Lapsiperhe maailmanympäri Swan 57 veneellä

Tarmo

Vähän erilanen purjehdusprojekti www.sailforgood.org

157

2048

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vanha Ohlson

      Vaativa hanke monella tapaa ! Hienoa myös että reissuun voi lähteä perheen kanssa "koulupurjehdukselle". Onnea valmisteluihin ja varsinaiseen matkaan !

    • 407

      On siinä projektia kerrakseen! Upea homma!

    • Albinisti

      Onnea matkaan! Projektikuvausta lukiessa tulee mieleen että olisi voinut panostaa a) tienaamiseen b) Eurojackpotiin moisen reissun toteuttamista varten. Mutta ei ole minulta pois että joku pystyy noin hienon projektin toteuttamaan!

    • niinsitäpitää!

      Onnea matkaan minunkin puolestani. Reissu lasten kanssa on moniverroin vaativampi kuin tyypillinen parimiehistö. Paljon enemmän joutuu ottamaan huomioon ja huolehtimaan. Vene ainakin on yksi parhaista. Toivottavasti talous on kunnossa, olisi ainakin yksi huoli vähemmän. Hattua nostan, itse en ole saanut aikaiseksi.

    • arveluttaa hiukan

      Ainakin on julkisuushakuinen projekti ja yksityiskohtainen reittisuunnittelu jo pari vuotta ennen starttia! Ehkä julkisuudella on tarkoitus hankkia rahoitusta?
      Lapset ovat nyt 1,3 ja 6 v. Heidän kannaltaan ajatellen reitti ei vaikuta erityisen lapsiystävälliseltä. Lapsillehan on tärkeä saada olla mahdollisimman paljon ikäistensä kavereiden seurassa. Jos suunnitelma toteutuu, kotiin palatessa lapset olisivat 9-14 v ikäisiä - koululaisia!
      Kiinnostava seurata kuinka projekti toteutuu. Jotenkin tuntuu, että kyseessä on aikuisten unelmien toteutus joka ei välttämättä olisi lasten kehityksen kannalta kaikkein sopivimmassa elämän vaiheessa.

      • Lyhytkiertoinen

        Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta? Itse en usko, että noista lapsista tulee mitään perässähiihtäjiä tai syrjäytyneitä nuoria.

        Toivon, että suunnitelmia ei mikään keskinkertaisten kommentointi häiritsisi. Varokaa kukkahattuisia tätejä!


      • realisti, ei k-hattu
        Lyhytkiertoinen kirjoitti:

        Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta? Itse en usko, että noista lapsista tulee mitään perässähiihtäjiä tai syrjäytyneitä nuoria.

        Toivon, että suunnitelmia ei mikään keskinkertaisten kommentointi häiritsisi. Varokaa kukkahattuisia tätejä!

        Tieteellistä pohjaa minulla ei ole siitä asiasta. Kokemusta kyllä on omien lasteni kasvattamisesta ja lasten kanssa seilaamisesta (myös kolmen sukupolven kanssa purjehtimisesta). Oman pallonkiertoni tein vasta "vaarina" ilman omaa lapsimiehistöä - lapseni olivat jo perheellisiä aikuisia. Pallonkierrolla tapasin muutamia lapsiperheitä. Siksi tuli omia havaintoja lapsiperheiden kaukopurjehduksista.

        Lapset kyllä sopeutuvat lähes kaikkeen, mutta koulunkäynti pitkän purjehduksen aikana ei ollut ongelmatonta. Joillakin perheillä oli jatkuvia ongelmia pikkulastensa meritaudista.

        Ruotsalaisperhe lopetti retkensä Whangareihin, jossa vene meni myyntiin ja perhe palasi kotiin. Varhaisessa teini-iässä olleet tyttäret eivät enää viihtyneet ja kaipasivat ruotsinkielisiä kavereitaan. Siihen asti koulunkäynti oli sujunut siten, että lasten äiti (ammatiltaan koulun opettaja) huolehti opetuksesta ja läksytehtävistä. Koulukokeet onnistuivat sähköpostiyhteyksillä luokan opettajiin. Siten tyttäret pysyivät omien koululuokkiensa opiskelutahdissa.
        Belgialaisperhe muutti suunnitelmiaan reissun aikana siten, että vene jätettiin lasten koulunkäynnin takia kuukausiksi eri satamiin. Joitakin lasten terveyteen liittyneitä ongelmiakin oli. Välillä perheen pää seilasi yksin ja jäi uuteen satamaan odottelemaan vaimoaan ja lapsiaan. Tämän muutoksen takia alkuperäinen aikataulu piteni yli kahdella vuodella. Myös alkuperäiseen reittisuunnitelmaan oli tullut muutoksia.

        Varmasti lapsiperheen monivuotisessa kaukopurjehduksessa on paljon positiivisiakin puolia, kuten lasten kielitaidon kehittyminen, sopeutuminen, ennakkoluulottomuus jne.

        En usko, että pallon kiertoa suunnittelevat purjehtijat pitävät reissun jo tehneiden kommentteja "häiritsevinä" tai pitävät kokeneita purjehtijoita "kukkahattutäteinä".


      • Errkiiesimerkii
        Lyhytkiertoinen kirjoitti:

        Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta? Itse en usko, että noista lapsista tulee mitään perässähiihtäjiä tai syrjäytyneitä nuoria.

        Toivon, että suunnitelmia ei mikään keskinkertaisten kommentointi häiritsisi. Varokaa kukkahattuisia tätejä!

        "Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta?"

        Lasten ja nuorten kasvamisessa sosiaaliset piirit ja palaute, kuuluminen joukkoon ja kasvaminen oman ikäluokan kulttuuriin, ovat tärkeitä mm. itsetunnon kehittymisen kannalta.

        Vaikka kuinka oppisi kieliä ja pystyisi tiedollisesti omaksumaan koulun vaatimat asiat, niin sosiaalinen palaute ja ryhmäytyminen jää väistämättä väliin.


      • Bossu

        Niin, varmaan lapset voivat elää onnellisen lapsuuden monella tavalla. 10-vuotiaat viettävät koulussa 8 tuntia joka arkipäivä. Mitenköhän saadaan aika järjestymään kolmelle lapselle, kolmella eri luokalla. Sosiaalisesti lapset ovat sopeutuvaisia, tuon yksivuotiaan on varmaan helpoin sopeutua. Tietysti tuollainen reissu pitää osata lopettaa, jos lapsille tulee ongelmia koulussa tai muuten. Voi tietysti kaikki mennä kuten Strömsössä.


      • fågeli

        Ehkäpä asia löytää itsestään oman väylänsä. Kaikki sujuu varmasti hyvin ja tuskin tätä nyt väkisin viedään loppuun, jos matkustaminen käy liian raskaaksi. Annetaan toisten yrittää!


      • Palstat sekaisin?
        Errkiiesimerkii kirjoitti:

        "Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta?"

        Lasten ja nuorten kasvamisessa sosiaaliset piirit ja palaute, kuuluminen joukkoon ja kasvaminen oman ikäluokan kulttuuriin, ovat tärkeitä mm. itsetunnon kehittymisen kannalta.

        Vaikka kuinka oppisi kieliä ja pystyisi tiedollisesti omaksumaan koulun vaatimat asiat, niin sosiaalinen palaute ja ryhmäytyminen jää väistämättä väliin.

        Onkohan tämä suomi24 jotenkin sotkenut nämä palstat. Luulin tulevani purjehduspalstalle, mutta tämä näyttää olevan joku lasten kasvatuspalsta.


      • Simo Perho

        Olin oman kolmen nuorempien lasteni kanssa samassa veneessä kaksi vuotta. He olivat iältään parinkympin molemmin puolin. En vaihtaisi tuota aikaa mihinkään. Emme onnistuneet pallonkierrossa - suunnitelma muuttui rahojen loppuessa - mutta parasta aikaa perheelle on olla yhdessä, olivatpa lapset minkä ikäisiä tahansa. Toivon siunausta rohkealle yritykselle. Yrittänyttä ei laiteta!


      • takastaagi
        Errkiiesimerkii kirjoitti:

        "Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta?"

        Lasten ja nuorten kasvamisessa sosiaaliset piirit ja palaute, kuuluminen joukkoon ja kasvaminen oman ikäluokan kulttuuriin, ovat tärkeitä mm. itsetunnon kehittymisen kannalta.

        Vaikka kuinka oppisi kieliä ja pystyisi tiedollisesti omaksumaan koulun vaatimat asiat, niin sosiaalinen palaute ja ryhmäytyminen jää väistämättä väliin.

        Ehkä olette Opetusviraston porukkaa. Kukaan, siis ei kukaan saa osoittaa DDR lähtöistä kouluamme parempaa oppimista uusilla menetelmillä. Se murentaisi kunnallisvirkamiehen valtaa!

        Nyt sossu tarkkana!


    • ErtoE

      Teen koemielessä lastensuojeluilmoituksen, kunhan lähtönne lähenee. Ei ole lasten ehdoilla tämä projekti vaan aikuisten itsekästä puuhastelua. Lapset tarvitsee turvallista ja säännölistä ympäristöä. Pysyviä kaverisuhteita ja koulua. Ei lapset nyt täydellisesti sekoa mutta vauriot on pysyviä. Menisitte purjehduksellenne kun olette kasvattaneet lapsenne aikuisiksi.

      • Toivon todella ettet ole tosissasi.

        Sovitaanko muutenkin ettei tehdä tästä mitään pirun Vauva-lehden foorumia. Keskityttäisiin mieluummin purjehduksesta kuin lasten kasvastuksesta keskusteluun. Se kun on aika moneen kertaan nähty mitä siitä seuraa kun niissä asioissa aletaan neuvomaan.


      • Millaisin kriteerein

        Mielenkiintoista. Millaisista tapauksista yleensä teet lastensuojeluilmoituksia? Selvää lienee, että teet ilmoituksia erityisesti niistä tiedossasi olevista tapauksista, jotka ovat erityisen pahoja. Tämä tapaus siis kuuluu niihin, niinkö?


      • Kielioppia

        Lapset tarvitsevat myös koulua, jossa oppii käyttämään välimerkkejä ;-)


      • Napsuu
        Kielioppia kirjoitti:

        Lapset tarvitsevat myös koulua, jossa oppii käyttämään välimerkkejä ;-)

        Nimenomaan. Kannattaa kantaa huolta puolustukyvyttömistä lapsista. Jos sitten sosiaaliviranomaiset toteavat ettei syytä lastensuojelulle ole, on ainakin tehty kaikki lasten hyväksi. Ketä haittaa, jos pitää ääntä puolustuskyvyttömien puolesta?


      • Lyhytkiertoinen
        Napsuu kirjoitti:

        Nimenomaan. Kannattaa kantaa huolta puolustukyvyttömistä lapsista. Jos sitten sosiaaliviranomaiset toteavat ettei syytä lastensuojelulle ole, on ainakin tehty kaikki lasten hyväksi. Ketä haittaa, jos pitää ääntä puolustuskyvyttömien puolesta?

        Antakaa mun kaikki kestää!!


      • syöt omaa soppaasi
        Lyhytkiertoinen kirjoitti:

        Antakaa mun kaikki kestää!!

        Huomaatko Lyhytkiertoinen, että itse provosoit tämän nimittelemällä asiallista kommentoijaa kukkahattutädiksi!
        Useimmilla lukijoista lienee perhepurjehduskokemusta omien pikkulastensa kanssa. Siksi kai on reagoitu, voimakkaastikin.


      • pls malttia
        bollox kirjoitti:

        Toivon todella ettet ole tosissasi.

        Sovitaanko muutenkin ettei tehdä tästä mitään pirun Vauva-lehden foorumia. Keskityttäisiin mieluummin purjehduksesta kuin lasten kasvastuksesta keskusteluun. Se kun on aika moneen kertaan nähty mitä siitä seuraa kun niissä asioissa aletaan neuvomaan.

        Toisaalta, koko juttu alkaa sanalla "lapsiperhe". Se se pointti on, eli asia, mikä tekee reissun "vähän erilaiseksi".Kun siis on kysymys lapsiperheen purjehduksesta, puhutaan sitten siitä. Toki mielellään asiallisesti, kuten mistä asiasta tahansa.
        Tuon 6 vuoden olennaisimpia haasteita on lasten kasvatus ja perhe-elämä. Se on joskus maissakin tai lyhyemmällä purjehduslomalla haasteellista. Itsekin olen perheellinen, purjehdushalujakin olisi, vaikka pidemmällekin. Talous on tiukkaa, vaikka töissä on. Kyllä tässä asiassa on niin mielenkiintoisia seikkoja ja haasteita, että toivon moderoijalta pitkää pinnaa ja avaraa katsetta. Henkilöönmenevät kommentit, tai jonkun myynti-ulmoituksen haukkuminen ja muu törkypuhe sitten surutta pois.


      • pls malttia kirjoitti:

        Toisaalta, koko juttu alkaa sanalla "lapsiperhe". Se se pointti on, eli asia, mikä tekee reissun "vähän erilaiseksi".Kun siis on kysymys lapsiperheen purjehduksesta, puhutaan sitten siitä. Toki mielellään asiallisesti, kuten mistä asiasta tahansa.
        Tuon 6 vuoden olennaisimpia haasteita on lasten kasvatus ja perhe-elämä. Se on joskus maissakin tai lyhyemmällä purjehduslomalla haasteellista. Itsekin olen perheellinen, purjehdushalujakin olisi, vaikka pidemmällekin. Talous on tiukkaa, vaikka töissä on. Kyllä tässä asiassa on niin mielenkiintoisia seikkoja ja haasteita, että toivon moderoijalta pitkää pinnaa ja avaraa katsetta. Henkilöönmenevät kommentit, tai jonkun myynti-ulmoituksen haukkuminen ja muu törkypuhe sitten surutta pois.

        Pienen lapsen isänä asia on minullekin enemmän kuin läheinen. Kun perhe-elämän yhdistäminen purjehdukseen ei aina ole lähellekään kitkatonta pienilläkään reissuilla, niin voi vain kuvitella mitä kaikkea kuuden vuoden rupeama teettää.

        En siis ole alkuunkaan hirttämässä tätä keskustelua, mutta siinä vaiheessa mennään rajan väärälle puolelle kun aletaan uhkailemaan lastensuojeluilmoituksilla. Kyllä kai tällaisestakin aiheesta voi keskustella ilman kaunaa, kateutta ja uhkailua?


      • superlasumies

        No hienoa, eiväthän ne lastensuojeluviranomaiset olekaan vielä yhtään ylikuormitettuja. Eiköhän resursseja riitä lähettää pari virkamiestä Välimerelle vierailemaan tässä swanissa tutkimassa, kuinka kaltoin siellä lapsia kohdellaan. Suorastaan prioriteetti verrattuna niihin tapauksiin, joissa vakavasti päihdeongelmaisten vanhempien nälkiintyneistä ja jatkuvasti pahoinpidellyistä lapsista tehtaillaan kymmeniä ilmoituksia - ne joutavat kyllä odottaa, asuvathan ne lapset sentään turvallisessa kerrostalolähiössä ja käyvät kunnon suomalaista peruskoulua. Vaikka nyt vähän oireilisivatkin.


      • Wes
        syöt omaa soppaasi kirjoitti:

        Huomaatko Lyhytkiertoinen, että itse provosoit tämän nimittelemällä asiallista kommentoijaa kukkahattutädiksi!
        Useimmilla lukijoista lienee perhepurjehduskokemusta omien pikkulastensa kanssa. Siksi kai on reagoitu, voimakkaastikin.

        Tässä taannoin taisi olla Hollanti, kun esti lastensuojelun keinoin perhettä päästämästä 14-vuotiasta maailmanympäri yksin purjehtimaan. Hienoa, että joku puuttui. Tässä samantyyppinen asia, jossa aikuisten vastuullisten ihmisten on kerrottava vanhemmille, mikä on parasta heidän lapsilleen.


      • lauranretki
        Wes kirjoitti:

        Tässä taannoin taisi olla Hollanti, kun esti lastensuojelun keinoin perhettä päästämästä 14-vuotiasta maailmanympäri yksin purjehtimaan. Hienoa, että joku puuttui. Tässä samantyyppinen asia, jossa aikuisten vastuullisten ihmisten on kerrottava vanhemmille, mikä on parasta heidän lapsilleen.

        Ihan pikkasen eri tilanne, 14-vuotias lähdössä YKSIN pallonympäripurjehdukselle, tai koko perhe yhdessä. olennaista ei purjehdus ja vene-elämä sinänsä, vaan voiko lapsen jättää yksin, kuinka pitkäksi aikaa ja minkä ikäisenä. Eikä hollantilaisteininkään tapauksessa kukaan kertonut vanhemmille, mikä on parasta lapselle, vaan ainoastaan rajoitettiin mahdollisuutta päästää lapsi yksin maailman merille. Eihän lasta saa kerrostalokämppäänkään hylätä yksikseen pitkäksi aikaa. Sama tyttö toteutti reissunsa vähän myöhemmin, menestyksekkäästi.


      • Simo Perho

        Uskon lasten olevan paremmassa turvassa rakastavien vanhempiensa suojissa ja jatkuvan silmänpidon alla kotonaan - siis purjeveneessä - kuin maissa, missä he ovat alttiina liikenteelle, saastuneelle ilmalle ja ihmisille, joita kuhisee heidän ympärillään. Muuten, tunnetko Laura Dekker-nimisen yksinpurjehyijan, jota myö hänen ikänsö vuoksi koitettiin kovasti holhota?


    • jyrkästierimieltä

      No onpahan tyrmääviä kannanottoja koskien lasten kanssa tehtäviä pitkiä matkapurjehduksia! Ihmetyttää jyrkän negatiivinen suhtautuminen, varsinkin kun hiukan epäilen, moniko näistä tyrmääjistä on itse tehnyt vastaavan reissun lasten kanssa. Tai edes päässyt läheltä seuraamaan. Epäilemättä lasten kanssa matkaamiseen liittyy omat haasteensa, mutta että oikein lastensuojeluilmoituksista aletaan puhua, tai väitetään pallonympäripurjehduksen aiheuttavan vaurioita lapselle! Itse edustan toista äärilaitaa, mielestäni lapselle ei juuri parempaa kasvuympäristöä voi kuvitellakaan, ja totisesti toivoisin voivani itsekin viedä lapseni pallonympäripurjehdukselle, juurikin siitä syystä, että siten saisivat parhaat mahdolliset eväät elämälleen.

      Omilla purjehduksillani tapaamani matkapurjehtijalapset vaikuttivat kaikki erinomaisen tasapainoisilta, fiksuilta ja hyvinvoivilta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Huomiota herättävän hyvin käyttäytyviä, ystävällisiä, avoimia ja kohteliaita verrattuna keskivertokoululaisiin. Siis todella hämmästyttävän selkeä ero venelasten eduksi. Veneissä pidettiin luonnollisesti kotikoulua, kukin oman kotimaansa etäkoulusysteemien mukaisesti. Esim. USA:ssa ja Australiassa kotikoulutus on muutenkin yleisempää, ja siihen on olemassa hyvät ohjelmat. Toki se vaatii vanhemmilta panostusta ja viitseliäisyyttä, mutta ei se kenenkään mielestä mikään erityisen paha nakki ole ollut. Kotimaihinsa palanneilta ja siellä perinteisempää koulunkäyntiä jatkaneilta olen kuullut, etteivät ole olleet ainakaan yhtään jäljessä opinnoissa, päin vastoin, saaneet erinomaisia arvosanoja. Toki varmasti poikkeuksiakin löytyy, mutta eihän se perinteinenkään koulunkäynti aina kaikilta ongelmitta suju. Valitettavasti en tunne suomalaisia lapsiperheitä, jotka olisivat tehneet pitkiä useamman vuoden purjehduksia, mutta tunnen norjalaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia, kanadalaisia, jenkkejä, australialaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia, ja heillä homma on sujunut hyvin, joten kyllä kai se suomalaisiltakin voi onnistua.

      Joku heitti aiemmin, että "Lapsillehan on tärkeä saada olla mahdollisimman paljon ikäistensä kavereiden seurassa." Hmm. Vielä sitäkin tärkeämpää lapsille olisi saada olla mahdollisimman paljon omien vanhempiensa kanssa, varsinkin mitä nuoremmista lapsista on kyse. Moni tälläkin palstalla varmaan älähtää kiukkuisesti tähän, mutta "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Meidän yhteiskunnassamme perheet eivät vietä tarpeeksi aikaa yhdessä, mutta matkapurjehduksella viettävät. Luovuttakoot lastensa kasvatuksen, koulutuksen ja kaiken kehityksen koulujen ja muiden instituutioiden harteille ne, jotka katsovat sen lapsen parhaaksi, mutta itse olisin taipuvainen uskomaan, että perheelleen omistautuneet vanhemmat pystyvät kyllä takaamaan varsin kelvollisen lopputuloksen. Ja niistä omanikäisistä kavereista: kyllä niitä matkapurjehduksilla löytyy! Lapsiperheillä on tapana lyöttäytyä toistensa seuraan, suunnitella reittejä hiukan sen mukaan, että seuraavillakin ankkuripaikoilla on muita lapsiperheitä, ja lapset leikkivät ja touhuavat paljon yhdessä, kuten lapset yleensäkin.

      Lomapurjehduksia lasten kanssa ei oikein voi verrata pallonympäripurjehdukseen, kyse on niin erilaisesta tilanteesta. Lomillahan aikuisillakin usein mm. parisuhteen ongelmat kärjistyvät, mutta kunnollista aikaa niiden ratkomiseen ei oikein löydy. Arjen kiireessä ne voikin vain lakaista maton alle ja jättää huomiotta. Pitkällä matkapurjehduksella perhe hitsautuu yhteen ihan eri tavalla. Ja sellaista yhteenkuuluvuutta ja luonnollista yhteyttä perheenjäsenten välillä harvoin näkee muualla. Mutta ymmärrän hyvin, että Suomessa suhtaudutaan epäluuloisesti lapsiperheiden pitkiin purjehdusmatkoihin. Täällähän on totuttu sysäämään lapset pienestä pitäen jonkun instituution hoiviin, joten mitä ihmettä siitä tulisi, jos vanhemmat yhtäkkiä ottaisivatkin itse vastuun omasta jälkikasvustaan. Eihän se käy päinsä. Lastensuojeluviranomaiset hoi.

    • Neiti pinkki

      "Joku heitti aiemmin, että "Lapsillehan on tärkeä saada olla mahdollisimman paljon ikäistensä kavereiden seurassa." Hmm. Vielä sitäkin tärkeämpää lapsille olisi saada olla mahdollisimman paljon omien vanhempiensa kanssa."

      Mulle teini-ikä oli tunteita täynnä, ihastuksia poikiin, ensimmäisiä seksuaalisia tunteita, joukkokihinää, erilaisia ekakertoja diskoista kädestä pitelyyn, kuvakirjoja, ystäväkirjoja, kotibileitä, tyttöhaleja.

      Olen nyt reilu nelikymppinen ja edelleen nuo vuodet muistuvat mieleeni elämäni täysimpinä. En näin jälkikäteen ajatellen tahtoisi vaihtaa niitä mihinkään muuhun. Joukkohybriksen vaikutus itseluottamukseen ja kuuluvuuden tunteeseen oli valtava, ja kuuluvuus on voima, jonka varaan on hyvä rakentaa koko loppuelämänsä.

