Englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, shar pei, länsiylämaanterrieri ja mopsi ovat sairaimmat koirarodut.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1414208858090?ref=tf_iHSisboksi630-a&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage&jako=9f577f8fa98f2f10296586e2ade16e79
http://www.hs.fi/kotimaa/a1414208858090?ref=tf_iHSisboksi630-a&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage&jako=9f577f8fa98f2f10296586e2ade16e79
Vastaukset 15
Vanhimmat
Juu että tukekaa vaan niitä sairaita rotuja, te hiton "eläinrakkaaksi" itseänne kutsuvat ongelmarodun omistajat! Ei jukoliude pistää vihaksi tuo eläinten terveydellä pelleileminen. Kyllä minäkin sen mopsin haluaisin, olis niin ihanaluonteinen tuhisija mut ei anna periksi oma luonteeni tukea koirien kärsimystä.
Hitto vieköön, ihmiset ajatelkaa!
Kumma, ettei napolinmastiffi päässyt listalle.
"Se haluaa, että lakiin sisällytetään muun muassa vaatimukset siitä, että jalostukseen käytettävät koirat ovat terveitä eikä lähisukulaiskoiria pariteta keskenään."
- Absurdi vaatimus. Suomenajokoirat ovat kaikki geneettisesti serkuksia keskenään (kun ei katsota Kennelliiton 8 sukupolven sukutauluja, vaan rotuyhdistyksen kaikenkattavia kantakirjoja) ja niiden tilannetta pidetään erittäin hyvänä. Kaikki mopsit ovat geneettisesti käytännössä toistensa klooneja. Rotujalostus taitaisi loppua kuin seinään, jos tuo vaatimus pääsisi läpi... :D
Ai ,kun mä katoin kennelliiton papereista, niin "serkusten" sukusiitos ajureissa 0prossaa.Myös pikkuserkkujen.
Kannattas sunkin opetella kattomaan että ketä on kenenkin serkku siellä rekisteriotteessa.
Mulla on itellä koirarotu, jota suomessakin kasvatetaan, mun koiran sukujuureit on kuitenkin saksassa ja ruotsissa.Ja ihan 0 prossaa on senkin sukusiitosprosentti.
Onhan ne ihmisetkin kaikki sitten sukurutsia jos sinne Aatamiin ja Eevaan asti katsotaan...ken nyt satuihin sitten uskookaan.
Ootko miettinny, miten kamalaa kun suomessa hirvet, ketut, jänikset yms. kaikki samaa sukua.Pitäs kyllä varmaan tuoda ulkomailta lasti uutta verta jo pian.
Rotukoirilla joihin tuodaan uutta linjaa ulkomailta on mielestäni varsin hyvä tilanne .Toisin on niillä oikeilla sukusiitos pentusilla, joilla suomessakin oikeasti oma isä, tai sisarus pentujen isänä.Ja niitäkin silti joku ostaa, ja toimintaa kannattaa.Pentutehtaassa, ei tiedetä ketä kenetkin astui, mutta pennut ovat söpöjä, vähän sukusiittoisia ja sairaita tosin, mutta halpoja.
Katsoitko kenties koiran rekisteripapereita, jotka laskevat sukusiitosprosentin sinne 4 tai 8 sukupolveen asti?
Suomenajokoirien sukulaisuudesta uutisoitiin rotujärjestön lehdessä tässä puolisen vuotta tai vuosi sitten rodun terveystilanteesta kertomisen yhteydessä. Lehdessä todettiin selkeästi, että rotujärjestön kantakirjojen perusteella suomenajokoirat ovat kaikki geneettisesti serkuksia keskenään ja kumma kyllä pohdittiin myös mahdollisia roturisteytyksiä esim. toimivien ruotsalaisten ja keskieurooppalaisten ajokoirarotujen kanssa. Tosin samassa yhteydessä mainittiin, etteivät roturisteytykset ole ainakaan tällä haavaa uskottava vaihtoehto (yleiset asenteet, tietämättömyys yms.).
Ja kun et ymmärtänyt kommenttini pointtia, niin väännetäänpä rautalangasta:
EN väittänyt kaikkien suomenajokoirien olevan serkuksia keskenään. Sen sijaan viittasin suomenajokoirajärjestön omaan julkaisuun, jossa kerrotaan suomenajokoirien olevan NIIN SISÄSIITTOISIA, että ne kaikki voisivat olla IHAN YHTÄ HYVIN SERKUKSIA keskenään. Niiden GEENIT ovat yhtä samanlaisia kuin serkuksilla. Kun riittävän pitkään tehdään sukurutsijalostusta, niin vaikutus ei katoa yhtä nopeasti kuin mitä prosentit rekisteripapereissa väittävät. Ymmärrätkö?
