Tietääkö kukaan nettisivua, josta voisi lukea tarkemmin siitä, mitä edellyttä lapsen ANTAMINEN sijaisperheeseen. Kuinka pitkistä ajoista on kysymys? Millainen tulee olla biologisen vanhemman tilanne? (mitkä perustelut hyväksytään) "Tarvitseeko" lapsen voida huonosti vanhemman/vanhempien kanssa, vai riittäkö perusteeksi se, ettei vanhempi itse jaksa/halua huolehtia lapsestaan. Voiko sijoitus olla vaihtoehtona adoptiolle. Ts. jos vanhempi harkitsee lapsen antamista adoptioon, voiko sijoituksella saada lisää "harkinta-aikaa". Jos on siis esim kysymyksessä nuori äiti, jolla on käytännössä mahdollisuus selvitä lapsen kanssa, mutta ei ole halua siihen elämäntilanteessaan, niin voiko tällaisessa tapauksessa lapsen antaa sijaisperheeseen, kunnes äiti on varma joko siityä, että tahtoo pitää lapsen/antaa tämän pois. Entäs käytännön asiat... miten usein vanhempi saa tavata lastaan vai onko tämä tapauskohtaista? Entä miten nuoren lapsen voi antaa sijoitettavaksi?
Asia ei kosketa minua henkilökohtaisesti, mutta olen yleisesti miettinyt tätä asia ja olisin kiinnostunut kuulemaan. En onnistunut löytämään netistä sopivia sivuja, joissa kerrottaisiin tästä. En ehkä osannut laittaa oikeita hakusanoja...
Tietääkö joku siis linkkejä sopiville sivuille, tai osaisiko vastata vaikka kysymyksiini itse?
Asia ei kosketa minua henkilökohtaisesti, mutta olen yleisesti miettinyt tätä asia ja olisin kiinnostunut kuulemaan. En onnistunut löytämään netistä sopivia sivuja, joissa kerrottaisiin tästä. En ehkä osannut laittaa oikeita hakusanoja...
Tietääkö joku siis linkkejä sopiville sivuille, tai osaisiko vastata vaikka kysymyksiini itse?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Äkkiä luin, mutta jos ymmärsin, että vanhemmat eivät ole kypsiä ja pystyviä antamaan lapselle sitä mitä lapsi tarvitsee, vaan haluavat antaa lapsen pois, silti kuitenkin haluavat pitää lapseen kaikki oikeudet, kuten tapaamiset ym. niin silloin tukiperhe on hyvä. Mutta onko se tälle lapselle HYVÄ ratkaisu jos kerran vaan itse pystyy hoitaan lapsensa, eihän se LAPSI ole mikään lainakirja" joka nyt ei huvita, mutta mietin lukisinko sen sitten myöhemmin...periaatteella!
Eikä sijoitukseen nykyään niin tuosta vain pääsekään, siis sijaiskotiin, ovat täynnä kuulemma...mutta laitokseen on pakko päästä.
Yleensä kotiin annetaan kaikki tuki jotta äiti ja isä tulisivat toimeen lapsensa kanssa, kyllä siinä huostaanotossa on painavat syyt oltava, ei niitä lapsia voi keltään poisottaa tuosta vaan!
Jos ei vanhemmat jaksa niin onhan niitä tukiperheitä, jotka sitoutuu hoitamaan, juuri luulisin tälläisissä tapauksissa.
Kun taustoja ei tiedä on vaikea sanoa mitään.
me olimme tuki perheenä helsingille ennen pitkäaikaisia:
ja tukiperhetoiminta oli kerrankuussa viikonloppu ja ehkä viikko-kaksi lomilla lasten kyläilyä meillä.
se ei siis mielestäni vastaa kysyjän ajatukseen.
lähinnä tulisi mieleen lyhytaikainen/määräaikainen sijoitus.
mutta nyky tilanteessa voin vain kuvitella sossun ilmettä, kun äiti pyyhältää lapsi kainalossa toimistoon ja ilmoittaa, ettei viitsi hoitaa muksua nyt vähään aikaan. sijoittakaa sekahdeksi vuodeksi, niin katsotaan viitsinkö sitten.
siis kyllä lyhyeenkin sijoitukseen vaikka kuinka vapaaehtoiseen sijoitukseen vaaditaan nuky rahatilanteissa perusteet ja hyvät perusteet.
kyseiseen kuvitelmaan vastaus olisi mielestäni vanhanaikaisessa _kasvatiksi sukulaisiin_ sijoitus. jos joku huolisi lapsen ottamaan.
Hei kv1 !