      Siitä, miten lapset ulkoisesti käyttäytyvät, ei voi tehdä päätelmiä siitä, kuinka heidän kehityksensä etenee. Kehitys voi olla tasapainoista, vaikka käytös olisi kapinoivaa, kun taas korrekti käytös ei kerro siitä, kuinka teini pärjää sisäisesti.

      Oma 22-vuotias tyttäreni opiskelee nyt ensimmäistä vuottaan lääkäriksi. Vielä 18-vuotiaana hän oli psykiatrisella osastolla anoreksian vuoksi, oli kuolla siihen. Edelleenkin hän on toipumisvaiheessa.

      Hänen koulunkäynnissään tai ulkoisessa käytöksessään ei ole koskaan ollut moitittavaa. Kehitykseen kuitenkin kuuluu paljon muutakin kuin se, että kasvaa tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

      Ei tuo nyt tietenkään lastensuojelun asia ole, mutta hyvä on vanhempien harkita, mistä nuoret jäävät paitsi, jos he vene-elämää viettävät. Tietyt asiat elämässä kuuluvat tiettyyn ikävaiheeseen, eikä niitä voi elää enää jälkikäteen. Jos kehityksessä tietty herkkyysvaihe sattuu juuri siihen saumaan, jolloin ollaan venessä, niin se jää sitten elämättä kokonaan. Sitä ei voi jälkikäteen korvata.

      • Palataan purjehdukseen

        Puhu vain omasta puolestasi ruusunpunaisine muistoinesi. Monille teini-ikä on yhtä helvettiä. Sitäpaitsi monilla lapsilla maissakaan ei edes ole kavereita ja syrjäseuduilla niitä ei aina edes juuri voi ollakaan.


      • (IR

        Ihmettelen vähän muutamia kommentteja siitä, että vene-elämä olisi jotenkin uhka lapsen/nuoren sosiaalisen elämän kehitykselle. Kyllä nuori voi niitä kavereita, bestiksiä ja ensimmäisiä ihastuksia löytää myös sekä muiden matkapurjehtijoiden nuorista miehistönjäsenistä että alkuperäisväestöstä. Toki ihmissuhteet ovat varmaan luonteltaan lyhytkestoisempia kuin koulussa. Mutta toisaalta muuttavathan monet perheet myös työnperässä paljon.

        Sanoisin pikemminkin, että tällaisen reissun jälkeen nuori on todennäköisesti avoimempi erilaisille kulttuureille sekä sosiaalisilta taidoiltaan että kielitaidoltaan valmiimpi kuin sen peruskoulun Suomessa käynyt ikätoveri. Kannattaa muistaa myös, että monelle se peruskoulu ei ole itseluottamusta vahvistava kokemus, pikemminkin päinvastoin.


      • erilainen nuoruus

        Meillä on kaikilla omat kokemuksemme, eivätkä ne ole aina yhteneväisiä. Minulla ei ole peruskoulusta yhtä ainoaa positiivista muistoa. Asuimme turvallisesti kuivalla maalla samalla paikkakunnalla samassa talossa kyllä koko ajan, ja kävin samaa koulua samojen luokkatovereiden kanssa koko ajan, mutta enpä kuitenkaan päässyt osalliseksi "joukkohybriksestä" tai kokenut mitään yhteenkuuluvuutta ja ihanaa laumahenkeä heidän kanssaan. Varsinaista koulukiusaamista harjoitti opettaja, jolla oli kyllä paperit kunnossa ja opettajan pätevyys, vaan ei kuitenkaan sopivuutta siihen hommaan. Hänen terroristaan kärsi vähintään puolet luokasta. Se, että ylipäänsä pystyin saamaan kelvolliset arvosanat ja jatkamaan lukioon (kauas peruskouluni porukasta!), oli pelkästään vanhempieni ansiota, surkeasta opettajasta ja koulutilanteesta huolimatta. Vanhempani tukiopettivat kärsivällisesti työpäiviensä päätteeksi, viikonloppuisin ja lomilla. Toisin sanoen, saman olisivat voineet tehdä kaukopurjehduksen aikanakin, ja huomattavasti miellyttävämmissä oloissa, ajan kanssa, paremmin syventyen. Enkä olisi joutunut kärsimään koulupäivistä, joiden aikana en oppinut käytännössä mitään enkä myöskään solminut mitään ihania ystävyyssuhteita. Oman lapsuuteni mukavimmat muistot liittyvät nimenomaan perheen yhteisiin pitkiin lomapurjehduksiin (vaikka olivatkin vain koululomien pituisia, usein hiukan pidennettynä extrakuukaudella tms). Ja vaikka tasapäisestä peruskoululaislaumasta en ystäviä löytänytkään, niitä on löytynyt paljon muualta, eikä ystävyyden ja "yhteenkuuluvuuden" edellytyksenä suinkaan ole identtinen tausta ja elämänkokemukset.

        Ilman muuta lapset jäävät jostakin paitsi vene-elämää viettäessään, ja saavat jotakin tilalle. Näiden asioiden puntarointi on tärkeää, mutta täystyrmääjille haluaisin kuitenkin muistuttaa, ettei tilanne ole ihan niin mustavalkoinen, kuin moni täällä esittää. Lapset voivat vene-elämässä jäädä vaille peruskoulukokemusta, joka voisi olla joko hyvä tai sitten täysi painajainen, tai mitä tahansa siltä väliltä. Koulussa oppii valitettavasti vähintään yhtä paljon sellaisiakin asioita, joita en edes haluaisi lapsieni oppivan - kuten miten "on pakko" pukeutua, millainen älypuhelin "täytyy" olla, millaiset pelit ja vehkeet jne, jotta tulisi hyväksytyksi laumaan. Toistaiseksi minulla on kuitenkin vain varaa hankkia kersoilla näitä vertaisryhmän arvostamia statussymboleja sen sijaan, että voisin viedä heidät purjehtimaan maailman merille ja oppimaan vähän erilaisia asioita, asenteita ja arvoja.


      • meitä on moneksi

        Oliko Neiti Pinkki katsonut tarkemmin aloittajan jakamaa linkkiä ja tietoja perheestä? Tässä tapauksessa ei ole kyse mistään teini-ikäisistä, vaan lapsista - nyt 1-, 3- ja 6-vuotiaita, parin vuoden päästä siis 3-, 6- ja 8-vuotiaita, ja jos reissu kestää suunnitellut 6 vuotta, vanhimmallakin lapsista on vielä paljon aikaa teinisekoiluihin ihan koti-Suomessa. Meillä kaikilla on omat muistomme niin lapsuudesta kuin nuoruudestakin, ja tulee olemaan näilläkin lapsilla, ja saattaapi olla, että he sanoisivat nelikymppisinä näitä matkapurjehduksella vietettyjä vuosiaan elämänsä parhaiksi. Itse en muistele ollenkaan lämmöllä omia teinivuosia, vaikka niihin sisältyikin suuria tunteita, kotibileitä, diskoja sun muuta joukkokihinää, ja ihan kuivalla maalla elin ja koulua kävin. Varmaksi en osaa tietenkään sanoa, mutta en pitäisi mahdottomanakaan, että olisin nauttinut enemmän nuoruudesta veneessä maailman meriä purjehtien ja eksoottisia kohteita koluten, uusiin kulttuureihin tutustuen jne.


      • joka junaan
        meitä on moneksi kirjoitti:

        Oliko Neiti Pinkki katsonut tarkemmin aloittajan jakamaa linkkiä ja tietoja perheestä? Tässä tapauksessa ei ole kyse mistään teini-ikäisistä, vaan lapsista - nyt 1-, 3- ja 6-vuotiaita, parin vuoden päästä siis 3-, 6- ja 8-vuotiaita, ja jos reissu kestää suunnitellut 6 vuotta, vanhimmallakin lapsista on vielä paljon aikaa teinisekoiluihin ihan koti-Suomessa. Meillä kaikilla on omat muistomme niin lapsuudesta kuin nuoruudestakin, ja tulee olemaan näilläkin lapsilla, ja saattaapi olla, että he sanoisivat nelikymppisinä näitä matkapurjehduksella vietettyjä vuosiaan elämänsä parhaiksi. Itse en muistele ollenkaan lämmöllä omia teinivuosia, vaikka niihin sisältyikin suuria tunteita, kotibileitä, diskoja sun muuta joukkokihinää, ja ihan kuivalla maalla elin ja koulua kävin. Varmaksi en osaa tietenkään sanoa, mutta en pitäisi mahdottomanakaan, että olisin nauttinut enemmän nuoruudesta veneessä maailman meriä purjehtien ja eksoottisia kohteita koluten, uusiin kulttuureihin tutustuen jne.

        Voipa vain kuvitella lasten kaverien vihreitä naamoja sitten kotona, kun niille kertoo, mitä viimeiset kuusi vuotta on tehnyt ja nähnyt. Itsekin olisin hyvin voinut vaihtaa sinällään onnellisen lapsuuteni ja vaikka ne teinivuodetkin pitkään reissuun maailman merillä.


    • äärilaidat

      Kerrot edustavasi "äärilaitaa", jonka mielestä lapsille paras kasvuympäristö on valtamerten ylitykset ja elämä veneessä vanhempien kanssa - "perhe hitsautuu yhteen".
      Lasten isänä ja isoisänä, valtameriä omalla veneellä purjehtineena en olisi yhtä varma kasvuympäristön edullisuudesta varsinkaan silloin, kun kysymys on kuuden vuoden kestoisesta purjehduksesta. Itse en ole tavannut kuin puolta lyhyemmän ajan valtameriä purjehtineita lapsiperheitä - en minäkään ainuttakaan pikkulasten kanssa seilaavaa suomalaisperhettä. Ehkä käytännön este lapsipurjehduksille on vanhempien työura, asuntovelka, talous ja kenties puolisoiden yhteinen käsitys siitä, mikä omille lapsille lopultakin on parasta.

      Minullakin oli sama havainto, että "lapsiperheillä on tapana lyöttäytyä toistensa seuraan, suunnitella reittejä hiukan sen mukaan…..". Tässä tapauksessa lapsiperheen reitti on etukäteen tarkkaan suunniteltu ja näyttää sellaiselta, jossa muiden lapsiperheiden tapaamiset
      ja yhdessä leikkimiset tuskin ovat olleet päällimmäisenä mielessä (Magellan, Beaglen kanava/ Kap Horn, Tasmanian meri, NovaScotia--Irlanti reitti jne).

      "Lasten sysääminen instituution hoiviin" -asenne ei mielestäni ole millään tavalla vaihtoehto lasten ottamiselle moneksi vuodeksi valtameripurjehdukselle. Useimmat vanhemmat kantavat vastuun lastensa kasvatuksesta ilman monivuotisia valtameriretkiä. Perheen yhteenkuuluvuus ja lasten tasapainoinen kasvatus toteutuvat oikein hyvin ilman seikkailumielisiä kaukopurjehduksia!

      Väitit, että tavallisilla lomapurjehduksilla tulee parisuhdeongelmia, koska ei ole riittävästi aikaa ratkoa niitä tms. Valtameripurjehdukset eivät tiettävästi ratkaise parisuhdeongelmia, vaan kärjistävät niitä - jos ongelmia on.

      Toivot voivasi viedä omat lapsesi maailmanympäripurjehdukselle. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Miksi toivot heille monivuotista vene-elämää ja minkälaisen reitin ja aikataulun itse ajattelet olevan lasten kehityksen kannalta normaalia perhe-elämää yhteisiä lomapurjehduksia koulunkäyntiä parempi kasvatusmetodi?

      Mielipideiden esittäminen on aina paikallaan, mutta yhtä tarpeetonta kuin on tuomita toisten purjehdussuunnitelmat, on väittää niiden olevan lasten kehityksen kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

      • Vanha Ohlson

        Odottelen tässä avaajan eli "Tarmon" kommenttia ja ajatusta miten tuli tuoneeksi asian palstalle .


      • World War Z
        Vanha Ohlson kirjoitti:

        Odottelen tässä avaajan eli "Tarmon" kommenttia ja ajatusta miten tuli tuoneeksi asian palstalle .

        Minä odotan, että luotsi poistaa koko ketjun mahdollisimman pian. Alkavat nimittäin viestien pituudesta päätellen ne Vauva-palstan hullut zombiet haistaa verta...


      • tumpelotumppi
        World War Z kirjoitti:

        Minä odotan, että luotsi poistaa koko ketjun mahdollisimman pian. Alkavat nimittäin viestien pituudesta päätellen ne Vauva-palstan hullut zombiet haistaa verta...

        Tätä viestiketjua luettuani tuli mieleen dokumentti Haaste merellä, joka kertoo naismiehistön valmistautumisesta Volvo ocean raceen. Ohjelmasta sain vaikutelman, että osa naisistosta on asunut veneessä vanhimpiensa kanssa kierrellen maailmaa ja nyt kuuluu käytännössä maailman parhaisiin avomerikilpailijoihin. Kannattaa katsoa.


      • suunnitelma vs toteutus

        Tämän swanilla matkaavan lapsiperheen reittisuunnitelma on aika huikea ja mielenkiintoinen, ja totta, osin valtavirrasta poikkeava. Silti tuonkin reitin erikoisemmissakin kohteissa käy myös muitakin lapsiperheitä. Mitään ihan tavatonta tuossa ei ole. Mm. tuntemani hollantilaisperhe meni samaan tapaan Etelä-Amerikan eteläpuolelta kiertäen. Toinen asia tietysti, että tässä vaiheessa kyse on vasta suunnitelmasta, reitti tuskin ihan tuollaisena toteutuu. Matkan aikana kuulee muiden kokemuksia, oppii kaikenlaista, ja esim muiden lapsiperheiden kanssa solmitut ystävyydet voivat aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan, kuten tietysti aina niin tärkeät sääolot ja koko perheen oma fiilis. En usko suunnitelman toteutuvan siten kuin sivuillansa nyt ilmoitettu, ainakaan reitin osalta, ehkei aikataulunkaan. Kaikkialla ei ole suojaista satamaa, johon kelissä kuin kelissä pääsisi, enkä oikein usko perheen koukkaavan Pitcairnilta vielä Marquesasille. Mutta saas nähdä, jään mielenkiinnolla seuraamaan!


      • (IR
        suunnitelma vs toteutus kirjoitti:

        Tämän swanilla matkaavan lapsiperheen reittisuunnitelma on aika huikea ja mielenkiintoinen, ja totta, osin valtavirrasta poikkeava. Silti tuonkin reitin erikoisemmissakin kohteissa käy myös muitakin lapsiperheitä. Mitään ihan tavatonta tuossa ei ole. Mm. tuntemani hollantilaisperhe meni samaan tapaan Etelä-Amerikan eteläpuolelta kiertäen. Toinen asia tietysti, että tässä vaiheessa kyse on vasta suunnitelmasta, reitti tuskin ihan tuollaisena toteutuu. Matkan aikana kuulee muiden kokemuksia, oppii kaikenlaista, ja esim muiden lapsiperheiden kanssa solmitut ystävyydet voivat aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan, kuten tietysti aina niin tärkeät sääolot ja koko perheen oma fiilis. En usko suunnitelman toteutuvan siten kuin sivuillansa nyt ilmoitettu, ainakaan reitin osalta, ehkei aikataulunkaan. Kaikkialla ei ole suojaista satamaa, johon kelissä kuin kelissä pääsisi, enkä oikein usko perheen koukkaavan Pitcairnilta vielä Marquesasille. Mutta saas nähdä, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

        Arvostan ja ihmettelen samanaikaisesti toisten itseluottamusta lyödä reittisuunnitelma "kiinni" noin pitkälle eteenpäin. Vaikka luottamus veneeseen ja omiin kykyihin on kova, niin voiko tietää etukäteen, miten perhe tulee sopeutumaan purjehdukseen esim. Tulimaan olosuhteissa? Projektissa uudenlaisten opetusmetodien kehittäminen on nostettu pääteemaksi. Sitä taustaa vasten tuntuu mielenkiintoiselta valinnalta, että reitistä on tehty noin vaativa.


      • jyrkästierimieltä

        "Toivot voivasi viedä omat lapsesi maailmanympäripurjehdukselle. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Miksi toivot heille monivuotista vene-elämää ja minkälaisen reitin ja aikataulun itse ajattelet olevan lasten kehityksen kannalta normaalia perhe-elämää yhteisiä lomapurjehduksia koulunkäyntiä parempi kasvatusmetodi?"

        Omat lapseni ovat vielä taaperoikäisiä. Monivuotista vene-elämää toivon heille, koska itselläni on siitä niin positiiviset kokemukset, ja tuntemani ja tapaamani matkapurjehtijalapset ovat tehneet vahvasti positiivisen vaikutuksen minuun. Tunnen tällaisia perheitä ja olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, ja näiden kokemusten perusteella uskon sellaisen elämäntyylin tekevän hyvää perheille - niin lapsille kuin vanhemmillekin. Reitti (tai reitittömyys) sekä aikataulu (tai aikatauluttomuus) riippuisi tilanteesta. Tällä hetkellä talous sanelee, ettei mikään pidempi reissu olisi mahdollinen, mutta jos mitään taloudellisia rajoitteita ei olisi, lähtisin ilman mitään sitovaa aikataulua, ja hyvin joustavalla reittisuunnitelmallakin. Luultavasti tässä vaiheessa ainakin suosisin mahdollisimman helppoa reittiä, toisinsanoen sääoloiltaan kohtuullisen helppoa ja ennakoitavaa, välttelisin epävakaimpia alueita, joissa on erityishuolena vakavat tartuntataudit ja/tai rikollisuus. Näilläkin rajoitteilla maapallolta löytyy paljon koluttavaa. Itselleni pallonkierto ei ole mikään olennainen asia suunnitelmassa, mutta jos tätä palloa haluaa purjeveneellä pitkään koluta, niin ennen pitkää saattaa käydä niin, että huomaa tehneensä kierron. Tarkemmalla reittisuunnitelmalla ei mielestäni ole suurempaa merkitystä lasten kasvatuksen kannalta, vaan perheen yhdessä ololla. Reitistä riippumatta lapset (ja vanhemmat) oppivat jatkuvasti valtavasti uutta, kasvavat ja kehittyvät ihmisinä siihen suuntaan, mitä minä arvostan. Mutta ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja, ja ymmärrän hyvin, etteivät kaikkien arvot käy yksiin omieni kanssa. Enkä väitä, että kukaan vahingoittaisi lastaan laittamalla peruskouluun. Perheitä ja lapsia on monenlaisia, kaikille ei sovi samat kuviot, mutta toivoisin, että kaikki saisivat mahdollisimmat suotuisan kasvuympäristön itselleen. Eiköhän kaikki vanhemmat pyri parhaaseen lastensa kannalta, päätyivät he sitten vene-elämään tai normiperuskouluelämään.

        Ja sanottakoon nyt vielä sekin, ettei vene-elämä tietenkään kaikille tee hyvää. Ei se kaikille sovi. Eikä oman perheen sopivuutta siihen voi välttämättä ennalta arvatakaan. Voi toki käydä niinkin, että kesken reissun joudutaan toteamaan, ettei tämä nyt ollutkaan meidän juttumme. Toisaalta voi käydä niinkin, että kesken reissun heitetään alkuperäinen reittisuunnitelma ja aikataulu roskikseen ja kierrellään maailman meriä ihan toiseen malliin. Tai jäädään vaikka Uuteen-Seelantiin vuosiksi asumaan, elämään ja käymään koulua. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.


      • joustovaraus
        suunnitelma vs toteutus kirjoitti:

        Tämän swanilla matkaavan lapsiperheen reittisuunnitelma on aika huikea ja mielenkiintoinen, ja totta, osin valtavirrasta poikkeava. Silti tuonkin reitin erikoisemmissakin kohteissa käy myös muitakin lapsiperheitä. Mitään ihan tavatonta tuossa ei ole. Mm. tuntemani hollantilaisperhe meni samaan tapaan Etelä-Amerikan eteläpuolelta kiertäen. Toinen asia tietysti, että tässä vaiheessa kyse on vasta suunnitelmasta, reitti tuskin ihan tuollaisena toteutuu. Matkan aikana kuulee muiden kokemuksia, oppii kaikenlaista, ja esim muiden lapsiperheiden kanssa solmitut ystävyydet voivat aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan, kuten tietysti aina niin tärkeät sääolot ja koko perheen oma fiilis. En usko suunnitelman toteutuvan siten kuin sivuillansa nyt ilmoitettu, ainakaan reitin osalta, ehkei aikataulunkaan. Kaikkialla ei ole suojaista satamaa, johon kelissä kuin kelissä pääsisi, enkä oikein usko perheen koukkaavan Pitcairnilta vielä Marquesasille. Mutta saas nähdä, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

        Toivottavasti perhe ei ole valmis hirttäytymään alkuperäiseen reitti- ja aikataulusuunnitelmaansa, vaan ovat laatineet sen vain jonkinlaiseksi hahmotelmaksi, josta on helppo joustaa ja tehdä muutoksia matkan varrellakin. Jonkinlainen suunnitelma on aina hyvä olla, mutta käytännössä noin pitkällä reissulla tulee varmasti tarvetta joustoihin ja muutoksiin. Luultavasti reitti on tällä hetkellä laadittu lähinnä vanhempien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mutta lasten kasvaessa heidän mielipiteillään ja kiinnostuksen kohteillaan luulisi olevan jotain painoarvoa. Yksi tuttu jenkkiperhe on muokannut omaa suunnitelmaansa teini-ikäisen poikansa kiinnostuksen kohteen, vanhojen laivanhylkyjen, mukaan. Tästä ei ollut tietoakaan, kun aikoinaan lähtivät kotisatamasta pallonkierrolle, nyt se on jo yli puolen vuoden ajan pitkälti sanellut kohteet. Mikäpä siinä, jos ja kun on mahdollisuus. Samoin yksi perhe jäi suunniteltua pidemmäksi aikaa kiertelemään Etelä-Amerikan rantoja, koska halusivat oppia espanjaa kunnolla.


      • Koulutettu
        jyrkästierimieltä kirjoitti:

        "Toivot voivasi viedä omat lapsesi maailmanympäripurjehdukselle. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Miksi toivot heille monivuotista vene-elämää ja minkälaisen reitin ja aikataulun itse ajattelet olevan lasten kehityksen kannalta normaalia perhe-elämää yhteisiä lomapurjehduksia koulunkäyntiä parempi kasvatusmetodi?"

