seinä/kaappikello ja naapurit

mummeli ja kellot

Olen sitä mieltä kun olen kolmen seinäkellon ja yhden kaappikello-tyylisen kellon omistaja, että kellot on luojan lahja yksinäiselle ihmiselle ja samoin musiikki ja tv sekä stereot. Minulla on myös kotiteatteri jota en kuuntele mutta useimmiten kun olen yksin niin kellot on päällä kymmeneen illalla ja radio tai tv on päällä. En itse häiriinny kelloista enkä ymmärrä miksi ne päivällä hiljaisuuden alkamiseen saakka saisi olla päällä ja aamulla kun hiljaisuus päättyy niin kyllä ne on laitettava päälle. Yöllä ne on kiinni. Tämä on meidän kerrostalossa onnistunut ainakin tähän asti ja kelloista osa on minulla olleet ainakin vuodesta 2011. Toivon lisäajatuksia ja myönteisiä kokemuksia naapureista sekä heidän kelloistaan sekä naapurin äänistä. Minulla ainakin on hyvät naapurit. Kukaan ei ole valittanut. Ainakaan ei vielä. Meillä on kiviseinät. Johtuneeko siitä vai rauhallisista paljon elämää nähneistä naapureista.

220

4980

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • herätys

      On se mukavaa että joku muukin rakastaa kelloja enkä vain minä. On mukavaa kun yksin asuu kun kello soi seinällä. Lisäksi naapurillakin on kello ja meidän talossa useita. Siksi kai kukaan ei meilläkään valittele. On lisäksi mukavaa kun voi käydä ihmisten aikaan nukkumaan ja levätä ilman häiriötä aamuun asti. Eläimetkään ei talossamme ole häirinneet ja siksi kelloni ovatkin nykyisin aina päivällä päällä. Yöksi pistän ne hiljaiseksi. Kannattaa kokeilla.

      • miun maun mukkaa

        miula ei ou ollunna mittää sitä vasttaan, jotta eikö nuapurista saisi kuulluu muitakkii iäniä kuin jonnii joutavvoo telekkarin iäntä. ite mie kuntelen seinäkellön iäntä ja oun niin tottuna, jotta en ainnaa kuule, kun kello soip. ei ou nuapur valittana, johtunnoonko siitä, että oun kohta kuuskymppinen naisimmeinen. telekkarin iäni ei miulta kuulu nuapurriin, koska piän telekkarin hilijasella ja soittelen seinäkellolla sitten kovemppoo. kukkaan ei ou kierroon kahtona, vaikka kello on lyönä kerran kolomelta yölä ja joskus kuuvelta uamulla. johttuu varmmaan siitä, kummie ylleesä en kestä kelloo yölä, joten miekkii seisautan kellon illala ennen ku mänen uinummaan. jos joku ei tykkee nuapurin iänistä, nin muuttakkaan tokkiisa muaseuvule, nin suapi rauhan ja suapi hilijasuutta. jonnii joutavvoo panettelluu en harrasta ja juoruja en levittele, se on miun siäntöni elämässä. silleesä pärjevvää.


      • seinäkello nuapurissa.
        miun maun mukkaa kirjoitti:

        miula ei ou ollunna mittää sitä vasttaan, jotta eikö nuapurista saisi kuulluu muitakkii iäniä kuin jonnii joutavvoo telekkarin iäntä. ite mie kuntelen seinäkellön iäntä ja oun niin tottuna, jotta en ainnaa kuule, kun kello soip. ei ou nuapur valittana, johtunnoonko siitä, että oun kohta kuuskymppinen naisimmeinen. telekkarin iäni ei miulta kuulu nuapurriin, koska piän telekkarin hilijasella ja soittelen seinäkellolla sitten kovemppoo. kukkaan ei ou kierroon kahtona, vaikka kello on lyönä kerran kolomelta yölä ja joskus kuuvelta uamulla. johttuu varmmaan siitä, kummie ylleesä en kestä kelloo yölä, joten miekkii seisautan kellon illala ennen ku mänen uinummaan. jos joku ei tykkee nuapurin iänistä, nin muuttakkaan tokkiisa muaseuvule, nin suapi rauhan ja suapi hilijasuutta. jonnii joutavvoo panettelluu en harrasta ja juoruja en levittele, se on miun siäntöni elämässä. silleesä pärjevvää.

        Minnoon ostanna yhen kellon yhen suven aikkaan ja nyt se soip seinälä. Ei ou tarvinna kyselä nuapurin mielpijettä jotta mittee tykkevvää ku se ilimassoo ihtesä iha toillaan sillon tällön hihkumala kovaiänisesti seinän takana jotta kuulluu miun puolele asti. Tämä vain miun piän sisälä van en ou nuapurrii häirinnä kyselyilä ku alakerran naisimmeistä jonka kansa huastelttiin männä viikkoloila yhen kerran ja eihä tuo huastana mittää pahhoo eikä vasttaankkaa väittämä. Oun siis ihan tyytyväine jotta ku siehhii kelloo soitallat nin uattele nuapurriis pikkusen jotta ei naisimmeiset silimile hypi. Ou ite hilijane kelloloistas elämä iännähä kellekkään jotta siula niitä ois. Sillon suat rauhan siihen asti ku tulloot huommoommaan jotta siulahan se soip. Oun ite suana kuulla jotta yhelähhii vanhala mummola olj kuappikello. Ei mummo huomenna kahttoo jotta kuulluuko iän muihen asunttoon. Ku kuulu nin tämä nuapur olj kielinä kellosepäle. Seppä olj tiennä van mummopa ei ja niin nuapurit joutuvat opettelemmaan kuappikellon iänen kuntelun eikä kukkaa toista kerttoo naputtana kellon iänestä. Mummo soitteloo kelloosa vielähhii jos ei ou kuollunna. Miehhii halluisin kuappikellon van ei kammarissa ou tilloo. Tyytyväine oun seinäkelloonnii. Tässäpä tätä. On se muka voi ku työhhii uskallatta käyttee ja näyttee ommoo kieltä. Tätä pohjos karjalloo.


      • könnin kello
        seinäkello nuapurissa. kirjoitti:

        Minnoon ostanna yhen kellon yhen suven aikkaan ja nyt se soip seinälä. Ei ou tarvinna kyselä nuapurin mielpijettä jotta mittee tykkevvää ku se ilimassoo ihtesä iha toillaan sillon tällön hihkumala kovaiänisesti seinän takana jotta kuulluu miun puolele asti. Tämä vain miun piän sisälä van en ou nuapurrii häirinnä kyselyilä ku alakerran naisimmeistä jonka kansa huastelttiin männä viikkoloila yhen kerran ja eihä tuo huastana mittää pahhoo eikä vasttaankkaa väittämä. Oun siis ihan tyytyväine jotta ku siehhii kelloo soitallat nin uattele nuapurriis pikkusen jotta ei naisimmeiset silimile hypi. Ou ite hilijane kelloloistas elämä iännähä kellekkään jotta siula niitä ois. Sillon suat rauhan siihen asti ku tulloot huommoommaan jotta siulahan se soip. Oun ite suana kuulla jotta yhelähhii vanhala mummola olj kuappikello. Ei mummo huomenna kahttoo jotta kuulluuko iän muihen asunttoon. Ku kuulu nin tämä nuapur olj kielinä kellosepäle. Seppä olj tiennä van mummopa ei ja niin nuapurit joutuvat opettelemmaan kuappikellon iänen kuntelun eikä kukkaa toista kerttoo naputtana kellon iänestä. Mummo soitteloo kelloosa vielähhii jos ei ou kuollunna. Miehhii halluisin kuappikellon van ei kammarissa ou tilloo. Tyytyväine oun seinäkelloonnii. Tässäpä tätä. On se muka voi ku työhhii uskallatta käyttee ja näyttee ommoo kieltä. Tätä pohjos karjalloo.

        Herree tok huommoommaan jotta tiällä on immeisii, jotka lukkoot siun teksttii. Eivät sua selevvee siun levveestä murtteestas. Miulakkii on könnin kello ja huastelen näin mitä piähän tulloo, jokahinen suap uskkoo tahi olla uskomata. Se könnin kello on kaks metrrii korkkee ja ku kuappikello, van sittäi sanottaan könnin kelloks. Miun mielkuvituksessa nimittäin. Jokkainen ku suap huasttoo mittäi tykkevvää. Mie tykkeen sen iänestä ja ku helssinkiläineh tokas, jotta kyllon kovaiänine kello, nin miun teki miel sannoo, jotta mitäkä siehhii tiijjät kelloloista, ku et ou kuuna kullan valakkeena könnin kelloo eis nähnynnä. Sain kellon yheltä vanahalta opettajalta, joka halus sille hyvän koin, ku ol muuttamassa pienemppää asunttoo. Se pelekäs sen joutuvan muuten roskiksseen. Nyt miula on kaksiossa kuappikello, joka soip joka puoles tunti ja joka on yöläkkii piälä. Nuapur ol valittana polliisile ku isännöitsijä ol huastana, jotta eihä hiän kelloo voi toisen kojissa käyä seisauttamassa, joten nuapur teki ilimotuksen polliisile. Polliissipa sano jotta ei hyö voi ku hätätilantteessa seisauttoo kenennnii kelloo. Kyllähä kellon pitäsi suaha soija rauhassa. No nuapur ol männä liäkärile ja pyytänä liäkkeet ja liäkärin toistuksen, jotta saisi kellon hilijaseks, van isäntäpä sanokkii sille, jotta hänestä se on tottumiskysymys ja teilä on unliäkkeet, joten ei hänestä pitäsi enempiä valitela. Mänkkee polliissile, jos halluutta seissauttoo sen kellon ja hiän tiettää, jotta usseen seinän takana on seinäkelloja ja muitakkii, joila niitä on. Usseita kuulema, joten nyt nuapur on tehnä pikasen anomuksen suaha uus asunto. Syy on kuulema, jotta joka puolela tikittää seinniin takana ja nuapurin piässä ertoten. Yritettään soppeuttuu toissiin ja kelloloihin. Kyllähä se on niin, jotta iäntä sitä mualimmaan mahttuu, van ei joka eläjän piänuppiin. Sairauven sattuissa mänkkee liäkärriin. Suatta liäkkeet. Ja miusta se ei ou kellon syy, jos toisen piässä tikittää, vuan hermojen. Hyvvee tättäi päivvee jokkaisele.


      • nuapuri
        könnin kello kirjoitti:

        Herree tok huommoommaan jotta tiällä on immeisii, jotka lukkoot siun teksttii. Eivät sua selevvee siun levveestä murtteestas. Miulakkii on könnin kello ja huastelen näin mitä piähän tulloo, jokahinen suap uskkoo tahi olla uskomata. Se könnin kello on kaks metrrii korkkee ja ku kuappikello, van sittäi sanottaan könnin kelloks. Miun mielkuvituksessa nimittäin. Jokkainen ku suap huasttoo mittäi tykkevvää. Mie tykkeen sen iänestä ja ku helssinkiläineh tokas, jotta kyllon kovaiänine kello, nin miun teki miel sannoo, jotta mitäkä siehhii tiijjät kelloloista, ku et ou kuuna kullan valakkeena könnin kelloo eis nähnynnä. Sain kellon yheltä vanahalta opettajalta, joka halus sille hyvän koin, ku ol muuttamassa pienemppää asunttoo. Se pelekäs sen joutuvan muuten roskiksseen. Nyt miula on kaksiossa kuappikello, joka soip joka puoles tunti ja joka on yöläkkii piälä. Nuapur ol valittana polliisile ku isännöitsijä ol huastana, jotta eihä hiän kelloo voi toisen kojissa käyä seisauttamassa, joten nuapur teki ilimotuksen polliisile. Polliissipa sano jotta ei hyö voi ku hätätilantteessa seisauttoo kenennnii kelloo. Kyllähä kellon pitäsi suaha soija rauhassa. No nuapur ol männä liäkärile ja pyytänä liäkkeet ja liäkärin toistuksen, jotta saisi kellon hilijaseks, van isäntäpä sanokkii sille, jotta hänestä se on tottumiskysymys ja teilä on unliäkkeet, joten ei hänestä pitäsi enempiä valitela. Mänkkee polliissile, jos halluutta seissauttoo sen kellon ja hiän tiettää, jotta usseen seinän takana on seinäkelloja ja muitakkii, joila niitä on. Usseita kuulema, joten nyt nuapur on tehnä pikasen anomuksen suaha uus asunto. Syy on kuulema, jotta joka puolela tikittää seinniin takana ja nuapurin piässä ertoten. Yritettään soppeuttuu toissiin ja kelloloihin. Kyllähä se on niin, jotta iäntä sitä mualimmaan mahttuu, van ei joka eläjän piänuppiin. Sairauven sattuissa mänkkee liäkärriin. Suatta liäkkeet. Ja miusta se ei ou kellon syy, jos toisen piässä tikittää, vuan hermojen. Hyvvee tättäi päivvee jokkaisele.

        Hyvvee päivve siulekkii. Mie oon kansa samoilta seuvvuilta ku siekkii. Ossoon huastella kansa. Luin siun kirjotuksen ja kattelin jotta taijjan tunttee nuapurin. Mie kansa kuulin meijjän toisesta nuapurista. Ei ou suana asunttoo vielä. Sekö se on se könnin kello joka tikittää seinniin takana miulakkii. Ei uskosk jotta niinnii kalliin kellon on ollu heittämässä. Ymmärrän hyvin ylyppeyvven joka siula on ku oot suana kellon. Oot varmmaan kuullu miunnii puolelta kellon iänen. Miula on äitvainnoon seinäkello. Vanha junghanssi. Osovvaa lyyvvä kunnola eikä seisahu. Kyllä mie ymmärrän jotta tätä meijjän kieltä ei joka poika ossoo ja ku huastellaan nin huastellaannii kunnola. Se nuapur on ottana ja puhuna muihen mielen tervveyvestä ku pittäät moissii kelloja van ei oo hoitajat eikä liäkär sanona muuta ku jotta sekkii on yksilölline assii kuka misttää tykkevvää. Jotta tässäpä näitä tervveissii tiältä kotseuvvulta.


      • herätyskellon soitto
        nuapuri kirjoitti:

        Hyvvee päivve siulekkii. Mie oon kansa samoilta seuvvuilta ku siekkii. Ossoon huastella kansa. Luin siun kirjotuksen ja kattelin jotta taijjan tunttee nuapurin. Mie kansa kuulin meijjän toisesta nuapurista. Ei ou suana asunttoo vielä. Sekö se on se könnin kello joka tikittää seinniin takana miulakkii. Ei uskosk jotta niinnii kalliin kellon on ollu heittämässä. Ymmärrän hyvin ylyppeyvven joka siula on ku oot suana kellon. Oot varmmaan kuullu miunnii puolelta kellon iänen. Miula on äitvainnoon seinäkello. Vanha junghanssi. Osovvaa lyyvvä kunnola eikä seisahu. Kyllä mie ymmärrän jotta tätä meijjän kieltä ei joka poika ossoo ja ku huastellaan nin huastellaannii kunnola. Se nuapur on ottana ja puhuna muihen mielen tervveyvestä ku pittäät moissii kelloja van ei oo hoitajat eikä liäkär sanona muuta ku jotta sekkii on yksilölline assii kuka misttää tykkevvää. Jotta tässäpä näitä tervveissii tiältä kotseuvvulta.

        Taidatte olla tuttuja koska se kuultaa puheestanne. Tiedätte samoja asioita. Tai samanlaisia tapauksia. Tiedän itsekin tapauksia joissa kellon ääni jäi soimaan asukkaan päässä kun toisessa asunnossa soi vanha herätyskello joka loksutti päivät pääksytysten. Ei siis ihme. Kaikkien hermot ei ole rautaa varsinkaan jos on yöllä töissä ja päivällä pitäisi nukkua. Ajatellaan siis kanssa ihmisiä ja soitellaan kuka milläkin kuten minäkin isolla kovaa lyöntejä naputtavalla vanhalla herätyskellolla ja uuden aikaiselma kelloradiolla.


      • hermoherkät naapurit
        herätyskellon soitto kirjoitti:

        Taidatte olla tuttuja koska se kuultaa puheestanne. Tiedätte samoja asioita. Tai samanlaisia tapauksia. Tiedän itsekin tapauksia joissa kellon ääni jäi soimaan asukkaan päässä kun toisessa asunnossa soi vanha herätyskello joka loksutti päivät pääksytysten. Ei siis ihme. Kaikkien hermot ei ole rautaa varsinkaan jos on yöllä töissä ja päivällä pitäisi nukkua. Ajatellaan siis kanssa ihmisiä ja soitellaan kuka milläkin kuten minäkin isolla kovaa lyöntejä naputtavalla vanhalla herätyskellolla ja uuden aikaiselma kelloradiolla.

        Tää on ominta itseäni nyt kun kirjotan. Meillä on naapurissa seinäkello ja moinen häiritsee tuntuvasti muita naapureita. On tikittävä ääni joka kuuluu herkkäkorvaiselle naapurille. Hän on kyllä valittanut mutta voi nukkua töihin menoon saakka toisessa huoneessa jonne kellon ääni ei kaiu. Näin ollen olen kuullut hänen puhelleen ja kyselleen isännöitsijän mielipidettä ja hän ei halua puuttua asiaan sillä ei hän voi kenenkään kelloa käydä pysäyttämässä. Se on lain vastaista ja ei hänen mielestään vika ole naapurin kellossa vaan valittajassa, joka voisi mennä kyselemään, mitä lääkäri on mieltä, sillä edes poliisi ei isännöitsijän mielestä voi kelloa pysäyttää, kunhan on hiljaisuus-aikana hiljaa. Ei kai kyse lienekään kellon äänestä, vaan herkistä korvista. Korvatulpatkin on keksitty ja eihän ole moisen seinän vieressä pakko nukkua, jos se onnistuu muuallakin. Olen kuullut hänen ottaneen kantaa muutenkin kellon omistajaan ja kyselleen muiden mielipidettä ja saaneen selville, että alakerrassa ja toisessa rapussa on isoja kelloja, jotka kuuluu läpi yön ja joista toinen naapuri valittelee. Hermonsa kullakin, mutta niitäkin voi rentouttaa ja hoitaa. Eikä aina vahtia, soiko kello taas vai ei.


      • naapurin akka
        hermoherkät naapurit kirjoitti:

        Tää on ominta itseäni nyt kun kirjotan. Meillä on naapurissa seinäkello ja moinen häiritsee tuntuvasti muita naapureita. On tikittävä ääni joka kuuluu herkkäkorvaiselle naapurille. Hän on kyllä valittanut mutta voi nukkua töihin menoon saakka toisessa huoneessa jonne kellon ääni ei kaiu. Näin ollen olen kuullut hänen puhelleen ja kyselleen isännöitsijän mielipidettä ja hän ei halua puuttua asiaan sillä ei hän voi kenenkään kelloa käydä pysäyttämässä. Se on lain vastaista ja ei hänen mielestään vika ole naapurin kellossa vaan valittajassa, joka voisi mennä kyselemään, mitä lääkäri on mieltä, sillä edes poliisi ei isännöitsijän mielestä voi kelloa pysäyttää, kunhan on hiljaisuus-aikana hiljaa. Ei kai kyse lienekään kellon äänestä, vaan herkistä korvista. Korvatulpatkin on keksitty ja eihän ole moisen seinän vieressä pakko nukkua, jos se onnistuu muuallakin. Olen kuullut hänen ottaneen kantaa muutenkin kellon omistajaan ja kyselleen muiden mielipidettä ja saaneen selville, että alakerrassa ja toisessa rapussa on isoja kelloja, jotka kuuluu läpi yön ja joista toinen naapuri valittelee. Hermonsa kullakin, mutta niitäkin voi rentouttaa ja hoitaa. Eikä aina vahtia, soiko kello taas vai ei.

        Mitäs sitä kelloja kuuntelemaan ellei satu asumaan kerrostalossa tai koviin ääniin ihastuneen rouvan/herran naapurissa tai jopa samassa taloudessa. Kellojen soidessa yötä päivää. Ja kun toinen ei saa nukuttua ellei seinäkello lyö tssatuntilyöntejä ja toinen taas ei nuku jos lyö. Samoin naapurit. Ja vielä kun pieni teini-ikäinen nuori joka ei herää kelloradion soittoon, pitää herätyskelloa peltisessä pesuvadissa että kuulisi paremmin kun tämä vanha kello alkaa soida. Lisäksi kun yläkerroksessa nuori pari riitelee ensin ja sen jälkeen näiden naapurissa alkaa huuto oman naapurin takia, johon yhtyy alakerran mastiffi ja yläkerran terrieri viereisen rapun monirotuisen koiran säestäessä näitä kahta. Varsinkin kun lapset juoksee rapussa ja lisänä yötyöläiselle joka päivä parhaaseen uniaikaan tehtaan pilli huutaa työajan alkaneeksi ja päättyneeksi ja kahdentoista aikaan kaikelle kansalle keskipäivän lyönnit. Näin se naapuri kävi apteekista korvatulpat ja onnistui nukkumaan seuraavana päivänä iltaan asti. Ääniin totuttelu onnistuu kun ei eristäydy elämästä ääni-tyhjiöön. Nyt laitan tuon kaappikellon päälle. Pitää sen lyödä ja aikaa näyttää naapurin uhallakin.


      • nuapurin sopu
        naapurin akka kirjoitti:

        Mitäs sitä kelloja kuuntelemaan ellei satu asumaan kerrostalossa tai koviin ääniin ihastuneen rouvan/herran naapurissa tai jopa samassa taloudessa. Kellojen soidessa yötä päivää. Ja kun toinen ei saa nukuttua ellei seinäkello lyö tssatuntilyöntejä ja toinen taas ei nuku jos lyö. Samoin naapurit. Ja vielä kun pieni teini-ikäinen nuori joka ei herää kelloradion soittoon, pitää herätyskelloa peltisessä pesuvadissa että kuulisi paremmin kun tämä vanha kello alkaa soida. Lisäksi kun yläkerroksessa nuori pari riitelee ensin ja sen jälkeen näiden naapurissa alkaa huuto oman naapurin takia, johon yhtyy alakerran mastiffi ja yläkerran terrieri viereisen rapun monirotuisen koiran säestäessä näitä kahta. Varsinkin kun lapset juoksee rapussa ja lisänä yötyöläiselle joka päivä parhaaseen uniaikaan tehtaan pilli huutaa työajan alkaneeksi ja päättyneeksi ja kahdentoista aikaan kaikelle kansalle keskipäivän lyönnit. Näin se naapuri kävi apteekista korvatulpat ja onnistui nukkumaan seuraavana päivänä iltaan asti. Ääniin totuttelu onnistuu kun ei eristäydy elämästä ääni-tyhjiöön. Nyt laitan tuon kaappikellon päälle. Pitää sen lyödä ja aikaa näyttää naapurin uhallakin.

        Tuossa tuo kunnelttuu kelloo ku outellunna oun nuapurrii kylmään. Van en tunne häntä, van se o yhtteistä jotta sillähhii on kello. Iso ilimaton yl kaks metrrii korkkee kuappikello ja miun seinäkello käyp aikkoo suurin piirtein sammoin aikkoin ku sen kello. Ei häntä ou ottana ihtteesä vaikka kuulluu tuo van niin se vanha junghanssikkii kuulluu. Näin on rauha jonniilainen tehtynä kahen nuapurin välile. Muut nuapurit suap olla mitä mieltä tykkevväät. Olhan tuo nuapur rapun polliissimies sanona nuapurile, jotta kymmenen jäläkkeen metelöinti vaikka kellolla on kielletty. Johon nuapur ok todenna jotta siinäpä polliissin tillootta kelloo pyssäyttämmään. Isännöitsijä ku hyväkssyy hänennii kuappikellon. Tämä on se rauha, jonka kellon omistajat nuapurien kansa usseimmat jouttuu tekemmään.
        Kunha otan ja hankin kolome metrisen kuappikellon, nin asettuu nuapur rapun miessii olemmaan immeisiks. Joutavan päivästä turvan soittoo pienestä assiista. Ei tiukkaan oteta tätä vakavasti.


      • Kilikolinkilinkolin
        nuapurin sopu kirjoitti:

        Tuossa tuo kunnelttuu kelloo ku outellunna oun nuapurrii kylmään. Van en tunne häntä, van se o yhtteistä jotta sillähhii on kello. Iso ilimaton yl kaks metrrii korkkee kuappikello ja miun seinäkello käyp aikkoo suurin piirtein sammoin aikkoin ku sen kello. Ei häntä ou ottana ihtteesä vaikka kuulluu tuo van niin se vanha junghanssikkii kuulluu. Näin on rauha jonniilainen tehtynä kahen nuapurin välile. Muut nuapurit suap olla mitä mieltä tykkevväät. Olhan tuo nuapur rapun polliissimies sanona nuapurile, jotta kymmenen jäläkkeen metelöinti vaikka kellolla on kielletty. Johon nuapur ok todenna jotta siinäpä polliissin tillootta kelloo pyssäyttämmään. Isännöitsijä ku hyväkssyy hänennii kuappikellon. Tämä on se rauha, jonka kellon omistajat nuapurien kansa usseimmat jouttuu tekemmään.
        Kunha otan ja hankin kolome metrisen kuappikellon, nin asettuu nuapur rapun miessii olemmaan immeisiks. Joutavan päivästä turvan soittoo pienestä assiista. Ei tiukkaan oteta tätä vakavasti.

        Entäs jos naapuri laittaa tuulikelloja kilkuttamaan sun makuuhuoneesi ikkunan viereen? Tykkäisisitkö?

        https://www.google.fi/search?q=Tuulikello&biw=1280&bih=864&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=ZTaCVJXkDInmyQOCsoKQDw&ved=0CDYQsAQ


      • tuutulaulu ei auta

      • pänni se minnuuhhii
        tuutulaulu ei auta kirjoitti:

        Erittäin paljon. Minulla on tuulukellon tyyppinen soittaja parvekkeella kellojen lisäksi.

        Tukka nuapule ja eiku mänöks, nimittäin jos ei miellytä. Nuapurasunttoon kuulluu jos kuulluj. Ei pie herkisttee korvijjaan niin että kuulostelloo jokahisen pierasun nuapurissa. Ja virkamiehilä liennöö muutahhii tekemistä ku vatvouttuu eis takasi nuapurijen välilä vahttoomassa, mittee se naisimmeinen nyt suap aikaseks. Ja kuka kumma se herätyskellola nyt soitteli. Ja kenenkäs ratijo se nyt huuttaa. Ja uskalttaakos se mummo ennee soitela kelloloila, jos nuapur polliissile ja isännöitsijäle, sosiaalihuolttoon ja omale liäkärilleen on valitellu piän särkkyy ja ku ei sua muata hiän rauhassa. Nuapurin mummo kuulema häirihttöö kelloloila.
        Hermoloista ja katteuvesta liennöö kyse. Siitä ijänikkuisesta suomalaisten suurimmasta sairrauvesta, joka aiheuttaa itkkuu, valittelluu, haukkuja, piän särkkyy ja jopa kuulemma vaikka avijoeron, jos ei mäne mieltä myöten assiit. On myös ukkoloihen tauti. Tämä tästä. Pitäkkee kiini ite miärräämis oikeuvesta, Itsenäisyyvestänny jonnii joutavviin katteellisten juoruakkojen ja ukkojen eissä, joile jokkainen naisimmeinen vois lainnaan anttoo hammeen. Ovat nii akkamaissii toissiisa haukkuissaan. Hyvän aikkoo oun kunnellunna muutaman nuapurin haukkuu seinän takkoo, kun ehttiit, kenelä on mitäkkii ja kuka on miestä vaila ja kennenkä mies kuluki kenennii kansa ja kuka näki ja missä ja millon. Kello seinälä soip ja rauhottaa mieltä ja tuop tuntteen, jotta ei ne vielä tiiä immeisten kaikkii assiita. Vaikka kyllä ne yrittäät. Lopulta ne haukku isännöitsijän ku ei ollu mieliks eikä kertoja asijoita. Sinne tais männä miessii asijoita kyselemmään van ei suana tiettoo. Yhtä ok jo varottana liiallisesta uteliaisuuvvesta, ku ok tentanna isännöitsijjää ja vuatina tiettee asijoita. Tämä ok tässä. Ei jouvva pohtimmaan kaikkii juoruakkojen asijoita. Varsinnii ku ovat ottanneet ukot avuksseen. Se ol siinä.


      • korjaus
        pänni se minnuuhhii kirjoitti:

        Tukka nuapule ja eiku mänöks, nimittäin jos ei miellytä. Nuapurasunttoon kuulluu jos kuulluj. Ei pie herkisttee korvijjaan niin että kuulostelloo jokahisen pierasun nuapurissa. Ja virkamiehilä liennöö muutahhii tekemistä ku vatvouttuu eis takasi nuapurijen välilä vahttoomassa, mittee se naisimmeinen nyt suap aikaseks. Ja kuka kumma se herätyskellola nyt soitteli. Ja kenenkäs ratijo se nyt huuttaa. Ja uskalttaakos se mummo ennee soitela kelloloila, jos nuapur polliissile ja isännöitsijäle, sosiaalihuolttoon ja omale liäkärilleen on valitellu piän särkkyy ja ku ei sua muata hiän rauhassa. Nuapurin mummo kuulema häirihttöö kelloloila.
        Hermoloista ja katteuvesta liennöö kyse. Siitä ijänikkuisesta suomalaisten suurimmasta sairrauvesta, joka aiheuttaa itkkuu, valittelluu, haukkuja, piän särkkyy ja jopa kuulemma vaikka avijoeron, jos ei mäne mieltä myöten assiit. On myös ukkoloihen tauti. Tämä tästä. Pitäkkee kiini ite miärräämis oikeuvesta, Itsenäisyyvestänny jonnii joutavviin katteellisten juoruakkojen ja ukkojen eissä, joile jokkainen naisimmeinen vois lainnaan anttoo hammeen. Ovat nii akkamaissii toissiisa haukkuissaan. Hyvän aikkoo oun kunnellunna muutaman nuapurin haukkuu seinän takkoo, kun ehttiit, kenelä on mitäkkii ja kuka on miestä vaila ja kennenkä mies kuluki kenennii kansa ja kuka näki ja missä ja millon. Kello seinälä soip ja rauhottaa mieltä ja tuop tuntteen, jotta ei ne vielä tiiä immeisten kaikkii assiita. Vaikka kyllä ne yrittäät. Lopulta ne haukku isännöitsijän ku ei ollu mieliks eikä kertoja asijoita. Sinne tais männä miessii asijoita kyselemmään van ei suana tiettoo. Yhtä ok jo varottana liiallisesta uteliaisuuvvesta, ku ok tentanna isännöitsijjää ja vuatina tiettee asijoita. Tämä ok tässä. Ei jouvva pohtimmaan kaikkii juoruakkojen asijoita. Varsinnii ku ovat ottanneet ukot avuksseen. Se ol siinä.

        Kirjoittamani jutut ovat suurimmaksi osaksi mielikuvituksen tuotetta. Vain osa on otettu jostain.


      • Anonyymi
        miun maun mukkaa kirjoitti:

        miula ei ou ollunna mittää sitä vasttaan, jotta eikö nuapurista saisi kuulluu muitakkii iäniä kuin jonnii joutavvoo telekkarin iäntä. ite mie kuntelen seinäkellön iäntä ja oun niin tottuna, jotta en ainnaa kuule, kun kello soip. ei ou nuapur valittana, johtunnoonko siitä, että oun kohta kuuskymppinen naisimmeinen. telekkarin iäni ei miulta kuulu nuapurriin, koska piän telekkarin hilijasella ja soittelen seinäkellolla sitten kovemppoo. kukkaan ei ou kierroon kahtona, vaikka kello on lyönä kerran kolomelta yölä ja joskus kuuvelta uamulla. johttuu varmmaan siitä, kummie ylleesä en kestä kelloo yölä, joten miekkii seisautan kellon illala ennen ku mänen uinummaan. jos joku ei tykkee nuapurin iänistä, nin muuttakkaan tokkiisa muaseuvule, nin suapi rauhan ja suapi hilijasuutta. jonnii joutavvoo panettelluu en harrasta ja juoruja en levittele, se on miun siäntöni elämässä. silleesä pärjevvää.

        Mulla sellainen ongelma, että ostin vanhan seinäkello ja se ei pidä ku pienen äänen ei sitä ihanaa kuin kuuluisa olla 😉


    • Boiinggg:..

      .

      Miksi ne pitää laittaa kiinni ei se boing ääni kyllä voi kuulua häiritsevästi jos on normaalisti rakennettu

      .

      • hyvin män assiit

        nuapurhuussin seinäle kuulluu kuulema täähhii kello. Käkikello on mukava kunneltava. Kun siihen oikkeen tottuu vuoskymmenniin kulluissa nin ei herkkiisi millään sitä pois.heittee muuten kun huolttoon mitä tarvihttoo. Samaten se on tämä nii kuappi ja seinäkellon laita. Toinen kun sannoo dingdong, nin toinen sannoo do doing, do doing, kolomannen sannoissa vaikkapa jotta po poing, po poing. Eihän se häiriöks miule itele oo, jos ei vain nuapurin rouva-immeinen suane piänsärkkyy. Onha se toillaan särkyliäke keksitty, joten en oo aikkoin ennee sen kummemmin valituksia seinän takkoo kunnellunna. Eikä ou isäntäkkää ottana yhteyttä, joten soitellen etteenpäin.


      • turisko
        hyvin män assiit kirjoitti:

        nuapurhuussin seinäle kuulluu kuulema täähhii kello. Käkikello on mukava kunneltava. Kun siihen oikkeen tottuu vuoskymmenniin kulluissa nin ei herkkiisi millään sitä pois.heittee muuten kun huolttoon mitä tarvihttoo. Samaten se on tämä nii kuappi ja seinäkellon laita. Toinen kun sannoo dingdong, nin toinen sannoo do doing, do doing, kolomannen sannoissa vaikkapa jotta po poing, po poing. Eihän se häiriöks miule itele oo, jos ei vain nuapurin rouva-immeinen suane piänsärkkyy. Onha se toillaan särkyliäke keksitty, joten en oo aikkoin ennee sen kummemmin valituksia seinän takkoo kunnellunna. Eikä ou isäntäkkää ottana yhteyttä, joten soitellen etteenpäin.

        Sennii räränokka, ku ei ossoo käyttäyttyy. Sano talon emäntä kun poikatessun ulos ajoi.
        Kumu kuulluu, totes eräs ukko. Ja jos ei piässä jyskytä, nin ei sitte missää. Ja mitä sie sillää tiijola tiet, jotta kulukkooko se sennii kansa ja onko se jo ... Näin se piänuppi ottaa toillaan toisten nuapurien puhheet. Nuapurit suapi puhheen vuoron yks kerrallaan ja isäntä lopettaa turhat turinat. Kello voi toimmii ystävänä.
        Kun uamula herevvää, nin ikkuine ystävä on tervehtimässä heti uamutuimmaan kirkkaala iänelä, joka kuulluu muilehhii. Tätä ihanuutta en anna pois. Sen verran oun vuossiin kulluissa ihastuna kelloloihi. Kun o levoton ja hermostuna, nin mikä parempi ku omala iänelä huasteleva seinä tahi kuappikello. Kaver rauhottaa mieltä ja on ainnaa vasttaan ottamassa, ku tulloo kottiin. Himmaa. Sano.
        Tätä se ei moni kaupunnin asukas huommoo. Vejettävän herätyskellon oun muutama vuos sitte ostana van ku puttoilloo pöyvältä, nin en ou aiassa pitänä. Pittää sitähhii ruveta käyttämmää. Muute mulavvoo jatkoi teilen kaikile ja turiskee keskenänny. Se o hyväks ilmeisen sielule ja mielele.


      • ulukoilimmoo
        turisko kirjoitti:

        Sennii räränokka, ku ei ossoo käyttäyttyy. Sano talon emäntä kun poikatessun ulos ajoi.
        Kumu kuulluu, totes eräs ukko. Ja jos ei piässä jyskytä, nin ei sitte missää. Ja mitä sie sillää tiijola tiet, jotta kulukkooko se sennii kansa ja onko se jo ... Näin se piänuppi ottaa toillaan toisten nuapurien puhheet. Nuapurit suapi puhheen vuoron yks kerrallaan ja isäntä lopettaa turhat turinat. Kello voi toimmii ystävänä.
        Kun uamula herevvää, nin ikkuine ystävä on tervehtimässä heti uamutuimmaan kirkkaala iänelä, joka kuulluu muilehhii. Tätä ihanuutta en anna pois. Sen verran oun vuossiin kulluissa ihastuna kelloloihi. Kun o levoton ja hermostuna, nin mikä parempi ku omala iänelä huasteleva seinä tahi kuappikello. Kaver rauhottaa mieltä ja on ainnaa vasttaan ottamassa, ku tulloo kottiin. Himmaa. Sano.
        Tätä se ei moni kaupunnin asukas huommoo. Vejettävän herätyskellon oun muutama vuos sitte ostana van ku puttoilloo pöyvältä, nin en ou aiassa pitänä. Pittää sitähhii ruveta käyttämmää. Muute mulavvoo jatkoi teilen kaikile ja turiskee keskenänny. Se o hyväks ilmeisen sielule ja mielele.

        Tuli tuossa käyttyy koiran kansa lenkilä. Ol lunta satana ja ol mukava kävelä ulukona ju on hyvä ilima. Tul vasttaan nuapurien koirrii ja omistajjii, van en jiänä huastelemmaan. Käykeiten työhhii ulukona, hitta ulukoilima piristäsi mieltä ja haihuttasi turhat ajatukset pois piästä. Miel tulloo selekkeeks ja suapi happee. Koira nauttii ja suap haistela toisten koirriin hajuviestilöitä. Lapssiin posket tulloo punasiks ja tervveiks ja elämä iloseks. Sen sijjaan hitta kuntelet piänsärkkyyn asti sisäilimassa kelloloita ja et ossauvu etes ulos. Mänehhän käymmään vaikla mehtälenkilä koiran kansa. Ei se jaksa koko päivvee sisälä olla. Tää ol miun äitin neuvvo miule muinnoin, jonka mie nyt tuon siule. Ulukoilima tekköö tervveeks kun kunnola on piälä, eikä kule alasti talavisaikana immeosten ilimoila. Ei etes poikkiin tähen. Sen verran järkkee pittää piässä olla. Ja kello se nakuttaa seinälä miun tätä siule kirjuttaissa. Kirjutteleha sie joskus.


      • hjeras vain
        ulukoilimmoo kirjoitti:

        Tuli tuossa käyttyy koiran kansa lenkilä. Ol lunta satana ja ol mukava kävelä ulukona ju on hyvä ilima. Tul vasttaan nuapurien koirrii ja omistajjii, van en jiänä huastelemmaan. Käykeiten työhhii ulukona, hitta ulukoilima piristäsi mieltä ja haihuttasi turhat ajatukset pois piästä. Miel tulloo selekkeeks ja suapi happee. Koira nauttii ja suap haistela toisten koirriin hajuviestilöitä. Lapssiin posket tulloo punasiks ja tervveiks ja elämä iloseks. Sen sijjaan hitta kuntelet piänsärkkyyn asti sisäilimassa kelloloita ja et ossauvu etes ulos. Mänehhän käymmään vaikla mehtälenkilä koiran kansa. Ei se jaksa koko päivvee sisälä olla. Tää ol miun äitin neuvvo miule muinnoin, jonka mie nyt tuon siule. Ulukoilima tekköö tervveeks kun kunnola on piälä, eikä kule alasti talavisaikana immeosten ilimoila. Ei etes poikkiin tähen. Sen verran järkkee pittää piässä olla. Ja kello se nakuttaa seinälä miun tätä siule kirjuttaissa. Kirjutteleha sie joskus.

        Hjuva jutu era soomi ummarta meita. Hjon hyva jutu kun on mailman suurin kelo seinala. EI soomipoikka ulla samaan mita meila hjon. Taala on hjuva asia. Pidan taala olemisesta. Hjolen naapurista. Satan ola svenski tai venalainen tai hjuani. Soomi tuto hjon kaunis. Moni hjulkkomalainen ei hjole kaunis. Hjon hjuva tööntekija ja paras hjustava. Meila ei hjaina asiat hjole samala tavala. Hjummarrat varmasti, miksi hjolen taala. Hjon hjuva ola soomelainen. Soome hjon kotimaa. Toinen hjon isanmaa.


      • ihmislapsi ja kello
        hjeras vain kirjoitti:

        Hjuva jutu era soomi ummarta meita. Hjon hyva jutu kun on mailman suurin kelo seinala. EI soomipoikka ulla samaan mita meila hjon. Taala on hjuva asia. Pidan taala olemisesta. Hjolen naapurista. Satan ola svenski tai venalainen tai hjuani. Soomi tuto hjon kaunis. Moni hjulkkomalainen ei hjole kaunis. Hjon hjuva tööntekija ja paras hjustava. Meila ei hjaina asiat hjole samala tavala. Hjummarrat varmasti, miksi hjolen taala. Hjon hjuva ola soomelainen. Soome hjon kotimaa. Toinen hjon isanmaa.

        Ymmärtänet miksi on hyvä asia puhua asiat halki. Kiittäkäämme hyviä naapureita joilla on suuremmat ja vanhemmat jopa kellot mutta ne eivät yllä siihen mitä meillä on. Minun kelloni on hyvä juttelija. Sen ääni soi korvissa sen tikittäessä seinällä ja ilmaistessa itsensä naapureillemme. Valmet ja leijona valmisti aikoinaan seinäkelloja. Ölen niigä nähnyt myynnissä esim. Osto ja myyntiliikkeissä. Kun utse huollattaa, saa varman käybän. Samoin saattaa silloin naapuri käydä sanomassa varmasta käykästä. Hjuva kun hjumala on olemassa. Hjummartaa meita kaikkia. Ölen samaa mieltä. Jumala rakastta meitä sellaisina kuin olemme.


      • seinä ja kaappikello
        ihmislapsi ja kello kirjoitti:

        Ymmärtänet miksi on hyvä asia puhua asiat halki. Kiittäkäämme hyviä naapureita joilla on suuremmat ja vanhemmat jopa kellot mutta ne eivät yllä siihen mitä meillä on. Minun kelloni on hyvä juttelija. Sen ääni soi korvissa sen tikittäessä seinällä ja ilmaistessa itsensä naapureillemme. Valmet ja leijona valmisti aikoinaan seinäkelloja. Ölen niigä nähnyt myynnissä esim. Osto ja myyntiliikkeissä. Kun utse huollattaa, saa varman käybän. Samoin saattaa silloin naapuri käydä sanomassa varmasta käykästä. Hjuva kun hjumala on olemassa. Hjummartaa meita kaikkia. Ölen samaa mieltä. Jumala rakastta meitä sellaisina kuin olemme.

        Kelloista vielä. Kun ostaa vanhan kellon tai omistaa sellaisen, se on muutaman vuosikymmenen väliajoin käytettävä huollossa. Siihen vaihdetaan jouset ja laakerit sekä kuluneimmat osat ja puhdistetaan ja rasvataan. Minun seinäkelloni huolto maksoi viisi vuotta sitten niin 220 euroa. Nykyhintaa huollolle en tiedä. Lisäksi puukello täytyy puhdistaa pintnaltaan. Siihen käy puuöljy, mutta ölen kuullut joidenkin käyttävän manteliöljyä puhdistukseen ja pinnan kiillotukseen. Lisäksi kello on vedettävä joka viides päivä tai kuten kelloseppä sanoo ja kello antas ymmärtää käydessään, milloin jousi löystyy ja se on vedettävä. Näin vanhan ajan vedettävissä kelloissa. Kun heiljri seisaitetaan, pysähtyy koko kello. Uusissa kelloissa, jotka lät patterilla, äänen voi hiljentää nappulasta tai pienestä vivusta. Tässäpä joitakin ohjeita seinä ja kaappikellon hoitoon.


      • eräs vain
        seinä ja kaappikello kirjoitti:

        Kelloista vielä. Kun ostaa vanhan kellon tai omistaa sellaisen, se on muutaman vuosikymmenen väliajoin käytettävä huollossa. Siihen vaihdetaan jouset ja laakerit sekä kuluneimmat osat ja puhdistetaan ja rasvataan. Minun seinäkelloni huolto maksoi viisi vuotta sitten niin 220 euroa. Nykyhintaa huollolle en tiedä. Lisäksi puukello täytyy puhdistaa pintnaltaan. Siihen käy puuöljy, mutta ölen kuullut joidenkin käyttävän manteliöljyä puhdistukseen ja pinnan kiillotukseen. Lisäksi kello on vedettävä joka viides päivä tai kuten kelloseppä sanoo ja kello antas ymmärtää käydessään, milloin jousi löystyy ja se on vedettävä. Näin vanhan ajan vedettävissä kelloissa. Kun heiljri seisaitetaan, pysähtyy koko kello. Uusissa kelloissa, jotka lät patterilla, äänen voi hiljentää nappulasta tai pienestä vivusta. Tässäpä joitakin ohjeita seinä ja kaappikellon hoitoon.

        Koska minulla ei Ole seinäkellon lisäksi omaa kaappikelloa, katsoin netistä uuden aikaista sellaista. Hinta ei päätä huimannut ja uusikin olisi ollut. Mutta huomasin että seinäkello iso käy myös kaappikellosta. Se kun on myös kaapissa. Se kello-osa nääs. Pitää katsoa, josko jouluksi olisi minullekin tiedossa oma sellainen. Tai joskus tulevaisuudessa.


      • kellot soi päivää
        eräs vain kirjoitti:

        Koska minulla ei Ole seinäkellon lisäksi omaa kaappikelloa, katsoin netistä uuden aikaista sellaista. Hinta ei päätä huimannut ja uusikin olisi ollut. Mutta huomasin että seinäkello iso käy myös kaappikellosta. Se kun on myös kaapissa. Se kello-osa nääs. Pitää katsoa, josko jouluksi olisi minullekin tiedossa oma sellainen. Tai joskus tulevaisuudessa.

        Seinäkaappikelloja myy muutama kelloliike ja niitä saa kyllä. Seinällä pidettäviä isompia kaappikelloja myy myös muutama liike. Kellon äänen voi valuta nykyaikaisissa kelloisA mutta vanhanaikaisissa kelloissa ääni vaihtelee vain harvoin erilaisena eri kelloissa. Westminster-lyönti on yksi ja toinen on big ben-lyönti joita uusissa kelloissa käytetään. Äänenkin saa pois yöksi. Patterilla käyvät nykyään. Patteri kestää eri kelloissa eri tavalla. Naapuri ei varmasti pidä metelistä mutta he tuskin välittävät jos hiljaisuuden alettia kello ei hakkaa kovaa vaan lyö hiljempaa tai totuttaa naapurin luuntelemaan seinä/kaappikellon ääntä jatkuvasti jos isännöitsijä antas luvan tai säännöt sen sallivat. En kuitenkaan tiedä yhtään isännöitsijää joka olisi antanut huomautuksen kellon soittamisen ja kellon yöllisen tikityksen perusteella. Jos tästä naapuri valittaa niin usein on kyse herkästi unensa menettävästä äänien kuuntelijasta jolla on herkät hermot ja joka ei näin ollen pärjää kerrostalossa. Utse pidän hiljaisuuksia muutaman päivän sillä kellon ääni ei minua aina miellytä. En myöskään tiedä yhtäkään poliisia joka kellon soiton perusteella olisi lähtenyt kelloa hiljentämään. Uskoisin hermoilijan pääsevän silloin hoitoon lääkärille ja saavan rauhoittavien lisäksi unilääkkeet. Luulisin olevan yleisin tapa toimia lääkäreillä. Nyt laitan kaikki kellot taas päälle ja kerran yritän nukkua etten illalla pysäytä kelloka vaan jätän ne yöksi päälle. Hyvät kevään jatkot kaikille. Siunausta.


      • nuapurin kello
        kellot soi päivää kirjoitti:

        Seinäkaappikelloja myy muutama kelloliike ja niitä saa kyllä. Seinällä pidettäviä isompia kaappikelloja myy myös muutama liike. Kellon äänen voi valuta nykyaikaisissa kelloisA mutta vanhanaikaisissa kelloissa ääni vaihtelee vain harvoin erilaisena eri kelloissa. Westminster-lyönti on yksi ja toinen on big ben-lyönti joita uusissa kelloissa käytetään. Äänenkin saa pois yöksi. Patterilla käyvät nykyään. Patteri kestää eri kelloissa eri tavalla. Naapuri ei varmasti pidä metelistä mutta he tuskin välittävät jos hiljaisuuden alettia kello ei hakkaa kovaa vaan lyö hiljempaa tai totuttaa naapurin luuntelemaan seinä/kaappikellon ääntä jatkuvasti jos isännöitsijä antas luvan tai säännöt sen sallivat. En kuitenkaan tiedä yhtään isännöitsijää joka olisi antanut huomautuksen kellon soittamisen ja kellon yöllisen tikityksen perusteella. Jos tästä naapuri valittaa niin usein on kyse herkästi unensa menettävästä äänien kuuntelijasta jolla on herkät hermot ja joka ei näin ollen pärjää kerrostalossa. Utse pidän hiljaisuuksia muutaman päivän sillä kellon ääni ei minua aina miellytä. En myöskään tiedä yhtäkään poliisia joka kellon soiton perusteella olisi lähtenyt kelloa hiljentämään. Uskoisin hermoilijan pääsevän silloin hoitoon lääkärille ja saavan rauhoittavien lisäksi unilääkkeet. Luulisin olevan yleisin tapa toimia lääkäreillä. Nyt laitan kaikki kellot taas päälle ja kerran yritän nukkua etten illalla pysäytä kelloka vaan jätän ne yöksi päälle. Hyvät kevään jatkot kaikille. Siunausta.

