Mikä vikana?

En tosiaan ymmärrä missä on vika... Itse olen vasta 14... Mutta joskus tuntuu, että kaikki muut ovat todella paljon minua edellä... Eikä kukaan halua minua... "Tonight another morn for the lonely one is born"
Mutta luotan, että kaikille löytyy joku... Sinun pitää vain tuoda aatteitasi enemmän julki.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!

Terve!

Tuo ei ole oikeastaan niin tavatonta kuin luulisi. Seurustelu suhteita on yleensä ihmisillä, jotka ovat seurallisia. 17- vuotiaat eivät kaikki ole siinä tilanteessa että olisivat ajautuneet seurustelemaan. Syy seurusteluun on harvemmin pinnallinen, vaan se riippuu sosiaalisesta käyttäytymisestä.
Ei ihmisen suhteet vaihtelet kuin kevät ja syksy, se riippuu ihmisistä.
Ihmisen sosialliseen ilmapiiriin vaikuttaa vain ihmisen sosiallisuus. Esm. tuolla tyypillä koulussa on seuraa, koska hän haki sitä. :P

Ei mikään oo vikana... Miks olis? Luulitko että se oikea löytyy helposti? Uskon löytäneeni sen oikean, mutta siihen kuului kaikkia ihme kiemuroita ja venkuroita. Kirjoitit vähän harrastuksistasi ja mitoistasi. Ne ei valitettavasti merkkaa sille oikealle mitään. Ei lopulta. Ota kontaktia, se on vaan pakko, vaikka kuinka ujostuttaa. Niin minäkin tein. Oot siis söpöks väitetty, siitä on hyvä lähteä, olettaisin ettei ihmiset siis pane pahaksensa jos juttelet heidän kanssaan. Erillään istuville tai oleileville on ehkä aluksi helpompi mennä puhumaan, mutta eipä se lopulta merkkaa montako henkee siinä on. Ellei ne sit oo aivan selvästi vihamielisiä. Silloin kannattaa varmistaa ettei niitä oo kolmea enempää, vaikka salilla käytkin ;) Ota iisisti! Ja hyvää metsästysonnea!
Jos kohtalo on määrännyt sen "oikean", kohtalo myös heittää hänet luoksesi sopivan hetken tullen!

Röyhkä laulaa, "Mä en tajuu, mikset lähde itse jonnekin, etsiin ihmisii, etsiin rakkautta."
Kolkuttavalle avataan.

Mä oon 15.v ja tyttö. Oon huomannu ett muhun on (kai) ihastunu yks poika joka o nii ujo ett ei voi kenellekkään tytölle sanoo mitään.Mä oon tuntenu tän pojan ny 2 vuotta ku tulin samalle luokalle.No e mä ny niin tiiän puhuuks se kellekkään tytölle mutt jos mä oon lähi piiris ni e mä kuule tai näe sen sanovan mitään.Ny oon viel huomannu ett olen itsekkin ruvennut pitämään hänestä,hän piti minusta jo vuosi sitten(jos oon oikees) ja itekki sen verran ujo ett en just ihastukselle viiti mennä puhumaan.Ja mä puhun vaan sillon jos joku poika sanoo mulle jotain,joskus kyll sitt itekki puhun mutt harvemmin. Mä yritän päästä täst mahd. pian eroon.Mä tiedän olevani hiljaisen puoleinen ja se ärsyttää mua niin ett en enää jaksais elää tän kans.Mutt mä toivon koko ajan ett ei tätä enää kauan kestä ett mä muutun puheliaammaks ja se tapahtuu pian. Ett tsemppii sulle.
Mä oonki kyll nuorempi.