        Omat lapseni ovat vielä taaperoikäisiä. Monivuotista vene-elämää toivon heille, koska itselläni on siitä niin positiiviset kokemukset, ja tuntemani ja tapaamani matkapurjehtijalapset ovat tehneet vahvasti positiivisen vaikutuksen minuun. Tunnen tällaisia perheitä ja olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, ja näiden kokemusten perusteella uskon sellaisen elämäntyylin tekevän hyvää perheille - niin lapsille kuin vanhemmillekin. Reitti (tai reitittömyys) sekä aikataulu (tai aikatauluttomuus) riippuisi tilanteesta. Tällä hetkellä talous sanelee, ettei mikään pidempi reissu olisi mahdollinen, mutta jos mitään taloudellisia rajoitteita ei olisi, lähtisin ilman mitään sitovaa aikataulua, ja hyvin joustavalla reittisuunnitelmallakin. Luultavasti tässä vaiheessa ainakin suosisin mahdollisimman helppoa reittiä, toisinsanoen sääoloiltaan kohtuullisen helppoa ja ennakoitavaa, välttelisin epävakaimpia alueita, joissa on erityishuolena vakavat tartuntataudit ja/tai rikollisuus. Näilläkin rajoitteilla maapallolta löytyy paljon koluttavaa. Itselleni pallonkierto ei ole mikään olennainen asia suunnitelmassa, mutta jos tätä palloa haluaa purjeveneellä pitkään koluta, niin ennen pitkää saattaa käydä niin, että huomaa tehneensä kierron. Tarkemmalla reittisuunnitelmalla ei mielestäni ole suurempaa merkitystä lasten kasvatuksen kannalta, vaan perheen yhdessä ololla. Reitistä riippumatta lapset (ja vanhemmat) oppivat jatkuvasti valtavasti uutta, kasvavat ja kehittyvät ihmisinä siihen suuntaan, mitä minä arvostan. Mutta ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja, ja ymmärrän hyvin, etteivät kaikkien arvot käy yksiin omieni kanssa. Enkä väitä, että kukaan vahingoittaisi lastaan laittamalla peruskouluun. Perheitä ja lapsia on monenlaisia, kaikille ei sovi samat kuviot, mutta toivoisin, että kaikki saisivat mahdollisimmat suotuisan kasvuympäristön itselleen. Eiköhän kaikki vanhemmat pyri parhaaseen lastensa kannalta, päätyivät he sitten vene-elämään tai normiperuskouluelämään.

        Ja sanottakoon nyt vielä sekin, ettei vene-elämä tietenkään kaikille tee hyvää. Ei se kaikille sovi. Eikä oman perheen sopivuutta siihen voi välttämättä ennalta arvatakaan. Voi toki käydä niinkin, että kesken reissun joudutaan toteamaan, ettei tämä nyt ollutkaan meidän juttumme. Toisaalta voi käydä niinkin, että kesken reissun heitetään alkuperäinen reittisuunnitelma ja aikataulu roskikseen ja kierrellään maailman meriä ihan toiseen malliin. Tai jäädään vaikka Uuteen-Seelantiin vuosiksi asumaan, elämään ja käymään koulua. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

        Maapallon ympäripurjehduksella ollaan merellä eli purjehtimassa yhteensä noin 250 vrk. Se on siis runsas 8 kk. Kolmen vuoden purjehduksella ollaan satamissa, hotelleissa, kotireissuilla ym. noin 2 vuotta ja 3 kk. Kuuden vuoden aikataululla tuo luppoaika kasvaa kolmella vuodella. Lapsille tuollainen elämäntyyli sopii paremmin kuin aikuisille. Koulunkäynnin perinteisen toteuttamisen merkitystä on liioiteltu runsaasti.


    • hyviä näkökohtia

      Kiitos selvityksestä! Esitit samoja pointteja, joita keskustelun alussa esitin "hiukan arveluttavina". Tarkkaa kuuden vuoden suunnitelmaa ei kannattaisi julkaista, kun kysymyksessä on lapsiperheen purjehdus! Ehkä on hohdokasta osallistua pikkulasten kanssa Rolex-Swan Cupiin ja kiertää Kap Horn jne. Lapset tykkäävät?

      Uusi-Seelanti kuulunee jokaisen maailmanympäripurjehtijan parhaimpiin kokemuksiin. Sinne ei kuitenkaan ihan helposti saa työlupia eikä jäädä vuosiksi asumaan ja käymään koulua.
      Tarkoitan tällä sitä, että unelmointi kivasta perhepurjehduksesta ja lasten viihtymisestä on aina helppoa. Toteutus ei koskaan ole yhtä yksinkertaista kuin haaveilu. Yksi esimerkki siitä: 80-luvulla Hollannissa purjehtiessani näin Lauwersoogiin jätetyn suomalaisveneen. Satamakapteenin mukaan sen pallonkierto oli tyssännyt jo Pohjanmerelle. Myyntiin jätetty vene oli kunnossa, mutta miehistö ilmeisesti ei. Meri ei ehkä ollutkaan yhtä kiehtova kuin kotona oli kuviteltu...

    • 407

      Käsittämätöntä tarinaa nämä "lastensuojeluilmoitusuhkaukset"! Varmasti vanhemmat ovat tätä miettineet lastensa parhaaksi, ja jos on tarve, suunnitelmia pitää päivittää!
      Meidän "karibian kierroksella" opetettiin ja lapsi pääsi luokalta, eli opetustavoitteisiin päästiin! Lapsemme ei ollut ylityksillä mukana, koska emme olleet varmoja viihtymisestä. Tässä suunniteltu kuusi vuotta on tietenkin eri asia, kun karibian kierros! Olen kuitenkin ollut kuuntelemassa kahta eri esitelmää kaukopurjehduksista, jossa pienet tai ainakin vastaavan ikäiset lapset ovat olleet mukana. Niistä on jäänyt HYVIN positiivinen kuva! Ja tulihan taannoin (vene taitaa olla myynnissä?) tv-sarjakin nimeltä "seitsemän meren Serenada". Siinähän Brusakit taittoivat matkaa lasten kanssa pitkän ajan. Tekivät muistaakseni myös toisen reissun, jossa ainakin osa lapsista oli uudelleen mukana! Missä olivat lastensuojeluilmoitukset silloin? "Rikos" oli sentään telkkarista nähtävillä! Ja jos se 1.reissu olisi täysin v*****si mennyt, olisiko vanhemmilla ollut mahdollista "uusintarikokseen"?
      Varmasti siellä on päiviä, jolloin kaikki ei meni hyvin (kotonakin joskus?), mutta jos/kun kaikki menee hyvin, antavat vanhemmat lapsilleen todella mahtavan lahjan!
      Edelleen hieno reissu tulossa! Onko se juuri tuon suunnitelman mukainen, sen aika näyttää!

    • Oma kokemus

      "Varmasti vanhemmat ovat tätä miettineet lastensa parhaaksi, ja jos on tarve, suunnitelmia pitää päivittää!"

      Tärkeintä on, että kysyy lapsilta itseltään. Meillä teini-ikäiset (13- ja 15-vuotiaat) pysyivät mukana kaksi ensimmäistä kuukautta, sitten riitti. Heidät lennätettiin takaisin Suomeen asumaan isovanhempiensa luokse.

      Riskittömintä reissun tekeminen lasten kanssa on silloin, kun lapset ovat pieniä. Kun lapsi ehtii ikään, jossa sosiaaliset piirit muuttuvat tärkeiksi, hommasta tulee haasteellisempaa. Tietenkin se on osittain yksilökohtaista, mutta turha on kuvitella, että teinille pystyisi vene-elämässä tarjoamaan sitä porukkahuttua, joka tavalliseen koulunkäyntiin liittyy.

      Pistän tähän vielä nuoruuden kehitystehtävät. Siitä voi miettiä, kuinka nuo vene-elämässä pääsevät toteutumaan.

      Nuoruuden kehitystehtävät: (12-18v.)

      -Uuden kypsemmän kuvan muodostaminen itsestä ja molemmista sukupuolista
      -Henkilökohtaisen ja sosiaalisen identiteetin yhteensovittaminen
      -Sosiaalisen roolin saavuttaminen miehenä tai naisena
      -Fyysisen kehityksensä hyväksyminen
      -Emotionaalisen itsenäisyyden saavuttaminen (vanhemmistaan ja muista ihmisistä)
      -Valmistautuminen seurusteluun, avioon ja perhe-elämään
      -Oman maailmankuvan, ideologian ja moraalikäsityksen kehittäminen
      -Sosiaalisesti vastuullisen toimintatavan saavuttaminen

      Tuossa on paljon tavaraa, joka vaatii vuorovaikutusta monenlaisten ihmisten kanssa.

      • 407

        Oikein hyvä kommentti nimimerkillä "oma kokemus"!


      • torströmmi

        Aivan, tarpeeksi isot teini-ikäiset lapset pystyvätkin jo tekemään valintoja, varsinkin jos on vaihtoehtoinen mahdollisuus asua (vielä voimissaan olevien) isovanhempien hoivissa ja se sopii kaikille osapuolille. Tässä kyseessä olevan perheen tapauksessa lapset ovat kuitenkin vielä sen verran pieniä, että jos paluu tapahtuu suunnitelman mukaisesti, lapset ovat palatessa 9 ja 14, lähtiessä vielä varsin pieniä, nuorempi selvästi alle kouluikäinenkin, ja molemmilla nuo varsinaiset nuoruuden kehitysvaiheet vasta alkamassa Suomeen palatessa, eli mielestäni siltä kannalta perheen ajoitus on ihan oivallinen. Ihan pieniltä lapsilta jos lähtee kovasti kyselemään mielipiteitä, niin varmasti niitä on, mutta voivat vaihdella useita kertoja päivässä, ihan laidasta laitaan, eikä käsitys- ja hahmotuskyky vielä riitä oikein näin isojen valintojen puntaroimiseen.

        Itse tunnen norjalaisperheen, jonka kaikki kolme teini-ikäistä (16-vuotiaat kaksoset ja 14-vuotias pikkusisko) nimenomaan halusivat vanhempiensa kanssa kaukopurjehduksille, ja kun vanhemmat kuitenkin päättivät, että perhe tekee vain vuoden pituisen Karibian-kierroksen, lapset olivat hyvin pettyneitä. Toki heillä on Norjassa ystäväpiiri ja harrastukset, mutta ainakin heidän kohdallaan matkapurjehdus olisi voittanut, jos perheessä asiasta olisi äänestetty. Että on niitä nuoriakin erilaisia, nuoren valinnat eivät aina ole ihan itsestäänselvyys!


    • sy Snoopy

      Suunnitelma on mielestäni vähintäinkin ambitious if not reckless. Näen siinä kolme muutettavaa asiaa: reitti, miehistö ja aikataulu. Helpointa lienee muuttaa reitti. On toisaalta hyvä tehdä tarkat suunnitelmat silloin voi ainakin myöhemmin todeta kuinka vähän tai paljon niistä toteutui. Toivotan onnea ja menestystä, sillä sitä tulette tarvitsemaan.

      • kyllä se siitä

        Miehistön osalta voisin kuvitella, että perheen lisäksi ottavat ainakin osalle reissusta lisämiehistöäkin. Ainakin sen kokoluokan vene, että se on mahdollista. Monet pariskuntina purjehtivatkin ottavat usein varsinkin vaativammille osuuksille muuta miehistöä avuksi. Uskoisin reitin muokkautuvan vielä vähän erilaiseksi kuin tämänhetkinen suunnitelma, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma, josta vähintäänkin lähdetään liikkeelle. Joku arvosteli, ettei pitäisi julkistaa mitään suunnitelmaa etukäteen, koska sitä voi joutua muuttamaan. So what?! Sitä tehdään matkapurjehduksilla jatkuvasti, vaihdetaan vähän reittiä, kohteita, aikataulua, se kuuluu asiaan. Se, että suunnitelma on netissä kerrottu, ei tarkoita, että heidän täytyy sitä nyt orjallisesti noudattaa. Tällaisissa hankkeissa, etenkin kun kyse perheen kanssa tehtävästä näinkin pitkästä (ajallisesti ja maileissa) reissusta, jokainen järkevä matkapurjehtija kai ymmärtää, että suunnitelma ei ole koskaan kiveen hakattu.


      • julkistamisen syy?
        kyllä se siitä kirjoitti:

        Miehistön osalta voisin kuvitella, että perheen lisäksi ottavat ainakin osalle reissusta lisämiehistöäkin. Ainakin sen kokoluokan vene, että se on mahdollista. Monet pariskuntina purjehtivatkin ottavat usein varsinkin vaativammille osuuksille muuta miehistöä avuksi. Uskoisin reitin muokkautuvan vielä vähän erilaiseksi kuin tämänhetkinen suunnitelma, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma, josta vähintäänkin lähdetään liikkeelle. Joku arvosteli, ettei pitäisi julkistaa mitään suunnitelmaa etukäteen, koska sitä voi joutua muuttamaan. So what?! Sitä tehdään matkapurjehduksilla jatkuvasti, vaihdetaan vähän reittiä, kohteita, aikataulua, se kuuluu asiaan. Se, että suunnitelma on netissä kerrottu, ei tarkoita, että heidän täytyy sitä nyt orjallisesti noudattaa. Tällaisissa hankkeissa, etenkin kun kyse perheen kanssa tehtävästä näinkin pitkästä (ajallisesti ja maileissa) reissusta, jokainen järkevä matkapurjehtija kai ymmärtää, että suunnitelma ei ole koskaan kiveen hakattu.

        MIstä ko lasten vanhempien julkisuushakuisuus johtuu? Jokainen kokenut purjehtija arvaa, että kyseinen lapsiperhe ei tule "orjallisesti noudattamaan" kyseistä reitti- ja aikataulusuunnitelmaa (vaikka nyt ilmeisesti niin kuvittelee).
        Snoopyn kommentti oli osuva.


      • fågeli

        Jos suunnitelman kanssa foorumi älähtää näin, niin kuinka mahtaisi käydä jos sellaista ei olisi? Hyvin se menee, ja jos ongelmia tulee niin osaavat varmasti toimia tilanteen mukaan.


      • pikkulapset/Kap Horn
        fågeli kirjoitti:

        Jos suunnitelman kanssa foorumi älähtää näin, niin kuinka mahtaisi käydä jos sellaista ei olisi? Hyvin se menee, ja jos ongelmia tulee niin osaavat varmasti toimia tilanteen mukaan.

        Tulimaan ja Kap Hornin kierto pikkulasten kanssa ei ole kovin tavallinen perhepurjehtijoiden sunnitelma. "Hyvin menee..osaavat varmasti toimia…". Kaikki roaring forties -latitudin tai Tasmanian meren purjehdukset eivät ole menneet hyvin - ei edes ammattimiehistöillä.

        Foorumin "älähdys" johtunee pikkulasten kannalta riskialttiista reittivalinnasta ja osin kuuden vuoden kestosta.


      • fågeli
        pikkulapset/Kap Horn kirjoitti:

        Tulimaan ja Kap Hornin kierto pikkulasten kanssa ei ole kovin tavallinen perhepurjehtijoiden sunnitelma. "Hyvin menee..osaavat varmasti toimia…". Kaikki roaring forties -latitudin tai Tasmanian meren purjehdukset eivät ole menneet hyvin - ei edes ammattimiehistöillä.

        Foorumin "älähdys" johtunee pikkulasten kannalta riskialttiista reittivalinnasta ja osin kuuden vuoden kestosta.

        Juu, kyllä harvinaista rohkeutta. Lapsista tulee varmaan samalaisia.


      • Ljubljana
        fågeli kirjoitti:

        Juu, kyllä harvinaista rohkeutta. Lapsista tulee varmaan samalaisia.

        Tässä projektissa kaikki onnistumisen edellytykset. Porukalla on yritykseen soveltuva vene, aikaisempaa purjehduskokemusta, suunnitelma, aikaa ja rahaa. Lisäksi julkisuushakuisuuden viittaa kunnianhimoon viedä suunnitelma päätökseen. Turhan usein useampi kuin yksi noista kriteereistä puuttuu.


      • peukut pystyyn
        julkistamisen syy? kirjoitti:

        MIstä ko lasten vanhempien julkisuushakuisuus johtuu? Jokainen kokenut purjehtija arvaa, että kyseinen lapsiperhe ei tule "orjallisesti noudattamaan" kyseistä reitti- ja aikataulusuunnitelmaa (vaikka nyt ilmeisesti niin kuvittelee).
        Snoopyn kommentti oli osuva.

        Olisikohan julkisuuden syy se, että hakevat kumppaneita projektiinsa, joka liittyy erilaiseen koulunkäyntiin..? "We want to do our bit and help all children to get education even in the most remote areas in the world. We want Sail For Good Expedition to be experimental development lab for new digital learning methods by using our own family and kids as guinea pigs. We will be "boat schooling" three children who will be between 4 and 14 years during our expedition. We will be traveling extensively in the areas with no digital infrastructure nor easy internet connections. So, it will take bold and fresh technological approaches to find usable, scalable and cost effective solutions. We welcome partners in digital learning and technology field to work with us in this exciting project."

        He ovat liittäneet purjehdusreissuunsa muitakin tavoitteita kuin pallonkierto itsessään. Tietysti koko hanke on lähtöisin vanhempien unelmasta, mutta kiva, että ottavat siinä huomioon muitakin näkökohtia ja tavoitteita.

        Jos palstalaiset lukevat huolellisemmin kyseiset nettisivut, käy ilmi myös ihan selvästi, ettei perhe(enpää?) pidä suunnitelmaa mitenkään kiveen hakattuna, vaan ilmoittaa sen olevan vain suunnitelma, josta voi hyvinkin poiketa. "This is a plan. We all know that good planning helps dreams come alive. It´s no guarantee though. But, if you do your planning well, you will be able to make better decisions when you have no clue what to do or where to go. Planning pays off, but plan is only a plan. In real life things go differently anyway."

        Mielestäni on todella positiivista ja mahtavaa, että suomalaisperhe haluaa ja ehkä jopa pystyy toteuttamaan tällaisen suunnitelman. En oikein ymmärrä paheksuvia ja tuomitsevia kommentteja, lastensuojeluilmoituksista puhumattakaan. Ja vaikka esim. Kap Horn kuulostaa hurjalta, sen ovat kiertäneet monet perhemiehistöllä aiemminkin, perhe ei ole väenvängällä sitä kiertämässä, vaan ovat avoimia muillekin vaihtoehdoille, ja nykypäivänä sääoloja voi hyvinkin ennakoida, ja haastavammat pätkät tehdä mahdollisimman suotuisissa oloissa. Tiedän niitäkin, joille Kap Horn on ollut antikliimaksi kaikessa tyyneydesään ja lempeydessään. Tuskinpa tämäkään perhe on ihan soitellen sotaan lähdössä, vaan valmistautuvat huolella ja varmasti opiskelevat säätä tarkasti. Kaukopurjehdukset eivät ole niin riskialttiita, kuin moni äkkiseltää kuvittelee, kunhan on osaava kippari ja kelpo vene.


      • Seuraaja67
        peukut pystyyn kirjoitti:

        Olisikohan julkisuuden syy se, että hakevat kumppaneita projektiinsa, joka liittyy erilaiseen koulunkäyntiin..? "We want to do our bit and help all children to get education even in the most remote areas in the world. We want Sail For Good Expedition to be experimental development lab for new digital learning methods by using our own family and kids as guinea pigs. We will be "boat schooling" three children who will be between 4 and 14 years during our expedition. We will be traveling extensively in the areas with no digital infrastructure nor easy internet connections. So, it will take bold and fresh technological approaches to find usable, scalable and cost effective solutions. We welcome partners in digital learning and technology field to work with us in this exciting project."

        He ovat liittäneet purjehdusreissuunsa muitakin tavoitteita kuin pallonkierto itsessään. Tietysti koko hanke on lähtöisin vanhempien unelmasta, mutta kiva, että ottavat siinä huomioon muitakin näkökohtia ja tavoitteita.

        Jos palstalaiset lukevat huolellisemmin kyseiset nettisivut, käy ilmi myös ihan selvästi, ettei perhe(enpää?) pidä suunnitelmaa mitenkään kiveen hakattuna, vaan ilmoittaa sen olevan vain suunnitelma, josta voi hyvinkin poiketa. "This is a plan. We all know that good planning helps dreams come alive. It´s no guarantee though. But, if you do your planning well, you will be able to make better decisions when you have no clue what to do or where to go. Planning pays off, but plan is only a plan. In real life things go differently anyway."

        Mielestäni on todella positiivista ja mahtavaa, että suomalaisperhe haluaa ja ehkä jopa pystyy toteuttamaan tällaisen suunnitelman. En oikein ymmärrä paheksuvia ja tuomitsevia kommentteja, lastensuojeluilmoituksista puhumattakaan. Ja vaikka esim. Kap Horn kuulostaa hurjalta, sen ovat kiertäneet monet perhemiehistöllä aiemminkin, perhe ei ole väenvängällä sitä kiertämässä, vaan ovat avoimia muillekin vaihtoehdoille, ja nykypäivänä sääoloja voi hyvinkin ennakoida, ja haastavammat pätkät tehdä mahdollisimman suotuisissa oloissa. Tiedän niitäkin, joille Kap Horn on ollut antikliimaksi kaikessa tyyneydesään ja lempeydessään. Tuskinpa tämäkään perhe on ihan soitellen sotaan lähdössä, vaan valmistautuvat huolella ja varmasti opiskelevat säätä tarkasti. Kaukopurjehdukset eivät ole niin riskialttiita, kuin moni äkkiseltää kuvittelee, kunhan on osaava kippari ja kelpo vene.

        Kap Hornia ei tarvitse kiertää. Jos tarkastelet EteläAmerikan eteläkärkeä tarkemmin, huomaat että siellä kulkee myös ns. sisäreitti. Sitä käytti mm. suomalainen Valentina, kun olivat hieman myöhässä sääikkunan takarajalta.


    • terkut Pacificilta
      • huihirvitys

        Karmea pätkä toi Pääsiäissaaren haaksirikko, mutta paikan päällä käyneenä voin sanoa, etten olisi omalla veneellä ihan heti uskaltanut edes yrittää tuohon pieneen sisäsatamaan siellä. Ei ihan helppo homma. Tosin esim. Pertti Duncker on Merivuokolla sinne satamaan ajanut jo kaikki sujunut hyvin, eli on se toki mahdollista. Ylipäänsä juuri Pääsiäissaari ja "viereinen" Pitcairn ovat haastavia rantautumisen ja ankkuroitumisenkin kannalta, onnistuu vain suotuisalla säällä, ja kunnollista satamaa ei ole.


      • 407

        Ranska ei oikein taivu, mutta pikkasen sivuun sisäänajossa, niin ymmärsin! Aika surullinen video, ainakin veneen kannalta!


      • jälkiviisaus helppoa
        407 kirjoitti:

        Ranska ei oikein taivu, mutta pikkasen sivuun sisäänajossa, niin ymmärsin! Aika surullinen video, ainakin veneen kannalta!