Eli jos naitetaan emä isällään, joiden jälkeläinen veljellään, joiden jälkeläinen isoisällään, niin geenipooli on sen verran yksinkertaistunut, että se voidaan todentaa DNA-näytteellä vielä useiden sukupolvienkin jälkeen. Vaikka tähän yhdistelmään yhdistettäisiin koiria linjan ulkopuolelta, niin perustajanvaikutus on edelleen vahva. Saati sitten tilanteessa, jossa käytetty ulkosiitoskoirakin on jalostettu täsmälleen samojen periaatteiden mukaisesti eli vaikka sukulaisuussuhde on etäinen (kaikki rodun edustajathan ovat AINA sukua keskenään), niin koirat on jalostettu vielä keinotekoisestikin mahdollisimman lähisukulaisiksi eli niiden geenit ovat samankaltaisia.
Loput kommentistasi jää ymmärtämättä. Raamattu on huuhaata ja jäniksia on ihan pirun paljon enemmän kuin suomenajokoiria :D Lisäksi niillä on luontoäiti valikoimassa passeleimmat lisääntymiseen. On sen verran tarkka täti kuulemma, ettei suvaitse perinnöllisiä vikoja. Lopettaa mokoma ne söpötkin metsäneläimet, jos ilmenee elämää haittaavia vikoja. Ihan villeimmät huhut väittävät risteytyskokeiluista jänön ja rusakon välillä, siinä olisi koiraimmeisilläkin pohtimista :D
"Vielä 1980-luvulla sukusiitos oli koiranjalostuksen kulmakiviä. Nartun astuttaminen isoisällään oli yleisesti hyväksytty tapa ”linjata” ja saada jälkeläisiin maineikkaan sukulaisen geenejä. Samoin täyssisar-, puolisisar- ja serkusparitukset olivat arkipäivää. Edelleenkään mikään näistä ei ole koiranjalostuksessa täysin poissa käytöstä. Pitkään jatkunut sukusiitos ja suosittujen, eli koiranäyttelyissä tai -kokeissa menestyneiden urosten liikakäyttö on johtanut tilanteeseen missä me nyt olemme. Esimerkiksi novascotiannoutajilla keskimääräinen sukulaisuussuhde on samaa luokkaa kuin täyssisarilla."
Luetaanpa vielä viimeinen rivi uudestaan: "Esimerkiksi novascotiannoutajilla keskimääräinen sukulaisuussuhde on samaa luokkaa kuin täyssisarilla."
Jos suomenajokoirat ovat keskimäärin serkuksia (ja sitä pidetään erittäin hyvänä saavutuksena), mopsit keskimäärin klooneja (yhtä vähän yksilöiden välisiä eroja kuin identtisillä kaksosilla) ja erittäin terveenä ja toimintakykyisenä pidetty novascotiannoutajakin on rodunjalostuksen näkökulmasta pelkkää sisarparitusta, niin ei helvatan helvata........
http://files.kotisivukone.com/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/2014/anulappalainen-rotukoirien_jalostus.pdf
....Edelleenkin puutteet hampaistossa ja pienetkin hännän nikamapoikkeamat johtavat monessa rodussa koiran hylkäämiseen näyttelyssä. Kivesvikaisten kohtalo on vielä kovempi, sillä niiden jälkeläisiä ei rekisteröidä. Hampaita tarvitaan (paitsi roduissa, joissa hampaat puuttuvat mutaation takia tai joissa niiden ei katsota olevan merkityksellisiä), hännän on hyvä olla suora (paitsi roduissa, joissa se on mahdollisimman mutkainen) ja kaksi kivestä on parempi kuin yksi. On kuitenkin kovin tekopyhää, että samaan aikaan näyttelyissä palkitaan ja jalostukseen käytetään koiria, joilla on vakavia tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, ja keinosiemennystä käytetään varmistamaan suvun jatkuminen koirilla, jotka eivät halua tai kykene astumaan....
Minullapa on BIS uros! Sillä on c-lonkat ja vähän murisi tuomarille, mutta se on kuitenkin NÄYTTELYSSÄ PALKITTU koira! Naapurin Merjan koirapa ei pärjännyt, kun sillä oli ylimääräisiä ripsiä :)
...Koiranjalostajilla on ollut viime vuosiin saakka tarve vaalia ”rotupuhtautta”. Kantakirjat ovat suljettuja, ja ”vieras veri” on edelleen monelle koirankasvattajalle kauhistus....
Jaa. Tällä palstalla ei vielä toistaiseksi tuollaista ole koskaan havaittu!
....Laajassa koirien luonnetestituloksiin perustuvassa tutkimuksessa osoitettiin, että koiranäyttelymeriittien perusteella tapahtuva jalostus johtaa ei-toivottuun suuntaan, koska mitä enemmän koiralla oli näyttelymeriittejä, sitä pelokkaampi, ei-sosiaalisempi ja haluttomampi leikkimään se oli, tosin myös vähemmän aggressiivinen....
Tuloksen täytyy olla virheellienn Ja mitä väliä? Saapa myydä näyttelyssä pärjänneen koiran jälkeläisiä! Näistä on hyvä pyytää kunnon rahaa :)
...Näin saatiin rekisteröityä esimerkiksi opaskoirakoulun labradorinnoutajia, joiden sukutaulun kaikki koirat eivät olleet FCI:n hyväksymässä rekisterissä....
