Suhtautuminen kuolemaan

Ensiksikin, oletko muuten uskovainen (ihan mikä uskonto tahansa)? Vaikuttaako uskontosi paljonkin käsitykseesi kuolemasta?
Noooo...kuulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan mutten ole kovinkaan uskovainen.

Sitten, pelottaako kuolema ja mikä siinä pelottaa? Ajatteletko sitä paljon?
No ei pelota ja toisaalta pelottaa, en osaa sanoa kun en tiedä mitä sen jälkeen on jos mitään.

Muuttuuko käsitys kuolemasta iän myötä? Mihin suuntaan?
No itselläni muuttui. Ennen pelkäsin kuolemaa paljonkin.

Onko sinulla mitään erilaisia stereotypioita/käsityksiä kuolemasta, esim. Onko kuolemalla ulkonäkö (viikatemies ym), onko se jokin hahmo?
No ei.

Vaikuttaako kuolemistapa/onko niillä jotain merkittävää eroa? Esim. Itsemurha, onnettomuus, luonnollinen kuolema... (uskonnolliselta kannalta esim. pääseekö itsemurhan tehnyt taivaaseen jne).
Voiko ihminen itse vaikuttaa omaan kuolemaansa?
Voi ja ei voi. Riippuu kuolintavasta.

Vaikea vastata kun ihminen ei loppuen lopuksi tiedä siitä yhtään mitään.

"Ensiksikin, oletko muuten uskovainen (ihan mikä uskonto tahansa)? Vaikuttaako uskontosi paljonkin käsitykseesi kuolemasta?"
-Kuulun kirkkoon vielä toistaiseksi, olen ollut uskossa lapsesta asti, luovuin uskosta toista vuotta sitten. En niinkään lakannut uskomasta vaan luovuin tietoisella päätöksellä. Monet vanhat kuolemaa koskevat käsitykset kummittelevat edelleen mielessä ja vaikuttavat paljonkin.

"Sitten, pelottaako kuolema ja mikä siinä pelottaa? Ajatteletko sitä paljon?"
-Kuolema pelottaa todella paljon. Ei niinkään itse tapahtuma tai kipu tai läheisen kuolemaan liittyvä tuska, vaan se kuoleman jälkeinen. Ajattelen kuolemaa paljon, ainakin se käy mielessä lähes joka päivä.

"Muuttuuko käsitys kuolemasta iän myötä? Mihin suuntaan?"
-Aivan varhaisimmassa lapsuudessa kuolema ei pelottanut, kuvittelin kaikkien ilman muuta pääsevän taivaaseen. Sen jälkeen kun tuo käsitys muuttui, ei suuria muutoksia kuolemaa koskevissa käsityksissäni ole tapahtunut, kuolema on vain aina pelottanut, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Onko sinulla mitään erilaisia stereotypioita/käsityksiä kuolemasta, esim. Onko kuolemalla ulkonäkö (viikatemies ym), onko se jokin hahmo?
-Ainakin pidän kuolemaa persoonattomana... voimana? välttämättömyytenä? En tiedä.

Vaikuttaako kuolemistapa/onko niillä jotain merkittävää eroa? Esim. Itsemurha, onnettomuus, luonnollinen kuolema... (uskonnolliselta kannalta esim. pääseekö itsemurhan tehnyt taivaaseen jne).
Voiko ihminen itse vaikuttaa omaan kuolemaansa?
-Nykyään ei ole tästäkään mitään vahvaa käsitystä. Ehkäpä ennenaikaisesti kuolleiden rauhattomat sielut jäävät tänne vaeltamaan, ainakaan en pidä ajatusta mahdottomana. Viimeistä kysymystä en oikein ymmärrä, tottahan jokainen voi vaikuttaa kuolemaansa tappamalla itsensä?

Kiitos itsellesi, oli oikein terapeuttista kirjoitella.

Ensinnäkin. Näitä tämmösiä tutkimuksia ilmenee tänne joka päivä. Toivottavasti tämä on joku koulu homma etkä yritä tehdä mitään akateemisesti vakavasti otettavaa.

Ja sitten asiaan.

Ensinnäkin olen uskovainen ja kuulun kirkkoon. Kirkkoon kuulun muodonvuoksi. Vaikka pidän itseäni tavallaan kristittynä en näe kirkkoa kuitenkaan mitenkään uskonnollisena järjestönä, sen tarkoitus on lähinnä rahan kerääminen ja omien etujensa ajaminen.

En pelkää kuolemaa. Sitten kun kuolee niin kuolee. Koulema on liian väisätmätön tapahtuma että sitä osaisi pelätä.

