Noh aattelin nyt sitte kirjottaa mulle tärkeestä asiasta tai no.. tärkeestä ja tärkeestä.. noh kummiski.. Ku mun paras ystävä muutti tos kesälomal n.90 kilsan päähän.. noh oon nyt sit käyny siellä pari kertaa ja satuin korviani myöten ihastumaan sen ihanaan serkkuun..:/ (Mite täs nyt sillee pääs käymää??)Eihän siinä ongelmaa oikeestaan oo, mut toi välimatka.. Heti, ku aattelen et "EN TYKKÄÄ, EN TYKKÄÄ...." ja siis yritän et en enää tykkäis.. Nii tulee vaa jotezki paha olo.. Ku tollai ihastuu sellasee joka asuu pitkän välimatkan päässä ni eihän se heti katoo se tunne, mut mite saisin ees lievitettyy tätä pahaa oloo.. Tää voi tosiaan kuulostaa tyhmältä, muttaku mulle tää on tärkeetä.. En pysty oikeestaa paljo muuta ees aattelemaan.. tä kuulosti varmaa aika sekavalt, muT ei voe midöö:) Asiallisii neuvoi ja kommenttei sit kts!
Miten pystyisinkään unohtamaan sitä ihmistä!!!
*Jenzkih*
3327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän, miltä sinusta tuntuu... Eikä ihmisten unohtaminen ole mitään helppoa hommaa, jos on johonkuhun ihastunut. Ehdotan, että kuuntelet mitä sydämesi sanoo. Vaikka se kuulostaakin kauhean kliseiseltä, niin sitä suosittelen lämpimästi. Olen itse tehnyt elämässäni virheen ja opin siitä paljon. Ja tiedän, että sydän on aina oikeassa. Usko siihen, vaikka se olisi kuinka ilkeää.
Joo, sydämen-kuuntelu-vinkki kannattaa,vaikka ei se aina helppoa ole, sydän sanoo eriä ja järki taas aivan jotain muuta - niin mulla, kai se on sitä, kun on "rakastunu"...
(luvas mun kokemus, joten jos ei läpätykset kiinnosta, niin... ei kannata jatkaa..)
Joten:
Mul taas on silleen et olen ollut ihastunut samaan jätkään jo kaksi vuotta - ilman mitään syrjähyppyjä - tai ihastuminen on alkanut muuttua "rakastumiseksi".
Tyyppi meni yläasteelle, kaksi vuotta sitten, mut nyt, vuosi sitten, aloin olla niin kusessa siihen,ettei millään tuntunut olevan väliä.
Nooh, elätin kai "salaa" mielessäni mahiksia siihen.. ja oikeastaan tiesin, et se on varattu, mutta silti - sokeasti vain en uskonut sitä tosissani..
Joo, nyt on todistettu omin silmin - se on varattu.
Olin hänen takana, ja tämä jätkä oli sen tyttöystävänsä kanssa - ja jätkä vielä katsoi mua niin pahasti - niin sellaisella katseella.. yritin vain sivuuttaa - "ei hätää, kyllä mä selviän, ei kannata välittää", noin mä yritin vain selittää näkemääni itselleni.
Tämä kuulostaa varmasti TOSI lapselliselta, mutta minkä voi, jos rakastaa jotain jätkää niin paljon??? - ei mitään.
Ja ton seurauksen takia, se jätkä ei enää olekaan niin "rakas". Joten sydän sanoo muuta, mutta järki ei yhdy siihen - täs tapauksen sydän haluaa unohtaa, mut järki ei...
Tämä on nyt aivan sekava, ja tyhmästi selitetty, mut oikeesti auttaa.. *leimatkaa mut vain täysin rauhassa lapselliseksi ja hulluksi*
Ei muuta, kiitos. Kommentit esiin..
Ja sit must tuntuu, et yhä ja yhä mun tunne sitä kohtaan vaan syvenee entisestään.. Oon mä kai muutaman lauseen sen kanssa puhunut, mutta kun kiinnostun siitä päivä päivältä enemmän ja mun sydäntä lämmittää, ku kuulen sen äänen puhelimessa..