        Uamulla kello kaiku korvviin jotta olj pakko herätä ja suaha vuattiit niskkaan jouttuin sillä koira outteli etteisessä ulos piässyy. Haluvvaa ulukkoilla päivässä vähinttään viis tunttii ja ku oun yksin elävä nin arvelin pystyvän sennii tekemmään koirruuven mieliks. Sitte oljttiin lenkilä ja nuapurin koira tul vasttaan ja miun rannekello ilimotti kauniihen ja rohkkeihen alakavan. No Mie yritin ohittoo säysseesti koiran kansa nuapurin oton koiran. Otto on kova rupattammaan ja kova huastelemmaan immeisistä joutavan päivästä sonttoo. Yritti siinä jutun juurta van en kehanna ottoo yhtteen sen kansa. Mänttiin jouttuin ja kahelttiin rohkkeet. Sittä ulos takasin ja tulttiin iltayöstä kahvile ja koira iltapalale. Huastelemala ihten kansa sain assiit selevile mitä nuapur millonnii ol tarkottana jotta pitäs koko aika seinnään kenkkee viskata ku jouttuu kuntelemmaa kuappikelloo sano. Nuapur. Yks olohuonneessa ja toine makkuuhuonneessa. Yölähhii ilimottaa ja nuapur kengälä seinnee kolokuttaa. Nuapur sai lopulta asunnon toisesta kaupunnin osasta van kävi nin ikävästi jotta sieläkkii ol toinen kuappikello. Semmonen könnin kello ja iso zeinäkuappikello kansa yhessä piippoovan kelloration kansa. Seinän takana. Suap nähä miten soppeuttuu nuapur. Koira meilä kaipovvaa jos kello ei ou piälä joten nyt jouttuin piäle pistämmään. On kello jo viis uamulla ja nuapur viskovvaa kengän seinnään kuuvelta ja alakerran eläjä huuttaa kelloration kansa uamun alakanneksi kymmenen yli kuus. Ol se nuapur meinnoon ottana ja ostana itelleen uuvven aikasen west minster ja big ben-soinnila olevan kuappikellon. Nuapurila ku o huono kuulo nin olj laittana suurimmale iänen voimakkuuven ja eikös toinen nuapurin poika innostuna kansa ja olj ostana jollai mary-lyönnilä ja soinnila olevan kuappikellon nuapurin seinnee vastapiätä ja alakerran eläjä ol laittana vanhan aikasen sota-ajoilta olleen kellosa kansa soimmaan ration kansa uamula puol viis. Poika männöö töihin kuuvveks ja nuapurin alakerran eläjä on vanha piika joka on heikkona ratiomussiikkiin ja miestenoriloihin. Suap nähä soppeuttuuko entine nuapur uutteen kottalloon. Suap nähä.


      • teilennii jatkoja vuan
        nuapurin kello kirjoitti:

        Uamulla kello kaiku korvviin jotta olj pakko herätä ja suaha vuattiit niskkaan jouttuin sillä koira outteli etteisessä ulos piässyy. Haluvvaa ulukkoilla päivässä vähinttään viis tunttii ja ku oun yksin elävä nin arvelin pystyvän sennii tekemmään koirruuven mieliks. Sitte oljttiin lenkilä ja nuapurin koira tul vasttaan ja miun rannekello ilimotti kauniihen ja rohkkeihen alakavan. No Mie yritin ohittoo säysseesti koiran kansa nuapurin oton koiran. Otto on kova rupattammaan ja kova huastelemmaan immeisistä joutavan päivästä sonttoo. Yritti siinä jutun juurta van en kehanna ottoo yhtteen sen kansa. Mänttiin jouttuin ja kahelttiin rohkkeet. Sittä ulos takasin ja tulttiin iltayöstä kahvile ja koira iltapalale. Huastelemala ihten kansa sain assiit selevile mitä nuapur millonnii ol tarkottana jotta pitäs koko aika seinnään kenkkee viskata ku jouttuu kuntelemmaa kuappikelloo sano. Nuapur. Yks olohuonneessa ja toine makkuuhuonneessa. Yölähhii ilimottaa ja nuapur kengälä seinnee kolokuttaa. Nuapur sai lopulta asunnon toisesta kaupunnin osasta van kävi nin ikävästi jotta sieläkkii ol toinen kuappikello. Semmonen könnin kello ja iso zeinäkuappikello kansa yhessä piippoovan kelloration kansa. Seinän takana. Suap nähä miten soppeuttuu nuapur. Koira meilä kaipovvaa jos kello ei ou piälä joten nyt jouttuin piäle pistämmään. On kello jo viis uamulla ja nuapur viskovvaa kengän seinnään kuuvelta ja alakerran eläjä huuttaa kelloration kansa uamun alakanneksi kymmenen yli kuus. Ol se nuapur meinnoon ottana ja ostana itelleen uuvven aikasen west minster ja big ben-soinnila olevan kuappikellon. Nuapurila ku o huono kuulo nin olj laittana suurimmale iänen voimakkuuven ja eikös toinen nuapurin poika innostuna kansa ja olj ostana jollai mary-lyönnilä ja soinnila olevan kuappikellon nuapurin seinnee vastapiätä ja alakerran eläjä ol laittana vanhan aikasen sota-ajoilta olleen kellosa kansa soimmaan ration kansa uamula puol viis. Poika männöö töihin kuuvveks ja nuapurin alakerran eläjä on vanha piika joka on heikkona ratiomussiikkiin ja miestenoriloihin. Suap nähä soppeuttuuko entine nuapur uutteen kottalloon. Suap nähä.

        Nuapurin neiti-immeine se vuan kulukkoo eis takasi kammarissaan jotta varmana jälet o lattiassa. Otto ol käynynnä nuapurin vanhan ukon luona ju ol suanunna metätettyy itellesä jonnii sortin akan. Ol laittana uamutuimmaan silimät auvasttuu kaurapuuron. Otole ois ollunna muute mielleen van ei ou tykännä niin suolasesta ja sakkeesta puurosta. Sittä se nais-immeine ol lähtenä huusholliisa ja jättänä oton yksinnää ja se siitä. Kaurapuuro pahan mielen palakaks ju ol laittana ilman mittaa naisseen ja juhllaan kolomisen sattoo ja vuatina kosken korvvoo pullollisen sittää immeistä juommaa kaverina. Ol kuulema humalassa heittäytynä oikkee åiällysmieheks ja ol riivelly otonnii kansa van se verran ol osanna jotta otolta yöpaikan itelleen sai. Otto ol huomanna basta illala uuvemman kerran rahojjaan laskkiissa jotta par sattoo ylmiärästä satasta ol poikessa eikä löytynä misttää. Lopulta Otto ol kysynä siitä akalta joka ol sanona jotta ihe sie ne kellos sissää hilasit. Ota sieltä minne out pannunna. Nii ol Otto löytännä rannekellosa ja rahasa tyynyn sisältä. Makkuukammarista. EI ou otola ollu luottamusta pankkiin ku ol työntänä rahasa tyynyn sissää. Kello se vain lyöp aikkoo ja näyttää että ollaan vielä uamupäivässä ja iltapäivä on elämätä joten hyvät jatkot.


      • mikkrreeni
        teilennii jatkoja vuan kirjoitti:

        Nuapurin neiti-immeine se vuan kulukkoo eis takasi kammarissaan jotta varmana jälet o lattiassa. Otto ol käynynnä nuapurin vanhan ukon luona ju ol suanunna metätettyy itellesä jonnii sortin akan. Ol laittana uamutuimmaan silimät auvasttuu kaurapuuron. Otole ois ollunna muute mielleen van ei ou tykännä niin suolasesta ja sakkeesta puurosta. Sittä se nais-immeine ol lähtenä huusholliisa ja jättänä oton yksinnää ja se siitä. Kaurapuuro pahan mielen palakaks ju ol laittana ilman mittaa naisseen ja juhllaan kolomisen sattoo ja vuatina kosken korvvoo pullollisen sittää immeistä juommaa kaverina. Ol kuulema humalassa heittäytynä oikkee åiällysmieheks ja ol riivelly otonnii kansa van se verran ol osanna jotta otolta yöpaikan itelleen sai. Otto ol huomanna basta illala uuvemman kerran rahojjaan laskkiissa jotta par sattoo ylmiärästä satasta ol poikessa eikä löytynä misttää. Lopulta Otto ol kysynä siitä akalta joka ol sanona jotta ihe sie ne kellos sissää hilasit. Ota sieltä minne out pannunna. Nii ol Otto löytännä rannekellosa ja rahasa tyynyn sisältä. Makkuukammarista. EI ou otola ollu luottamusta pankkiin ku ol työntänä rahasa tyynyn sissää. Kello se vain lyöp aikkoo ja näyttää että ollaan vielä uamupäivässä ja iltapäivä on elämätä joten hyvät jatkot.

        Van nuapur se ol hankkina itelleen mikkrreenin. Ol kuulemma tullunna jatkuvviin kuappikelloin lyöntilöistä. EI ou nuapurin emäntä huomanna jotta seinän takana kärsittää piänsärystä ja ol ruaputellu vaim piänuppiisa ku ol assii akkoin huasttoissa ilimi tullunna. Huastelloo ne paljo muutahhii jotta mitäpä sitä ihtteesä ottammaa. Anttaa männä toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos. Moine haukku valluu miusya ku ves hanhe selästä. Se siitä sittä.


      • oppia ikä kaikki
        mikkrreeni kirjoitti:

        Van nuapur se ol hankkina itelleen mikkrreenin. Ol kuulemma tullunna jatkuvviin kuappikelloin lyöntilöistä. EI ou nuapurin emäntä huomanna jotta seinän takana kärsittää piänsärystä ja ol ruaputellu vaim piänuppiisa ku ol assii akkoin huasttoissa ilimi tullunna. Huastelloo ne paljo muutahhii jotta mitäpä sitä ihtteesä ottammaa. Anttaa männä toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos. Moine haukku valluu miusya ku ves hanhe selästä. Se siitä sittä.

        Kuuntelin kelloani koko päivän ja kun unohdin kellon äänen enkä sitä enää korvin tunnistanut muista äänistä niin piti käydä tarkistamassa, onko kello vielä päällä. Olihan se. Olin vain niin omiin ajatuksiini vaipunut etten kuullut kellon lyöntejä. Mummoni omisti kaappikellon ja minä myös. Se perinne jatkuu. Kun johonkin asiaan lapsena oppii, niin se pitää saada myös itselle, kuten seinä, kaappi, käki tai pöytäkello. Vapaaopistossa voi tehdä kaappi tai seinäkellon. Kuin esitteestä. Kannattaa käydä kokeilemassa josko käkinellon teko onnistuisi.


      • suaaha sitä haastella
        oppia ikä kaikki kirjoitti:

        Kuuntelin kelloani koko päivän ja kun unohdin kellon äänen enkä sitä enää korvin tunnistanut muista äänistä niin piti käydä tarkistamassa, onko kello vielä päällä. Olihan se. Olin vain niin omiin ajatuksiini vaipunut etten kuullut kellon lyöntejä. Mummoni omisti kaappikellon ja minä myös. Se perinne jatkuu. Kun johonkin asiaan lapsena oppii, niin se pitää saada myös itselle, kuten seinä, kaappi, käki tai pöytäkello. Vapaaopistossa voi tehdä kaappi tai seinäkellon. Kuin esitteestä. Kannattaa käydä kokeilemassa josko käkinellon teko onnistuisi.

        Aijaijai... silmät vuotaa ilon ja naurun kyynelistä. Kiitos paljon.


      • käkikello
        suaaha sitä haastella kirjoitti:

        Aijaijai... silmät vuotaa ilon ja naurun kyynelistä. Kiitos paljon.

        On se kivvoo ku joku miunnii kirjutuksista iloseks tulloo. Tämä pänä pittää muisttoo jottei kaota illoo. Se pittää mielen korkkeela. Hanki käkinello. Sillon joku kuuluu siule joka tunti. Vanhanaikanen käkikello.


      • uamutuimmaa
        käkikello kirjoitti:

        On se kivvoo ku joku miunnii kirjutuksista iloseks tulloo. Tämä pänä pittää muisttoo jottei kaota illoo. Se pittää mielen korkkeela. Hanki käkinello. Sillon joku kuuluu siule joka tunti. Vanhanaikanen käkikello.

        Piätin kerranni kokkeilla, mitä tapahttuu, jos piän kelloo piällä koko yön. No, mie laitoin kellon piäle uamutuimmaan kuuvvelta ja itekkii kuntelin sitä koko päivän. Ju ei kuulunu pahalta min piätin kahttoo kestäsinkö koko yön. Rupesin makkoommaan jottain kymmenen korvila ja unta ei alakuyöstä tullu. Nukahin sittä siinä kahentoista maissa. Kellon iäni kuulu unen läpi. Nuapurin iäni kuulu josttain kaukkoo ja ihmetelä piti ju uamulla ulos männessä tapasin rapussa yhen vanhemman alakerran naisen. Tämä kysy heti jotta siekö hältä unen varastit. Ol kuulema telekkari kuuluna allaalta ja ylläältä kello. Hiän siinä välissä ol kulukena lenkkii kammarista kammarriin ja sittä kello olkkii ollunna jo kuuven tietämilä. Siihe loppu miun kokkeilu. En sen koommin ou yrittänä kelloo piäle jättee yöks jotta ei tarvihe lähttee pakosale kellon kansa eikä ou polliissi vielä kelloo käynä seissauttamassa. Jotta kyllä se myt on kokkeiltu mikä kokkeiltu. Mie kyllä nukun vaikka kellohhii piäle jäis van nuapur ei. Ja uskon jottei se polliissi utan kelloo pyssäyttämmää lähtis vaikka kuka haukkus puhelimessa. Nyttennii kuntelen kelloo ja se luop rauhan tähännii tuppaan. Ens yönä suap nuapur kunnella vanhhoo herätyskelloo. Sen mie vielä kokkeilen. Laitan uamutuimmaan kuuven silloin herättämmää miut ja kyllä se nuapurrii sillon suap herätä. Kelloratio takovvaa sen.


      • nuormiäs savvoost
        uamutuimmaa kirjoitti:

        Piätin kerranni kokkeilla, mitä tapahttuu, jos piän kelloo piällä koko yön. No, mie laitoin kellon piäle uamutuimmaan kuuvvelta ja itekkii kuntelin sitä koko päivän. Ju ei kuulunu pahalta min piätin kahttoo kestäsinkö koko yön. Rupesin makkoommaan jottain kymmenen korvila ja unta ei alakuyöstä tullu. Nukahin sittä siinä kahentoista maissa. Kellon iäni kuulu unen läpi. Nuapurin iäni kuulu josttain kaukkoo ja ihmetelä piti ju uamulla ulos männessä tapasin rapussa yhen vanhemman alakerran naisen. Tämä kysy heti jotta siekö hältä unen varastit. Ol kuulema telekkari kuuluna allaalta ja ylläältä kello. Hiän siinä välissä ol kulukena lenkkii kammarista kammarriin ja sittä kello olkkii ollunna jo kuuven tietämilä. Siihe loppu miun kokkeilu. En sen koommin ou yrittänä kelloo piäle jättee yöks jotta ei tarvihe lähttee pakosale kellon kansa eikä ou polliissi vielä kelloo käynä seissauttamassa. Jotta kyllä se myt on kokkeiltu mikä kokkeiltu. Mie kyllä nukun vaikka kellohhii piäle jäis van nuapur ei. Ja uskon jottei se polliissi utan kelloo pyssäyttämmää lähtis vaikka kuka haukkus puhelimessa. Nyttennii kuntelen kelloo ja se luop rauhan tähännii tuppaan. Ens yönä suap nuapur kunnella vanhhoo herätyskelloo. Sen mie vielä kokkeilen. Laitan uamutuimmaan kuuven silloin herättämmää miut ja kyllä se nuapurrii sillon suap herätä. Kelloratio takovvaa sen.

        Ahh. Oli se ihanaa savvoos isoisän luona. Kello huusi joka tunnin välein. Paras oli klo 00.00 ku lyö 12x ja yritti siinä pieni poika nukkua.

        Mutta lopulta ku ikää tuli nii se oli enemmänkin turvaa tuova se ääni. Aijai. Muistot ne kultaiset.


      • tuttu iäni
        nuormiäs savvoost kirjoitti:

        Ahh. Oli se ihanaa savvoos isoisän luona. Kello huusi joka tunnin välein. Paras oli klo 00.00 ku lyö 12x ja yritti siinä pieni poika nukkua.

        Mutta lopulta ku ikää tuli nii se oli enemmänkin turvaa tuova se ääni. Aijai. Muistot ne kultaiset.

        Kiitos. Ju kello lyöp min sillo miulekkii herevvää tunne siitä jotta tuttu ja turvalline se sielä on.


      • herätyskellon soitto
        tuttu iäni kirjoitti:

        Kiitos. Ju kello lyöp min sillo miulekkii herevvää tunne siitä jotta tuttu ja turvalline se sielä on.

        Korpikylän kuuse juurele ei yöks oo tarvinnu vielä männä. Ku ajattelloo ikiommoo kottii nin kyllä se sopu nuapurin kansa on hyvin suositeltava assii. Ja jos seinäkello ei miellytä nuapurrii nin tekköö sen jotta osttaa kuappikellon ja laittaa vanhan akan herätyskellon aikkaan nin kyllä ne herevvää ja nuapurila o hyvä miel. Ei ju kokkeilemmaa. Osttoite semmone kuappikello seinäle joka soittaa aave marioo ja West minster-soittoo ja jossa o vielä Big benin soitto, nin o nuapurila valinnan varroo. Ola piä siinä suattaa vuarassa olla ja mie kun tottuna jo vanhan aikasseen kellon soittoon jotta myt se soittaa. Kyllä o kaunista. Iha hyvä miel tul ju tuttu ja turvalline kellon iäni kajahtaa.


      • talviretki
        herätyskellon soitto kirjoitti:

        Korpikylän kuuse juurele ei yöks oo tarvinnu vielä männä. Ku ajattelloo ikiommoo kottii nin kyllä se sopu nuapurin kansa on hyvin suositeltava assii. Ja jos seinäkello ei miellytä nuapurrii nin tekköö sen jotta osttaa kuappikellon ja laittaa vanhan akan herätyskellon aikkaan nin kyllä ne herevvää ja nuapurila o hyvä miel. Ei ju kokkeilemmaa. Osttoite semmone kuappikello seinäle joka soittaa aave marioo ja West minster-soittoo ja jossa o vielä Big benin soitto, nin o nuapurila valinnan varroo. Ola piä siinä suattaa vuarassa olla ja mie kun tottuna jo vanhan aikasseen kellon soittoon jotta myt se soittaa. Kyllä o kaunista. Iha hyvä miel tul ju tuttu ja turvalline kellon iäni kajahtaa.

        Hevosen rekiajelu oli mukavaa täällä maalla ja pikinokka Otto vastaan haukulla kun kotiin kirkosta tulimme. Lumi vain pöllysi hevosen askeltaessa pitki kyläteitä. Oli siinä naapurilla ihmetystä kerrakseen kun jostain kaukaa kuuluu suuren könnin kellon lumahdus sen lyödessä kahtatoista. Pikinokka odotti kärsivällisesti metsään pääsyä ja jänisten jälkien haistelua. Ottipa tuosta oravan jäljenkin joka pyrki puuhun piiloon. Hauklu kajahti hirven polkirssa lunta parin kymmenen metrin päässä ja öähtiessä säikähtäneenä pakosalle. Kävimme haaslan katsomassa ja siellä oli suden ja karhun tassujen jälkiä. Kerppuja oli tehty jäniksiä vatten ja niillehän ne kelpasivat. Oli otettu metsään talviteltta ja pieni tietokone jolla myt naputtelen viestiä teille. Kyllä Suomalainen luonto rauhoittaa hermoja raskaan työn jälkeen. Varsinkin pikinokka rinnallani. Kello soi teltassa ja nuotiolla paistuu makkara. Kokeilemisen arvoinen juttu tämä luontoretki talvella.


      • kellojen soidessa aikaa
        talviretki kirjoitti:

        Hevosen rekiajelu oli mukavaa täällä maalla ja pikinokka Otto vastaan haukulla kun kotiin kirkosta tulimme. Lumi vain pöllysi hevosen askeltaessa pitki kyläteitä. Oli siinä naapurilla ihmetystä kerrakseen kun jostain kaukaa kuuluu suuren könnin kellon lumahdus sen lyödessä kahtatoista. Pikinokka odotti kärsivällisesti metsään pääsyä ja jänisten jälkien haistelua. Ottipa tuosta oravan jäljenkin joka pyrki puuhun piiloon. Hauklu kajahti hirven polkirssa lunta parin kymmenen metrin päässä ja öähtiessä säikähtäneenä pakosalle. Kävimme haaslan katsomassa ja siellä oli suden ja karhun tassujen jälkiä. Kerppuja oli tehty jäniksiä vatten ja niillehän ne kelpasivat. Oli otettu metsään talviteltta ja pieni tietokone jolla myt naputtelen viestiä teille. Kyllä Suomalainen luonto rauhoittaa hermoja raskaan työn jälkeen. Varsinkin pikinokka rinnallani. Kello soi teltassa ja nuotiolla paistuu makkara. Kokeilemisen arvoinen juttu tämä luontoretki talvella.

        Juna vislas just pois jostain ja meni jonnekkin ja minulla kotona kaappikello löi kymmentä. Toinen herätyskello aamulla pyöri ympyrää ja soitti koko vieterin edestä. Naapurin emäntä jolla on maastopyörä, on tämän talvea ajellut kaatosateesta lumituiskuun ja pakkasiin Asti pyörällä aamua iltaa töihin ja kotiin. Kävipä koko perheen voimalla 25 asteen pakkasessa nuotioretkellä maastossa. Keväinen sää lämmittää mieltä ja parantaa kuntoa kun kävelee. Kaappikello piti korjauttaa. On kuulemma vanhaa suomalaista tekoa. Kestää läpi aikakausien vaihtelujen. Toiset naapurit sanoo että rapussamme melkein joka perhe omistaa seinäkaappikellon. Uuden tahi vanhan mallisen. Osa eläjistä kuuntelee läpi vuoronauden ääniä ja toiset pitää kellonsa ajassa kaappikellon takia. Kun viikon lopulla ei kellot olleet päällä, niin naapurit oli kaivanneet akan näyttäjää joka lyö aikaa ja käyttää myös. Kellonsa kullakin. Yhdellä on erittäin kovaääninen käkinello. Vanhanaikainen. Kun kuuntelee käkeä läpi yön niin uskoo kuulevansa ulkona olevan linnun äänen. Näin kävi minulle. Kun aamulla kuulin käen äänen unen läpi nii. Tiesin että kello on niin Kuusi ja saan vielä nuklua mutta kun käki kuuluu joka puoles tunti niin silloin ymmärsin kyseessä olevan käkinellon. Koirakin oli kuullut kellon ja aamulla hauklui kellon kanssa yhtä aikaa. Sitten hiljeni. Ääni kävi Kai korviin. Koira nukkuu olohuoneessa. Kävi sillä tavalla että kun tämä toinen koira on napolin mastiffin ja bandogin sekä bordeauxin dogin sekoitus ja jonka isä on ollut pitbulterrieri, niin rosvojen saatua turvalukon auki, edessä seisoi pieni pystykorva ihmdissään. Minä seisoin taaempana vastaan ottamassa tulijoita haarukka ja veitsi kädessä. Minulta otettiin nopeasti haarukat ja veitset. Koirat katselivat kun varkaat raivasivat tavaroita huonekaluja myöten autoonsa. Mutta kun he olivat viimeisen kerran lähdössä ottaakseen koiratkin mukaansa, niin pystykorvaan tuli vipinää. Korvat suoristuivat. Karvat pörhöllään koira näytgi pienen koiran koko mahtinsa. Koiralle naurettiin ja eräs huitaisi ottaakseen kiinni niskasta. Se käsi katkesi ranteesta ja tuli avomurtuma. Sekoitukseni, joita on kaksi, tulivat näkyviin ja lähtivät kahta muuta isokokoista varasta kohti. Varkaat ottivat avukseen murtovälineensä lyödäkseen niillä. Kaksi loikkaa ja koirat kaatoivat miehet maahan ja tarrasivat toista kasvoista kiinni. Koko kasvot oli koiran hampaiden häkissä. Toisen kurkku oli koiran hampaissa, hosta se oli saanut otteen. Sain avukseni naapurin koirien kouluttajan joka hallitsi koirat ja miehet kantoivat ennen lähtöänsä kaikki tavarat paikoilleen naapurin miesten vahtiessa tapahtumaa. Lopulta miehet vietiin autolla päivystävälle lääkärille joka kysyi tiedot hampaiden jäljistä ja soitti tuttavalle poliisille. Miesten rikosrekisteri oli sellainen että he lähtivät sanan tien lusimaan tuomioitaan konnunsuolle ja uudelle maale sekä jonnekkin muuamle suomeen. Minä ja koirat selvittiin säiköhdyksellä. Tavarat on kotona ja koirat kunnossa. Näinkin voi tapahtua.


      • elämän toveri
        kellojen soidessa aikaa kirjoitti:

        Juna vislas just pois jostain ja meni jonnekkin ja minulla kotona kaappikello löi kymmentä. Toinen herätyskello aamulla pyöri ympyrää ja soitti koko vieterin edestä. Naapurin emäntä jolla on maastopyörä, on tämän talvea ajellut kaatosateesta lumituiskuun ja pakkasiin Asti pyörällä aamua iltaa töihin ja kotiin. Kävipä koko perheen voimalla 25 asteen pakkasessa nuotioretkellä maastossa. Keväinen sää lämmittää mieltä ja parantaa kuntoa kun kävelee. Kaappikello piti korjauttaa. On kuulemma vanhaa suomalaista tekoa. Kestää läpi aikakausien vaihtelujen. Toiset naapurit sanoo että rapussamme melkein joka perhe omistaa seinäkaappikellon. Uuden tahi vanhan mallisen. Osa eläjistä kuuntelee läpi vuoronauden ääniä ja toiset pitää kellonsa ajassa kaappikellon takia. Kun viikon lopulla ei kellot olleet päällä, niin naapurit oli kaivanneet akan näyttäjää joka lyö aikaa ja käyttää myös. Kellonsa kullakin. Yhdellä on erittäin kovaääninen käkinello. Vanhanaikainen. Kun kuuntelee käkeä läpi yön niin uskoo kuulevansa ulkona olevan linnun äänen. Näin kävi minulle. Kun aamulla kuulin käen äänen unen läpi nii. Tiesin että kello on niin Kuusi ja saan vielä nuklua mutta kun käki kuuluu joka puoles tunti niin silloin ymmärsin kyseessä olevan käkinellon. Koirakin oli kuullut kellon ja aamulla hauklui kellon kanssa yhtä aikaa. Sitten hiljeni. Ääni kävi Kai korviin. Koira nukkuu olohuoneessa. Kävi sillä tavalla että kun tämä toinen koira on napolin mastiffin ja bandogin sekä bordeauxin dogin sekoitus ja jonka isä on ollut pitbulterrieri, niin rosvojen saatua turvalukon auki, edessä seisoi pieni pystykorva ihmdissään. Minä seisoin taaempana vastaan ottamassa tulijoita haarukka ja veitsi kädessä. Minulta otettiin nopeasti haarukat ja veitset. Koirat katselivat kun varkaat raivasivat tavaroita huonekaluja myöten autoonsa. Mutta kun he olivat viimeisen kerran lähdössä ottaakseen koiratkin mukaansa, niin pystykorvaan tuli vipinää. Korvat suoristuivat. Karvat pörhöllään koira näytgi pienen koiran koko mahtinsa. Koiralle naurettiin ja eräs huitaisi ottaakseen kiinni niskasta. Se käsi katkesi ranteesta ja tuli avomurtuma. Sekoitukseni, joita on kaksi, tulivat näkyviin ja lähtivät kahta muuta isokokoista varasta kohti. Varkaat ottivat avukseen murtovälineensä lyödäkseen niillä. Kaksi loikkaa ja koirat kaatoivat miehet maahan ja tarrasivat toista kasvoista kiinni. Koko kasvot oli koiran hampaiden häkissä. Toisen kurkku oli koiran hampaissa, hosta se oli saanut otteen. Sain avukseni naapurin koirien kouluttajan joka hallitsi koirat ja miehet kantoivat ennen lähtöänsä kaikki tavarat paikoilleen naapurin miesten vahtiessa tapahtumaa. Lopulta miehet vietiin autolla päivystävälle lääkärille joka kysyi tiedot hampaiden jäljistä ja soitti tuttavalle poliisille. Miesten rikosrekisteri oli sellainen että he lähtivät sanan tien lusimaan tuomioitaan konnunsuolle ja uudelle maale sekä jonnekkin muuamle suomeen. Minä ja koirat selvittiin säiköhdyksellä. Tavarat on kotona ja koirat kunnossa. Näinkin voi tapahtua.

        Olipa mukavaa kun tulit käymään; samoin kun läksit. Kyllä vieraat silloin tällöin vastaan ottaa mutta ei aina jatkuvasti. Myt tuli harvinainen vieras. Sukulaisnainen. Kova juoruakka mutta mukava sellainen. Kaappikello soi melkein heti tullessaan sisälle ja seinäkaappikello ilmoitti samalla myöskin olemassa olostaan. No nehän kävivät korviin. Tuli sanomista ja pyyntö hiljentää kellot. Sanoin ettei myt onnistu kun övat vanhan aikaisia. Lopulta vierailu oli ennätyslyhyt tikityksen käydessä korviin ja myös naapurin tehdessä reikää seinään vasaraporalla ja huoltomiesten korjaillessa pihamaata kovaäänisesti. Naapurin kaoset tiedotti venäjäksi äidilleen jotain jota en tajunnut sekä toisen talon somalipoika riiteli hieman huutamalla leikkipaikoista venäläislasten kanssa. Vanha juoppo löysi kadulta ihastuksen joka lähtikin mukaan. Ikkunasta katseltiin. Käkikello löi naapuriasunnossa ja könnin kello alakerrassa muistutti olemassa olostaan. Minun molemmat seinäkaappikelloni övat onneksi elävää laatua ja kätkevät aarteen sisäänsä. Muutaman kolikon maitorahoiksi. Uusi seinäkaappikello maksaa nykyään kolmesta sadasta ylös päin. Ja niissä on valittavissa soittoääni ja soiton voimakkuus. Mutta ne käyvät patterilla. EI vanhalle ystävälle vedä mikään vertaa. Yhteinen mennyt ja eletty aika sen tekee. Sitä tottuu toiseen ja toisen ääneen ja olemassa oloon. Jos kaverin ääni ei kuulu, niin jotain oleellisen tärkeää puuttuu. Näin se on kellonkin laita. Kun kelloon kaverina tottuu niin ei halua eikä kaipaa muuta. Kaveria ei halua menettää. Sen hyväksyy virheineen päivineen. Elämän toveri tämäkin.


      • aamun alku
        elämän toveri kirjoitti:

        Olipa mukavaa kun tulit käymään; samoin kun läksit. Kyllä vieraat silloin tällöin vastaan ottaa mutta ei aina jatkuvasti. Myt tuli harvinainen vieras. Sukulaisnainen. Kova juoruakka mutta mukava sellainen. Kaappikello soi melkein heti tullessaan sisälle ja seinäkaappikello ilmoitti samalla myöskin olemassa olostaan. No nehän kävivät korviin. Tuli sanomista ja pyyntö hiljentää kellot. Sanoin ettei myt onnistu kun övat vanhan aikaisia. Lopulta vierailu oli ennätyslyhyt tikityksen käydessä korviin ja myös naapurin tehdessä reikää seinään vasaraporalla ja huoltomiesten korjaillessa pihamaata kovaäänisesti. Naapurin kaoset tiedotti venäjäksi äidilleen jotain jota en tajunnut sekä toisen talon somalipoika riiteli hieman huutamalla leikkipaikoista venäläislasten kanssa. Vanha juoppo löysi kadulta ihastuksen joka lähtikin mukaan. Ikkunasta katseltiin. Käkikello löi naapuriasunnossa ja könnin kello alakerrassa muistutti olemassa olostaan. Minun molemmat seinäkaappikelloni övat onneksi elävää laatua ja kätkevät aarteen sisäänsä. Muutaman kolikon maitorahoiksi. Uusi seinäkaappikello maksaa nykyään kolmesta sadasta ylös päin. Ja niissä on valittavissa soittoääni ja soiton voimakkuus. Mutta ne käyvät patterilla. EI vanhalle ystävälle vedä mikään vertaa. Yhteinen mennyt ja eletty aika sen tekee. Sitä tottuu toiseen ja toisen ääneen ja olemassa oloon. Jos kaverin ääni ei kuulu, niin jotain oleellisen tärkeää puuttuu. Näin se on kellonkin laita. Kun kelloon kaverina tottuu niin ei halua eikä kaipaa muuta. Kaveria ei halua menettää. Sen hyväksyy virheineen päivineen. Elämän toveri tämäkin.

        Ulos kuuluu naapurin rouvan ääni ja kaappikello löi puoli seitsemää aamulla kun kävelimme ulkona koiran kanssa. Kotiin gullessani kello oli jo viittätoista vaille yhdeksän. Oli mennyt aikaa selvitellessä juttuja lähiseudulla asuvan sekarotukoiran omistajan kanssa. Eräs juttu koski kelloani jonka naapuri oli kuullut ja joka sointji säveliltään naapurin kellon Big ben-lyöntiin. No, naapuri oli unen innostunut näkemään kelloni ja ihmetteli, miksi ne eivät kuulu teille, vaikka niigä onkin muutama päivittäin päällä. Sitten puhemtiin pienen pöytäkellon tuntilyönneistä ja kaappikellon korjauksesta ja koirista yleensä. Lopulta päädyimme sanomaan suorat sanat naapurin pihassa asioivista nurista, jotka sotkevat pihaa. Pitää kuulemma talvellakin lakaista roskat pois. Venäläinen tyttö tervehti ja somalipoika vastasi hyvillä mielin. Näin tämä aamu. Kotona keittelin aamukahvit ja leikin koiran kanssa palloa joka innoissaan puraisi pallon hajalle. Pitää ostaa uusi pallo. Kellon lyönnit kaikuvat ja tulee hevosreki matka mieleen kun muistelee kulkusten helinää. Päivän alku oli hyvä.


      • mummo-immeineh
        aamun alku kirjoitti:

        Ulos kuuluu naapurin rouvan ääni ja kaappikello löi puoli seitsemää aamulla kun kävelimme ulkona koiran kanssa. Kotiin gullessani kello oli jo viittätoista vaille yhdeksän. Oli mennyt aikaa selvitellessä juttuja lähiseudulla asuvan sekarotukoiran omistajan kanssa. Eräs juttu koski kelloani jonka naapuri oli kuullut ja joka sointji säveliltään naapurin kellon Big ben-lyöntiin. No, naapuri oli unen innostunut näkemään kelloni ja ihmetteli, miksi ne eivät kuulu teille, vaikka niigä onkin muutama päivittäin päällä. Sitten puhemtiin pienen pöytäkellon tuntilyönneistä ja kaappikellon korjauksesta ja koirista yleensä. Lopulta päädyimme sanomaan suorat sanat naapurin pihassa asioivista nurista, jotka sotkevat pihaa. Pitää kuulemma talvellakin lakaista roskat pois. Venäläinen tyttö tervehti ja somalipoika vastasi hyvillä mielin. Näin tämä aamu. Kotona keittelin aamukahvit ja leikin koiran kanssa palloa joka innoissaan puraisi pallon hajalle. Pitää ostaa uusi pallo. Kellon lyönnit kaikuvat ja tulee hevosreki matka mieleen kun muistelee kulkusten helinää. Päivän alku oli hyvä.

        Rumputa minkä rumputat turppoos van semmie sanon jotta kellov vieterrii ei sua viänttee poikki. Elä hajota sitä kelloo. Etkö usko poian nulikka; sano mummo muinnoin nuorele miehele joka viätti kellov viisarrii ja viänteli vieterin melenkein poikki ju ei osanna kelloo vettee.
        Rumputa turppoos van elä tule juoruillessas miulta palakkoo työstäs pyytämmää, nin hyvä juoruakka ju outtii. Sano, van pitännöönkö kaikkin miehhiim myös paikkasa. Jotkut ju juoruilloot kellov veättämiset ja kaikki. Kuka osovvaa olla kennellekkii mieliks, mää tiijjä vaikka onnistus. Hyvvee yritystä.


      • kaappikelloni

        Kiännähän kuvetta ku seurroovan kerran kirjutat. Suattasi tulla monpuolisemppoo kirjutusta. Myö luvettaan nää siun kirjutukset mielhyvin, van kaikissa assiissa en oo sammoo mieltä. Esmerkiks ku sie sanot jotta pittää olla monta kuappikelloo ja jatkuva tikitys. Käyphä se hermoile kenelä hyväsä. Ja jos nuapurrii kuulluu, nin iteppä vasttoot, jos isältä polliissiloihen kansa ovela seissoo. Miula pikkuset kellot tikittää nin jotta piänuppi ei ainnaa ota sitä vasttaan. Sekkii pittää ajatela, jotta mitä ute kesttää, mitä ei. Ju seurroovan kerran kellon piäle laitat, nin elä piä sitä piälä yön seutuna. Jokkaineh tahttoo musta rauhassa. Ja huastele immeidtennii kansa, sillä pittää sitä muitakkii kumppania olla, ku kuappi tahi seinäkello. On se sen herran höpellöö touhhuu. Miula nuapur sai päiväsaikkaan piän säryn, ku mie pijin kelloo seinnee västen. EI voi pittee pitkään piälä. On se nii juuttaan kova lyöjä tuo kuappikello seinälä. Hyvät elämise jatkot siule ja huasteleha muihennii immeksten kansa, ku kellon omistajjiin. Sillon tiijjät enempi.


      • naattinen
        hyvin män assiit kirjoitti:

        nuapurhuussin seinäle kuulluu kuulema täähhii kello. Käkikello on mukava kunneltava. Kun siihen oikkeen tottuu vuoskymmenniin kulluissa nin ei herkkiisi millään sitä pois.heittee muuten kun huolttoon mitä tarvihttoo. Samaten se on tämä nii kuappi ja seinäkellon laita. Toinen kun sannoo dingdong, nin toinen sannoo do doing, do doing, kolomannen sannoissa vaikkapa jotta po poing, po poing. Eihän se häiriöks miule itele oo, jos ei vain nuapurin rouva-immeinen suane piänsärkkyy. Onha se toillaan särkyliäke keksitty, joten en oo aikkoin ennee sen kummemmin valituksia seinän takkoo kunnellunna. Eikä ou isäntäkkää ottana yhteyttä, joten soitellen etteenpäin.

        Käkikello on helekutin vekkuli väline, kun laettaa siihen palakeet jotka haukkuu, rasvasin käkikellon CNC llä ja sain kuulla että mihin helevettiin sillä käellä eli koiralla on nyt kiire?


    • possupankki

      No tännään mie kävin pankissa hakemassa elefanffipossun eli siästöpankin. Pyysin kaikkein isointa ja juluminta minkä vuan saisin. Makso kaheksantoista eurroo van mahttuu yl viissattoo euroo rahhoo ainakkii tahi tonnin kieppeilä. Mie het rupesin siästämmään ja laitoin kympin. Sittä muistin jotta onha miula possu joka on iliman ruokkii ja kävin viemässä muutaman kolikon possule. Keräsin kaiken mualiman pankkia itele ja laitoin jokkaisseen vitosen, tarkotuksena siästtee täytteen kaikki pankit. No lopulta piävyin siihen tulokseen jotta mie siästän possuun, pulloon, kuluhhoon , ja elefanttiin, joka lihhoo myöttäisä sillon, kun on rahhoo eli ei etes joka kuukausi. Hällä väliä, ei liene nii nuukkoo, jos ei joka kuukkaus pukkaa, mitä possuun laittoi. Kello seinälä muistutti, jotta pittää siihennii laittoi kolikoita. Sillon on oma rahasto joka puolela tuppoo.

    • akkamainos

      Jotta kyllähän sitä tää lauantaiuamu on poikkoo ku suapi nousta millon tykkevvää ja ei tarvihe männä töihin. Huastella suapi kennen kansa tykkevvää ja on aikkoo omale itele. Mie nousin jo ennen kuutta, van loioin sängyssä melekkein seijtemmään. Sitte piti nousta ylös ja olla ennen seitentä koiran kansa lenkilä. Kellon laitan soimmaan kaheksalta jotta nuapurrii herevvää ja tunttoo jotta hänestä välitettään. Kellon viisar viäntee oikkeesseen aikkaan ja soiha se jo heti kahentoista lyönnit. Nuapur kiänti kuvettaan. Kuulu seinniin läpi. Nyt siipi kuappikello kahekekssoo. Käkikello allaala tekköö myös ihtesä tiettäväks. Kiellan ruutiukko leikkii ulukona emäntäsä kansa ja männöö lenkile. Kilipukin ovat piästänneet ulos vähäks aikkoo van taittaa tuo omistaja viiä elukan sissään hetimiten. Uamutuimmaan tuo seinänuapur kyllään ja pitihä siinä keittee kahvit. Nyt on jo puolpäivä ja kello lyöp yhtätoista. On vielä aikkoo miettii männeitä ja tehä tulevaisuudesta paras mahollinen. Sano.

    • parastaikkoo

      Kiellan ruutiukko oli surullinen kuten myös mie tanskan tapauksesta jossa joku kuol. Ok huono tuuri, sano. Van uatella sitä voip ennen ku männöö tyhmmyykssii tekemmään. Oma henki kullan kallis ja nuapurin vielä kalliimpi. On nääs rikas immeinen. Ei ou hinnala pilattu ku vuattiita hankkii ja on niih hiennoo olevinnaa jotta iha hävettää ryysylöissä samassa pihassa kulukkiissa. Rahhooko siästännööt vuokrala assuissa. On ristalliruunut ja tereot ja vehkkeet. Ei ou pienenä rahala pilattu hänennii huusholli. Ite sinnittelen pikkurahala ja joka leipämarkka on ite hankittu. Eivät voi huasttoo jott eikö olis omala työlä hankittu eläke. Pikkuneh on van sillä ellää ku ei tuhlloo jonnii joutavvaan. Kello on ussein ollu miun elämän eliksiiri joka mieltä piristtää. Sitä on mukava kunnella. Kuappikello niäs aihjeutti nuapurin rouvale piänsäryn ja mie olin tyytyväineh jotta sekkii tuli kuulluks. Yhen kerran ku hermostun nuapurriin nin jätän kuappikellon yöks piäle. Jos en ite nuku eikä koira nin ei nuku nuapurkkaa. Ja sitä psykolokista soan käynttii mie suosittelen tähännii tanskan junttiloile. Voittoo voip vaikka väittelyn ku ei vain mäne piättään leikkuuttammaan turhhaan. Ja voipha ne muslimmiin kansa polliissi järjesttee psykiatrila käynnin pahimmile terroristiloile jotta suavat selevile, mitä niihen piänuppi sisälttää. Onko hyvinnii älykäs vai aivopesty johonnii uskonnon varjola. Usko jeesuksseen on muut pitänä pystyssä. Kello soip uutta aikkoo ja uusia ajatuksia.

    • soittelija

      Kyllä sitä seurataan johtajaa usein joka kerrostalossa on. Kun yksi hankkii seinäkaappikellon niin toisen on saatava lattialla seisova kaappinello tai ainakin käkinello. No sitten on nämä kerrostalojen valittajat. Kun yksi keksii että alakerran naapurilla on soiva kello seinällä ja toisella westminster abbeyn soinnilla soiva kaappikello niin valituskierros on varma. Varsinkin kun mummo yläkerrassa on ottanut käyttöön käkikellon joka soittaa joka tunti. Ensin otetaan selvää naapureista ja sitten keksitään mistä voi valittaa ja kenelle. Isännöitsijä on yleinen vaihtoehto. Poliisi toinen ja sossikka kolmas. Ja paras ystävä, yhtä suulas voi hyvinkin olla paras vaihtoehto todistajaksi. No kun kukaan ei ole häiriintynyt eikä valittanut melusta niin luu jää vetäjän käteen. Suututtaa, uskoisin. Silloin tulee hyvä ystävä avuksi. Kun mieli on rauhoittunut, talon suulainkin jouttu ja tottuu vähitellen puolen tunnin väliajoin lyöviin seinä ja kaappikelloihin. Mummo saa pitää kellonsa ja nuoret omansa sekä big Benin soittoa soittavan kellon omistaja omansa. Yötyöläinen ei enää kuukauden kuluttua reagoi kellon soittoon vaikka kuulee sen ja kaupan uuden uutukainen patterilla käyvä seinäkaappikello on löytänyt uuden kodin.

    • hilijassuus

      Kyllä sitä kerrostalossa on vaikka minkä näköstä mänijjöö van ku huolehttii vai omista asijoisttaan nin on hyvä itelä ja nuapuriloila kansa. Ku kellot on piälä koko päivän nin kyllä se välilä rassovvaa ku ei taho kellon tilitystä piänuppi ennee ottoo vasttaan. Sillon on hilijennettävä rakkinneet. Ku hilijasta tulloo nin sitä kuntelloo hilijasuutta. Minnii näköstä iäntä ei kuulu. On ihah hilijasta. Näi piästtii uammuu ja iso kuappikello tikittää kaikkeih hilijasimmin. Sitä miekkii kuntelen mielluusti. Näi se uus päivä alako ja kannattaa ottoo päivä vasttaa iloten nin tulloo itekkii hyväks mielele.

    • kuminnoo

      Eipä mittää, van kyllä huasttoo höpöttäät moisennii nuapurin lattiakellosta. Sennii iäni kuulu juoruakkoin mukkaan toisseen rappuun asti ja eikös miun asunttoon nuapurin mummo tullunna kyllään. Kuntelutin kelloja van ok hilijasta poikkoo. Ei pahemmin valitellu. Teki alun pittäin sisäle piästäksseen juoruakkoin tempun ja ku iän alako rapusta kuulummaan jossa kyselttiin usseemman kellon perrään, nin arvelin nuapurin mummon olleen assiila. Isännöitsijä ei ollunna ottana valitusta vasttaan vuan kieltänä joutavan päiväsen valehtelun muihen nuapuriloihen piäle ja jotta ei hiän ruppee kennennii kelloja seisauttelemmaan ja niistä valitusta antammaan, jota muutama juoruakka yhessä ol vuatina. Isännöitsijä ol vuan toenna, jotta onha se kuappikello teillää vuan siihempä akat ol toenna, jotta meiltäpä ei kuulu mittää, joka tuas ei isännöitsijän mukkaan pitänä paikkoosa. Suattaa nimittäin olla niin jotta kuappikello jota akat ehttii, onnii juorruilijoihen omistuksessa eikä missää muuala. Niin se soppa selevis van syytökset ei loppuna siihen. Ihmetelttiin nimittäin sitä jotta ku iän kuulluu yöläkkii nuapurrappuu asti. Siinäpä pohittavvoo kerrannii ja suavat piättee koko talon immeiset jotta iän selevviis, misttee tuo kuulunnoo.

    • hamppaat

      Kyllä se nii on jotta synti se o syytellä viattommii immeissii ja ehttii syyllistä keksittyyn juttuun. Ei pitäsi panetela immeissii jotta suun synti jäisi tekemätä. On se nii miulakkii ja jos muuttii mummot sen tajunnoot nin hyvä tulloo. Se syyn ehtimine toisesta voip kiänttyy ommaa ihtteen ku immeiset löyttäät toin jota ovat ehtinneet. Sillon puolusttautumine onnii vaikkeemppoo ku syy löyttyykkii omasta mörskästä eikä muihen. Ja kuappikelloo on vaikkee piilottoo jos se on piälä ja lattiikelloo vielä vaikkeempi. Kyllä kaikki voip olla kelloloisttaan ylyppeitä van kahttoo muihenni parasta, etteivät hamppaissii jouvvu. Nuapurin mummo ol tekohamppaasa unohtana huussin lavurin reunale ja sieltä ne etinnään jäläkkee löyty.

    • uamunen

      Miekkii huastella suatan jokahisen kansak jotta itele tulloo hyvä miel, jos uamu ei ou alakana hyvin. Kelepovvaa huastelukumppaniks sillon jokahine ukko ja mummo. Huastellään siästä, telekkariohjelmista ja toillaan toisten hurtista ja muista pieneläjistä, joita kaula vasttaan tulloo. Helemettii hankin. Ol kaunniit ja halavat ja käypi jokkaisele puserole. Nuapuri ol kunnellinna csi:tä ja sillon ol kuuluna koirruuven iän. Hiän kunteli jonnii aikkoo ja oli jo oven rivassa kiini, jotta minkä tähen se iännähteli. Huastelttiin siinä kotvan aikkoo, van ku mäni utlemiseks, nin jätin huastelun ja järjestin niin, että män kottiisa. Sillon ku ol oven suussa nin kello helähti. Kyllä säikähti. Kommee immeinen, van säikähti nin, jotta ol perskannikalleen lenttee. Mie siihen vain tuumasin, jotta näi se iännähtellöö joka puoles tunti, johon mummo, jotta onneks ei hänelä. No toinennii kello rämähti soimmaan ja minnuu nauratti mummon ilime. Kyllä tuo kello uussii ilimeitä tuop esile, ku immeisten kansa huastelloo. Huastelemala ne assiit selevivvää ja rissauksii on vähempi.

    • nuappu

      Tallustelin korruuvven kansa puistossa ja sielä sitä nenäkäs naisimmeinen nautserriin kansa vastaan tuli. Ei tullu koko puisttoon, ku mie olin koirani kansa sielä. Miun pit lähttee poikkeen, jotta rouva ilikes tulla puiston laialta tuijjottamasta puisttoon. Miun koira ol hänestä huonompi ku hänen koirasa. Mie tilasin alakuviikosta kirjan van ku sitä ei kuuluna, nin soittelin pitkin maita ja mantuja, van ei lopulta ennee vastanna puhelimmeenkkaa. Pittää olla iliman ja lueskella netistä. Nuapurin juoruakat ne jauhhaat kelloin iäntä. Ku niitähhii kuntelemmaan rupevvaa, ni jo mielesä pahottaa. Jonnii joutavvoo akkoin juttuja, ku pittää oman ihten parannukseks löyttee kerrostalon huonoin immeinen ja kukas kumma se sieltä pilikisttääkkään, ku meikäläinen kelloisa kansa.

      Illala sitten rupesin pitkälleni ja kuntelin hilijasuutta. Akat unohtu. Ensin seissautin kellot akoile mieliks, jos nuo vaikka kuntelisivat, van ku hilijasuus kävi hermoile, nin piti laittoo kellot piäle. Nyt on hyvä olla pitkällään. Mie, koira ja kelloin iän hilijasuuvessa. Siitä talo vanhin kaukomieli juttuja veissoommaan nuapurriin. Ompaha jottain ajateltavvoo illan mittaa, ku läpi kuulluu.yks kaukokaippuussaan lähti ukkoin perrään espanjjaan ja toinen kylypyllään eesttiin. Mie vanha harakka vuan ommii viisuja veissailen tietä kulukkiissa. Jollai meijjän talossa tahi nuapurtalossa on lattiikello. Se se vasta iäntä pittää, van ku sillä on lisäks vanhoja herätyskelloja, vejettävvii ja kuappikelloja seinilä. Nii se nuapurkkii opettelloo elämmee kuntelemmaan, ku nuapur opettaa muutahhii ku telekkarrii kuntelemmaan ja tereoita. Tässäpä näitä. Makkuula kirjutettuja juttuja.

