aina vaan kerätään kuukausilahjottajia
ulkomaille että voisivat käydä koulua
vaikkei siitä periaatteessa oo siellä mitään hyötyä kumminkaan
mun haave olis ettei kenenkään tarttis voida huonosti
täällä meidän kotimaassa
jokainen joka pyrkii hoitoon mielen ongelmien takia
otettaisiin vastaan välittömästi eikä sit joskus
kuukauden päästä kun löytyy seuraava aika
sillon se voi olla jo myöhästä
mää haluaisin että kaikki ihmiset valistettaisiin niin hyvin
etteivät he laskisi pilaa toisen ihmisen henkisestä pahoinvoinnista
jokainen ihmisen lompakosta pitäisi löytyä passi
että he ovat käyneet koulutuksen siihen miten
kohdella toista ihmistä
vähän niinkun kaupan alallakin pitää olla suoritettu hygieniapassi
voisin itekkin ruveta kuukausilahjoittajaksi tähän
nimittäin kun päivittäin lukee uutisia errilaisista tapoista
onnettomuuksista ym ym
kuinka monet niistä vältettäisiin jos meidät kaikki olis
koulutettu välittämään toisesta ihmisestä
ja kysymään kuinka hän jaksaa ihan oikeesti
eikä vaan tyydyttäs siihen minkä kukakin näyttää ulospäin
tässäpä taas näitä mun monien mielestä
älyttömiä asioita mutta kun meilläkin tarvittas monelaista apua
niin onko se uganda tärkeempi kohde kun tää oma kotimaa.
ulkomaille että voisivat käydä koulua
vaikkei siitä periaatteessa oo siellä mitään hyötyä kumminkaan
mun haave olis ettei kenenkään tarttis voida huonosti
täällä meidän kotimaassa
jokainen joka pyrkii hoitoon mielen ongelmien takia
otettaisiin vastaan välittömästi eikä sit joskus
kuukauden päästä kun löytyy seuraava aika
sillon se voi olla jo myöhästä
mää haluaisin että kaikki ihmiset valistettaisiin niin hyvin
etteivät he laskisi pilaa toisen ihmisen henkisestä pahoinvoinnista
jokainen ihmisen lompakosta pitäisi löytyä passi
että he ovat käyneet koulutuksen siihen miten
kohdella toista ihmistä
vähän niinkun kaupan alallakin pitää olla suoritettu hygieniapassi
voisin itekkin ruveta kuukausilahjoittajaksi tähän
nimittäin kun päivittäin lukee uutisia errilaisista tapoista
onnettomuuksista ym ym
kuinka monet niistä vältettäisiin jos meidät kaikki olis
koulutettu välittämään toisesta ihmisestä
ja kysymään kuinka hän jaksaa ihan oikeesti
eikä vaan tyydyttäs siihen minkä kukakin näyttää ulospäin
tässäpä taas näitä mun monien mielestä
älyttömiä asioita mutta kun meilläkin tarvittas monelaista apua
niin onko se uganda tärkeempi kohde kun tää oma kotimaa.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Oikian asian puolesta olet tiina liikkeellä, ainakaan minä en unelmaas ala kaatamaan.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin valtio ottaa lainaa maksaakseen kehitysapua.
Siis jos mulla olis köyhä kaveri niin minä rahattomana ottaisin lainan antaakseni sen kaverille.
Ei tossa kuviossa ole järkeä.
niin ja sitten vielä televisiossa tulee
ohjelmia jotka kehoittaa rupeamaan lahjoittajaksi
tietysti kaikki lastenklinikoiden kummit on tärkeitä
mutta kuinka monta kertaa on esimerkiksi
pidetty hyväntekeväisyyskonsertti
vanhusten hyvinvoinnin ja hoidon kehittämiseksi
joka olis kanssa paljon tärkeempi
kun kehitysapu
kirkolla on rahaa kyllä ne sitä sinne syytää
jo ihan tarpeeksi millon mihinkäkin.
Ei ole media seksikästä mennä vanhainkotiin ulkoiluttamaan vanhusta.
Katastrofi hommista saa kirkkaamman sädekehän.
siltähän se vähän tuntuu.