Koska uskon jonkinlaiseen löysään kohtaloon ja jonkinlaiseen korkeampaan olioon uskon myös kuoleman olemassa oloo. Ja tämä ei sitten ole vitsi vaikka se siltä kuulostaa, mutta minusta kuolema saattaa tosiaankin olla sellainen joksi hänet terry pratsetin (sp?) kirjoissa kuvataan.

Koulla voi monella tavalla. Itsemurhan tekijät eivät pääse minnekkään. Koska useimmissa tapauksissa itsemurha on itsekäs ja helppo ratkaisu. Suutin osa itsemurhista tehdään sentakia että itsellä on pahaolo. Ainoa hyväksyttävä syy itsemurhaan on se vanhakunnon japsi periaate.

Kakki muut kuolemat ovat tavallaan samaa soppaa ja yhdentekeviä.

Ensiksikin, oletko muuten uskovainen (ihan mikä uskonto tahansa)? Vaikuttaako uskontosi paljonkin käsitykseesi kuolemasta?

- Kyllä olen uskossa, kuulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Kyllä uskoni (ei uskonTONI) vaikuttaa paljon käsitykseeni kuolemasta.

Sitten, pelottaako kuolema ja mikä siinä pelottaa? Ajatteletko sitä paljon?

- Kuolema ei pelota, sillä luen paljon Raamattua ja olen paljon tekemisissä hengellisten asioiden kanssa, ja tiedän, että on turha pelätä, koska tiedän pelastuvani, tiedän vaihtoehdot mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ajattelen sitä jonkin verran, koska luen tälläkin hetkellä kirjaa, jossa siitä puhutaan.

Muuttuuko käsitys kuolemasta iän myötä? Mihin suuntaan?

- Kyllä muuttuu. Kun ikää tulee lisää, ymmärtää paremmin, mitä tapahtuu. Kuollut ihminen ei tule enää takaisin, ei sitä pieni lapsi välttämättä ymmärrä täysin.

Onko sinulla mitään erilaisia stereotypioita/käsityksiä kuolemasta, esim. Onko kuolemalla ulkonäkö (viikatemies ym), onko se jokin hahmo?

- Kuolema ei ole mikään hahmo. Kun ihminen kuolee, henki siirtyy uskovilla taivaaseen, epäuskovilla tuonelaan odottamaan tuomiota, ja tuomion jälkeen helvettiin. Miettikääpä tätä: jos jo tuonela on kamala, raaka paikka, jossa ihmisiä kidutetaan ja ihmiset kärsivät, KUINKA PALJON PAHEMPI ONKAAN HELVETTI?! Jumala ei ole tarkoittanut helvettiä kenellekään, ja kaikista kamalinta kuolemassa epäuskovalle on TURHA KATUMUS. Kun tajuaa olleensa väärässä maan päällä kun ei uskonut. "Voi miksi en tehnyt parannusta, voi miksi en?!" Tuollaiset huokaukset kuuluvat helvetistä, se on suoraan Raamatussa.

Vaikuttaako kuolemistapa/onko niillä jotain merkittävää eroa? Esim. Itsemurha, onnettomuus, luonnollinen kuolema... (uskonnolliselta kannalta esim. pääseekö itsemurhan tehnyt taivaaseen jne).
Voiko ihminen itse vaikuttaa omaan kuolemaansa?

- Ihminen voi vaikuttaa omaan kuolemaansa ja kuolemanjälkeisyyteensä. Mitä on kuoleman jälkeen; iankaikkinen elämä taivaassa, vai tuonela ja helvetti, se riippuu ihmisestä itsestään. Siitä, että pääseekö itsemurha tehnyt taivaaseen, on käyty lukuisia keskusteluja. Mielestäni se riippuu suoranaisesti vain siitä, onko ihminen tehnyt parannusta elämänsä aikana. Koska ihminen on Jumalan luomus ja ihmisen ruumis hengen asumus, ei Jumala haluaisi, että Hänen luomustaan vahingoitettaisiin. Siksi esim. haureus on pahasta.