    • Seinäkello-Seppo

      Vanhemmillani on useampikin lyövä seinäkello. Kaappikello meni perinnänjaossa enolle. Ei ole kuulemma naapurit valittaneet, mutta joskus 80-luvulla joku naapuri urputti (toinen yhtiö), ja samaan aikaan heillä yläkerrassa harrastivat kantapääkävelyä :).
      Joskus kun olen yötä vanhempien luona, kello häiritsee ekana yänä löynnillään, mutta sen jälkeen siihen tottuu eikä enää kuule sitä. Nämä kellot ovat sen verran vanhoja, ettei niitä niinvaan mennä ronkkimaan, eli lyönnit on ja pysyy, niitä ei pois yöksi oteta. 1800-luvun kellon korjaaminen maksaa hunajaa ja korjaustarve voi tulla jo siitä että kelloa siirtää vaikkapa toiselle seinälle. Lakikaan ei kiellä kellon käyttämistä, joten tottukaa tai muuttakaa :)

    • naapurisopu

      kyllä on mukavaa, että muutkin omistaa näitä kerrostaloissa suosion saaneita kaappikelloja. on uutta ja on vanhaa. minulla on vanhanaikainen junghans-merkkinen kello ja sen kanssa toinen saksalainen sekä luultavasti suomessa tehty kaappikello. kaikki ne soivat yhtä aikaa, enkä ole häiriintynyt siitä. naapuriin ei naapurin rouvan mukaan kuulu ja olen kuullut ja luullut, että taloyhtiössämme on useita perheitä, joilla on kaappikello tai lattiakello. päässäni soi keskustelu, jonka kerron: naapurin rouva sai päänsäryn kellon soitosta ja valitti isännöitsijälle. isännöitsijä kertoi omistavansa myös kaappikellon. hänen mukaansa hän ei voi pysäyttää kenenkään kelloa, koska ääni kuuluu normaaliin elämän menoon ja valitusta siitä ei näin ollen voi antaa. hän ehdotti yhteyden ottoa poliisille. eräänä iltana tämä rouva olikin soittanut poliisille, joka oli sanonut, ettei hän voi kenenkään kelloa lain nojalla pysäyttää, ellei kyse ole yleisen häiriön tuottamisesta ja kuten arvata saattaa, niin sellaista ei mikään kello saa aikaan. kelloa ei näin ollen poliisin mukaan voi ottaa valtion haltuun ja sakkoja ei voi antaa. poliisi ehdotti ottamaan yhteyden isännöitsijään. kimpaantuneena asiasta rouva osti itselleen kaappikellon. ison seillaisen. tämän kellon ääni kaikui naapurirappuun ja siellä innokas valittaja otti ja rupesi kyselemään, kuka kumma omistaa äänekkään kellon, joka kuuluu seinän takaa. selvisi, että kelloja on melkein joka asunnossa ja jokaista ei voida syyttää. rouva joutuu tottumaan siihen, että kello soi läpi vuorokauden ilman, että siihen voisi vaikuttaa. nyt viime aikoina ei valituksia ole tullut. johtuneeko tottumisesta, kun ei kuulemma kuulu edes naapuriin. heilläkin on nykyään kello. näitä meillä päin ajatuksia. siunausta.

    • kelloilijakin

      Kello löi koko päivän ja tuntui kuin se löisi aikaa ikuisesti. On aika, eikä kuitenkaan ole kuin tämä hetki ja iäisyys aikaa. Tuntui kuin korkeimman käsi olisi vaivuttanut minut rauhalliseen päiväuneen, jossa näin pupujusseja maatalon, punaisen sellaisen, aidan takana. Siellä unessa minulla oli lapsia ja mies, joka oli lähdössä naapuriin kylään. Minä seisoin rappusilla ja katsoin, kun viljapelto aaltoili tuulessa. Siinä unessa tuntui kuin isän käsi olisi sanonut minulle: tämän kaiken olen tehnyt.
      Heräsin siihen, että koira nuoli kättäni ja kello löi tasatuntilyöntejä. Uni maistui pitkän työrupeaman jälkeen ja iltapäivä lähti mukavasti käyntiin ja iloinen uni toi hyvän mielen. Kun lähdin ulos, metsän laidassa orava söi käpyä ja jänis loikki pyörätiellä metsään. Naapurirapun neiti lähti ulos ja kellon ääni kaikui ave mariaa ja toisesta asunnosta parvekkeen oven kautta big benin lyöntejä. Joku huusi: laita se rakkine koappiin ja jouttuin, tai se lähttöö mäkkeen. Siihen parvekkeelta vastasi eläkeläinen, että mää ite mäkkeen ja vie se oma kellos männessäs. Näitä itsekseen seuratessa saa mukavan naapuriirauhan, vaikka joskus se ei siltä tunnukaan. Sopu sijaa antaa, kuten sananlasku sanoo. Vanhalle ja nuorelle, saati keski-ikäiselle.

    • ykskanta

      no sopu nuapurriin kansa o ollu kelloloista huolimata hyvä. rauha muassa jokahisela immeiselä meijjännii mökissä. tupakammari miula vai on ja siinä nurkassa keittokomeron tapanen iso keittiö. siihe mahttuu koira ja mie hyvin sekä kolome kuappikelloo seinile. o nyt tullunna lissee iso lattiakello. löysin kirpputorilta ja kuletutin kottiin peräkärrilä. seissoo nykysin makkuukammarin oven nurkassa. lyöp lujjoo, ja suap lyyvväkkii. onpaha miulakkii jottai, jonka nuapurit huomovvaa. jokune on jo tullunna kyselemmää, jotta ootko sie pitänä kelloloita piälä miten ussein. mie siihe, jotta sillon tällön oun piälä pitänä. syytti penturihoja iännee riäkymisestä rapussa, ku iän kanttautu heile. on niilä iso kello seinälä niiläkkii. sen soitto on sitä big benin lyönttii ja toisessa rapussa on se ave marrijjoo lyövä kello seinälä. suati sitte nää muut, jotka lyöpi mikä mitennii ja yhelä soip joka uamu vanha herätyskello. pennut toimmii meijjän rapun tuomarloina, ku pittää kerttoo tätilöile, kenen iän rappuun kuulluu kaikista kovimmin. ja kenennii kellon soitto on kaikista parasta. sattu tässä männäpäivivä seurroova juttu: nuorpari ol lähtenä elokuvviin kiirreelä, ku olivat myöhässä kuvista ja laittovat ovesa kiini hyvin. sisäle jäi koiran pentu. tää pentu tul ikävissään syönneeks reiän nuapurin seinnään. rappi ol lähtenä ja ovessa ol ammottava reikä, ku pennun piä paisto toiselta puolen omistajjiin tullessa elokuvista. ol ikävissään syömälä syönä ison reiän uluko-ovveen. se ei vielä mittää, van samanen koiran alaku ol pyssäyttänä postinkantajan rapussa. se ol oppina aukasemmaan oven kahvvoo painamala lukon ja ol outtana oven ulukopuolela sissään tulijoita. vartijokoira ku ol, nin ol siinä ottana postinkantajan hyvin vasttaan, van eipä piästänä kahtteen tunttiin poikkeen rapusta oven takkoo. ol vahtina niin kauvvan, ku emäntä tul ja sitte ilossaan hypännä sylliin, ku piätti ovelta tunkkeutujaks luulemasa immeisen. tuommonen se olla pittääkkii koiran. ei sitä se kaikkiin kansa pärjjee, van on koira paikallaan, on. toiset rapun koirat haukkuu huuttaat hyvinnii pitkkään, ku joku alottaa. pihassa lintu laullaa ja mie ryyppeen kahvija ja kuntelen linnun laulluu.

    • tuulesta

      kertomus naapurista edellisessä kirjoituksessa ei perustu todellisuuteen vaan on tuulesta temmattu.

      • naiminki

        Tääpä ei oo tuulesta temmattu, laettooten seinäkellon vasarat vaekka rihmalla taka-asenttoon ei soe ei


    • piäsnuakka

      "eikö tuo noapurin ämmä tajkuu ton kellon kolokuttavan hermot pilale. Pitäs seinnään lennättee koko toosa ja ämmä pellole. Mitä kolokututtaa rakkinettaa. Siitäpä suap ku joku rupevvaa toimimmaa." no mie tuon kuulttuu tuumin jotta on niitä erlaissii immeisski tässä mualimassa ja nekkii pittää kesttee ja uatella muihennii parasta. Van kellon rakkinetta en pois heitä. Suap se isännän mielestä kolokuttoo seinälä päiväsaikkaan ku ei hilijasuuvven alakkaissa kolokuta. Sillon mie hilijennän sen. Tuo nuapurin ämmän kommentti miun kelloloista on otettava toesta ja yritettävä olla muuten hilijane.
      Silleen loppu eilisilta ja nyt o uus uamu ja uuvvet kujjeet. Laitoin uamutuimmaan kellot piäle ja lähin koiran kansa lenkile. Tul muutammii pentuja vasttaan. Olivat koulluun matkala. Lähelä asuva pit bull-tosa tul myös vasttaan ja ol mukava kavveerata. Koirahhii nautti ku sai nähä uussii immeissii. Uus lattiakello on merkilttään junghans ja kyllä mie nautin nuista sen lyöntilöistä. Suap nuapurinnii ämmä ottoo miut toesta ja olla jatkuvvaan valittelemata. Viimeks se sai muka piänsäryn vanhasta alakerran asukkaan herätyskellosta. Pittää viänttee immeisten oikkeuvvet kerrostalossa rautalangasta ennen ku hieno friäkynä tajuvvaa. Nyt kahellaan tää päivä.
      On ilta. Ol yhtteenotto rapussa nuapurin miehen kansa ämmälä. Hiän huasteli otole kellosta joka kuulluu lattian läpi. Otto siihen, jotta "ompaha siulahhii jottai kunneltavvoo."
      Hiän vasta opettelloo kelloloihi. Eipä sanona kellekkä jotta hänennii omala seinälä kolokuttaa seinäkuappikello, van mie sen oun tiennä pitkkää. Näin on männäviikola tapahtuna ja nyt o alakana uus luojan uamu. Toillaan on otettava tuonnii ämmän puhheet toesta ja piettävä hilijasuusajoista kiini jotta rauha säilys huushollissa ja koko kerrostalossa. Hyvät uamu jatkot teilennii.

    • vieras1

      Muutetaan sääntöjä kotirauhan puolesta

      Te, jotka olette väsyneet siihen, että teiltä riistetään mahdollisuus kotonanne levätä töiden jälkeen, nukkua, palautua sairaudesta, tehdä keskittymistä vaativaa puuhaa tai mitä tahansa muuta, mikä vaatii rauhaa ja hiljaisuutta, allekirjoittakaa!

      NAAPUREIDEN HÄIRINTÄÄ VASTAAN - Adressit.com http://www.adressit.com/naapureiden_hairintaa_vastaan

      Pankaamme lopun sille, että muista piittaamattomat, toisia kunnioittamattomat ihmiset, jotka eivät osaa elää yhteisössä ja kunnioittaa muiden oikeutta rauhaan päättävät puolestamme, mitä pystymme ja mitä emme pysty tekemään OMASSA KODISSAMME. He riistävät meiltä hermot ja terveyden ja meidän pitäisi kärsiä hiljaa, koska kiinteistöt eivät halua ylimääräistä vaivaa, vaikka asumisviihtyvyyden takaaminen kuuluu heidän työhönsä!

    • pyykkinaru

      Puhu sie vain omasta puolesta ja rauhota mielenterveyttäs ja hermojas ulkoilulla luonnossa ja lepäämällä kuunnellen hiljaisuutta ja talon ääniä. Kun ne kuuluvat päiväsaikaan niin päättävä isännöitsijämme sanoi että kyse on "jokapäiväisistä elämän äänistä", jotka päiväsaikaan ovat luvallisia. Hiljaisuus alkaa talossamme 22,00 ja päättyy 8,00 aamulla. Silloin ollaan hiljaa. Ei vedetä edes vessaa ja kellotkin pysäytetään. Vain sydän saa lyödä. Mutta kun kello koittaa 8,00; niin silloin on lupa metelöidä sillä silloin hiljaisuus on loppu. Hermot lepää yöllä. Jos joku talon asukas rupeaa vaatimaan hiljaisuutta päiväsaikaan ja näin byrokratisoi ja terrorisoi muita naapureita, niin asukkaat valittaa häiriökäyttäytymisestä isännöitsijälle ja jopa poliisille. Toivon teille hermolepoa öisin ja että ymmärtäisitte muita talon asukkaita ja lopettaisitte toisten terrorisoimisen jatkuvilla kommenteillanne jotka päiväsaikaan tehtyinä eivät ole oikeutettuja. Soitellaan edelleen kelloilla, stereoilla, radioilla ja tv-ohjelmilla.

    • huommoomata

      Eikös se sattuna miulennii. Kello tok unohtu piäle yön seuvvuks. En kullunna enkä nähnynnä mittää erikoista. Ihmettelin seurroovana iltapäivänä vuan, jotta ompa vipune jiänä ylös illan seuvvussa eikä ou kiännettynä alas kute tavallisesti jotta ei soisi. Ei kuuluna iäntä ja illala sittä kokkeilin ja kyllähä se ol hakkaan männynnä eikä kahen kokkeiluyrityksenkkää jäläkkeen painuna alas vuan nous ylös takasi. No kolomannela kerrala mie loppuin lopuks sain ku sainnii vipusen kiännettyy alas eikä kello soina ennee. Sittä uamutuimmaan mie tuas laitoin kellon piäle. Ja rupesha se soimmaa, van empä kullunna ennee kunnola kellon iäntä. Huomasin jotta kyllä se soip van en tajunna sen soivan, ku siihe tottuu, nin sitä ei ennee huommookka. Jos unohttuu piäle nin ei voi mittää. Sittä pittää nuapurriin vain kunnella. Toivotan nuapuriloile hyviä päiviä vai jotta elekkeiten olla pahala piälä kennennii rakkineihen tähe ku eihä ne ainnaa soi. Sillon tällön vai.

    • yötyölläineh

      Pikkukammarissa tikittellöö oikkee könninkello. Se se ol kuuluna nuapurrappuun ja sielä ehta juoruämmän korvviin. No uteliaisuuttaha siinä vuajittaa jotta voip tiettee, kuka eläjä se sielä ihtesä kuulluks tekköö. Ol nimittäi nii, jotta sielä ol yks ukonkuvatus, joka ol yötyölläineh ja joka ei suanna muattuu päivälä tarppeeks, jotta ois jaksana töissä. Ol ruaputellu kynälä pikkusen kirjjeen piäsnuakale, joka ol ruvenna miettimmää keinoja hilijenttee kahessa rapussa yhtteesä seihtemän kuappi ja lattiakelloo. Ol kuulema ottana yhtteyven nuapurrapyn ja meijjän rapun juoruilijoihi ja antana tehtäväks kerttoo hänele, jotta kellä o iänekkäin kello. No nuapurrapussa ämmät ol seuranna par päivvee joka oven takana elämmee ja sittä ne siirty meijjän rappuun kahen ämmän ja yhen ukonkuvatuksen kansa. Yhen kerran sittä sisempi uluko-ovi ol jiänä vähäsen auku, nin sillon postiluatikko kolahti par minnuutti yl viijjen. Mie mänen kahtommaa ja tappoon oven takkoo kolome aikkuista immeistä kuntelemassa mitä kuulluu. No, ei kuuluna mittää, sillä mie en ollunna laittana koko könnii piäle ja kuappikelloja en ensinkkää. Ol rauha muassa van immeisilä ei ollunna hyvä tahto. Lopulta sinä iltana tul rauha. Mie vuan piätin jotta kyllä se kello suap lyyvvä joka tunti ku ei järjestyssiännöt sitä kiellä eikä laki. No seurroovana päivänä mie huastelin isännöitsijän kansa joka myönti kuntelun ja kerto yhen immeisen viimesen parin vuuvven ajan valitelleen piänsärystä iänen tähen rapussa. No, meikäläinen siihe huasto, jotta eikköön se kello sittä sua olla piälä vai sakotettaanko siitä; nin isännöitsijä virkaintosesti huasto jotta kyllähä se suap lyyvvä van elekkee muute metelöijjä. Mie siihe jotta harvemmin ne yksin eläjät iteksseen huutelloot ja ellei laki kiellä kelloloita, nin kait niitä piälä päiväsaikana suap pittee. No isännöitsijä myönti ja käski vain hilijenttee hilijasuuvven tullessa iänettömäks. Tästtäi ol tieto männynnä nuapurrapun ämmiin korvviin ja eikös ne männäviikola soittana polliissile ja kysynä tästtäi assiista, jotta missä männöö yöllisen ja päivällisen häirinnän raja ja millon voip pyyttee polliissin hilijentämmää kelloloita yhtteesä yheksässä asunnossa ja ertoten kolomessa, joissa liennöö iso kuappikello. No polliissi siihe jotta häiriökäyttäytymise raja ol häilyvä sillä se iän jota toine pittää häirihtevänä, nin toisele se ol normmaallii jopa yöaikkaa van ku seurroovan kerran häirihttöö nin ilimottoiten hänele, nin hiän käyp luntelemassa ovviin takana. No; seurroovana iltana kymmentä yl yhentoista ol polliissile tullunna puhelu, jossa ol sopimuksen mukkaan pyyvvetty kuntelemmaa ovviin taakse kuappi ja lattialelloin iäntä, olko se häiriökäyttäytymisen rajan ylittävvöö. No; nuor konsttaapel ol suana tehtävän ja männynnä vanhemman konsttaapelin kansa ovviin taakse ja nauranneet iänneen sillä ku kello soip nin se ei ollu ollunna yhtyää nin kova ku ämmiin iänet rapussa ja kahen juopottelijan iänet nuapurmörskässä. No; polliissi ol rekisteröinä kolome asunttoo ylläänä ja kaks allaama meijjän rapussa ja nuapurrapussa yhtteesä viis asunttoo joista kuulu kelloin tikitys vielä kymmene jäläkkeen. Hyö ol huastana jotta ei hyö hyvät immeiset senttää voi joka mörskässä käyvvä kelloo seissauttamassa jos immeiset tahttoot sen pittee piälä ja sanonneet jotta huasttoite isännöitsijäle. No ämmät ol männynnä isännöitsijän puhheile ja huadyanneet polliissiloihen käynnin ja kertonneet tuloksen. No; isännöitsijä ol vain tojenna jotta ku hilijasuus alakkaa 22,00 nin sillon on oltava hilijjoo, van normmaalit vessoin vetämiset ja suihkussa käynnit on sallittava ja kyllä hänestä kellot suap lyyvvä kuhan ne eivät lyö kovasti hilijasuuvven alakamisen jäläkkeen. Polliissiloihen antammiin tulokkssiin vejoten isännöitsijä ol vain toenna jotta on joka eläjälä nähtävästi jonniillaine rakkine aikkoo näyttämässä ja ajana ämmät ulos ja huastana, jotta kun hyö järjestyssiännöistä kiini pittäät ja niitä nouvvattaat nin hiän ei ota kanttoo ennee. Valittakkee polliissiloile hilijasuuvven alakamise jäläkkeen liiasta metelistä. Ku ilta tul nin eikös nää ämmät ollu kahvassa kiini soittoo rilluuttamassa polliissiloile. No päivystäjä ol jo kuullu jutun ja vain sano jotta kellon soiton tähen ei polliissii sovi vaivata sillä heilä on kyllä muitakkii asijoita joita hoijemla. Hyö kyllä huom.auttaa immeisele jos muuttii huommauttelloot ku työ. Näin ol tääkkii asija suana piätöksen. Luu jäi vetäjän kätteen ja immeiset suap eelleen kunnella aian näyttäjjeesä ja yötyölläine ol vaihtana petipaikan vierteisseen huonneesseen ja sinne ei mikkää iän ollunna kuuluna ja hiän makovvaa sielä hyvin eikä mikkää häirihe.näi tääkkii juttu selevis.

    • hihkunta

      Huomenissa huastellessa sain tiette nuapurin rouvan ommoovan ison lattiala piettävän pullon jonka hiän ol kymmenniin vuossiin varrela siästänä euron ja kahen kolikoita täytteen. Ol yrittänä nosttoo van ei onnistuna joten ol hankkina kaverpiiristä painon nostajjii jotka ol nostana pullon peräkärriin ku ei ollu mahtuna auttoon. Pankissa ol ollu vaikkeeta laskkee van sen verran mukava raha ol ollunna jotta ilosta hihku tielä miun tullessa paikale. Kellonnii ol niilä raholoila hankkina ja seinäle nostana. On kuulema vanhan aikaneh vejettävä kello. Nuapurriin ol kuulluna ja olivat olleet ilossii ku jokatuntine aikamerkki on nyt heiläkkii ja nehhki harkihttoot kellon ostamista sekä yks seitenkymppine mummo ol jo heistä innostunneena käynä kelloliikkeessä kyselemässä hintoja ja tillailemassa itelleen sopivvoo kelloo.
      Mie hihkun kansa ku huomasin jotta onha se miulahhii muutama kymppi pikkupossussa ja varatahastona nehhii käyp oikkeen hyvin ja nyt kello soittaa kolommee ja toinennii jo ilimottaa itestään. Jotta näi sitä sekä siästettää jotta tiijettään kello aika sillon tällön.

    • korvatarkkana

      On se mukavaa että edes kaappikello tai seinäkello lyö aikaa minuutilleen sillä naapurin rouvan ja kesken kasvuisten poikien äänet kantautuu päivällä, illalla ja iltayöstä tupaani. No; ei se häiritse. Tiedän milloin pitää hiljentää kellot ettei naapurin rouvan pää halkea. Kukaan ei sitä käy halkaisemassa mutta 20-25 cm paksu betoniseinä ei kuulemma eristä ääntä tarpeeksi. Miten lienee päänsäryn ja pään kunnon laita monta ihmistä sisältävässä työpaikassa. Kun messinkinen kello soi niin kaiku on mukavaa ja naapuri kuulee jos tahtoo betoniseinän läpi. Korva tarkkana.

    • yöunnii

      "herree tok uamutuimmaan jotta ei uamu mäne pilole."no hyvä van tuas tuo kellon juutas lyöp aikkoo ja kuuvven seuttuun minnoon lähössä seihtemäks töehin."
      "no jo tokkiisa suat männä. Nuapur taittaa uamusta olla laittama leivän uunniin. Tulloo hyvä leivän tuoksu".
      "van ku mie laitan leivän nin jo tiettäät nuapurit. On se nin hyvä tuoksune. Limppuu en tie. Mie tien ainnaa leivän. Ja siunnoon kute miun äitin siunaa leipätaikinasa."
      Siule ku tullookkii usseempi leipä siitä, mikä miula riittää parrii keskikokosseen leippään; nin siula tulloo isoja leippii."
      "Se on kai se mite sen tekköö ja ku ainnaa siunovvaa leipäsä nin se siunnaantuu sittä."
      "nyt se kellon juutas rinkuttaa ja kolokuttaa seinälä jott on piä haleta. Minnoon danona isännöitsijäle ja soittana polliissile ja käynnä liäkärissä ja nyt vasta ruppeen tottummaa ku o oma kello. Rämpytä minkä rämpytät, van ku tuo nuapurin keli lonksuttaa päivät pitkät. Yhen kerran mie sittä huomasin kaippoovani sitä lonksutusta yön tuntiloina ku uni ei tullu ja sittä huomasin jotta kellon iäni puuttuu. Se ol se mikä vei sillo miulta unen. Näi sitä miehhii tottunen rinkuttajjaan ja kolokutuksseen ja ihmettelen vai jotta sitä oppii kaippoommaa ku hyvvee ystävvee joka on poikessa. Sillon ku se kuulluu nin sitä ei ainnaa huommoo van ku se ei kuulu nin jo o ihmettä kerraksseen ja yöunnii män. Jotta nyt pittää laittoi omahhii kello piäle. Kyll o mukavvoo ku immeisen paras kaver voippii olla kuappikello. Ei uskosi van kerraha sen näkköö."

    • esi-isienkellot

      Kyllä on kummallista että niin erilaiset ihmiset meillä tulee toimeen keskenään. On keskusteluja ja inhimillisiä ihmisiä. Luonteeltaan ihmiset täällä on omaan yksinäisyyteensä ja perheensä sisään vetäytyjiä joille naapurin juttelu tuntuu oudolta. He eivät paljon puhu eivätkä pussaa. Yhtä naapuria lukuun ottamatta joka kyllä vetäytyy huoneistoonsa eikä juoruile kuin omille tuttavilleen. Viimeksi kävi seuraavasti. Kun naapuri juoruna kuuli meidän perheen ostaneen sukukirjan; niin hän tilasi omansa ja sai selville venäläiset juurensa, jotka olivat itkun ja parin aihe. Ei voinut työkavereille kertoa eikä keskustella kenenkään kanssa. Olihan hän ryssä sukujuuriltaan. Ei auttanut puhe että olet suomessa syntynyt suomen kansalainen. Lopulta hän kävi viipurista hankkimassa kauniin 1750-luvun kellon. Suomalaisen kellosepän tekemän. No en ole maininnut minunkin sukuni suurimmalta osaltaan olevan Karjalaista alkuperää yhtä esi-isää lukuun ottamatta. En kuitenkaan heitä veiviäni enkä ramppaa lattialla enkä kyyristele nurkissa, vaikka esi-isä onkin keskieuroopasta. Pietarista vanhalta kellosepältä on minunkin kelloni viime vuosisadan ensi vuosilta. Kunnioitan vanhojen kelloseppien työtä. Varsinkin kun he olivat kaikki suomalaisia ja elivät suomen entisillä alueilla. Satojen vuosien jälkeenkin heidän työnsä on ajassa ja käy oikeaa aikaa. Sitä ei aina nykyajan patterikelloista voi sanoa. Minun esi-isieni haudat ovat Pietarissa ja karjalan luovutetuilla alueilla mutta en mene Venäjälle, vaan kunnioitan heidän muistoaan muistolehdossa kotipaikkakuntani hautausmaalla. Seinäkaappikelloni löi aikaa ja on nykyajassa iästään huolimatta.

    • vanhanaikunen

      Kokkel valamistu uunissa ja nuapurrii män kottiisa. Käväs tervehtimässä ja ol ostana orvokin. Kyllä on kaunis. Ihan ku keto- vai olko se pelto-Orvokki. Hurtta huuti tuskkoosa nurkassa ku on allergikko eikä kaikkee tiijketä vielä mitä se suap syyvvä van ruokkii oon vaihtana ja liäkekuurilä on. Punotus pyllysilimän ympäriltä ja suolesta on hellittänä ja myös turvotus. Miule sattu semmonennii jotta ovikello soi ja ulukopuolela ol nuapurista naisimmeinen. No sen ukko ol käyttänä omat lanttisa ja myös eukonnii lantit. No pithä se ruokkoo suaha nin mie lainasin pari kymppii. Itele kukkarroo jäi pari lanttii ja ne mie laitallin kellon sisäle piilloon. Ku seurroovana päivänä ovikello tuas soi nin mie arvasin nuapurin tulevan rahan pyyvännile. No hiän huadyo miule jotta ol se ukko sennii ottana eikä ollu hänelä mittää ennee. Enkö vois jeesata vähä. No mie huaston jotta mäne sossikkaan. Ei oo iteläknää ku par lanttii. No se kävi ehtimmään ja kuluki olohuonneesta makkuuhuonneesseen ja kahteli paikkoja. Mie lopulta huaston suorraa jotta mäne muuvvale kerjjuureissuloile. Emmie voi sinnuu elättee ku ei oo iteläkkää. No se loukkaantu van sano jotta entäs jos hiän ottaa ja myypi siun kellos. Hiän tekköö mitä tahhaa jotta suapi par lanttii. Mie siihen tokasin jotta jos nyt et lähe nin piäset ikkunan kautta pihale ja otin ja työnsin ovvee kohti. No hiä. Piäs irti ja tyrkkäs miut syrjkään ja ryntäs makkuuhuonneesseen. Nous sängyle ja rupes ottammaa kelloo seinältä ja huasto jotta mänehän tieltä ku paremmat kulukkoo. Mie ku piäsin ylös lattiilta nin mie otin kivisen kynttilän jalan ja lyyvvä kallaitin sitä kahesti piänuppii. No se rupes huutammaan huorroo ja hulluu ja haukku minkä kerkis ja sano jotta tänne tulloo "meijjä miehet", jotta nyt sie hullu akka teit viimese virhhees.
      Sillon mie huomasin neilan punaset jälet sen jalassa. Mie huijjon sillä kynttilä jalala minkä kerkisin ja yritin ajjoo sitä ovesta ulos. Ku ensuanu eikä akka lähteny nin mie kävin käsiks ja vaikka se ol piätä isompi nin mie sain kammettuu sen vihon ja viimmein pellole asunnosta. Se soitti polliissile jotta hänet yritti tappoo kynttilän jalala. No polliissi ol seinänuapurin mukkaan, jolle hiän ol huastana, nin sanona jotta hyvihhä sie oot elossa ku oot toise miehen joka asu yksin, rahat käyttänä ja ruuvvat vienä kuapista. Elossa tunnit olevan. Jos huavoja on tai piän särkkyy nin käväse liäkärile huasyamassa ja tuo totistus polliissilaitoksele. Sillon tapahttuu jottai. No siitä se ol sanona seinänuapurin mukkaan jotta hiän kyllä osovvaa ite huavasa nuolla. Ei hiän teitä tarvihe.
      Kello ol miula lanttiloihen piilona nin ei narkkarloita tarvihe muusta kenenkkää elättee eikä minnii näkössii muita immeissii. Jonnii sortin tulot ne on joka eläjälä. Kyllä on mukavvoo ku hiän sittä sai vastikkää paikan sairraalassa ja sieltä männöö jonnekkii missä piässöö kunttoon kokonnaan. Hiän pyytel antteeks. Mie kansa ja sovittii jotta ei tarvihe makssoo takasin. Sisäle en tosin ennee laske enkä hännennii asijoihen sotkeuvu. Kellon ol ostana seinänuapur osto ja myyntiliikkeestä ja on kovaiänine vanhanaikunen seinäkuappikello. Nin se on miulakkii.

    • kertomista

      Edellinen kertomus on tarina tarinoiden joukossa. Kertomus jossa on mielikuvitus läsnä.

    • edellinen

      Kun nyt rupesin huomauttelemaan niin sanon että näissä kirjoituksissa olen kuten jokainen näillä palstoilla käyjä käyttänyt kirjoittaessani hyväkseni mielikuvitusta tehdäkseni luettavasta mielenkiintoisempaa.

    • tikitystä

      Kellot tikitti seinälä ku tulin suihkusta. Laitoin kylypyvuatteen piäle ja lämmin ku virtas kylymettynneissiin luihin, nin kyllä tuntu hyvältä olla pitkällään ja vuan katella nettiä. Mie siule kirjuttelen ja näi oun yhtteyvessä muihin immeissiin. Lapset oli rapussa leikkimässä ja tulivat rapsuttammaan koiran korvallista ku tulttiin sisäle. Miun äiti vuan ol ollu yksin koko päivän ja halus syötelä porssaan näköseks kokonnaan. No pitihä sitä maisttoo ja sitte piti lähttee kaupan kautta ajelemmaa kottiin päin. Van minkä tautta sitä ei aina muista kaikkee ku ois pitänä ajatella kaupassa vappuu, van piäs unohtummaan ja nyt sittä pittää kahttoo uuvemman kerran . Kellon tikitys ol piässynnä kuulummaan alakerttaan asti ja nuapurrappuu myöten, joka aiheutti sen että nelikymppinen nuapurin rouva puhu toisen nuapurin piänsärystä ukolleen joka kaljakapakassa ol ottanu asijan puhheeks muihen lähitiennoola asuvviin immeisten kansa. No siinä rupatellessa ol selevinnä jotta kaikkijjaan kolommeen perreesseen ja huonneisttoon kuulluu jonnii kellon iäni. On kuulema joku joutuna ostammaan oikkeen korvatulupat ja yhelä ol ollunna isäsä vanha karvahattu piässä yhtenähhii yönä. Uamutuimmaan ol soittana kolomen jäläkkeen nuapurriin jotta kuulluuko kirkon kello teile. No toinen sitä ol hulluna pitänä ja vuan myönnytelly ja kyselly että onkos niitä muita painneita ollunna, johon toinen itkun sekasela iänelä huus, jotta akka lupas lähttee, jos kirkon kellon iäni ei hilijene. Toinen siihe, jotta tiällä olis ylmiärässii vahvoja uniliäkkeitä, jotta keleppoisko. No toinen siihe jotta hiän syöpi mitä tahasa, jotta piänuppi selevivvää ja rouva pyssyy kotona. Ol kuulema uhanna lähttee äitisä luokse, jos kello ei hilijene. Loppuyöstä nuapuri kävi viemässä uniliäkkiin toisele nuapurile. Nuapurrapun rouva keksi kiellii isännäle, polliissiloile ja muutamale utelijjaale nuapuri rouvale. Yks uhkaa ottoo hengen kellosta petkelilä ja toinen ol lopulta itkenä ovesa takana. Nimittäin rouva tyttären kansa ol tilanna kellosepältä oikkeen seinäkuappikellon ja ku sattu olemmaan vejettävä vanhaaikane, nin ukolta piäs itku ovesa takana. Se nimittäi jouttuu kuntelemmaa sitä yönnii eikä rouva anna sitä seissauttoo.
      Nyt sittä kuulin tännää kotiriijasta, jossa riitel yhtteesä viis immeistä. Avijopari ja kaks nuapurin rouvvoo seinniin takana. Ku avijopari huuti toisilleen jotta"kello hemmettiin", johon toinen totesi jotta"se o miun kello ja pyssyy seinälä. Miun ommaisuutta". Nuapurin rouva huuti seinän läpi jotta "puhukkee kovemppoo ku ei kuulu". Kohta kuulu toisen seinän läpi jotta " mitä sie sanoit. Piätkö sie sen kellon ja löikö ukko sinnuu. "
      näi sitä näihen kommenttie jäläkkeen avijopari totes jotta on se meijjän kello ja laittovat kellon seinnee vasten joka johttaa iänen näihen kahen nuapurin asunttoon. Nuapurit kyllä kuntelloot eilleen van eivät kuule ku kellon tikityksen ja ukko on uhanna hommata kaiuttimet, jotta nuapurrii kuulloo jottai muutakkii ku vai kellon tikitystä.
      No nuo rouvvat kulukkoo eilleen ovviin takana kuntelemassa kenelä tikittää eniten va mie arvvoon jotta niilä se suattaakki tikittee itelä. Eivät vain oo huomanna ite mittää.

    • hiät

      "jyttyytä nyt oikkeen sitä rahhii jotta nuapurrii kuulloo." "nii mehtä vastovvaa ku sinne huuttaa". " elä ruppee viisastelemmaa miun kansa. Ala kalappii siitä."
      Nuapurin poika rapussa jyttyytti jakkarroo jouten ollessaan vaikkei ois suanu. Sittä kuntelin ku käki kukku lähelä. Kukku 67 kerttoo, joten elinvuosia ois vielä jälelä jonnii verran.
      Nuapur kolokkas kellollaan nii jotta rappuun kuulu ja just ku olin uamutuimmaan viijeltä lähössä koiralenkile nin kelloratio toisen oven takkoo juutas huuti nii kovasti jotta korvviin sattu. Eillis- päivänä olin kullunna jutun mummosta lähirapussa joka korjjuutti lattiakuappikellosa ja toinen nuapuri luuli muutaman viikon lähelä olevan kappelin kellon kolokuttavan joka tunti tasatunti ja puolitunti-lyönnit ja uuvven kelloin soittomallin tulleen kirkole. Lopulta ku iänen luatu paljastu nin mummon nuapuri ol jo tottuna iänneen. Mummo sai jiähä rappuun ja assuu vieläkkii rapussa. Yheksän kymmenen van pirttee ku peipponen.
      "ottoite kanttoo iänniin kerrostalossa". Tämä ol nuapurin nuoren rouvan pyyntö. Toisen kannanotto ol sitte se jotta piästi ilimat rappuun. Huoltomies piti tuuletusta piälä tunnin verran tappauksen johosta. Rouva uhkas metättee haisuniättee jonnii aikko jotta oppii elämmee kerrostalossa. Tässä näitä pienemppii kuulumissii ja isomppii on semmonen jotta hiät ol toillaan muutama päivä sittä kerhohuonneela meijjän talossa. Kaikki toivat lahjoja ja olivat tervetulleita. Vierasmuallaissii ei vai otettu mukkaan ku muutama ku eivät oikkeen innostunneet lännen meiningistä häissä. Ol pappi ja kaikki. Jotta hyvin on männynnä.

    • onnikaauttuus

      "kahtelin piliviä suaressa ollessa ja mietin jotta millastaha sielä taivvaassa on. Sielä o varmmaan hyvin onnelline ja tyytyväine olo. Ei paina mualliset murhheet." " mie oun suana nykysi saman tyylisen olon ku vettäyvyn yksi tuppaan ja kahtelen pellole ikkunasta ja ussein sielä joku elukka on ja sitä seuratessa kuulluu vai kellon iän eikä mittää muuta. Tunttuu ku o painneita ollu jotta kello siinä ihan ku huasttaa , jotta " minnoon tässä, kaikki o hyvin" , "ja nii mie usseimmiten oun suana sielu ja miele rauhan. "
      Tyytyväissyys kai se o se mitä immeiset viimesseen suakka hakkoot joka paikasta suamata sitä vaikka siinähä se o, iha tuvan nurkassa. Ku sitä tyyttyy siihe mitä on ja jättää huavveet huavveiks eikä hai jottai kaikkei sinisintä vuorta minkä laela se onni ja auttuus o. Vähhää tyytyväineh o onnellineh. Ku käyp kirppikselä ja kahtelloo alennukset eikä vuaji mittää muotivuattiita nin pärjevvää ja vähhään tyytyväineh on usseimmite onnellisempi ku semmone joka haikkailloo jokahise assiin perrään. Tyhjän suap pyytämätäkkii. Se käyp ussein totteen jos onnee ja auttuutta ehttii muallisista asijoista. Jos onni ja tyytyväissyys tulloo taivasta ja maisemmoo, lapssii pihassa kahtomala ja tuvan kelloo kuntelemala, nin ainakkaa se onni ei ou kallista eikä vie rahhoo paljo ja sitä voip löyttee joka paikasta. Se o itestä kiini ja korvviin välistä.

    • kirpputorkauppa

      Vedetään naamaan naamarit, tänä yönä ei välii mis oot...
      Ulukona sattaa, nuapur tervehti kottii männessään, venäläinen naineh. Mie ku sain piähän jotta pittää yrittee sitä minkä mie suunnittelin tekevän jo kymmenkunta vuotta sitte. Sillon se ei onnistuna. Ensiks mie mäkin äittiin päivänä oman äitin luokse ja söin ja join. Sitte ku olin leppäilly tunnin nin mie lähin juoksemmaan seihtemän kilometrin lenkin. Pysähyin kolome kerttoo matkala ja käissä oli ghw, joka ol tarppeen. Näki ajan. Kahesti hengähin ja kolomannen kerran juttelin kahen naisen kansa jotka kysy, miten juoksu alotettaa. No mie neuvvon jotta ensiks kävellän, sitte hölökättää ja sitte vasta juosttaa. En kävelly kerttookkaa ja piäsin ehjänä perile. Kello löi neljjee ja ol mukavvoo ku ok kaver joho o tottuna ja koira outti öenkkii joka piti heti lähttee tekemmää. Uamulla olin juossu jo neljä kilometrrii kokkeeks jotta pystysinkö pitemmän matkan juoksemmaan. Nii se alottelija juoks yhtteesä 11 kilometrrii kylymilttää koko matkah. Lisäks miula kippeyty lihakset mutta ei estänä seurroovan päivän lenkkii jonka mie juoksin koko matkan. Neljä kilometrrii. Seurroovana päivänä ol vaikkee männä istummaa ja laittoi jalat koukkuu ja mie soitin fysioterapeutile joka neuvo parin päivän tauon pitämmää ja sittä juoksemmaa uuvellee lissee. Tää tarina o vasta tapahtuna ja o totta. Nyt mie olen lepotauon. Ja kannattaa kokeilla muihennii. Uuvven kellonni oisin löytönä. Sattu kirpputorila. Sielä ol myytävänä seinäkuappikello joka ol viime vuossaan lopulta. Hinttoo ok yheksän kymppii ja se män heti kaipaa sillä se kävi hyvin vielä. Jotta tämmöstä tännää.

    • huastelluu

      Senkin sydänsavolainen, eihän tuota voi oikein suomen kieleksi kutsua. Olemme sivistyneen kielen omaava kansa; opetelkaa kuulkaa puhumaan suomea kunnolla, ei savoksi.
      No mie siinä äimän käkenä hölömistelin sivistynneen naisimmeisen eissä ja yritin ottoo rennosti ja huasttoo kuten mie oun ainnaa huastana:" Minnoon mikä mie oun. Näi mie oun aina huastellu ja muuta mie en ossoo, oun yrittännä van kiänttyy ainnaa meijjän kielele, eikä ou savvoo van pohjos-karjalloo. Jos rouvva ei ossoo huastella immeisiks, nin mie voi ohjata pikkusen."
      Se män kaalliin ja rouvva sai oppii muutaman sana murteela. Ku hiän yritti kiänttee ja viänttee meijjän kielele nin mie nauroi hyväntahtosesti. Sillon rouvva ei ennee hyväksynä meiän kieltä van yritti opettoo sivistyskieltä. Mie nuapurin yheksän kymppisen mummon näin ja kutuin huastelemmaa vähäsen. No hiän huastel mielellää vanhan immeisen kansa ja miula o hyvä miel ku mie sai opettoo kirjakielen sijjaa muutaman murresanan helsinkiläisele rouvvale. Ku mie mänin sisäle rappuun nin vasttaan tuli naisimmeinen suorraan etelästä ja hiän huasteli slangisanoja, joista tuas mie en älynnä mittää. Van näi sitä oppii uutta.

    • soittoääni

      Kyllä on mukavaa kuunnella hiljaista kellon ääntä ja kuunnella radiota. Könniläinen kello antaa koo klonk, koo klonk-äänen joka kuuluu vessaan asti. Naapurin rouva oli ostanut vuosi sitten kaappi kellon ja häntä ei alkuun kellojen soitto häirinnyt mutta sitten ääni kiviseinän kaiun perusteella joksi sen haluan uskoa; kertoi, että rouva kuuntelee ääntä myös kiviseinien läpi. Kaiku on selvä kun kyse on kovista äänistä. Kellojen ääni kaikui olohuoneen seinästä, alhaalta ja jostain minun kellojeni lisäksi. Äänet kaikuivat kiviseinissä ja patterin putkistossa. En itse häiriintynyt sillä vaikka olen kuullut selvästi rapussa soivan kellon tasatuntilyönnit niin olin onnellinen että en yksin omista kelloa joka soi puoli ja tasatuntiajoin. Rapussa moni ei kuuntele kaikua. Se on jänskiä toimintaa. Kannatta kokeilla mitä kivaa kuulee. Juoruja ei kuulu mutta kissan ja koiran ja lasten ja eläinten äänet kaikuu yleisesti.

    • kiusapienikinkiusa

      Seinien läpi kuului huonosti joten naapurin rouva ja herra kävivät kuuntelemassa inhoamansa kellojen soittajan oven takana, mitä sisältä kuuluu ja kommentoimassa oven takana. Kun asukkaan huomio ei kiintynyt heihin eikä asukas tuntunut edes huomaavan kiusan tekoa, niin naapurit alkoivat kaivaa esiin katkeruuden juuria ja puhua yksinkertaisimmille asukkaille, joille puhe meni perille. Niinpä kellojen soiton lomassa asukkaan oven takaa kuului milloin mihinkin asiaan ylimääräinen kommentti. Kun asukas ei huonon huomiointikykynsä takia kommentoinut vastaan mitään niin naapurit kolmen hengen voimalla kävivät kertomassa isännöitsijälle, mitä he inhokille ovat tehneet ja minkä takia ja vaatimassa inhokin poistoa taloyhtiöstä. Isännöitsijä kuunteli rauhallisesti ja sanoi lopulta että "odottakaas hetki. Minä hieman kirjoitan!" Naapurit saivat kolme varoitusta. Yksi tuli jatkuvasta järjestyshäiriön aiheuttamisesta, toinen taloyhtiölle vahingon aiheuttamisesta ja kolmas hengen vaaran ja uhkailusta hengen pttamiseksi asukkaalta. Oli kuulemma ensimmäinen ja viimeinen varoitus ennen ulos ajoa. Tähän päättyi tältä erää onhokin tarina ja sai jatkoa kymmenien vuosien jälkeen jotka asukas oli saanut inhokin tarinaa jatkaa. Kellot soivat soittoaan aina. Milloin missäkin ja kuka kuuntelee ja pitää kuulemastaan, kuka saa painajaisen. Se on jokaisen itsensä päätettävissä.

    • tutunnii

      Piäsimpäs välaikaseks kumppaniks yhele kaveriks ku mie käveli meetässä ja hiän tuo vasttaan koiran kansa. Siinä aikammu rupatettuu käyttiin kahvila emännän kuppilassa. Sitte mänttiin elokuvia kahtommaan hänele ja pyys koiralenkile seurroovanakkii päivänä. No mie siinä kahlin ja kuntelin ja huomasin että häntä kiinnosti enempi, jotta paljonko mie omistan mannii ja siks mie annoin vanha ajan työrukkaset. Ol siistit ja soppiit hyvin töitä tehessä. Ku mie seurroovan kerran hänet tapasin nin hiän ilimotti omakottalossa asuvan rouvvan ilimottanneen jotta mie oun suhtteellise varakas naisimmeinen. No minnuu suututti ja loukkaa heijjän suhttautumineh meinäläisseen ja mie jätin hännennii keskele tietä rupattelemman koiralleen. Otin opiks ja katon kahesti kenen matkkaan mie koskaa ennee lähen. Ku tulin rappuu nin nuapurin oven takkoo kuulu selevästi iän, joka sano, jotta "mie tuun uuvvesttaa, mie tuun vällee, et tiijjäkkää milloh". No mie tokkiisa kuittasih tuonnii hyvilä mielin jotta ompaha turvan ruttuuttamista nuapurinnii akala ja toisela nuapurih ukola. Ei tarvihe heijjänkää jouteh olla ku turppoosa ruttuuttaat. Kellot rietas otti ja löi tasatuntilyönnit jotem mie tiijjään tarkallee millon tuo tapahtu ja kuka ol naisimmeinen nuapurissa ja ketkä ol miehet jotka turppoosa auko. Miunnii oma kello löi aikkoo ja vejin siinä koko kellon ja keittelin kahvit. Laitannii ison seinäkuappikellon korjjuussee ja varroon rahat makssuu. Kellon viemine liikkeessee ol työn takana ku mie mäkin linja-autola vam mie e välittäjä ensinkkää vaikka kahtojjii piisas. Korjjuu ja huolto tek yhtteesä kolomisen sattoo ja hainti ol kyllä heleppoo van tuonti ol taas linja-automatka. No, nyt se tikittää seinälä ku huoltomies sen siihe kävi laittamassa. Ompa mukava ollakksseeh.

    • toisenniisiästöt

      Kello se kolokuttaa joka puoles tunti ja kiva on vaippuu ajatukssiin sitä kunnellessa. Hinkata pittää lattiat vielä ja sitte piässöö viikollopuv viettoon. Käyttiin koirruuven kansa suaressa ja miula oli käissä keehoovee ja se o herättänä huomiota. Kallis oli miun pussissa van pitihä se suaha. Jotkut ovat kuulemma ruvenneet laskemmaan nuapur kaupungi osan mummon ja vaarin ommaisuuvven arvvoo rahassa ja ovat päässeet huikkeissiin summiin, jotta liennöönkö nuila äly ennee tallessa ku liikkoo pohttiit. Jonnii sortin toellisuuvven tajuha se pittää immeiselä olla toisennii ommoo ja sen arvvoo laskkiissa. Mummo ei eis tiijjä näistähhii laskeskelijoista van tulloo varmmuuvela huommoommaan ku ovele männööt rahhoo pyytelemmään. On mummo kuulemma siästänä joka eläkkeestä miehesä kansa jonnii pennin. Ja silleesähä se pittää nuoremppiinnii tehä. Sillee se ommaisuus karttuu. On se siästöpossu miulakkii. Onnii iso possu. Ja ku mie otinnnii viitisev vuotta sitte tavaks siästtee kaks eurroo kakskyt senttisinä pullon sissää, nin nyt o pullo täys ja possuun siästö alakamassa. Piättäyttyy pittää ahnneuvesta ja jättee toise ommaissuus toisele jotta ei käy kalapaten. Kelloonnii voip siästtee ja sielähä pyssyy ku ei mäne huutelemmaa. On se nii hyvä vehe tuo kello.

    • äämmänlänkeröt

      Tuas sai nuapurinnii naisimmeineh vettä myllystä pyöritettäväks, ku ilmeni, jotta jollain eläjälä onnii isokokonen kuappikello alakerrassa. Selevis myössiis, jotta kolomannen kerroksen eläjä ol puhuna isännän kansa iästä joka kuuluu kolomantteen kerrokseen. Joku eläjä ol nimittäi kunnellu kelloo tai jottai sen tyylistä iäntä muutaman yön. No isäntä siihen, jotta kyllä se kello suapi olla seinää, van ku kaks naisimmeistä suapi piähäsä, jotta yläkerran kuuskymppinen nainen metättää häneh nelikymppistä ukkoa, nin myöttäisä mie oon kunnellu, ja nyt hyö o sitä mieltä, jotta joku alakerroksessa soittelloo kelloa iliman näihen kahen keskikerroksen naiseläjän luppoo. Silleen ne nyt ovat sitä mieltä, jotta meikäläinen ei soittelemaan kelloja, van nyt mieleen onnii viemässä avoukon. Ja se se Ol nykyRiian syynä. Suapi nähä, kuka viepi mitä ja kennen piä kesttää.

    • isännöitsijä

      Kyllä se on sillä tavalla, jotta äänet saa kerrostalossa kuulua päivällä ja hiljaiset äänet öisin. Kyllä jokaisella eläjälä on syy ääniin ja kaappikellojenkin soitto on luvallista vaikka läpi yön, kun muita asukkaita ei häiritä. Lisäksi, jos naisten täytyy vahtia miehinä, niin siihen en isännöitsijän voi ottaa kantaa. Se on selvitettävä perheen sisällä, mutta todennäköisesti kyseessä ei kuitenkaan ole vanhempi nainen, kun on kyse nelikymppistä miehestä. Eturistiriitota ei ole hyvä tuoda esille joka asiassa.