Sukulaispiirissä on pari psyykkisesti sairasta, sukulaisuuden tähden heidät otetaan huomioon ja hyväksytään, taas ulkopuoliset suhtautuu miten kuten.
Luulisin että nykyään osataan suhtautua toisin kuin ennen.
mun ns sukulaispiirissä on yksi skitsofrenikko
mutta en tiennyt tämän normaalisti työssäkäyvän ihmisen
sairaudesta ennen kun mulle kerrottiin
itse oon nyt joutunut hakemaan apua
omaan väsymkseeni kuinka sen nyt kauniisti sanois
niin oon ihan erillä lailla ruvennu ajattelemaan asioita
oikeestaan jo paljon aikaisemmin
koska pari läheistä ystävääni
paloivat niin sanotusti loppuun
toisella menee nykyään vähän paremmin
ja toisella vähän huonommin
itse oon käynyt nyt pari kertaa depressio hoitajalla
jota pitkään mietin menenkö edes sinne
mutta sit loppujenlopuks ajattelin ettei se asiaa pahenna.
Niin se on tuntemuksesta kiinni eli jos tuntuu nii menisin eikä siinä mitään häviä päinvastoin.
Puhut vakavaa asiaa. Tuosta välittämispassista. Koska kaikilla lapsille ei ole kunnon kotia, niin pohjustus siihen välittämiseen pitäisi alkaa viimeistään koulussa.
Toiset ovat heikompia kuin toiset, eikä sitä mielen vahvuutta kaikille riitä.
On tässä saanut katsoa kuinka miljoonia ja miljardeja valuu virkamiesten harottavien sormien välistä ja kukaan ei joudu vastuuseen. Komitean komitean komiteoita perustetaan ties millaisten lillukanvarsien tukikeppien hanke-ehdotuksiin.
mää kun oon käyny siellä depressiohoitajalla
niin oon yllättynyt kuinka nuoria ihmisiä
sieltä tulee ulos ennen mun aikaa
ja menee mun jälkeen
ja kuinka moni muukin tarvis apua mutta ei uskalla
tai kukaan ei välitä
mää ainakin oon niin tarkkanäköinen että
huomaan läheisistä ihmisistä aina kun joku on pielessä
enkä hetkeäkään epäröi kysyä mikä on pielessä.
Nuoret ovat muutenkin arkoja ja itsetunnon saa helposti alas ja mieli masentuu. Se on korkea kynnys mennä anelemaan terkkarista aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Jos on vielä koulussa, niin aika heikoilla on sielläkin että saa apua ja ohjausta. Äkkiä on joko häirikkö tai syrjäytynyt. Eikä kouluilla kaiketi käy mielenterveyshoitajakaan säännöllisesti.
Kyllä se olis tärkeetä meillä kaikilla olla tuntosarvet pystyssä läheistensä kanssa. On tää maailma niin sairas ja kylmä!
Kouluissa on kuraattorit ja kuulema näinä pävinä todella ylityöllistettyjä. Nykynúoret eivät häpeile mennä hakemaan apua ongelmiinsa. Joksu tuntuu et onko jo heidän kohdallaan menty toiseen äärilaitaan.
niin kauan kun ei osu omalle kohdalle
voi hyvinkin ajatella että mennään toiseen äärilaitaan
mää en ajattele enää koskaan noin
ehkä joskus vielä ennen vuotta -94
saatoin hymähdelläkkin asialle
mutta elämä opettaa
mutta on myös hirveen hienoo jos ei koskaan joudu
semmoisten vastoinkäymisten eteen
että mieli rupeisi järkkymään
me kaikki ei olla samanlaisia
toiset on vahvempia ja toiset heikompia
oon pitäny aina itseäni vahvana
ja mun on ollu pakko olla vahva
mutta nyt mää oon antanu itselleni luvan olla heikko.
Hyvällä asialla aloittaja on.