Juu käytäntö on niin erilainen varmaan siellä hesassa....me asutaan maaseudulla ja meillä on ollut ns. tukilapsia" ja he ovat koko kesänkin olleet ja yksi oli yli vuoden, se oli niille lapsille hyvä silloin.
Mutta kyllähän lyhyt sijoitus tahtoo venyä pitkäksi sijoitukseksi, mutta ainahan se lapsen etu on päällimmäinen asia.
Ja näitä nimikkeitä voi vääntää mitenkä vain....on viikonloppulapsia, kesälapsia, lomalapsia, kriisilapsia ym.....
Mutta samaa hoitoa tarvitsee kaikki.
Auttaako lakitieto?
Näin sanoo laki (Lastensuojelulaki)
Sosiaalilautakunnan velvollisuus toimenpiteisiin
Sosiaalilautakunnan on ryhdyttävä tämän luvun mukaisiin tukitoimiin viipymättä,
1) jos kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa lapsen tai nuoren terveyttä tai kehitystä; taikka
2) jos lapsi tai nuori käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.
******
Perhehoito ja laitoshuolto tukitoimena
Lapselle voidaan järjestää avohuollon tukitoimena perhehoitoa tai laitoshuoltoa yhdessä hänen vanhempansa, huoltajansa tai sen henkilön kanssa, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on. Kaksitoista vuotta täyttäneelle tätä hoitoa tai huoltoa voidaan järjestää myös yksin häneen kohdistuvana, jos hän itse sitä pyytää tai siihen suostuu. Alle 12-vuotiaalle lapselle sitä voidaan järjestää yksin lapseen kohdistuvana enintään kolmen kuukauden ajaksi, kun lapsen huolenpitoa ei muutoin voida järjestää hänen huoltajansa tai sen henkilön sairauden johdosta, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on, taikka muun vastaavan syyn tähden. Mainittua hoitoa tai huoltoa voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kolme kuukautta.
****
Tarkoitin tosiaan sellaista tilannetta, kun nainen on tullut raskaaksi tahtomattaan ja päätynyt kuitenkin synnyttämään lapsen, mutta ei kuitenkaan koe olevansa halukas/valmis vielä äidiksi. Äiti harkitsee lapsen antamista kokonaan adoptioon, joka tuntuu kuitenkin päätöksenä kovin lopulliselta.
Lapsen kannalta ymmärrän asian itse oikein hyvin. Omasta mielestäni ei ole koskaan lapselle hyväksi riepotella tätä edestakaisin, mutta kuitenkin joissain tapauksissa (jos sijoittaminen ei olisi pysyvää, vaan antaisi aikaa äidille "kasvaa" äitiyteen ja vastuuseen)se voisi ehkä toimia.
Ajatus pomppasi mieleeni luettuani adoptiopalstalta erään nuoren (19v) äidin kirjoituksen. Tämä siis haluaisi antaa lapsensa adoptioon, mutta luulen, että tämä voisi myöhemmin katua noinkin radikaalia ratkaisua.
Nämä adoptio- ja sijaisperheasiat ovat minulle jossain määrin tuttuja. Olen siis itse ottolapsi ja sisareni kummit toimivat sijaisperheenä (heillä on joka kesä paljon kesälapsia, joista osa jää toisinaan pitemmäksi aikaa ja kolme he ovat adoptoineet).
Minulla on biologisen äitini puolelta pikkuveli ("puoli"), joka on nyt 12-vuotias ja elänyt koko ikänsä sijaisperheessä. Biologinen äitini ei ole kyennyt luopumaan enää tästä lapsesta kokonaan. Lapsi tulee viettämään koko elämänsä tuon perheen lapsena (ja kokee sijaisvanhemmat varmasti oikeiksi vanhemmikseen), mutta äiti on saanut tätä kautta mahdollisuuden kuulla lapsen voinnista ja tavata tätä kerran, tai pari vuodessa. Ymmärrän, sillä meitä on yhteensä viisi ja biol. äitimme on joutunut luopumaan kokonaan kaikista meistä neljästä muusta. Lapsen kannalta tämä ei varmaan ole paras vaihtoehto, mutta ei myöskään huonoin.
Mietin joskus myös sijaisperhettä vaihtoehtona abortille. Moni nainen päätyy aborttiin nimenomaan elämäntilantensa perusteella. Koska ei voi etukäteen tietää kaunako elämän järjestäminen lapselle suotuisaksi vie, päädytään raskaudenkeskeytykseen. Moni saa asiansa kuitenkin nopeastikin kuntoon ja siksi olen sitä mieltä, että olisi hyvä tarjota aborttia harkitseville (niille, joiden ainoa peruste on elämäntilanne) muitakin ratkaisumalleja.