    • isännöitsijä

      Söpö joku kirjoituksen, joten kirjoitan uudelleen. Kellot saa kerrostaloissa olla päällä myös yöllä, kunhan ne eivät häiritse naapureita ja sellaiset naapurin rouvat, jotka valittavat kerran päivässä jostain, ovat toden näköisesti muidenkin, kuin meidän isännöitsijöiden tiedossa. Niitä pariskuntia, joilla perheen sisäiset erimielisyydet ei pysy seinien sisällä, joutuu isännöitsijä silloin tällöin jututtamaan ja naisihmiset ovat naisiihmisiä, joilta puuttuu elämästä harrastuksia ja töitä, he purkavat ikävystymisensä avopuoliso, muihin naapuriin. Myös heistä on lupa kertoa, jos häiriö talossa on ilmeinen, eikä lakkaa, vaan jatkuu loputtomasti. Siis: kellot eivät häiritse öisin äänet, kunhan ne eivät ole kovaäänisiä. Ja naisille voisi järjestää "muuta mielenkiintoista tekemistä", tarkoittaen ystävystymistä muiden naapurien kanssa ja ongelmien purkamista yhdessä, vaikkapa asukkaiden kesken.

    • voimallaan

      Esihistorialliset kellot soittaa ulkona. On sunnuntai ja evankelis-luterilaisen kirkon kello soittaa sanankuuloon kymmeneksi. Nyt kun kello juuri lyö kymmentä niin myös naapurin lattiamallinen kaappikello soittaa aikaa ja jyskytti seinää vasten koko yön. No alakerrasta kuului muutama " Hiljenn ä ämmä se kellos"-kommentti. Ääniä joissa hakattiin tyynyä ja voivoteltiin milloin mitäkin, ei kuulunut. Oli hiljaista. Kun naapuri pari päivää sitten otti kantaa kellon soittoon, niin hän uhkasi valittaa valittajista mielenterveyslääkärille kaupungin toimistoon sillä jos naapuri jatkuvasti soittelee kovaäänisillä kaiuttimia musiikkia, niin on ihme miksi hän silloin ei kestä kellon ääntä jonka kaiku ei ole niin kovaa kuin soitettu musiikki. No nokkapokkaa mennään naapuristossa ja kun kävin kkutsuivatniin seinällä soitti vanhan aikainen 1800-luvun käkikello. Se oli tuttavan ylpeys. Minun seinäkaappikelloni lyö aikaa ja näyttää kaapin paikkaa kaikille asuntoon tulijoille koko voimallaan.

    • Öljytjarasvahapot

      Koiras kärsi ihottumassa. Menimme klinikalle ja koska unohdin kortit kotiin, pyysin saada maksaa iltapäivällä suoraan pankkitilille. Nuori eläinhoitaja sanoi, että ei hoitoa eikä löökäriä ellei ensin makseta ja osoitti ovea. Niin lähdin vaikeanlaisesta ihottumassa kärsivän koiran kanssa kotiin. Vastaan tuli naapurin rouva ja hänen kanssaan keskustellen sanoi lammas-perunaruoan sopivan heidän koirille. Minä olin puoli viikkoa aiemmin aloittanut kalaruoat syöttäminen koiralle ja annan voita, puhdasta meijerivoita ja tulos on se että ihotulehdus on osin parantunut ja tiheä karva kasvaa. Kun tätä kirjoitan niin kello seinällä muistuttaa ulkoilun tärkeydestä kesälläkin vaikka on kuuma. Varjossa parvekkeella 22 astetta ja naapurin Könnin kello eli lattiamallinen kello soittaa aikaa. Kun iho-oireita tuli, en ajatellut, miten ohjeet saisin koirani tervehdyttämiseksi. Niinpä rukouksen jälkeen luin hieman raamattua ja sain ajatuksen: rupean antamaan voita koiralle jatkuvasti aamulla vähän ja illalla vähän. Tässä siis tulos: iho paranee ja turkki kasvaa, tulehdus hellittää. Nämä kuuntelen kelloja ja lähden kohta uudelleen ulos koiruuden kanssa.

    • Koirruus

      No koirruus ei kärsi ennen, ku sai loishiätöpiikij ja pesuainetta, tabletit ja voiteet. Ei voin heti hyvin van pikkuhilijoo on parempaan päin mänty. Miekkii voin tuas kunnella nuapuri yksnäistä poikkoo, joka keksii jutun toisesa perrään, jotta ihmeissä oun ollu, ku nuamataulu ei vältä, ni pitää herjjoo heittelee jatkuvvaan ja jos sille vasttaan väittää, ni tämä männöö isännän kansa huastelemmaan, jotta parraaks oun kahtena olla hilijjoo ja kärssii hilijasuuvvessa. Kellonnii yrittänä ottoo nuapurin Mummolta ja särkkee van mummo ol huitassunna jotta äläkkä ol piässynnä ukolta. Kello ol niätsen soittana vielä yhentoista maissa ja nuapurin ukko ei sitä siijjä ja sekös sitä ol siepanna ja se nii ol noussu ja jollai konstila mummon oven viäntänä auki ja käynä kelloon käsiks. Mummo ol huutana appuu ja haukkuna koko ukon. Nuapurin rouvva ol tullu appuun ja yhessä ol suannet pellole koko juuttaan. Pittää sitä ristisä jokahisessa talossa olla. Van ku ua-rapusta kello kuulu meilennii päin, nin jokahinen ol varppaillaa ja syyttelemässä. Van yks osas huasttoo oikkein päin.sillennii nuapurin akat laitto jauhot suuhuj ja hilijaseks män, van isäntä sitä kunteli kelloassiissa ja nyt sittä lattijamallineh kuappikello rilluuttaa puolen tunnin välilöin samassa talossa. Rappusissa alakerran eukko ol ottana pöytämallisen rilluuttajan ja vienä sen lainnaan errääle ukole päiväks. Piti vaih suaha kiussoo tehä ukole, joka valittelloo ja haukkuu jokahista. Kellosa se ol hakena seurroovana päivänä takasi ku ukko ol yhen yön kunnellu. Jotta tälleesä kiusantekkoo harrasti erässii rouvva. Muinnoin sitä jokkaineh huasteli assiisa seleväks van kaupungistumiseh johosta nyt männöö tälleesä, ku ei kaikkii voi tunttee. Kyllä mie olin tyytuväineh ku kellon soitto kuulu keskiyölä ja mie pimmeessä kuntelin iäniä. Ku koirruus o kotona nin ei tarvihe tuntee ihteessä yksnäiseks.

    • Ihmettäkerrakseen

      Kaupungissa on mukavaa asustaa jos tykkää valmiista mutta maalla lähellä kaupunkia on reippaasti mukavampaa sillä siellä on rauha ja hiljaisuus käsin kosketeltavaa. Eläimiä kuten naapurin kissa ja muutama siili joka asuu jossain lähellä. Käy iltaisin hakemassa suuhun pantavaa ja kyllähän sitä on mukava syötetään. Samoin naapurin kissa joka eräänä iltana käveli sisälle ja hyppäsi uunin pankille yöksi makaamaan. Aamulla kun kello soi kuutta, naapurin rouva koputtaa oveen ja astui tupaan katsomaan omaa lemmikkiä jota oli koko yön kotiin kaivannut. Minä ilmoitin illalla kissasta naapurille. Kaupunkiin tullessa kerrostalon rapuja vastaan käveli kahden kerroksen väkeä ja ohi mennen kuuntelin huastelua siitä, kuka ja ketkä kummatkin olivat valvottaneet lapsia niin että kolmelta yöllä naapurin rouva juoksi vielä pienokaistensa perässä ja lähti väsyneenä aamulla töihin. Siinä jutustellessa selvisi että yläkerran naapuri kuuli asuntoonsa kaikki lähellä olevat seinäkellot ja seurasi niiden lyöntejä kellon tarkasti kielien isännöitsijälle ihmeestä joka esiin nousi: kuusi tai seitsemän kelloa viereisestä ja omasta rauta löi seinillä jota myös tämä rouva oli kuunnellut. Hän ilmoitti että tulee hulluksi ellei saa kuunnella vapaasti. En itse ollut muistanut kaiketi pysäyttää kelloja illalla kymmeneltä ja näin kellot soivat minun nukkuessa ja naapurille riitti ihmettä joka päättyi siihen että aamuyöllä muutaman kerran utelias rouva kuunteli useiden lähiovien takana mikä ja millainen kello kullakin oli, miten se löi ja millainen ääni siinä oli. Tällä tavalla hän erotti kellot lyönnin mukaan ja tiesi rapun asukkaiden kellot tarkasti äänen perusteella. Lähirapun kellojen ääniä tarkasteli pari henkilöä, kassaneiti ja perheen emäntä. Lopulta kaikki ihmeet ilmoitettiin lyönnin äänen ja soinnin ja voimakkuuden perusteella isännöitsijälle. Olipa joku innoissaan viiden aikaan soittanut viranomaisille ja pyytänyt kellojen soiton lopetus. Minä sain kunnian olla rapu hiljaisimmat kellot omaava henkilö. Ääntä kyllä on mutta se loppuu kymmeneen. Muilla se jatkui koko yön. En ole uskaltanut kertoa kenellekään että nukahdin pari kolme kertaa kellojen ääneen ja niin ne jäivät yöksi rapu asukkaiden ihmeteltäväksi.

    • Pitämistä

      Tämä perustuu kuvitteellisille "tosiasioille": kantapubin pöydässä istui pieni vanhempi mies vuosia sitten. Toiset sanoivat hänen olleen kelloseppä ja puhuneet lähikaupungissa asuvat lähisukulaisestaan vaimona. No neiti päätti muuttaa ja sukulaismies vieraili edelleen pubissa, nytkin mainiten lähisukulaisestaan vaimoaan ja iltaisin juliste ja naureskellen oven takana. Tämä sai miehen ystävät huolestumaan hänen terveydestään ja koska kyse oli kellosepästä, niin yhdessä päätettiin auttaa ja järjestettiin työttömälle töitä. Hän pääsi yksityisliikkeeseen korjaamaan kelloja ja myymään niitä. Iltaisin pubissa seppä edelleen Jupiter lähisukulaisestaan olevan vaimoihminen, mutta nyt jo leikkimielellä, sillä kerta lääkärin puheilla riittänee. Jupina kuuluu rapuja ja oven taakse ilmestyy nyt nuorempi mies. Tuttava ja ystävä, joka onneksi vierailee kolhuja saaneen naisen luona ja antaa näin itsetunto toi, jonka sukulaismies kokonaan yritti viedä.
      Tätä nykyä kellot unohtui yöksi päälle. Itse en niitä kuullut mutta naapurin lapset kyllä. Kysely kenellä on kellot, aiheutti sen, että kukaan ei tunnustanut omistavansa seinä tai kaappikellojenkin ja siksi uteliaimmat kuuntelee edelleen ja osa on tyytyväinen. Eräskin ajastaa kellonaika naapurin seinäkellon mukaan. Mikäpä sen parempi kun ystävä, josta kaikki omalla tavallaan pitävät.

    • kana-emokosesiinä

      Taas kuului vanhan kanan jäkätys naapuriasunnosta. Rouva luulee kieroilemalla ja selän takana valittelemalla saavansa kellojen omistajat ulos asunnoistaan. Poika kuuntelee ja minä seinän takana. Silloin välähti, jos minä kuulen naapurin äänen kiviseinän läpi niin miksi ei naapuri kuuntelisi kelloja.vaikka ne ennen hiljaisuuden alkua kiinni menevätkin eivätkä soi niin valittelukin voi keski-ikäiselle naiselle olla kaikki kaikessa. Yhden kerran ja kahdesti, kun kana-emo harmittaa. Muuten, kello se lienee heilläkin joka viereiseen rappuun seinän taakse kuuluu. Kieroa peliä bostonissa, vai mitä. Kana-emo vohjailee ja häärii poikastensa ympärillä ja minä hiljennän kellot kahdeksan jälkeen kana-emoa miellyttääkseni.

    • mummoimmeinen

      Ku ahisti, nin piti lähtee ulos koiran kansa ja kulettIin kolomen ja puolen tunnin aika ulukona suaressa ja ni se tulee hyvä olo. Kannatti lähttee. Kellot oon pitäny hiljaisina muutaman viikon, ku ei jaksa kunnella. Nyt se tul miunnii piänuppi siihen pistteesseen, jotta tajjuun vihon ja viimmein nuapurrii ja ossoon hänelehhìi arvon immeisenä anttoo ja tää o uuvveen elämän alaku. Nyt jysähti seinälä ja koputussii kuulluu. Kello se olla pitää. Mietin muistan ku muinnoin tapahtu seurraavvoo: jos kello ei ois herättänä uamutuimmaan aikasin uamulla, nin mie en olis ollu herättämässä nuapurin mummoo töihin, sillä hänen kuulosa ol huononlaineh ja jos jysäri ei seinnään olis hakannu, nin mummo olis muanna rokulliin ja muaseuvvula kyyvvit ei kule joka tunti, nin ku jysäri tulloo kahesti tunttiin, nin mummot on tyytyväissii, varsinnii, ku siihen tottuu ja soip ajallaan.laiton kerran kympin kellon sissään, ja sielä se on vieläkkii. Hyvä piilo.

    • jumalanaamunavaus

      Istuin kotona kaappikellon lyödessä kymmentä ja mietin kuulemani yksittäisiä juoruja, joiden väitettiin olevan sukulaisen aikaan saannot. Ihmisarvoa alentava, täysin sekopäisiä juttuja yhden ihmisen hyvyydestä ja täydellisyydestä ja toisen ihmisarvon ollessa juorujen mukaan kaiken arvostelun alapuolella ja hänen itsensä vainoaa läheistä aivan syyttä. Kun kuulin juorut, niin tiesin heti henkilön, jota asia koski. Kuitenkin tämä ihminen suosii haukkuja ja muuta selän takana, eikä vahingossakaan ilmaise asiaa suoraan ihmiselle itselleen. Tämän vuoksi juorut kertoo sukulaisen vartioineen yökaudet läheistä kiikarin kanssa parkissa. Kun kuulin juorut, uskoin sen, mutta mikä on todellisuutta, jää nähtäväksi.
      Seinäkello löi kahtatoista ja pieni ratas kiertyi kellossa. Kun ruuvi on löysällä, niin silloin yleensä löytyy helpotus, kun rauhoittuu ja miettii yksin luonnossa tai kotona syntyä syviä. Jos ei asian kipeenä takia voi puhua, niin on hiljaa, kunnes kipu sisimmässään hellittää ja arjen arvo poistaa asian aiheuttaman kivun tunteen. Näin pääsin juorut jälkeen jaloilleen ja päätin, etten ota asiaan kantaa, vaan annan arvoa asiantuntijan mielipiteenne ja lääkärien ammattitaidolla sukulaisen ja jopa omassa elämässäni ja tässä kipeästi asiassa, josta ei voi puhua. Kun kipu oli suurimmillaan, rukoilin ja käytin rukousterapiaa. En voinut enää jutella itselleni vaan otin henkilökohtaisesti kantaa asiaan kertoen Jumalalle kipuni syyn ja arvattavat seuraukset. Kun olin tyhjentänyt pussiin, surullinen rauha ja lepo palasi kotiini. Juoruajalle olen kiitollinen, tosiarki tulee myöhemmin. Kello soi yhtä, kahta, puoli kolmea ja minä aloitan uuden Jumalan antaman aamun.

    • yönuni

      On se niin hölmöä, kun naapuri tykkää kyttäillä, milloin olen kotona ja milloin hän pääsee vahtimaan ja tarkastelemaan mitä on tapahtunut kunakin päivänä. No tässä kävi taas niin, että jätin tekohampaani olohuoneen pöydälle ja siitä ne katosivat. Etsin kovasti, kaivella sohvan raot, alkaisin mattoa ja penkin petivaatteet. Ääni päässäni kehotti tarkastamaan uudelleen petivaatteet ja sieltä ne löytyivät: purtuina. Koira oli ennättänyt ensin, kun ne oli sopivan matkan päässä pöydällä ja aivan lähellä. No kellon rietas yritti kiinnittää huomiota mahtavalla kil-kol-viuh, kil-kol-viuh. Moni ei usko, mitä pieni seinäkaappikello voi saada aikaan: ensin soi puhelin, naapuri kyseli kuulumiset ja sanoi kellon äänen kantautunut selvänä makuuhuoneeseen asti, sitten postilaatikko kolahti kahdesti. Oven takana seisoi naapuri alakerrasta ja toivoi kellon äänen hiljentämistä, on kuulemma nappi, josta sen voi tehdä. He kuuntelevat jopa viiteen aamulla Seinäkello, joka kaikuu yläkerrasta. No minä en malttanut olla hiljaa vaan sanoa kajahti, että alakerrassa on seinänaapurissa kello ja venäläisnaapuri omistaa myös pienen kilkuttimen, saatikka yläkerrassa puhelimella valittajalla on kello vastapäätä toisen rapu seinää vasten. Ja lisäksi vanha herätyskello tanssii omalla pöydällä vieressä joka aamu viideltä ja kelloradio piippua kovaan ääneen kaikki hereille kuudelta. Riemu ratkesi. Naapuri ei muistanut omaa kellon omalla seinällä, alakerran kello kuului, toisen rapu kello kaikui läpi talon, minun kellon, joka on vanha, kuului erityisen selvästi. No päänsärky on kuulemma kova joka ilta ja aamuna on vaikea aloittaa aamua, kun ei voi hiljentää toisten rapu elävien kelloja, vaan pitää tyytyä patterikelloon. Jonka ääni soi ave Mariaa, westminster Abbey lyöntejä ja big Benin lyöntejä, eikä naapuri halua kuulla niitä enää. Minun kellon soi eri tasoisia kirkon kellon lyöntejä ja naapurin laulun pätkää soittava kello ei miellytä, saati ihan alhaalla oleva käkikello. No minä ymmärsin toista naapuria mutta koska minä en häirinnyt äänistä, niin käskin ostaa unilääkkeitä, melatoniinia ja jonkin sortin korvatulpat. Aamulla kellon äänen kuulemisesta en tiedä, mutta neuvo kelpasi, kun annoin kolme melatoniini-tablettia. Unihormooniksi sanottua luontaistuotekaupan unilääkkeitä, joka yleensä tehoaa, kun ottaa tabletin kahta tuntia ennen nukkumaan menoa. MelatoniIina kun käyttää, niin on aamulla pirteä olo eikä nuutunut. Kello kajahti puolen lyönnin ja sen ääneen nukahdin. Aamulla heräsin seitsemän aikoihin kellon lyönteihin. Näin alkoi uusi päivä ilman tekohampaani.

    • uuspäivä

      No nuapurhan kuunteli kaikkiin iloks stereoita , jotka oli niin Kovala, jotta kuulu nuapurasunnosta ja parkkipaikalta sisäle asti. No siinä ommii asijoita pohttiissa män yks ilta ja illan kaihkossa rupesin kahtommaan telekkarrii. Olin unohtana tuas kellot piäle ja ihmettelin, jotta mites se o nii hilijasta. Kukkaa ku ei tuntuna iäntelevä, jotta ei ku muata ja uutta päivvee kohti.

    • soipuhtaasti

      Integroin erilaisilla padeilla kaikki äänentoistolaitteet valituksien vuoksi.

    • aurinkoneh

      Miula ku o nuo tavallisimmat iänentoistolaitteet, nin mie kuntelen niistä mielluiten seinäkuappikelloo, ja sittä telekkarrii. Kello kaijuttaa nuapurile ja tämän päivä o pelastettu, sillä oun nyt kuullunna, jotta kellon se on ostana tää seinänuapurrii ja kolme muuta alakerran eläjjee. Ilimanko miule viestitettiin uuvven uutukaisesta kerrostalosta joinsuun toisela laiala ja miehän sitä kahtelin tietokonneelta, van oun niin tottuna tänne syrjäkyläle, jotta en ennee vähässä pakossa muuta, uskosin. Nyt o vain nuapur suatava totutettuu muihennii kelloloihi eikä vai ommaasa. Miule seinäkuappikello o ystävä, jota mie kuntelen päivittäin mielelläni. Se o sama nuapurila, va oman kellosa kansa ja hiän ku ei tahtosi millää totutela nuapurie iännii, van häne liennöö pakko, jos meinovvaa meijjän kansa yhteistyötä tehä ja omankkii kellosa seinälä pittee. Unohin kellot piäle yön seuvvuks ja uamutuimmaan tuntu hilijaselta, van sitte mie tajusin, jotta tuasha mie Sennii piäle unnoutin ja niinpä se o ollunna piälä jatkuvvaan kokonaista kolome viikkoo enkä ou sitä sammuttana. Hyvät yritykset teilennii nuapurit, kuntelen teitäkkii, kuhan tuletta kertommaa, mikä mättää.

    • mukavaakuunnella

      Meillä naapuri ihmetteli, mistä kuuluu ding ding ding sekä viisi muuta kirkasäänistä kellon soittoa toissa yönä. No kun yhdeltä, kolmelta, viideltä oli kuunneltu, hän huomasi kuuntelevat saa kelloja nukkuessaan sikeästi ja aamulla heräsi kello kymmenen, sekä myöhästyi töistä kolme tuntia. Siinä vain oli hänellä juuri ongelmana, missä soi, miten iso, millainen, kenen asunnossa sekä miten saisi määrättyä yhteensä kuusi perhettä, joilla kello soi hiljaisina, sillä naapuri on ainut, jota kuusi kelloa häiritsee ja ainut, jolle ne kuuluvat. Pitää muistaa hiljentää omat kellot iltaisin. Mitä tästä opimme. Kukaan ei voi toista väsynyttä saada hereille keskiyöllä edes kelloja kuuntelemaan. Minä tosin päivisin kuuntelen yksinäistä kellon soittoa paljon mieluummin kuin radiota. Mukava juoda kahvia, lukea nettiä ja kuunnella kelloja. Suosittelen kokeilemaan kaikille yksin olijoille.

    • toinenääni

      Kaappikello oli ollut päällä koko päivän.Minä huomasin puoli kymmenen illalla etten ollut kuullut kellon soittoa koko päivänä. NNiinpä keskityin kuuntelemaan kymmeneltä ja silloin huomasin pienen ystävän sienen koko päivän aivan yksin kenenkään huomaamatta. Hiljaisuus oli käsin kosketeltava. Näinkin voi käydä.

    • keittiöstä

      Kävimme koiran kanssa yli neljän tunnin lenkillä ja sitten huomasin, kun etsin pitkiä housuja, että ne olivat laitetut kaappikellon päälle ja sen alle matto. Kaappikello ei pienistä piitannut, vaan jatkoi lyöntejä taas ja puolitunnein. No otin maton ja housut kellon päältä ja makuuhuoneesta nukkumasta nousi siskoni, joka oli vartijan työssä otellut varkaan ja pahoinpitelijän kanssa ja voittanut kaasusumutteella, mutta saanut ison mustan silmän ja kipeän olkapään. No, laitoin kellon hiljaiseksi ja näin rauha palasi taloon.
      Aamulla minut herätti kello joka löi puolta kuutta ja kahvin tuoksu, joka tuli keittiöstä. Sisko lähti töihin seitsemäksi ja minä jäin lähtöpuuhiin. Näin alkoi uusi päivä.

    • juoruko

      Mittee sie selittelet ennee, onha tuo jo ennennnii kuultu tosassii, jotta tyhjän suap pyytämätäkkii, suati hulluj juoruakan mainneen, ku pitäsi olla iäneti, van ku ei millää malttasi ja kaikkiin assiit pitäsi tiettee ja sehä o sila mahottomuus, van sai se sormuksen ja hiät sittennii, ku yhessä oikkein yritettiin. Kyllä se juoruhhii joskus oikkeesseen ossuissaan suap jottai hyvvee aikaseks kuha vain tiettää mitä puhuu, missä, kenen kansa ja millon ja miten.

    • kelloni

      Oli yö. En saanut unta rotan pelkoni vuoksi. Kyttäilin sängyn päätyä siinä pelossa, että eläin nappasi vapaasta kiinni. No naapuria ajatellen laitoin seinäkellon lyömään puoli ja tasatunti-lyönnit. On mukavaa tulla huomioon otetuksi naapurien taholta, näin yksin eläjänä, jota kukaan päivittäin edes muistaa, jos kello ei soi ja kuulu naapuriin. No, kello soi puoli kaksi, minä kirjoitan tätä ja toivon naapurin valvovan, kuten minäkin. Isoa kaappikello en laittanut päälle. Pieni on mukavampaa. Patterin putket ja vesiputket kulkee toisella seinällä ja siksi vain kiviseinän kaiku toistaa lyönnin äänen. Muistan kertomuksen kaappikellon omistavasta mummosta, joka ei malttanut pysäyttää kelloansa milloinkaan ja siksi kellon äänen kuulu naapuri, joka luuli kirkon kellon lyövän päivittäin. Nyt yritän nukkua. Hyvää alkavaa huomenta kaikille lukijoille.

    • kelloseppäkö

      Mitäs sitte, ku ei itekkään jaksa kunnella rolokuttajjoo seinälä eikä halluisi seissauttoo sitä, joten mie kuntelin taas koko yön. Unnoutin niätsen sen piäle, jollon koko yön seuvvun se rolokutti ja nuapurrii kolokutteli seinälautoja, ei miule kullunna, mie niätsen makasin suu ammollaan ja kuorsasin niin, jotta uamutuimmaan nuapur kävi rolloomassa suurimmat uutiset kyläjältä. Ei siinä ehtinä välliin mittää huastammaan ku nuapurin ämmät yhessä rollasivat korvat höröllään. Juutastako siihen mittää lisseemmään, ku assiit selevis kuntelemala. Nuapurin voimamies itketti toista nuapurin virkamiestä, ku tämä ol rollanna yhestä nuoresta ämmästä, jolla oli tapana käyvvä salila ja nosttoo ensinnää kaheksankymmentä killoo ilimmaan suorile käsvarsile, van ku se huomas, jotta sitä miesten keskkuuvvessa halaveksittiin, nin se yritti ja lopulta nosti sata kymmenen killoo suorile käsvarsile. On muuten siskon tyttö ja asuu tätisä vieressä. Siinä on turvamiestä omiks tarppeiks, van ei ou tarvinna millonkkaan. No, kellot on kuuluna nuapurrappuun asti, joten joku ol tehnynnä uutisen mummosta, joka joka ikinen päivä kelloloillaan rilikuttaa jokkaisele, eikä ite kuntele niihen rilikutusta. Lopulta isäntä ol huastana kellosepäle, joka korjovvaa vanhoja kelloja ja hiän tieti miunnii kellot ja puolusti minnuu ja anto assiin mukasta tiettoo kellojen iänestä ja sen hilijentämisestä. Silleesä, ku mie tiettee sain, nin otin onkkeeni ja nyt o rauha nuapurrii kansa joka assiissa. Ku kello kolokuttaa, nin muut eläjät kuntelloot kellon aikkoo ja jos se heittää, nin yhessä korjattaan, jotta kaikila ois hyvä miel. Piän säryn suap helepola, ku unnouttaa rolokuttajan piäle, van sitten sen niätsen muisttaakkii seurroovan kerran pyssäyttee.

    • elämäjatkkuu

      Mittee tiijjät, kysäsi nuapurin muijja miulta, ku mie Outin pirssii, jolla mänisin kirkole kuntelemmaan suarnnoo. No, ensmäseks hiän kirkossa ilmottele, jotta jeesuksen nimi ei ollu jeesus alakkuun, vuan jeshua. No, kyllä siinä muutaman mummoimmeisen turpa loksahti apposen auki, ku hyö yritti tajuta tiettoo, jota ykskkään instanssi ei ou tähän männessä kirkossa missään ilimottana. Mie ite piätin palavela sitä jumalloo, jonka mie ruamatusta olin jo lapsena lukena ja äiti opettana. Kyllä assii ol tietona yks selitteineh van sen omaksumineh ol suhtteellisen vaikkeeta. Ottaa aikasa omakssuu uus, mutta eri nimineh Jumalan poika. Sitte ku pirssi ol tuona miut kottiin, nin keitin kahvit ja tuumasin, jotta kyllä se kello on tarkka ja ajassaan er ihmmeistä huolimata. Sen iän tuntu sanovan, jotta vapahtaja se ol ja on sittennii. Kello soip sittennii joka tunti.

    • oikaisu

      Jumalan poika on sama, mutta eri niminen, alkuperäisellä nimellä vain.

    • iltojenihauskuus

      Kirjoitin elämästäni pieniä kommelluksia jatkokertomuksena päiväkirjaan tietokoneelle. Kun pääsin kuudennen sivun puoliväliin, kuulin alakerrasta käkikello pienen äänen. Käki oli vielä kunnossa, koska pari kolmekymmentä vuotias kello oli korjattu edellisenä keväänä ja lisäksi uusittu ääni vehkeet kellossa. Kun käki lopetti, toinen pöytäkello naapurissa soi ding ding ja lopetti. Olin päivällä tehnyt lenkin rannalle ja paistanut kodassa makkaraa, hiillostanut kalaa ja keittänyt pannukahvia, sekä yrittänyt koko rannalla olon ajan hillitä pientä koiraa menemästä oravan perässä puuhun. Kissan sai kyytiä emäntänsä kanssa matkan varrelle tultuaan. No, illalla päiväkirjaan kirjoittelun jälkeen katselin kauniit ja rohkeat, emmerdalyn ja luin Iltalehden. Kävin väittelemään suomi24-sivuilla ja katselin illalla tvtä. Bodari näytteli taitojaan ja Suomen vahvin nainen korjasi lajipisteet itselleen. No pitää sitä iltarukous rukoilla. Aamulla herää onnellisena ja nauttii uudella voimalla uudesta alkavasta päivästä, jona voi keksiä mitä hauskaa tahansa tai lähteä vaikka töihin. Iltojen iloksi yhdessä koiran kanssa.

    • mekastaja

      Kyllä jokaisella kerrostalossa asuvalla pitää olla äänekäs kaappikello ja sitten vielä kirkkourut.

    • seinäntakaa

      Oikeassa olet, kyllä kerrostaloon päiväsaikaan pitää ääntä mahtua, mutta 8 maan asuntoon, ei rappuun eikä pihalle. Jos nuapur houlottaa keskellä päivää, niin se on niitä elämisen ääniä, joita pitää joskus olla. Urut korvaa piano ja sähköiset kitarat ja muut vempeleet. Kaappikellon voi korvata äänekkäällä kelloradio la, joka soi joka aamu kello neljä tai viisi noin minuutin ajan musiikkia tai piippua kivasti. Olen omiin kelloihini niin tottunut, että joskus, kun unohdan laittaa ne päälle aamulla, niin iltapäivällä ihmetyttää, miksi on niin hiljaista ja siksi suon itselleni ja naapureille levon ja usein laitan päälle vain olohuoneen pienen Seinäkello., joka sekin lyö puolen ja tasatuntilyönnit. Sitten kun joku huutaa hiljaisuutta, niin laitan pariksi vuorokaudeksi tai jopa viikoksi kaikki kellot, paitsi Seinäkello, hiljaiseksi ja näin ajattelen naapurin töihin lähtöä ja rouva naapuria, jolla on niin herkkä hermosto ja kuulo, että kivi seinän kaiku aiheuttaa yöllinen vaivan, jolloin rouva kuuntelee kello kymmenen aikaan hiljaiseksi menevää kelloa vielä kello kolme yöllä ja kuulee sen lyövän aikaa. Olen tuumina, että kyse saattaa olla naapuri rapu seinän takaa kuuluvasta äänekkäästi kellosta, mutta todellisuuttahan minä en voi tietää, kuka uskoo mihinkin ja mikä sitten on tosi, mikä ei.

    • unensakullakin

      Kyllä sitä joka tonttu kotiin osautuu aamutuimaan, mutta mikä lie vikana, kun ravintolan soitto ei kuuloa heikennä, mutta aamulla naapurin lapset, vaimo ja sen mummon kellot ottaa päähän niin, että siitä riita sikiää joka aamu, kun nukkumaan pitäisi raskaan yön jälkeen päästä, vaikkei ole edes yötyöläinen. No, työläinen mikä työläinen, miten sen nyt ottaa. Kyllä vaimo ja lapset ottivat itseensä ja hankkivat seinäkellon äänettömäksi yhtiö kumppaniksi, kun ääntäkään ei kotiin tulon jälkeen saanut päästää kotona. Kello heilahti ja soi monta viikkoa, mutta ääni olikin niin nukuttavat, että sitä kuunnellessa hiljaisuus oli taattu väsymyksen hiipuessa tajuntaan koko porukalla. Hyvä unen tuoja, sanoi vaimo. Mummon kellot soitti edelleen yötä päivää ja nyt niitä kuunneltiin ajan näyttäjinä aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä.

      • ramasu

        Ruaputa ruaputa sitä arppoo. Noh, onko siinä mittää? Ei sitä joka kerta voi voittoo. Sitä mies muistin, jotta piti manna kottiih, miula o voi lämppiimässä, jotta pullan paistan. Noh, mies kiikutin kottiih kaks litrroo maittoo ja lämmitin sen. Sitä ol pullan paistoh aika ja Tullio hyvvee pulloon ja miun nin ramas, jotta ol pullan paistoh jäläkkeen pakko manna muaten. Sitte mie jo makasih. Kum mies heräsin, nin ramasu ol poikkeen ja mies rupesih kahtommaan telekkarrii ja kahvin keittoo. Kellot tietää ku rupesi kilikattammaa ja lonksuttammaa nin, jotta ol oikkeen kuunneltava tarkkaan aikkoo, ja laitettava kellot aikkaan. Siiri Angerkoski ol elokuvassa ja mies iloksein kahtelin hänennii esitysttään ja Pekka puupiätä. Ku ohjelma ol loppu, nin kellot rietas unohti piäle, k rupesi makkoommaan. Sitte uamutuimmaan mies heräsih aikasi ja laittelin kellot aikaan uuvvelleen ja Keittelin kahvit. Nuapurih mummo, joka puhuu joinssuulaista, ei ollunna ymmärtänä miun huastelluu, kum mies kotkielttäin huastoin. Opetelkkaat rauhassa murretta. Ei ou vaikkeeta.


    • päiväsaikkaa

      Mitäs huastatta. Totes nuapurin Ville ku huastelttiin kaupassa errään juorukellon kansa yhtteyvven piosta nuapurin immeisten kansa. Ol käynä hauttuumuala mummoh hauttoo laittamassa. Sielä Ol toela ollunna ruaputettu valamiiks koko hauvvan pinta. Kaunniit sukuhauvvat Ol ollunna ja hiän tokkiisa istutti kevväälä itävän kukan ja laitto sipulit muahan. Kukkaa ei ollunna vastassa ku mie sukuloimmaa mänin ja Sielä se vasta kellon rakkineh Ol. Ku sitä kunteli nin rakastu kellooh ja miel ol rauhallineh. Sielä miun miel lepäs ja ku mie mänin kottii, nin ol tuas mukava kuulla hyvän kaverin iän. Sielä seinälä se lyyvvä lonksutti ja mie keskityin kuntelemmaan seh into. Mitä seinänuapur irrotteli päiväsaikkaa ja huuttoo haukku kelloja ylleisesti ja jottaih lonksutinta erityisesti ja hilijeni vasta illan suussa. Miteh perreen piäsnuakka eli miehesä tykännööh moisesta. Mutta ku toinenniih ja alakerran sekä toisen rapun nuapurit ol hankkina seinäkuappikellot, nin en ottana ihtteeni van illan suussa kuulu hilijaneh ja vähän iänekkäämpikkiih kellon soitto joka puoles tunti ja mikä ettei sitä voisi totutella nuapurriih kuntelemmaan. Yön aikkaa kuulu monenniih seinän takkoo kellon er iänen painola oleva soitto, ja ku ol kuluna viikon päivät nin kaikki ol jo tottuna ja ykssii rouvva kysel jotta mikskäs se yläkerran eläjän kello ei kuulu. Nythä o jo päiväsaika. Näi sitä totutellaan toissiisa joka eläjän assuissa omassa kolossaan.

    • kannattaakokeilla

      Sain taas idean: rankaisee naapuria jatkuvasta metelin etsimisestä ja ihmisten haukkumista, jonka uskoin kuuluvan asuntoon. Kun aamupäivällä tulin kotIin, ääni pääni sisällä muistutti naapurista, joten ei kun kiusaa tekemään. Kun nalkutetaan kellon äänestä, päänsärystä, naapurin ryptistä, läskeistä pepuista ja kenellä se on levinnyt, niin minä päätin vähän päästää ääntä, laitoin neljä vanhan aikaista herätyskello jokaisen eri patterin päälle. Lisäksi laitoin kolme seinäkaappikelloa aikaan ja käymään. Päätin, että jos minä seisautan kellon kymmeneltä ja naapuri levittää tietoa niiden soivan vielä kolmelta yöllä, niin saakoon tikittää omiksi tarpeiksi. Kellot olivat patterin päällä kokonaista kolme tuntia ja toivoin naapurin tädin ja sedän saavan kovan pään säryn. No, järki tuli kotiin kolmen tunnin kuluttua. Kellot meni kaappiin ja ennen kymmentä seinäkaappikello meni kiinni. Nyt on aivan hiljaista. Naapurista ei kuulu mitään ja kaikki on hiljaista, sitä voi kuunnella. Sain rauhan sisimpään. Epäilin naapuria ja tein kiusaa vain itselleni. Tämän totesin hetken ajateltuna. Naapuri jos kuuli, ihmetteli kaikua, mutta ei loukkaantunut, mutta sen sain aikaan, että naapurin nalkutus ei ole tänä iltana kuulunut sisälle. Kannattaa kokeilla, vaikka kukaan ei tuota pitkään jaksa, sillä kyllähän se ennen kaikkea oma pää kärsii, muut tuskin.

    • kukkanensenttää

      tulha se viimmein, ku oikkein huuttoo koilotti. ku miel tekköö vähä kiusata nuapurrii, nin mie keksin, jotta voiphan sitä laittoo kukkasen nuapurin oven rippaan riippummaan. ostin vihon ja viimmein keltasen ruukkukukan ja vein nuapurin mummole. ol hyvinnii onnellineh, ei ollu suana kukkoo keneltäkkää sittä ku ol oma miehesä elossa. ol oikkein kyynelleet silimissä. ja kukas se koiran hännän nosttaa, jollei koira ite. vai mitä. nii meistä tul hyvät nuapurit. ei tullu tehttyy kiussoo, ellei siks katota kukkase viemistä vanhuksele. ja kellot ei kuulema häirihe, sillä hiän o jo nuorruuvessaan tottuna kelloloihi. ol mukavvoo juuvva kahvit hänennii kansa ja muisttoo näin yhtä yksinäistä vanhusta.

    • vikaoliputkissa

      Naapurin rouva on ollut ihmeessä pään säryn kanssa, johon ei tehonnut mikään. Hän syytti perhettään metelöinnistä, naapureita seinien hakkaamisesta, stereoiden ja tv huudattamizesta, kellojen soittamisesta keskiyöllä. Valitti lopulta poliisille, kun kello kolme yöllä kuunteli vielä kelloja seinien takana. Mietin päänsäryn ongelmaa, johon kukaan ei keksinyt ratkaisua. No, Karjalainen kertoi yksinkertaisen ongelman ratkaisun. Vaihda tyynyä ja patja. Tarpeen vaatiessa sänkyä, eri paikkaan, mene ja tiedä, olisiko ratkaisu. Ongelmana on enää se, miten asian saisi rouvan pieneen päähän mahtumaan. Herran rauhoittelu tehoaa joskus silloin, kun rouvan säryn ja hysteria alkaa. No, viikko on kulunut. On ollut rauhallista. Poliisi muuten oli rouvan pyynnöstä kolmen ja viiden välillä yöllä käynyt kuuntelemassa ovien takana kuuluvaa ääntä. Rouva kuuli kellon patterin ja muiden putkien välityksellä huoneistoon, mutta poliisi ei kuullut, vaikka kuunteli useita kymmeniä minuutteja milloin missäkin. Näin rouva rauhoittui hetkeksi. Ääni nääs lähti puutkistosta, joka toimii äänen lähteenä. Näin ollen vika on helppo korjata.

    • kelloniko

      No, lopulta keksin käyttöä sata vuotta vanhalle, huoltamattomalle tammikellolle. Seinäkaappikello saa, on lokero ja minä pihan ihmisenä päätin piilottaa kaikilta katseilta rahaa säästöön. Laitoin pieniä seteleitä sievästi yhdessä joka kk kellossa olevaan lokeroon. En nimittäin keksinyt lokero lehdistö muutakaan käyttöä. Kello löi aikaa aina oikein ja oli kunnossa. Sitten eräänä kuukautena ihmettelin, miksi lokero ei lähde enää auki. Lokero oli juuttunut pitkäaikaisen säästämisen seurauksena kokonaan kiinni ja vain veitsellä sivusta auttamalla sain tuohon lokeroa pois ja kellon ääni muuttui taas kirkkaasti. Hätävararahastoon oli kertynyt viisikymppiä vitosen seteleitä. Eipä sitä alakerran neiti tai herra vieraisille käydessään arvannut, että vanhan äidin lapsuudessa antama neuvo kantoi minua läpi elämän ja turva vanhuuteen. Oli siinä ystävän neuvo, jonka vain äiti voi antaa lapselleen. Silloin lapsuudessa mummolan seinällä soi junghans ja niin se soi minullakin nyt keski-iässä. Ja siellä oli se jokin, jonka lapsen sydän kantoi aikuisuuteen.

    • kerrostalonsäännöt

      Taas kerran oli tullut ilta ja kävin pitkäksi sänkyyn unta odottamaan. Silloin kertainen kuulemani juttuja, lauseita, kaikkea. Naapurin rouva aloin ymmärtää. Oli käynyt lääkärissä ja lääkäri oli määritellyt hermorakwnteen sellaiseksi, ettei kaikki äänet ole oikein työpäivän jälkeen mieleen. No, rouva kertoi kaikuivien äänien olevan syy päänsärky oireisiin ja Yleensähän kerrostalossa silloin kaikuu tv tai musiikki jostain, mutta tämä rouva oli saanut päähänsä pinttymän kellon kaikuvat äänestä. Pieni korvin kuulumaton tikitys oli painajaiset ja hermojännitteisen pään säryn syy. Ainut apu muutto tai kaiun poistaminen. Tämä on mahdollista vain jos kaiku ei ole putkistot lähtevää vaan seinien ohuesta johtuvaa ja nukkumapaikan vaihto yleensä auttaa. Toiset keksii yömyssyn päähän ja tumput korviin. Lisäksi oli mukava kuulla, että tämä rouva ei häiriintynyt minun kellostani vaan jostain klinge klinge kling-kellon äänestä. Kookloing, Kookloing, ding dong, fiuuh boioing ynnä muuta ääniä seinien läpi, kun asunto on keskellä taloa ja karkuun putkien ääniä ei pääse. Niitä voi hiljentää kuulumaan omilla konsteilla. Minä keksin hyvän musiikin ja oman kellon, Hiljaisuus aikana kellon päällä pitäminen tuntuu rikoksesta ainakin minusta, sillä hiljaisuus on annettava kaikille. Siis: kellot kiinni hiljaisuuden alkaessa ja kellot päälle hiljaisuuden päättyessä. Sopii sääntöjä ainakin minulle.

    • tarinatarina

      Kertomus voi olla mielikuvitusta mutta myös joillekin totista totta. Säälin ja kunnioitan tätä naista joka läheni vanhempaa ikäluokkaa. Hän asui kymmeniä vuosia sitten nuoruudessaan erään Suomen kaupungin osassa. Pääsi taloyhtiön luottamustehtävään, mutta se tiesi vaikeuksia. Sihahduksia muuttamisesta alkoi tulla rappukäytävässä kävellessä ja näitä ihmetellen ne kuitenkin sivuuttaa asiaa huomioimatta mitenkään. Vuoden uhkailua itsekseen kuunneltua, hän päätti lähteä toimesta talosaa. Sitten alkoi pakkasesta hävitä ruokaa, jääkaappi tyhjeni päivittäin, hankki miten paljon ruokaa tahansa. Vaatteisiin alkoi ilmestyä isoja saksilla leikattuja reikiä ja alushousut hävisivät kaapista. Ihmettä kerrakseen. Lorealin hiusten kuivaan katsoi, samoin posliininen kissa ikkunalta ja lopulta pelko naapureita ja ulkopuolisia kohtaan voitti kaikki järjen päätelmät. Hän kasasi oven eteen tuoleja ja vettä sisältäviä kattiloita sekä kaikkea, mikä ilmoittaisi tarpeen tullen varkaasta, joka saattoi olla väkivaltainen. Asunnon vaihto tuli eteen ja pitkän ajan kuluttua hän sai asunnon syrjästä kaupungin reuna-alueilta. Hän muutti hiljaisuudessa ja ihmetteli, että kukaan ei vainonnut eikä leikellyt vaatteita eikä varastellut kaikesta muusta puhumattakaan. Meni pari vuotta. Illalla kymmenen aikaan ulko-oven takaa kuului, kuinka avainta yritettiin lukkoon ja väännettiin. Oven takaa paljastui alakerran naapurin tyttöystäväksi esittäytynyt henkilö, joka sanoi osuneensa väärän oven taakse ja palasi sukkasillaan alakertaan takaisin. Sama seuraavana iltana. Poliisi kuunteli, mutta ei reagoinut mielenterveydeltään pelkotiloista kärsivän naisen valitteluun. Meni jonkin aikaa. Kahvi ja vessapaperi rupesi katoamaan kaupasta tuotuaan ja paketista katosi aina puolet tai vähintään kolmas osa joka kerta uudesta paketista ja lopulta useimmista ruoka-aineista. Ulos mennessä ikkunasta kuului hutsuttelua ja koirakin oli piski, hurtta tai sekarotuinen tapettava rakki. Kun tätä oli jatkunut viisi vuotta, siihen tottui ja sitä piti itsestään selvyytenä. Sitten neiti osti kalliin kännykän. Kännykkä r löytyi rikkoontuneena. Lasi oli mennyt pudotessa pirstaleiksi ja neiti syytti epilepsiaansa. Ostettiin siis uusi kallis kännykkä velaksi. Sekin löytyi lasi halki. Samin tapahtui kolmannelle ja neiti syytti itseään. Koska asuttiin syrjässä, oli yksinäisen opittava pärjäämään ilman autoa ja suunniteltava pakoreittejä hätätilanteen varalle. Neiti opetteli metsäpolkuja ja naapurin rouva uteliaana kuppilan kaljaveikot tuntevana sai kuulla, että metsään oli tunneiksi eksynyt neidistä kiinnostuneita jäljestäjiä ja heitä oli kuin olikin ollut parisen kymmentä yhden kesän aikana. Tämän tiesi kertoa talon utelias kaljaveikko, naispuolinen sellainen. Nyt neiti kertoi, että hän menetti pelkonsa pelottelijaa kohtaan. Kun tämä varas käy asunnossa niin vain asukkaan poissa ollessa, kun huutelee, vain verhojen takaa ja suljettujen ovien takaa. Kyseeseen neidin mukaan saattaa tulla hieman poissa tolaltaan oleva henkilö, mies tai nainen. Kun keskustelin neidin kanssa, hän ei pelännyt enää. Pelko jäi jatkuvan henkisen väkivallan ja näkymättömän selkien takana piilottelijan vuoksi kokonaan pois. Edes henkeen menevät rivien välistä kuuluvat mietteet ei pelottaneet enää. Oli löytynyt vastakkainen voima, joka hajotti yksinäisen murtomiehen mielenterveyttä ja vei yöunia eli antoi iskuja takaisin: seinäkaappikello ja pienet vanhan aikaiset tikittäjät jotka kuuluvat ja näkyvät. Herkkä henkilö kävi päivittäin sulkemassa kaappikellon ja siksi neiti jätti kellonsa päälle yöksi. Kiusa se on pienikin kiusa ja sairaalloiselle varkaalle pään särkyä. Näin kävi eräälle henkilölle, mutta joka päivä antaa uutta toivoa, että kello tekee tehtävänsä ja naapuri kaikkien iloksi vaihtuu tai rauhoittuu elämään omaa elämäänsä. Neiti sai rauhan varkaalta koska varas ei sietänyt uutta tyyliä ja muutti kuin muuttikin. Näinkin voi tapahtua. Tai sitten ei. Mene ja tiedä.

    • rauhamuassa

      Mie kirjutan hyvilä mielin, ku oun suana hyvältä ystävältä kukat ja huastwttiin nii joutavvoo, mutta miel tul hyväks. Soittoo rimputin tunnin ajan klassista mussiikkii ja sain syvämmeen rauhan ihteni kansa. Kellot ol piälä puol kymmennee asti ja jokahineh lähiseuvvula kunteli mussiikkii ja yllätin ihteni, ku jakssoin kunnela tunninnii rimputusta. Hiljassuuvven alakkuun asti soitatin kelloja, vuan sitte piti panna kellottii kiinni, jottei nuapurrii häirriyvy. Häirihteminen ei tullu kysseesseen miun kohala ja näin mie ite säilytän rauhan ja nii myös muuttii. Huomena uamutuimmaan laitallan viisarit aikkaan ja kellon piäle. Ykssii riittää, nii muuttii ei häirriyvy. Nyt hamppaan pesule. Uus uamu tulossa.