Kotoa tulee esimerkki siitä kuinka kohtelemme vähän muista eroittuvia lähimmäisiämme. Jos vanhemmat nauravat muiden sairauksille varsinkin mielenterveyttä koskevissa, mitäpä lapset muuta tekevät kuin jatkavat perinnettä. Koulussa pitäisi olla aineena kuinka kohdella lähimmäisiään. Ehkä kiusaaminenkin vähenisi.
tossa oot ihan oikeessa että
koulussa vois olla oppiaineena
tietyssä iässä oleville lapsille ja nuorille
kuinka kohdata ja kuinka käyttäytyä
kun tapaa ihmisen joka on henkisesti lopussa
se ei oo niin yksiselitteistä että lähde vaan liikkeelle
ja hymyile kyllä elämä hymyilee takaisin.
On sitä kaikenlaista nenäpäivää, rahat menee Afrikkaan johon uppoaa niin paljon kuin liikenee. On ikävää että monet halveksivat mielenterveyden ongelmia, onko heillä itsellään kaikki niin hyvin, tai juuri siksi ettei ole.
mulla on ihan sellainen kutina
että niillä ihmisillä jotka halveksivat mielen ongelmia
on itsellään asiat vielä paljon huonommin
kun niillä joiden mielestä mielen sairaus on
sairaus muiden joukossa ja lääkkeillä parannettavissa
ehkä aikaa vie vähän pidempään
kun keuhkoputkentulehduksen paraneminen
mutta jos sen itse hyväksyy ennen kun on liian myöhäistä
niin monet mielen sairauksista paranevat kokonaan.
Meillä on samanlaiset mietteet tuosta, miksi esittää kylmää, kovaa ja itsekästä, ehkä siinä takana on jotain omaa ongelmaa. Sitä on monesti vaikea myöntää ja siksi piilottaa tunteensa pilkan ja halveksunnan taakse. Onko niin ikävä olla tunteva ja empaattinen ihminen, ottaa osaa tämän pahaan oloon ja auttaa parhaansa mukaan.
ehkä se on jonkinlainen panssari
omaa heikkoutta suojelemaan,
Eiköhön se edelleen pidä paikkaansa, että tee niin toiselle, kun itsellesi toivoisit tehtävän.
Jos ihmisillä olisi ylipäätään hyvä itsetunto, sitä rohkeutta käden ojennukseen toiselle löytyisi varmaan enemmän.
nimenomaan pitää paikkansa
ja joskus muinoin täällä kirjoitinkin
että mun motto on niin metsä vastaa kun sinne huudetaan
no sille vaan hymähdettiin
ja se asia käännettiin aina mua vastaan
mutta ehkä ne ihmiset jotka
kaiken kääntävät juuri päinvastoin kun joku yrittää selittää
ovat niitä joilla on se huono itsetunto
ja jollain lailla tuntevat pystyvänsä pönkittämään
itsetuntoaan hyökkäämällä vastaan asiassa kun asiassa
näinhän se toimii ihan oikeessakin elämässä.
-asiaahan aloittaja textaa, paitsi siinä kohta ettei siitä ulkomaan auttamisesta periaatteessa oo mitään hyötyä...kyllä on ja varmasti.
-mut tosiaan, lähelläkin voisi auttaa ehkä enemmän, sanoohan vanha sanontakin jostain engl. maalta ja aikojen takaa et, charity begins at home....
no ehkä mää ajattelin liikaa sitä mitä olen nähnyt
ja mitä kuullut ja mihin tutustunut
käydessäni Afrikassa
ehkä tarkoitin ettei siellä ole mahdollisuuksia
mutta jos siellä on mahdollisuus
opiskella pidemmälle kun peruskoulun
niin sillon varmaan kyllä siitä on hyötyä
päästä jatkamaan koulunkäyntiä pidemmällekkin
mutta esim ghanassa missä kävin
ei ole kun köyhiä ja rikkaita
keskiluokka puuttuu kokonaan
eikä minkään maailman rahat riitä siihen
että me voitais parantaa heidän olosuhteitaan.
Johtuu jotenkin ennakkoluulosta, tässä mun likellä kehityshäiriöisten työpaja, luulen että ihmiset ovat tottuneet heihin kun kävelevät jalkakäytävällä eikä heihin kiinnitetä sen kummemmin.