Haluaisin vielä sanoa niille, joita tämä vastaukseni ärsyttää, että tekstini on MINUN ajatuksiani, en tyrkytä mielipiteitäni kellekään, mutta soisin kyllä kaikille sen pelastuksen, jonka uskovat saavat. Maanpäällinen "helvetti" (niinkuin jotkut saattavat sanoa) ei ole MITÄÄN verrattuna siihen iankaikkiseen helvettiin, joka epäuskovia kohtaa kuoleman jälkeen. Ja mikä pieni vaiva se onkaan, antaa elämänsä Jeesukselle, verrattuna siihen tuskaan ja kärsimykseen, mitä kohtaa kuoleman jälkeen?

moi.. mä pelkään kuolemaa, koska ajattelee usein: 'mitä kuoleman jälkeen on? pääsenkö taivaaseen, vai joudunko helvettiin?, vai jäänkö vaan paikoilleni makaamaan, ja olen siinä, KOKO AJAN... IKUISESTI?? onko tää mun ainoo elämä? vai synnynkö uudestaan.. huoh*

mä pelkään eniten et kuolen: auto-tulipalo onnettomuudessa, tai että joku murhaa mut, tai et kuolen NUORENA sairauteen. haluisin kuolla vanhana, vaan vanhuuteen, ja elää elämäni hyvin :D oon ihan jumalaan uskovainen, tyyppi, vaikka välil mietityttääkin, että onkohan sitä edes olemassa? :O mutta näin mulla.. toivottavasti tutkielma sujuu hyvin :D t (en keksi mitään) :D

mulle kuolema on yks hailee, vaikka kirkkoon kuulunkii, mutta en sillee usko jumalaan, mutten sitä kielläkkää. puol sukua on multa syöpään kuollu, mutta aina oon samalla lailla suhtautunu. ja siitä taivaaseen pääsystä, eiks se ollu jotenkii et pitää uskoo jumalaan ja kaikkee sellasta niinku rukoilla että sinne pääsis.

Periaatteessa oon uskossa, mut ei se kauheesti mun kuolemaan suhtautumisee vaikuta melkein mitenkää. Pelkään sitä että muut kuolee ennen mua, en omaa kuolemaa. Ajattelen sitä aina ku joku tuttu kuolee, eli viime aikoina liian usein. Luulisin että vanhempana kuoleman oppii hyväksymää... tai sit ei. Taitaa olla aika yksilöllistä. Ei kuolemalla oo ulkonäköä. paitsi ehkä värinä musta, hiljasuus liittyy kuolemaa. massamasennus. ja se tulee aina väärää aikaa. no tota.. jotku kuolemat on aina järkyttävämpiä ku toiset.. luonnollinen kuolema vähiten järkky. en usko että ihminen voi kauheesti vaikuttaa kuolemaansa... no mut terveelliset elämäntavat saattaa ehkä pidentää elämää jos ei jää pianon alle tai tuu murhatuks tms..

Ensiksikin, oletko muuten uskovainen (ihan mikä uskonto tahansa)? Vaikuttaako uskontosi paljonkin käsitykseesi kuolemasta?

Kuulun vielä toistaiseksi kirkkoon, mutta aion erota. En ole ikinä sellasiin jumaliin/jumalaan uskonut. Muistan pohtineeni näitä asioita ihan 5-vuotiaasta lähtien, siis uskonto juttuja. Se etten ole uskovainen, vaikuttaa tietenkin käsitykseeni kuolemasta. Se kuuluu vain elämän kiertokulkuun ja kaikkihan tämä on luonnollista.

Sitten, pelottaako kuolema ja mikä siinä pelottaa? Ajatteletko sitä paljon?

Itse kuolema ei pelota yhtään. Mutta tietysti muiden ihmisien kuolema satuttaa ja sekin hieman pelottaa, että kun itse kuolee niin läheiset jäävät suremaan. Kuolemaa en ajattele nykyisin lähes ollenkaan, olen käsitellyt sen mielessäni jo sillain. Sillä ei kannata päätänsä täyttää.

Muuttuuko käsitys kuolemasta iän myötä? Mihin suuntaan?

On se voinut hivenen muuttua mutta ei mitenkään varsinaisesti.

Onko sinulla mitään erilaisia stereotypioita/käsityksiä kuolemasta, esim. Onko kuolemalla ulkonäkö (viikatemies ym), onko se jokin hahmo?

Ei.

Vaikuttaako kuolemistapa/onko niillä jotain merkittävää eroa? Esim. Itsemurha, onnettomuus, luonnollinen kuolema... (uskonnolliselta kannalta esim. pääseekö itsemurhan tehnyt taivaaseen jne).

Ei sillä sitten loppujen lopuksi merkitystä ole. Tietysti sitä toivoo sitten kuolevansa ns. luonnollisesti, mutta ainahan sitä kuollaan luonnollisesti.

Voiko ihminen itse vaikuttaa omaan kuolemaansa?
Tämä on sen verran kaksipiippunen juttu etten ala selittelemään sen enempää.

