Jo hyvissä ajoin, kun näen rekan, vilkutan sumuvaloja ja apukaukovaloja vuorotahtiin. Pitkissä on siniset, sumareissa keltaiset polttimot. Yleensä tämä kiinnittää kuljettajan huomion. Kokenut rekkakuski osaa jo tässä vaihessa siirtää ajolinjaansa 30 cm oikealle.
Kun tulen näköetäisyydelle, näpyttelen rekisterinumeron tekstiviestinä AKE:een ja saan yhdistelmän yhteystiedot. Pyydän numerotiedustelusta kuljettajan / rekkafirman numeron ja soitan suoraan tai firman kautta kuljettajalle kertoen olevani ohitusaikeissa.
Kokenut kuljettaja osaa kertomattakin yhdistää puhelun ja takana vilkkuvat valot ja toteaa viileästi, että "ouki dou, lets duu it".
Sanon vilkauttavani hätävilkkuja kerran ja tööttääväni kolmesti lähtiessäni ohittamaan. Jos taas en lähde ohittamaan, vilautan hätävilkkuja kolmesti ja torvella suoritan vain yhden pitkän painalluksen. Rekkamies vastaa tähän yleensä sanomalla ammattimaisesti, että "kuitti".
Kun ohituspaikka sitten aukeaa, vilautan tosiaan kerran ja tööttään kolmasti. Tämän jälkeen kytken suuntavilkun vasempaan ja kiihdytän rekan rinnalle. Jään pariksi sekunniksi rekan hytistä katsottuna takavasemmalle, jotta kuljettaja voi lukea huulitani viestin: "tässä sitä nyt ollaan!" Jos kyseessä on kokenut kuski, hän on säätänyt peilin niin, että voin lukea hänen huuliltaan vastauksen: "anna palaa!"
Siirryn rekan viereen kuljettajan kohdalle ja nostan pystyyn oikean käden peukalon. Rekkamies vastaa tervehdykseen vasemman käden peukalolla ja toteamalla puoliääneen: "hyvä meininki".
Päästyni noin 10 metriä rekan etupuolelle nostan oikean käteni tervehdykseen. Valveutunut kuljettaja tervehtii viemällä kättä lippaan, minkä huomaan oikein säädetystä taustapeilistäni.
Päästyäni 20 m rekan edelle kytken vilkun oikeaan ja sammutan takasumuvalon. Jarrutan moottorilla takaisin normaalinopeuten, jotteivat jarruvalot turhaan sekoittaisi keskinäistä kommunikointiamme.
Palattuani omalle kaistalle vilautan kahdesti vasemmalle merkiksi, että rekka voi siirtyä nyt takaisin alkuperäiselle ajolinjalleen. Sitten vilautan hätävilkkuja kahdesti merkiksi siitä, että varsinainen ohitustapahtuma on päättynyt.
Kytken suuntavilkun nyt uudestaan vasemmalle ja vilautan kerran kiitokseksi. Mikäli ohitus on ollut ns. täpärä, heilautan vielä kättäni avoimesta sivuikkunasta. Valveutunut rekkakuski soittaa tässä vaihessa alppitorvea ja molemmilla on hyvä mieli.
Juuri ennen kuin rekka katoaa näkyvistäni vilautan vielä takasumuvalolla ja annan kännykän hälyyttää kerran (vain sen verran, että kerran piippaa). Valveutunut kuski ymmärtää yskän ja ampuu ilmaan ilotulitusraketin.
Nostan vasemman peukaloni ylos sen merkiksi, että "jeh, hyvä meininki jatkuu" (kuski ei näe tätä enää, mutta valveutunut ajuri tietää, tilanteen ja se lämmittää häntä kuin ne villasukat, jotka lähetän hänelle jouluna.
Sitä ennen, heti päästyäni kotiin, lähetän rekkakuskille faksin, jossa kertaan tapahtuneen yksityiskohtaisesti ja kiitän yhteistyöstä.