Tietämättömyys ja välipitämättömyys siitä on paljosti kiinni.
niinpä jos kaikille jo koulussa opetettais
ettei vaan ne joilla on muodikkaimmat vaatteet
jotka on kauneimpia komeimpia normaalivartaloisempia
ole niitä ainoita oikeita ja hyväksyttävimpiä
vaan että kaikki ihmiset on saman arvoisia
kaikilla ei vaan oo mahdollista näyttää samanlaiselta
mutta se ei myöskään anna kenellekkään oikeutta
pilkata kiusata hyljeksiä...
Mielenterveysongelmia voi tulla kenelle vaan, se ei katso ikää, ei sukupuolta, ei varallisuutta, ei sivistystä. Nykyisin onneksi puhutaan jo avoimemmin ja monet julkkikset ovat tuoneet omat mielenterveysongelmansa esiin.
Vaikka tuolla toisessa ketjussa kevyesti juteltiinkin "siunatusta hulluudesta", niin jokaisen ihmisen pienikin elämäntuska on otettava vakavasti. Aina se ei ole helppoa, koska sairastunut ei välttämättä itse tiedosta sairauttaan.
tiinainen minusta tuo kasvatus lähtee jo kotoa ennen koulin aloittamista.
niin lähtee ilman muuta
mutta ei olis koulussakaan paha aine.
Ei olis niin mutta on vissiin katsottu lian kalliiksi sekin palvelu tässä säästämisen kurjimuksessa. Ei ole määrärahoja. Kyllähän opet oman työnsä ohella parhaansa tekee mutta ei siitä varmasti erikseen mitään kursseja järjestetä.
Nyt kuitenkin esim kiusaamista on totu enenmmän esille, ennenhän kiusaja usein oli opettjaja ;),
se kiusaaminen niin koulussa kun työpaikoillakin
on kanssa yksi syy ihmisen mielen sairastumiseen
en oo vielä mistään lukenu
että joku kiusattu olis kirjoittanut
että mua kiusattiin koulussa tai työpaikalla
mutta ei se tehny muhun mitään vaikutusta
monestihan nää monen vuoden kiusaamiset
johtaa pahimmillaan toisten ihmisten vahingoittamiseen
tai oman itsensä lopettamiseen
loppuiän laitoshoitoihin
jotkut saa avun lääkkeistä ja terapiasta
mutta sitäkin hoitoa saattaa jatkua monia vuosia.
Näinhän se on mutta mites se jotenkin tuntuu että näin on ollut niin kauan kuin minä muistan ja asia ei ole tullut hullua hurskaammaksi. Ja jotenkin tuntuu siltä ettei sitä ongelmaa saadakkaan koskaan ratkaistua. Siis kiusaamista kitkettyä pois. Se vaan näyttää raaistuvan. vrt koulutapahtumat viime vuosilta
ehkä siihenkin asiaan pitäs järjestää
just näitä hyväntekeväisyyskonsertteja
joilla kerätään rahaa
ennenhän oli muuten sellaisia kouluja
mihin laitettiin nää kaikista raisuimmat koululaiset
jotka ei pärjänny syystä tai toisesta tavallisessa koulussa
mutta musta tuntuu että nää kiusaajat
käyttää nykyään niin kovia uhkauksia
että kiusatut ei enää välttämättä uskalla kertoo kellekkään
koska pelkäävät oman henkensä puolesta
ja sitten tulee se tilanne
että itse haluavat näyttää että kyllä täältäkin lähtee.
Minä olen sen verta pessimisti et uskon että tätä asiaa ei rahalla ratkaista.Siis konserttiin järjestetyt rahat auttaisivat sen aikaa kun niitä riittäisi. Ja sitten sama peli jatkuu. Ihmine on ihmiselle susi ja kun nuorten pahoinvointi lisääntyy, lisääntyy myös kaikenlainen kiusaaminen. Tai työpaikalla kun johtaminen ontuu, siellä pääsee kukkimaan jos minkälainen kiusaaminen. Tai pahimmassa tapauksessa kiusaaja on pomo itse.
Nykysinhän trendi on se että raisuimmat koululaiset pyritään sopeuttamaan muiden oppilaisen sekaan tavallisiin kouluihin. Ja antamaan heille tuli sinne.