        “Landfalls of Paradise” –purjehdusopas on pallonkiertäjille tuttu. Myös siinä varoitetaan Pääsiässaaren Hanga Roan sataman vaarallisista surffiaalloista. Niitä voi syntyä, vaikka meri näyttää tyyneltä ja rauhalliselta. Ranskalaisvenettä opastettiin, mutta surffiaalto näytti tulevan pahalla hetkellä ja paiskasi sen kiville.
        Turvallisempi vaihtoehto olisi tietenkin ollut ankkuroida n. puoli mailia ulkopuolelle 20 m syvyyteen ja hoitaa maissa käymiset ja maahantulomuodollisuudet jollan avulla. (Sekään ei taida olla kovin turvallista varsinkaan pikkulasten kanssa). Itselläni ei ole kokemusta Pääsiäissaaresta, koska emme poikenneet sinne - vaikka alunperin kuului reittivaihtoehtoihin. Hankalia surffiaaltoja on kyllä muuallakin…


      • kauasonpitkäm
        jälkiviisaus helppoa kirjoitti:

        “Landfalls of Paradise” –purjehdusopas on pallonkiertäjille tuttu. Myös siinä varoitetaan Pääsiässaaren Hanga Roan sataman vaarallisista surffiaalloista. Niitä voi syntyä, vaikka meri näyttää tyyneltä ja rauhalliselta. Ranskalaisvenettä opastettiin, mutta surffiaalto näytti tulevan pahalla hetkellä ja paiskasi sen kiville.
        Turvallisempi vaihtoehto olisi tietenkin ollut ankkuroida n. puoli mailia ulkopuolelle 20 m syvyyteen ja hoitaa maissa käymiset ja maahantulomuodollisuudet jollan avulla. (Sekään ei taida olla kovin turvallista varsinkaan pikkulasten kanssa). Itselläni ei ole kokemusta Pääsiäissaaresta, koska emme poikenneet sinne - vaikka alunperin kuului reittivaihtoehtoihin. Hankalia surffiaaltoja on kyllä muuallakin…

        Annetaan hieman täsmennystä niille, jotka eivät ole täysin vihkiytyneitä valtameri olosuhteisiin. Edellä mainitut surffiaallot ovat varsinaiselta nimeltään maininkeja ( engl. swell : mon swells).

        Edellä mainittiin Pitcairn saarella vierailu. Siellä käynti ei ole helppoa - eikä se tarkoita suuria välimatkoja. Merenkäynnin takia laituriin ei voi kiinnityä ja siksi paikallisilla on erityiset yhteysveneet joilla ajetaan puuluiskalle ja veneet vinssataan ylös. Vierailijat voivat käyttää omia jolliaan, mutta helppoa se ei ole.

        Saarella( -illa) ei ole lentokentää, eikä normaali helikopteritoiminta onnistu. Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille. Kyllä sinne pääsee mutta se vaatii ennakko valmisteluja.


      • tulla ymmärretyksi
        kauasonpitkäm kirjoitti:

        Annetaan hieman täsmennystä niille, jotka eivät ole täysin vihkiytyneitä valtameri olosuhteisiin. Edellä mainitut surffiaallot ovat varsinaiselta nimeltään maininkeja ( engl. swell : mon swells).

        Edellä mainittiin Pitcairn saarella vierailu. Siellä käynti ei ole helppoa - eikä se tarkoita suuria välimatkoja. Merenkäynnin takia laituriin ei voi kiinnityä ja siksi paikallisilla on erityiset yhteysveneet joilla ajetaan puuluiskalle ja veneet vinssataan ylös. Vierailijat voivat käyttää omia jolliaan, mutta helppoa se ei ole.

        Saarella( -illa) ei ole lentokentää, eikä normaali helikopteritoiminta onnistu. Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille. Kyllä sinne pääsee mutta se vaatii ennakko valmisteluja.

        Ehkä “surffiaalto” oli huono sana kuvaamaan
        tällaisia linkkien kuvissa näkyviä murtuvia maininkeja eli “breaking swell” tai “surface breaking waves”.
        http://www.surf-forecast.com/system/images/5784/large/Papa-Tenga-Roa.jpg?1346196130
        Näistä surffarit tykkää:
        http://www.youtube.com/watch?v=xGYjetQZXZc


      • christianscave
        kauasonpitkäm kirjoitti:

        Annetaan hieman täsmennystä niille, jotka eivät ole täysin vihkiytyneitä valtameri olosuhteisiin. Edellä mainitut surffiaallot ovat varsinaiselta nimeltään maininkeja ( engl. swell : mon swells).

        Edellä mainittiin Pitcairn saarella vierailu. Siellä käynti ei ole helppoa - eikä se tarkoita suuria välimatkoja. Merenkäynnin takia laituriin ei voi kiinnityä ja siksi paikallisilla on erityiset yhteysveneet joilla ajetaan puuluiskalle ja veneet vinssataan ylös. Vierailijat voivat käyttää omia jolliaan, mutta helppoa se ei ole.

        Saarella( -illa) ei ole lentokentää, eikä normaali helikopteritoiminta onnistu. Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille. Kyllä sinne pääsee mutta se vaatii ennakko valmisteluja.

        "Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille"? Pitcairnillako? Hintoja en muista (joten ei voinut pahemmin hirvittää) enkä minkäänlaista byrokratiaakaan. "Ennakkovalmisteluna" ihan vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen ssb-yhteys yleisen ssb-netin lomassa saarella asuvaan radioamatööriaktiiviin, ihan saaren tuntumassa vhf. Meille tarjottiin kyydit oman veneen ja saaren välillä (ei tarvetta oman jollan käyttöön, mikä niissä satamaoloissa olikin helpotus), viranomaiset tarjosivat kaffet ja pullat samalla kun täytettiin paperit ja jutusteltiin mukavia kyseisen virkamiehen olohuoneessa. Raskainta (fyysisesti) koko reissussa taisi olla pitcairnilaisten ylenpalttisten hedelmä- ja vihanneslahjojen nostaminen veneeseen. Mutta se on totta, että rantautuminen niin Pääsiäissaarelle kuin erityisesti Pitcairnille ei ole mikäänläpihuutojuttu, edes ankkurointi ei kaikissa olosuhteissa onnistu eikä ole turvallista, joten tarkkana saa olla ja säätä seurattava huolella. Helpointa rantautuminen on, jos saa paikallisilta kyydit. He ovat tottuneet paikallisiin oloihin ja surffiin, ja veneensä ovat vakaampia ja moottorit tehokkaampia kuin useimmissa purjehtijoiden jollissa. Varsinkin pienten lasten kanssa suosisin tätä vaihtoehtoa.


    • .. ..

      Monin eri tavoin kasvaneista (kasvatetuista?) lapsista on ihmisiä tullut. Ja toisista taas ei.

      Antakaahan 'kaikkien kukkien kukkia'. Mitä se teille kuuluu.

      Ketkä ne joskus puhuivatkaan moniarvoisesta yhteiskunnasta.

    • googk

      Unelmansa kullakin.

    • countmein

      Tämä projekti vaikuttaa erittäin lupaavalta. Sivut on jo nyt tehty huolella, hyvin ja tyylikkäästi. Esitteluvideo on hieno. Jos sama tyyli jatkuu itse reissussakin, sitä tulee olemaan ilo seurata. Todella mielenkiintoista. Lisämausteensa projektiin tuo paitsi vähän valtavirrasta poikkeava reittisuunnitelma sekä tietysti pikkulapset. Toivottavasti pystyvät toteuttamaan hankkeensa ja jaksavat päivittää sivujaan samalla tyylillä, taidolla ja hartaudella. Potentiaalisesti paras matkapurjehdusblogi, jolle olen ikinä eksynyt, mutta pitää palata asiaan parin vuoden päästä. Jään odottamaan jatkoa.

      • Seinen rannalla

        Hieno projekti, nostan hattua. Koulutus on tärkeää ei vain lapsille vaan myös aikuisille, reittisuunnitelma menee uusiksi: " During our Atlantic crossing we will stop to say hello to France´s first Emperor General Napoleon Bonaparte in Saint Helena island." Napoleon Bonaparte on haudattu Pariisin Invalidi-kirkkoon, vaikka kuolikin St. Helenalla.


    • 4+20

      Nyt tästä oli jo Talouselämässäkin juttu. Ja ilmeisesti tulevat myös Venemessuille kertomaan projektistaan. Kannatan kyllä hanketta täydestä sydämestäni ja olen iloinen heidän puolestaan, kun tällainen mahdollisuus on, mutta hiukan erikoiselta tuntuu näinkin kova julkinen rummutus, vaikka toteutukseen on vielä liki kaksi vuotta aikaa. Yleensä messuilla pitkistä reissuistaan kertovat ne, jotka ovat reissunsa jo toteuttaneet - heillä on kokemusperäistä tietoa jaettavana matkan kaikista vaiheista, suunnittelusta toteutukseen, tällä perheellä vasta haaveilusta ja haaveiden hahmottamisesta, ja siitä voisi toki yksi jos toinenkin meistä esitelmöidä!

      • Sps

        Aukeaman verran myös HeSassa. Kerrotaan vanhempien matkahaaveesata- pikkulapsista huolimatta. Entäs jos voivat pahoin?. Lapset usein voivat.


      • 4+14
        Sps kirjoitti:

        Aukeaman verran myös HeSassa. Kerrotaan vanhempien matkahaaveesata- pikkulapsista huolimatta. Entäs jos voivat pahoin?. Lapset usein voivat.

        Perhehän on käsittääkseni jo purjehtinut pitkään, lapset mukana, ja jos olisivat kovin pahoinvoivia, perhe tuskin lähtisi tähän projektiin. Itsellä on päinvastainen kokemus merisairaudesta, ihan naperosta asti purjehtinut enkä koskaan lapsena tullut merisairaaksi, vaikka kuinka olisi keikuttanut - päin vastoin, se tuntui vain hauskalta. Niinpä olin siinä luulossa, etten tule merisairaaksi, kunnes ihan puun takaa yli kaksikymppisenä tulinkin. Ja sen jälkeen aina ekan päivän, jos on lähdetty pidemmälle merimatkalle ja ollut merenkäyntiä. Mutta nopeasti siihen liikkeeseen tottuu, saa "sealegs".

        Koska niin moni täällä pitää älämölöä ja paheksuu hanketta juuri lapsiin vedoten, niin haluan vielä lisätä, että ainakin minä rakastin lapsena pitkiä purjehdusreissuja enkä olisi niin kotiin välittänyt palatakaan! Seitsemän meren Serenada teki myös lähtemättömän vaikutuksen ja olin kamalan kateellinen Prusakin lapsille (jotka olivat suunnilleen saman ikäisiä kuin itse). Ei kai ole mitään syytä lähtökohtaisesti olettaa, että tällainen matka, vaikka olisikin alunperin vanhempien unelma, olisi lapsille epämieluisa tai peräti vahingollinen? Luulenpa, että ovat harvinaisen onnekkaita lapsia, kun pääsevät tuollaiseen reissuun. Luonnollisesti, jos tulee terveysongelmia tms, suunnitelma tuskin toteutuukaan. Mutta turha nyt ainakaan etukäteen lytätä sillä perusteella, ettei lapset ehkä viihdykään tai voivat pahoin.


      • juttutäällä
        Sps kirjoitti:

        Aukeaman verran myös HeSassa. Kerrotaan vanhempien matkahaaveesata- pikkulapsista huolimatta. Entäs jos voivat pahoin?. Lapset usein voivat.

        Eivätköhän ole testanneet pahoinvointitaipumusta jo?
        http://www.hs.fi/ihmiset/a1415681622695


      • seppomartti
        juttutäällä kirjoitti:

        Eivätköhän ole testanneet pahoinvointitaipumusta jo?
        http://www.hs.fi/ihmiset/a1415681622695

        1- vuotiaan taipumusta merisairauteen ei ole voitu testata, koska taipumus ilmenee myöhemmin.3 ja 6 vuotiaista voi jo jotain arvata.


      • ei tauti estä
        seppomartti kirjoitti:

        1- vuotiaan taipumusta merisairauteen ei ole voitu testata, koska taipumus ilmenee myöhemmin.3 ja 6 vuotiaista voi jo jotain arvata.

        Yleensä pätevä sääntöhän on, ettei alle 2-vuotias tule merisairaaksi vasta kehittymässä olevan tasapainoaistin takia. Mutta eipä näköjään ole sekään sääntö vailla poikkeusta.

        Silti monet merimiehetkin kärsivät merisairaudesta. Mutta ei sen takia tarvitse ammattia vaihtaa, kaikkeen tottuu. Saati sitten pienet lapset, jotka tottuvat paljon aikuisia helpommin.


      • seppomartti
        ei tauti estä kirjoitti:

        Yleensä pätevä sääntöhän on, ettei alle 2-vuotias tule merisairaaksi vasta kehittymässä olevan tasapainoaistin takia. Mutta eipä näköjään ole sekään sääntö vailla poikkeusta.

        Silti monet merimiehetkin kärsivät merisairaudesta. Mutta ei sen takia tarvitse ammattia vaihtaa, kaikkeen tottuu. Saati sitten pienet lapset, jotka tottuvat paljon aikuisia helpommin.

        Neljän sukupolven meripahoinvointia seuranneena kokemukseni on erilainen. Pieni osa ei tule merikipeäksi, suurin osa ihmisistä tulee ja on vain aste-eroja. Sellaiset, jotka eivät ole "koskaan" merikipeitä, ovat sairastuneet keskellä Atlanttia viikon ongelmattoman purjehduksen jälkeen. On aikuisillakin niin tavallinen ilmiö, että syötän mielelläni oireettomille pillerit etukäteen jos keli kovenee. Gotland Runtista olen nähnyt kannettavan miehistön jäseniä suoraan nestetiputukseen. Itse kerran oksensin Suomenlahdella 13 tuntia ja hädin tuskin pysyin jaloillani "avomerikisan" jälkeen. Valtamerellä ei apua ole saatavilla esim lasten dehydraatioon.
        Jos matkapahoinvointi olisi totuteltavissa pois, olisi NASA sen varmasti teettänyt astronauteilleen. Huhujen mukaan yksi miehistö piti tuoda alas oireiden vuoksi.
        Pienet lapseni ja lapsenlapseni eivät ole tottuneet runsaassa 10 v:ssa ja menevät pillerin muruista aivan vetämättömäksi. Purjehdus vähänkään isommassa aallokossa on ollut heille täysin sietämätön kokemus. Ei heitä voi mitenkään viedä avomerireissulle nyt tai lähivuosikymmeninä. Vuosikymmenten kuluessa heillä ja itselläni alttius hitaasti on helpottanut.
        Merisairaus saattaa olla vakava ongelma, mitä ei voi 1 ja 3. vuotiailta rannikkopurjehduksessa testata- verrattuna esim. Tulimaahan.


      • qldkgnrr
        seppomartti kirjoitti:

        Neljän sukupolven meripahoinvointia seuranneena kokemukseni on erilainen. Pieni osa ei tule merikipeäksi, suurin osa ihmisistä tulee ja on vain aste-eroja. Sellaiset, jotka eivät ole "koskaan" merikipeitä, ovat sairastuneet keskellä Atlanttia viikon ongelmattoman purjehduksen jälkeen. On aikuisillakin niin tavallinen ilmiö, että syötän mielelläni oireettomille pillerit etukäteen jos keli kovenee. Gotland Runtista olen nähnyt kannettavan miehistön jäseniä suoraan nestetiputukseen. Itse kerran oksensin Suomenlahdella 13 tuntia ja hädin tuskin pysyin jaloillani "avomerikisan" jälkeen. Valtamerellä ei apua ole saatavilla esim lasten dehydraatioon.
        Jos matkapahoinvointi olisi totuteltavissa pois, olisi NASA sen varmasti teettänyt astronauteilleen. Huhujen mukaan yksi miehistö piti tuoda alas oireiden vuoksi.
        Pienet lapseni ja lapsenlapseni eivät ole tottuneet runsaassa 10 v:ssa ja menevät pillerin muruista aivan vetämättömäksi. Purjehdus vähänkään isommassa aallokossa on ollut heille täysin sietämätön kokemus. Ei heitä voi mitenkään viedä avomerireissulle nyt tai lähivuosikymmeninä. Vuosikymmenten kuluessa heillä ja itselläni alttius hitaasti on helpottanut.
        Merisairaus saattaa olla vakava ongelma, mitä ei voi 1 ja 3. vuotiailta rannikkopurjehduksessa testata- verrattuna esim. Tulimaahan.

        Terve Seppo, Symposiumin suurin huoli ennen sapattivuotta oli Miinan merisairaus. Meidän kolmesta Miina tuli täyspläkässäkin heti merisairaaksi. Miina on syntynyt maliskuussa ja merisairaustaipumus ilmeni jo toisena kesänä eli alle 2-vuotiaana! En uskonut aikanaan, että kyse olisi ollut merisairaudesta ja tein muutaman kokeen joiden tuloksena syy-yhteys on tullu empiirisesti todistettua ainakin vaihtoehtoisen lääketieteen mukaisesti.

        Joka tapauksessa Miinan merisairausoireet helpottivat kesäkuun Suomesta lähdön jälkeenvasta lokakuussa Madeiralla. Miinan pahoinvoinista olin huolissani, sillä se ei mennyt ohi, Miina ei ollut ollut koskaan yli neljää päivää merellä (eli tiettävästi se menee ohi max 4 päivän jälkeen, näin lääkäri sanoi). Pelkäsin nestehukkaa.
        Kuten totesin, Miina oireet helpotti dramaattisesti ennen Atlantin ylitystä, joten tässä tapauksesa jonkunlainen tottumus tapahtui.
        Mainittakoon, että Miina ei koskaan aikaisemmin ollut Tullut merisairaaksi autossa, mutta tämän tottumuksen jälkeen autonvuokraus Kanarialla muuttui oksennussirkukseksi.
        Olemme kokeilleet kaikki lääkkeet/poppakonstit, paras meille on dimenhydraatti. Minä olen tullut oksennukseen asti merisairaaksi kolmesti, viimeksi viimeksi sukuristeilyllä Viking-linellä. Yachting worldissä oli
        70 tai 80 -luvulla juttu Nasan testilaitteesta, jossa kukaan ei ole selvinnyt yli 15 minuuttia oksennusrefleksittä, minulle Pahinta on äydistelmä kova tuuli, ei reiviä, kryssi, turkin pyyhkiminen rätillä kontalaan pää alaspäin.


      • seppomartti
        qldkgnrr kirjoitti:

        Terve Seppo, Symposiumin suurin huoli ennen sapattivuotta oli Miinan merisairaus. Meidän kolmesta Miina tuli täyspläkässäkin heti merisairaaksi. Miina on syntynyt maliskuussa ja merisairaustaipumus ilmeni jo toisena kesänä eli alle 2-vuotiaana! En uskonut aikanaan, että kyse olisi ollut merisairaudesta ja tein muutaman kokeen joiden tuloksena syy-yhteys on tullu empiirisesti todistettua ainakin vaihtoehtoisen lääketieteen mukaisesti.

        Joka tapauksessa Miinan merisairausoireet helpottivat kesäkuun Suomesta lähdön jälkeenvasta lokakuussa Madeiralla. Miinan pahoinvoinista olin huolissani, sillä se ei mennyt ohi, Miina ei ollut ollut koskaan yli neljää päivää merellä (eli tiettävästi se menee ohi max 4 päivän jälkeen, näin lääkäri sanoi). Pelkäsin nestehukkaa.
        Kuten totesin, Miina oireet helpotti dramaattisesti ennen Atlantin ylitystä, joten tässä tapauksesa jonkunlainen tottumus tapahtui.
        Mainittakoon, että Miina ei koskaan aikaisemmin ollut Tullut merisairaaksi autossa, mutta tämän tottumuksen jälkeen autonvuokraus Kanarialla muuttui oksennussirkukseksi.
        Olemme kokeilleet kaikki lääkkeet/poppakonstit, paras meille on dimenhydraatti. Minä olen tullut oksennukseen asti merisairaaksi kolmesti, viimeksi viimeksi sukuristeilyllä Viking-linellä. Yachting worldissä oli
        70 tai 80 -luvulla juttu Nasan testilaitteesta, jossa kukaan ei ole selvinnyt yli 15 minuuttia oksennusrefleksittä, minulle Pahinta on äydistelmä kova tuuli, ei reiviä, kryssi, turkin pyyhkiminen rätillä kontalaan pää alaspäin.

        Moi pitkästä aikaa. Yksi lastenlapseni onsensi vastoin teoriaa jo 1 vuotiaana. Häntä ei voi viedä rannikkoa kauemmaksi nyt puberteetti-ikäisenäkään. Omista lähes 50 v. lapsista toinen tulee pillereillä toimeen, toinen ei. Itse olen oireillut vähenevässä määrin ja useasti veneessä olen todennut, ettei 4 vrk sääntö päde. Merijalkojen kehityttyä oleellinen kelin huononeminen laukaisee aika monelle meritaudin. Pimeässä pitkään kokkaaminen laukaisee kohtuullisen hyvin. Vessan siivoaminen yrjöstä on myös aika varma. Symposiumin liikkeet ovat todennäköisesti tuplasti pää/mahaystävällisemmät merenkäynnissä kuin nykypulkkien ravistus ja pauke.


      • 18+3
        ei tauti estä kirjoitti:

        Yleensä pätevä sääntöhän on, ettei alle 2-vuotias tule merisairaaksi vasta kehittymässä olevan tasapainoaistin takia. Mutta eipä näköjään ole sekään sääntö vailla poikkeusta.

        Silti monet merimiehetkin kärsivät merisairaudesta. Mutta ei sen takia tarvitse ammattia vaihtaa, kaikkeen tottuu. Saati sitten pienet lapset, jotka tottuvat paljon aikuisia helpommin.

        Joitakin melko harvinaisia tapauksia on, että jotkut eivät kerta kaikkiaan totu merisairauteen eikä oireet helpota pitkillä purjehduksilla ollenkaan. Tosin ymmärtääkseni nämä ihmiset ovat merisairaita jokseenkin heti, kun vene lähtee merelle (kun vähänkin keikuttaa), eikä tauti iske kuin salama kirkkaalta taivaalta vasta keskellä valtamerta. Tiedän tapauksen, jossa henkilö oli lähtenyt elämänsä ensimmäistä kertaa purjehtimaan, ja päätti aloittaa harrastuksen sitten saman tien Atlantin ylityksellä. Pahoinvointi alkoi heti eikä helpottanut parissa viikossakaan ollenkaan. Yritti tietysti edes vähän syödä jotakin ja juoda, että pysyisi hengissä, mutta suurin osa tuli heti ylös. Lopulta maihin päästyään oli tietysti todella heikossa kunnossa. Eli kyllä merisairauskin voi olla oikeasti vakava asia ja terveydelle hyvin vaarallista pitkään jatkuvana.


    • Kommenteista lainatt

      "Mitähän loputon vieterihermoisia yli-ihmisiä nämä vanhemmat luulevat olevansa? En kysy tätä lytätäkseni isän unelmaa, mutta tuntuu melko mahdottomalta, että puolison ja kolmen pienen lapsen unelmat kestäisivät yhtenäisinä kuusi vuotta. Miten joukkuehenki pidetään kasassa veneessä, jossa ei ole tarpeeksi vapaata leikkitilaa eikä maata jalkojen alla ja virikkeitä monipuolisiin harrastuksiin? Riittääkö nettiyhteys ja pelit tainnuttamaan kolme rasavilliä, etteivät he hyppää mereen kinastelutilanteissa?

      Elämä yhden kortin varaan suunnitelma sopii tosi harvoille. Se on elämän ja kuoleman kysymys, jossa kestokyky voi ylittyä. Kaikkiin riskeihin ja uhkiin on mahdoton varautua."

      • 15+8

        Kuuden vuoden matkasta pallon ympäri ollaan merellä n. 8 kk. Muu aika ollaan maata jalkojen alla tai ainakin halutessa voi lähteä kuljeskelemaan. Voi tulla vaikka kotiin käymään, jos siltä tuntuu.