Soitan Esko Riihelän ohjelmaan ja kehaisen kuskia nimeltä mainitsematta (hän kyllä itse tietää, kenestä puhutaan; toki heitä voi olla useitakin saman reissun jäljiltä) sekä sitä, miten hyvin "me ammattilaiset" pärjäämme liikenteessä yhteispelillä.
Ammattimainen kuski antaa tälle arvoa ja lähettää minulle terveisiä soittaessaan seuraavan kerran Puhelinlangat laulaa - lähetykseen. Hän toivoo Tapio Rautavaaran kappaletta Yölinjalla.
Kun tulen näköetäisyydelle, näpyttelen rekisterinumeron tekstiviestinä AKE:een ja saan yhdistelmän yhteystiedot. Pyydän numerotiedustelusta kuljettajan / rekkafirman numeron ja soitan suoraan tai firman kautta kuljettajalle kertoen olevani ohitusaikeissa.
Kokenut kuljettaja osaa kertomattakin yhdistää puhelun ja takana vilkkuvat valot ja toteaa viileästi, että "ouki dou, lets duu it".
Sanon vilkauttavani hätävilkkuja kerran ja tööttääväni kolmesti lähtiessäni ohittamaan. Jos taas en lähde ohittamaan, vilautan hätävilkkuja kolmesti ja torvella suoritan vain yhden pitkän painalluksen. Rekkamies vastaa tähän yleensä sanomalla ammattimaisesti, että "kuitti".
Kun ohituspaikka sitten aukeaa, vilautan tosiaan kerran ja tööttään kolmasti. Tämän jälkeen kytken suuntavilkun vasempaan ja kiihdytän rekan rinnalle. Jään pariksi sekunniksi rekan hytistä katsottuna takavasemmalle, jotta kuljettaja voi lukea huulitani viestin: "tässä sitä nyt ollaan!" Jos kyseessä on kokenut kuski, hän on säätänyt peilin niin, että voin lukea hänen huuliltaan vastauksen: "anna palaa!"
Siirryn rekan viereen kuljettajan kohdalle ja nostan pystyyn oikean käden peukalon. Rekkamies vastaa tervehdykseen vasemman käden peukalolla ja toteamalla puoliääneen: "hyvä meininki".
Päästyni noin 10 metriä rekan etupuolelle nostan oikean käteni tervehdykseen. Valveutunut kuljettaja tervehtii viemällä kättä lippaan, minkä huomaan oikein säädetystä taustapeilistäni.
Päästyäni 20 m rekan edelle kytken vilkun oikeaan ja sammutan takasumuvalon. Jarrutan moottorilla takaisin normaalinopeuten, jotteivat jarruvalot turhaan sekoittaisi keskinäistä kommunikointiamme.
Palattuani omalle kaistalle vilautan kahdesti vasemmalle merkiksi, että rekka voi siirtyä nyt takaisin alkuperäiselle ajolinjalleen. Sitten vilautan hätävilkkuja kahdesti merkiksi siitä, että varsinainen ohitustapahtuma on päättynyt.
Kytken suuntavilkun nyt uudestaan vasemmalle ja vilautan kerran kiitokseksi. Mikäli ohitus on ollut ns. täpärä, heilautan vielä kättäni avoimesta sivuikkunasta. Valveutunut rekkakuski soittaa tässä vaihessa alppitorvea ja molemmilla on hyvä mieli.
Juuri ennen kuin rekka katoaa näkyvistäni vilautan vielä takasumuvalolla ja annan kännykän hälyyttää kerran (vain sen verran, että kerran piippaa). Valveutunut kuski ymmärtää yskän ja ampuu ilmaan ilotulitusraketin.
Nostan vasemman peukaloni ylos sen merkiksi, että "jeh, hyvä meininki jatkuu" (kuski ei näe tätä enää, mutta valveutunut ajuri tietää, tilanteen ja se lämmittää häntä kuin ne villasukat, jotka lähetän hänelle jouluna.