    • kellolyö

      Meinasin viedä kellon korjaukseen. Otin selvää, mitä maksaa Kellosepän työ. Peruskorjaus 220,00 ja siihen vaihdettavat osat, kuten jouset ja laakerit. Puhdistus ja rasva tulee hintaan. Noin 250,00 olisi seinäkaappikellon korjaus tehnyt, joten se odottaa likaisena seinällä sitä päivää, jolloin emännällä on varaa korjaukseen. Se on pitkän suunnittelun ja säästämisen tulos. Joku on vetänyt vieterit tai jouset, kumpia lienevät, tiukalle ja likaisena se ei käy. Pikkukellot makuuhuoneessa ja olohuoneessa ovat muutamaa päivää lukuun ottamatta aamusta iltaan päällä ja olohuoneessa tikittää melkein kuulumaton Pikkukello. Jos saan joskus rahaa korjauttaa seinäkaappikellon, niin jätän sen yöksi päälle, ellei ole kovaääninen. Hiljainen käyntiääni on mukavaa, mutta kyllä minä omaa kelloa mieluummin kuuntelen, kuin naapuriani, oli kuka hyvänsä. Nyt viimeksi osoitin mieltä, kun juoruilu suututti. Laitoin neljä vanhan ajan herättäjää käymään ja yöksi päälle, vaikka kellot oli hajallisessa vitriinissä, jonka takana kulkee vessan putkisto. No, naputusta ei kuulunut, joten se siitä mielenosoituksestani. Harrastan vanhoja kelloja. Minulla on neljäkymmen-luvun kelloja pari. Vanha viilukello ja toinen kovaääninen tikittäjä. Molemmat messinkikelloja. Olohuoneen kello on rautalanka-kello ja seinäkaappikello messinkikello. Olen haaveillut lattiamallisesta kaappikello statukseesi, mutta sitä en ole saanut vielä. Katsotaan tulevaisuudessa. Mummojen ja muiden rappulaisten napina kuuluu kumma kyllä asuntooni hiljaisena äänenä, joka toistuu päässäni eli kuulen puheen ellei sisempi ovi ole kiinni. Kyllähän silloin kaiku kiviseinästä kaikuu muihinkin asuntoihin, joten hiljennän kaikki kelloni ennen kymmentä hiljaisuuden alkaessa. Voin kertoa teille jutun, jonka tositarinana kuulin eräältä sepältä. Oli mummo, vanha. Mummolla oli lattiamallinen kaappikello. Se oli huoltamaton ja siksi mummo vei kellonsa liikkeeseen kellosepälle huoltoa varten. Kun tuli aika hakea kello huollosta, se asetettiin seinää vasten ja kiinnitettiin seinään, ettei kaadu. Parin kuukauden kuluttua liikkeeseen tuli saman talon asukas, joka valitti aivan kuin kirkon kellojen lyövän joka tunti ja sitä oli jatkunut jo pari kuukautta. Näinkin voi käydä. Kellolla on kaiku ääni, kuten kaikella yleensä ja siksi minä olen onnellinen, että minun kelloillani ääni kaikuu ja kuuluu, mutta ei häiritse ketääni, kunhan hiljennän kelloni ajoissa illalla.

    • elämännäyttäjä

      Erään toisen mummon sukulainen kävi Kiinassa ja toi mukanaan isokokoinen Seinäkello joka soitti pitkää sävelmä. No, sukulainen laittoi tämän kauniin puisen kellon seinällesi ja käymään. Ensimmäisenä tuli naapuri ihastelemaan uutta kelloa ja rapu saa lapset kasaantuvat alakerran oven taakse kuuntelemaan kellon soittoa. Ääni oli laitettu voimakkaasti, mutta sen voi hiljentää napista ja hetken kuunneltua an sukulainen teki näin. Kun kello oli ollut päällä kaksi viikkoa, ei yhtään valitusta tai keljuilua kellon vuoksi ollut tullut. Näin kellosta tuli uusi elää yksin elävän sukulaisen huoneistoon, jonka myös naapurit hyväksyivät. Taloon muutti hermostunut keski-ikäinen nainen yhdessä kolmen vilkkaan lapsen kanssa. Mies kun oli päivät töissä ja rouva toimistotöissä, niin illalla kotiin tultuaan hän halusi täydellisen pienen hetken, jolloin voi levätä. Ensin naapurista kuuluva kellon soitto häiritsi, mutta pari viikkoa asuttaa hän totesi, että jos naapurin kello ei ollut päällä, jotain ratkaisevaa, kannustavaa, läheistä puuttui. Näin naapurin kello sai jäädä soittamaan sävelmäänsä ja kellon kuluessa käytävään päivällä, jokainen hiljentyä kuuntelemaan puoli ja tasatuntilyönnit ja tiesi tarkan kellon ajan minuutilleen. Eräs naapuri laski aamulla kellon mukaan heräämisaijankohdan ja nousi kellon soiton mukaan ylös aamutoimiin. Eräs lähti tasan kellon soittaessa töihin aamulla ja hermostunut rouva sai lopulta rauhan vain kellon soittaessa viisi iltapäivällä, jolloin hän tuli töistä kotiin.

      Oli kerran vanhus, joka eli maaseudulla itä-Suomessa. Hän omisti seinäkaappikellon, vanhan aikaisen ja kun vanha herra henkisiä viimeisen kerran, myös kello lakkasi lyömään, eikä soittanut enää ennen kuin vanhan Herran tytär otti kellon ja laittoi sen seinällesi. Kello oli hänen lapsuutensa varmatoiminen lyödä, joka näytti pikku tytölle kouluun lähtö ajan, seurustellessa treffeille lähtöajat ja lopulta esim, äsken työpaikkaan lähtöajat. Näin kello siirtyi sukupolvelta toiselle. Koneisto ei vaihtunut, se vain puhdistettiin ja rasvattiin uudelleen vanhan mummon kuoleman jälkeen sen mennessä uuteen kotiin. Siitä pidettiin hyvää huolta ja kolmenkymmenen vuoden kuluttua kello löi aikaa edelleen se älä varmana elämän näyttämään kaikkien aikojen yli, tuoksun puulle ja näyttäen elämän aikaa sitä hoitaville ja rakastaville ihmisille. Kahden sadankin vuoden kuluttua kello lyö edelleen aikaa, varmana uudesta huomisesta ja uudesta elämästä.

    • herättäjä

      Miun pien kellon rämä Soittoo rämis jatkuvvaan ja ku se alako ottoo piähän, nin mie pistin sen hilijaseks yhelä huitasula. Jonnii joutavvoo turhan rämpytystä Soittoo rämpyttäät telekkarissa. Uutiskuvvoo ol yhestä mualiman suurimmasta kellosta ja sehä se vasttaa kolokutteli. Immeissii ol kuntelemassa usseita kymmennii, ku hirvveen iso big ben-tyyppinen kello lonkutti ja kilis ja kilis aikkoo. Miustakkii se ol mukavvoo, van en mie halluisi ennee nykyvvään kunnela senniilaista aian näyttäjjöö. Kellon männessä rikki, eli ku se ei suostuna soimmaan tahi käymmään, nin mie kahtelin ensinnää, jotta ounko mie viäntänä jousen poikki tahi oisko huolto paikallaan eli jätättääkö se tahi eizttääkö kello. Sitte ku en suana selevvyyttä, nin mie huollatin koko kellon ja siihen vaihettiin ossii ja sen jäläkkeen se käyp aina, ku heilurin laittaa heilummaan ja viisarit laittaa aikkaan. Käyp ihmmeen hyvin huollon jäläkkeen, pyssyy ajassa eikä eistä eikä jätätä. Lisäks oun kullunna, jotta jotkut o laitattanneet uuvvet viisarittii ja jopa kuappii o korjjailtu. Ku anttiikkiliikkeestä vanhannii kellon osttaa, nin se ylleesä kestää aiassa yhtä hyvin ku uus patterikello. O vain vejettävä, jos vanhan osttaa. Nuapur oli mutissu suusa sisässä jottain, ku ei halunna kaverile mielpitteittään ilimi tuuvva. No olha se kaver ruvenna tiiustelemmaan moista käytöstä ja syyks ilimeni nuapurin ikioma kelloratio. Ol soina justtiisa siihe aikkaan, ku o parraat unet ja loppu män arvvoomala, silimistä näk, jotta unen puute vaivas. No, kelloratio män kuappiin ja yöunet o vieläkkii makkeemmat seurroovana yönä. Mie laitoin herättäjäni kuappiin kovan iänen tautta, ol semmone iän, jotten hirvinnä ruveta kuntelemmaan koko yötä. Ku sitten heräsin uamupäivästä yöuniltan, nin vanha herättäjä piti ottoo uuvvesttaan kuapista ja laittoi aikkaan. Hyvinnii tärkkee tekijä immeisele, vaikkon vanha kello.

    • soittoääni

      Puhelin soi ja siellä oli taataan kerran mummeli, joka tahtoi hyvän sanan ja keskusteluja kerran päivässä. No, minä menin keskustelemaan. Kyllästymiseen saakka kuuntelu on jo jotain. Kun nuppi on täynnä jauhaa taas, niin silloin hiljaisuus, hyvä musiikki tai ohjelma on jotain, varsinkin yksin ollessa. Seuraavana päivänä kävelin antiikkikauppaan. Olin varannut satasen rahaa. Kysyin että Löytyisikö vanha Seinäkello satasella. Myyjä mietti ja tarjosi huoltamaton sata vuotias kelloa, johon pitäisi hankkia avain. Kotiin päästyäni kellon kanssa, kokeilin kaikkia kaappikellon avaimia ja löytyikin se avain, joka tähän seinäkaappikellon kävi. Kello kävi minuutin ja pysähtyi. Pitäisi huoltaa. Lienee likainen. Huolto maksaa parisen sataa, vähän yli. Soitin nimittäin kellosepälle, joka kertoi hinnan. Osat ovat kaikki myyjän mukaan tallessa ja uusia avaimia saa vitosella ainakin viisi vuotta sitten. No, laitoin kellon seinälle ja nyt se on koristeena niin kauan, että saan kerättyä kolmisen sataa ylimääräistä kellon huoltoon. Velkaa en tee, joten odotan ja pidän kellon koritseeni seinällä. No, seuraavana vuonna, kun kello ei tyydyttänyt, kävelin osto ja myyntiliikkeeseen. Kyselin seinäkaappikello ja eli entisiä Seinäkello ja. Löytyi leijona ja junghans sej. Ostin neljäkymmen-luvun luvun junghans sinne. Viilukello ja kun korjatun, niin käy tarkasti aikaa, ei pysähtelem mutta on kovaääninen. Kirpputorilta ostin omakseni vielä yhden parilla kympillä, vähän yli. Kunnossa ja kovaääninen. No, naapuri joka etsii, missä soi, on nyt löytänyt uuden uhrin. Tullut on kuulemma jo vierailu-uhkaus ja jotain, mitä kukaan nainen ei itselleen toivo tehtävän. Kallio siksi, että minä unohdin yhdeksi yöksi olohuoneen kellon päälle. En muistanut laittaa soittoa pois päältä. No, mitään kenellekään ei tapahtunut ja minä sanoisin tälle hurmurille, että menee sinne, minne päivä ei paista, jos vastaan tulee. Olen tähän asti ollut kiltisti. Nyt piti repäisi. Tikkaus on iso ilo ja ääni, mutta se onkin minun iloni, jota kaikki ei saa nauttia. Nautintaoikeus se on kellon kin omistajalla kellosta an. Ajatteleekohan kukaan näin omasta kellosta an. Minä ajattelen. Kuuntelen yhden päivän mielelläni kelloa päiväsaikaan. Silloin soi vain minun valitseman ääni, eikä mikään muu.

    • seinäkellojaherättäjä

      Sain käsiini kultasepänliikkeestä vanhanaikaisen herättäjän. Vedettävän. Nykyinen hinta oli suurempi kuin luulin. Hopean väriset kuoret ja kova ääni. Ostin kellon ja vein sen kotiin. En herännyt ensimmäisinä viikkoina kuin yhdeksältä, vaikka piti herätä kuudelta. Siksi päätin laittaa herättäjän soimaan. Ensin herättäjän tikityäminen oli hermoja raastavaa mutta siihen tottuu ja aamulla kellon soidessa olin ylhäällä heti ja myös naapuri oli herännyt kellon ääneen. Hän meni seitsemäksi töihin. Kun kerran olin vuosia sitten ostanut kellon seinälle niin laitoin käsin vedettävän kelloni päälle. Ensin mietin, uskaltaisiko jättää yöksi päälle. Kun kukaan ei heittänyt kenkää seinään, jätin kelloni yöksi soimaan ja päälle ja aamulla en kuullut seinäkelloa. Olin niin tottunut jo, että en edes unen läpi kuullut kellon soidessa sen soittoa vaikka se kirkas onkin. Nyt olen jättänyt kellon lopullisesti päälle ja soittamaan yöksi ja koska valituksia ei ole kuulunut, voinen jatkossakin käyttää herättäjää ja seinäkelloa yhtä aikaa.

    • nappikellossa

      Oli yö, heräsin siihen että naapurin koira hihkaisi. Nukahdin uudelleen ja joka tasatunnin välein koira hihkaisi ja muutti toiseen kohtaan seinustalla, jonka takana sänkyni on. Tätä jatkui pari viikkoa ja lopulta kysäisi naapurilta syytä hihkumiseen joka tunti tai ainakin kerran yössä. Naapuri kertoi että Seinäkellon lyödessä aikaa koira reagoi rauhan häiritsijään ja hihkaisi unissaan, ei hereillä ollessaan. Tästä oli tullut tapa. No, koira oli aina nuokuksissa, eikä jaksanut lenkkeilyä ja nukkui jatkuvasti. Lopulta rouva ymmärsi koiran kärsivän jatkuvasta väsymyksestä kellon takia ja opetteli hiljentämään kellonsa yön ajaksi. Koira ei hihkunut enää ja lenkkeilee, eikä nuku koko päivää. Kun emäntä nukkuu, koirakin nukkuu. Kun talossa on levottomuutta tai kello päällä yöllä soimassa, koira vahtii kelloa, koska se on uusi asia eikä koira ollut tottunut siihen. Näin selvisi tämä pikkuinen asia koiran parhaaksi.
      Seinäkelloissa uusissa on nappi, josta vääntämällä kellon voi laittaa yöksi hiljemmalle ja vanhat kellot voi pysäyttää yön ajaksi. On myös uusia kelloja, joissa on toiminto, joka hiljentää kelloa hieman niin, ettei kello soi öisin.

    • outellaan

      Nuapur ol männynnä isännän puhheile ja valittana piänsärystä joka aihheuttuu nuapurin seinäkuappikellon soitosta ja käynnistä, joka kuulluu ympär tään valittelijan asunttoo. No, isäntä ol sanona, jotta eipähä hiän mittää voi tehä, ku kelloloila suap soitela, vaikka nuapur ei välittäsikkään. No, hiän ol sanona, jotta iltasin on hirmune piänsärky, ku kaikkuu koko asunnossa ja ison kellon iän on. No, isäntä ol sanona, jotta hiän ei voi kenennii kelloja männä seissauttelemmaan, johon nuapur ol sanona, jotta hiän voipi. Hiän käypi särkemässä koko rakkinneen, jotta hiän erroon piässöö koko iänestä, joka häntä piänsärylä piinovvaa. Siihe isäntä ol varottana ja kielellynnä lakipykälliin vejoten, van nuapur ehttii nyt sitte sitä piänsäryn uuvvelleen alottanutta kelloo. Hiän jo ulukopuolisile uskalti männä huastammaan ja retosti oikkeen, mitä hiän aikkoo tulevaisuuvvessa tehä moisile rakkinneile. No, isäntä huastel polliissile ja kerttoili nuapurin piästä ja piänsärystä ja uhkkailusta ja polliissi huastana, jotta heijjän pitännöön tarkkaila rouvvoo ja herroo ja tarppeen vuattiissa ruveta toimenpitteissiin nuapurin tervveyven turvvoomiseks. Ja jotta nuapur ei kävisi toisen nuapurin piäle yhen kellon tähen. Jos ei muuten, nin kyllähän kelloloita suapi päiväsaikkaan pittee piälä ja soitela, van yöaikkaan pittää olla hilijasta. Nyt sitte outettaan nuapurin rouvvan refleksi, jotta mitä hiän aikkoo tehä, toisila salaperästen vierrailujen lisäks.

    • kellonikin

      Mummo, mummo, oota minnuu. Huuteli taapero kotipihassa.
      on lähinnä kirkon kellojen ääni kaikuu ja niiden käyttöä on mietitty, että miten monta sataa kiloa painava kirkon kello voisi pysyä vielä tulevaisuuteenkin tornissa eikä putoaisi maahan ja hajottaisi kellotornia. Tarvitaan määrärahoja korjaukseen ja köyhä kansan kirkko kertoo uutisen saarnassa, Saaden kannatusta ajatukseen kellotornin korjaamiseksi. Kyllähän se helsinkiläismummo mielellään kuunteli luterilaisen ja ortodoksikirkon kelloja, kun ne muistuttivat lapsuuden ajoista luovutetussa Karjalassa. Mummo meni normaaleja tietään, mutta kirkon kello soi edelleen kutsuen jokaista sunnuntai-saarnan kuuloon. Ja mummon kaappikello kin löysi uuden kodin tyttären asunnosta. Kun se soi ensimmäisenä yönä pienessä helsinkiläisessä talossa, niin omistaja oli haljeta ylpeydestä kellon kaiuttaessa olemassa olon autuutta jokaiselle naapurille, jotka kerran kuultuaan muistavat joka päivä kuulostella tasatuntilyönnit ja puolen lyönnit. Moni vaari ja mummo miettii, milloin viimeksi kävi lapsuuden kodissa ja lapsuuden aikaisessa kirkossa.
      Kello herätti aikaisin aamulla ennen seitsemää mummon koiralenkiĺle ja räminä vanhassa kellossa oli iso ilo. Kello oli nuoruuden ylistys vanhan ihmisen asunnossa, sillä sen pitkä ikä takaa mummolle mukavan kaveruuden ja jatkuvan ajan näyttää. Kelloa ei jätetä vetämättä. Se huolletaan ajoissa ja laitetaan taas parhaalle paikalle, josta se kuuluu ja näkyy.

    • vieläollaankotona

      Koti, uskonto ja isänmaa. Tärkeitä kriteerejä sodalle ja rauhalle. Myös kaappikellot ja kellot nousevat silloin tärkeiksi. Sillä kuka haluaisi vihollisen kellon jos saa antiikkisen omasta maasta ja kun niitä sotien jälkeen tulee englannin kielisellä nimellä, niin ihmiset katsoo valmistusmaan ja ostavat mieluummin jotain omaa, jostain muualta. Kun näiden maiden kansalaiset sotien jälkeen yrittivät töitä entisen vihollismaan alueelta, niin työttömyyskorvaus ja maahan muuttajalle tulevat korvaukset olivat suuret ja tiesivät muuttoaaltoa entiseen vihollismaahan. Sen asioita seurattiin ja tieto kulki korvasta korvaan. Yritettiin luoda omia kaupunkilähiöitä ja sinne kokoontui kaupungin tahdosta muidenkin maiden kansalaisia. Kun tällainen vierasmaalainen sai suomen kansalaisuuden, hänestä tuli svetlana lehtinen, liukkonen tai aaltonen. Synnyimaan saattoi aavistaa vain kelakottista tai syntymätodistuksesta, joten sujuvaa suomea puhuvina he ovat nyt edustamassa suomen vähemmistö, tulevaisuudessa enemmistökulttuureja ja lisää tulee, vähemmistöksi jäädään täällä itärajalla. Vaikka enemmistönä vielä ollaan. Kellot kaikuu edelleen ja kaiku kuuluu myös uuteen luvattuun maahan. Sinne tulevaisuuksien suomeen, missä puhutaan vähemmistösuomea ja enemmistövenäjää. Täällä itärajan tuntumassa nääs.

    • löpinää

      Kellon soidessa ulkona ihmettelin, missä kello soi. Olin laittanut rannekello ni osoittamaan kotiin meno aikaa, vieraiden tähden. Kun vieraita tulee ulkomailta, on oltava kotona. Vieraat saapuivat illan kaihkossa ja kahvikupit, lämpimät voileivät ja kakut otettiin esille. Meni hukkaan, sillä vieraat olivat ystävällisesti syöneet jo matkalla ja ongelmaksi jäi vain se, ettei rouva osannut hyvin suomea. Kaappikello hän suuresti ihmetteli ja sanoi kellon sointia kauniiksi korvalla kuulla. Ei ole liian kova ja ei liian Hiljainenkaan. Kahden miehen vastaväitökset uskon asioissa oli merkki loukkauksesta, koska toinen uskoi kaiken ja toinen ajatteli realistisesti maailmaa, uskoen taivaan isään lapsen uskolla. Kirkkoon päädyttiin illalla ja kuunneltiin kaunista musiikkia, jota joulun aikoihin kuunnellaan. Yöksi vieraat menivät hotelliin ja jatkoivat aamulla matkaa Lappiin, jossa rouvan kolttasaamea puhuvat vanhemmat asuivat. Oli nimittäin käyty espanjan auringossa ja kierretty hollannin ja Belgian kautta Suomeen omalla autolla. Aamulla pakkasta oli yli 20 astetta ja Kainuu näytti talvisen puolensa, parhaan sellaisen.

    • huasttoomeinannu

      Kuulin mie yhennii immeisen tehnneen rikoksen. Käynneen piäle muutamale mummole, ku nää ol kovvii huastelemmaan ja ol nii piäle käyppee se heijjän huastelemisesa. No, se selevis silleesä, jotta mummot haukkuu räyskytti koko ukon ja tää säikähti nii hirvveesti, jotta ol poskipiät vettä valana. Mummot lähti yhessä kahvin keittoon ja ukko kottiisa. Mie toillaan uattelin, jotta jos häntä säikkäyttäsi huamuloila, nin se suattasi selevittee assiita yheltä kantilta. Van mummojen huastelu kuulu ulos asti, ku assiit pit käyvvä läpikotasin ja nuapurhan sennii nyt tietännöö. Uuttuuttaan kiiltävä tuvan kello näky portilta ja kuulutti iän ikkuista aikamerkkii mummojen kahvittelun piätteeks.

    • etteenpäin

      Mitäs sie tiijjät, kyseli polliissikomissuarijo, ku myö mänttiin käymmään henkilökorttii hakemassa. No, pithän se suaha huasttoo, ja hyvä miel tul molemmile. Sieläkkii ol seinäkello, joka tikitti mukana olliile piänsäryn eistä. Moinennii ol itellään, van pit suaha esittee hyvvee huastamistappoo lähelä olleile immeisile ja komissuarijo esittel muinnaismuisttoihin kuuluvan kuappikellon, joka jonnii huonneen nurkassa käyvvä louskutti. Sittä lähettiin lipettiin, jottei pitemppee juttutuokijjoo tullunna ja suattiin parraat päiväkahvit lähileipomon kahvijosta, munkkiloihen kansak. Kottiin tullessa kello lyyvvä louskutti seinälä nii kuuluvasti, jotta hiän ol ku ois ollunna immeinen tuvassa, vaikka ol vain kello seinälä. Assiisa ilimottaa ja aikkoo näyttää, yölähhii tuvassa. Toineh ei siijjä sitä, van mie en välitä. Mie niäs ite sen ostin ja se lyöp seinälä vielä miunnii jäläkkeen. Suap nähä, päivä kerrallaan ja kaks parraana. Mie ku oun ehta kunnossa ja piä selevänä, joten näilä männään etteennii päin.

    • kerräillyy

      hiännii on tullunna kottiin ja mie kuulin, jotta korjjaili kelloosa ite. ol ostana itelleen jouset ja laakerit ja puhistusainetta. ei ou nuor, van kerrannii o seppä meijjännii mörskässä omasta taasta. sitte hiän miule huasto, jotta heijännii kellon iän häirihttöö seinän takana nuapurrapun immeistä, joka o herkkä immeinen. sen nuapurrapun immeisen kuulo o herkistynä kerrostalloon piästessään ja nyt o kuulema ihmmeissä, ku ei taho mikkää jiähä piäkopan ulukopuolele, vuan immeisele kuulluu kaiken näkössii iännii. piereninnii ol kuullu seinän takkoo nuapurrappuun ja sanona siitä uamutuimmaan nuapurile. no toisennii mie tiijjän, joka kuul alakerrokksseen ylläältä mummoimmeisen vanhan kuappikellon ja ei tiennä, mikä lyöp ku kirkon kello ikkään. no, ensiks ol kysseesseen tullunna isännöitsijä ja ku hiän ilimotti, jotta hiän tykkevvää kelloloista, nin alakerroksen eläjä ol männynnä kyselemmään oikkeuksijjaan polliissilta, joka ol ilimottana, jotta jos se ei häirihe ylleistä ilimapiirrii ja ou kaikile muilennii häirijöks, nin mänkeiten työ käymmään huastelemassa liäkärile, joka teilennii reseptiliäkkeen voip kirjuttoo. tyhjän suap pyytämätäkkii, ol nuapur tokassu lähtijäiseks. hiän uskkoutu toisele nuapurile, joka luottamustoimihenkilönä otti kanttoo ja huasteli molemppiin kansa ja nii kello seissautettaan kymmeneltä illala ja se suap männä piäle seihtemältä uamutuimmaan. lisäks mummo ol ottana rahan kerräyksen itelleen iloks vanhhuuven varale ja kerräili viiskymppissii kelloosa kirjekuorreen, jota tähän männessä ei kuulemma kukkaan ou vielä keksinä. yritteiten sammoo. yrittelijöitä o, van kukas se siästtee pienestä eläkkeestä vois muuten ku ellee kittuuttamala ja kolikoita siästämälä. silleen oon suana siästtöön jonnii verran ja yritän muilonnii. suap nähä onnistunko.

    • omakello

      Päänsärkyni katosi asperiinilla ja uudella patjalla ja tyynyllä. Sängyn paikkaa vaihdoin ja ostin oman kellon seinälle, etten kuuntele naapuria ja se ihmeekseni tehosi. Näin ilmoitti minun pääni jossa keskustelua kävi seinänaapuri tai alakerran eläjä. Toinen mummeli oli saanut päänsärkyynsä avun asperiinista, joka ainoana lääkkeenä oli tehonnut. Näin naapuri pääsi kroonisesta päänsärystä. Kelloni tikkasi naapurille ja nyt naapurille tikkaa hänen oma kellonsa, jonka ääni peittää kaikki äänet. Big ben tilaa joka päivä ja sen ääni kaikuu naapurin asunnosta ja toisesta naapurista kuuluu joskus ave Maria ja toisen kerran jotain muuta. Näin tottumus kelloon etenee. Sen lyöntejä vertaa oman kellon öyönteihin eikä omaa peittoa mikään eikä kukaan.

    • mielihyvääolla

      Kävin nettailemassa ja vaivasi muutaman asian takia päätäni yli kolme tuntia. Kävin Kellosepän liikkeen sivuilla ja katsomassa huutokauppaa sekä löysin todella kauniin viisi senttisen herätyskello. Ja viiden sentin kolikoita minä olenkin säästellyt ja niitä onkin purkin pohja täysi. Keksin, miten pääsen yli vaikeista ajoista ilman rahaa: rupean säästäjäksi. Säästellä paitsi tilille, myös possuun, pulloon, purkkiin ja vaikka mihin senttejä ja muita kolikoita. Kun niitä on tarpeeksi, millään ei niitä käyttäisi, mutta kyllähän ne menee joka penni. Sitten on kuun alussa eläkeläisen hätävararahastoni taas aloitettava alusta. Koskaan siellä ei ole kymppiä enempää ja kuitenkin siellä on tarpeeksi linja-autoon, särkylääkkeeseen, puhelinrahaa ja vaikka ruokaostoksilla hätätilanteissa. Se pitäisi jokaisella olla kuun alussa hätävararahasto kotona. Juoppo avo tai aviopuolisokaan ei saisi viedä ja juoda hätävararahasto. Viinaa nääs saa itse tekemälläkin. Mutta hyvää mieltään saa kun tekee hyviä tekoja. Ne antavat hyvän mielen ja paha olo väistyy hyvän mielen tieltä, kun mummo on saanut rahaa vitosen tai kympin hätävaraksi tai mummo on löytänyt viimeisellä viikolla ennen rahan tuloa jauhopussin, josta voi tehdä leipää. Ja kun vielä on entinen ruokavaraston loppu viimeiselle viikolle, niin mummo laskee mielihyvin joka pennin uudelleen kuun alussa, että ruokaa riittää, ei pelkästään puoliväliin kuuta, vaan loppuun asti. Ja laskemallahan nämä asiat selviää. Öisin mummo laskee unen puutteessa kellon lyöntejä ja ynnä niitä yhteen, miten monta on viiteen aamulla, että voi keittää aamukahvi. Näin mummo elää ja opettaa elämää nuoremmille, ja nuoret opettavat mummoa uusille urille, iloiten joka päivästä.

    • päiväpuolessa

      On laskettu historiallisten tosiasioiden valossa että vapahtajamme jeesus eli jeshua syntyi syyskuun 29. Päivä vuonna 2 ennen ajan laskumme alkua. Silloin ei soitettu kelloja eikä kukaan puhaltanut pasuunaa vaikka kyseessä oli lapsen syntymä. Minä luin tämän historian kirjoituksista ja kyllä on mukavaa saada tämä asia selville.
      Kun minä synnyin, kello juuri aikaa jossain ja ainakin tohtorin rannekello osoitti lyönnit. Kello soitti aikaa naapurissa ja putkitadio pauhasi hip hoppia ja soulia. Koira alakerrassa ei hyväksynyt korviin kaikuvaa meteliä ja teki sen äänekkäästi tiettäväksi. Haukku loppui samalla kuin metelikin. Näin aloitin taas puolta päivää ja odottelen patterikelloni tasatuntilyöntejä kuuluviksi. Kelloseppä naapurissa kertoili mummon käyneen kelloineen kellon korjauksella ja ukon ostaneen talon viimeisen vedettävän kellon. Uusi päivä puolessa.

    • todellisuusvain

      Mikkelissä koikkelis vain kaikki yksinäiset ihmiset, jotka yksinäisyydessänne kuuntelee kellojen soittoa ja tikitys tä ihmisäänien puutteessa. Voisin rakentaa ihmissuhteet johonkin ihmiseen, joka kestää yksi äsken hörisijän yksin puhelun ja hetkellisen yksin puhelut sekä kahden keskisen keskusteluhetket jeshuan eli Jeesuksen ja Jumalan kanssa. Nämä hetket selventää päivittäisiä aistiharhahetkiä, joissa kokee jonkin ihmisen läsnäolon tunteen ja kokemus on mitä epämiellyttävin, koska useimmiten aistin lähelläsi hyvinkin epämiellyttävän ihmisen, josta en pidä ja jota en halua tavata. Kun tunne toisen läsnäolosta on jatkunut monta tuntia, niin sitä jo tiedostaa sen harhaksi, kun ei voi nähdä ketään eikä kokea ketään, vaikka tunneharha onkin voimakas. Tänään minä koin lähelläni erään naapurini, joka on venäläinen mies ja jota en tunne. Jouduin illalla luoja lle myöntämään, että hänessä ei ole mitään väärää, vaan koin taas hetken tunneharhan ja tilanne rauhoittui vasta, kun ymmärsin, että reagoi voimakkaasti kuullessaan ihmisen puheen ja äänen jossain lähellä. Kello tikittää kymmentä ja minä kärsin inhottavan ihmisen läsnäolon tunteesta, jota lisäsi voimakas inho tuota ihmistä kohtaan. Pääsin tasapainoon vasta puhellessani luojan kanssa ja kertoessaan inhon tunteestani tuota ihmistä kohtaan sillä kyseiselle hetkellä. Puhuminen auttoi ja rauhoittui iltaa viettämään ja kuuntelemaan kellojen ääntä, joka rauhoitti hermoja. Naapurissa rouva miettii kellojen ääntä toisella tapaa niiden äänen kaikuessa pattereita myöten. Mistä sitä pitää, jää arvoitukseksi tällä kertaa, kunnes tunteet kohtaavat todellisuuden ja näen taas huomisen.

    • puolpäivä

      Huastellessa kelloloista män aikkoo, jotta hiän, van eikö mitä hiän soitteli ommoo kelloosa siinä missä miekkii ommooni. Retosti huastellessa juttuloillaan ja sillon hänennii rannekellosa piippas. No hiän ol laittana kellosa soimmaan aikkoo tapletin otole. Hiän ku ottaa syväntaplettia. Mie rupesin paistammaan mallasleippee. Tein taikinan juuren ja laiton sittä, ku ol juur valamista, taikinah valammiiks. Kohhoommaan laiton ja sitte leivon leiväks. Pein yl tunnin uunissa ja tul hyvä leipä. Sivelin margariinilä ja laiton pussiin pehmenemmään. Nyt on toinennii leipä uunissa. Kaljamaltaita laiton. Nuapur suap haistela hyvvii hajuja. Leivän tuokkssuu. Ku kunnon rukkiineh ruisleipä haissoo, nin sen kyllä huomovvaa. Riittää yhelä immeisele leippee omiks tarppeiks vähäks aikkoo. Kellon laitan piäle, ku ol unohtuna laittoo piäle. Vähännii aikkoo jos o piältä poissa, nin heti huomovvaa. Rumpsutin piimmee ja laiton syöpöteltävvee pöytään. Siihen olis tullu kyllä muitakkii, van itele ku paiston, nin en kehanna piästtee syöpöttelemmään. Käymän tieltä hyö suavat syttyy jossain. Äkkäsin mie hyvinnii, miteh siästeliäästi elämälä voip siästtee tonniloita. Oun kuullunna. Alottaat pennilöistä ja sittä ovat jo satassii siästänneet muutamassa kuukkauvessa. Hyö osovvaat ellee siästelijjäästi, ku osttaat kirppikseltä ja laittaat ite ruokasa. Eivät osta pulloo tahi leippee, van tekkööt ite. Ei ne turia osta, sielä kii kirpputorila o paremppiikkii vehkkeitä. Kellolasa soittelloo meikäläisen huomijjoon ihtesä nuapur. Löi justtiisa puolen lyönnin. Päivä o puolessa.

    • tarinavain

      Nuapurin miesimmeinen piätti ottoo rohot käyttöösä ku ei tykännä meikäläisen seinäkuappikellosta. Hiän kuhtu kahvile ja muijjasa kansa tarjjoil likköörrii ja täytekakkuu. No ihmmeesti kahvin jäläkkeen mahassa kierti. Sittä jouttuin piti männä vessaan ja sillon selevis ystävvyyvven alakkeet, joita ei muillon ou ollunna. No mie piätin kosttoo. Sovittiin nuapurin kahen mummon kansa jotta ollaan immeisiks, piettään hilijasuuvvesta kiini ja kokkeillaan, miten hiän suhttauttuu virslaulluun ja kolommeen seinäkuappikelloon sekä kahtteen muuhun soivvaan kelloon. No, piirakathan se justtiina ol tehny ja mäni kahvile. Hiän vanhana immeisenä käytti vanhan kansan keinoja ja yrttiliäkkeitä. No, silläi kiers mahassa. Maha o varmmaan ollu pitkkäännii herkkä ja uni o ollu tarppeenvan er assii, kuka sen o suanna, jos o yhtä herkkäkorvane ku tää mies vaimonneen on. No, nyt o kuluna kolomise viikkoo tuosta tappauksesta ja tiijjettään sen verran, jotta liäkär miäräs rauhottavvii miehele, rouva osti korvatulupat ja asunttoon ollaan tehty uuvvet iänen valmennus systteemit johonnii päin. Isäntä se talossa olla pittää ja jos sen korvovvaa kolome vanhhoo mummoo nin mikäpä parempi miun mielestä.

    • säästössäkellossa

      Päätin ruveta säästäjäksi ja koska olen epäileväinen niin päätin ostaa possuja kotiini ja piilottaa ne kunhan olen säästänyt. On säästössä itseltäni jos en muista joka ikistä säästöäni. Pankeista hain viisi possua ja vanhoja löysin kolme. Kaikkiin yritin säästää. Lopulta yhden toisensa perästä tyhjensin ruokakauppaan. Oli kulunut jo seuraavaan vuoteen nyt keväälle aikaa edellisestä syksystä kun katselin ikkunasta parvekkeelle. Siellä kukkaruukkujen kätköissä köllötteli kannellinen lasipurkki pohja täynnä kolikoita jotka itseltäni säästöön olin laittanut ajatellen että on syrjäseudulta kaupunkiin lähtöraha, lääkekuluihin rahaa, koiran ja omaan terveyden hoitoon rahaa. Tuhlasin siinä silmän räpäyksessä joka ikisen pennin ruokakauppaan. Syödä nääs piti ja ruokaa oli vähän. Rupesin suunnittelemaan uutta säästöä. Ensin ajattelin että otan ja laitan seteleitä possuun, sivistyssanakirjan ja raamatun sekä vanhan kellon sisälle. Sitten rukoilin ja uskouduin Jumalalle. Mietin itsekseni että nyt kyllä taivaan isä loukkaantui suorista sanoistani mutta päätin luottaa rakastavaan isän sydämeen ja silloin mielessäni pyöri aivan kuin suora teksti puhuttuna: Laita joka työeläke, asumistuki ja kansaneläkepäivä tai toisilla työttömyyskorvaus tai palkkapäivä kaksi euroa säästötilille. Jokainen varojensa mukaan. Kun vuoden loppu tulee, tilillä on yli satakaksikymppiä. Sillä voi jo viedä koiran eläinlääkärille, ostaa takin ja housut, tehdä matkan tai vain säästää lisää tulevaisuutta varten. Vielä edes kela ei kysele pitkään aikaan säästöjä. Jos kyselee, ne muuttuu seteleiksi ja löytyvät possusta ja kaapista kotoa lippaasta. Siellä sitten kun lipas täyttyy, ostetaan suurempi lipas ja raha vaihdetaan isompiin seteleihin. Köyhäkin voi säästää kaksi euroa joka eläkepäivä ja silloin tilillä on kuukaudessa linja-autokyytirahat. Tämän opin pienellä järjelläni että ei tarvita isoja aivoja eikä mensan älykkysosamäärää, että saa pieniä säästöjä. Pitää vain olla itsekuria ja minulla sitä ei ole nimeksikään sillä tottumus jatkuvaan säännölliseen rahojen käyttöön ja siihen että sitä on aina pieninä kolikkoina, on saanut minut elämään yli varojeni. Kun lopulta päättää lopettaa yli varojensa elämisen niin silloin jopa kellosta voi olla hyötyä. Jos on seinäkaappikello niin sinne mahtuu itseltä piiloon pieni summa rahaa ja sekin voi toimia elävänä äänenä tyhjässä huoneistossa, joka huutaa tyhjyyttä, vaikka on tavaraa täysi. Silloin koira ja kello, jota naapuri vierastaa, tuntuu taivaalta. Minuun kiinnitettiin juuri huomiota. Naapuri sai raivarin kun kuunteli rakkaan eläväisen kelloni ääntä. Se on sanan mukaisesti eläväisen tuntuinen ja sitä kuuntelee mielellään. Säästöni parvekkeen lasipurkkiin siis kannatti. Unohdin ne parvekkeelle sydäntalveksi ja kevään koittaessa siellä oli taas kolikoita käyttöön. Lasipullo joka on jättikokoinen, tuli kirpparilta kotiin ajatuksena laittaa sinne joka viikko yksi kolikko koko loppuelämäni ajaksi. Silloin luulen kaikkien uteliaiden kiinnostuvan parissa vuodessa jättipullon pohjalla olevien kolikkomäärien kasvaessa ja pullon pohjan vähitellen peittyessä. Säästösä kullakin ja jokaisella lienee salainen kätkönsä vastaisen varalle. Minulla se oli parveke.

    • pienetsäästöt

      Edelliseen tekstiini lainaten en ole säästänyt lasipulloni pohjalle mitään ja vieraita ei näin ollen ole järjestynyt pulloa tuijottamaan. Kerran yritin pikkukolinoita pullon pohjalle säästää mutta ne häiritsivät olemassa omillaan ahnetta mielikuvitustani ja vein ne kauppaan. Menivät asialliseen asiaan ja olivat ja tulivat tarpeeseen. Kun nyt mietin niin kyllä kotona kannattaa pitää kolikkoja linja-autoa varten, lääkkeisiin ja pikku ostoksiin. Kun kerran opettelin kortin käyttöön raha-asioissa, niin siitä se vasta ristin nakkasi. Aina olisi pitänyt olla kortti ja siellä rahaa. Kun ei tietenkään ollut niin järjestin luoton, jonka maksoin takaisin. Nyt olen lopettanut velkakierteen ja päätin, että ellen saa itse raha-asioitani kuntoon eli jäämään vähän ylimääräistä laskujen maksun ja kaiken muun jälkeen, niin minä opettelen vaikka kädestä pitäen säästämään ja neuvoa kysyn yhdeksän kymppiseltä, melkein; äidiltäni. Mummo suuttuu, ellei raha säästy ja tyttären on näin ollen opittava yksin eläessään säästämään pahan päivän varalle, sillä jokainen tarvitsee rahaa menoja varten. Kun tytär oppii, niin hän voi neuvoa nuorempiansa ja auttaa niitä, joilla ei isotkaan rahat säästy. Pienestä se säästäminen on aloitettava ja ellei sitä nuorena opetella, niin se käy työstä vanhana opetellessa, mutta jokainen oppii. Yksin eläjälle seinäkello, joka lyö aikaa eli soi; on oiva keino helpottaa yksin olemisen tunnetta, kun kellon ääni vain on eläväinen. Ja säästöt mummon jälkeen helpottaa tyttären tai pojan elämää. Kelloonkin voi säästää.

    • teetuokio

      Mielikuvituksella on suuri voima. Kun äänen perusteella miettii, mistä se tuli ja minkä näköinen on äänen päästäjä, ynnä muuta sellaista. Minunkin mielikuvitukseni laukkasi kun en ollut jutellut kenenkään kanssa viittä minuuttia pitempään muutamaan päivään moneenkaan kertaan. Kun en saanut mielikuvitusta ja ajatustuövaa rauhoittumaan, päätin kokeilla vanhaa tunnettua rauhoittavaa ainetta: Kamomillateetä. Kun olin valmistanut mukillisen voimakasta teetä niin vaikutus alkoi melko nopeasti. Pääni tyhjeni ja päästä hävisi sekavuus ja ajatuksien jatkuva virta. Rauhaa mietin ja ihmettelin muutaman tunnin ennen kuin päädyin toteamaan luonnon lääkeaineen tehon.
      Kyllä nyt roklettaa jossain naapurissa. Tätä mietti naapuri kun jätin välioven auki ja kellojen ääni kantautui ovien läpi. Jokahinen sen kuuli ja vain minä tiesin mistä ääni lähti.

    • kyllämeillä

      Kyllä meillä mukavin asia on ehkä rauhallinen asunto sekä ilman hälyääniä voi elää. Kivaa on myös joskus; ei aina; kuunnella yksinäisen seinäkellon lyöntiä tai ihan hiljaista elämää luonnossa jossa ei kuulu muuta.

    • onnionni

      Koira kiskoi narusta ja kävelimme metsätietä kotiin päin. Vastaan tuli naapuri joka kehui naapuritalossa kaikuvaa kelloa hiljaiseksi ystäväksi. No,ei mennyt kuin seuraavan päivän iltaan kun saman talon toisessa rapussa olevapariskunta vakuutti ohi mennessään toisilleen kuulevansa "mummon ja ukin" puheet ja seinäkellon mollisoinnun kirkasäänisenä sävellyksenä naapurirappuun ja toiseen kerrokseen. Siinä otin keskusteluun osaa ja kerroin että jos teidän yläpuolella ja alapuolella sekä molemmilla sivuilla asuu muita ihmisiä ja sänky on patterien ja vesiputkien lähellä niin sekin luo ääniä. Jos jostain voi vähällä vaivalla selvitä niin esimerkiksi huomauttamalla kellon omistajalle että hankkii kellon taakse kumipalat tai huopapalat, jotka valmentaa ääntä ja hiljentää kellon kymmeneltä illalla ja laittaa päälle kahdeksalta aamulla, kun hiljaisuus on ohi. Onnistuu vanhoissa ja uusissa kelloissa.

    • hiljainenkello

      Niinpä mietin kun olin kuunnellut vuosikausia härnäilyä ja huutelua että mitäs siihen sitten vastaisi. Vaikeaahan se vastaili on kun suurin syyllinen on oma mielikuvitus mutta jatkuva keljuilu ja huomauttelu josta osa kuului luultavasti lähinaapurista, otti sen verran kaaliin, että päätin kostaa. Minulla on viisi vanhan ajan herätyskelloa ja asun yläkerroksissa keskellä taloa. No, vedin kaikki herätyskellot ja laitoin patterille. Kun ne tikittävät, niin luultavimmin yksi yö riittää kuuntelemista ja jos ääni on liian hiljainen, niin jätetään seinäkaappikello yöksi päälle. Tämä vain minun pienenä keinonani vastata mieleni metelin aiheuttajille. Katsotaan sitten seuraavana päivänä mitä naapurista kuuluu.
      Herätyskello soi ja ääni oli niin kova että hyppäsin nopeasti sitä pysäyttämään. No, naapuriin kuuluu kelloradio ja olohuoneen seinäkellon tikitys. No, naapuri on valvonut vain kahdesti. Toisella kerralla unohdin, jos oikein muistan, kellot yöksi päälle ja toisella kerralla unohtui vain yksi kello päälle. Patterit ja vessan putkisto viereisillä seinillä kai kuuluttivat naapurille kellon soiton. Pottuilu päästäni loppui iltaa myöten ja niinpä hiljensin kellot ja nautin kuten naapurikin, hiljaisuudesta talossa.

    • kepulikonstittii

      Mittee tuosa valitat. Ota lusikka kaunniisseen kätteen ja ala mättee turppaas. Näinnii voip sannoo, kuh hyvä murkina ei keleppoo. Hiän tykkäs kovasti ja otti ihtteesä. Mie siinä selevittelin ja koplottelin, jotta loppuin lopuks män hyvin assiit. Kepulikonstit oli monet ja kuitennii pärjättiin.

    • uusinaapuri

      Sinullapa on typeriä juttuja. No, minäpä kerron paremman jutun. Kun naapuri oli viikon kärsinyt piirakoiden mukanaan tuomasta vatsan toiminnasta ja juoksennellut tietämäni mukaan puiston puun taakse kakille sekä käynyt tekemässä tarpeensa yksitoista kertaa milloin mihinkin, vatsa lopulta rauhoittui. Mutta jäljelle jäi ikävä vaiva: Vatsa toimii jopa viisi kertaa päivällä, mitenkähän muuten. Pikkumummo joka vieressä asui, oli lopulta varma itsestään ettei se huligaani uskalla enää lyödä vanhaa ihmistä. No, juteltuani miehen kanssa päätin lopulta järjestää asunnon naapuritalosta toiselle ja näin mummeli unohtui miehen mielestä ja tilalle tuli kaappikellon, patterilla käyvän; omistaja, tyttö, jolle vanhemmat tupaan tuliaislahjaksi olivat ostaneet patterilla käyvän kellon. Se kun hiljentää itse itsensä illalla ja on varmatoiminen. Hinta ei päätä huimannut, kun kello lopulta ostettiin ja tuli postin pakettiautolla kotiportaille asti. No, mummo ystävystyi tytön kanssa koska molemmilla oli kaappikello. Se yhdisti. Tätä jännitysnäytelmää ikkunasta seurasi vatsan toimintahäiriöstä kärsinyt mies. Hänkin ystävystyi tytön kanssa. Kun kello lopulta soi aamulla kello viisi, välissä oleva kiviseinä ei voinut valmentaa westminster-lyöntejä soivaa kelloa. Mies soitti naapurille joka haistatti pitkät ja sai mielipiteensä näin ilmaistua. Entiseen asuntoon muutti nuori pari, joka omisti yhdeksän kymmenluvun isokokoisen käsin vedettävän herätyskellon. Kun nuoren parin toinen puolisko oli lääkäri ja toinen sairaanhoitaja niin heitä kukaan ei hennoisi syyttää häisiröiksi ja näin myös mummo opetteli heräämään naapurin aikaan mutta varmisti myös, että kaappikello löi myös öisin oikeaan aikaan ja näin ollen tasapaino kerrostalossa oli taattu. Lääkäri antoi rauhoittavaa miehen vatsalle. Käkinellon lyönti kuuluu nykyään hiukan seinän taakse ja siitä pitävä keski-ikäinen herra odottaa tasatuntilyöntejä tarkistaakseen kellonsa ja tietääkseen, milloin pitää tehdä mitäkin.

    • nimimerkkivain

      No, paljastuivat se. Entinen naapuri olikin sadisti joka hhermostuttaan elämään keksi mitä moninaisimpia asioita ja kidutusta, joilla purki mmielialanmuutoksia. Hän , kuten ilmi on tullut, yritti ajaa mummon ulos asunnosta. Kun vanha ihminen sitkeytensä turvin piti kiinni asunnostaan ja kesti; mies tainnutti käytävässä kävelleen mummon ja vei asuntoon sekä kidutti tätä vetämällä tajuttomana olleelta mMummo lta hampaan irti. Mummo tästä selvittyäänja tarinoi naapurin tädille sekä piti itsestään selvänä että lähteehän ne hampaat vanhoilta. Mies piiloutui asuntoonsa ja odotteli mummon reaktiota. Mummot keskusteli kkeskenään ja yhteisestä päätöksestä miehen kehuttua kaverilleen tekosellaan päättivät kiskoa miehen suusta hampaan irti. Mukaan otettiin rouva joka kylässä käytyään juotti miehelle kahvin seassa vahvaa unilääkettä. Mummot avasivat asuntoon tunkeuduttuaan ukon suun ja huomasivat että tekarithan ne siellä olivat. Näin ollen mummot piilottivat ukon tekarit ja ukko löysi tekohamåaansa kahden kkuukauden kuluttua ruokaka apin yylähyllyltä jonne ei ollut katsonut. Ukko oli jo hankkinut uudet ja mummo kavereineen teki naapurinsa elämästä helvetin: kun tv lakkasi soimasta niin kellot jatkoivat kolmella seinällä joka puolella asuntoa ja ukon huutelu seinien läpi ei ollut mitään verrattuna siihen minkä uhkailun ja huutelun mummot järjestivät. Kun isännöitsijä kuunteli kolmen naisen kertomuksen niin huomautus sekä ilmoitus häätöuhasta oli tosiasia. Näin taloyhtiö ja vanhukset saivat rauhan ja talossa on taas sopu.

    • kerrojuttu

      Tämäkin oli vain kertomus, mielikuvitusta. Kerro parempi.

    • huomiovain

      Yksinkertaisuudessaan: Sain säästettyä puolessa vuodessa merkittävän summan possuin. No nyt sitten tuumin että kyllähän se säästyi mutta lisää saa tulla ja päätin joka kuukausi täyttää lisää possua. Kellokin piti ottaa päältä naapurin rauhoittamiseksi sillä kivikerrostalon kaiku vastaa naapurista ja naapurin ääni kuuluu aika ajoin läpi. Kello tekisi mieli yöllä kello kaksi tai kolme laittaa lyömään tasatuntilyöntejä että naapuri heräisi horroksestaan ja huomaisi ettei asu yksin talossa vaan että siellä asuu muitakin. Lokero vanhassa seinäkaappikellossa kiehtoo. Sen korjaaminen on ajan kysymys milloin varaa jää niin paljon että sen voi korjuuttaa. Herätyskellot soi päässä vieläkin kun laitoin ne päälle yöksi. Vältän näin ollen häiriköintiä ja naapuri saa rauhan. Pikkuihminen käytävässä ja minulla hyvä päivä.