      • muuttomatkaaminen
        15+8 kirjoitti:

        Kuuden vuoden matkasta pallon ympäri ollaan merellä n. 8 kk. Muu aika ollaan maata jalkojen alla tai ainakin halutessa voi lähteä kuljeskelemaan. Voi tulla vaikka kotiin käymään, jos siltä tuntuu.

        6:ssa vuodessa 8kk merellä. Se tekis reilun kuukauden per vuosi. Laiskempi lentäisi ne etapit ja vuokraisi luukun joka kohteessa, mut tavaroiden mukana kuljettaminen pitäis kyl järkkää eikä olis purjehtimista.


      • Kontillako matkaan?
        muuttomatkaaminen kirjoitti:

        6:ssa vuodessa 8kk merellä. Se tekis reilun kuukauden per vuosi. Laiskempi lentäisi ne etapit ja vuokraisi luukun joka kohteessa, mut tavaroiden mukana kuljettaminen pitäis kyl järkkää eikä olis purjehtimista.

        Konttiasunto tavaroineen kulkisi konttilaivoilla satamasta toiseen ja asunto asujineen voisi jäädä satamiin asumaan?


      • 12+19
        muuttomatkaaminen kirjoitti:

        6:ssa vuodessa 8kk merellä. Se tekis reilun kuukauden per vuosi. Laiskempi lentäisi ne etapit ja vuokraisi luukun joka kohteessa, mut tavaroiden mukana kuljettaminen pitäis kyl järkkää eikä olis purjehtimista.

        Niinpä. Luulen, että tämä perhe kuitenkin haluaa myös sen purjehduksen. Ja toisaalta moneen syrjäisempään kohteeseen on hankalaa tai jopa mahdotonta päästä muuten kuin veneellä, eikä kaikkialla ole kämppiäkään vuokrattavaksi. Vene on siitä kätsy, että se on paitsi matkustusväline, samalla myös koti.


      • einytniinihmeellistä

        Miksi tähän hankkeeseen suhtaudutaan, kuin se olisi maailmanhistorian ensimmäinen ja ihan ainoa laatuaan, jossa lapsiperhe lähtee vuosiksi purjehtimaan maailman merille? Monet perheet ovat tehneet vastaavaa, ja tekevät tällä hetkelläkin. Miksi tämän perheen kohdalla tuntuisi "mahdottomalta, että puolison ja kolmen pienen lapsen unelmat kestäisivät yhtenäisinä kuusi vuotta", kun se kuitenkin on niin monelta muulta perheeltä jo onnistunut? Ja saanen huomauttaa - paljon pienemmillä veneillä ja vähemmällä viihdykemäärällä, ilman nettiyhteyksiä yms!

        Elämä yhden kortin varaan? En ymmärrä. En näe, miten purjehdus olisi elämän yhden kortin varaan laskemista. Veikkaan, että tälläkin perheellä on useampi kortti hihassa. Luultavasti enemmän kuin monilla meistä.


      • konttikoti
        12+19 kirjoitti:

        Niinpä. Luulen, että tämä perhe kuitenkin haluaa myös sen purjehduksen. Ja toisaalta moneen syrjäisempään kohteeseen on hankalaa tai jopa mahdotonta päästä muuten kuin veneellä, eikä kaikkialla ole kämppiäkään vuokrattavaksi. Vene on siitä kätsy, että se on paitsi matkustusväline, samalla myös koti.

        Huomaa kuinka pakattava koti aukeaa, sitähän voit kuljettaa konttilaivassa tai rekalla mihin vaan.
        http://youtu.be/1hGR8kOPT7U


    • (IR

      Pahoinvointitaipumus ei ole on/off asia, mutta toki lasten tai vanhempien selkeä alttius merisairauteen olisi varmasti tullut jo esille. Kuitenkaan Itämeren ja Välimeren purjehduksia ei oikein mitenkään voi olosuhteiltaan verrata Tulimaan tai Pohjois-Atlantin vastaaviin. Yleisesti perheen ja kipparin purjehduskokemus on nettisivujen ja lehtijuttujen mukaan hyvin tavanomainen ja kokemusta ei näyttäisi olevan esim. Pohjanmereltä tai Biskajalta, joka on usein suomalaisille se ensimmäinen kosketus Isoon mereen. Välimeri ja erityisesti Karibia ovat purjehdusalueena ihanteellisia, mutta toki erityisesti Karibialla saa jo tuntumaa valtamerimainingista.

      Hyvin vastaavalla kokemuksella en osaa sanoa kovinkaan paljoa soveltuvuudestani Kap Hornin kiertoon. Toki moni on lähtenyt maailman merille ilman aiempaa ison veden kokemusta, ja pärjännyt siellä hyvin, joten ei se mikään välttämättömyys ole.

    • ErTar

      Vain narsistinen ihminen asettaa omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle tässä mittakaavassa. Normi ihminen miettii, että nyt eletään elämää lasten ehdoilla, kunnes lapset ovat omillaan. Kesälomapurjehdukselle vieminen on toista kuin repäiseminen irti koko normielämästä.

      • Narkkari

        Vain narsistinen ihminen voi olla noin varma oikeassaolostaan, hyvä ErTar!


      • 9+5

        Juu toki, mutta mitkä ne lasten tarpeet sitten ovat, ja kuka sen saa määritellä? Mikä on todellisuudessa lasten edun mukaista? Mitä ovat "lasten ehdot", joiden mukaan on elettävä? Tuskin kukaan ainakaan vakavissaan ehdottaa, että esim. kuusivuotias, pienemmistä puhumattakaan, saisi itse sanella ehtonsa. Ja jos saisi, mahtaisiko ehtoihin sisältyä merellisiä seikkailuja vai tuttua ja turvallista kotielämää - riippuisi varmaan lapsesta ja lapsen senhetkisestä fiiliksestä! Ehtoihin sisältyisi varmaan ainakin karkkipäivä joka päivä, rajoittamaton pääsy jäätelövarastolle 24/7, ei koskaan hampaidenpesua eikä ainakaan nukkumaanmenoa!

        Varmasti vanhemmat ovat käyneet läpi hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa - pitkä purjehdus tai kotona pysyminen - eikä KUKAAN voi ennustaa, kumpi vaihtoehto lopulta olisi se parempi. Kummassakin tapauksessa on omat riskinsä, etunsa ja mahdolliset haittansa. Kumpikaan vaihtoehto ei äkkiseltään mielestäni vaikuta erityisen vahingolliselta tai lasten tarpeiden polkemiselta.

        Ainakin lasten hyvinvoinnin asiantuntijat tuntuvat painottavan, että lapselle olisi tärkeää saada viettää paljon kiireetöntä aikaa vanhempiensa kanssa. Mitä muita tarpeita lapsilla on? No, tietysti ainakin ravinto, uni, leikki, liikunta, oppiminen. Rakkaus, läheisyys, huolenpito, perusturvallisuus. Nämä kaikki voivat toteutua vene-elämässä ihan siinä missä kuivalla maallakin. Yhdessäoloaikaa ja läheisyyttä todennäköisesti veneessä saa ns. normielämää enemmän.

        Moni korostaa hankkeen turvattomuutta ja vaarallisuutta, "mitä tahansa voi sattua". Toivottavasti, olisi aika kamala elää elämää, jossa ei ikinä sattuisi mitään. Vakavasti puhuen, mitä tahansa voi sattua missä tahansa, milloin tahansa. Ns. normielämässä voi tuudittautua petolliseen väärään turvallisuudentunteeseen, mutta jos uutisiin on luottamista, niin ihan kuivalla maalla normielämässä tuntuu sattuvan paljon, ja paljon myös hyvin ikäviä asioita. Purjehduksessa on omat riskinsä, kyllä, mutta ei se mitään hullunrohkeaa ja yltiöpäistä touhua ole. Hyvä, valtamerikelpoinen vene ylittää valtameriä vaikka yksinään. Nykyään pystyy hyvin ennakoimaan myös sään muutoksia ja isolla Swanilla pääsee tarvittaessa huonoa keliä pakoon, pahimmat myräkät voi väistää. Tähän tarkoitukseen on olemassa ihan ammattilaisten palveluja. Yhteydenpito maihin onnistuu keskeltä valtamertakin.

        "Mitä tahansa voi sattua" merellä tai kuivalla maalla. Vene-elämässä tai normielämässä. Mahdoton kenenkään ennustaa, miten eri vaihtoehdot tulisivat vaikuttamaan lasten elämään. Sitä paitsi itseäni erityisesti vaivaa käsitys ns. normielämän paremmuudesta. Mikä ihme normielämä??? Kenen normien mukaan tässä täytyisi elää, ja miksi, tarkalleen ottaen?

        Toinen erikoisuus kommenteissa on, että kovin moni kuvittelee lasten jäävän paitsi koulutuksesta. Ikään kuin esikoinen palaisi 14-vuotiaana Suomeen eikä olisi saanut minkäänlaista perusopetusta. HALOO. Koko projektiin liittyy kiinteästi nimenomaan etäkoulunkäynti ja siihen panostaminen. Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Tiedän tapauksia, jossa mm. vakavan koulukiusaamisen vuoksi lapsi on Suomessa otettu peruskoulun penkiltä kotiopetukseen, nimenomaan oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa vuoksi (josta koulu ei ole pystynyt huolehtimaan). Etäkoulutukseen on olemassa hyvät ohjelmat. Niitä käyttävät myös muut, esim. vanhempien työn takia ulkomailla oleskelevat suomalaislapset. Ja opetuksen taso? Jos kaksi korkeasti koulutettua, fiksua vanhempaa paneutuu lastensa opetukseen jotakuinkin täysipäiväisesti, mahtaako opetuksen taso jäädä jälkeen tilanteesta, jossa 20-30 oppilaan meluisassa luokassa on yksi opettaja tai pahimmassa tapauksessa jatkuvasti vaihtuvia epäpäteviä sijaisia (kuten oman tokaluokkalaisen kohdalla)?

        Ihmettelen, mihin tämän hankkeen aiheuttama voimakas vastustus, kauhistelu, moralisointi ja paheksunta todellisuudessa perustuu. Lasten tarpeisiin ja etuihin vedotaan, jopa lastensuojeluviranomaisiin, vaikka samaan aikaan turvallisella peruskoulun penkillä istuu lukuisia suomalaislapsia, jotka kärsivät rajusta koulukiusaamisesta, epäpätevistä sijaisista ja omien oppimistarpeidensa hukkumisesta suuressa opetusryhmässä, aikuisten välinpitämättömyydestä, perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. En voi välttyä ajatukselta, että kenties taustalla onkin vain vanha tuttu kateus, joka yritetään verhota huoleen lasten hyvinvoinnista.


      • 407
        9+5 kirjoitti:

        Juu toki, mutta mitkä ne lasten tarpeet sitten ovat, ja kuka sen saa määritellä? Mikä on todellisuudessa lasten edun mukaista? Mitä ovat "lasten ehdot", joiden mukaan on elettävä? Tuskin kukaan ainakaan vakavissaan ehdottaa, että esim. kuusivuotias, pienemmistä puhumattakaan, saisi itse sanella ehtonsa. Ja jos saisi, mahtaisiko ehtoihin sisältyä merellisiä seikkailuja vai tuttua ja turvallista kotielämää - riippuisi varmaan lapsesta ja lapsen senhetkisestä fiiliksestä! Ehtoihin sisältyisi varmaan ainakin karkkipäivä joka päivä, rajoittamaton pääsy jäätelövarastolle 24/7, ei koskaan hampaidenpesua eikä ainakaan nukkumaanmenoa!

        Varmasti vanhemmat ovat käyneet läpi hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa - pitkä purjehdus tai kotona pysyminen - eikä KUKAAN voi ennustaa, kumpi vaihtoehto lopulta olisi se parempi. Kummassakin tapauksessa on omat riskinsä, etunsa ja mahdolliset haittansa. Kumpikaan vaihtoehto ei äkkiseltään mielestäni vaikuta erityisen vahingolliselta tai lasten tarpeiden polkemiselta.

        Ainakin lasten hyvinvoinnin asiantuntijat tuntuvat painottavan, että lapselle olisi tärkeää saada viettää paljon kiireetöntä aikaa vanhempiensa kanssa. Mitä muita tarpeita lapsilla on? No, tietysti ainakin ravinto, uni, leikki, liikunta, oppiminen. Rakkaus, läheisyys, huolenpito, perusturvallisuus. Nämä kaikki voivat toteutua vene-elämässä ihan siinä missä kuivalla maallakin. Yhdessäoloaikaa ja läheisyyttä todennäköisesti veneessä saa ns. normielämää enemmän.

        Moni korostaa hankkeen turvattomuutta ja vaarallisuutta, "mitä tahansa voi sattua". Toivottavasti, olisi aika kamala elää elämää, jossa ei ikinä sattuisi mitään. Vakavasti puhuen, mitä tahansa voi sattua missä tahansa, milloin tahansa. Ns. normielämässä voi tuudittautua petolliseen väärään turvallisuudentunteeseen, mutta jos uutisiin on luottamista, niin ihan kuivalla maalla normielämässä tuntuu sattuvan paljon, ja paljon myös hyvin ikäviä asioita. Purjehduksessa on omat riskinsä, kyllä, mutta ei se mitään hullunrohkeaa ja yltiöpäistä touhua ole. Hyvä, valtamerikelpoinen vene ylittää valtameriä vaikka yksinään. Nykyään pystyy hyvin ennakoimaan myös sään muutoksia ja isolla Swanilla pääsee tarvittaessa huonoa keliä pakoon, pahimmat myräkät voi väistää. Tähän tarkoitukseen on olemassa ihan ammattilaisten palveluja. Yhteydenpito maihin onnistuu keskeltä valtamertakin.

        "Mitä tahansa voi sattua" merellä tai kuivalla maalla. Vene-elämässä tai normielämässä. Mahdoton kenenkään ennustaa, miten eri vaihtoehdot tulisivat vaikuttamaan lasten elämään. Sitä paitsi itseäni erityisesti vaivaa käsitys ns. normielämän paremmuudesta. Mikä ihme normielämä??? Kenen normien mukaan tässä täytyisi elää, ja miksi, tarkalleen ottaen?

        Toinen erikoisuus kommenteissa on, että kovin moni kuvittelee lasten jäävän paitsi koulutuksesta. Ikään kuin esikoinen palaisi 14-vuotiaana Suomeen eikä olisi saanut minkäänlaista perusopetusta. HALOO. Koko projektiin liittyy kiinteästi nimenomaan etäkoulunkäynti ja siihen panostaminen. Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Tiedän tapauksia, jossa mm. vakavan koulukiusaamisen vuoksi lapsi on Suomessa otettu peruskoulun penkiltä kotiopetukseen, nimenomaan oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa vuoksi (josta koulu ei ole pystynyt huolehtimaan). Etäkoulutukseen on olemassa hyvät ohjelmat. Niitä käyttävät myös muut, esim. vanhempien työn takia ulkomailla oleskelevat suomalaislapset. Ja opetuksen taso? Jos kaksi korkeasti koulutettua, fiksua vanhempaa paneutuu lastensa opetukseen jotakuinkin täysipäiväisesti, mahtaako opetuksen taso jäädä jälkeen tilanteesta, jossa 20-30 oppilaan meluisassa luokassa on yksi opettaja tai pahimmassa tapauksessa jatkuvasti vaihtuvia epäpäteviä sijaisia (kuten oman tokaluokkalaisen kohdalla)?

        Ihmettelen, mihin tämän hankkeen aiheuttama voimakas vastustus, kauhistelu, moralisointi ja paheksunta todellisuudessa perustuu. Lasten tarpeisiin ja etuihin vedotaan, jopa lastensuojeluviranomaisiin, vaikka samaan aikaan turvallisella peruskoulun penkillä istuu lukuisia suomalaislapsia, jotka kärsivät rajusta koulukiusaamisesta, epäpätevistä sijaisista ja omien oppimistarpeidensa hukkumisesta suuressa opetusryhmässä, aikuisten välinpitämättömyydestä, perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. En voi välttyä ajatukselta, että kenties taustalla onkin vain vanha tuttu kateus, joka yritetään verhota huoleen lasten hyvinvoinnista.

        ... siinä oli paljon asiaa! Ehkä paras oli loppukaneetti, josta tässä Jeesustelussa on varmasti paljolti kysymys KATEELLISUUS!


      • Lapsiasiain vara
        407 kirjoitti:

        ... siinä oli paljon asiaa! Ehkä paras oli loppukaneetti, josta tässä Jeesustelussa on varmasti paljolti kysymys KATEELLISUUS!

        Tuskin tässä kateellisuudesta on kysymys. Ei siinä mitään, jos he menisivät aikuisporukalla, mutta kun täytyy lapset repiä tuohon mukaan.


      • silti kade
        Lapsiasiain vara kirjoitti:

        Tuskin tässä kateellisuudesta on kysymys. Ei siinä mitään, jos he menisivät aikuisporukalla, mutta kun täytyy lapset repiä tuohon mukaan.

        Sehän on juuri niiden lasten onni, että pääsevät mukaan.


    • 14+2

      Ruotsalaisperhe teki kahden pikkulapsen kanssa neljän vuoden pallonkierron, johon ei kuulunut Kap Hornia, mutta muita haastavia ja peruskierrosta poikkeavia vesialueita kyllä. Palasivat viime kesänä takaisin Ruotsiin. Ei tullut avioeroa eikä muutakaan draamaa. Lapset ja vanhemmat tyytyväisiä reissuun. Vene ja miehistö kestivät hyvin. Toki heidän reissunsa oli pari vuotta lyhyempi kestoltaan ja lapsia yksi vähemmän kuin Meretniemillä, mutta...ihan vain yhtenä konkreettisena esimerkkinä, että naapurimaastakin normaaliperhe voi tuollaisen reissun tehdä ihan onnistuneesti. Vastaavia tarinoita on toki vaikka kuinka monia. Jos kiinnostaa: http://symary.com

    • toteemi

      http://www.sailingtotem.com/welcome-aboard

      4-, 6- ja 9-vuotiaiden lasten kanssa 47-jalkaisella veneellä maailman meriä kiertelemään lähtenyt jenkkiperhe, joka on viettänyt matkapurjehduselämää jo vuodesta 2008, mutta tähän mennessä ehtineet vasta Tyynenmeren yli Jenkeistä Thaimaahan, eli rauhalliseen tahtiin. Sivuilla paljon heidän omaa kokemusperäistä tietoaan sekä myös muiden purjehtijoiden haastatteluihin perustuvaa tietoa siitä, millaista pitkä matkapurjehdus lasten kanssa on, kotikoulutuksesta, matkapurjehduksen rahoittamisesta yms. Sieltä käy myös ilmi, että heidän lapsillaan on paljonkin ikätovereita kavereina, eivätkä lapset näytä kovin kärsiviltä. Mutta varokaa, näihin sivuihin tutustuminen voi johtaa huolella rakennetun maailmankuvan romahtamiseen - jos siis haluat vakaasti uskoa siihen, että on vain yksi ainoa oikea tapa elää ja kasvattaa lapsia.

    • Kehy

      "Juu toki, mutta mitkä ne lasten tarpeet sitten ovat, ja kuka sen saa määritellä?"

      Ne ovat näitä kehitystehtäviä, jotka vaativat vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa ryhmissä olemista.

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitystehtävä

      • next question

        Nuo mainitut tehtävät tulee varsin perusteellisesti suoritettua kuuden vuoden purjehduksella. Siinä jos missä on vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa ryhmissä olemista. Voi vaikka verrata olosuhteita maaseudun lapsiin. Ehkä pitäisikin oikeastaan tehdä lastensuojeluilmoitus kaikista pienille paikkakunnille syntyvistä lapsista?


    • Jaahas-täti

      "Siinä jos missä on vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa ryhmissä olemista."

      Tuollaisella reissulla ainoat pysyvät ihmissuhteet ovat omaan perheeseen. Lapsi tarvitsisi kehittyäkseen ympärilleen yhteisön, joka koostuu oman ikäisistä.

      Herran tähden, katselkaa nyt niitä omia lapsianne ja sitä, mistä heidän juttunsa koostuu.

      • 18plus

        Ei ne leikkikaverit tavallisessa lähiöelämässäkään samoina pysy vuosia, ei ainakaan mulla eikä omilla lapsilla. Muuttaa ihmiset kaupungista tai kaupunginosasta toiseen muutenkin. Vieroksun ajatusta, et lapsen pitäisi jämähtää synnyinpaikkakunnalleen koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi, itse ainakin hinkusin aina pois, muualle, isompaan maailmaan ja uusia tuttavuuksia tekemään. Varmasti tässä on isoja yksilöllisiä eroja, mutta en todellakaan näe mitään positiivists siinä, että pitäisi pysyä saman lauman uskollisena jäsenenä koko lapsuus ja nuoruus. Olisin varmaan teininä ryhtynyt itsetuhoiseksi, ellen silloin vihdoin olisi päässyt pois niistä ahtaista ympyröistä!


      • Narkkari
        18plus kirjoitti:

        Ei ne leikkikaverit tavallisessa lähiöelämässäkään samoina pysy vuosia, ei ainakaan mulla eikä omilla lapsilla. Muuttaa ihmiset kaupungista tai kaupunginosasta toiseen muutenkin. Vieroksun ajatusta, et lapsen pitäisi jämähtää synnyinpaikkakunnalleen koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi, itse ainakin hinkusin aina pois, muualle, isompaan maailmaan ja uusia tuttavuuksia tekemään. Varmasti tässä on isoja yksilöllisiä eroja, mutta en todellakaan näe mitään positiivists siinä, että pitäisi pysyä saman lauman uskollisena jäsenenä koko lapsuus ja nuoruus. Olisin varmaan teininä ryhtynyt itsetuhoiseksi, ellen silloin vihdoin olisi päässyt pois niistä ahtaista ympyröistä!

        Vähän tulee sellainen fiilis, että näille jänkääjille ainoa täydellinen lastenkasvatusmuoto olisi jonkinlainen kasvatuslaitos, jossa laboratorinomaisesti olisi kaikki poikkeamat karsittu pois. Kaikille samanlainen kasvatus eli tasapäistäminen kunniaan, kuten entisajan DDR:ssä.


      • kukkahattujaahas
        Narkkari kirjoitti:

        Vähän tulee sellainen fiilis, että näille jänkääjille ainoa täydellinen lastenkasvatusmuoto olisi jonkinlainen kasvatuslaitos, jossa laboratorinomaisesti olisi kaikki poikkeamat karsittu pois. Kaikille samanlainen kasvatus eli tasapäistäminen kunniaan, kuten entisajan DDR:ssä.

        Ja muuttamiset alaikäisten lasten kanssa kiellettävä lailla. Ja siellä laboratoriotarhassa tavalla tai toisella estettävä hoitajien vaihtuminen lakisääteisesti.

