Jos sulla on jotain paskaa valitettavaa siitä että viiltely on huomiohuorausta, voit jo suosiolla mennä pois, koska mua ei kiinnostai paskaakaan sun mielipiteet.
Eli siis oon 7lk ja oon aina ollu tosi ujo ja eikä mulla oo ollu hirveesti kavereita, enkä oo oikeastaa ikinä viihtyny isoissa porukoissa.
Mun äiti silti huolestui tästä, ja passitti mut kuraattorille.
No kuraattorilla sitten juteltiin näistä asioista ja se tuli siihen tulokseen että oon kyllä ihan fiksu tyttö, joka on vain vähän ujo.
Kunnes.
Tää näkee kun mun hiha nousee vähän ylös.
Olen siis viillellyt joskus about 2kk sitten, ihan vaan kokeilumielessä, kun muutama kaverikin sitä teki. (tiedän oli tyhmää ja kaduttaa vieläkin :C )
No sitten me alettiin puhua siitä.
Kerroin, että ne on 2kk vanhoja, ja nekin tein vain kokeilumielessä.
Tätä ei kuraattori uskonut. (tai ainakin luulen niin)
Aloimme TAAS jutella samoista asioista kuin aikasemmin olimme, mutta nyt, kuraattori liiti KOKO AJAN mun viiltelyjäjet siihen.
Lisäksi puhui juuri siinä muodossa, että tekisin sitä vieläkin.
Sanoin tälle kuraattorille monta kertaa että en ole viillellyt kuin silloin 2kk sitten, ja en enää edes haluaisi, koska kaduttaa.
SILTI tää kuraattori vaan selitti, että mulle pitäis vaan keksiä muuta tekemistä kuin viiltely.
VOI HELVETTI EIKÖ SE TAJUA ETTEN TEE SITÄ ENÄÄ.
Lisäksi tää kuraattori kysy miljoona kertaa että MIKSI sitten tein niin.
Täs vaihees mua alkoärsyttää ja sanoin sitten että eikö se perkele mene jakeluun vai pitääkö sitä miljoona kertaa selittää.
No silti kyseli vielä :))
Sanoin tälle, että luotan ettei kerro äidille, ja vielä lupasikin ettei kerro.
Voinko luottaa tähän kuraattoriin?
Äiti on uskovainen, ja ajattelee että viiltely on saatananpalvomita, joten siitä ei mulle mitään hyvää seurais.
Ja turha teiän on sanoa että tarviin jotain apua kun viiltelen, sillä se oli edelleen 2KUUKAUTTA SITTEN. Ja en enää halua edes viillellä. Se on typerää ja mua kaduttaa se ihan hirveesti.
Ärsyttää kyllä ihan helvetisti tälläset ihmiset jotka aattelee että "Kerran viiltelijä, aina viiltelijä."
Eli siis oon 7lk ja oon aina ollu tosi ujo ja eikä mulla oo ollu hirveesti kavereita, enkä oo oikeastaa ikinä viihtyny isoissa porukoissa.
Mun äiti silti huolestui tästä, ja passitti mut kuraattorille.
No kuraattorilla sitten juteltiin näistä asioista ja se tuli siihen tulokseen että oon kyllä ihan fiksu tyttö, joka on vain vähän ujo.
Kunnes.
Tää näkee kun mun hiha nousee vähän ylös.
Olen siis viillellyt joskus about 2kk sitten, ihan vaan kokeilumielessä, kun muutama kaverikin sitä teki. (tiedän oli tyhmää ja kaduttaa vieläkin :C )
No sitten me alettiin puhua siitä.
Kerroin, että ne on 2kk vanhoja, ja nekin tein vain kokeilumielessä.
Tätä ei kuraattori uskonut. (tai ainakin luulen niin)
Aloimme TAAS jutella samoista asioista kuin aikasemmin olimme, mutta nyt, kuraattori liiti KOKO AJAN mun viiltelyjäjet siihen.
Lisäksi puhui juuri siinä muodossa, että tekisin sitä vieläkin.
Sanoin tälle kuraattorille monta kertaa että en ole viillellyt kuin silloin 2kk sitten, ja en enää edes haluaisi, koska kaduttaa.
SILTI tää kuraattori vaan selitti, että mulle pitäis vaan keksiä muuta tekemistä kuin viiltely.
VOI HELVETTI EIKÖ SE TAJUA ETTEN TEE SITÄ ENÄÄ.
Lisäksi tää kuraattori kysy miljoona kertaa että MIKSI sitten tein niin.
Täs vaihees mua alkoärsyttää ja sanoin sitten että eikö se perkele mene jakeluun vai pitääkö sitä miljoona kertaa selittää.
No silti kyseli vielä :))
Sanoin tälle, että luotan ettei kerro äidille, ja vielä lupasikin ettei kerro.
Voinko luottaa tähän kuraattoriin?
Äiti on uskovainen, ja ajattelee että viiltely on saatananpalvomita, joten siitä ei mulle mitään hyvää seurais.