    • herätyslaulunaikaan

      Heräsin tänään kukon laulun aikaan. Toinen kello näytti aamua ja toinen jätätti. Huomioni kiintyi hiljaiseen kuuntelijaan jonka itsestäni löysin. Kello unohtui tv:tä katsellessa ja alakerran oven liikkeet ei häirinneet.

    • uskkooihtteesä

      Moikkelis, luulis ovennii olevan sittäi sorttii, jottei tarvihe kunnella nuapurin jomottelluu ja voivottelluu, van nii se pittää kaik kunnella kerrostalomiljjöössä. Ottain huomijjoon sennii, jotta mie oun kunnellu jokkaisen immeisen hilijasennii pierasun nuapurissa ku uni ei ottana tullaksseen. No, melatoniinnii tarjosivat ja ilimottivat nii miusta, ku nuapurista mielentervveyshoitajale. Ol syyks ilimotettu unhäirijötila. No, mie juttelin puhelimessa ja ku mie huastelin sille hoitajale, nin se usko minnuu ja sano tilantteen ja nähtävästi myös miun, olevan normmaali. Joha mie säikkäin, jotta sairaalateissuuko hiän unen puutteen vuoks ol miule järjestämässä. No, hiän sano sen olevan ohi männy jonnii sorttine unihäiriötila. En joutuna osastole. Siinä immeine tunttoo ihtesä jotakuinnii suht pieneks ja heikoks, ku nää isommat alakaat asijoita järjestämmään. Ku puhelu oli ohi, nin kello soia kolokutteli seinälä ja tuntu hyvinnii lohulliselta. Jakso tuas uskkoo ihtteesä ja kahttoo mualimmoo tervveenä, hyvin nukutun yön jäliltä.

    • leikinpäiten

      Mansikki, ootko kotona? Kysymys kajasteli alakerrasta avoliittolaisen nuoren rouvan suusta yläkerran rouvalle. Olin makuuhuoneessa kun päähäni kajahti naisen ääni joka kertoi seuraavaa: Eräässä rapun kerroksessa rouvasihminen kyllästyi päiviinsä ja otti puukon ja lähti yläkerroksen rouvan oven taakse ja alkoi huudella ja kiroilla kutsuen rouvaa ulos. No, naapurin rauhallinen vanhempi rouva kuuli päiviinsä kyllästyneen nuoren rouvan äänen ja kehotti tätä rauhallisesti: Mää kuule kottiis!
      Nuori rouva lähti itkien kotiin kehotuksen kuultuaan ja puukkotappelu jäi tulematta. Syyksi paljastui äänet! Rouva kuunteli päivät pitkät ääniä kotonaan ja illalla alkoi riehua ja huudella naapureille. Kellon ääni oli vallasväen ääni rouvan mielessä. Se ärsytti. Kun toinen ei vastannut huuteluun niin tämä juttu päättyi onnellisesti ja rouva pääsi lääkärille ja sai lääkkeet mutta huutelee edelleen. Tämä tuli päähäni tänään päivällä hiljaisuudessa naisäänen puhumana. Eräs juttu toisten joukossa, leikin päiten.

    • kokonainenviikko

      No kävin kirppiksellä ja huomasin pari jättimäistä kaljapulloa jotka olis kympillä lähteneet ja pari kaappikelloa jotka vähän yli parilla kympillä olis lähteneet. No, minä päädyin kahden ja puolen euron kaljapulloon johon laitoin aimo annoksen kolikoita. parin litran pullo täyttyy hitaasti ja muutama satanen siihen mahtuu. Laskin että vähän yli kolmessa vuodessa olisi tullut tuhat euroa säästöön jos laitan joka kuukausi kakskytviisi euroa. Lisäksi kaljapullot oli niin painavia etten jaksanut nostaa niitä ylös. Minulla on olohuoneessa kevyempi versio jättipullosta johon mahtuu joku kakskytviisi litraa nestettä. Jos sen keräis täyteen kolikoita. Kyllä kello pitää ääntä. Tiksuttaa päänupissa. Mutta mukava kuunnella ja on kotoinen ääni. Tuntuu oikein kodikkaalta. Kun eurot painaa niin silloin niistä on päästävä eroon tai niitä on liian vähän. Minulla aina liian vähän. Nyt sinnittelen kuun loppuun että ei tarvitsisi koskea hätätilarahastoon. Ja tein päätöksen: Ensi viikolla en syö sokeria enkä liikaa rasvaa. En laihduta mutta minä testaan, jaksanko olla ilman sokeria vähällä makealla kokonaisen viikon. Kello on ajassa ja jos jättäisi olohuoneen kellon päälle yöksi. Katsoo sitten myöhemmin. Kellon ääneen voi jopa nukkua jos siihen vain tottuu. Kannattaa yrittää.

    • vappuääniä

      Taas uusi vappu teki tuloaan. Leipä loppui kaapista ja pakkanen näytti tyhjältä. Niinpä laitoin happamen mallasruisleivän tulemaan ja kun taikina oli kohonnut, paistoin pari suurta leipää, jotka jätin jäähtymään pöydälle. Katselin tv:tä ja kävin leivän puutteessa läpi vielä pakkasen ja löysin kolme itse paistamaani neljännestä ruisleivästä. Leipä ei tyydyttänyt minua kun mieli teki sämpylöitä, joten pari tuntia kun oli aikaa, tein taikinan ja paistoin vehnäsämpylöitä litran verran. Kun sämpylät oli valmiita, laitoin ne jäähtymään pöydälle ja odottamaan uutta aamua, jolloin ne pakastetaan. Oli iltalenkin aika ja ehtoopuoli. Kellot löivät seinällä ja koira lepäsi vierelläni. Vappu meni kotona ja lenkkeillessä koiran kanssa. Lohen punainen lännen hattu jäi käyttämättä ja odottelee ottajaansa ja käyttäjäänsä. Ylioppilaat tulivat vastaan ja juhlivat uutta kevättä ja juhlaa. Minä katselin aikani tv ja päätin valvoa hieman pidempään, josko olisi jotain kivaa tekemistä. Naapurit hiljaisina kävivät yöpuulle ja kellot jäävät alkuyöksi päälle. Kun uni rupeaa tulemaan aamuyöstä, pysäytän ne. Pitäähän sitä yksin eläjälläkin jonkun jotain kertoa, kellojen; jos ei kenenkään muiden. Tänä vappuna kukaan ei toivottanut hyvää vappua enkä nähnyt ilmapalloja tai serpentiinejä. Vappuhan on ilon juhla. Jokaiselle erilainen.
      Puhelin iltayöstä yläkerran isännän kanssa ja päätin piristää iltaa nettailulla. Illalla naapurista kuului meteliä ja tunnollisena ihmisenä kuuntelin tv katselun ohella sitä. Siellä naapuri oli ostanut vapun kunniaksi seinäkaappikellon ja mietti, miten vanhan ajan kello pysäytetään. Toinen neuvoi toista ja ainoat kellot jotka soivat yhdeltä yöllä, oli naapurin kello. Kaunis hiljainen kirkon kello, matalaääninen kello. Kello kaikui hiljaisuudessa vessan putkia pitkin ja kukaan ei häiriintynyt. Nukahdin kellon soittoon ja heräsin aamulla kellon soittoon. Näin tämä oikea suhtautuminen kelloihin täällä meillä sujuu.

    • kellonääni

      Kellojen ääni on erilainen joka kellossa. Jopa äänen korkeus vaihtelee ja äänen lujuus, miten kovasti kello soi. Käkinello soi kirkkaasti mutta suhteellisen hiljaa. Seinäkello soi kirkkaasti mutta ääni ei kaiu kauas. Sen sijaan seinäkaappikello kaikuu messinkisellä soittokoneistolla ja kaiku on voimakas. Jos kyseessä on rautalanka-soittokoneisto, ääni ei ole aivan niin voimakas. Lattiamalliset kaappikellot ja könnin kellot ovat voimakkaita lyönniltään ja kaiku on voimakas. Jos kyseessä on patterikello, äänen voimakkuutta on helppo säätää ja laittaa yövaimennus, joka estää kelloa soimasta öisin. Myös soittomelodia vaihtelee ja on valittavissa melkein joka kellossa. Kannattaa tutustua soittokoneistoon ennen kellon ostoa ja katsoa, voiko kello olla seinällä ja päällä jatkuvasti vai kuten kerrostaloissa, pysäytettynä öisin tai yövaimennuksella. Kannattaa tutustua. Ääntä vanhoissa kelloissa voi valmentaa laittamalla äänen eristykseksi kellon taakse kumipalat, jotka on itse liimautuvia. Nämä palat eristävät kellon ääntä kuulumasta seinän läpi. Eli vaimentavat kellon ääntä. Näin kellon äänestä.

    • tuulkello

      Kyl tek pahhoo, ku lähelä asuva venakko-naineh tul koirraan melekkein käsiks ja sano: Kaunis, kaunis koira, kaunis koira. Tule tänneh.
      Mie harmistuin ja uattelin, jotta mie ilimotan isännöitsijäle, ettei tää naineh tajjuu selevvee suomen kieltä, ku annettaah ymmärtee, jotta pysy nyt vähä kauempana miun koirasta. No, hiän ei tajjuu vieläkkää ja tuski ymmärttää, jos suapi kuulla assiin isännöitsijältä. Omasta koirasttaan hiän vähät välittää, eikä koirarukka sua ikinnään kunnon koiran elämmee, näi mie uskon. Ku immeineh ei ymmärrä arvosttoo sitä, minkä on ite luojalta suanu eikä myöskkää sitä, minkä on ite itelleeh hankkinu, nin tullaan justtiisa tähän tilantteesseen, että kaikkiin tavarat ja koirat o ihanamppii, ku omat; eikä niitä näi olleh arvosteta sellasina, ku pitäs. Jos hiän kerrannii huommoisi, jotta mitä hiän o hankkina ja luojalta lahjaks suana ja käyttäsi oman elämäsä hyväks tätä kaikkee; eikä mielluilisi nuapurih ommoo ja koirroo, van hiän ei ymmärrä tätä ja huadyammaan hälle en kehttoisi männä, van ei kai tuo muute ymmärtäneh. Kellot ol kuuluna toisele puolele ja tuulkello parvekkeela on kuulema riesa jollennii nuapurile, ku se tuulessa kilikattaa. Noh, kellot piän piälä eilleen ja katon, millon muut niihi tottuu.

    • elämääkerrostalossa

      Talossamme kaikuu ja seinän takaa tai lattian läpi kuuluu joskus ääni joka huutaa: Satiainen sentään, kun tuo ämmä ei minua elätä!
      Olen usein miettinyt että meidän vanhojen ihmistenkö on elätettävä puliasteelle luisumassa olevia naisia ja miehiä, kun monenkaan talomme ihmisen tulot ei kummoiset ole. Ja naapuri rupesi pyytämään postinkantajalta postiani ja pudotti taloyhtiön tasauslaskukirjeen avattuna postilaatikosta. Päätin että puhun aiheesta asiantuntijalle ja katson että viekö tämä naapuri muutakin kuin juuri eilen aloittamani kahvipaketin kokonaan.
      Ennen kaikkea ihmetyttää nuorempien ihmisten röyhkeys että rahaa pitäisi olla, viinaa, tupakkaa ja naisia; ilmainen ruoka ja asunto. Siivooja kaupan päälle ja keplottelemalla eletty elämä joka johtaisi sateenkaaren päässä odottavan kulta-aarteen luokse. Jos luoja vielä taivaassa paikkaa pitäisi ja muuta mukavaa. Pari kamaripalvelijaa parille pulille.
      Kellon ääni kaikuu naapurista, jossa yksinäinen vanha rouva viettää iltaa tv äärellä. Kaiku vastaa nuorten huutoon ja koira vastaa seinän takaa. Sellaista elämää kerrostalossa.

    • Kellokilkkaa

      Päätin ostaa englannista isolta second hand shopit kellon seinälle kuusi vuotta takaperin. Pääsin netissä maksuvaiheeseen mutta siihen kielitaito tyssäsi. Piti lopettaa kesken ja kello jäi saamatta. Pay pool lähetti laskun, jonka olisi voinut maksaa englantilaisen pankkiin, mutta sotku on sotku. Jätin haaveet haaveissa.
      Nyt kävin taas internetissä ostoaikeissa ulkomaisesta yrityksestä ja jäin kuin jäikin synttärit antamiseen kiinni. Mikään ei kelvannut, ei mitenkään päin. No jätin taas leikin kesken ja lasku tuli taas sähköpostina. Päätin että en maksa. Luottokortin käyttö on niin yleistä, että vaikea ilman sitä ostaa mistään ulkomailla.
      Kello kilkatti ja muistutti, etten ole vetänyt kahta muuta kelloa ja laittanut niitä käyntiin. Nyt sitten vedän kellot ja yritän kuunnella kaikua, joka kertoo mielipiteitä mainituista esineistä, jonka jouset eräs jo väitti katkaisevansa, jahka pääsee sisälle. Hiljaisuus metsäteollisuuden koiran kanssa miellytti ja hetken kirkon kello soitti sunnuntaita. Pikkukello kädessä tikut uutta tuntia ja minä päätin keskittyä rahan säästämiseen ostamaan jättipossuun ja kaljapulloon, jonka suu on niin suuri, että isommatkin kolikot mahtuu siitä. Kun olen nyt päättänyt säästää muutaman kuukauden, ihailen jo nyt, miten iso kaljapulloon täyttyy ja possu käy painavampi nostaa ylös. Silloin minä vihdoin saan sen, mitä olen lapsesta saakka tavoitellut, täyttä possupankkia ja jota silloin säilytän lopun ikäni Vararahaston hätätilanteissa ajatellen. Esimerkiksi jos koira sairastuu, apteekista pitää saada lääkkeitä, ruoka on lopullisesti loppu eikä rahaa ole. Nämä tilanteet ovat opettaneet ruoka-asioissa säästäväisyyttä ja usein olen yllättynyt, miten säästäväisyyttä on auttanut pitkälle elämässä ja rahan säästäminen erityisesti. Kolikkopiiloni on täysi tulevaisuudessa ja jemmaani en ilmoita kenellekään. NytLaitan kelloni aikaan ja keitä päiväkahvit.

    • päivänselvää

      Naapurin härnäilyä jatkaa talossamme nainen jolla migreeniperäinen päänsärky. Tämä saa alkunsa valosta ja esim. Tv:stä, mutta rouva härnäytyy kellojen äänestä, joita talossamme on paljon. Ennen rouvan töihin lähtöä kahdeksaksi kelloa ei saa laittaa pääle ennen kymmentä ja myös kun rouva tulee töistä niin kello ei saa olla päällä ja jos hän on iltavuorossa, ennen kello kahtatoista. Jatkuva kellon ääni ja valo aiheuttaa unettomuutta, joka väsymisen kanssa johtaa jatkuvaan päänsärkyyn rouvan saadessa kuuloharhoja ja kuunnellessa kellon soittoa joka tunti läpi yön. Kun tätä jatkuu viikkokaupalla, on rouva käynyt päänsärkynsä kanssa lääkärillä joka kertoi hänellä olevan migreeniperäisen päänsäryn. Kun rouva huomasi, että päänsärky hävisi lääkkeillä ja hän ei terveenä olemiseen tottunut, niin saadakseen pois lääkkeiden liian rauhoittavan vaikutuksen, rouva lopetti lääkkeiden syömisen ja kärsii edelleen päänsärystä jossain päin rappuamme. Lääkäri kertonut rouvalle, että tilanne vaatii pään kartoittamista neurologisen sairaalan psykiatrisella puolella, niin rouva huutaa vaan, että hän ei lähde hoitoon eikä häntä voida sinne pakottaa. Hän ei ole hullu. Tilanne on ollut päällä useita vuosia ja kaikkialla talossa soi seinäkaappikellot ja herätyskellot yhdessä kellotadion kanssa. Kellojen ääntä syytetään, mutta rouva tietää tarkoin että migreeni tulee valosta ja televisiosta sekä esim. Tietokoneen valon välähdyksistä sen käydessä aivojen hermostoon ja aivoihin. Tämä tilanne ratkeaa ennen pitkää rouvan pakottaessa itsensä elektroenkefalogrammiin ja kaikukuvaukseen, tietokonetomografiaan ja unirytmin kartoittamiseen neurologisen sairaalan psykiatrisella puolella. Myös se on tullut vastaan, että rouvan aikuinen miesystävä ja aikuiset lapset uskovat rouvan puveita, eivätkä ohjaa rouvaa hoitoon. Näinkin voi käydä. Kello on pieni laite. Sen ääni vaihtelee, mutta naapureiden kanssa voi opetella tulemaan toimeen. Kelloissa tuskin on vika.

    • Käkikellonsoitto

      Omppaan mukava päivä tännään. Kellottii lyöp tasatahttiin ja soittelloot kaunniisti. Mie hupajin joutavvii siskollen ja hiän huasto, jotta huastella pitäs hoitajan kansa Piän selevittämiseks ja niinhä mie ensinnää meinasin, van sittä mie tajusin, jotta makkoomala kunnola yölä mie suan piäni kunttoon, enkä kärsi liian vilikkaasta mielkuvituksesta, joka iteksseen luop joutavan päivässii juttuja, jotka mie hyvinnii uskon ens alakkuun ja sittä, ku tosassiit alakkaa tulla piähän, nin järki voittaa mielikuvituksen aihheuttaman Piän vaivan. Sen ku sais joskus selevile, jotta mikä ja kuka miule loi näi vilikkaan mielkuvituksen, josta joskus o vai vaivvoo. Van ku Sennii rikkautena ottaa, nin vähemmälä piässöö. Mie piätin opetela siästämmään ja otin pankista siästölippaita yhen, jos toisennilaissii. Viime kerrala kävin danskebankissa ja sain pingviinilippaan. Sitä ennen kävin ossuuspankissa, siästöpankissa ja nordeassa sekä popissa. No, ne siästtee mänisin penni pulloon, jota myössii liäkepulloks o joskus nimitetty uskosin. Niätsen Miehhii etin sitä, että olko tuo pullo alunperin kaljapullo vai viinipullo, van paljastu liäkepulloks. Ku mie yhen neljäsosan pullosta olin suana täytteen, nin en millään olis ottana sieltä yhttään poikkeen, van nii se pitännöö tehä loppukuusta ennen eläkkeen suamista. Kellon iän ei käy miule korvviin, van sen takutus kiinnittää huomijjoo. Ku mie ostin kellon, nin en huomanna kahttoo liikkeessä iäntä. Nyt sittä huommoon olevani suhtteellisen tyytyväine kelloloiheni. Vaikka takutus o kova, nin sitä oppii kaippoommaan ku ei voi tai ei pysty poissa ollessa kuntelemmaan. Nimpä sittä ottaa kaike irti ku tulloo kottiin ja laittaa kellot piäle, jotta vois kunnella kelloloita. Se o hyvin perssoonallista iäntä ja takutusta, jota toine kello ei voi tuottoo iänessä. Ku kello soipi, nin oman kellosa soiton oppii tunnistammaan muihen kelloin soitosta huolimata. Ku mänet valihtemmaa ommoo kelloos, nin pyyvvä suaha kunnela kellon iäntä, jotta tiijjät, pystytkö jatkuvasti kuntelemmaan kelloos. Vanhanaikasen seinäkuappikellon iän o aina samanlaine, sitä ei voi vaihttoo, van nykyaikase patterikellon iänen voip vaihttoo kymmennii erlaissii iännii. Käy kysymässä liikkeestä, jossa kello o, jonka out uatellu osttoo. Ja sittä hinta. Hinttaan kuulluu soittokonneisto, onko kello puuta vai jottai muuta, käsi vejettävä vai patterila käyvä. Lisäks siihe kuulluu vielä iän, onko erlaissii iännii, millä iänelä soittaa ynnä paljo muuta. Käy ensi kahtomassa muutamasta liikkeestä ja kysy, voipko tilata, jos ei ou het tarjola. Yritystä toivottelen.

    • hiljainenkellonsoitto

      Naapuri keskusteli öisin seinän takana, menetin yöuneni. Sitten hän puhui ja jossain sanoi joku: Herätys, nyt ei saa nukkua; kahden aikaan yöllä. Menetin loput yöunet. Kun mielikuvitus on rikas, niin sitä kertoo juttuja itselleen. Menetin yöuneni. Kellojen kilkatus ei häirinnyt eikä kuulu kuin vessaan joskus, yleensä ei ollenkaan. Päätin ensiksi kostaa ja soittaa kelloja läpi yön ja aamuyön tunteina tarinoida oveni takana, jolloin juttelu kaikuu joka kerrokseen. No, omatunto kolkutteli ja laitoin kellot kiinni ja päätin syödä unilääkkeen, etten kertoisi itselleni loputtomia juttuja mm. Sementtisäkki-jackista ja loputtomia juttuja, joita unettomina yön tunteina on mukava pohtia aamuun asti. Lisäksi laitoin kellot kiinni jo edellisinä iltoina kahdeksan aikaan ja tänä iltana siitä syystä, että mieleeni tuli raamatun lause: Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päin vastoin siunatkaa...
      Paavalin kirjeen sanat koskettivat ja minä laitoin myös tv kiinni. Kellon kilkatusta kuulunee joskus kaikuna käytävässä mutta kukaan sitä ei kuuntele. Kun itse olin huonoilla yöunilla pari viikkoa, niin laitoin kerran kellon päälle 4:20 ja soittelin puoleen päivään. Sitten en jaksanut kuunnella kuin hiljaisuutta. Suosittelen kuuntelemaan kellon äänen sitä ostaessa, jos haluaa kellon olevan aina päällä tai katsomaan että kello on hiljainen öisin. Tämä on kellossa ratkaisevaa. Tästä riippuu, jaksaako kelloa kuunnella läpi yön vai onko kello hiljennettävissä. Myös vanhat kellot voi heilurista pysäyttää yöksi tai jättää sointipuolen vetämättä. Kuuntelen parhaillaan hiljaisuutta jota en keikoilla riko.

    • Kellokilkkaa

      Kaupan rouva oli vanhemmuudesta huolimatta kaunis katsella ja sivistynyt käytös antoi miellyttävän ensi vaikutelman. Kun olin tulossa kotiin, yläkerran avoimesta ikkunasta kuului kaappikellon sointi, ääni oli sopusuhtainen, korville ystävällinen ääni. Toinen naapuri avasi ikkunan ja sisältä kuului könninkellon soitto. Pieni sivuikkuna avautui naapuritalossa minun katsellessani pihamaalla ja sieltä kuului ystävällinen vanhan ajan Seinäkellon soitto, dong dong dong. Minä ylpeänä kuuntelin omasta asunnosta hyvin hiljaa kuuluvaa ääntä, ding dong ding dong ja toista dong dong dong, kolmatta: doo dong doo dong doo dong. Kun kaikki kellot oli sienet, naapurista kuului ystävällinen nuoren naisen ääni, joka kertoi hänen juuri tarkastaneen kellonsa ajan ja kellon olevan oikeassa ajassa.
      Kun kelloihini kyllästyy, ne on helppo saada pois päältä seisauttamalla heilurin. Tätä keinoa ei ole nykyajan patterikello saa, vaan seisauttaminen tapahtuu hiljentämällä kello. Kun nyt kellot oli tarkistettu, päätin soittaa niitä läpi seuraavan yön ja aamulla naapurilta kysyessäni, että kuului, niin hän sanoi että ei ole mitään kuulunut ja kaikkein Herkkä korvaisi oli kaikkein tyytyväisinä hiljaiseen yöhön. Näinkin voi käydä. Päivä paistaa ja kellot soivat.

    • päivänpiristystä

      Ahdistus toi mukanaan rinnan puristuksen. Tiesin kuitenkin että en ole sydäntautinen ja että paine johtui eräästä tiedon saamisesta josta olin kysellyt tietoa mutta vastaus oli niin yllättävä että ahdisti. Liian paljon ruusun nuppuja, ynnä muuta kun ei odottanut. Olin taas kerran huonolla yöunella ja heräsin kolmen jälkeen aamulla. Paine huonosti nukutusta yöstä sai minut laittamaan kaikki kellot päälle ja näin soittelemaan aikaista aamuherätystä naapureille. Eräs sanoi päässäni, että kellon ääni sai hänet nukkumaan pidempään eikä hän uskaltanut nukkua kun nukkuu rokuliin silloin joka aamu. Aamulla kukaan ei valittanut joten kello tuskin häiritsi ja omassa päässä keksitty äänet ovat mukavia ajan vietteen kannalta katsottuna. Ulkoilu onnistuu parhaiten jalan ja polkupyörällä. Illalla koira vaatii täydellistä hiljaisuutta nukkuakseen ja myös minä. Aamu on aina päivän parasta aikaa ja kellon tikitys lisää kodin tunnetta. Yhden kellon. Muita pidän päällä aika ajoin tai vuorotellen. Näin en itse häiriinny eikä koirakaan. Silläkin on hermot ja herkkä kuulo. Ulkona vietetyt tunnit piristää päivää ja koira on tyytyväinen. Herätyskellon piilotin vitriiniin ja laitoin oven kiinni. Näin saan täydellisen hiljaisuuden yhdessä koiran kanssa.

    • hilijanehkello

      Herätyskello tkitti vitriinissä vaikka miten päin olis kuunnellu. En ollu vetäny kelloo eikä se ollu edes ajassa mutta käypi jatkuvasti. Käykkään meillää kulukiissaan.
      Vai mitä mieltä o joutavan päiväneh vanha poika, nuapurin ukko. Mutten kävi silleesti, jotta mie lähin kävelemmään kaupunnileh päin ja sain ku sannii perrääni hirvveen vanhan rännälin kansa kulukevan vanhan pojan, nuapuriasunnon ukon. Ok ostana kellon osto ja myyntiliikkeestä parila saala. Hiän ol ihastuna seinäkuappikelloon, joka ol kuulema mittauksen mukkaan kaheksan kymmentä senttii pitkä. No hiän käveli lenkin siinä missä miekkii ja yhessä mänttiin hänen luokse kelloo laittammaan seinäle. Ok petsattu vanha tammikello. Ennen sotia tehty. Ku hiän laitto kellon piäle, nin miun piässä rupes soimmaan kellon soitto. Ei kova, van nii kuuluva, jotta nuapurrapussa seinän takana immeiset ja ratio hilijeni. Mie totuttelen hilijasseen rännälliin, joka kyllä o sopivan kovala, ei liian kovala. Miun rännälit ovat olleet muutaman päivän hilijjoo. Kyllä sitä hilijasuutta mieljyvin mielluummin kuntelloo, ku mitä tahasa muuta iäntä välilä. Van sitteh sen kuntellookkii mielhyvin. Nää vanhanaikaset rännälit ei ou ennee ylleisiä, mutta tunnearvvoo niilä o.

    • maapallopankkiko

      Lähdin pyörällä ajelemaan ja päädyin prismalle. Siellä kermajuusto ja voi oli tarjouksessa sekä toisella hyllyllä pienet puolen litran ja pienemmät lääkepullon näköiset pullot oli mukava saada itselle. Tulipa yllätyskin; maapallopankki avaimella oli tarjolla kuudella eurolla. Lapsuusajat mielessä varasin pankin ja menin kassan kautta. Yhdyspankki oli se pankki, josta alkuperäistä maapallopankkia sai. Kotiin saavuttuani vein oiran pihalle ja eikös koira äkännyt kissan. Kissa hädissään hyppäsi pienenlastulevyseinämän päälle. Niin se vain paljastui että minunkin koirallani on saalistusvietti, paimenkoira kuin onkin. Sisällä kello löi olohuoneessa kaksitoista ja siitä innostuneena laitoin hiljaa olevat makuuhuoneen kellot aikaan ja käymään. Vedin kellot ja ne löivät kahtatoista. Huomasin että minullekin päähän käy joskus liika meteli. Syrjäkaupungilla asuessa ei metelistä ole niin haittaa. Koira ei metelistä piittaa vaan vetäytyy asunnon hiljaisimpaan nurkkaan jossa ei ole liikaa meteliä. Joskus koira taas kuuntelee avoimesta ikkunasta kuuluvaa lasten meteliä pihalta. Puuöljyllä puhdistetut ja huolletut seinäkaappikellot näyttivät kauniimmilta. Nyt kelpaa soitella, hiljaisuus on sellainen. Viereen valmistui hoitokoti huhtikuussa. Eivät saaneet näin syrjäseudulle asukkaita. On kesäkuun puolivälissä vielä tyhjänä. Saa nähdä, saavatko asukkaita. No kaupunki voisi asuttaa asunnottomia ja opiskelijoita, vanhukset tuskin tulee tänne asti. Päivän mittaan on tullut mieleen että olenko syrjässä elämästä yleensä melkein maaseudulla. Se on mielipidekysymys, jos liikkumavälineitä on, jolla päästä keskustaan. Kellon soitto puoli saa päivän paisteen kasvoilleni ja ilon mieleeni radion soittaessa musiikkia.

    • luonnonääniä

      Vanha äiti sai lahjaksi tyttäreltään suomen työväen säästöpankin kellon ja lupasi palauttaa heti kun saa oman ostettua. Lahja mikä lahja. Kirjahyllyn päällä tikittää säästöpankin vanha puukello ja seinillä olo ja makuuhuoneessa käyvät aikaa seinäkaappikellot. Vanhat herätyskellot laittelen aikaan silloin tällöin ja jätän ne yöksi kirjahyllyn vitriiniin, josta niiden käyntiääni ei kuulu mutta herätyksen ääni kuuluu makuuhuoneeseen asti. Naapuri paljasti erään syyn kellojen äänien aiheuttamaan päänsärkyyn: Jännityspäänsärky. Kun ihminen kyttäilee kerrostalossa kuten yksinään asuvat usein, että mitäs nyt tuon ja tuon seinän takaa kuuluu, niin jos tottuu määrättyihin ääniin ja toisista ei pidä ja niitä jännittelee, milloin ne nyt taas kuuluu; niin lahjaksi saattaa saada vuosia kestävän päänsäryn. Kun nimittäin karttelee ääniä ja ne sittenkin kuuluu niin joko muuttaa tai sitten ei ja sopeutuu jopa päänsärkyihin, sillä yhdestä äänestä pääsee eroon, mutta kun kelloja on joka rapussa monta kymmentä ja aina jossakin tikittää; putkien lähellä jos nukkuu. Minäkin asun kahden putkiston välissä; en ole kuullut juuri mitään ja tikittävät kellot ovat elämän ääniä. Niitä kuuntelee joka päivä mielellään. Kun hiljaisuus on sanoin kuvaamaton, kello ainoana rikkoo hiljaisuuden. Samoin tv. Luonnon äänet kuuluu sisälle, samoin hyvin hiljainen auton ääni silloin tällöin. Naapurin mielipidettä kuuntelen ja olen tyytyväinen, jos hän mielipiteensä ilmaisee. Näin tällä kertaa. Ihana kellon ääni rikkoo hiljaisuuden ja kertoo elämästä.

    • kaiutin

      Jollonnii hiän ol asettuna asummaan meikäläiseh vierteen ja ol näi ollen nuapur. Myö häntä katelttiin ku hiän ei osanna päivvee sannoo eikä huastella kennenkkään kansa. Mie hälle huasttoo yritin, van hiän ei suana sannoo suusttaan. No tul sittä erässii kerta, ku myö olttii hississä ja sillon hiän ensmääsen kerran huikkas, jotta kyll o mukava ellee ja assuu tiälä, ja nii eispäin. No siinä muutama lause vaihettiin ja siihe se jäi. Näin on nykyvvään immeiset tiäläkkii tuttavvii toisilleeh. Muanna hiän o yhekssään, iltatyöntekijä ku on. Kellot soittoo rimputtaa hälläkkii ja onnii kommee seinäkello, vanhanaikuneh. Kunnellessa männöö hetki, van mielhyvih tuottaa kuntelloo, ku ei oo kova sointine. Miun kellot sittää vasttoin ottaa joskus piähä, ku soitalttaa, van toisinnaa mielhyvin kuntelloo. Metallinen messinkikonneiston sointi voip olla korvale ilikkee kunneltava, mutta sittä toisinnaan sitä soittoo kuntelloo mielellään. Vejin justtiisa olohuonneen kellon ja oun tyytyväineh sointtiin ja mietiskelen, jotta pitäskö ens yöks vettee herätyskellot soimmaan nuapurriin iloks. Suattaa se olla niinnii, jotta itele siinä kivikerrostalossa suurempi vaiva tulloo ku nuapurile. Ku on kunnellu pari tunttii nin on jo kypsä, van yölä en herree sittenkkää, vaikka soittasi, uamutuimmaan kylläkkii. Se kivikerrostalon kaiku o semmone, jotta ottaa iänen ja kaiuttaa putkiä pitkin etupiässä ja sillon mie kyllä kuntelen, van eipä tuo haitanna oo. Kaiku ottaa käytävässäkkii iänen ja suattaa kaiuttoo sitä ja sittä jos ei vain kuntele, nin piässöö helepommala. Jotkut käyttää kuulemma korvatuluppia. Mie ihhailen kuappikelloo ja joskus oon aatellu semmosennii hankkii. Suap nähä.

    • moinenkello

      Tervehdys, sano nuapur ohi männessään. Mie hänele tervehyksen sanoin ja siinä rupatelttiin. No, tiijämmä häntä, hiän tykkäs ja ol mukava rupatela. Mie yritin siästtee: Laitallin pari kolome kymppii siästtöön ja uattelin, jotta nythäm mie vakavissan ruppeennii siästämmään. Van ku kuun puolväli ol käsilä, mie olin pennitön uneksija, joka huavveili ruokarahasta. No siinä autto sukulaineh ja miula ol hyvä miel, jotta suku tul appuun. No, kellonni meinasin myyvvä, van malton mielen ja piäsin, ku piäsinnii yl. Kello lyyvvä loksuttaa seinälä vielä ja lattiamallista kuappikelloo oun katellu tori,fi-sivuilta. Olhan nuita, van jätin ostamata. Kello, joka miula on seinälä, riittää tätä nykkyy. Messinkikonneisttoo ja soittopellii ei ou joka akala ja ukola. Hilijasuus ku käyp ihtteen, nin sillon auttaa hyvä ystävä, viaton seinäkuappikello, joka omaks iloks lyyvvä loksuttaa vanha aikusela tavala seinälä miun ja nuapurriin iloks. Moissii ei ou joka perreessä.

    • Kellokilkkaa

      Kello lyyvvä rämpytteli seinälä ja mie yritin kiänttee kylykkee sängyssä ja löyttee hyvän asennon. No aikasaha siinä makas, van sittä piti ottoo ja lähttee koiran kansa lenkille. Kävelttiin ja illala vaiHon verhot ja laiton uuvvet tilalle. Mäni neljä päivvee ja sittä pesin konneessa verhot ja otin välaikaset ikkunoista ja laiton entiset tilale. Nyt pittää vai löyttyy aikkoo pestä ikkunat, ku kehttuuttaa niin muan perustteellisesti. Kello löi koko päivän ja tuulkello parvekkeela kilikutteli jatkuvvaan ja sittä tullii jo ilta ja ukkonen. Piti satteessa käyvvä ulukkoiluttamassa koirroo ja justtiisa, ku piästtiin sisäle, Ukkoneh loppu. Kuntelin siinä illa istujaisiks kelloo seinälä ja pitihän se ruveta muata yrittämmään ja siihen se miulakkii tänä iltana kellon soitto mäni, kilikatus soittaa unlaulluu. Uamutuimmaan sitte herätystä.

    • Kellokilkkaa

      Minä vahdin kotonani makuuhuoneen seinää. Tiesin naapuriasunnon homeongelmasta ja kylpyhuoneen betoniseinän kuivattamisesta, mutta en ollut ajatellut sen vaikuttavan minun asumisviihtyvyyteeni. Huomasin huoneen ilmaston hehkuvan kuumana ja että hehku tuli makuuhuoneen kaapista. Avasin oven ja kokeilin kädelläni komeron takaseinää. Se hehkui kuumana, melkein käsiin tuntui. Ensin mietin että ei asia varsinaisesti minulle kuulu, mutta huomautan talohuoltoyhtiölle. Soitin ja huoltomies ilmoitti käyvänsä katsomassa kuivatuskoneita. Kun huoneen ilma kuumeni edelleen, otin yhteyttä palolaitokseen ja sieltä luvattiin käydä katsomassa koneet ja kuivatettava huoneisto. Palomiehet ja huoltomies katsoivat asuntoni komeron takaseinän ja sammuttivat toisen kuivatuskoneen. Seuraavana päivänä ongelma toistui. Kokeilin päivällä komeron takaseinää ja se hehkui entistä kuumempana. Käsiin sattui kuumuus, seinä oli niin kuuma. Komeron takaseinä lienee jotain levyä ja sen tulen kestävyydestä en tiedä. Palomiehet vierailivat uudelleen ja sammuttivat toisen kuivatuskoneen. Aamulla yhdeksältä, kun isännöitsijä tuli, soitin ja kerroin tekemisen. Isännöitsijä kutsui kuivatusyhtiön edustajan ja remonttimiehen ja he sanoivat anturien olleen väärin sijoitetut. He korjaisivat anturit ja kuivatus jatkuisi edelleen. Nyt on ilta. Kello löi jo aikaa sitten kymmenen ja vahdin edelleen makuuhuoneen seinän taakse sijoitettuja antureita, joiden sijainnista saattaa riippua asuntoni lämpötilan lisäksi se, syttyykö naapurissa tulipalo. Nyt olen rauhallinen. Seinät eivät hehku enää, eikä minun tarvitse epäillä tulipalon mahdollisuutta. Tämän viikonlopun aikana tyhjensin yöllä yläkaappini ja vein tavarat varastoon. Sekä heitin neljä jättisäkkiä vaatteita roskikseen, sekä pakkasin yhtä paljon ja vein varastoon lisää vaatteita. Kellot ovat soineet olohuoneessa. Makuuhuoneen kellot olen pitänyt tarkoituksella kiinni. On mukavaa kuunnella ajan soittoa joka tunti, kun kellon ääni on korvia miellyttävä. Yön ajan nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Aamulla herään uuteen päivään innoissani ja ilolla.

    • Kellokilkkaa

      Mie huomasin, jotta seinniin lämpötila ei ou yhtä kuuma, ku joku aika taakse päin ja nuapurriin seinniin kuivvaus onnisttuu suht hyvin. Yhtenä yönä pein kelloja piälä varta vasten, jotta näkisin, miten nuapuri nyt suhttauttuu kelloin soittamisseen. Seinäkuappikellot kilikatti koko iltayön ja mie kuntelin iännii rapusta. No, sama valittaja korvviisa ja piäsä ja hermmoisa kansa sielä iltayöläkkii meuhkkas. Soittoite ovikelloo uattelin, jos o tarppeen. Van kuitennii mie hyvilä mielin makasin koko yön ja en nähnä yhttää yöunnii, sennii eistä kuntelin uamutuimmaan uamusta muijjiin huastelluu rapusta ja nuapurista. Kellot soitti keskipäivvee, ku mie uuvvemman kerran huomasin panna ne piäle. Olin nääs seissauttana yölä jokkaisen kellon. Sittä kellosepäle tul assiita, ku piti männä kuappikellon kansa kyselemmään, jotta miten kalliiks tulis ison seinäkuappikellon korjjaus. Kello o valamistettu suomessa 1910 ja o huoltamaton vanha kello, johon ossii pitäsi ehkä jopa tehä. No siinä muutama satanen mänis, van mie piätin siästtee ja laitallin kellon koristteeks seinäle. Kellä liennöö vara kerrannii korjjuuttoo, nin sittä nähhään. Miehä se tietennii oun, jolla se raha pittää löyttyy, van kyllä koristteettii käyp seinälä vähän aikkoo, kunne rikastusi. Näin yks ilta ja päivä män ja uus o eissä. Tännään kellot ei ollu piälä, ku yks vai. Nyt sittä telekkarrii vahtimaan. En ou kullunna yhttää ennee pitemppiin aikkoin olohuonneen kellon iäntä. Niin sitä kaverriisa tottuu, aian kansa.

    • patterikellonääni

      Naapuri oli todennut asunnon olevan kahden putkiston välissä ja kaiku, joka naapurille kuuluu, johtui tästä. Näin ollen kellojen ääni ei kuulu ainoastaan seinän takaa, vaan monista kymmenistä asunnoista, joissa on kello ja joissa nuo putket kulkevat. Minä unettomana yönä päätin piristää naapuria ja laitoin tikittävän patterikellon patterin päälle. Jos en nuku itse, joku kuuntelee mahdollisesti tasaisesti tikittävää herätyskelloa ja oppii nukkumaan sen tahdissa. Kiusan teon alkeet opittuna. En halua kovaa kellon ääntä öisin joten hiljensin kaikki kellot ja patterikello on ainut tikittäjä. Muut kellot ovat äänettömiä. Hiljaisuus takaa rauhan ja ääni ei kantaudu kauas.

    • Sointia

      Seinä eristää kellojen kaiun, jonka naapurista muinoin kuulin rappukäytävään. Siitä tiesin, että en suinkaan ollut ainut kellon omistaja rapussa. Tasaisesti naksuttava ääni laittoi minut hiljentämään kolme päivää sitten vanhat kellot, enkä näillä näkymin ole laittanut niitä päälle. Senkin aika koittaa, mutta ensin kuuntelutan naapureilla ja soittelen pientä kelloa joka puoles tunti. Haluan kauniin kellon soiton rauhoittavan naapurin hermoja ja niin ollen ääni voisi olla pysyvä hermolevon suoja joillekin. Hiljainen kello ei kuulu makuuhuoneeseen, joten joudun usein miettimään, olenko unohtanut sen yöksi päälle. Sekin on jo sattunut, mutta naapurien vuoksi yritän muistaa hiljentää kellon kymmeneen mennessä. Kellon ääni hivelee sieluani. Sen soitto kuuluu seinän takaa kauniisti kuin taivaallinen musiikki. Hiljennyn usein kuuntelemaan yksinäistä kellon soittoa, joka aivan kuin antaa aina uuden mahdollisuuden uuteen alkuun joka asiassa, joka tunti. Kello ei soita surua, kello soittaa tasaiseen tahtiin elämää jokaiselle kuuntelijalle tässä ajassa ja tulevassa.

    • Uusipäivämme

      Hei taas. Koira näytti vaivaantuneelta, eikä kakkinut muutamaan päivään, eikä ruoka maistanut. Lenkkeilen kahden ja yli kolmen tunnin lenkkejä pari päivää, kunnes tulehtunut suoli taas kerran toimi. Nyt on kipulääkkeet, kortisonia ja voiteet. Koira on paranemaan päin, eikä alkamassa ollut suolen tulehdus päässyt edes alkuun. Lähdettiin koiran kanssa lenkille muutaman minuutin yli viisi aamulla. Laitoin kellot soimaan viittä ja herätän tietoisesti naapurit uuteen mukavaan päivään. Koira kakkinut matkalla kunnolla ja ruoka maistui heti sen jälkeen, vaikka ei ummetuksen aikaan syönyt muuta kuin muutaman palan juustoa. Kellot takoo betoniseinän ja hiljaisuus ihmetyttää. Iso seinäkaappikello menee korjaukseen joko ennen joulua taikka sen jälkeen, uskoisin. Silloin hiljainen kello lyö jatkuvasti seinällä, luulisin näin. Uusi päivä alussa ja paljon tekemistä. Nyt olen keksinyt säästöpossun keräilyn ja on kertynyt muutama, jotka kaikki aion täyttää, ainakin osittain. Pulloissa ja jättipullo ssa on rahaa ja kun saan pohjan täyteen, niitä kelpaa näytellä. Näin nyt tällä kertaa. Minä kuuntelen kellojen tautta istahtaa ja unohdan lyönnit, enkä kuule niitä keskittyessä muihin asioihin. Kellot luo elämää minulle ja antavat iloa myös naapureille ja kertovat elävästä elämästä tänään, tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa, joka päivä.

    • ulkoiluako

      laitoin juuri kellon päälle ja aamulla kuudelta se sopivasti herättää naapurit sekä koko perheen. naapurissa kaappikello soi samaan aikaan ja puolta minuuttia myöhemmin toisen rapun alakerrasta pienet seinäkaappikellot soittaa kuutta. nämä kuuluu läpi talon ja kaikki on niihin tottuneet, kuten myös herätyskellon tasaiseen tikitykseen. radio kertoo uutisia ja musiikki vaimentaa auton ääntä parkkipaikalla. naapurissa venäjältä tulleet henkilöt keskustelevat kovaan ääneen ja tämän kuuluessa hiljaa, lähi-idästä kotoisin oleva henkilö paukauttaa oven kiinni seitsemäksi töihin lähtiessään. minä otan koiran ja lähden sen kanssa ripeälle aamulenkille tunniksi pariksi. takaisin tullessa kello lyö puolta yhdeksää ja minä olen vapaa koiran ulkoiluttamisesta muutaman tunnin. luut kelpaavat ja vanha sata vuotta vanha seinäkaappikello pitää laittaa aikaan. kellon koneisto raksuttaa ja ulkonäkö vaatii puuöljyllä puhdistusta ja huoltoa. kiiltävä pinta tulee esille ja minä lähden kymmeneksi töihin keskussairaalaan konekirjoitukseen. vapaaehtoisena saan koulutukseni vaatimaa työtä ja tehdä sijaisuuksia niin pitkään, kuin jaksan. kirjoitettava teksti vaatii keskittymistä ja kun olen työskennellyt koko päivän koiran ulkoiluun asti, päätän tehtäväni ja lähden kotiin. jossa minua odottaa lenkille pieni karvaturri ja odottaa keskittymistä itseensä. joutsenet uivat joella ja muutama sorsa sekä silkkiuikkunaaras, jonka seurassa uiskentelee koirasuikku. lenkillä juoksijat tulevat vastaan ja koira nuuskii psikossa piileskelevää siiliä. onneksi ei pure, kuten aikaisempi koirani puri jokaista siiliä. kolmen tunnin jälkeen olen viimein kotona. ulkona joimme koiran kanssa kahvit ja koira vettä sekä ruokaa. nyt tv-ohjelmat ovat mukavia ja huomenna aloitan uuden päivän aikaisin aamulla. kello soittaa iltauutisia ja ulkona pääskynen lentää pesäkololleen, ikkunasta avautuu pieni maailma.

    • äänetkantautuu

      Kellon ääni kaikui hiljaa. Sen soittimen osia oli väännelty että kello ei soisi kovasti. Kellon ääni hiljeni ja aluksi ihmiset oli tyytyväisiä mutta kun ääni oli pilalla, niin kelloseppä väänsi soittimen osat oikeaan suuntaan ja kello soi kuten ennen vääntelyä. Nykyään halusin tietää, auttaako äänen kaikua messinkiesine kellon alla. Laitoin messinkiesineen olohuoneen kellon alle, tarkoituksena moninkertaistaa kellon tikitys ja soittoääni. Laitoin soiton pois yhdeksältä ja odotin aamuun. Naapurista ei kuulunut kommentteja joten jään innolla odottelemaan. Kun messinkiesine on soittavan esineen vieressä niin se moninkertaistaa ääntä. Näin kuulin joten nyt kokeilen ja vaikka juttu ei olisi totta niin empähän menetä mitään. Kellon soittokoneisto on rautaa tai messinkiä ja messinki on kuuluvampi. Näin ymmärtänyt olen. Hiljaisuus on mukavaa. Kuuntelen hiljaa kaikuvaa radiota illan pimeydessä. Koira nukkuu lattialla. Mitään ei kuulu muuta kuin radion hiljainen ääni. Taisi olla harhapuhetta moinen tieto messingin äänen kantavuudesta. Toisen rapun äänet ei kantaudu toiseen rappuun joten vain lähinaapurit kuuntelee, tai sitten eivät kuuntele. Näin kerrostalon ihmiset yrittää miettiä, minne asti asunnon äänet kantautuu. Yleensä eivät minnekkään. Uskoisin.

    • Kannattaakosaanähdä

      Konikaulus-Mies käveli vastaan ja tervehti. Oli päätänsä pyörällä nähtyään maailman kauneimman vanhan Piian, joka asuu talossamme. No, romanssihan siitä tuli ja konikaulus kävelee joka ilta nahkatakki päällä nuorekkaan vanhan Piian luokse tv:tä katsomaan ja turinatuokiolle sekä viettämään yhteisiä keskusteluhetket naapurin miesten ja vaimojen kanssa. Siinä keskustellessä minäkin olin läsnä ja ajatukset siirtyivät kuin itsestään kaukaa kuuluviin naapurin hiljaisina onnellisen tuntuiseen könninkellon kellon ääniin, hiljaiseen tak-tak-ääneen ja joka puoles tunti toistuviin soittoihin. Toisten mieli heittää kenkä postiluukusta sisään ja toiset olivat onnellisen kuulemattomia kellon ääneen. Minä en sen kummemmin ottanut kantaa puoleen enkä toiseen ja konikaulus yhdessä morsiamen kanssa kehui toisessakin kerrostalossa toisella puolen kaupunkia olevan kiusallinen tilanne, kun mummeli pitää pöytäkellonsa äänestä ja toinen lisää ääneen joka päivä kuntojumppa-musiikkia, jotta koko kerrostalossa kaikuu rytmikästä musiikki, jota säestää kellon soitto tasatunnein. Kellonsa kullakin, myös Konikauluksella ja morsmaikulla ja niin myös minulla. Hiljainen olohuoneen pieni kello tikittää ja on korvin kuulumaton. Sen ääni kajahtaa tasatunnein ja joka puoles tunti hiljaisella melodialla. Konikaulus kosi morsiantaan ja häät on tiedossa ja naapuristo seuraa jännittyneenä nuorekkaan parin vaiheita ja joka mummo ja ukko on tietoinen kotiin tuloajoista ja sieltä lähdöstä. Myös siitä, missä naapurissa on vierailtu ja ketä on tavattu. Kenet on tiedossa kutsua tilaisuuteen ja kuka varmuudella saa kutsun ja kuka on jo saanut keskusteluissa tietoja romanssi ensi vaiheista ja myöhemmistäkin asioista. No, porukat ovat Savosta kotoisin osa ja osa pohjan maalta sekä Turun ja Porin läänistä ja vaikeuksia ymmärtää Puhekieltä on joskus. Silloin selitetään kauan ja ystävyys moninkertaistuu jokaisella kerralla, kun vanhukset ja keski-iän ylittäneet sekä nuoret ottavat yhdessä kantaa asioihin rappukäytävässä selvinä keskustellen päivällä ja illalla tv:n ääressä. Pieni kerrostalo elää yhteisistä onnen hetkistä, jotka syntyvät ystävyydestä naapurien kesken, nuorten ja vanhojen toisiltaan oppia ottaen ja jutellen.