        Pienet lapsethan nauttivat suunnattomasti veneoloista, joissa vanhemmat ovat aina käden ulottuvilla. Ja toisaalta osaavat muodostaa todella nopeasti suhteita toisiin lapsiin mistään kieli- tai kulttuurirajoista riippumatta. Näin on ollut ainakin omien ja parin sukupolven sukulaislasten kanssa. Kukkahatut ja jaahakset saavat uskoa mitä haluavat, kokemuksesta eivät tässä ainakaan kirjoittele. Jos pitkät purjehdukset itse lapsena kokeneet haluavat tarjota saman omille lapsilleen, on siinä jo melkoinen määrä todistusvoimaa.


      • Sps
        kukkahattujaahas kirjoitti:

        Ja muuttamiset alaikäisten lasten kanssa kiellettävä lailla. Ja siellä laboratoriotarhassa tavalla tai toisella estettävä hoitajien vaihtuminen lakisääteisesti.

        Pienet lapsethan nauttivat suunnattomasti veneoloista, joissa vanhemmat ovat aina käden ulottuvilla. Ja toisaalta osaavat muodostaa todella nopeasti suhteita toisiin lapsiin mistään kieli- tai kulttuurirajoista riippumatta. Näin on ollut ainakin omien ja parin sukupolven sukulaislasten kanssa. Kukkahatut ja jaahakset saavat uskoa mitä haluavat, kokemuksesta eivät tässä ainakaan kirjoittele. Jos pitkät purjehdukset itse lapsena kokeneet haluavat tarjota saman omille lapsilleen, on siinä jo melkoinen määrä todistusvoimaa.

        Kova on haaveiden juhlkistamistarve kaikissa mahdollisissa medioissa. Tänään aamuradiossa selvisi lasten opetussuunnitelmakin. Vieraillaan aina paikallisissa koululaitoksissa kun aikataulu on niin väljä. Kyllähän se lapsia avartaa kun menee kouluun Ushuaiassa, Marquesasissa, Bora Boralla, Tahitilla, Uudessa Seelannissa jne. Kieli ja kaverit vaihtuvat. Lisäksi aikovat katsella yhdessä netistä. Eli opetussuunnitelmaa ei ollut. Aikaa tosi on tehdä sellainen.


      • 13+8
        Sps kirjoitti:

        Kova on haaveiden juhlkistamistarve kaikissa mahdollisissa medioissa. Tänään aamuradiossa selvisi lasten opetussuunnitelmakin. Vieraillaan aina paikallisissa koululaitoksissa kun aikataulu on niin väljä. Kyllähän se lapsia avartaa kun menee kouluun Ushuaiassa, Marquesasissa, Bora Boralla, Tahitilla, Uudessa Seelannissa jne. Kieli ja kaverit vaihtuvat. Lisäksi aikovat katsella yhdessä netistä. Eli opetussuunnitelmaa ei ollut. Aikaa tosi on tehdä sellainen.

        En tiedä, onko julkisuushakuisuus pakottava siksi, että hakevat nimenomaan etäopetusprojektiin kumppaneita (nettisivujen perusteella) vai sponsoreita purjehdukselleen, ehkä sekä että. Jos kumppaneita ja sponsseja haluaa, niin julkisuus on melkein pakko. Tai jos haluavat tavalla tai toisella myydä tarinaansa nyt ja reissun aikana (lisätienestien takia), niin pakkohan se on tunkea julkisuuteen ja herättää yleisön kiinnostus. Toisaalta näin Big Brotherin ja kaikkien reality-sarjojen aikakaudella moni haluaa julkisuuteen ihan muuten vaan, ollakseen julkisuudessa. Arvelisin kuitenkin, että tällä perheellä on muita(kin) tausta-ajatuksia julkisuuspyrkimyksillään. En usko, että lasten opetussuunnitelma koostuu vain paikallisissa kouluissa vierailuista, ne ovat korkeintaan kiinnostava lisämauste. Sehän on selvä, ettei suomalaista oppivelvollisuutta suoriteta käymällä kouluissa siellä sun täällä, eikä tosiaan englannilla (suomesta ja ruotsista puhumattakaan) selviä suuressa osassa vierailukohteita, joten eivät lapset niissä voi varsinaisesti koulua käydä, eikä koulujen oppilaiksi noin vaan vierailevat tähdet pääse. Kulkuri-koulusta jossain haastattelussa mainitsivat, ja sehän on suomalainen etäkoulu, jota tiedän ulkomailla asuvien suomalaisten käyttävän.


    • Julki Mo

      Rahan kerääminen julkisuudella on yhä vaikeampaa. Toimittajat saattavat asiasta kirjoittaakin, mutta toimittajien huomio ei muutu rahaksi.

      • sponsoroitumainos

        Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti, varsinkin kun kippari on ktm ja ilmeisesti supliikkimies. Veneessä tarvitaan tuollaisella matkalla yhtä sun toista, ja sitähän sopii siinä samalla sitten kehua ja markkinoida lukijoillekin.


      • Eljaijah
        sponsoroitumainos kirjoitti:

        Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti, varsinkin kun kippari on ktm ja ilmeisesti supliikkimies. Veneessä tarvitaan tuollaisella matkalla yhtä sun toista, ja sitähän sopii siinä samalla sitten kehua ja markkinoida lukijoillekin.

        "Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti."

        Maailmanympäripurjehtijan blogin kävijämäärät jäävät mainostajien näkökulmasta vaatimattomiksi. Pitäisi olla oivaltava kirjoittaja ja kirjoittaa äidinkielellään, jotta saisi luotua tarinan, jolla on imua. Vene-elämän kuvailu on yksitoikkoista luettavaa, sitä yksitoikkoisempaa, mitä huonompi kirjoittaja on.

        Yleensäkin näiden itsensätoteuttamisprojektien rahoitus on alamäessä, on kysymys sitten vuorelle nousemista tai naparetkestä. Vielähän ne rahoittajia saavat, mutta eri asia on se, kuinka suurta apu on.

        Kuinkakohan moni tätäkään projektia seurasi niin, että rahoittajia olisi jäänyt mieleen. Ja jos olisi, mikä olisi ollut sen vaikutus valintoihin ja ostokäyttäytymiseen?

        http://www.pohjoisnapa.fi/Tukijat.aspx


      • 17+3
        Eljaijah kirjoitti:

        "Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti."

        Maailmanympäripurjehtijan blogin kävijämäärät jäävät mainostajien näkökulmasta vaatimattomiksi. Pitäisi olla oivaltava kirjoittaja ja kirjoittaa äidinkielellään, jotta saisi luotua tarinan, jolla on imua. Vene-elämän kuvailu on yksitoikkoista luettavaa, sitä yksitoikkoisempaa, mitä huonompi kirjoittaja on.

        Yleensäkin näiden itsensätoteuttamisprojektien rahoitus on alamäessä, on kysymys sitten vuorelle nousemista tai naparetkestä. Vielähän ne rahoittajia saavat, mutta eri asia on se, kuinka suurta apu on.

        Kuinkakohan moni tätäkään projektia seurasi niin, että rahoittajia olisi jäänyt mieleen. Ja jos olisi, mikä olisi ollut sen vaikutus valintoihin ja ostokäyttäytymiseen?

        http://www.pohjoisnapa.fi/Tukijat.aspx

        Itse olen kiinnittänyt huomiota nimenomaan joidenkin purjehdusblogien yhteydessä mainintoihin liittyen mm. veneilytarvikeliikkeisiin, vakuutusyhtiöihin jne. Tiedän ainakin osan bloggaavista purjehtijoista saaneen tukena ja lahjoituksina paljonkin tarpeellista tavaraa, mm. akkuja, verhoilutöitä, turvavarusteita, lippuja, maaleja, ja myös tuntuvalla alennuksella muuta tavaraa ja palveluja, joista helposti syntyy kymppitonnin säästö. Säästö se on pienikin säästö, ja kymppitonni tuntuu jo matkapurjehtijan budjetissa. Sillä kai katsotaan olevan jotakin merkitystä, jos useita vuosia maailman merillä vaativissa oloissa purjehtinut kehuu tuotetta. Nolompaa tietysti, jos tuotteessa ei olekaan mitään kehumisen aihetta.


    • seppomartti

      Kulkurikoulu näyttää äkkiä vilkaistuna olevan hieno mahdollisuus. 160€/kurssi/nuppi vuodessa oppikirjat tutkintomaksut. 3 lasta ja kuusi vuotta ja minule tuntematon määrä tarvittavia kursseja on melkoinen menoerä ja vaivannäkö mutta motivoituneille vanhemmille mahdollista

      • 13plus17

        No, ilmaiseen peruskouluun verrattuna tietysti kaikki, mikä maksaa, on kalliimpaa. Kansainvälisesti vertaillen kulkurikoulu ei kuitenkaan ole erityisen kallis. Aidosti maksuton ja ilmainen koulu on aika harvinainen etuoikeus. Toinen juttu sitten, saako perhe alennusta kulkurikoulusta tai jonkun spessudiilin, kun tuo sille julkisuutta...


      • halpaa kuin saippua

        Ihan yleinen koulumaksu on 5000-12000€/nuppi/lukukausi kirjat ja muut materiaalit koulupuvut yms. pakolliset ja lisäksi "vapaaehtoiset" maksut jos lapsi haluaa esim. musiikissa oppia soittamaan jotain instrumenttia tai liikuntatunnilla harrastaa jotain, missä vaaditaan välineitä... niin ja mitään ilmaista lounastakaan tuohon ei sisälly, vaan ostetaan kanttiinista tai omat eväät. Näin siis monessa muussa maassa. Alkaa kulkurikoulu kuulostaa äkkiä aika halvalta vaihtoehdolta. Sorry, ei liittynyt purjehdukseen mitenkään, paitsi että kalliin koulunkäynnin maista on varmaan helpompi ottaa ja häippästä maailman merille venekoulua pitämään, silkkaa säästöä.

        Mutta jos on varaa ostaa iso Swan (pienemmälläkin luulisi pärjäävän) ja lähteä kuudeksi vuodeksi purjehtimaan, niin noi lasten etäkoulumaksut ovat olemattoman pieni osa kokonaiskustannuksia. Verrattuna vaikka, mitä veneen nosto telakalle ja pohjan putsaus ja uudet maalit pohjaan maksavat, tuon kokoluokan veneessä. Tai moottorin hajoaminen, tai purjeiden uusiminen, tai mitkä tahansa muutkin hajoamiset, joihin on pakko budjetissa jo varautua, koska jotakin 100% varmuudella hajoaa, tarvitsee korjata tai huoltaa matkan aikana. Voi vain toivoa, että kaikkein arvokkaimmat osat kestävät kunnialla maaliin.


    • neljäraitaa

      En jaksa lukea kaikkea, mutta rahoitetaanko tämä homma stay-bonuksilla?

      Aurinkomatkat lähes tuhoitui tuon kipparin käsittelyssä, toivottavsti purjehduksella on parempi tuuri. Sitä todella tarvitaan...

    • Välittäjä

      Hieno projekti minusta.

    • Videoseppo
      • fariseus8

        Siinä uhrataan Jumalalle perheen lapset. Olisiko riittänyt lampaan teurastaminen. Kaikkea se ihminen Jumalan syyksi paneekin. Tekopyhää jeesustelua.


      • matalapainekin tulee

        Epärealistisella illuusiovideolla leppoisasta meriseikkailusta pikkulasten kanssa lienee tarkoitusperänsä. En keksi muuta motiivia sellaisen julkaisemiselle kuin raha. Ehkä sponsoreita haetaan, ehkä haetaan viikkolehtien kiinnostusta?
        Koska lapsiperhe on suunnitellut purjehtivansa mm. Tasmanian meren yli, voi olla hyvä katsoa reakistinen video sieltä. Sopivaa piristystä lapsille tropiikin hiekkarantojen jälkeen?
        https://www.youtube.com/watch?v=GIdTBwxDseI


      • tumpelotumppi
        matalapainekin tulee kirjoitti:

        Epärealistisella illuusiovideolla leppoisasta meriseikkailusta pikkulasten kanssa lienee tarkoitusperänsä. En keksi muuta motiivia sellaisen julkaisemiselle kuin raha. Ehkä sponsoreita haetaan, ehkä haetaan viikkolehtien kiinnostusta?
        Koska lapsiperhe on suunnitellut purjehtivansa mm. Tasmanian meren yli, voi olla hyvä katsoa reakistinen video sieltä. Sopivaa piristystä lapsille tropiikin hiekkarantojen jälkeen?
        https://www.youtube.com/watch?v=GIdTBwxDseI

        Olipa typerä veto. Et varmaan tiedä kuinka monta ihmistä maalla menehtyi ja menehtyy maanjäristyksissä, tsunamissa, autokolareissa ym. kyllä niitä vaarallisia paikkoja on joka puolella maailmaa.

        Nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä purjehduksessa, mm. valitsemalla sopivat sääikkunat.


      • lasten parhaaksiko?
        tumpelotumppi kirjoitti:

        Olipa typerä veto. Et varmaan tiedä kuinka monta ihmistä maalla menehtyi ja menehtyy maanjäristyksissä, tsunamissa, autokolareissa ym. kyllä niitä vaarallisia paikkoja on joka puolella maailmaa.

        Nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä purjehduksessa, mm. valitsemalla sopivat sääikkunat.

        Sano vaan typeräksi ja kannusta muitakin lapsiperheitä ihanalle kuuden vuoden elämysmatkalle Tasmanian merelle ja Kap Hornille!
        Tosiasia silti on, että kyseiselle perhepurjehdukselle suunniteltu reitti on juuri sellainen, jossa "pahoihin keleihin" joutuu tahtoi tai ei. Oletko itse purjehtinut Tasmanian merellä tai yleensäkään Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesillä tai Draken salmessa? Riskien vähättely ja uskottelu sopivien sääikkunoiden valitsemiseen on kokemattomuuden merkki ("nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä…").

        Pidän naivina rinnastaa risikialttiin reitin valitsemista siihen, että tsunamissa, autokolarissa ja maanjäristyksissäkin voi kuolla.
        En kritisoi sitä, että aikuiset ihmiset haluavat toteuttaa omia unelmiaan. Päinvastoin! Mutta pikkulasten parasta reitinvalinnassa ei ole minun mielestäni ajateltu. Ehkäpä vanhempien kova seikkailunhalu on tässä kohdassa sokaissut loogista ajattelua?
        Eikö lasten kannalta turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto olisi noudattaa pasaatituulireittiä eli "coconut milk run":ia? Eikö riskejä ole hyvä punnita jo etukäteen eikä vasta sitten, kun mahdollinen haveri on sattunut?


      • tumpelotumppi
        lasten parhaaksiko? kirjoitti:

        Sano vaan typeräksi ja kannusta muitakin lapsiperheitä ihanalle kuuden vuoden elämysmatkalle Tasmanian merelle ja Kap Hornille!
        Tosiasia silti on, että kyseiselle perhepurjehdukselle suunniteltu reitti on juuri sellainen, jossa "pahoihin keleihin" joutuu tahtoi tai ei. Oletko itse purjehtinut Tasmanian merellä tai yleensäkään Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesillä tai Draken salmessa? Riskien vähättely ja uskottelu sopivien sääikkunoiden valitsemiseen on kokemattomuuden merkki ("nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä…").

        Pidän naivina rinnastaa risikialttiin reitin valitsemista siihen, että tsunamissa, autokolarissa ja maanjäristyksissäkin voi kuolla.
        En kritisoi sitä, että aikuiset ihmiset haluavat toteuttaa omia unelmiaan. Päinvastoin! Mutta pikkulasten parasta reitinvalinnassa ei ole minun mielestäni ajateltu. Ehkäpä vanhempien kova seikkailunhalu on tässä kohdassa sokaissut loogista ajattelua?
        Eikö lasten kannalta turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto olisi noudattaa pasaatituulireittiä eli "coconut milk run":ia? Eikö riskejä ole hyvä punnita jo etukäteen eikä vasta sitten, kun mahdollinen haveri on sattunut?

        No vastataan tähän viestiin, vaikka tällä palstalla menee helposti jankuttamiseksi. Itselläni kuoli tuttuja tsunamissa kuten aikamonelle muillekin Suomalaisista. Mielestäni se ei ole naivia rinnastusta vaan faktaa...En ole seilannut Tasmanian merellä enkä Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesille, etkä ole sinäkään.

        Ja annetaan heidän tehdä purjehduksensa, ei kritisoida sitä etukäteen. Suunnitelmat on suuntaa antavia ja voi olla että ne tulevat muuttumaan. Jotenkin tuntuu kateelliselta lyödä etukäteen toisia.

        Ehkä kannustan niitä muutamia suomalaisia lähtemään reissuun jotka sitä suunnittelee. Tosin ei heitä montaa ole. Annetaan mahdollisuus elää myös erilaista elämää ketkä siihen pystyy.


      • 9+5
        lasten parhaaksiko? kirjoitti:

        Sano vaan typeräksi ja kannusta muitakin lapsiperheitä ihanalle kuuden vuoden elämysmatkalle Tasmanian merelle ja Kap Hornille!
        Tosiasia silti on, että kyseiselle perhepurjehdukselle suunniteltu reitti on juuri sellainen, jossa "pahoihin keleihin" joutuu tahtoi tai ei. Oletko itse purjehtinut Tasmanian merellä tai yleensäkään Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesillä tai Draken salmessa? Riskien vähättely ja uskottelu sopivien sääikkunoiden valitsemiseen on kokemattomuuden merkki ("nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä…").

        Pidän naivina rinnastaa risikialttiin reitin valitsemista siihen, että tsunamissa, autokolarissa ja maanjäristyksissäkin voi kuolla.
        En kritisoi sitä, että aikuiset ihmiset haluavat toteuttaa omia unelmiaan. Päinvastoin! Mutta pikkulasten parasta reitinvalinnassa ei ole minun mielestäni ajateltu. Ehkäpä vanhempien kova seikkailunhalu on tässä kohdassa sokaissut loogista ajattelua?
        Eikö lasten kannalta turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto olisi noudattaa pasaatituulireittiä eli "coconut milk run":ia? Eikö riskejä ole hyvä punnita jo etukäteen eikä vasta sitten, kun mahdollinen haveri on sattunut?

        Minä en itse ole purjehtinyt Tasmanian merellä enkä Kap Hornilla, mutta tunnen useampiakin (ei-suomalaisia) lapsiperheitä, jotka ovat. Sääennusteiden ja -olojen suhteen olivat aina tarkkoja ja varovaisia, eikä keli ja kyyti aina miellyttävää ollut, mutta, oli kyse sitten hyvästä tuurista tai huolellisesta varautumisesta ja suunnittelusta, hyvin ovat kaikki nämä lapsiperheet pärjänneet, vieläpä hyvillä mielin ja ihan onnellisen oloisina. Tässä ketjussa on jo aiemmin linkitetty ruotsalaisperheen purjehdukset (sy Mary, Tasmanian merta, Etelä-Australian ja Uuden-Seelannin vesialueita tavallista haastavammin, sekä mm. Newfoundlandin rantoja, Grönlanti, Islanti) ja jenkkiperhe (sy Totem). Olen tavannut myös Kap Hornilla purjehtineen hollantilaisen lapsiperheen (3 pientä lasta), eivätkä mainitut esimerkit suinkaan ole ainoita.

        Pelkkää kevyttä pasaatia, leppoisaa laineen liplatusta ja auringonpaistetta on tietysti turha odottaa vaativammilta reiteiltä (tai edes coconut mil runilta!), mutta kaikenlaisten myrskyisien kauhukuvien maalailu on yhtä turhaa kuin pelotella tsunameilla, autokolareilla ja maanjäristyksillä. Missä tahansa voi sattua onnettomuuksia, ja elämä johtaa vääjäämättä kuolemaan, ennemmin tai myöhemmin. Mikä on todennäköisyys haveriin tämän lapsiperheen valitsemalla reitillä, veneellä, miehistön osaamisella jne? Isompi vai pienempi kuin joutua auto-onnettomuuteen Suomessa? Kumpikin vaara on tietysti mahdollinen, mutta kaikkien mahdollisten vaarojen välttely ja pelossa eläminen ei ole elämää ollenkaan.

        PS. Olettaisin perheen punninneen riskejä jo etukäteen, ja varautuvan niihin parhaan kykynsä mukaan.


      • outo rinnastus...
        tumpelotumppi kirjoitti:

        No vastataan tähän viestiin, vaikka tällä palstalla menee helposti jankuttamiseksi. Itselläni kuoli tuttuja tsunamissa kuten aikamonelle muillekin Suomalaisista. Mielestäni se ei ole naivia rinnastusta vaan faktaa...En ole seilannut Tasmanian merellä enkä Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesille, etkä ole sinäkään.

        Ja annetaan heidän tehdä purjehduksensa, ei kritisoida sitä etukäteen. Suunnitelmat on suuntaa antavia ja voi olla että ne tulevat muuttumaan. Jotenkin tuntuu kateelliselta lyödä etukäteen toisia.

        Ehkä kannustan niitä muutamia suomalaisia lähtemään reissuun jotka sitä suunnittelee. Tosin ei heitä montaa ole. Annetaan mahdollisuus elää myös erilaista elämää ketkä siihen pystyy.

        Olen purjehtinut mainituilla vesillä ja vain siksi puutuin sääilmiöiden vähättelemiseen.
        Kaikkia riskejä ei tietenkään voi välttää, mutta yleisesti riskialttiina tunnettuja alueita voi välttää. Kysymys on vapaaehtoisesta harrastuksesta ja pikkulasten turvallisuudesta. Minusta ei tunnu oikealta kannustaa riskien ottamiseen.


    • Vaa-ra Tero

      Vaikka maallakin tapahtuu, niin ei se muuta sitä tosiasiaa, että matkan taittaminen valtameriä purjehtimalla on vaarallista.

      Ensimmäinen vaara on meri. Se ei armoa anna, jos sille päälle sattuu. Kaukana maasta apu on kaukana. Myöskään sitä ei pysty varmistamaan, että vene ei vaurioidu.

      Toinen vaara liittyy epävakaisiin maihin. Monissa paikoissa ihmishenki on halpa. Näitä maita voi tietenkin yrittää kiertää.

      • tumpelotumppi

        On meri tietysti vaarallinen. Vaarallisin suomesta katsottuna heikoille jäille meneville, känniläisille laitureista ja soutuveneistä pudonneille hukkumistilastojen perusteella.

        Toki kaikkea voi tapahtua, merta pitää aina kunnioittaa ja varustautua pahimman varalle.

        Onko kellään tiedossa matkapurjehtijoille tulleita hukkumisia maailmanympäri reissuilla? Varmaan niitäkin on


      • haepa googlesta!
        tumpelotumppi kirjoitti:

        On meri tietysti vaarallinen. Vaarallisin suomesta katsottuna heikoille jäille meneville, känniläisille laitureista ja soutuveneistä pudonneille hukkumistilastojen perusteella.

        Toki kaikkea voi tapahtua, merta pitää aina kunnioittaa ja varustautua pahimman varalle.

