssakäymisenä, tuttujen nimien pilkahtaessa aamun vilkaisussa. Olemmehan useimmat kertoneet elämästämme pääpiirteittäin. Joskus vaan surettaa lukiessa, kun sitäkin käytetään hyökkäyksenä kirjoittajaa vastaan.

Syystyöt on saaneet ulkoilemaan enemmän, tulevalla viikolla sekin on taas ohi, jolloin jää aikaa ja voimia osallistua muuhunkin. Täytyy myöntää ainoan sisareni poismenon hiljentäneen itseäni paljon, on tullut kelattua elämää taaksepäin ajatuksissa.

Jäljellä on kuitenkin omat mielenkiintoni kohteet, hyvät ihmissuhteet, joista iloitsen, palstallakin ilonaiheita toisten kuulumisista!

Siirsin kaikki kellot jo illalla klo 8 kieppeilla Tämä seinällä oleva kello oli pysähtynyt siinä yhteydessä mikä aiheutti hämmennystä kun kaikki tuntui menevän sekaisin, epäilin jo järkeäni kun en ollenkaan sopeudu talvi-aikaan.

Hitaaksi menee aivotoiminta, ymmärrys, lottonumeroistakaan ei ollut tietoa, en kyllä muistanut lottua edes jättää kioskilla. Liian suuri rasitus on tuo kellon siirtely. Huomenta!

Kuin normaaliajan kunniaksi päivä ei kai tästä enää valkene paksun pilviverhon takia. Ulkona on yhä hämärää, hyvänen aika! Ja kello kahtatoista näyttää.

Kostealta tuntuva tuuli menee villapuseroiden läpi muina etelävirtauksina. Vilkaisen kalenteria. Näen, että ensiviikon vaihteessa on tuplapyhä. Pyhäinpäivä la.1.11.

Kiitos minuakin muistamisesta, ystäväiset!
Onpa taas ohjelmasatoa tällekin päivälle, no inhimillinen tekijä voipi olla. Hyvänä sisällyksenä ajatus " Voivatko ihmiset nähdä meidät ensin ihmisenä, sitten vasta vammaisena." Toki, tutut ihmiset nähdään täällä Hervannassakin ihmisenä, vammaisuus on sivuseikka.
Toinen on Bunuelin Los Olvidados, pikään aikaan en oo nähnytkään Bunuelin elokuvia, ennen ainakin kylliksi hulluja mikäläisellekin. Kattoo ny, miltä vaikuttaa.
Nyt lähen tossa lähikaupalla käymään, saa happee ja noin 600 mtrin kävelyn.

Kummikaupunkini on Ushuai

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ushuaia

Tietysti vain kuvitteellisessa mielessä. Heillä auringon valo lotossa on nyt tuurin päivät.

Et itkeä saa Argentiina....olikohan se Evitan laulussa.

Upea esitys Seija Simolaltakin.

https://www.youtube.com/watch?v=KTsPREEEcH0

Vaatisi hyvät kajarit, että pääsisi oikeuksiinsa. Prismasta toin 39e maksavat kajarit tähän läppäriin. Niissä jo bassotoimintoakin. subvooterii, mitä lie.