    • meijjäntiinanhännässä

      Kellon kuva kelloliikkeen seinällä sai minut katsomaan uudelleen. Kello oli kaunis, wb-lyönneillä varustettu kello. Minun piti se saada joten menin liikkeeseen ja tilasin sen. Kun kello tuli, kävin noutamassa sen linja-autolla. Linja-autossa kello herätti ihmetystä isossa laatikossa ollessaan. Kotona purin laatikon ja huoltomies teki seinään kolme ruuvin mentävää reikää ja laittoi kellon niillä sohvan taakse paikoilleen. Kellon ääni herätti naapurin napparin ja kuulin että tiedossa on kellon rikkominen, jos en heti lopeta sen päällä pitämistä. Naapurin rouva katseli minua ja kyseli, minkä laatikon kanssa kuljeskelin eilen kaupungilla. Oli selittäminen, että pakkauslaatikoitahan minä kengille keräilen ja menin ohi. No, iltapäivällä ovikello soi ja oven takana oli kukkien kanssa sama rouva, jonka olin käytävässä nähnyt. No, kello soi westminster abbeyn lyönnit, mutta on kotoisin jostain länsimaasta. Se herätti huomiota. Huomiota herätti myös se, että soinnin saa kokonaan pois yön ajaksi ja että kello on mekaaninen, Eli käsin vedettävä, jonka ehdottomasti halusin. No, naapurista paistoi selvä ylimielisyys mutta myös kateus, koska hän omistaa lattiakellon, joka on kymmenen vuotta vanha, mutta minulla uusinta uutta. Yli metrinen kello pysyy seinällä monen ruuvin varassa, se todettiin. Sointi kumaji väliseinässä illalla tv:n katselun lomassa ja koira höristi korviaan ja ihmetteli ääntä. Alhaalta kuului pitkästä aikaa lattiakellon kumajaminen betoniseinää vasten ja hiljainen kissan ääni, joka ilmoitti uniensa häiriytyneen kellon äänestä. Paljonko maksoi, kyseli äiti ja minä selitin, että juuri sen verran, että elämään pystyn, ei enempää. "ku kello o nii tärkkee, jotta tilloomala pittää tilata, nin ihme on. Ei ou meilä ennen tuommosta tillausta tehtynnä eikä ou ollunna varroo heittee rahhoo tuommossiin tekelleissiin. Olokkaan vaikka meijjän Tiinan hännässä, sano miun sanonneen."
      No onhan siinä mielipide yhdellä jos toisellakin ja kun kello soittaa vain silloin tällöin enkä vedä sointipuolta ehkä ollenkaan, niin mikäs on kaappikellon kanssa pärjätessä kerrostalossa.

    • rullaus

      Kuulin että vanhan mallinen mekaaninen eli käsin vedettävä kaappikello rullaa ja koska en koskaan ollut kiinnittänyt asiaan huomiota niin päätin kuunnella tuntilyönnit. Kello todellakin rullasi soiton ohessa ja näin kuulemma tekee vain mekaaninen käsin vedettävä kello. Rullauksen ääni rrrrrr-poing, poing, poing, poing-rrrrr; ei välttämättä kuulu mutta herkkähermoinen henkilö viettää aikaa kuunnellen ja katsellen. Minä ylpeänä olen aina halunnut rullaavan kellon. No nyt minä omistan sellaisen ja sen soitto eroaa näin patterikellon soitosta joka on muovikoneistolla useimmiten eikä rullaa. Jos patterikellossa on metallikoneisto niin siinäkin oleva ratas rullaa mutta ääni ei kuulu. Näin ollen ne henkilöt, jotka inhoavat rullaavaa ääntä, niiden kannattaa tyytyä pieniin kelloihin tai patterikelloon. Kun kyse on kaappikellosta, pienestä tai isosta, niin sen ääni messinkikoneistolla tai messinkisellä soittokoneistolla, kuuluu ja näkyy. Ääni kantaa, on selkeä, kantava ja kaunis. Jokainen voi seurata kellonsa ääntä. Jos kyseessä on mekaaninen kello, ääni kuuluu kauas mutta patterikello ei ole näin voimakas ääninen. Onko soittopuikot vai soittaako kellon vasara lyöden rautalanka tai messinkikiekkoa, siitäkin riippuu kellon äänen laatu. Onko seinä jolla kello on, puuta vai betonia; siitäkin riippuu, kantaako ääni naapuriin. Minä en kuuntele enää kelloni soittoa vaikka se on päällä koko päivän. Olen tottunut pienen kaappikelloni ääneen ja näin ollen olen unohtanut kuunnella sitä. Harvoin ääni häiritsee minua. Saatan herätä makuuhuoneessa maatessani huomaamaan kellon äänen hetkeksi, mutta en pitemmäksi aikaa. Näin kellon voi tuntea omaksi ja siitä tulee perheen jäsen, josta pidetään huolta ja joka huomioidaan kuten myös muut perheen jäsenet.

    • Kellokilkkaa

      vanhempi ihminen väänsi ovikelloa ja halusi kahville aamulla. Siinä kahvia keittäessä pöydällä oleva vanha herätyskello alkoi soimaan ja se herätti naapurin mielen kiinnon. Oliko peräti junghans vai hermle, onko miten vanha ja onko käynyt moitteettomasti, miten kauan olen omistanut kellon, mistä ostettu. Kun kaikki tarpeellinen tieto oli kerrottu ja kahvit juotu, siirryttiin naapuriin kuuluviin ääniin. Sinne kuului nuorison mökä-äänet iltaisin pupista tulon jälkeen ja naapurin nuoren parin riidat sekä tv:n katselu yläkerrasta ja ulos asti kuului kellon soitto. Sanoi joskus dingelis dongelis ding dong ja toisen kerran kuului alhaalta klinge klonk klinge klonk, kun taas toisinaan ääni kuului läheisen omakotitalon ikkunasta sisälle asti alakerran huoneistoon ja koska hän yksinäisen henkilönä asui yksin, hän kuunteli kotona ollessaan kaiken. Omakotitalosta kuului ave Maria ja westminster Abbeyn kellon soiton äänet, olivatpa vielä eilen kuuluttaneet big Benin soittoa, jonka naapuri itsellään seinällä olevan kellon äänestä tunnisti. Naapurilla oli vanha käsin vedettävä 40-luvun kello, jossa soi westminster Abbeyn soitto ja joka nuorena oli ostettu Lontoosta, kaappikello nääs. Tämän naapurin ääniä jäljesti yläkerrassa hänen kohdallaan asuva naishenkilö, joka ilmoitti ykskantaan mielipiteensä jatkuvasti äänessä pidettävissä kelloista yleensä ja positiivisesti, lähes ihannoiden omaa seinäkaappikelloa ja antaen erikoismaininnan vanhemmalle ihmiselle, joka suu hymyssä otti mielellään kellostaan kehut vastaan. Siinä minä mietin, että miksi minä kelloineni en saanut ihannointia, kun ihannoinnin sai kaappikellon omistaja, siinä tuli keskustelun kohteeksi kellojen ääni ja soiton voimakkuus sekä seinien läpi kajastava ääni. Kun kello löi illalla naapurien poistuttua kymmenen, minä kuuntelin kelloa ja lopulta nukahdin kellon ääneen ja heräsin tänään virkeänä ottamaan vastaan uutta aamua uusin voimin. No, naapurin rouva oli kuunnellut ääniä unettoman ja hänen mielestään patterin putket sekä vessan suihkuputket johtivat ääniä asunnoissa. Siinä hän sitten selvitti makuuhuoneeseen asti kantautunut kuorsaukset seinän takaa, alakerrasta kuuluvat äänet ja yöllinen kotiin tulot. Näin tällä kertaa ja eikös se päivä kirkastunut tänäänkin, jokaiselle ihmiselle tässäkin talossa.

    • Kämppälä

      Suattasihhan tuota olla sinne asti, ku muilahhii nii ku tuota työt o loppu ja sillon mie piäsen rovastin kyyvvissä ja iha ilimaseks. Mie häntä kuntelin ja suattaapa olla, jotta tuota olin ilahtuna siitä, jottei tarvinna kahvvii keittelemmään ruveta. Näi lähekkäi asuvviin immeisten kesken o hyvä pittee vähä käin mitan piässä itestään sellaset jonnii sortin tuntemattomammat immeiset. Hiännii o käypäläinen tiälä meijjän taloyhtijössä ja ku remontti o loppu, nin Hiännii lähttöö muuale. Nyt o tehty kymmen vuotis remontti ja näilä näkymin mie suan assuu tiälä vielä jonnii aikkoo. Isompi remontti o tiijjossa muutammiin vuossiin perästä ja sillon remontoijjaannii kaikki paikat. Nyt hiljasuuvessa mie uattelin, jotta eikköön se kello oo lakanna soimasta, vaikka mie laiton sen soimmaan uamula. Miun piti iha lähttee kahtommaan ja kyllähä se piälä oli, van mie totesin, jotten mie ou kuullu koko kellon iäntä koko päivänä. Iha tuli mielleen, jotta vaikkuu o korvissa nii paljo, jotten mie kuullu ennee koko kellon soittoo koko päivänä. Alakerran rouvvan iäneks uattelin, ku huasteli, jotta poing poing kuulluu heijjän asunttoon. O kuulemma joko piätyasunto taikka sitte siinä lähettyvilä jossai. Iän o kuuluna par päivvee ja vain hiän heijjän perreestä kìnnitti assiisseen huomijota. Lisäks viis tai kuus muihen kelloin iäntä kuulluu läpi seinniin keskelä talloo olevvaan asunttoon. Tuo kämppä o justtiisa sellasessa kohassa, jotta mikä iän tahasa suattaa kuulluu. Yläkerran eläjä osti uuvven kellon ja ku yks osti, nin siitä innostunneena ostihhii muutama muukkii itelleen kellon tahi jottai muuta, mitä kukakkii liennöö tarvinnu. Miulekkii tul uus koristeleikattu kello ja entinen mäni pakettiin. Kiärin muovipussiin ja laiton säilöön vastase varale. Ihana kello. Koko puuta ja nii koristeltu. Vanhaaikane lyönti. Siinä onnii nuapuriloila totuttelemista uuvven uutukaisseen vanhaaikusseen iänen. Jotta siinäpä totutella. Nyt illala kello o ollu piälä koko päivän, van mie sitä en kuule. O nii hilijasta. Lähen koiran kansa ulos iltalenkile ja sittä muata ja maha sylliin.

    • Hevoskello

      Minä sitä olen tämän päivän tumpelo, oikea höpönassu, joka ensiksi saa idean ja sitten vasta ajattelee, katuu ja peruu koko päätöksen ja tekemiset. Näin kävi nytkin. Ostin kauniin seinäkaappikellon, jonka päällä on hevonen, käsin veistetty, ja yritin saada isännöitsijä viikon ajan laittamaan tulpat seinään ja siihen ruuvi. Huoltomies ei kutsusta huolimatta tullut, eikä urakoitsija edes soittanut, joten mitäs minä muuta, kuin hakuun isännöitsijän ja puhuin asukasisännöitsijän kanssa. Tämä sanoi suoraan, että itse otat tulpat seinästä irti, mittaa senttimetrimitalla reiän koon ja hankit propun, joka menee reikään. Ei ole vaikeaa, eikä vaadi huoltomies tä tai urakoitsija. Kello on 75 cm korkea, mutta varsinainen kello-osa on 44 cm ja loput koristeleikkauksia. Kellon soitto lanka on messinkiä, niin päättelen äänestä ja hyvin hiljainen kello. Nyt odotan kuun alkua ja silloin laitan itse propun seinään kiinni ja kellon seinälle. Alakerran mies toivotti tervetuloa taloon tullessa ja tajusin, että hyvin hiljainen kellon soitto on se, joka häiritsee jotakuta. Muut ei edes piittaa. Minä kuuntelen parhaillaan kovaäänisen junghansin ja toisen samanlaisen yhteislyöntiä. Minä saan uusia ajatuksia kelloja kuunnellessa ja rauhoittaa mieleni niitä kuuntelemaan. Olohuoneen kelloa en kuuntele, vaikka se soi joka tunti, sillä totuttua ääntä ei keskity kukaan kuuntelemaan. Kello e ole tikittävä, vaan naksuttaa kovaäänisesti. Voi melkein uskoa juttelevansa jonkun kanssa, niin voimakas on kellon lyönti voimakkuus. Jätän kellot käymään ja lähden pikkuisen koirani kanssa päivä kävelylle. Kun ilta tulee, mieli tekee jättää kello soittamaan yön ajaksi, mutta en voi nukkua kovin hyvin, jos kovaääninen naksutus soi jatkuvasti. Siksi hauskat kaverini hiljenevät yön ajaksi, kuten minäkin.

    • mukavatmuistot

      Jarrupalat siit on männynnä. Sen totesin kun katselin pyörää jonka vannetta hankasi metalli, uskoisin. Ilman korjausta vaikeaa ajaa. Lisäksi isännöitsijä ei halunnut auttaa minua eikä hankkinut ihmistä oikeanlaisen ruuvin kiinnittämiseen seinälle. Kävin äidillä ja siellä oleva patterikello seinällä on hiljainen kämppäkaveri hiljaiselle vanhemmalle ihmiselle. Lisäksi sain miehen huomion kiinnittymään kun eräs hamppari kaipasi sitä itteään ja rupesi herjailemaan, näin ainakin mielessäni. Todellisuudessa olin onnellinen että saan asua ilman hamppareita ja että en herätä liikaa huomiota missään. Kun tänään sain pikkupalkkion kotitehtävistä äidillä, laitoin sen heti possuun. Siellä säästän sitä hamaan tulevaisuuteen enkä ota pois vaan lisään, jos rahaa vaan jää lisättäväksi tai jostain ilmestyy lisää. Rotta kävi parvekkeella ja jätti jälkeensä sotkun. Puri muun muassa tuolin pehmusteet ja tyroksia sekä katseli ruokia. Ei koskenut kaaliin joka oli parvekkeella muovipussissa. Ihmettelen että miten se pääsi näin ylös. Harvoin rotta kiipeää monta kerrosta ylös päin. Siksi pidänkin ovia enimmäkseen kiinni. Nyt laitan kellon soittamaan tasatuntilyönnit loppuillaksi. Ja lähden koiran kanssa lenkille. Huomenna ostan propun ja postitan rahakirjeen, jossa maksan velkani. Tänään aurinko paistaa ja ilma on selkeää. Huomenna on uusien tekojen päivä jolloin voin tehdä itselleni ja toisille jotain hyvää joka jää mukavana muistona vanhuuteen. Käyn vaikka vanhusten luona. Näin elämällä katson elämää eteen päin ja nautin olostani ja koirastani.

    • Patterikello

      Isännöitsijä vastusti naulan lyömistä seinään ja ilmoitti, että joudun maksamaan joka reiän, jonka teen asunnon seiniin. En siis saanut asentaa kelloni talon seinälle, joten piti miettiä, miten saisin patterikellon, jonka kaikki hyväksyvät. No, vanhan kelloni jätin olohuoneen seinälle ja makuuhuoneeseen tilasin parin sadan euron hintaisen pöydällä pidettävän kellon, joka normaalisti on seinä-pöytäkello. Kun kello tuli, hain sen postista ja olin ottanut osamaksuna. Avasin kellon ja laitoin patterit. Kello soitti sävelen, westminster Abbeyn lyönnit. Hiljensi kellon asettamalla siihen automaattisen yövaimennuksen ja jäin odottamaan. Yhdeltä yöllä kello soi, vaikka olin luullut asentaneeni yövaimennuksen oikein. Kahdelta laittelen kelloa, samoin puoli kolmelta. Aamuyöllä otin patterit kellosta ja nukuin puoli seitsemään. Yhdeksän jälkeen soitin toiselle puolen maata Kellosepän liikkeeseen ja kysyin, miten automaattinen yövaimennuksen asetetaan. Sain sähköpostissa ohjeet ja niin kymmeneltä kello oli ajassa ja soi siitä lähtien oikein. Nyt odottelen iltaa ja ensi yötä. Otanko patterit pois, vai onnistuinko asentamaan automaattisen yövaimennuksen oikein. Helppoahan se oli, ajan asetus ja kellon viisarien asettaminen oikein alkaen aamu kuudesta. Silti pidän vanhoista kelloista muita enemmän, enkä hylkää niitä, vaan luultavasti kuuntelen niitä vielä edelleen joskus, kun siihen on sopiva ajankohta.

    • aamunalku

      No kyllä se aika tuli ohjelmoitua oikein kelloon. Soi viimeisen kerran kymmeneltä illalla ja kuudelta aamulla ensi kerran. Laitoin kellot soimaan ja sama takuttaja takuttaa aikaa kuten sota-aikana ja sen jälkeen. Toinen vedettävä kello tikittää hiljaa ja uusi kello ei kuulu ollenkaan. Piti jäädä ihmeekseni kuuntelemaan ja katselemaan. Kyllä se takuttaa. Nyt kuuntelen naapureita seinän takana. Jossain, ehkä päässäni tai naapurissa naisääni sanoo että hän herää mielellään veisuun joka aamu ja toinen etsi omalle senälleen oman soittajan. Hiljaisuus vastaa, kun kuuntelee kelloja. Hiljaista elämän ääntä, joka kantaa toiselle seinän taakse ja josta molemmat pitävät. Mutta ei minun kelloni kuulu naapuriin koska naapurienkaan kellot ei kuulu minulle. Aamulla on mukavaa herätä hiljaiseen kellon soittoon ja kuunnella. Aamu alkaa joka kerran loistavasti eikä siihen Ole mitään lisättävää minun osaltani kodissani.

    • väinöaaltonen

      Päätin kokeilla possupankkiin säästämistä ja lopulta minulla oli toistakymmentä pikkuista lipasta, joissa oli useimmiten alkukuusta rahaa ja joisdain jatkuvasti muutama koliklo. Pennejä laskiessa tuli tavaksi ottaa alkunuusta pari kymppiä pikku kolikkoina ja laittaa tasaisesti joka lippaaseen yhtään lipasta unohtamatta. No tuli päivä, jolloin ovikello soi ja sen takana oli mormoonipari tarjoamassa avuliaasti yhteyttä omaan jumalaansa ja yhteisöön. Kuuntelin aikani ja kieltäydyin kohteliaasti ottamasta mormoonin kirjaa vastaan. Miehet lähtivät. Meni viinko. Sen aikana talossa olevat itärajojen takaa tulleet asukkaat kertoilivat juttuja täysistä isoista possupankeista, joita rivissä oli kirjahyllyssä ollut melkein parikymmentä ja täysin varmoja oltiin rahojen määrästä. Miehet tulivat uudelleen ovelle ja kertoivat, että kotimaassaan heillä oli puhuvia pankkeja sekä digitaalisia rahan laskijoita sisältäviä possupankkeja. Niin hekin aloittivat säästämisen jonka vuoksi toisella oli kotona moottoripyörä ja toinen säästää edelleen. Minun possujeni rahamäärä kiinnosti. Lopulta pojat huomasivat lattialla olevan ison pullon johon säästän kaupassa käynneistä jääviä kolikoita. Ne kiinnosti. Poikien lähdön jälkeen otin asiakseni laskea kuudentoista possun sisällön ja sain melkein yhdeksänsataa kolmekymmentä seitsemän euroa, viisitoista sentyiä, joka oli säästynyt kolmessa vuodessa alakerran varkaan vierailuista huolimatta. Kellon ääni soi ja sen kaiku kertautui pienessä asunnossa moninkertaiseksi. Seinäkello otti kantaa ja kertasi tähän kaikuun oman äänensä ja seinistä kaikki olohuoneen puolelle dingdong doingdoing poopoing poopoing tilirimpsis. Oli kelloa kerrakseen ja tähän ääneen nukahdin. Kun heräsin, pieni seinäkello soitti neljää. Oli koirien lenkitysaika ja kuin huomaamatta ohi toiseen kerrokseen meni rivi nuorisoa ja pari keski-ikäistä miestä, jotka tunnistin keski ja toisen lerroksen naapureiksi. Lenkiltä tullessa sormien likaiset jäljet ovessa ja lukossa kertoivat nuorison tiirikointiyrityksestä muutaman satalappusen takia, joista Olin pankissa kertonut tutulle virkailijalle. Tuli myös vieraita. Vieraat tuijottivat uskaltamatta koskea kirjahyllyn yläosaa, johon Olin kerännyt lippaat. Väinö aaltosen lipas ja alvar aallon lipas kiinnitti erityistä huomiota. Kun vieraat poistuivat, oli aika ruveta nukkumasn. Aamulla pankkivirkailija saisi utse lasketut pennoseni ja setelini ja olisin taas hieman enemmän rahoissani.

    • Pissisukassa

      Uusi kello käy iltaisin hermoille. Aamuisin ja päivisin kuuntelen veisausta, mutta koko päivän kymmeneen asti ottaa pattiin. Aamulla herään seitsemältä kellon soittamaan sävelmään ja kun Veisuu päättyy, keitän kahvit. Ihmettelen usein, että mikäs Unikeko minä oikein olen, kun en tahdo kuulla aamun ensi soittoa kuudelta. Näin siis usein käy. No, ihmettelin myös, että luultavimmin pari kolme kertaa väsyneenä unohdin kaikki kellot päälle kerran ja yhden kahdesti. Jolloin ne soittivat läpi yön. Minua se ei herättänyt. Eikä sekään, että luultavasti saattaa tämäkin olla tosi, naapuri oli kolmelta yöllä soittanut ovikelloa, koira oli haukkunut, kellot kaikki kolme soittaneet, naapuri Huuteli postiluukusta, enkä minä herännyt. Tämä jos osoittautuu todeksi, niin ei voi kuin valittaa. Nyt hiljaisuus on täydellinen. Olohuoneessa pieni tikittävä Seinäkaappikello pitää laittaa talviaikaan, joka alkaa huomenna. Naapurin kello soitti dong dong dong, kun olin avannut ulko-oven. Kuulin sen käytävään kerran. Nykyään kerrostaloissa paljon käytetään vanhanaikaisia kelloja, mutta myös patterikello ja sekä vanhan ajan herättäjää rinta rinnan uudenaikaisten äänettömien herättäjä en kanssa. Minä aika ajoin käytän molempia. Tätä nykyä pöydällä on äänetön herättäjä, mutta vitriinissä odottaa vanha kunnon vedettävä herätyskello uuteen aikaan vetämistä. Naapuri menetti pään särkynsä ja aiheen valituksille, kun vaihdoin kellot yhtä lukuun ottamatta uusiin kelloihini. Nyt kellot ovat hiljaisia tikittäjä, jotka voi jättää rauhassa päälle, eikä naapuri häiriinny. Isännöitsijä oli jättänyt häädön antamatta, kun kellot menivät kiinni, ja vaihtuivat hiljaisiin kelloihin. Tämä ääni soi päässäni, enkä usko sen olevan totta, mutta hiljaisuus keskusteli ja tämän kertoi naisen ääni, joten perääkin voi olla. Nyt ovat siis kaikki tyytyväisiä. Naapurin rouva menetti pään särkynsä, eikä minun tarvinne muuttaa. Näin naapurin mielestä, uskoisin. Tulkoompa käymään. En paista piirakoita. Minä päätin, että tämänkin naapurin kanssa pärjään ja opettelen kunnioittamaan hänen toivetta saada kuunnella talon kaikki äänet patterin ja putkien kautta vanhalla radiolla. Onnistuneeksi, lieneekö totta, en tiedä. Mutta hän ei voine valikoida, mitkä äänet saa kuulua talossa ja mitkä ei. Näinkin voi elää, pissi sukassa.

    • kaverini

      tervehdys teille kaikille, sanoin kulkiessani ohi ison koiralauman, johon kuului kolme koiraa ja lähellä olevat kaksi chihuahuaa. koirat tulivat tervehtimään häntä heiluen iloisina ja chihuahuat haukkuivat. lähdin kaupalle päin ja menin lenkille rantaa pitkin rantaan, jonne on kilometrejä. vastaan tuli illan kaihkossa lenkkeilijöitä ja pari noutajan taluttajaa sekä kävelijä. kalastaja tuli viimeisiä kertojaan veneellä ja näytti onnellisena sankoa, jossa uiskentelivat ahvenet ja särjet. illalla kotiin tultuani annoin koiralle syötävää ja itselle keitin kahvia ja laitoin tv:n äänettömälle. kuuntelin ääniä. patterista kaikui iloinen tangomusiikki alakerrasta ja naapuri oli juuri piirakoiden paistohetkessä ottamassa peltiä uunista. tuoksu tervehti iloisesti. sattui sellainenkin juttu, että lenkkeillessä satuimme koiran kanssa omakotitalojen taakse, juoksutusojien takapuolelle metsään. no, vatsani on nopea toimimaan ja eikös ollut pakko mennä pusikkoon sille itselleen. hetken kuluttua kuului iloinen ääni omakotitalon pihasta: kuka kävi minun takapihallani pa:lla.
      minä kävelin hyvin nopeasti pitkin metsää iloisena siitä, etten jäänyt kaupungin alueella kiinni tarpeitteni teosta ja koska tämä omakotitalon omistaja katsoi naapurikunnan rajan takana olevan alueen omaksi takapihakseen, vaikka juoksutusoja oli välissä. no, nyt kotona ollessa minä kuuntelin ovikellon soittoa ja mietin, kuka naapuri sai vieraita. ovikello soi toisen kerran. nyt viereiseen naapuriin. ääni kantautui sisälle: tekö kävitte minun takapihallani pa:lla?
      kun minun oveani soitettiin, ilmoitin ykskantaan alueen olevan naapurikunnan puolta. raja kulkee omakotitalon takana juoksutusojassa. no, väittelyn jälkeen omakotitalon omistaja lähti onnellisena siitä, ettei tarvitsekaan raivata jäämiä, koska kyse on naapurikunnan alueesta. kellon soitto naapurista sai viereisen asunnon asukkaan valittamaan äänekkäästi. sovittiin myöhemmin, että vaihdetaan kelloja. minä ostaa täräytin pari seinäkaappikelloa, toinen patterilla, toinen käsin vedettävä. siitä lähtien, kun kellot vaihtuivat, nyt myöhemmin, naapuri lakkasi valittamasta. tähän on syynä kahden naapurin yhteistuuma vaihtaa kelloja. mutta valittaja ei lähtenyt. keksinee asiaa tai asian viereistä juttua toisista naapureista. koira nakertelee iloisena poron luuta ja minä laitan televisioon ääntä ja jatkan illan viettoa. hiljainen kellon ääni kajasti korvaani ja minä tunsin yksinäisyydessäni kaverin läsnäolon.

    • illanvietto

      On mukavvoo herätä uamula, ku joku o uamukahvinnii keittänä
      ja mite kaunista ol kellonnii soitto, ku hyvi hilijaneh seinäkello kolokutti seinälä. Lenkile lähttiissä tervehin nuapurin rouvvoo ja koira peuhas lumessa. Ku kottiin tulttiin, nin sielä ootti yheksän kymppinen äitini ja näi päivä parani puolela. Siinä jutellessa mietin asijoita ja piävyin facebookkiin, kuvia laittammaan. Kahver ja konttuuri tuli mummon sanastosta mielleen ja totesin, etten omista kummosta kumppookkaan. Kello rilikitti neljjee ja kahvin keiton jäläkkeen rupesin kirjottelemmaan tätä tänne näin. Mitäkö illala, sitähä mie justtiisa mietin. Telekkariko vai tietokone vai mitä. Suapi nähä, mitä mie nyt keksin itele illan vietoks, suap nähä. Koirakkii höristeli korvijjaan, kellon soijessa kuutta ja telekkarin pauhatessa emmerdalya.

    • soulkaikukelloissa

      Kaappikello oli juuri laitettu päälle. Jäin kuuntelemaan kelloa, sanomaton kodin tuntu ympäröi huoneen, olohuoneen kellon lyödessä minä tunsin tulleeni kotiin, mikään koko talossa ei voisi vahingoittaa minua, paha olo oli poissa. Koko pahuus oli kaduilla ja maailmalla, jossa ihmiset taistelivat ennen kaikkea henkistä pahuutta vastaan hyvän puolesta, mitä se itse kullekin on. Naapuri huusi hetkisen kovapäisestä kellojen kolkuttelijasta ja minä ymmärsin asian niin, että 20 senttisen seinän kaiku tuskin on kovimpia maailmassa ja näin ollen voin siis todeta herkkien korvien olemassa olon naapurissa, lienee tuskin haittaa, kun ei ole hiljaisuus-aika. Wienin kuninkaan palatsissa komeilee isokokoinen kaappikello, joka on vuosia vanha, haluaisin nähdä sen, mutta vasta säästelen rahoja, joten odottelen vielä jonkin aikaa. Minun olohuoneen uusi kelloni soittaa Lontoon kuuluisan westminster Abbeyn kirkon tornikellon soittoa. Se yhdistettynä pariin soittavaan kelloon tekee mieleni iloiseksi. Saan nääs kostaa naapurin sekopäälle, joka veti kelloni vieterin melkein poikki. Kun minä kerran nukun kelloni soittoon, hän valvoo iäisyyden, vaikka uusi lattiakello pitäisi tilata. Inho akka, jota tukee joka murrossa inho mies. On omatoiminen, uskoo ja luottaa, ettei kukaan häntä ilmi anna naapureista, vaikka kaikki tietävät tämän rouvan elävän muiden kustannuksella, kulkee naapurista toiseen päiväsaikaan ja jos on jäämässä kiinni, valehtelee ja mies todistaa. Ihme tossu koko ukko, uskoo, luottaa ja saa elannon, kuka mitenkin, uskoisin, luulisin. Jos töitä tarjotaan, ei kelpaa eikä vointi ole hyvä, on kotiäiti vaikka tai kotivaimo. Elantonsa kullakin, kellä mitenkin. No, naapuri ei kestänyt kelloa, alapuolelta kaikuu hevirokki. Minun sirpukkani kaiuttaa omaa rytmikästä sanomaansa koko kerrostalolle, sen sanoma on iänikuinen kellon sanoma, elämää ja kodin tunnetta kaiken hulluuden keskellä. Soul lähtee soimaan minulla, vanhanaikainen tommy coolie. Saa nähdä pidetäänkö. Soul kaikuu ja seinät kajahtaa. Näin minun elämän ääneni tänään, se on soul-kaikuista, kellojen lyödessä aikaa.

    • elämänvoima

      Kello lyö juuri kolmea, sen soittoa ei kuuntele kaikki talossa, sillä seinistä ääni ei uusissa kelloissa kajasta naapurin puolelle. Kävin juuri kirpparilla ja sain ostettua neljän litran peilarin, vanhanaikaisen maitohinkin, jos tiedätte. Sillä kun ensi kesänä puolukoita keräilen tai jos hyvin käy, lakkoja, niin jo on ollut onnistunut ostos. Peilari käy myös rahojen säilytykseen ja muuksi säilytysastiaksi, kannellinen astia. Kello tikittää hiljaa, hyväilee korvia ja ääni on miellyttävä.
      Minä makailen pitkän lenkin jälkeen petillä ja kuuntelen uutta seinäkaappikelloa sen ääni on miellyttävän hiljainen, mutta kuitenkin kuultavissa selvästi. Sen lyöntivasara lyö rautalankakiekkoa ja siksi ääni on voimakas mutta hiljainen. En ole mistään muusta ollut niin iloinen, kuin siitä, että en joutunut laittamaan kellojani roskiksiin. Ystävä tuntee ystävän, jos ei muusta, niin äänestä. Kelloni ovat pelkistetyn kauniita. Niiden silmiä hivelevät muodot tuovat iloa elämään, vaikka olisi elämä miten perskannikallaan, niin rauha ja hiljaisuus kellon tikittäessä saa minut rauhoittumaan ja saan elämän voimaa.

    • täysihtyyvvytettykö

      Nuita retkeilevvii nuapurrii suap vahttii, ku mie tulin kottii. Ol kello jiänä piäle ja soia jyskytti nii kovasti, jotta heti piti pisttee kiini. Kello o nyt hilijane, käyvä lumpsuttaaha se, van ei oo soitto piälä, nin suap musta rauhassa. Kerkisin nuin aatella, nin ruprs keittiön seinäkuappikello lirkuttammaan ja eikös kaheltatoista se hilijennettyy tullunna. Uamu kuuvvelta ol ihah hirvvee väsy nousta ylös ja keitellä kahvvii. Sitteh lähe koirruuvven kansa ulos ja tie puolentoista tunnin lenkki. Se o nykyvvään minimiaika, jonka oon koirruuvven kansa ulukona. Sitteh ku tuun kottiin, nin heti petit kiini ja asijoile kaupunnile. Ku asijat o tehty, kiirehi kottiin ja lähe hetimiteh ulos koirruuvven kansa. Ku vähinttään lähemmä puolen tunnin pikkulenkki o tehty, piässöö kottiin kolomeks tunttii. Vähinttään kello neljä lähettävä ulos iltapäivälenkile ja tehtävä kahen tunnin lenkki tahi vähinttään puoltoista tunttii. Siihen oun pyrkinä. Sitteh suap olla kotona iltakuuvesta puol yheksään tahi yhekssään ja sitteh o lähettävä ilta pissile. Puol tunttii männöö reippaasti. Viime aikona koira ei oo lähtenä isommile lenkkiöäileh, enkä mie itekkääh oo halunna pitkkee lenkkii tehä. Ku illala silimäsä suap umppeen, nin uni tulloo ylleesä heti tahi sitte ei. Sillon kunnellaan hilijasuuvvessa kelloja seinälä ja koiran tuhahtelluu. Hilijanen kaveri seinälä ja toineh vieressä sängylä. Ei oo tekemisen puutetta yksinäiseläkkää, jos o koira kaverina. Aina o jottaih. Kello tikittää ja mie yritän kunnella koirraa, sen hengitystä. Ystävä kiittää, ku o täysin tyyvvytetty, ulukona käytetty, syötetty, juotettu ja hoijettu. Kuteh kellottii.

    • Porno-Jalmari

      Se on paha juttu jos naapuri on sekaisin kuin seinäkello.

    • omaihtesä

      Suap häntä siihennii suhttauttuu miten kuten kukahhiii haluvvaa. Mie tervehin jokahista nuapurrii, ol nää miteh sekalutta hyvvään tahi miteh itehyvässii hyvvään. Jokkaineh ku o alallaan oma ihtesä, nin hyvä tulloo.

    • musiikkiaminulle

      Kyyläily kannatta, uskoo muutama ukko ja mummo. Kun mummoutuu ja mökkiytyy jo nelikymppisenä, niin usein ulkomuoto sanalee säännöt ystävyksien ja jopa asuin paikan suhteen. Minä mökkiydyin vasta viiden kympin korvilla. Olen yrittänyt irrotella ja olen koiran kanssa 3,5-6,5 tuntia ulkona yhden päivän aikana, kun aamusta iltaan asti laskee. Usein kuitenkin jää kovin vähänlaiseksi ulkokoiran ulkoilutus. Neljästi kolmesti pyrin ulkoiluttamaan joka päivä, riippumatta säästä tai siitä, onko kesä vai talvi. Kun iltaisin kotiin tulen, heittäydyn kahvin jälkeen pitkälleni ja kuuntelen kelloa, joka naksuttaa hiljaa seinällä ja soi joka puoles tunti ja tasatunnein. Illalla laitan kellot niin, etteivät ne soi yöllä, sillä kerrostaloissa äänet kaikuu putkien vuoksi joka puolella taloa. Kun väliseinällä on kello, vasemmassa seinässä kulkee vessan patterin ja suihkuputket, oikeassa seinässä kulkee olo ja makuuhuoneen patterin putket. Lisäksi on alakerran naapurin putket ja vessan iso vesiputki. Niiden keskellä on olohuone ja makuuhuone sekä väliseinissä seinäkaappikelloni. Kun kirjahyllyssä kajahtaa tasatunneinpatterikäyttöinen seinäkello soimaan, makuuhuoneessa ja olohuoneen toisessa seinässä kajahtaa vanhanaikaiset mekaaniset seinäkaappikellot, sekä pari kelloa, joita en äänen voimakkuuden vuoksi voi aina pitää käynnissä. Näin tässä kerrostalossa äänen käyttö ratkaisee asukasystävyyden. Kun ajattelee muita, saa myös toisilta ystävällisen kohtelun. Kellojen kaiku on ihana ääni, se soi korvissani ystävällisenä äänenä, ei liian voimakkaana, vaan hauskana nakutuksena, tikityksenä, jota kuuntelee mielellään myös öisin, pitkinä yön tunteina. Halussani kuunnella ja soittaa kelloja, on halu kuunnella toisen olennon ääntä hiljaisessa talossa, jossa ei kuulu juuri mitään ääniä. Muutamaa oven avausta ja sulkemista lukuunottamatta. Koira nukku ja kuuntelee hiljaista radiota. Kaappikello naksuttaa seinän takana hiljaa, minun korvissani soi naksutus musiikkina yksinäiselle.

    • ijänikkuineh

      kellokin käy arvokkaammin, kuin nettisivuilla jatkuvasti luuhaava henkilö, joka haukkuu, arvostelee, uhkailee ja lopulta kertoilee soittavansa milloin minnekin. toinen kertoo naapurissa tapahtuvasta piereskelystä ja vessan vetämisestä. se suolen tyhjentäminen on helsinkiläiskerrostaloissa kullan arvoinen suoritus, kuka sen uskaltanee tehdä ja kuka käy sankolla parvekkeella naapurin pelossa. no, mittee sie minnuu hätistelet, kysäsin tuolta. mie suan huasttoo nin paljon, ku mie halluun, enkä ota käskyjä kenneltäkkään. jos ei ossoo muuta, ku haukkuu ja piättään aukkoo, nin ei pärjjee meikäläisen kansak, suap sannoo, oon mie sen verran rivakka akka vetämmään takasin, jos nin pittää. huasttoo suap, kunha ei palakolleen tule, sano vanha kansa. kyllä tähän mualimmaan iäntä mahttuu.

      mie sain haukut eillisen kirjutuksen johosta ja kirjutin, nin ku miun sielun nyt sannoo. ois tehnä miel lähttee karkkuun, ku tuntu, jotta ihan justtiisa hiän tietsikan läpi miun piäle tulloo kirjutuksesa kautta. no, lepytellähä se miun piti. mie kirjutin jottai, mitä lienen kirjuttana ja ku oikkein suutallin, nin kävinpä pankissa laittamassa tilille viimeset pennit. eivätpä sua eis niitäkkää. o jottai miulakkii. ja kelloista mie huastallin hänennii kansak. hiän o issoin kelloin vihhooja ja mie oun ystävä. peräkammarissa miula soitalttaa joka tunti ilonen kello. ei ou koola pilattu, van o sitäkkii iänekkäämpi. mie itekkii joskus oun hilijentänä sen, van ainnaa uuvvesttaan laittana piäle. nyt kuulluu parasta aikkoo kolome ijänikkuista aian näyttäjjöö. o rauha itelä, ei ou huastelijoita eikä huutohuassiita. kyllä hiljassuus kelloin soijessa o jottai. mie sain sisäsen rauhan, vaikka olin jo vaikka miteh suuttunuh nuapurile. soitellaan hiljassuutteen suakka, sillon hiän o miunnii mielpitteen kuullu.

    • naapurinkello

      Täällä taas mietittiin uuden vuoden lahjaa tammikuun lopulla. Piti ensin harkita tarkkaan, mitä laskuja maksetaan ja mitä siirretään seuraavalle kuulle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kaunis ja ylellinen kukka-asetelma voisi olla sopiva lahja.
      Kello tikitti seinällä ja minä keskityin netin katseluun. Huutelu "kyllä o kovaiänineh kello" on mennyttä. Sain kuulla, että patteri-seinäkello rimputtaa toiseen rappuun asti eli ääni kantaa kirjahyllystä betoniseinän läpi patterin putkiin ja suihkuputkiin ja ääni heijastuu putkia pitkin eteen päin toiseen rappuun asti. Näin kirkasääninen seinäkello, jonka piti olla menestys asukkaiden suhteen, kun ei lyö kuin kerran tunnissa kymmeneen asti ja aloittaa aamulla kuudelta. Naapurin mukaan, jonka ääneksi puheen olen ollut tunnistavinani, kahden eri kellon ääni toisista asunnoista yöaikaan on paljon epämiellyttävämpää kuin minun rimputtava kelloni. Ääni kajastaa naapurin mukaan vieressä olevasta messinkikellon messinkikoneistosta niin, että kumiseva kaiku on jatkuvasti kuultavissa aika ajoittaisina aaltomaisina ääninä, jotka heijastuvat vieressä tikittävästä vanhan ajan käsin vedettävästä kellosta. No, minäkin olin heti kaiun kuulevinani, vaikka siinä ei ollut perää ollenkaan. Ääni kajastaa betoniseinässä kulkevista vesiputkista ja moninkertaistuu seinissä ja tämän äänen kaiun kuulee harva ihminen, ellei siihen keskity, mutta jotkut kuuntelee ääniä yksinäisyyttään ja siksi, ettei ole puhekaveria. Silloin ainoaksi puhekumppaniksi voi muodostua ääni seinän takana, naapuri, jota haukutaan kellojen takia tai sitten kiitellään äänen tuomisesta jatkuvaan hiljaisuuteen, joka maaseutumaisissa kaupungin osissa etäällä keskustan vilinästä on kaikkialla suomessa hyvin tavallista. Hiljaiset ukot ja mummot tietävät tarinoita ja ne moninkertaistuvat matkalla. Kun kello soi, minä kuuntelen, jos en katso tv:tä tai keskity johonkin muuhun. Tässä männä iltana kello unohtui päälle ja aamulla mietin, miten moni vietti unettoman yön kellon soittoa puolen tunnin välein kuunnellen. Minä nimittäin nukuin 7:30 asti ja vasta iltapäivällä huomasin kellon jääneen päälle eli soimaan koko yöksi. Nyt olen 40 ja 50-lukujen junghansit pitänyt hiljaisena samaten kuin rhytm-kellonkin. Näin minä opettelen aina uudelleen ajattelemaan naapureita, jotka ovat työikäistä väestöä ja koululaisia. Tässä tämän kertainen olikin ja lisää myöhemmin.

    • valmistarina

      Ja taas kerran kertomukseen . Kun ostin kelloni ensimmäisen, muilla naapureilla oli jo omat seinäkellot. Minun kelloni ei eronnut soitoltaan tai muodoltaan niistä mitenkään. Sitten kertomus naisen äänellä puhui mielessäni, mummollapa oli jossain talossamme kuten minulla, useita seinäkaappikelloja, jotka soivat. Alakerrassa asuu susipari, rakastavaiset keski-ikäiset. Tämä nainen päätti päästä eroon kellojen äänistä talossamme ja rupesi juoruilemaan taloyhtiön ja läheisten kerrostalojen varkaille, jotka varastelun takia olivat käyneet vankilassa. Päätettiin, että mummon ruoka on yhteistä talon ihmisten tavaraa, samoin muu mummon omaisuus. Kun mummo ei antanut periksi, päätettiin jatkaa ja jatkuu edelleen alakerran rouvan tahdosta huoltomiesten suosiollisella avulla. Kellot lyövät aikaa edelleen ympäri talon ja ihmiset ostavat uusia. Alakertaan tuli uusi seinäkaappikello. Se soi läpi yön ja minä valvoin. Seuraavan yön nukuin. Nyt taas valvon ja kirjoitan. Tottunen kelloon ennen pitkää. Vain äkäisen naisen ääni kajahtaa toisesta kerroksesta:pie akka se rännäli hilijemmala taikka tiältä lävähtää. Ääni kaikui keskellä yötä. Vahinko vain, minun kelloni olivat kaikki kiinni, joten nyt ihmetellään, kenelle käsky kävi. Aamu valkenee ja minä laitan kelloni päälle. Aamukahvin valmistuessa kello lyö kolme.

    • kellojenääniaallot

      Heipä taas, naapurista kaikui vastaus aina yksinäisen neiti-ihmisen käyttämään sanan helinään ja väsyyhän sitä kuka tahansa jatkuvia kommentteja kuultuaan. Lenkillä päätin vastata tälle herralle ja rouvalle. "naiset puhuivat sinun olevan mukava mies"!
      "kuka sanoi, missä."...
      Tämä kommentti sai aikaan sen, että naapurin ääni vaikeni, enkä ole kuullut sitä nyt, vaikka olen aamupäivästä asti kuulostellut. Ja kun eilisen päivän ja illan päässäni kuului miehen ääni, joka vastasi jokaiseen asiaan, niin illalla laitoin kellot päälle. Ne iänikuiset rakkineet. Lonksuttavat ja rämpyttävät vanhanaikaiset seinäkaappikellot. Illalla oli hiljaista. Nyt aamulla laitoin kaikki viisi kelloa päälle ja soimaan. Vihdoinkin olen kotona, sen tunnen. Kotona tasainen seinäkellon ääni hukuttaa käytävän äänet ja kuuluu vain kellojen ääni niiden naksuttaessa. Naapurin ääntä en edes kuuntele. Tämä on minun aikaani. " vie hittoon se rilikuttava ja lonksuttava rakkinnees."
      Tämän kommentin verran uskoisin naapurin sanovan, jos kuulisi, mutta minun ja naapurin iloksi kelloni ovat niillä seinillä, joissa ei kulje putkia. Näin ääniaallot osuvat betoniseiniin ja vieressä kulkeva patterin putki ei niitä ota, koska sen edessä on paksu valoverho. Näin ääniaallot risteilevät ja osuvat betoniseiniin, jotka hiljentävät ne. Lattialla sivussa kulkee putki molemmissa sivuseinissä, mutta niidenkin edessä on betoniseinä. Kerran olen kuulostellut päässäni naisen ääntä, joka väitti kellon äänen meidän rapusta kantavan toiseen rappuun asti. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaikissa tapauksissa, silmä silloin tarvitaan putki, joka kantaa läpi talon ääniä ja en usko, että se pitäisi paikkaansa. No, pitänee kertoa juoru, jonka käytävästä osin kuulin ja itse loput tajusin. Kellot oli jääneet unohduksen vuoksi yöksi päälle. Kolmelta yöllä naapuri soitti ovikelloa, koira rupesi haukkumaan, jyskytettiin ovea, mutta kun minä nukuin väsyneenä, niin en sattunut kuulemaan, enkä kellojakaan huomannut, ennen kuin aamupäivällä. Kelloihin ja niiden ääneen tottuu ja niitä ei silloin kuuntele tarkasti. Näinkin minulle kait kävi, tiedä häntä.

    • miunkelloko

      Tervehys teilennii. Mie suan kait pittee hyvän tauvvon paikan keskelä päivvee, ku pitäs piästä käymmään huussissa välleen, ja näihhä se tul tehttyy. Ku oikkeen välleen yrittää jottain, nin eipäs onnistukkaa. Kellon kolokutus tunttuu piässä sisälä, ku mie pitkällän kirjutan tätä. Hilijaneh kum kum kum kuulluu, ku kello lyöpi tasatuntilyöntejä eli viittä iltapäivälä. Kennennii kelloloita en käy selevittelemmään eikähän se liene tarppeellistakkaah. Olohuonneen pikkuneh kilikutin otti kanttoo ja soitti tasatuntilyönnit. Nuapurrii rupes vuntteeraammaan toisteh asijoita ja mietiskelemmään syntyjä syviä ja minkähä arvoneh se toisen nuapurin sormessa nähty sormus oli, näin miun piässäin kirjutti. Koirruus voipi jyvin ja rauha säillyy silleen, vaikka sitä häirihttöö mokoma turvenuijia, joka oh monta vuotta istuna iltapäivästä myöhässeeh ultraan parkkipaikala jossai kaupungissa ja kiikaroima naisimmeissii ja erityisesti rakkaus o kasvana, mitä rikkaampi immeinen o verhon takana. Ku tää miehineh mies lähttöö, kello o kuulema ollu jopa seihtemän uamula, ku koulupoijjat hänet nähnneet just parkista lähtevän. Ol kuuluma ollu putkikamera ja kiikarit. Kiikaroipi hirvveen rikasta nuoren puolleista naista, joka kuitennii näkköö vain nuoremmat miehet, ei tätä vanhemppoo. Syvän särkkyy hänelä, ku ei huoli. Ei pitäs moisen tähen vaivvauttuu. Miula kello yhen kerran löi tasatuntilyöntiä, ku nuor akka ikkunasta rakastunutta ukkoo haukku. Kerraha se vain kirpassoo, se jättämineh, vai mitä. Nyt kuunteleh kelloja ja nautih iltapäiväh hiljasuuvvesta.

    • kellonsoitto

      No taas kerran kevään flunssa teki tuloaan ja laittoi minutkin sänkyyn. 39,6 lämpöä ja kova nuha, ääni paineissa. Makasin ensimmäisen yön kotona valveilla ja mietin, mitä seurauksia olisi, jos pitäisin kaksi suhteellisen hiljaista kelloa päällä aamuun asti. No, tämä mietiskely johti toimiin, sillä en muistanut laittaa kelloja pois soimasta, joten kaksi kelloa kaikui läpi yön, koska väsymyksestä ja flunssasta johtuen simahdin kokonaan ja heräsin aamulla puoli seitsemän soittoon, kun herätyskello soi. Naapurin ääni kaikui läpi talon. Oli kuulemma kuulunut läpi yön dingelis dongelis ja ding dong sekä tiu tiu. Kolme eriäänistä kelloa eri asunnoissa oli pitänyt naapurin naisen hereillä. Minun patterikelloni soi seitsemältä westminster Abbeyn sävelmää ja sekin kuului ääniin, jotka kaikuvat läheisiä pattereita pitkin toisiin asuntoihin. Sieltä kuului vastaan koiran haukku ja sisukkaan kelloradion ääni. Naapurin ovi kolahti ja ilmoitti naapurin lähteneen kahdeksaksi töihin. Minä laitoin päälle ja lähdin puoli kahdeksalta puolentoista tunnin lenkille koiran kanssa. Kävellessä tunsin nenän selviävän ja hengityksen helpottuvan ja kun pääsin kotiin, plin elämäni kunnossa ja laitoin petit kasaan ja rupesin hoitamaan huushollia. Teki muuten mätäpatin ikeneen. Nyt olen kolmesti puhkaissut sen, eikä hammas ole tulehtunut eikä särkyä ole tullut. Iltapäivällä naapurin ääni kaikui taas hänen ilmoittaessaan työkaverin mielipiteestä. Iso seinäkaappikello takutti ja naksutti seinällä, pientä en edes kuullut. Illan tullen jätän taas kellon päälle ja kuuntelen naapuria ja koirien ääniä.