        Onko kellään tiedossa matkapurjehtijoille tulleita hukkumisia maailmanympäri reissuilla? Varmaan niitäkin on

        Tilastoa kaikista maailmanympäripurjehduksilla sattuneista hukkumisista tuskin on tehty. Kilpapurjehdusten aikana sattuneista kuolemantapauksista kyllä löytyy yksittäisiä raportteja (Sydney-Horbart Race jne). Tässä yksi kooste purjehduskilpailuissa kuiolleista:
        http://www.nbcbayarea.com/news/local/NATL-Other-Fatalities-in-Racing-History-206936251.html
        ARC:ssa on sattunut ihmishenkien menetyksiä. Muistaakseni yksi suomalainenkin on menehtynyt vahnkojiipistä aiheutuneessa MOB-tilanteessa.
        Ainakin kaksi suomalaisvenettä on haaksirikkoutunut pallonkierrolla, mutta kummassakin miehistö pelastui. Yksi ruotsinsuomalainen vene upposi Uuden-Seelannin ja Fidzin välillä. Näissä veneissä ei ollut lapsia mukana.

        Riskien punnitsemiseen on kai muitakin tapoja kuin ruumiiden lukumäärien etsiminen. Eikö kannattaisi laskea myös läheltä piti -tilanteet? Niistä saisi jonkinlaisen käsityksen meripelastuksen luvuista. Esim. Kalifornian merivartiostolla on vuosittain n. 1500 SAR- tehtävää Tyynellä valtamerellä. Googlaamalla voisit selvittää paljonko SAR-tehtäviä huviveneiden takia on myrskyisillä merialueilla (NZ, AUS, RSA, Patagonia yn).


      • sattuujatapahtuukin

        "Vaikka maallakin tapahtuu, niin ei se muuta sitä tosiasiaa, että matkan taittaminen valtameriä purjehtimalla on vaarallista." Se, että matkan taittaminen valtameriä purjehtimalla on vaarallista, ei muuta sitä tosiasiaa, että matkan taittaminen suomalaisella maantiellä autoillen on vielä vaarallisempaa. Vaarallista on myös pyöräily, kypärä päässäkin. Puhumattakaan kadun ylittämisestä jalan. Aika synkkä vuosi ollut myös lentomatkailun kannalta. Elämä on vaarallista.

        Meri - ja luonto yleensä - voi tuntua armottomalta, mutta sellaisiin oloihin joutuminen, joita kunnollinen valtameripursi ei ilman hengenvaarallisia vaurioita kestä, on äärimmäisen harvinaista ja epätodennäköistä. Hullunrohkeat tempaukset ovat asia erikseen, mutta tokkopa perhe sellaisiin lähtee. Pelkkä suunniteltu purjehdusreitti ei ole lähelläkään hullunrohkeaa. Aikaakin on varattu reilusti, joten merta ei tarvitse lähteä uhmaamaan aikataulun takia. Merta on syytä kunnioittaa, mutta mielestäni täällä lietsotaan pelkoa jo ihan yli kaiken järjen. Vaarallisia oloja todennäköisemmin perhe joutuu epämukaviin oloihin, ehkä on tylsää, merelläolo voi käydä pitkästyttäväksi ja hermostuttavaksi kaikkine arkisine pikkuhankaluuksineen ja epämukavuuksineen. Kaikenlaisia pikkuharmeja ja turhautumisia varmasti tulee, ja hetkiä, jolloin toivoisi olevansa tukevasti kuivalla maalla kotisohvalla tai vaikka toimistossa.

        Vaaratilanteitakin voi toki tulla. Sairaalahoitoa vaativa sairastuminen olisi aika paha paikka keskellä valtamerta tai muuten haastavissa oloissa, joissa lähimpään sairaalaan on pitkä ja hankala matka. Siihen ei voi oikein varautua kuin perusteellisen hyvin varustetulla lääkekaapilla ja hankkimalla mukaan venelääkärin. Jos omasta takaa ei löydy lääkäriä (huom. tämän perheen suunnitelmaan kuuluu ottaa lisämiehistöä mukaan, joten joukossa saattaa toki olla lääkärikin), miehistön jäsenten voi olla fiksua koittaa hiukan perehtyä ainakin todennäköisimpiin sairauksiin ja vammoihin sekä niiden hoitoon. Keskeltä mertakin on kyllä evakuoitu huviveneistä sairaustapausten tai vammojen takia ihmisiä. Näitä sattuu silloin tällöin varsinkin vanhemmille pariskunnille, joita matkapurjehtijat enimmäkseen ovat - vanhemmiten sitä on alttiimpi terveysongelmille. Lähistöllä olevat laivat tai esim. jenkkilaivasto ehtii yleensä ajoissa hätiin. Tällaisia tapauksia kuulee välillä mm. ssb-radion välityksellä. Viime keväänä Tyynellämerellä pelastettiin jenkkiperhe veneestään (Rebel Heart), koska heidän yksivuotias tyttärensä oli sairastunut vakavasti. Pelastusoperaatio onnistui, mutta perhe menetti siinä samalla veneensä (=kotinsa).


    • miksi us&a -lippu?

      Minkä takia US-lippu?
      Kuinka käy 2022, onko verottaja vastassa alv-verolipun kanssa, vai pelastaako amerikan lippu siltä? Eikö tuo vene ole niin vanha, että se olisi alv-vapaa kuitenkin?
      USAn lippuvalinta tuntuu oudolta, neutraalimpiakin lippumaita olisi löytynyt lähempääkin.

    • Sekakäyttäjä

      Valtamerillä purjehtii vuositasolla noin 5000 venettä. Tilastollisesti haveririski on melko pieni ainakin tavalliselle matkapurjehtijalle. Kilpailuissa taitaa sattua suhteessa enemmän havereita? Yksin purjehtiessa vaarantunne on mielestäni selvästi suurempaa kuin miehistön kanssa. Ei ole ehkä pelkkä tunnekysymys? Aion jjatkaa valitsemallani uralla hurskastelijoista huolimatta.

      • hurskasteletko?

        Varmaankin tunteet ovat yksilöllisiä. Olen purjehtinut paljon kilpa- ja perhemiehistöllä sekä yksin. Minusta "vaaran tunne" (sinun termisi) aikanaan lasteni kanssa, nykyisin omien lastenlasteni kanssa purjehtiessa on ollut vastuun tunnetta. En ottaisi heitä alle kouluikäisinä mukaan edes Pohjanmeren ylityksiini Tasmanian merestä nyt puhumattakaan. Tuntuu paljon turvallisemmalta purjehtia yksin kuin pikkulasten kanssa! Jokainen pelkää merellä joskus. Paniikki ja toimintakyvyn menetys on eri asia kuin pelko tai vaaran tunne.

        Hurskastelua tai ei, minun mielestäni ei pidä kannustaa lapsiperheitä extreme-seikkailumatkojen tekemiseen. Eikö ole aikuisten hurskastelua väittää, että pikkulasten on hyvä päästä purjehtimaan heidän kanssaan Kap Hornille ja Nova Scotiasta Islantiin ym ? Jäähän lapsia auton alle ja onhan lapsia kuollut tsunamissa jne.


      • minä en
        hurskasteletko? kirjoitti:

        Varmaankin tunteet ovat yksilöllisiä. Olen purjehtinut paljon kilpa- ja perhemiehistöllä sekä yksin. Minusta "vaaran tunne" (sinun termisi) aikanaan lasteni kanssa, nykyisin omien lastenlasteni kanssa purjehtiessa on ollut vastuun tunnetta. En ottaisi heitä alle kouluikäisinä mukaan edes Pohjanmeren ylityksiini Tasmanian merestä nyt puhumattakaan. Tuntuu paljon turvallisemmalta purjehtia yksin kuin pikkulasten kanssa! Jokainen pelkää merellä joskus. Paniikki ja toimintakyvyn menetys on eri asia kuin pelko tai vaaran tunne.

        Hurskastelua tai ei, minun mielestäni ei pidä kannustaa lapsiperheitä extreme-seikkailumatkojen tekemiseen. Eikö ole aikuisten hurskastelua väittää, että pikkulasten on hyvä päästä purjehtimaan heidän kanssaan Kap Hornille ja Nova Scotiasta Islantiin ym ? Jäähän lapsia auton alle ja onhan lapsia kuollut tsunamissa jne.

        Missä kohtaa se extreme siinä suunnitelmassa on? Vaikkapa Kap Hornin kilpailevat kiertävät sattumanvaraisella hetkellä, ainoa valinta on, että se hetki olisi mahdollisimman pian. Matkapurjehtija ilman päälle painavaa aikataulua valitsee itse sopivan hetken.


      • williwaw
        minä en kirjoitti:

        Missä kohtaa se extreme siinä suunnitelmassa on? Vaikkapa Kap Hornin kilpailevat kiertävät sattumanvaraisella hetkellä, ainoa valinta on, että se hetki olisi mahdollisimman pian. Matkapurjehtija ilman päälle painavaa aikataulua valitsee itse sopivan hetken.

        "Matkapurjehtija ilman päälle painavaa aikataulua valitsee itse sopivan hetken"

        Erilainen näkemys:
        All of these, however, are notorious for treacherous williwaw winds, which can strike a vessel with little or no warning; given the narrowness of these routes, there is a significant risk of then being driven onto the rocks. The open waters of the Drake Passage, south of Cape Horn, provide by far the widest route, at about 800 kilometers (500 mi) wide; this passage offers ample sea room for maneuvering as winds change, and is the route used by most ships and sailboats, despite the possibility of extreme wave conditions.[9]
        http://en.wikipedia.org/wiki/Cape_Horn

        Omalla veneellä en ole purjehtinut noilla vesillä, mutta sain kuukauden aikana laivalla saman käsityksen kuin edellisessä sitaatissa: vaikka oli etelän kevätkesä (eli tämä vuodenaika), sää saattoi muuttua muutamassa minuutissa. Beaglen kanavassa melko tavanomainen 40-50 kn TWS olikin yht´äkkiä 90 kn! Sääkartat ja grib-filet eivät ennusta äkillisiä willliwaw-myrskyjä.


      • 20+5
        hurskasteletko? kirjoitti:

        Varmaankin tunteet ovat yksilöllisiä. Olen purjehtinut paljon kilpa- ja perhemiehistöllä sekä yksin. Minusta "vaaran tunne" (sinun termisi) aikanaan lasteni kanssa, nykyisin omien lastenlasteni kanssa purjehtiessa on ollut vastuun tunnetta. En ottaisi heitä alle kouluikäisinä mukaan edes Pohjanmeren ylityksiini Tasmanian merestä nyt puhumattakaan. Tuntuu paljon turvallisemmalta purjehtia yksin kuin pikkulasten kanssa! Jokainen pelkää merellä joskus. Paniikki ja toimintakyvyn menetys on eri asia kuin pelko tai vaaran tunne.

        Hurskastelua tai ei, minun mielestäni ei pidä kannustaa lapsiperheitä extreme-seikkailumatkojen tekemiseen. Eikö ole aikuisten hurskastelua väittää, että pikkulasten on hyvä päästä purjehtimaan heidän kanssaan Kap Hornille ja Nova Scotiasta Islantiin ym ? Jäähän lapsia auton alle ja onhan lapsia kuollut tsunamissa jne.

        Extreme-seikkailumatka? Mikä kullekin on extreme-seikkailua? Ymmärrän hyvin, että tietyllä elämänkokemuksella esim. Atlantin ylitys voi tuntua extreme-seikkailulta, kun jollekin toiselle se on vain yksi lätäkkö ja seikkailumielessä suorastaan tylsä. Mm. Tasmanian merellä pikkulapsineen purjehtinut ruotsalaisperhe ei kokenut sitä mitenkään extremeksi. Pitkällä pallonkierrolla extremen käsitys myös muuttuu. Jos et ole koskaan tehnyt jotakin, se voi tuntua extremeltä, mutta jos olet tehnyt sen sata kertaa, se menee rutiinin puolelle.

        Sen ymmärrän hyvin, että vastuun tunne painaa ihan eri tavalla, kun mukana on pieniä lapsia. Yksin olet vastuussa vain itsestäsi. Purjehtijan on syytä aina tiedostaa mahdolliset vaarat, mutta en tiedä, kutsuisinko sitä vielä peloksi - vastuun tunne yhdistettynä vaarojen tiedostamiseen voi kyllä tuntua pelottavalta. Pelkokin on ok, kunhan ei mene paniikin puolelle.

        Olen aivan varma, että vanhemmat ovat punninneet asioita todella pitkään ja hartaasti ennen kuin päättävät lähteä lasten kanssa pitkälle pallonkierrolle. Turvallisuus, koulunkäynti, terveys, viihtyminen, perheonni, lasten kehitys ja tulevaisuus, kaikki puntarissa. Ei tämä perhe lähde soitellen sotaan eikä hetken mielijohteesta "extreme-seikkailuun". Tosiasia on, ettei perhe ole ensimmäinen laatuaan, ja maailmalla on lukuisia todella rohkaisevia esimerkkejä vastaavasta.

        Olen itse purjehtinut ilman lapsia, mutta kohtuullisen paljon ja pitkiä pätkiä niin Itämerellä, Välimerellä, Atlantilla kuin Tyynellä ja Intian valtamerelläkin. Hyväksi ja turvalliseksi todetulla purrella uskaltaisin tehdä samat reissut lastenkin kanssa - toinen asia sitten, että lasten kanssa se olisi paitsi varmaan (kuulemma) palkitsevampaa, niin ehdottomasti myös työläämpää ja raskaampaa, kun joutuisi kaiken muun lisäksi pitämään lapsille koulua ja muutenkin huolehtimaan kaikesta enemmän kuin pelkän puolison kanssa purjehtiessa. Itse koen siis, että JOS olisin parempi, uhrautuvaisempi, kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi vanhempi, ja tilanne muuten sen sallisi, lähtisin lasten kanssa pallonkierrolle mielelläni. Pelko sitä ei estä. Vaaroja on tässä keskustelussa mielestäni liioiteltu ja paisuteltu kohtuuttomasti. Sen sijaan koen vain helpommaksi itselleni, että asutaan kuivalla maalla, lapset käyvät koulussa, jossa opettajat huolehtivat heidän opetuksestaan, heillä on omat harrastuksensa ja leikkipaikkansa jne, ja minä vanhempana saan paljon enemmän omaa aikaa tehdä mitä tykkään. Itsekkyys ei nääs sovi pallonkiertoon perheen kanssa, enkä ole tarpeeksi epäitsekäs siihen. Onneksi jotkut ovat.

        PS. kuten tässäkin ketjussa on jo aiemmin todettu, Kap Hornia ei ole pakko kiertää, eikä tämäkään perhe ole ilmoittanut niin tekevänsä. Sisäreittejäkin pääsee, vaikka toki sielläkin on omat haasteensa tuulioloissa.


      • illuusio vs realismi
        20+5 kirjoitti:

        Extreme-seikkailumatka? Mikä kullekin on extreme-seikkailua? Ymmärrän hyvin, että tietyllä elämänkokemuksella esim. Atlantin ylitys voi tuntua extreme-seikkailulta, kun jollekin toiselle se on vain yksi lätäkkö ja seikkailumielessä suorastaan tylsä. Mm. Tasmanian merellä pikkulapsineen purjehtinut ruotsalaisperhe ei kokenut sitä mitenkään extremeksi. Pitkällä pallonkierrolla extremen käsitys myös muuttuu. Jos et ole koskaan tehnyt jotakin, se voi tuntua extremeltä, mutta jos olet tehnyt sen sata kertaa, se menee rutiinin puolelle.

        Sen ymmärrän hyvin, että vastuun tunne painaa ihan eri tavalla, kun mukana on pieniä lapsia. Yksin olet vastuussa vain itsestäsi. Purjehtijan on syytä aina tiedostaa mahdolliset vaarat, mutta en tiedä, kutsuisinko sitä vielä peloksi - vastuun tunne yhdistettynä vaarojen tiedostamiseen voi kyllä tuntua pelottavalta. Pelkokin on ok, kunhan ei mene paniikin puolelle.

        Olen aivan varma, että vanhemmat ovat punninneet asioita todella pitkään ja hartaasti ennen kuin päättävät lähteä lasten kanssa pitkälle pallonkierrolle. Turvallisuus, koulunkäynti, terveys, viihtyminen, perheonni, lasten kehitys ja tulevaisuus, kaikki puntarissa. Ei tämä perhe lähde soitellen sotaan eikä hetken mielijohteesta "extreme-seikkailuun". Tosiasia on, ettei perhe ole ensimmäinen laatuaan, ja maailmalla on lukuisia todella rohkaisevia esimerkkejä vastaavasta.

        Olen itse purjehtinut ilman lapsia, mutta kohtuullisen paljon ja pitkiä pätkiä niin Itämerellä, Välimerellä, Atlantilla kuin Tyynellä ja Intian valtamerelläkin. Hyväksi ja turvalliseksi todetulla purrella uskaltaisin tehdä samat reissut lastenkin kanssa - toinen asia sitten, että lasten kanssa se olisi paitsi varmaan (kuulemma) palkitsevampaa, niin ehdottomasti myös työläämpää ja raskaampaa, kun joutuisi kaiken muun lisäksi pitämään lapsille koulua ja muutenkin huolehtimaan kaikesta enemmän kuin pelkän puolison kanssa purjehtiessa. Itse koen siis, että JOS olisin parempi, uhrautuvaisempi, kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi vanhempi, ja tilanne muuten sen sallisi, lähtisin lasten kanssa pallonkierrolle mielelläni. Pelko sitä ei estä. Vaaroja on tässä keskustelussa mielestäni liioiteltu ja paisuteltu kohtuuttomasti. Sen sijaan koen vain helpommaksi itselleni, että asutaan kuivalla maalla, lapset käyvät koulussa, jossa opettajat huolehtivat heidän opetuksestaan, heillä on omat harrastuksensa ja leikkipaikkansa jne, ja minä vanhempana saan paljon enemmän omaa aikaa tehdä mitä tykkään. Itsekkyys ei nääs sovi pallonkiertoon perheen kanssa, enkä ole tarpeeksi epäitsekäs siihen. Onneksi jotkut ovat.

        PS. kuten tässäkin ketjussa on jo aiemmin todettu, Kap Hornia ei ole pakko kiertää, eikä tämäkään perhe ole ilmoittanut niin tekevänsä. Sisäreittejäkin pääsee, vaikka toki sielläkin on omat haasteensa tuulioloissa.

        Olipa siinä valtameripurjehdusten kannustusta lapsiperheille! Oletko katsonut nimim. videosepon linkin, jossa ko perheen pienokaiset veivailevat Swan-veneen vinssiä auringonpaisteessa. Onko "vaarojen kohtuutonta paisuttelua", kun 6-vuotisen seikkalumatkan realistista puolta tuodaan esiin?

        Kun maapallon ympäri purjehtineet henkilöt kritisoivat lapsiperheen reittisuunnitelmaa, lapsipurjehdusten puoltajat vastaavat heti, että suunnitelmia onkin tarkoitus muuttaa. Terveysriskit poistuvat, koska onkin tarkoitus ottaa lääkäri gastiksi. Myrskyihin ei joudu, koska onkin nykyaikaiset laitteet. Lasten kehityskin kerrotaan paremmaksi vene-elämässä kuin normaalissa koulunkäynnissä ikätoverien seurassa jne.

        Miksi halutaan luoda epärealistisia illuusioita ihanasta perheretkestä ?
        Tietenkin jokainen toivoo, että perhe palaa ehjänä takaisin.


      • realismi juuri
        illuusio vs realismi kirjoitti:

        Olipa siinä valtameripurjehdusten kannustusta lapsiperheille! Oletko katsonut nimim. videosepon linkin, jossa ko perheen pienokaiset veivailevat Swan-veneen vinssiä auringonpaisteessa. Onko "vaarojen kohtuutonta paisuttelua", kun 6-vuotisen seikkalumatkan realistista puolta tuodaan esiin?

        Kun maapallon ympäri purjehtineet henkilöt kritisoivat lapsiperheen reittisuunnitelmaa, lapsipurjehdusten puoltajat vastaavat heti, että suunnitelmia onkin tarkoitus muuttaa. Terveysriskit poistuvat, koska onkin tarkoitus ottaa lääkäri gastiksi. Myrskyihin ei joudu, koska onkin nykyaikaiset laitteet. Lasten kehityskin kerrotaan paremmaksi vene-elämässä kuin normaalissa koulunkäynnissä ikätoverien seurassa jne.

        Miksi halutaan luoda epärealistisia illuusioita ihanasta perheretkestä ?
        Tietenkin jokainen toivoo, että perhe palaa ehjänä takaisin.

        Jollekin arkinen elämä kaupungissa on extremeä, toiselle inuiittien perinteinen elämä. Videosepon suunnitelma on jossain siinä välissä, kaukana molemmista päistä. Minä en näin jälkikäteenkään ajatellen olisi pannut yhtään pahakseni, jos vanhempani olisivat minut jo lapsena vieneet tuollaiselle matkalle. Kohtalaisia paloja olen sittemmin saanut sitä kokea, kun olen jo itse voinut asiaan vaikuttaa. Koko aika ei ole sitä videon auringonpaistetta, mutta osa on. Ja siinäkin on jo hyvä syy lähteä.

        Ja todellakin, melkein jo yksi matka autolla Lappiin laskettelemaan on samaa kertaluokkaa riskinä kuin pallon kierto veneellä. Pallon kierrolla kyllä sattuu ja tapahtuu, mikä voi tuottaa jopa epämukavuutta pätkittäin. Entä sitten, sillä Lapin-matkallakin voi tulla vastaan kaikenlaista.


    • Sps

      "Vaikkapa Kap Hornin kilpailevat kiertävät sattumanvaraisella hetkellä, ainoa valinta on, että se hetki olisi mahdollisimman pian."
      Netin albatrossit kiertelevät Kap Hornia tuon tuosta pikkulasten kanssa. Ei se ole extremeä , ellei kierrä väärään suuntaan eli länteen ja anoppi mukana.

    • muuallakin samaa

      Täällä käydään vilkasta keskustelua ennen lapsiperheen matkaa. Samoja keskusteluja on käyty tänä vuonna
      USA:ssa ja Englannissa sekä lehdissä että verkossa.

      Maaliskuussa 2014 brittilehti Daily Mail uutisoi erään lapsiperheen suunnitelman : "Couple to sail around the world with their TODDLER on board - but claim it's no more dangerous than the school run"

      Daily Mail huhtikuussa 2014: "Family's round-the-world sailing trip ends after just two weeks as sea sickness and broken boat turn dream voyage into a nightmare"

      New York Times elokuussa 2014
      “I think this may be the stupidest thing we have ever done” (perheen äidin kommentti).
      "Experienced sailors have also shaken their heads."
      “I have a rule in my mind that I would never bring a kid less than 2 years old,” Matt Rutherford, who has completed several solo journeys across the seas and is planning to sail to Japan from Northern California this month, said in an interview. “There’s some real risks here, and you bring somebody else along and you’re taking the risk for them, too. That’s a serious question.”
      http://www.nytimes.com/2014/04/08/us/2-tots-a-sailboat-and-a-storm-over-parenting.html?_r=0

      Samasta tapauksesta virinnyttä keskustelua
      "Would you sail the world... with a baby in tow?"
      http://www.hlntv.com/article/2014/04/08/sailboat-baby-family-kaufman-navy-rescue-controversy

      • Voi hyvä Sylvi

        Kukkahattuisuus on globaali ilmiö.


      • sossutan
        Voi hyvä Sylvi kirjoitti:

        Kukkahattuisuus on globaali ilmiö.

        Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.


