Kirjoitin Röllin usvametsän neidosta uuden version...
Kun hän tietä pitkin kuljeksi, hän syksyn huomasi tulleen niin ja puiden lehdet olivat pudonneet.
Ja oppilas-massat ovesta tulvivat juu, ja hänen ohitseen se ryntäsi niin, ja taivaan linnut olivat pelästyneet. Mikäs paikka se tämä oikein on? Hän näkee koulun niin tyhjentyneen ja silloin kuulee laulun ihmeellisen. Ja huomasi koulussa tyttösen ja se tyttönen oli surullinen ja poskellaan hän näkee kyyneleen.
Koulupenkin tytönen, vain kertoo läpi kyynelten, tarinansa surullisen ja se oli niin kummallinen, että hän ei ymmärtänyt oikein ei.
"Olen koulunpenkin vanki tää ja ainiaaksi tänne jään vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan... Tahtoisin mennä pois, iloisempaa varmasti taivaassa ois, mutta en tietäni mä uskalla tehdä lain." "Lähdeppä sitten matkaani mun, taivaseen ei viel tiesi sun kuulu mennä vaan opastan sua, vaa-aan iloitsemaan, tulemun kanssa iloitsemaan"
"En poistua täältä voi tä on minun kouluni vaikka viihdy en mä täällä ollenkaan. Jos joku minua rakastais, vaikka sinä, niin varmasti saisit minun mielen muuttumaan" "Mutta enhän minä rakkautta, vielä voi sulle uskoa, kun enhän minä sinua vielä osaa tuntea, ee-en osaa tuntea".
"Voi, eikö kukaan rakkautta, osaa enään ilmaista, vain niin voi toisen maailman pelastaa... Jos yrittäisit kumminkin ja jotain kaunista sä sanoisit, niin kauniiksi myös muuttuis tämä maa" "No, minäpäs koitan kertoa, sulle jotain kaunista, voi rakkaus ja ystävyys, ne sulle mä kertoa voin, ne mä sulle antaa voin."
"Nyt hymyni tulee takaisin, kai huomaat sen jo sinäkin, en taivaaseen mä viel mennä voi. Tunteen iloisen mä tunteen voin ja en ole enään onneton, sä mun päiväni oot nytten pelastanut" "Olen päiväsi pelastanut..?" "olet päiväni palastanut"
Kun hän tietä pitkin kuljeksi, hän syksyn huomasi tulleen niin ja puiden lehdet olivat pudonneet.
Ja oppilas-massat ovesta tulvivat juu, ja hänen ohitseen se ryntäsi niin, ja taivaan linnut olivat pelästyneet. Mikäs paikka se tämä oikein on? Hän näkee koulun niin tyhjentyneen ja silloin kuulee laulun ihmeellisen. Ja huomasi koulussa tyttösen ja se tyttönen oli surullinen ja poskellaan hän näkee kyyneleen.
Koulupenkin tytönen, vain kertoo läpi kyynelten, tarinansa surullisen ja se oli niin kummallinen, että hän ei ymmärtänyt oikein ei.
"Olen koulunpenkin vanki tää ja ainiaaksi tänne jään vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan... Tahtoisin mennä pois, iloisempaa varmasti taivaassa ois, mutta en tietäni mä uskalla tehdä lain." "Lähdeppä sitten matkaani mun, taivaseen ei viel tiesi sun kuulu mennä vaan opastan sua, vaa-aan iloitsemaan, tulemun kanssa iloitsemaan"
"En poistua täältä voi tä on minun kouluni vaikka viihdy en mä täällä ollenkaan. Jos joku minua rakastais, vaikka sinä, niin varmasti saisit minun mielen muuttumaan" "Mutta enhän minä rakkautta, vielä voi sulle uskoa, kun enhän minä sinua vielä osaa tuntea, ee-en osaa tuntea".
"Voi, eikö kukaan rakkautta, osaa enään ilmaista, vain niin voi toisen maailman pelastaa... Jos yrittäisit kumminkin ja jotain kaunista sä sanoisit, niin kauniiksi myös muuttuis tämä maa" "No, minäpäs koitan kertoa, sulle jotain kaunista, voi rakkaus ja ystävyys, ne sulle mä kertoa voin, ne mä sulle antaa voin."
"Nyt hymyni tulee takaisin, kai huomaat sen jo sinäkin, en taivaaseen mä viel mennä voi. Tunteen iloisen mä tunteen voin ja en ole enään onneton, sä mun päiväni oot nytten pelastanut" "Olen päiväsi pelastanut..?" "olet päiväni palastanut"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.