lapsuuden joulusta.
Lapsuuteni ajoittuu sota aikaan.
Oli puute kaikesta,ruokaa hamstrattiin ja tarkkaan sen ajan emännät osasivat tarvikkeet käyttää.
Yhdenhankemiehen rahoilla ei ihmeesti osteltu.
Muistan äitini kertoneen,että hän jäätä myöten potkukelkalla meni n.20 km maalle hankkimaan evästä ja tulo matkan pelkäsi poliisia,jos tulevat tarkastamaan ja sakottamaan.
Rahaa ei ollut hamstrata,mutta ystävä perheet antoivat.(äidilläni niitä oli)
Muistan ensimäisen "kuusijuhlan", sain pienen mustan hameen ja punaisen puseron,kai olin
hienokin olevinani,letit tiukasti letitetty ja kai rusetit oli.
Vähästä sitä oltiin tyytyväisiä.
Kai ne perinteiset jouluruuat oli pöydässä,mutta kinkkua en muista,sitten myöhemmin kyllä.
Kaikkihan oli kortilla ja pieniä oli annokset.
Sen muistan ,että sekahedelmäsoppaa ja puuroa,oliko riisi vai ohra,niitä oli.
Kuusessa oli kynttilät pidikkeissä ja ne oli aina kallellaan,steariini valui lattialle,suomenliput ja joku tontturivi paperikuvin oli koristeena.Pumpulia viskattiin lumeksi ja leikattiin paperista tähtiä.
Sellaisia taitettuja ,reikäisiä.
Kynttilöitä oli valvottava,ettei syttynyt kuusi tuleen.
Minulla on tosi hatarat muistot sota-ajan jouluista,olisiko muilla,ehkä verestyisi minullekin.
Alkaa tuo pikku-joulu aika,on hyvä aika myös muistella vanhoja "hyviä" aikoja.
Lapsuuteni ajoittuu sota aikaan.
Oli puute kaikesta,ruokaa hamstrattiin ja tarkkaan sen ajan emännät osasivat tarvikkeet käyttää.
Yhdenhankemiehen rahoilla ei ihmeesti osteltu.
Muistan äitini kertoneen,että hän jäätä myöten potkukelkalla meni n.20 km maalle hankkimaan evästä ja tulo matkan pelkäsi poliisia,jos tulevat tarkastamaan ja sakottamaan.
Rahaa ei ollut hamstrata,mutta ystävä perheet antoivat.(äidilläni niitä oli)
Muistan ensimäisen "kuusijuhlan", sain pienen mustan hameen ja punaisen puseron,kai olin
hienokin olevinani,letit tiukasti letitetty ja kai rusetit oli.
Vähästä sitä oltiin tyytyväisiä.
Kai ne perinteiset jouluruuat oli pöydässä,mutta kinkkua en muista,sitten myöhemmin kyllä.
Kaikkihan oli kortilla ja pieniä oli annokset.
Sen muistan ,että sekahedelmäsoppaa ja puuroa,oliko riisi vai ohra,niitä oli.
Kuusessa oli kynttilät pidikkeissä ja ne oli aina kallellaan,steariini valui lattialle,suomenliput ja joku tontturivi paperikuvin oli koristeena.Pumpulia viskattiin lumeksi ja leikattiin paperista tähtiä.
Sellaisia taitettuja ,reikäisiä.
Kynttilöitä oli valvottava,ettei syttynyt kuusi tuleen.
Minulla on tosi hatarat muistot sota-ajan jouluista,olisiko muilla,ehkä verestyisi minullekin.
Alkaa tuo pikku-joulu aika,on hyvä aika myös muistella vanhoja "hyviä" aikoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eivät kumpikaan olleet niin ylettömän kaupallisia kuin nykyisin.
Lapsuudessani lahjoina saatiin aina tarpeellista, enimmäkseen vaatetavaraa, sukkia, lapasia, mekkoja, paitoja, jne.
Kuusessa olivat ne lippurivit, mutta myös sellofaanipaperiin kiedotut namut, joissa sisällä olikin pelkkä puupala, lasten kiusana, kun avasi ei mitään herkkuja löytynytkään.
Ne ensimmäiset ja muistoissa myöskin makeimmat, omenat syötiin jouluna. Kotiseudullani kun omenapuut eivät menestyneet ja tuonti omenia ne kai silloinkin olivat.
Parasta niissä lapsuuden jouluissa oli kai se rauhallinen, kiireetön tunnelma.
Veimme navettaankin lyhdyn palamaan aatto iltana ja annoimme eläimille ylimääräisen heinä annoksen.