      • ennakointia
        sossutan kirjoitti:

        Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

        Emäntä voi vaatia pelastushelikopterin kutsumista keskellä valtamerta ja sitten joutuu hylkäämään kalliin veneen, joten ei varmaan kannatakaan lähteä kalliilla veneellä jos perhe matkaa mukana.


      • kukka hattuun
        sossutan kirjoitti:

        Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

        Tänä vuonna on tapahtunut useita lasten surmia vanhempien brakatessa. Onko koti todella varmasti parempi paikka? Kymmeniä, ellei satoja koteja on myös palanut.

        Maakravut aina kyselevät, ollaanko jouduttu myrskyihin. Tosiasiassa olen pari kertaa ollut. Ja niistäkin toinen kerta oli se vuoden 2010 Suursaari, jolloin jo lähtiessä tiesi todella kovaa tuulta olevan tulossa. Mukavaa se ei ole ja varmasti märkää, mutta se on todella harvinaista. Lähisukulainen on viettänyt purjehtien vuosikymmeniä ja vuosia lastenkin kanssa joutumatta kertaakaan merellä myrskyihin tai muutenkaan todellisiin vaaratilanteisiin. Ja vielä aikuisinakin lapset ovat tilanteen salliessa valmiita lähtemään veneelle niin pitkiksi ajoiksi kuin mahdollista.


      • kukikkainhattu
        sossutan kirjoitti:

        Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

        Ai tänä vuonna jokunen vene ollut merihädässä ja pelastettu - ja sen perusteella lapsille paree olla vain kotosalla kuivalla maalla?! Et sattunut huomaamaan tältä vuodelta uutisia auto-onnettomuuksista, lento-onnettomuuksista ja ihan kotosalla sattuneista lasten kaltoinkohteluista..? Samalla logiikalla yksikään vastuunsa tunteva vanhempi ei koskaan kuljeta lastaan autossa tai lentokoneessa eikä ikinä väsy, ahdistu ja sekoa niin, että voi olla vaaraksi lapselleen.


      • turvanen
        kukikkainhattu kirjoitti:

        Ai tänä vuonna jokunen vene ollut merihädässä ja pelastettu - ja sen perusteella lapsille paree olla vain kotosalla kuivalla maalla?! Et sattunut huomaamaan tältä vuodelta uutisia auto-onnettomuuksista, lento-onnettomuuksista ja ihan kotosalla sattuneista lasten kaltoinkohteluista..? Samalla logiikalla yksikään vastuunsa tunteva vanhempi ei koskaan kuljeta lastaan autossa tai lentokoneessa eikä ikinä väsy, ahdistu ja sekoa niin, että voi olla vaaraksi lapselleen.

        Kuinka monta on ollut kotona tai autossa ja lentokonessa, kuinka monta pallonkierrossa?


      • kaljama
        turvanen kirjoitti:

        Kuinka monta on ollut kotona tai autossa ja lentokonessa, kuinka monta pallonkierrossa?

        Lakekaapa suhdeluku noista onnettomuuspaikoista. Autoilu ja kotona olo on jonkin verran yleisempää kuin pallon kierto. Eli vaarallisempaa suhteessa lienee tuo.


      • kukaton hattu
        kukikkainhattu kirjoitti:

        Ai tänä vuonna jokunen vene ollut merihädässä ja pelastettu - ja sen perusteella lapsille paree olla vain kotosalla kuivalla maalla?! Et sattunut huomaamaan tältä vuodelta uutisia auto-onnettomuuksista, lento-onnettomuuksista ja ihan kotosalla sattuneista lasten kaltoinkohteluista..? Samalla logiikalla yksikään vastuunsa tunteva vanhempi ei koskaan kuljeta lastaan autossa tai lentokoneessa eikä ikinä väsy, ahdistu ja sekoa niin, että voi olla vaaraksi lapselleen.

        Logiikkasi ontuu!
        Autokolarit, tulipalot ym. ennalta arvaamattomat onnettomuudet ovat äkkitilanteita, joista välttyminen ei ole omasta tahdosta riippuvaa. Myöskään purjehtimisen vertaaminen kotiväkivaltaan tai muihin mielentilan häiriöihin/sairauksiin ei ole loogista.

        Purjehdus merikelpoisella veneellä ja merikelpoisella miehistöllä on turvallista. Sen sijaan "kaivat verta nenästäsi", jos tietoisesti hakeudut riskeihin. En pidä valtameripurjehdustakaan vaarallisena (joo olen kiertänyt pallon omalla veneelläni ja kaksi Atlantin ylitystä sekä useita lyhyempiä reissuja), mutta tiettyjä merialueita pidän vaarallisena enkä ottaisi pikkulapsia vastuulleni sinne. En ole asiantuntija sanomaan, onko 6 vuoden seikkailuretki pikkulasten kehityksen kannalta haitallista.

        On selviö, että jokainen meistä kuolee. Se ei ole perustelu riskien ottamiseen. Miksi avuttomia pikkulapsia pitäisi ottaa mukaan huvipurjehdukselle sellaisille merialueille, joissa kovaan merenkäyntiin joutuminen on erittäin todennäköistä?


      • ja skidit nauttii
        kukaton hattu kirjoitti:

        Logiikkasi ontuu!
        Autokolarit, tulipalot ym. ennalta arvaamattomat onnettomuudet ovat äkkitilanteita, joista välttyminen ei ole omasta tahdosta riippuvaa. Myöskään purjehtimisen vertaaminen kotiväkivaltaan tai muihin mielentilan häiriöihin/sairauksiin ei ole loogista.

        Purjehdus merikelpoisella veneellä ja merikelpoisella miehistöllä on turvallista. Sen sijaan "kaivat verta nenästäsi", jos tietoisesti hakeudut riskeihin. En pidä valtameripurjehdustakaan vaarallisena (joo olen kiertänyt pallon omalla veneelläni ja kaksi Atlantin ylitystä sekä useita lyhyempiä reissuja), mutta tiettyjä merialueita pidän vaarallisena enkä ottaisi pikkulapsia vastuulleni sinne. En ole asiantuntija sanomaan, onko 6 vuoden seikkailuretki pikkulasten kehityksen kannalta haitallista.

        On selviö, että jokainen meistä kuolee. Se ei ole perustelu riskien ottamiseen. Miksi avuttomia pikkulapsia pitäisi ottaa mukaan huvipurjehdukselle sellaisille merialueille, joissa kovaan merenkäyntiin joutuminen on erittäin todennäköistä?

        Lapsethan nauttii, kun vene ryskii, saa oksentaa punkkaan, äiskä ja iskä on huolissaan ja kiljuu toisilleen eikä rantaan päästä pariin viikkoon….


      • venelapsi itse
        kukaton hattu kirjoitti:

        Logiikkasi ontuu!
        Autokolarit, tulipalot ym. ennalta arvaamattomat onnettomuudet ovat äkkitilanteita, joista välttyminen ei ole omasta tahdosta riippuvaa. Myöskään purjehtimisen vertaaminen kotiväkivaltaan tai muihin mielentilan häiriöihin/sairauksiin ei ole loogista.

        Purjehdus merikelpoisella veneellä ja merikelpoisella miehistöllä on turvallista. Sen sijaan "kaivat verta nenästäsi", jos tietoisesti hakeudut riskeihin. En pidä valtameripurjehdustakaan vaarallisena (joo olen kiertänyt pallon omalla veneelläni ja kaksi Atlantin ylitystä sekä useita lyhyempiä reissuja), mutta tiettyjä merialueita pidän vaarallisena enkä ottaisi pikkulapsia vastuulleni sinne. En ole asiantuntija sanomaan, onko 6 vuoden seikkailuretki pikkulasten kehityksen kannalta haitallista.

        On selviö, että jokainen meistä kuolee. Se ei ole perustelu riskien ottamiseen. Miksi avuttomia pikkulapsia pitäisi ottaa mukaan huvipurjehdukselle sellaisille merialueille, joissa kovaan merenkäyntiin joutuminen on erittäin todennäköistä?

        Autokolareilta voi välttyä jättämällä autoilematta. Merihädältä voi välttyä pysymällä rannassa. Simppeliä. Kyllä monenlaisia vaaroja olisi mahdollista välttää, mutta toinen asia, onko se mielekästä. Purjehdus kunnon veneellä ei edelleenkään ole erityisen vaarallista, ja monet siihen potentiaalisesti liittyvät riskit on mahdollista minimoida. Jännä sinänsä, miten lapsiperheiden purjehdukset kirvoittavat kärkkäitä mielipiteitä puolesta ja vastaan ja melkoisia tunteenpurkauksia, ihan maailmanlaajuisesti. Vaikka kyse on ihan tuntemattomista ihmisistä.


      • kauanko oli veneessä
        venelapsi itse kirjoitti:

        Autokolareilta voi välttyä jättämällä autoilematta. Merihädältä voi välttyä pysymällä rannassa. Simppeliä. Kyllä monenlaisia vaaroja olisi mahdollista välttää, mutta toinen asia, onko se mielekästä. Purjehdus kunnon veneellä ei edelleenkään ole erityisen vaarallista, ja monet siihen potentiaalisesti liittyvät riskit on mahdollista minimoida. Jännä sinänsä, miten lapsiperheiden purjehdukset kirvoittavat kärkkäitä mielipiteitä puolesta ja vastaan ja melkoisia tunteenpurkauksia, ihan maailmanlaajuisesti. Vaikka kyse on ihan tuntemattomista ihmisistä.

        Tykkäsitkö venelapsena Tasmanian merestä, nautitko Kap Hornin kiertämisestä, miten viihdyit Nova Scotian ja New Founlandin vesillä ja miten venekoulusi sujui kuuden vuoden aikana? Vai olitko turvallisimmilla vesillä ja lyhyemmän ajan?

        Minusta keskustelu ajautui väärille raiteille, kun ruvettiin kinaamaan lapsipurjehduksista yleensä.
        Kyllä itsekin olin oman isäni mukana saaristossa pikkulapsesta lähtien ja olen kymmeninä keälomilla purjehtinut omien lasteni kanssa. Ekan kerran nuorimmaiseni oli mukana 2 viikon vanhana kotisaaristossa. Pohjanmeren reissuille en ottanut omia lapsiani ennen kouluikää ja valtameren ylitykseen vasta purjehdustaitoisena. Pallonkiertoni tein ilman lapsia.

        Jokainen tietysti päättää omien lastensa parhaasta. En silti ymmärrä, miksi pikkulasten viemistä ekstreemeille valtamerireiteille pitäisi ihannoida.


      • venelapsi itse
        kauanko oli veneessä kirjoitti:

        Tykkäsitkö venelapsena Tasmanian merestä, nautitko Kap Hornin kiertämisestä, miten viihdyit Nova Scotian ja New Founlandin vesillä ja miten venekoulusi sujui kuuden vuoden aikana? Vai olitko turvallisimmilla vesillä ja lyhyemmän ajan?

        Minusta keskustelu ajautui väärille raiteille, kun ruvettiin kinaamaan lapsipurjehduksista yleensä.
        Kyllä itsekin olin oman isäni mukana saaristossa pikkulapsesta lähtien ja olen kymmeninä keälomilla purjehtinut omien lasteni kanssa. Ekan kerran nuorimmaiseni oli mukana 2 viikon vanhana kotisaaristossa. Pohjanmeren reissuille en ottanut omia lapsiani ennen kouluikää ja valtameren ylitykseen vasta purjehdustaitoisena. Pallonkiertoni tein ilman lapsia.

        Jokainen tietysti päättää omien lastensa parhaasta. En silti ymmärrä, miksi pikkulasten viemistä ekstreemeille valtamerireiteille pitäisi ihannoida.

        Itse asiassa tykkäsin lapsena myrskyistä. En tullut merisairaaksi enkä osannut edes pelätä, joten myrskyissä ryskiminen oli yhtä huvipuistoa. Vasta vanhempana hupi hiipui. Mainitsemillasi merialueilla ei oltu eikä ihan 6 vuotta putkeenkaan, mutta venekoulua kävin, se sujui hyvin, ja olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni tästä valinnasta, joka oli heidän kannaltaan vaativampi kuin normaaliarki. Siksi en oikein jaksa ymmärtää tätä moralisointia ja reissun paheksuntaa lasten etuihin vedoten.


      • lapsen satuilua!
        venelapsi itse kirjoitti:

        Itse asiassa tykkäsin lapsena myrskyistä. En tullut merisairaaksi enkä osannut edes pelätä, joten myrskyissä ryskiminen oli yhtä huvipuistoa. Vasta vanhempana hupi hiipui. Mainitsemillasi merialueilla ei oltu eikä ihan 6 vuotta putkeenkaan, mutta venekoulua kävin, se sujui hyvin, ja olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni tästä valinnasta, joka oli heidän kannaltaan vaativampi kuin normaaliarki. Siksi en oikein jaksa ymmärtää tätä moralisointia ja reissun paheksuntaa lasten etuihin vedoten.

        Kaksi kommenttia viestiisi:
        1. Keksit satuja lapsuuden myrskyistäsi! Jos olisit oikeasti viettänyt lapsuutesi valtamerillä, olisit osannut kertoa edes jotain faktoja satujesi tueksi - vaikkapa veneen nimen ja valtamerireitin tai edes lähtö- ja paluuvuodet.
        2. Nimittelet lapsipurjehduksen reittisuunnitelmaan kohdistunutta kritiikkiä moralisoinniksi, koska sinulla ei ole omaa purjehduskokemusta kyseisen reitin alueelta.


    • villihoitajat

      Minkä direktiivin piirissä pirattilastenhoitajat ovat kansaivälisillä merialueilla?

    • eiväkisin

      Näyttää rahoitus olevan auki ja vaatii omakotitalon myynnin Veikkolasta. Homma kaatuu tuohon jos on kaatuakseen. Talosta saa nyt ja tulevana vuonna ainakin 150 000 vähemmän kuin oli ehkäpä ajateltu vielä vuosi sitten.

      Kunhan pääsevät liikkeelle, reissu onnistuu jollain tavalla. Säkästä on kiinni se, minne suuntaavat Atlantin ylityksen jälkeen. Jos on ollut raskasta ja vaikeaa, käy taival Panamaan.
      Todennäköisesti jossain kohtaa perhe jakaantuu. Lapset, ainakin pienemmät tulevat äidin kanssa Suomeen ja isommat saattavat jatkaa hyvinkin ympäri asti. Mutta se, että kaikki menevät alusta loppuun on epätodennäköistä. Toki mahdollista ja toivottavaa, mutta epätodennäköistä. Todennäköisin erkanemispaikka on Australia. Silloin Polynesian paratiisien jälkeen joku tai jotkut kyllästyvät. Matkasta kun on silloin vielä puolet tekemättä ja ikäviä alueita on edessä. Näin kävi takavuosina mm. sille isolle Bavarialle, Lindalle.
      Tiedän näistä jotain, koska olen itsekin reissussa ja jo kokenut sen aikana jo sekä avioeron että uuden suhteen syntymisen. Lapseni ovat isoja, mutta osallistuvat sopivin annoksin touhuuni. Missään tapaksessa en olisi lähtenyt lasten ollessa pieniä. Nyt on hyvä, tuli mitä tuli.

      Meillä bisneksiä vetämään tottuneilla on omat uskomme muiden haluista ja resursseista, samoin muiden sitoutumiskyvyistä eri asioihin. Yleensä ajattelemme erheellisesti muut itsemme kaltaisiksi ja koemme sen takia pettymyksiä.

      • Sps

        35-40 v vanha Swan 57 on hieno reissuvene jos sen kunnostaa. Mutta kaikki on uusittava tai tulee murheellinen reissu. Ei halpaa.


      • 12+3

        Serenadalla on tehty pitkiä perhepurjehduksia ja pariskuntapurjehduksia. Koko perhe onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja tai avioeroja. Tyynenmeren ylitti jokunen vuosi sitten suomalainen lapsiperhe vanhalla swanilla. Ilmeisen onnellisesti ilman draamaa. Suurin osa pallonkiertäjäperheistä ja -pariskunnista on onnistunut hankkeessaan ilman välirikkoja, yhdessä alusta loppuun, suunnitellusti. Eivät toki kaikki, mutta erikoista olettaa homman kaatuvan, ikään kuin kaikki todennäköisyydet olisivat heitä vastaan. Ylipäänsä, mikä tarve lähteä lyttäämään tätä purjehdushanketta? Tilastojen perusteella oikeampaa olisi mennä julistamaan häihin, että turha juhlia, ei tämä rakkaus kuitenkaan kestä, viimeistään 10 vuoden sisällä tulee ero.


      • sama linja
        12+3 kirjoitti:

        Serenadalla on tehty pitkiä perhepurjehduksia ja pariskuntapurjehduksia. Koko perhe onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja tai avioeroja. Tyynenmeren ylitti jokunen vuosi sitten suomalainen lapsiperhe vanhalla swanilla. Ilmeisen onnellisesti ilman draamaa. Suurin osa pallonkiertäjäperheistä ja -pariskunnista on onnistunut hankkeessaan ilman välirikkoja, yhdessä alusta loppuun, suunnitellusti. Eivät toki kaikki, mutta erikoista olettaa homman kaatuvan, ikään kuin kaikki todennäköisyydet olisivat heitä vastaan. Ylipäänsä, mikä tarve lähteä lyttäämään tätä purjehdushanketta? Tilastojen perusteella oikeampaa olisi mennä julistamaan häihin, että turha juhlia, ei tämä rakkaus kuitenkaan kestä, viimeistään 10 vuoden sisällä tulee ero.

        Kaikkea tapahtuu. Yhdellä perheellä parin vuoden pituiseksi suunniteltu reissu päättyi pikkuiseen tekniseen ongelmaan Hangon kohdalla. Varmaan useammassa tapauksessa on ajan kanssa tullut pareille erimielisyyttä elämäntavan mielekkyydestä. Silti sanoisin, että jos matkaan on lähdetty yhteisellä päätöksellä, eikä toisen puolen jyräämänä tai ylipuhumana, suhde kestää vaikka useamman kierroksen. Luultavasti sen yhteisen päätöksen tehneen parin lapsetkin pysyvät mukana ongelmitta. Tekemättä aiheesta tiedettä, väittäisin sormituntumalla tuolla merillä olevien parien pysyvän jopa paljon paremmin yhdessä kuin maissa elävien.

        Kaikkiaan koko keskustelussa ne merelläolopäivät kuviteltuine vaaroineen korostuvat suhteettomasti.


      • tilastoakin löytyy
        12+3 kirjoitti:

        Serenadalla on tehty pitkiä perhepurjehduksia ja pariskuntapurjehduksia. Koko perhe onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja tai avioeroja. Tyynenmeren ylitti jokunen vuosi sitten suomalainen lapsiperhe vanhalla swanilla. Ilmeisen onnellisesti ilman draamaa. Suurin osa pallonkiertäjäperheistä ja -pariskunnista on onnistunut hankkeessaan ilman välirikkoja, yhdessä alusta loppuun, suunnitellusti. Eivät toki kaikki, mutta erikoista olettaa homman kaatuvan, ikään kuin kaikki todennäköisyydet olisivat heitä vastaan. Ylipäänsä, mikä tarve lähteä lyttäämään tätä purjehdushanketta? Tilastojen perusteella oikeampaa olisi mennä julistamaan häihin, että turha juhlia, ei tämä rakkaus kuitenkaan kestä, viimeistään 10 vuoden sisällä tulee ero.

        Kun puhutaan pikkulasten kanssa tehdyistä monivuotisista valtameriretkistä, onko Jendrek ja Seija Prusakin s/y Serenadalla tekemä sellainen? En tiennyt, että heillä olisi ollut lapsia mukana. Ei ainakaan ollut silloin, kun tapasin Serenadan Etelä-Amerikan retken jälkeen.

        Mielestäni pikkulasten kanssa tehtäviä valtameriretkiä ei pitäisi rinnastaa pariskuntien tekemiin. Enemmistö pallonkierroista tehdään kahden hengen miehistöllä, tavallisesti mies nainen. Perhemiehistöjen osuus on selvästi suurempi lyhyillä retkillä kuten ARC:ssa.

        Tilastotietoa miehistöistä, veneistä ja toteutuneista reiteistä löytyy Jimmy Cornellin julkaisemista kirjoista "World Cruising Survey" sekä "A Passion for the Sea, Reflections on three circumnavigatios". Edellisessä on luku, joosa käsitellään purjehtimista lasten kanssa. Myös jälkimmäisessä kirjassa on miehistöä ja kipparin miehistön osaamista käsittelevä osa.
        Kirjat ovat hyvää luettavaa niille, jotka suunnittelevat valtamerireissuja - ja niillekin, jotka ovat pallonkierron tehneet.


      • 10+18
        tilastoakin löytyy kirjoitti:

        Kun puhutaan pikkulasten kanssa tehdyistä monivuotisista valtameriretkistä, onko Jendrek ja Seija Prusakin s/y Serenadalla tekemä sellainen? En tiennyt, että heillä olisi ollut lapsia mukana. Ei ainakaan ollut silloin, kun tapasin Serenadan Etelä-Amerikan retken jälkeen.

        Mielestäni pikkulasten kanssa tehtäviä valtameriretkiä ei pitäisi rinnastaa pariskuntien tekemiin. Enemmistö pallonkierroista tehdään kahden hengen miehistöllä, tavallisesti mies nainen. Perhemiehistöjen osuus on selvästi suurempi lyhyillä retkillä kuten ARC:ssa.

        Tilastotietoa miehistöistä, veneistä ja toteutuneista reiteistä löytyy Jimmy Cornellin julkaisemista kirjoista "World Cruising Survey" sekä "A Passion for the Sea, Reflections on three circumnavigatios". Edellisessä on luku, joosa käsitellään purjehtimista lasten kanssa. Myös jälkimmäisessä kirjassa on miehistöä ja kipparin miehistön osaamista käsittelevä osa.
        Kirjat ovat hyvää luettavaa niille, jotka suunnittelevat valtamerireissuja - ja niillekin, jotka ovat pallonkierron tehneet.

        Kauan, kauan sitten tuli telkkaristakin sarja "Seitsemän meren Serenada". Lapset olivat silloin vielä pieniä ja mukana. Prusakit ovat vuosien varrella tehneet useampia pitkiä reissuja Serenadalla, lapset tietysti jo aikoja sitten kasvaneet aikuisiksi, joten viimeisimmillä purjehduksilla ei lapsia ollut enää mukana - elivät aikuisina jo omaa elämäänsä.


    • vesille venosen mieli

      Jottei asia unohtuisi.

    • 12+4
    • Linkkimatias

      Mistä tätä reissua voi seurata, linkkejä?

      • purkkarimies

        https://www.facebook.com/sailforgood/?fref=ts

        tuolta


      • Ssppss

        Pitikö tämän olla maailman hienoin etäkoulutuksen vientiprojekti, missä jaetaan Lewonoläppäreitä 1kpl/pv kouluihin ympäri maailmaa?. 100 jakamatta?


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4056
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2449
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1597
    4. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1167
    5. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      23
      1127
    6. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      894
    7. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      892
    8. Junan kylkeen autolla

      Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä
      Pyhäjärvi
      74
      863
    9. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      103
      845
    10. Oletko päättänyt

      Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa
      Ikävä
      72
      810
    Aihe