Sitä ennen, heti päästyäni kotiin, lähetän rekkakuskille faksin, jossa kertaan tapahtuneen yksityiskohtaisesti ja kiitän yhteistyöstä.
Soitan Esko Riihelän ohjelmaan ja kehaisen kuskia nimeltä mainitsematta (hän kyllä itse tietää, kenestä puhutaan; toki heitä voi olla useitakin saman reissun jäljiltä) sekä sitä, miten hyvin "me ammattilaiset" pärjäämme liikenteessä yhteispelillä.
Ammattimainen kuski antaa tälle arvoa ja lähettää minulle terveisiä soittaessaan seuraavan kerran Puhelinlangat laulaa - lähetykseen. Hän toivoo Tapio Rautavaaran kappaletta Yölinjalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on sitä satusetäilyä...jookosta joo! Muuten ihan hyvää läppää , mikäs siinä.....
Nämä "Yölinjalla kuskit" ova melkoinen vähemmistö nyky kuljettajista. Ikäiseni "hemmot" tekevät muita hommia nennen eläköitymistään, eikä meistäkään kaikki ole "kari lapion" tai "mattieskon" tai peräti "tapio rautalapion" ystäviä.
Nää nykykuski ovat "hevimiehiä", "blueskyssiä" jopa "hip-hoppareita".
Pääset helpommalla kun ostat vaikka vanhan "Mokoman", LA-radion. Kunnon antenni takaluukkuun ja pidät vehkeen kanavalla 19. Sieltä passaa kysyä sitä ohitusmahdollisuutta, jos et muuten ohi pääse, voi oikein kiittääkkin vielä.
Sillä kännykällä hyvin harvoin kuskia tavoitat, koska on yö ja varsinkin pienissä firmoissa puikoissa voi olla tuuraava kuski jne.
Mutta....tämähän olikin satua kuten oikein ymmärsin.
Kyllä tommonen opettaja pitäis käyttää linjaautoa.On se vitun vaarallista kun pitää laittaa tekstaria kesken ajon ja keskittyä puhumiseen.Linjaautossa saa puhua ja vilkuttaa minkä sielu sietää.
Saattaa olla etttä kirjoittaja onkin nimenomaan liikkeellä linja-autolla. Sellaisella on todella vaikeaa ohittaa rekka, joka ajaa "rajoitinta vasten", kun itselläkin on rajoitin vastassa.
Yhtä vaarallista tekstareiden lähettäminen linja-autonkin ratissa on kuin muuallakin.
Tää oli paras juttu mitä mä olen pitkään aikaan näiltä sivuilta lukenu,sai sentään nauraa.
Eikös sit jotkut alkanu vaahdota ajaessa tekstarien lähettämisestä,löysätkää nyt vähän,huumoria hei.
Keksitkös tosimies tän ite vai mistä löysit?
Jos ite väsäsit niin suosittelen pakinoitsijan hommia.
Mainio tarina. Täytyy hattua nostaa tekijälle, jos on yhdellä istumalla raapassu ton kokoon..
Täällä näyttää vaan käyvän pelkästään tosikoita...
Huumori on vaikea laji ja ironia näyttää olevan ihan mahdoton sulatettava. :)
kyl huomaa et mielikuvitus on rajaton ja täs se oli aika lennokasta vitun hyvä stoori
Älkää ivailko. Tämähän on kuulunut jo vuosikaudet Kiitolinjan koulutussertifikaattiin!
Hyvä tarina! Olisiko muuten Tosimiehellä mitään sitä vastaan jos kääntäisin jutun ruotsiksi ja esittäisin sen sivustollani http://www.vkonline.net ? Saat tietenkin asiaan kuuluvan "krediitin" jos annat yhteystiedot.
Huumoria meilläkin päin tarvitaan arjen harmauteen mutta oma järki ei oikein riitä hyviin kertomuksiin.
Sivusto on kyllä ruotsinkielinen, mutta foorumeihin saa otta osaa ketä huvittaa.