Ei uskontoa. Vanhemmat lestadiolaisia, mutta se ei vaikuta.

Kuolema ei muuten pelota (vaan on muuten ihan kiva juttu...) mutta siinä mielessä kyllä että jos kuolen ennen kuin kerkeän tehdä jotain Maan hyväksi ja vaikuttaa siihen jotenkin.

Pienempänä ajattelin että muutun vaan mullaksi. Mitään sielua ei ollu olemassakaan...

Kuolema ei oo hahmo eikä sillä ole ulkonäköä. Se on tapahtuma jolloin sielu/henki poistuu ruumiista pysyvästi. Sitten se saattaa siirtyä seuraavaan ruumiiseen tai vain jää jonnekkin....

Jos kuolee luonnollisesti ja onnellisena tulee rauhallinen henki. Jos joku murhaa tai kuolee onnettomuudessa tai tekee itsemurhan niin sielu on todennäköisesti levoton ja rauhaton ja saattaa jäädä "kummittelemaan" (mikä ei oo kyllä virallinen sana). Sen taivaaseen pääsyn vois ajatella silleen että sielu vaeltaa johonki ihmeelliseen paikkaan, kenties vaihtaa ajan vyöhykettä tai ulottuvuutta....... Ja jumalat on niinku henkiä....


Toivottavasti älysit jotain.. Mietin tällasia henkisiä juttuja aika paljon niin mulla voi olla vähä kehittyneempi kuva kuolemasta kuten kaikesta muustakin... Niin et ehkä ymmärrä.

Olen satanisti, eli uskon saatanaan. Mulle se ei vaikuta muuten käsitykseeni kuolemasta, mutta luulen että meen helvettiin :)
En pelkää kuolemaa, kaikkihan sen käy läpi. (sikäli pelottaa kun jätkäkaverini uhkailee aina tekevänsä itsemurhan).Ajattelen kuolemaa silloin kun kuulen että läheiseni/läheiseni läheiset ovat kuolleet.
Enpä usko että se käsitys kauheasti poikkeaa vanhemmilla/nuorilla.Jos niin vanhemmat kai sen ottaa kevyemmin, tietysti koska he ovat ns. elämänsä eläneet.
Kuolemalla ei minun näkökulmasta ole ulkonäköä.
Tietenkin jos esimerkiksi ajatellaan että siskoni tappaisi itsensä, se olisi järkyttävää ja ei-suvaittavaa, toisin kuin jos hän kuolisi syöpään, sille ei kukaan mahda mitään, ja sen suvaitsisin, vaikka rakastaisin kuinka häntä.
Sen verran ihminen voi vaikuttaa kuolemaansa, esim.liikenteessä noudattaa sääntöjä, elää suht. terveellisesti jne...

mua ei pelota mun oma kuolema, mut mun läheisten kuolema pelottaa aivan hirveesti! oon ihan luterilainen (kristitty)
mun mielestä kuoleminen tapahtuu näin: yhtäkkiä rauhallisesti alkaa vaan pimentyä tai himmentyä..
en osaa vastata oikein noihin muihin

Olen uskovainen, kristitty, luterilainen. Kyllä uskontoni vaikuttaa. En pidä kirkkoon kuulumista mitenkään tärkeänä, voihan uskoa Pyhään Kolminaisuuteen ilman kirkkoakin.

Joskus kuolema pelottaa, mutta ei yleensä. Nykyään ajattelen enemmän, olen muutenkin hieman "henkistynyt".

Muuttuuko käsitys? No jaa. Kyllä se jonkin verran. Kuolemaan suhtautuu ymmärtäväisemmin.

Kuolemalla ei ole hahmoa. Luonnollinen kuoleminen on vain sitä, että yhtäkkiä lakkaa olemasta tällä planeetalla. Ei siinä sen kummempia. Uskon, että on Taivas ja Helvetti.

Tietenkin kuolemistavoilla on eroa. Mielestäni itseumurhan tehnyt voi päästä Taivaaseen, sinne pääseminen on kiinni koko ihmisen eletystä elämästä. Ihminen voi vaikuttaa kuolemaansa. Onhan esim. tupakoitsijalla paljon suurempi mahdollisuus kuolla keuhkosyöpään kuin ei tupakoivalla.


Ja sinulle, kuoleman lapsi. Sanoit olevasi satanisti. Minäkin uskon Saatanaan, mutten palvo häntä. Se, että uskon häneen, ei tee minusta Saatanan palvojaa. Voihan Jumalaankin uskoa, mutta kääntää selkänsä hänelle.