Mutta ilmeisesti sijaisperheistä on pulaa. Miksei sijaisvanhemmuudesta puhuta enemmän? Olisi varmaan enemmänkin perheitä, jotka voisivat nimenomaan väliaikaisesti sijoittaa lapsen.
Mietin myös monien nuorten ätien voimattomuutta (kun raskaus ei ole ollut suunniteltu ja kyseessä on yh). Onko näille äideille tarjolla tarpeeksi tukiverkostoja? Millaista lastenhoitopaua näill on mahdollisuus saada. Itse olen etenkin viimeaikoina miettinyt paljon vapaetoistyäötä: En ole mistään kuullut, onko olemassa jokin "vapaaehtoisjärjestö", jonka kautta esim minä. 24-vuotias sinkkuihminen voisin auttaa tukemaan jotakuta nuorta äitiä, joka tarvitsee välillä omaa aikaa? Voisin hyvin osallistua lapsen hoitoon auttamalla jota kuta suht. lähellä asuvaa äitiä tämän kodissa, vaikka siivoamalla, laittamalla ruokaa (vaikka kustantaa ruuat omasta tilipussistani), olla seurana niin äidille, kuin lapselle ja päästää äitiä välillä omille asioilleen ilman lasta. Ja todellakin ihan ilmaiseksi ja motiivina sekä oma tekemisen puute, että halu auttaa.
Hei!
Luin ja rupesin oikein miettiin jälkikäteen kirjoitustasi, koska huomasin, että olit aidolla tavalla ajamassa tään nuoren asiaa, täällä liikkuu kaikenlaista, niin ei sinunkaltaisia ole paljon!
Mistäpäin olet, olisi kiva tutustua?!
Hgistä...
olet oikeassa koko kirjoituksessasi ja erityisesti pidin kohdasta nuorten äitien tukemisesta.
vanhempien keskusteluryhmässä kerran oikein jäimme pohtimaan missä vaiheessa lapsen terveeseen kasvuun olisi oikea aika puuttua ja se on todellakin ENNEN SYNTYMÄÄ.
olisi ihanne, että jokaiselle riskiryhmään kuuluvalle voitaisiin tarjota TEHOKASTA apua jo ennen synnytystä, luoda kanavia ja verkkoja joista saa apua niin omiin jo oleviin kuin lapsen myötö mahdollisesti tuleviin ongelmiin.
samalla sen verkon tulisi olla niin avoin, että kuka tahansa uraegokin tuntisi sen omakseen jos lapsirintamalla tarvitsisi apua. taviksista nyt puhumatikaan.
neuvolan henkisempi jatke tavallaan. neuvolahan on hyvä mutta keskittyy ehkä liikaa terveyden mittaamiseen.
sijaisvanhemmista on pulaa yksinkertaisesti siksi, että lapset ovat entistä vaativampia ja sospuoli myös entistä tiukemmin seuloo valittavat perheet. siis voi ilmoittaa halukkuutesi ja saat lapsen joko heti tai viidenvuodenpäästä, jos jaksat jonottaa. moni luopuu kun odotusaika venyy.
ja lisäksi vauvoja me kaikki ottaisimme ja niitä taas ei ihan heti anneta ja annettaessa huomioidaan biologinen ikäero mahdollisimman hyvin. ei siis vauvaa viisikymmpisille.
mutta kuinka moni 25-30 vuotias oikeasti on halukas sijaisvanhemmuuteen? meitä on sittenkin häviävän pieni joukko joka tuntee vastuuta myös vieraiden lapsista.
sijaislapsi kun olin itse muutaman kuukauden vailla 25v ja mieheni 30v.olisin ollut valmis sijaisvanhemmuuteen jo jonkun verran aiemminkin mutta tuo ikäraja esti.ennen tuota 25 vuoden ikää olin jo saattanut tähän maailmaan 3 biolasta.ekan sain kun olin juuri täyttänyt 18v .enkä hetkeäkään ole katunut sitä että lapsia olen nuorena saanut ja se on sopinut minulle ja olen vastuuni pystynyt kantamaan.meillä kävi silloin kun eka lapsi syntyi neuvolan täti tarkistamassa osaanko huolehtia lapsesta ja osaanko keittää edes kananmunia :)kerran kävivät ja tulivat siihen tulokseen että hyvin pärjätään.vähän huvitti kun aina muistivat muistuttaa että onneksi lapsen isä on vanhempi ja usea sukulainen piti raskautta vahinkona mitä se ei todellakaan ollut.kaikki ei tietenkään ole valmis kasvamaan äitiyteen tuossa iässä ja silloin pitäisi tukea saada mutta itse en hetkeäkään vaihtaisi pois ja nyt kun olen 31v minulla on jo nuorimmatkin lapset eskarissa ja vanhin ylä-asteella.