Ja turha teiän on sanoa että tarviin jotain apua kun viiltelen, sillä se oli edelleen 2KUUKAUTTA SITTEN. Ja en enää halua edes viillellä. Se on typerää ja mua kaduttaa se ihan hirveesti.
Ärsyttää kyllä ihan helvetisti tälläset ihmiset jotka aattelee että "Kerran viiltelijä, aina viiltelijä."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei.
Itse kävin kuraattorilla kun olin yläasteella ja valitettavasti kaikki pienet ongelmani ja masentuneisuuteni veivät minut väärinkäsityksen johdosta psykologille ja psykiatrille. Silloin minun vanhempani tulivat mukaan ja voit arvata kuinka minua itseäni nolotti silloin vuosia sitten.
Kuraattorit ovat vähän kieroja työssänsä joten ole varovainen miten sanot hänelle asioita ja jopa että mitä sanot hänelle. Jos sinä olet muuten terve koululainen, niin älä liioittele missään tapauksessa elämän huonoja puolia kuraattorille. Kuka tietää. Hän saattaa yhtäkkiä soittaa äidillesi ja sanoa että on "huolissansa." Sellaisia ne kuraattorit ovat. Hyviä keskustelukumppaneita tavallisissa nuoren ongelmissa, mutta välillä se voi mennä ylitse kun kuraattorit alkavat leikkiä psykiatreja ja tekevät päästä repimiä diagnooseja vaikka ne eivät kuulu niiden työkuvaan.
Mikä taas äitiisi tulee, minä itse olen uskova ihminen (joten älä käsitä väärin) mutta minusta tuollainen käsitys saatananpalvonnasta on taikauskoista ja hölmöä eikä se kuulu millään tavalla kristinuskoon.
Viiltelyä ei kannata todellakaan jatkaa eikä kokeilla. Olen itsekkin elämäni aikana viillellyt kolmisen kertaa. Kävin lävitse vaikean masennuksen pari vuotta sitten ja silloin menetin välillä tuomintakykyni. Arvet ovat jo kadonneet ja olen päässyt muuttamaan omilleni ja elämä jatkuu. Lukiokin on kohta ohitse. (Ajattelin vain mainita koska itselläkin on pieni kokemus siitä hommasta)
Heippa vaan entinen viiltelijä tässäkin, vähän myöhässä ehkä :D
Mulla oli sama mun kuraattorin kanssa, hirveä lässytys ja haloo koko asiasta.
Olin ennenkin joutunut tän akan juttusille, ja puhui sitten mun selän takana vanhemmille ja piti toista roolia mulle.
Vanhemmat ovat mulla sen tyyppisiä etteivät ymmärrä mitään erilaisuutta (ovat siis tuominneet masentuneet yms. helvetinloukkuun) ja koska jäljet olivat niin ''vakavat'' niin lääkärin kautta osastolle sitten. Sieltä vielä pääsin pois ilman että tarvi edes yöksi jäädä mutta vanhemmat olivat tosi vihaisia.
Sitten alkoi psykologi -ja sossuhelvetti ja taas osastolle, tällä kertaa jouduin sitten jäämään pariksi viikoksi. Ei kuulemma mussa huomattu mitään mutta haluttiin varmistaa että ''uudet elämäntavat säilyvät''. Osasto oli sitten se paikka missä kerrottiin esim. itkemisen ja raivoamisen olevan epänormaaleja tunteita ja siihen päälle kun tuli vanhemmat vain raivoamaan sinne ei olo kauheen hyvä ollut.
En osaa kauheasti rohkaista, voin sanoa että tommoset kuraattorit yms sossut ei luovuta ikinä ellei napakasti sano. Erehdyin itse luottamaan heihin vähän liikaa ja nyt on sitten traumat takana ja jos edes näen heitä vilaukselta niin juoksen karkuun. Pelkään ettei seuraava yhteistapaaminen jää viimeiseksi tai että taas se hullu lääkäri lähettää mut osastolle.
Tässä just yritän lopettaa tätä mun hoitosuhdetta, kun taas oltiin puhuttu mun selän takana ja psykologit oli koittanu huijata mut käynnille sanomalla että ''oltiin sovittu vanhempien kanssa että koskas sulla olis aikaa tulla?'' Vaikka itse olin sanonu vähän aika sitten etten halua tavata, vanhemmat samalla lailla.
Hyvä ettet aio jatkaa viiltelyä. On tuo sun kuraattoris perseestä :( En kyl luottais häneen, piilottelisin asioita yms koska kyllähän ne tuppaa sitten soittamaan koko maailmankin läpi vaikka kuinka sanot et älä sitten soita :/ toivottavasti tilanne on ohi mutta jos ei, tsemppiä!
Vaikka nyt aika paljon myöhässä, haluan kertoa oman kokemukseni kuraattorin kanssa juttuillessani. Terveystarkastuksesta tää kaikki alko ja ajauduin paskan olon ja viiltelyn takia kuraattorille. Voin sanoa, että meidän kuraattori on tosi mukava ja ihana! Siis ei lässyttäny joutavuuksia ja ymmärsi kaiken. Ystävänpäivänäkin tuli halaamaan<3