Voi mikä pyhäinhäväistys! Nuo eivät ole PUHTAITA labradorinnoutajia! Viis siitä kuinka älyttömän kovan ja tarkan seulan läpi ovat tuonne valituiksi tulleet koirat käyneet, ovat vain piskejä!! Pyh! Minulla ainakin on IHAN PUHDAS labradorinnouta. Ei sillä ole keskittymiskykyä pätkääkään ja on moniallerginen mutta d-lonkkaisena ei onneksi enää pysty niin paljoa höseltää... minusta 6-vuotiaan koiran kuuluukin olla jo rauhallisempi. Naapurin maijun koira on vaan ärsyttävä kun se haluaisi juosta kepin perässä tai leikkiä meidän koiran kanssa.
Suunnilleen noin... lonkkamaljojen puuttuminen on rotutyypillinen ominaisuus, mutta toisen pallin puuttumista seuraa jälkeläisten rekisteröintikielto. Iltalehden sivuilla päivitellään löysänahkaisia lihavuusleikkauksesta toipuneita ihmisiä, joiden vatsanahka roikkuu lattiassa kiinni. Valtiota vaaditaan kustantamaan raukkaparoille hoitoa ja heidän kärsimyksiään päivitellään. Koirilla kys. ominaisuuden pohjalle perustettaisiin rotu - tai no on jo perustettukin. Useampikin.
40 vuotta mopseja harrastanut henkilö on ollut teoriassa tekemisissä vain yhden koiran kanssa... ja parittanut samaa yksilöä kerta kerran jälkeen sillä itsellään. Sairasta.
ajokoira harrastajana voin sanoa, että olisi jo ihan hyvä sekoittaa jotain toistakin ajavaa rotua suomenajokoiraan, mutta terveys on silti varmasti NYTKIN parempi kuin aloittajan mainitsemilla roduilla ja parempi kuin monilla muilla.
Ajokoirani ovat kuitenkin eläneet 8-13 vuotiaiksi, itse uskon ruokinnallakin olevan suuri merkitys. Tosin sairauksia on rodussa nykyään enempi kuin aiemmin.
No siinähän olisi paikka hakea rotuun uutta verta, onhan samankaltaisia ajokoirarotuja useita, löytyy ihan Euroopastakin. Roturisteytyksiä vaan, on ihan naurettavaa pitää erillään pieniä ajokoirapopulaatioita vain värin vuoksi, vaikka kaikilla ajokoiraroduilla on samat käyttökoiran ominaisuudet. Sellaista turhaa kansallisylpeyttä, että joka maan metsästäjillä pitäisi just olla oma metsästyskoirarotu...
Niitä ei hei pidetä erossa värin vuoksi, vaan rodun .
Haahhaaa.....jopas olitkin tietämätön ja hassu, värin....XD
Käsittämätöntä, mikä noissa ryttykoirissa kiehtoo. Miksi joku hankkii mopsin? Ranskanbulldogin? En vaan ymmärrä. Noiden rotujen jalostus tulisi kieltää.
Kiitos AP:lle kun postasit hyvän jutun! :)
Päivitin tuon jutun linkin sivuilleni, eli täältä voi käydä lukemassa lisää jalostusasiasta, sieltä voi löytyä vaikka juttu, mikä on muuten mennyt ohi silmien:
https://sites.google.com/site/prokoirat/jalostus
ps. kaikki juttuideat sivulle otetaan kiitollisia vastaan!
https://www.youtube.com/watch?v=wsX8uVGstJc
Erilaisiakin löytyy
http://pedigreedogsexposed.blogspot.fi/2014/09/breathlessness-not-wagging-but-drowning.html
Yksi tervelonkkainen, pennuttamatta jätetty eb ei tuota rotua pelasta.
Se on koirien kasvattamista parhaimillaan kun tietoisesti halutaan sairaaksi jalostaa koiria.
Kesällä näin englanninbulldogin mikä röhisi ja piteli kamalaa ääntä ja hyvin vaikeata oli liikkumisensa, valitettavasti röhinänsä johtui liian lyhyestä kuonosta. Näen viikottain vastakohdan ks bulldogille, koiran millä on terve hyvä runko, ei liian lyhyt kuono ja liikkuminen on on kun terveen koiran pitäisi liikkua ,koira on rodun keski-ikään nähden hyvinkin iäkäs mutta jaksaa mennä kun koirien pitäisikn kyetä elämään ja olemaan, koiralla ei koskaan ole ollut rodunomaisia sairauksia(koira on tuontikoira) linkissä lisää englannibuldogin sairauksista,
Myöskin bulllmastiffit on sairaita koiria 36% kuvatuista koirista on D lonkat , D- lonkkaisen bullmastiffin kanssa ei voi muutakuin olla näyttelyissä tai ulkoilla niiden kanssa, NIISTÄ ei ole harrastuskoiriksi niin sanoon rotuyhdistyksen omat sivut kun eläinlääkäritkin
Linkissä lisää englanninbulldogista ja niiden sairauksista
http://olennaisestisairaampi.com/dada/