tuo on muuten ihme että sijaisperheistä on kuulema huutava pula mutta mekin olemme ilmoittaneet olevamme valmiita ottamaan yhden sijaislapsen vielä mutta mitään ei ole sosiaalitoimistosta kuulunut,meillä olisi iän puolesta vielä mahdollisuus ottaa aivan pienikin lapsi ja niitäkin lastenkodeissa on mutta missähän mättää kun tarve ja ja sijaislasta odottavat perheet ei tahdo kohdata,sitten näitä vauvoja pidetään lastenkodeissa jne ja hups ongelmat kärjistyy niin pienillä laitoksissa ja laitostuvat kasvaessaan,sitten on taas vaikeampi sopeutua perheisiin.
Hei!
Me olimme molemmat 25-vuotiaita, kun eka tuli.
Juu, lehdet kirjoittaa, että kodeista pula, mutta kyllä meillekin mahtuisi, kun joukossa isoja, joten se siitä pulasta, vai eikö kelvata, se on toinen asia.
Itsekkin olen kirjoittanut, että on pula perheistä ja ajatellut, ettei meille vaan löydy,
mutta on se sitten muidenkin kohdalla.
Meille muuten tuli vauva, kun olin 46-vuotias, eli vanhemmillekin vauvoja sijoitetaan, aina tilanteen mukaan.
oletteko ilmoittanut moneen kaupunkiin halukkuutenne?me kysyttiin espoosta ja he olisivat olleet kiinnostuneita mutta koska meidän yksi sijoitettu on itä-suomesta niin helsinki,espoo ja vantaa on kuulema tehny sopimuksen että jos perheessä on ennestään sijoitettu lapsi se kaupunki joka on sijoittanut hänet on etusijalla jos haluaa sijoittaa meille lisää ja kun kysyimme he haluaisivat mutta siihen se asia sitten jäikin.itse emme ole kyllä kauheen kiinnostuneita kyseisestä ideasta koska tämä kaupunki on näitä huonoja sijoittajakuntia joiden kanssa saa kaikesta tapella.
Tuo vauvojen oleminen lastenkodeissa yms. paikoissa voi johtua siitäkin, että oikeusprosessit on meneillään. Lasta ei haluta sijoittaa perheeseen ennenkuin huostaanotto on korkeimmassa hallinto-oikeudessa todettu "lailliseksi". Maaseudulla ei laitoksia ole, joten vauvat sijoitetaan suoraan perheeseen ja sijaisperhe elää sitten sen prosessin keskellä uskaltamatta oikein kiintyä lapseen.
En tiedä mistä johtuu tuo tieto, että sijaisvanhemmista on pulaa. Ehkä Etelä-Suomessa onkin, mutta ainakaan täällä "susirajalla" ei taida pulaa olla. Mekin olemme ilmoittaneet halukkuudesta perheen kasvattamiseen, mutta kevään jälkeen ei ole mitään kuulunut. Mitään suuria kaupunkeja ei ole lähelläkään ja pienet kunnat eivät rahan puutteessa huostaanottoja tee, vaikka tarvetta varmaan olisi.
Hei!
Meidän oma sossu tietää, että meille sopisi, mutta luulen, että hän haluaa pitää meitä varalla, jos tulee joku äkkisijoitus, niin on sitten koti valmiina.
Toinen syy on, että jotku ajattelee, kun meillä on kolme isoa opiskelemassa muualla, että he ovat tässä, vaikka he ovat vain viikonloput ja tulevaisuudessa ei niitäkään, kun omaa pesää jo rakennetaan.
Ihan hyvin sisarukset sopisi tähän meille.
Pohjanmaalla on huutava pula sijaisvanhemmista.
Jos haluat lisää lapsia, soittakaa esim. Vaasaan, Seinäjoelle, Kokkolaan.
Meidän puhelin soi jatkuvasti, josko olisi tilaa
ottaa lisää.
Soittaisin heti, jos olisivat vähänkin lähempänä. Tuskin sijoittavat lapsia aivan toiselle puolelle Suomea, pitkien välimatkojen päähän. Ja enpä ole itsekään valmis yli 200 km:n välimatkoihin.