Pelottaa

Älä nyt vielä tuossa iässä murehdi moisia!

Todennäköisesti voit kuitenkin käydä vielä lukion vanhempiesi luona asumalla ellet sitten tosiaan joudu paikkakuntaa jo tuolloin vaihtamaan.

Lähdet opiskelemaan viiden vuoden päästä (jos pääset ensimmäisellä hakukerralla sisään) ja käsityksesi maailmasta on muuttunut aika paljon tuohon mennessä, jolloin olet paljon valmiimpi vastaanottamaan nuo muutokset elämääsi. Mieti itseäsi viisi vuotta taaksepäin, kuinka paljon olekaan siitä muuttunut?

Et joudu syömään purkkihernekeittoa, opiskelupaikassasi voit syödä reilulla parilla eurolla aterian, mikä sisältää salaatin, pääruoan, leipää ja vettä/maitoa/mehua. Illalla riittää kevyempikin ruoka sitten.

Ja kyllä tuo opiskeluaika tuo niin paljon hyviä asioita elämääsi tullessaan (kuten uusia kavereita ym), että et silloin tunne että sinua olisi heitetty yht'äkkiä elämään "järkyttävää, köyhää" elämää.

Nauti nyt lapsuudestasi kun vielä voit. Ja nautikin siitä niin pitkään kuin vain pystyt, aikuisena saat kyllä sitten viettää lopun elämääsi.

Okei ollaan realisteja.
Opiskelu aikaa peruskoulun jälkeen on turha ihmeemmin murehtia sillä sen ajan yleensä kyllä pärjää kuten ensimmäinen vastauskin kertoo.
Sensijaan jokaisen kannattaisi henkisesti valmistautua opiskeun jälkeiseen elämään. Siihen elämään kuuluu pätkätyöt työttömyys ja opiskelupaikan usein tulokseton hakeminen.
Jos jatko opiskelupaikan saakin niin silloinkin kannattaa laskea taloutensa tarkkaan koska muuten eivät rahasi riitä edes syömiseen (opintolainankaan kanssa). Jos et opiskele lukion tai ammattikoulun jälkeen ja vaikka opiskelisitkin niin luultavasti päädyt työttömäksi kuten muutkin nykynuoret (itsekkään en muuta odota vaikka olen 21 ja opiskeluni menevät loistavasti).
Työttömyyttä ei oikeastaan tarvitse stressata koska se on opiskelujen jälkeisen elämän looginen tulos jossa saattaa sillointällöin esiintyä pätkätöiksi kutsuttuja häiriötiloja.

Onhan uuteen vaiheeseen siirtyminen usein jännittävää, muttei muutkaan sun ikäiset ole valmiita aikuisuuteen. Ei sunkaan tarvitse olla!
Kypsyt ja huomaat vähitellen olevasi valmiimpi ottamaan vastuuta. Ota siis rauhallisesti :)

aivan niin.. ja jos ei haluu tuskailla yo-kokeitten kanssa ni ei kannata mennä lukioo. katsos kun ammattikoulu on myös vaihtoehto, jonka itsekin valitsin.

Älä huolehdi tuollaisista asioista vielä, aika aikaa kutakin kuten sanotaan.

Sinulla on peruskouluakin käymättä muutama vuosi ja voin sanoa että jo ennen sen loppumista muutut paljon. Ihmiset kypsyy eri tahtia, itse muuttanut 16 vuotiaana pois kotoa opiskelemaan. Paras ystäväni teki saman tempun 21 vuotiaana, joten älä hermoile. =)

Yhdessä asiassa olet kuitenkin oikeassa. Yo-kokeiden/ammattikoulun tenttien (ja opinnäytetyön) kanssa varmasti tulet tuskailemaan, mutta muista että muutkin ovat sieltä selvinneet. Rohkeutta, ei se niin vaikeaa ole loppujen lopuksi! =) Ja jos vanhempasi tukevat opiskelujasi, ei se myöskään niin turvatonta ole.

Nimim. kokemusta, vm 2002

Mun elämä on ainakin helpottunut lukion jälkeen huomattavasti. Lukiossa tein paljon töitä matikan ja fysiikan eteen, jotta pääsisin tkk:lle. No pääsin aika helposti sisään ja opiskelen siellä nyt toista vuotta. Ensimmäinen vuosi oli hieman stressaava, mutta toinen vuosi on sujunnut tosi leppoisasti (verrattuna lukioon). Täällä ei ole mitään luentopakkoja (yleensä) ja tentit pääsee läpi opiskelemalla materiaalit kahtena tenttiä edeltävänä iltana. Fysiikan ja matikan luennoilla ja laskuharjoituksissa käyn harvoin - silti pusken tenteistä läpi kohtalaisin arvosanoin lukiossa hankitun laskurutiinin ansiosta.

Tällaista mun elämä on tällä hetkellä. Joten jos olet ajatellut akateemista uraa, niin kannattaa zemppaa lukio läpi kunnialla - vaikka se välillä ottaakin päähän. Lukiosta on varmasti eniten hyötyä luonnontieteellisistä aineista pitäville.

akateeminen vapaus rulez :D

Ei tarvii pelätä. Kyllä ne vanhatkikkareet auttaa
sua. Rohkeesti van eteenpäin ja tutustumaan
uusiin kikkareisiin :D

Ai että ihan kikkare? :D Noo, olette varmaan oikeassa. Minä nyt vaan satun olemaan tälläinen. Ajattelen varmaan liikaa. Kiitos kuitenkin.

vielä ei kannata murehtii tulee vaan stressiä.jos muut ovat pärjänneet hyvin opskelun ajan, pärjäät sinäkin..nykyään on kaikenmaailman tukija ja niillä pärjää ihan mukavasti jos osaa käyttää rahat oikein..

Itselläni on lukioaika ollut todella vaikeaa. Avomies lähti armeijaan, tuli masennus, rahaa ei ole. Töissä kävin vielä silloin kun mies oli kotona, koska hän pystyi minua töissä kuskaamaan, mutta tuo miehekkeen armeijaan meno sekoitti kaiken. Itselläni ei ole ajokorttia, joten töihin en pääse. Sossusta en saa mitään, koska sitä ennen pitäisi ottaa opintolaina, enkä tahdo ottaa lainaa, koska muutaman vuoden sisällä otamme asuntolainaa. Opintotukia en saa, koska vanhemmillani on liian hyvät tulot. Elän siis isän elatusmaksulla eli 100e ja miehekkeen päivärahoilla eli rahaa on yhteensä 200e/kk. Onneksi kela maksaa sentään vuokramme. Eli eipä ole kehumista.

Ei sitä kannata niin kauheesta stressata. Mäkin olin joskus ihan paniikissa ku pelkäsin etten pärjää ku lähen opiskelee sun muuta. Pelkäsin etten ikinä saa kavereit tai pärjää koulussa. Mut turhaan pelkäsin. Alotin syksyllä amiksen ja muutin kotoa pois. Muutin itseasias jätkäkaverini kans yhteen. Seki helpottaa tosi paljon jos saat kämppiksen. Eikä sinne uuteen kouluun ollu niin kauheen vaikee sopeutuu. Joskus tulee vieläki sellane olo et haluis olla viel lapsi ja asuu koton mut on tää kumminki kivaa ku saa elää omaa elämää. Älä turhaan pelkää tulevaisuuttaa, kyllä se hyvi menee!