    • uusienalkujenpäivä

      Terve vaan, sanoi naapurin poika töistään kotiin tullessaan. Minä laitoin kelloni päälle aamulla puoli kahdeksalta. Illalla kuuntelin hiljaista ääntä päässäni, joka luultavimmin oli naapurista. Ääni oli miehen ja häntä vaivasi kellot ympäri talon. Siis: Talossamme asuu naapuri, jonka hermoihin ja korviin lapsuuden kellon vuoksi esimerkiksi käy kellojen ääni yleensä. Minun patterikelloni sai alkuun mainostusta hiljaisena, mutta tasatuntilyönnit kuunneltuaan, hän etsinee yhä asuntoa, josta ääni lähti. Kelloja on mollisointuisia, kirkkaalla äänellä kajahtavia ja kuten minulla toisessa huoneessa, kumisevalla hiljaisella äänellä soittavia ja sitten on patterikellot, jotka soittaa melodioita normaalien äänien lisäksi. Kerrankin herran ja rouvan ääni ei kaikunut.. Pidin kaikki kellot, paitsi patterikellon, jota ei voi hiljentää, kiinni. Kun hetken olin lojunut sängyllä, kuului herran hiljainen ääni: "hiljjoo, nyt kunnellaan."
      Näin tämä päivä meni iltaan. Kerran painoin tyynyyn korvani ja valehtelematta toisesta kerroksesta neljänteen kuului kellon ääni kirkkaana keskiyöllä. Huomenna on uusien elämän alkujen päivä ja uusien mahdollisuuksien päivä. Kannattaa yrittää kaikkea hyvää.

    • nukuskellaan

      Heippa, niin sitä minäkin kuuntelen 01;30 kelloa ja mietin, kuunteleekohan samaa kelloa kukaan muu. Kello on mekaaninen 40 cm seinäkaappikello, jonka ääni ei ole voimakas, mutta on kantava. Päätin kerrankin nukkua kello päällä ja soittamassa ja eipäs mitään, huomasin vahtivani kelloa niin paljon, että oikein jännitin soiton alkamista joka tunti. Nyt yritän unta.

    • naapirinlemmikki

      Hello taas kaikki. Sain kuin sainkin unen päästä kiinni ja tänään uskaltauduin pitämään päällä kelloa, joka aiheuttaa äänellään migreeni tyyppisen päänsäryn naapurin rouvalle, joka on herkkä kuuntelemaan ääniä. Kun soitin pari tuntia, kuulin naapurin rouvan äänen ja ymmärsin hiljentää kelloni. Nyt vain olohuoneen pikku kello on päällä ja lisäksi kirpputorilta ehjänä vitosella ostettu muovinen pöytäkello meni rikki, eikä käy enää.
      Patterikello uusi soitti juuri kymmenen lyönnit ja seuraavan kerran se soittaa aamulla kuudelta. Öisin ei koskaan. Nyt kuuntelen hiljaisuuden ääniä ja koiran kuorsausta. Aamulla kuulen taas toisen elävän olennon ääniä. Jos en saa unta, menen olohuoneeseen ja kiusaan naapureita soittamalla kello kolmen lyönnit. Sopii kuunnella, sitten laitan kellon kiinni. Suosittelen kokeilemaan naapurien härnäämis mielessä. Nähdään kauniita unia ja kuunnellaan koiran kuorsausta.

    • rauhoittavaa

      Naapuri soitti ovikelloa ja kysyi naapurien välisistä asioista. Rappuun on majautunut pari keski-ikäistä äijjää, jotka kuuntelevat muutamana iltana viikossa, jättääkö määrätty ihminen ovensa yhteen lukkoon, vai napsauttaako kunnolla takalukkoon. Kun tätä oli jatkunut muutaman kuukauden, joku seinien takana ihmetteli elämän kaverin joko syövän koko rahan edestä tai jakelevan ruoat naapurien kesken. Tästä syntyi yhteen otto, joka loppui yhteiseen mielipiteeseen, että kumpikaan ei ole kadonneiden ruokien syöjä ja syyllistä haetaan tuttavapiiristä. Lopulta miehen puoli ilmoitti kysymykseeni, että eivät he laita lukkoaan takalukkoon, ei nääs tarvitse, luotettuja ihmisiä ympärillä, kuinkas muuten. Niinpä olin samaa mieltä.
      Kellon ääni kaikui seinien läpi kolmanteen kerrokseen ja yksin asuva neiti-ihminen soitti isännöitsijälle, joka ilmoitti melkein kaikilla olevan kellon ja ettei hän voi antaa huomautusta, jos kello soi kolmelta yöllä. Neiti siihen, että kun se on vuosia soinut mitä epämääräisimpiin aikoihin öisin ja toinen metelöijä on vanha seinäkello, joka on patterikello ja soi aina joka tunti tasan minuutilleen. Lopulta neiti soitti ajan poliisille ja meni yleisen järjestyshäiriön ja melun vuoksi tekemään ilmoituksen. Poliisi oli sitä mieltä, että neidin pitäisi saada unilääke, joka rauhoittaa hermoja ja antaa unta. Neiti kävi lääkärillä ja sai unilääkkeet ja nukkuu alakerrassa suu auki joka yö, näin naapurit kertoi ja kello soi edelleen joka yö.

    • käkikellonääni

      Taas kerran neiti tuli kotiin koiralenkiltä iltapäivällä ja varautui kuuntelemaan päässä kaikuvia ääniä, seinien takaa patterin ja vesijohtoja pitkin talosta kantautuvia yksittäisiä muminoita ja miettimään niitä syvällisesti, ketä milloinkin milläkin kommentilla tarkoitettiin. Koska neidin äiti oli kymmeniä vuosia sitten painostanut hiljaisuuteen heti illalla, neiti piti tätä seikkaa itsestään selvänä. Hän kuitenkin ahdistui syrjäkaupungin hiljaisuudesta. Näin ollen tuli kiusanteko-mieliala. Soitellaanpas kerrankin jokaiselle kerrostalon asukkaalle kellolla ääntä. Eiköhän hiljaisuus lähde. Neiti päätti pitää pintansa ja kuunnella kellon soittoa yön hiljaisina tunteina ihan oman luvan kanssa. Koitti yöaika. Alkuun jokainen minuutti jännitti, kuuluukohan tuo naapuriin. Kellon soittoa osasi odottaa ja alkuun päästyään ei osannut lopettaa kuuntelua, kunnes patterikello soi aamulla seitsemää ja hän totesi nukkuneensa kellonsa soittoon koko yön ajan. Hiljaisuus oli vaihtunut kaverin ääneksi. Kello oli se kaveri, joka toi ääntä jatkuvaan hiljaisuuteen. Ei tarvinnutkaan opetella pitkiä yksin puheluja. Kello riittää.

    • kuntelukesä

      hello, tuas mie arvelin kirjuttoo teilen. mie laiton jokahisen kellon soittammaan ja eikös het nuapurin rouva ottana kanttoo. hiän uikutti, jotta hiän ei kehttoisi millääh kunnella jokahista lonksuttamista, veissoomista ja laulamista, tikitystä ja nakutusta. siitäkös mie innostuin ja laiton piäle olohuonneen vanhat kellot ja makkuuhuonneen vanhat kuappikellot. lisäks westminster
      abbeyta veisovvaa yks juuttaan kello ja toinennii laullaa viisuja jokahinen tasatunti. no, ku huonneistossa kaikki o piälä, nin meteli o melekoneh tasatuntiloin ja puoltuntiloin. sitte mie uattelin, jotta miehä otan ja laulatan kaikillen koko kerrostalossa ja laiton tietokonneelta youtuben viteoita piälen. no, ku ovi ol auki, nin kyllä tulivat parvekkeelen kuntelemmaan. nyt oun piässynnä tasapainnoon tuas ja mie huastelen nuapurin rouvale, jos tappoon. oun kysellynnä, jotta kuntelleekohan hiän mittääh iäntä seinän takkoo, nin tämä rouva sano, jottei kuulu mittääh. ottain tämän huomijjoon mie oun pitänä näitä kelloja piälä.l venäläiset kysellööt muilta: mita kuuluu? miten voit? no, mie huastan, jotta mikäs tässä, hyvin oun voina.
      ei miun piätä pakota, vaikka kuntelennii monta kelloo ja siks toisekkseen, mie oun korjjuuttana näitä kelloloita pitemmälä aikavälilä ja osan oun uutena ostana. nyttenniih muutama päivä sitteh sain tuas postipakettina pöytäkellon, jossa on valoanturi ja joka o hilijaneh, jos tulloo hämärä ja alottaa uamula myöhhään laulamiseh. näihen tunnellmmiin mie nyt jiän kuntelemmaan venakkojen ja suomalaisten ja muihen immeisten tiälä tekemmii touhuja ja toivotan teilennii lukijat hyvvee kuntelukessee ja uattelinnii lähinnä kelloloita.

    • helluntainääni

      Heippatirallaa. Kesää odotellaan vielä kesäkuussa ja siksi ja sen tähden laitoin kaikki vanhan ajan seinäkaappikelloni päälle ja myös patterikellot yhtä takuttavaa kelloa lukuunottamatta. Viisu, jonka lähetetään joka kerta jostain seinien tai lattian läpi, tulikin valituksena melkein heti, kun kellot alkoivat lyödä. Ajattelin myös koiraa ja päätin, etten soittele pitkään kelloja, sillä joitakin voi saada päänsärkyä. Miksikö en soittele, kuin harvoin vanhan ajan mekaanisia, käsin vedettäviä kellojani. Koska pelkään päänsärkyisen naisihmisen kommenttia jossain seinien takana, vaikka isännöitsijän mukaan hän ei voi kellojen soiton vuoksi huomautusta antaa, eikä poliisi voi kelloa pysäyttää. Naapurin täti kuuntelee siis edelleen ja on hieman rauhallisempi, kun harvoin pidän vanhanaikaisia kellojani päällä. Nykyään hänen korviinsa kantautuu patterikellon ääni. Kellossa ei ole säätönappia, joten ääni on todella kantava. Kun tämä kello lopettaa soittamisen kymmeneltä, kello aloittaa kuudelta uudelleen soittamisen. On siis yön hiljaa. Näin meillä talossa asiat järjestyivät, kun mekaanisten kellojen tilalle tai kaveriksi, kuten minulla, tuli soivia patterikelloja. Tänään päätin uskaltaa ja laitoin koko arsenaalin yhtä lukuun ottamatta soittamaan ja päälle. Nautin hirveästi kellojeni äänistä ja niiden äänen kantavuudesta, joka on vertaansa vailla. Kun toisen rapun ääni kantautuu seinien läpi rappumme päätyasuntoon, niin minunkin ääneni, siis kellojeni ääni, kantautuu pattereita ja putkia pitkin toisiin asuntoihin. Kello tuo mukavaa vaihtelua hiljaiseen arkeen ja juhlaan näin helluntaina.

    • jousivetoisetkellot

      kellojen korjaaja-setä tahi täti oli huoltomiehen kanssa käynyt poissa ollessani asunnossani. huomaamattani hän oli vetänyt käsikäyttöisten kellojen jouset niin sinkeälle, että oli ihme, etteivät neljän seinäkaappikelloni jouset ole menneet poikki kokonaan. niinpä minun tehtäväkseni jäi jousien löystyttäminen, joka onnistuu vain pitämällä kelloja päällä yötä päivää vähintään vuorokausi. silloinkaan ei ole varmaa, onko jouset edes kunnolla löystyneet, vai pitääkö niitä pitää jatkuvasti päällä pari kolme vuorokautta. silloin tämän herran tai rouvan, joka huoltomiehen mukana kulki, hermot ovat suhteellisen huonossa kunnossa, sillä hän pitää kellojen vetämisestä ja siihen syy on se, että kello ei soi, kun se vedetään sinkeälle. kun hän oppii, että kello soi sittenkin ja kohta soi kaikki neljä kelloa yhtä aikaa patterikellojen kanssa, hän luultavasti saa jotain uusia ajatuksia, mutta meneekö perille sittenkään, että kellojen vetäminen ei aina auta, sitä saa vain arvailla, sillä kaikille ei anneta yhtä paljon oivalluskykyä ja älyn lahjoja.
      nyt kellot ovat soineet koko iltapäivän ja olen kuunnellut ääniä seinien takaa, jossa joku ajatteli nukkua ensi yön mökillä, tosin ei minun takiani eikä kellojeni takia. kerran olen joutunut siihen tilanteeseen, jossa kolme kelloa oli koko yön päällä ja soivat joka puoles tunti. kolmelta yöllä soi ovikello puheen mukaan, jonka kuulin, kellot soivat seinällä, koira haukkui, joku huusi postiluukusta: tule avaamaan ja laita kellot kiinni! minä nukuin, enkä voinut kuulla mitään, joten aamulla oli oikein rauhallista ja hiljaista. en heti huomannut, että kellot olivat päällä, mutta jonkun ajan kuluttua aavistin, että olin unohtanut kellot päälle koko yöksi. tämä tuleva yö on nyt huomioitavaa aikaa. iltayön kellot ovat päällä ainakin yhteen ja senkin jälkeen kireämmälle vedetyt. jos joudun pitämään kelloja päällä kaksi vuorokautta, naapuri käy usein mökillä ja lopettelee kellojeni vetämisen huoltomiehen avustamana.

    • ystäväymmärtää

      heippa, no mitäs tässä. tämä oli kommentti, joka heitettiin, kuten aina ennenkin lähinaapurin kanssa. nyt juuri neulon hattua ja odottelen mummoni käyntiä. minä viidenkymmenenkahdeksan ja mummoni 98. näin ikä kuluu. hänen kellonsa on vanhanaikainen seinäkaappikello ja makuuhuoneessa vanhanaikainen herätyskello. jotkut tottuu kestämään kovaa nakutusta ympäri vuorokauden, minä olen rakastunut neljänlaiseen kelloon: kahteen vanhanaikaiseen junghans ja rhytm-kaappikelloon sekä kahteen uudenaikaiseen käsin vedettävään kaappikelloon, jotka eivät ole naapurille kuuluvia, mutta eivät myöskään mitään hiljaisia. parvekkeella pelargonia-amppeli luo kukkaloistoa ja olohuoneessa hiljainen takutus luo kodin tuntua. naapuri riiteli juuri alakerran eläjän kanssa kapakkaillan kuluista ja kulusta puoli tuntia sekä naapurin koira innostui laulamaan omia sävellyksiään. ei haittaa, kun kello on vasta kaksitoista päivällä ja kaikki ovat töissä. toinen naapurini meni käymään kirpputorilla ja siellä oli lattiakaappikello, uudenaikainen, myytävänä pikkurahalla ja eikös hän ostanut. tarvittiin kaksi ihmistä nostamaan tämän kellon pakettiauton kyytiin ja erään pitämään sitä paikoillaan kotiin tuotaessa. kotona hän laittoi kellon vastapäiselle seinälle, jossa asuu hyvin hiljainen hissukka ja nukkuu suurimman osan päivästä. on nääs yötöissä, eikä herää vähässä pakossa. kun kello kajahti ensi kerran, sitä kuuntelemassa olin myös minä, mutta koska naapuri sammuttaa kellon kymmenen jälkeen, niin ääni ei haitannut eikä haittaa minun korviani. yöllä ääni oli pehmeä, hiljainen, vaikka on käsin vedettävä lattiakaappikello. minun kelloni ovat saaneet mainosta naapuristossa. kirkas kalkatus kajahtaa läpi seinien ja kuuluu muihin kerroksiin asti. lisäksi vedettävät kelloni kumisevat, ding-dongaavat, doingaavat ja sanovat po poing, po poing. kun lisäksi yksi kello veisaa ja toinen laulaa, niin siinä on ääntä kerrakseen yhdelle ihmiselle. harvoin pidän päällä doingaavat ja poingaavat kelloni niiden äänen voimakkuuden vuoksi. nytkin kelloni ovat päällä ja ovelle tuli tunti sitten kaksi alakerran eläjää, jotka kyselivät, mistä tuollaisia kelloja enää saa. he kun ovat hankkimassa kellon. kun kerroin, toinen oli puolen tunnin kuluttua tehnyt tilauksen liikkeeseen ja toinen osti suoraan kellotukkuliikkeestä ja lähetytti kellonsa kellosenpänliikkeeseen tarkistettavaksi ja maksettavaksi. yöllä minä kuuntelen kelloa ja vahdin tasatuntilyöntejä. en enää saa muuten unta. kellon pitää olla soimassa. jos kello ei soi, tuntuu kuin jotain puuttuisi. alan etsimään ja kerran menetin koko yön uneni ja vasta aamulla ymmärsin, että en muistanut jättää kelloa yöksi päälle. uneni herättää aamulla kuuden lyönnit, silloin minä kuulen kelloni. muillon nukun täysiä, enkä herää kelloni joka tuntiseen soittoon. näin minä herään joka päivä ja aloitan uuden aamun ystävän seurassa.

    • jousivetoisetkellot

      sain uuden uutukaisen kellon, seinäkaappikellon, jonka ostin 24 vuotta sitten kellosepänliikkeestä. se oli 24 vuotta äitini luona ja nyt sitten hän antoi sen takaisin minulle. kello on puinen 53 cm korkea, kvartsikoneistolla varustettu seinäkaappikello. se soittaa westminster abbeyn sävelmää aivan kuin siinä olisi soittopuikot ja lyöntivasara. ääni on metallinen kirkas ääni ja minä pidän siitä. kaiutin on rikki. joku on vienyt kotelon mennessään, jäljelle on jäänyt varsinainen kaiutinosa ja kello kuuluu hiljaa. kuuntelin taas miehen ääntä huoneistossani ja se kertoi, että eräät arabit oli suunnitelleet päävesiputken halkaisemista taloyhtiössämme meidän talossamme, mutta en pidä kirkkaan päänupin ajatuksena moista tietoa. täällä nimittäin ei asu meidän talossamme arabeja, vaan somalimies. tänään hän huuteli päätyasunnossa avoimesta ikkunasta, vaikka asuu pienessä asunnossa keskellä kerrosta. ulkona ukkosti ja nyt kuuntelen kelloni tikittävää ääntä. kun tänään laitoin lattialla olohuoneessa olevan radion auki, päätyasunnon koirat alkoivat haukkua. olen kuullut äänen kaiusta, joten lopetin radion kuuntelemisen ja laitoin sen kiinni. koirat lakkasivat haukkumasta. näin kaiku toimii talossamme. vanhus ei saanut nukuttua kelloltani ja sen soitolta. hän heräsi joka kerta, kun kello soitti tuntilyönnit. uskoisin, että tästä syystä kellon kaiutinosa on rikki eli kaiuttimen uloin osa, koteloko lie, puuttuu. vain kaiutin on jäljellä ja kello kuuluu kyllä, mutta hiljempää. rakastan kelloani ja olen tyytyväinen siihen. en hylkää sitä, vaikka se on vanha, kun se on jotakuinkin ehjä ja toimiva. vedettävät kelloni ovat päällä ja soittavat tasa ja puolituntilyönnit. kellojen ääni vaihtelee ja joka ääni eroaa hieman toisen kellon äänestä, vaikka olisi saman valmistajan kello. metallinen ääni on minun mieleeni. minun kelloissani on vahva, hillitty ääni, joka ei kaiu voimakkaasti, mutta kantaa siitä huolimatta, eilen jäin kuuntelemaan uutta kelloa. kun se oli soittanut, ikkunan puolella ja keskellä huoneistoa olohuoneessa kaikui kellon soitto vielä kymmenen minuutin kuluttua. 22:31 kajahti samanlaisen kellon ääni huoneistossani ja antoi ymmärtää, että jossain asunnossa on kello soimassa. näin kellon ääni kaikuu keittiön, vessan ja patterin putkissa. ei kauan, mutta jos jää kuuntelemaan, niin kaikuu. tämä kaiku toimii eri tavoin joka kerrostalossa ja siitä, miten sitä käyttää, riippuu, onko asukas pidetty vai ei. kuuntelen seuraavaksi telkkaria ja koiraa, joka vaatii pitkää iltalenkkiä ja kelloa, joka soitti tasatuntilyönnit.

    • hengenyhteys

      kerran naapurin seinän takaa kuului voimakas kannanotto yleisesti kelloihin, jotka kajahtavat ja tikittävät ja nakuttavat, naapuri olisi halunnut itsekin omistaa mahdollisimman kovaäänisen vempeleen, joka soisi kerran tunnissa eikä muuten metelöisi. hänen kaverinsa sanoi, että "osta patterikaappikello, joka ei kuulu kuin kerran tunnissa" ja tähän naapuri oli tyytyväinen. alakerran naapuri ajattelee samalla tavalla kuin minä; kello on ystävä, jolle voi jutella, jonka kanssa voi viihtyä ja näin ollen hän oli etsinyt kelloa, jonka löysi antiikkiliikkeestä. kellon ääni kajahti alituiseen valittavaan naapuriini, joka ihmetteli eilen illalla, mistä dingelisdingelis-ääni kuuluu. no, toinen naapuri paljastui äänien kuuntelijaksi, joka valvoo varmasti, jos liian voimakas ääni kuuluu. hän piti siitä, että sammutan kaikki kelloni kymmenen aikaan eli hiljaisuuden alettua yön ajaksi. no, hänkin ihmetteli ison kaappikellon ääntä ja toisen lattiakellon kaltaisen isokokoisen kaappikellon kaikumaa. no, kun tiesin, että alakerran naapuri oli sanonut löytäneensä hyvän ystävän kellostaan, niin en mennyt paljastamaan tätä. alhaalta olen kuullut seinien läpi kiroilun sävyttämää puhetta "suatanan nuapurista, joka ei huastele eikä kerttoile mittään, van jauhhaa vain paskkoo, ku vasttaan tulloo. van sen kellot ovat ku kirkon kelloloita, joita jokahisen pittää kunnella joka ikinen minnuutti ja tasatunti, eikö se akka ala jo kyllästtyy niihin kelloloihin. männäänkö särkemmään komistukset, mittee out mieltä." alakerran naapuri piiloutuu kotiinsa ja minä pidän turvaketjun päällä. minulla raksuttaa seinällä kolme komeaa kaappikelloa ja patterikaappikelloja on kaksi sekä kaksi varsinaista pöytäkelloa, joita jokaista pidän päällä aika ajoin, en kerralla kaikkia. yksikin saattaa riittää ja hiljaa naksuttavia, melkein kuulumattomia kelloja minulla on useita. kun kuulin, että alakerrassa on naapuri, jolla on kolme isokokoista kaappikelloa seinällään ja yksi olisi tilannut lattiakaappikellon kiusan teon vuoksi, en totta vie uskonut. nyt tiedän erään vanhemman ihmisen löytäneen hyvän ystävän ja elämän toverin vanhasta kaappikellosta. sille voi jutella, sitä voi kuunnella ja ajatukset vaihtuu ja hiljainen naksutus kertoo elämästä. sitten kerran naapuri oli lähtenyt ovien taakse yöaikaan kuuntelemaan kolmelta yöllä kaikuvaa kellon ääntä. hän oli odottanut tunnin ja mennyt toisen oven taakse, silloin hän löysi itselleen sen vihattavan kellon, jota voi syyttää viinan aiheuttamasta päänsärystä. siitä hän kertoili juttuja ja etsii edelleen, kenellä isännöitsijän kertomat kolme kaappikelloa ovat. valittelut ei tuottaneet tulosta: isännöitsijä oli kyllästynyt valitteluihin ja antoi varoituksen ja kehoitti muuttamaan sellaiseen asuntoon, joka miellyttää, koska hän ei voi kenenkään kelloja pysäyttää keskellä yötä tai päivää häiriökäyttäytymisenä tai liian kovan äänen aiheuttajana, koska kello ei huuda. naapuri selitti parhaansa ja kertoi, mikä kelloissa raivostuttaa häntä. selitykset valuivat hukkaan, koska ketään ei voi ulos ajaa asunnosta kellojen vuoksi ja kenellekkään ei niihin nojautuen voi antaa valitusta. niimpä päätin tehdä päiväsaikaan kiusaa: laitan kaikki kelloni päälle yhtä aikaa ja kuuntelen ja katson, sopeutuuko naapuri, vai lähteekö pois.
      kerran minä koin hengen yhteyttä kelloni kanssa ja tuntui, kuin se yrittäisi jutella. esinehän ei siihen kykene, mutta siihen voi tuntea hengen yhteyttä ja sen voi huomata hyväksi kuuntelijaksi sekä kiusan teossa verrattomaksi apulaiseksi.

    • erimieltäkin

      hyväksi ihmisen kuuntelijaksi oppii vain toista kuuntelemalla. tämän havaitsin oman äitini kohdalla, jota kuuntelen joka viikko ja joka päivä puhelimessa. näin on myös yhden ihmisen huoneistossa, kun on hiljaista, tulee puhuneeksi koiralle, joka nostaa päätään ja ihmettelee, mitähän tuokin tarkoitti ja mitä hänen nyt pitää tehdä. silloin tällöin minun luonani poissa ollessani on vieraillut naapuri, joka pitää itsestään selvänä, että vain hänellä on oikeus vetää minun käsin vedettävät kelloni. kun tulen kotiin ja en ole viikkoon vetänyt kellojani, rupean vetämään niitä. no, naapuri ennätti ensin ja melkein rikkoo minun kelloni, sillä hän tietää, että jos kellon vetää liian kireälle, kello ei soi. näin ollen hän vetää minun kelloni jatkuvasti liian kireälle. sanominen ja lappujen jättäminen ei auta. tämä naapuri pysyttelee minun selkäni takana piilossa ja yrittää ilkeillä selän takana, ettei jäisi kiinni. hänen kaverinsa ajoi vanhan varkaan meidän talostamme kauas kaupungin laitamille, jossa odotti toinen painon nostaja-varas, joka on käynyt kolme kertaa linnassa ja jota tämä vanhempi varas juoksee karkuun. no, minä olen onnellinen, ettei minun kaapistani häviä jatkuvasti kaikki, mutta jotain lähtee jatkuvasti ja olenkin tuuminut, että tämä mielikuvitus-varas pitäisi saada kiinni, jottei pääse jatkuvasti ilkeilemään toisille naapureille, joista eräs jo valitti. kun mielikuvitus on liian voimakas, se ei aiheuta muita ongelmia, kuin jos joku joutuu kuuntelemaan. kellokin soi kuuden lyöntejä ja minä ajattelin, että jos kello ei ala soida parissa vuorokaudessa, minä kutsun jonkun katsomaan kelloa ja sanomaan, onko tämä mielikuvitus-varas mahdollisesti vääntänyt jouset poikki. saa nyt nähdä.

    • seinäkellonkertomaa

      koska kerroin talomme asioista, miten naapuri suhtautui pieneen seinäkellooni, joka soi; minulle vastasi eräs, jonka mielestä olen täysi idiootti. nyt on vain niin, että asian uskon kuulleeni seinän takaa tai mistä hyvänsä makuuhuoneemme lattian tai patterin kautta. naisen ääni kertoi ja minä kuuntelin. eräänä iltana minulla oli soimassa kolme kaappikelloa. nukkumaan mennessä unohdin ne soimaan ja päälle yön ajaksi. koska olin väsynyt, en huomioinut muiden nukkumismukavuutta ja nukahdin. kolmelta yöllä naapurin mukaan ovikelloni soi, koska en avannut ovea ollessani nukkumassa, joku potkaisi ovea. toinen huusi postiluukusta "tule avaamaan ja sammuta kellot". kelloni seinällä alkoi soimaan ja koira säikähti huutelua ja alkoi raivoisan haukun, jota jatkui hetken. koska kukaan ei avannut, naapuri meni kotiinsa. aamulla naapuri soitti poliisille tai sitten taloyhtiömme huoltomiehille, jotka päivystävät öisin. nämä herrat naapurin kanssa kuuntelivat tuntilyönnit ja totesivat, että ääniä ei kuulu, ei kovaa meteliä, että eiköhän olisi teidänkin viisainta nukahtaa ja antaa muidenkin nukkua. aamupäivällä naapuri kävi isännöitsijän puheilla. hän valitti kellojen soittamisesta ja pyysi lopettamaan sen. turvaten jo kuunnelleisiin viranomaisiin isännöitsijä ilmoitti, että todistettavasti meteli ei kuulu käytävään eikä teidän asuntoonne. ei ainakaan kovaa. menkää ostamaan itsellenne seinäkello ja kuunnelkaa sitä. naapuri meni myöhemmin kellosepänliikkeeseen ja tilasi itsellensä seinäkellon ja nyt kello soittaa naapurin seinällä. hän ei ole enää valittanut ja minunkin kysyessäni, että saako kelloni soida yöaikaan, isännnöitsijän toimisto sanoi, että kello saa soida yöllä. niinpä olisin jättänyt kellon yön ajaksi päälle, mutta kun en kerta kaikkiaan kestä kuunnella soivaa kelloa koko yötä. joskus unohdan kellon päälle yöksi soimaan, mutta niin ei ole jatkuvasti. tälläkin hetkellä vietän siestaa soittamisesta ja pidän kelloni hetkisen kiinni. patterikelloni vain soittaa joka tunti aikaa.

    • mielipidemikälie

      kello se vaikeni ja oli sammunut. ensin katselin, vedin ja huomasin, että kellossa jousi ei pelannut muun koneiston kanssa yhteen, vaan joka kerta, kun kellon viisari meni täyden ympyrän, kellotaulun takana joku kellon osa pysäytti heilurin ja kello pysähtyi. vedin kellon uudelleen ja laitoin aikaan. jonkun aikaa annoin käydä ilman soittoa, mutta testatakseni, onko kello rikki, laitoin kellon soiton päälle. kello ensin vaikutti rikkonaiselta, mutta kokeillessani kellotaulun takaa vipusen luota, huomasin jousen tai jotain olevan aivan erikseen, vetämällä tätä jousta vipuseen päin sain kellon käymään normaalisti. nyt kello käy ja soittaa aikanaan, eikä lakkoile, jos on vedetty. ikävää sanoa, olen patterikellooni suuttunut sen kovan ja kimeän äänen vuoksi. kun kello kirkaisee joka tunti tasatunnein, minä olen hiljaa ja kuuntelen. olen jopa yrittänyt kuunnella naapurien mielipiteitä tästä kellosta ja saanutkin jotain viestiä. joka tuntinen kellon soitto kymmeneen asti takasi sen, että takasi sen, että pääputki soitti kellon äänen kaikuna naapurirappuun asti, mutta koska kello ei soi kuin kymmeneen asti, naapuri saa unen. aamulla herätys kello kuusi joka aamu vaatii naapurilta totuttelua ja hän jopa motkotti tästä toiselle naapurille. eihän asiasta pahemmin ääneen rapussa huudeltu, mutta kyllä ääni seinien takaa vessan ja ikkunan puoleisia pattereita sekä vesiputkea pitkin minullekin kaikui. kun kukaan ei ole sanonut ääneen, olen pitänyt kellon ajassa ja soimassa. nyt sattui sitten jossain yksi juttu. alakerran rapun luokse nurmikolle oli nukahtanut aamu-uninen humalainen mies ja nainen. he kehuivat, miten olivat saaneet pilsnerit eräältä naapurilta ja vielä ei ajettu ulos heti. illalla unohdin parvekkeen oven auki ja koira nukkui iloisesti parvekkeella. yöllä kello kolme kello alkoi soittaa tasatuntilyöntejä ja puoli neljä puolituntilyöntejä. kuudelta makuuhuoneen pöytäkello ja olohuoneen patterikaappikello yhtyivät säveleen. koira nukkui. humala oli suurimmalta osaltaan haihtunut ja autuas päänsärky alkoi ja sitä lisäsi joka puoles tunti soittava kellon soitto. isännöitsijä kuuli aamulla tapauksesta, miten he unisina nukkuivat kerrostalon nurmella ja naapurin akka kelloineen herätti kolmelta yöllä ja kävipä kurkkimassa ikkunassa, miten he yrittivät naapúrin ulos tulevan koiran hampaista päästä juoksemalla karkuun omalta pihalta. tämä koira ei ollut minun koirani. ulos tuleva naapuri pakotti humaltuneet siivoamaan nurmikolle jättämänsä pilsneripullot ja tupakan tumpit ja lähtemään naapuritaloon kotiinsa. isännöitsijän mielipide lie arvattu ja naapurin herra ja rouva puhuvat kovaan ääneen kaljapubissa, miten he kyllä ostavat suurimman kaappikellon, joka ilkeän akan pitää kurissa ja herran nuhteessa, ettei rupea nenälle kelloinensa hyppimään. no, nyt sitten on muutama päivä kulunut ja he kävivät kelloliikkeessä hakemassa seinälleen patterikaappikellon ja soittelevat nyt naapurin ilkeälle akalle kellolla päivän nuhdesaarnaa. kello vaan on hiljainen pieni kello, joka ei ole kenellekään koskaan pahaa tehnyt ja valvottaa naapurin pariskuntaa joka aamu kuudelta ja illalla kýmmeneen asti.

    • tvpäällä

      haloja, mitäs kuuluu? kyseli joku ulko-oven takana, kun keittelin kahvia. oli menossa ulos ja rappukäytävässä vastasi puhelimeen sen soidessa. minä sisällä yksinäisyyttäni huikkasin, että "mitäs tässä, hyvin männöö." ulkopuolinen siihen totesi, että sepä hyvä. samalla minuutilla seinäkaappikello löi viittä ja kirpputorilta ostamani aiv-pullo mietitytti, että josko siinä olisi vielä sen aiv-liuoksen sisältämiä suola- ja rikkihappoja. niinpä viikon kuluessa huuhtelin soodavedellä ja pesin pulloa ja pajukoria kolme eri kertaa. lopulta korista irtosi vessan viemäriin musta isokokoinen hyönteinen, luultavimmin kuivunut lude tai torakka. minä sitä kauhistuin, mutta kun tuo ei tehnyt tulojaan pois viemäristä eikä neljän viikon kuluessa ole purrut, uskoisin sen riittävän hyväksi syyksi unohtaa hyönteinen. se oli aivan kuin punkki, mutta musta. iso pyöreä alapää, pitkät jalat. jätin taas koiran yksin lähtiessäni pieneläinhautausmaalle. nostin rikkihappopullon parvekkeelle. tullessani nostin sen olohuoneeseen. tapasin naapurin ja hän jutteli mukavia. siinä kuuntelin rivien välistä ja huomasin unettomuutta. en kysellyt enempiä, eikä hän selittänyt unettomuuden syitä ja seurauksia. kun ilta oli tullut, annoin kellon jäädä päälle ja kello soi koko yön puoli ja tasatunnein säännöllisesti. alkuun tämä ei vaivannut ketään. sitten ihmettelin, että vaikka kuinka jätän kellon soimaan, se ei soikaan. seuraavan kerran ja sitä seuraavan kerran vetäessäni kelloa huomasin, että naapuri oli ottanut yhteyttä huoltomieheen ja sanonut kellon olevan huono ja etten minä saa unta, jos kello ei ole vedetty ja että olen uskonut huonon muistin takia kellon vetämisen hänen tehtäväkseen ja uskollisena naapurina hän auttaisi, jos voisi ja kun hän ei voi itse avata ovea, niin voisiko huoltomies mahdollisesti vetää kellon loppuun asti. no, huoltomies lupasi ja sana kulki. kello oli ja on edelleen vedettynä loppuun asti niin tiukasti, että jousi ei löysty yhtään ja kello ei enää soi, vaan on käytännössä rikki. tämän aiheutti naapuri kiltin tarpeeksi yksinkertaisen ihmisen kautta. hän ei omien sanojensa mukaan halua kuunnella kelloa ja uhkaa lopettaa kellojen soiton koko talossa, koska ei itse voi sietää minkäänlaista melua eikä soittoa edes päivällä. tämä hermoheikko käy näin ollen huoltomiehen avustamana milloin milläkin selityksellä toisten asunnoissa ihmisten poissa ollessa ja vetää kellojen jouset niin tiukalle, että kello joko menee jumiin eli melkein jousi poikki tai sitten lakkaa soimasta kokonaan. itse hän piiloutuu isännöitsijän ja huoltofirman henkilöiden taakse piiloon. tämäkin voisi olla totta. pahus vain minä itse vedin kelloa viimeksi ja silloin en huomannut, että vedin jousen kireälle, mutta en niin kireälle, että se ei soi enää ollenkaan. no, yllätys naapurille luvassa. kelloa en laita kiinni, eikä hän lakkaa vaivaamasta minua, vaan uhkarohkeasti kulkee puukon kanssa ja tutkii kelloja ja yrittää uhittelemalla ja puhumalla uhitellen saada edes jonkun pelkäämään itseään niin, ettei kukaan uskaltaisi soittaa kelloja eikä pitää tv päällä kovalla. kuulinpa jutun, että kun minä jätin kelloni päälle, muut ottivat mallia ja jättivät kuka mitäkin päälle yön ajaksi. aamuyöllä kahden ja kolmen välillä neljään asti rappukäytävässä oli joku ravannut portaita edes takaisin ja kuunnellut ääniä. tämä henkilö on taas uusi luku rapussamme. edellinen osasi ostaa uuden kaappikellon ja ruveta kuuntelemaan sitä, eikä jäkättänyt enää naapurien pahuudesta. nyt mainostan taas kaappi- ja seinäkelloja lattiakaappikelloista puhumattakaan. olihan lähellä kerrostaloamme omakotitaloja vierekkäin. toinen osti lattiakaappikellon, välissä oli kymmenen metriä ja aita ja taas kymmenen metriä. kaupungilta tuli kirje. naapuri oli valittanut lattiakellon äänen kovuudesta, joka kuuluu makuuhuoneeseen ja toinen talollinen on häiriintynyt. niinpä naapuri sanoi toiselle, että aitaa voidaan korottaa, mutta tontti ja talo on oma. ei voi mitään. niinpä toinenkin naapuri osti käsin vedettävän lattiakaappikellon ja nyt molemmat kuuntelevat omia kellojaan.

    • Moikkeliskoikkelistat

      Hyvää päivää kaikille lukijoille. Tänään päätin hämmästyttää naapureita ja laitoin peräti kuusi kaappi ja pöytäkello päälle käymään ja soimaan. Sen verran työliintynyt olen minäkin jatkuviin puheisiin, joita liesituulettimen kanavan läpi ja kiviseinän läpi kaikuu vesiputkia pitkin. Odottelin isompaa kannan ottoa soittamiseen, mutta empähän ole kuullut mitään sen jälkeen, kun hakuun naapurin juorukellon liesituulettimen kautta. Silloin talon äänet vaikenivat ja jatkuva puheen soina päässäni lakkasi. Nyt on hiljaiseloa ollut koko viikonlopun ajan ja juorukellon miehinen vaitonainen. Siksi otin kantaa kellojen avulla tähän hiljaiselon ja elämään. Laitoin junghansin, kolme rythm-kelloa ja horse-kellon sekä vanhan hermle käymään. Olen tyytyväinen ja talo on hiljaa. Saa nähdä, miten kauan. Koska alhaalta kuului ääni, joka sanoi, että " nyt suunnitelmat tulivat julki, pitääköhän keikat perua", tai jotain, mikä päässäni kuulosti tältä, Huomatkaa, lähti minun päästäni, enkä tiedä totuutta. Nyt suunnitelman onnistuu, jos ei, kuuntelutan koko yön. Katson sitten uudelleen. Hyvää päivän jatkoa.

    • tervetullutäänilaji

      Hello ihmiset. Minä kävelin ulkona ja naapurin ikkuna oli avoinna. Kello löi juuri ilta kuutta ja yksi tähti näkyi taivaalla. Päästyäni kotiin kello oli yhdeksän. Olin lenkillä ja kotona koira söi ja rupesi levolle. Minäkin avasin sänkyni ja rupesin neulomaan. Siinä neuloessani kuuntelin omia ajatuksiani, enkä huomioinut yhtään seinäkaappikelloani, joka löi tasatuntilyöntejä. Kun viimein katsoin kelloa lopettaessani neulomisen, kello oli yksitoista melkein. Ääni kantautui minunkin korviini, nyt naapurista seinän takaa. Siellä seinäkaappikello löi ja antoi minun ymmärtää, että tänä yönä kuuntelen kelloa, ellen ole tarpeeksi väsynyt. Vaivuin ajatuksiini ruvetessani levolle ja heräsin hiljaisuuteen kolmelta yöllä, jolloin naapurin kellokin soi. Myös minun kelloni soi seinän takana. Aamulla herätyskello herätti minut kuuden aikoihin ja kellot soi minun asunnossani ja seinän takana. Ei vaikuta minun uneeni, huomasin. Kerran alakerrasta kaikui vanhanaikaisen kaappikellon ääni. Kellojen soiton oppii tunnistamaan äänen sävystä. Jokin kello soi kimeästi, toinen bassoäänellä ja niin edelleen. Silloin tietää, missä kerroksessa kello soi, mutta ei voi tietää asuntoa. Jokaisella on jokin soittava kello, jonka ääni kantaa seinän taakse, jokin hiljaa, jokin kovempaa. Olen iloinen voidessani toivottaa naapuriin kellon tervetulleeksi, pientä vaihtelua.

    • Otamakupala

      Ikkuna avoinna kuuntelin linnun laulua ja tein täytekakkua. Kelloni seinällä muistutti remontti vai muuto-ohjelman alkamisesta. Nyt kun omistan alkamisestantiikkikellon, sen ulkoinen huoltaminen, kuten sisäinenkin on tärkeätä. Kello toki pysyy huollettuna ajassa, mutta sen ulkonäkö on eri alkamisestantiikkikellon sisäinenkin. Ääni muistuttaa menneiden alkamisestantiikkikellonsiaikojen loistoa, jonka nämä kellot näkivät ennen vanhaan. Kakun valmistuttua kello löi viisi ja naapurin ovi kävi, kun Herra tuli töistä haettua vaimonsa töistä. Makuuhuoneessa käkikello kukkui puoli tunti lyöntejä. Lattiakaappikello, jonka ostin, on paikalleen laittoa vaille valmis. Nyt se käy nojaten seinää vasten. Se pitää kiinnittää seinään. Naapuri hyväksyy kelloni, kunhan en soita kaikkia yhtä alkamisestantiikkikellonsiaikojenikaa. Olen korjauttaa utelias kelloni ja ne ovat alkamisestantiikkikellonsiaikojenikaantiikki esineitä, joten helposti en niistä luovu. Kellon soitto on vanhanaikaisen maatalon kellon soittoa. Kakku maistuu kahvin kera kellon soitto en säestyksellä.

      • Otamakupala

        Minä olen antiikki kellon omistaja. Ostin kelloni antiikkiliikkeeseen ja korjatun kello sepällä. Nyt naapurini saavat kuunnella 1890-luvun kellon soittoa läpi vuorokauden käkikellon soittaessa keittiössä.


    • jatkuvastiaikaa

      Nyt se tapahtui. Naapuriin kuului tehtaan pilli sen soittaessa kello kahdentoista äänimerkkiä ja samaan aikaan alakerran naapurin käkikello ja samoihin aikoihin peräkkäin naapurin kaappikello löivät aikamerkin eli tasatuntilyönnit. Minun pieni kaappikelloni soitti tehtaan pillin jälkeen hiljaisen tasatuntilyönnin. Tästä suuttuneena naapuri, joka on yötyöläinen, kävi soittamassa alakerran ovikelloa ja pyytämässä kellon hiljentämistä. Alakerran eljä ei tykännyt yhtään yläkerran naapurin pyynnöstä, vaan järjesti riidan, joka kuului asuntooni asti heidän sätellessä toisiaan sanoin ja ilmoittaessa mielipiteitään. Huomioon on otettava sekin, että yötyöläisen omalla seinällä soittaa koko päivän pattereilla toimiva kaappikello ja se onkin sitten kovaääninen. Sen soitto kajastaa naapurirappuun seinän taakse. Päävesiputkia pitkinköhän ääni kaikunee, tiedä häntä. Näin uskoo päätyasunnon eläjä. Kun yhdellä seinällä on keittiön putket, toisella seinällä vessan suihkuputket ja kolmannella seinällä patterin putket ja lattiassa kulkenee päävesiputki, joka tuo vettä koko kerrokseen jakautuen joka asuntoon, niin ääni ei voi olla kuulumatta, jos vain ääni kaikuu näitä putkia pitkin. Siinä sitten kuuntelen, kuka varasti keneltäkin, kuka kävi kenenkin luona ja kenen äänet kaikuu eniten ja kenet pitäisi päästää Päiviltä jo senkin vuoksi, kun omistaa niin paljon ja kun vuokratalossa eletään. Kun muut on köyhiä, miten yksi voisi olla rikas ja milloin viimeksi sille tuli kirje, jonka se haki postista. Lienee kultasormus. Kun olisi etukäteen tiennyt. Pitänee kutsua entinen suhmuran santra ja tämän mies sekä heissulivein pojat. Kyllä ne yhden akan lannistaa. Kyllä me juttua kierrätetään. Eiköhän lähde soittelemasta ja rikastumasta kaikkien köyhien harmiksi. Näinkin kun juttelee, toinen pelästyy ja paras juorukello tuntee olevansa turvassa. Vaan sen minä sanon, että vähintään kolme kaappi ja pöytäkelloa soittaa joka tunti kymmeneen asti ja aloittaa aamulla kello kuusi soittamisen. Eiköhän jatkuva yöllinen toisten asioiden pohtiminen ja juoruilu kapakkaa myöten loppune tykkänään siihen, kun yrittävät löytää unirytmin kellojen soittaessa jatkuvasti aikaa.

    • könninkelloni

      niinpä niin, naapurini kertoi pitävänsä ding dongista ja tilasi kellosepänliikkeestä samanlaisen patterikellon kuin minulla, sillä erotuksella, että hän pitää kelloaan päällä läpi yön. ihana naapuri, joka ei pelästynyt juorukelloja eikä vapissut rapun isäntämiesten edessä. minun unirytmini ei mennyt sekaisin, vaikka patterikello soi läpi yön westminster abbeyn sävelmää. en kuullut mitään, eikä kukaan ole valittanut. meidän rappuun tuli uusi naapuri. alkuun en reagoinut mitenkään kellon soittoääneen. hän itse paljasti, että alemmassa kerroksessa soittaa lattiakello. hän on saanut kellon äidiltään mummonsa perintönä ja kello on hieman eri ääninen, kuin nykyajan patterikellot. siksi sitä ei tarvitse edes miettiä, miten kellon kestäisi vai ei kestäisi. olin ollut kotona pari tuntia, kun poliisilta tuli soitto. sinne oli mennyt käymään minun kaukainen sukulaiseni, joka ei tiennyt osoitettani. poliisi nimen perusteella löysi ja ohjasi vanhuksen vierailulle. sain lahjaksi kalliin kaulahuivin, silkkisen. hän entisen maalaistalon emäntänä kertoi kauniita juttuja lehmistä, lampaista, sioista ja hevosista, puhumattakaan kanoista ja kukoista. jos olisin halunnut, olisin saanut oman asunnon maaseudulta ja siihen olisi kuulunut hevosten, lampaiden, lehmien ja kanojen sekä sikojen hoitoa. palkaksi olisin saanut joka kuukausi normaalin maataloustyöntekijän palkan. tässä maatalossa soittaa oikea könnin kello. on vanha ja hyvin arvostettu. minä olen aina haaveillut maatalon emännän paikasta, mutta en ole rikastunut enkä rakastunut. näin ollen jään näillä näkymin kerrostaloasuntooni, joka on minun kotini, sillä miten minä kuusikymppisenä enää oppisin lehmien ja hevosten hoitoa, jota maaseudulla asuessani mummoni eikä äitini opettanut. lisäksi englannista tuli kirje, jossa kerrottiin, että tilaamani pöytäkello on valmis kuljetettavaksi suomeen ja kellosepänliike siellä laittaa kellon kirjattuna pakettina suomeen. maksanutkin olen netissä. tänään minäkin uskalsin ajatella, että jos ensi yönä saan unen, laitan kaappikelloni soimaan läpi yön. kun kerran naapurikin, miksikäs en minäkin.

    • Järkikäteenk

      Taas minä laitoin yöksi kaappikello soimaan. Kello soitti koko yön enkä minä herännyt kertaakaan, vaikka asun yksiössä kerrostalossa. Koirakin nukkui. Kello soittaa jatkuvasti ympäri vuorokauden tulevaisuudessa. Katsotaan mitä naapurit tykkää soitosta. En ole kuullut moitteita.

    • Miunniikello

      Hyvvee huomenta. Tulin Kahtommaan teiän seinäkelloo, on kuulema uus. Miekkii kävin männä viikola kaupunnissa kahtelemassa ommoo kelloo. Tulihhii ostettuu oma. Ostin kuuvven saan kaappikellon. On ulukolaineh, em mie muista nimmee. Meilä ukko tykkevvää kunnella van pojat ei. Mie Tuas kuntelen ainennii vielä. Tiijjä häntä millon kyllästyn.
      No sie liityit sitteh meikäläissii, jotta oikkeissiin immeissiih. Ja suat miunnii siunauksen.

    • Avoinkeskustelualulle

      Hellou! Kello jonka ostin ssyyskuussa, soittaa seinällä. On 85 cm korkea kaappikello. Ääni on hiljentynyt, mitä lähemmäs joulua tullaan tai sitten en enää kuule kellon soittoa. Kyllähän hiljaisemmin ääni voi olla kantava. Naapuri nääs huutelee asunnossaan, että kuuluu kuin hiiren Pieraisu hiljainen kellon ääni joka puoles tunti. Nyt täällä pohjois-karjalassa syynätään taas toisia kellon omistajia siihen malliin, että olen siitä iloinen ja avoimesta keskustelusta, minkä syynäys mukanaan tuo.

    • Anonyymi

      Kuuluuko oikeasti seinäkello (jonka lyönti vaimennettu) kiviseinän läpi? Siis se tik tok?

      T. Uusi kellonomistaja

    • Anonyymi

      Epäilen, ettei asukkaalla mene hyvin elämässään seinä/kaappikello ainoana kaverina. Ainakaan kerrostalossa. Sehän on yksi tapa yrittää saada kontaktia kellon kilkatuksella naapuriin. Viestiketjun viestimäärästä päätellen kellon kilkatus on kuulunut vaan omiin korviin. Ei löydy ystävää täältä, kilkatus ei kuulu täällä.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      325
      7788
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2186
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      177
      1876
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      16
      1432
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1297
    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1271
    7. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      170
      1241
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      60
      1220
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1091
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      1039
    Aihe