Lauloimme joululauluja ja pelasimme fortunaa.
Sauna tietysti kuului ohjelmaan, sekä kirkkomatka aikaisin aamulla hevosen reessä, vällyjen alla istuen.
Ne ajat ovat muistoissa, mutta monia perinteisiä tapoja kuuluu minun nykyisiinkin jouluihini.
Reessä istuen ei enää kirkkoon pääse.
Talvisodan alkaessa olin 10-vuotias. Isäni oli rintamalla ja siksi muistan joulusta erityisesti äidin kyyneleet, vaikka hän niitä yrittikin minulta salata.
Hyvin myistan myös, kuinka sinä jouluna joulukuusen kynttilät olivat vähällä aiheuttaa katastrofin. Seisoin kuusen vieressä ihailemassa sytytettyjä kynttilöitä ja kuusenkoristeita. Ykskaks tajusin, että alaoksalla oleva kynttilä oli sytyttänyt uuden hienon, koulun joulujuhlaan ostetun punaisen samettimekkoni helman palamaan. Onneksi äiti tuli nopeasti apuun, mutta mekko oli pilalla. Surin sitä pitkään.
Mitä kauemmin (jatko)sota kesti, sitä ankeammiksi tulivat joulut. Lapsena ja nuorena onneksi suhtatuu kaikkeen innostuksella. Jouluaattonakin saattoi tulla ilmahälytys, mutta en muista että olisimme olleet erityisen peloissamme sen vuoksi. Harmissamme pikemminkin.Silloin vietettiinkin ulkoisesti "pimeitä" jouluja. Valoja ei saanut pommitusuhan vuoksi näkyä.
Lahjoja ei juuri saatu; kirjan sain kuitenkin aina. (Tosin usein liian "lapsellisen" omasta mielestäni, mutta toki kaikki kelpasi.)
Eräänä jouluna - silloin kun ei enää oikeita kynttilöitä mistään saatu - näin eräässä liikkeessä aidon näköisen pahvisen kynttilän. Se oli valkoinen ja keltainen valokehä ympäröi liekkiä. Saatoin ostaa sen, se ei ollut kallis, ja niin joulukuusessamme oli sinä jouluna kynttilä, vaikkakaan ei aito. Muistan istuneeni kamarin nurkassa tuijottaen aivan hurmaantuneena tähän joulun tunnelman tuojaan. Miltei tunsin palavan kynttiln tuoksun. Kirjoitin siitä koulussa aineenkin.
Ruokapuolesta muistan kyllä ainakin lipeäkalan ja luulen, että meillä oli kinkkukin. Ja rullasyltty; sen äiti keitti ja valmisti itse. Minä kauhistelin sitä valkoisen rasvan määrää ja söin vain väkisin, kun käskettiin. Silloin ei saanut olla nirso.
Rosolli eli sallatti kuului jouluruokiin. Minun tehtäväni oli vispata punajuurella värjättävä kermavaahto, joka sitten minun mielestäni aina pilattiin tilkkasella etikkaa.
Joululaulut olivat tärkeitä, ne loivat sen joulutunnelman, mitä moni aikuinen nytkin (usein turhaan?) hakee. Nykyäänkin joululauluja laulaessani kaipaan takaisin lapsuuteeni, jolloin joulukin oli kaikista ulkonaisista puutteistaan huolimatta maailman ihmeellisin asia, odotettu ja kaivattu.
oli lapsuuteni Joulu ! Ainakin silloin kun olin alle kouluiän --ei osannut odottaa mitään muutakaan .Sain isolta siskolta aina pienen kirjan .Osasin lukea jo ainakin 5 vuotiaana .Olin nuorin meidän sisarusparvesta ,meitä oli 5 tyttöä,ja minusta seuraavaan oli 6v ikäeroa--- vanhin oli 16v.Joskus pääsin Joulukirkkoon ,ja sinne mentiin aikasin aamulla. Siinä oli sitä oikeeta Joulun tunnelmaa .Ei meillä ollut kotona mitenkään uskonnollista ,mitä ne pakolliset seremoniat-- Häät ,Hautajaiset ,Lasten kastetilaisuudet .En osaa sanoa onko omat lapseni jääneet jotain vaille, kun meillä ei ole ollut näitä rituaalia kirkon toimesta .Ollaan järjestetty juhlia ilman kirkkoa nykyään.Mitä tykkäätte siittä ,että joka Joulu menen kuuntelemaan johonkin Kirkkoon Joululauluja .Teen sen täällä Tukholmassakin ---muistissani on Joululaulu konsertti Messukylän kirkossa viimeisenä Suomessa olovuotenani -85.