Mistä tuo sun viimeinen kappale viime kädessä kertoo? Ihmiskunnan rappeutumistilasta? Mikä on suunta mihin olemme menossa?
sitä se pistää miettimään
ei varmaan ainakaan parempaan suuntaan olla menossa
kun lukee lehtiä ja katsoo uutisia
mula on taaskin telkka auki vaikka aina päätän
ettei mun kaikkee tarvi edes tietää mitä
meillä ja muualla tapahtuu.
Aivan. Tieto lisää tuskaa vaikka toisaalta onhan hyvä pysyä mukana missä ollaan menossa, siis ns. pysyä kartalla.
Kun kaikilla ei ole koteja. Ei edes sijaisvanhempia. Ja useat lapset ovat vanhemmilleen vanhempina.
Mikäs sulla tiinainen on valittamisen aiheena? Hyvin tuntuu yhteiskunnan hoitopalvelut tehonneen kun ulkomailla ravaat auringossa ruskettumassa. Ei ole tietoakaan masennuksesta siellä aurinkolomalla. Mutta voihan sitä täällä sitten oloansa taas valittaa.
Ei se haittaa jos sua vaivaa niin ohita ketju sillä siitä pääset, oletko mielestäsi oikeassa.
Raskasta on kai sullakin, kulkea toisten perässä häijyyksiä kirjoittelemassa. Mikä sua riivaa, aina jonkun rekatun jäljillä haukkumassa milloin mistäkin.
Keksi sinäkin uus harrastus itelles. Ei tartte sitten kuvitella harhoja.
Sorry, osaat sä haukkua puskiakin.
kiitos sulle kommentista raskasta on
oon käyny yksityisellä psykiatrilla
ja kunnalliselle depressiohoitajalla hakeuduin
yhden ikävän tapahtuman takia jota en osannut käsitellä
ja hänen ehdotuksestaan jatkan käyntejä
tyttäreni maksoi mulle matkan
koska tuntui että kaikki mitättömätkin asiat kaatuu päälle
yksin vietin siellä suurimman osan ajastani
lukien ja musiikkia kuunnellen
ja tietysti aurinkoa ottaen koska nautin lämmöstä ja auringosta
masennus ei poistunut mihinkään siellä aurinkorannikolla
mutta nyt tällä hetkellä jaksan jonkin verran paremmin
kun kuukausi sitten
en mielestäni ole omaa oloani tässä valittanut
kertonut vaan yleensä ihmisen mielen
sairauden hyväksymisestä
luulen että sinä voit vielä huonommin kun minä
kirjoituksesi perusteella
aurinko paistaa tänä aamuna
ja toivotan sulle ja mulle mukavaa keskiviikkoa.
Muistan aikoinaan kun olin hyvin masentunut. Oli vaihdevuodet, perheessä paljon sairautta, lapset pahimmassa murrosiässä. Lisäksi työ jossa en viihtynyt.
Otin palkatonta vapaata töistä, tilasin äkkilähdän etelän aurinkoon kahdeksi viikoksi. Kun sai etäisyyttä asioihin ne vaikeudet alkoivat tuntua pienemmiltä. Lähtiessä ajattelin jopa uivani merelle niin kauaksi että en jaksa uida takisin.
Olin myös loppuunpalanut, onneksi jaksoin vielä lähteä matkalle.
muistan määkin aikoja kun lomat vielä vei pienet stressit pois
mutta sit kun se meni siihen ettei enää pystyny nauttiin lomistakaan
ajattelin että jotain on pahasti pielessä
mää oon onneks aina viihtyny työssäni
mutta tää viimeinen seitsemäntoista vuoden rupeama
oli sit liikaa se vei kaikki voimat
niin henkisesti kun ruumiillisesti
aina on aurinko pilkistäny risukasaan
ja pitkään oon jo ollu kiikun kaakun siinä että
turvautuakko ammatti apuun vai ei
näin myöhemmin ajatellen olis pitäny
turvautua jo kymmenen vuotta sitten
mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan
kohta kaks vuotta sitten annoin periksi
ja tukeuduin ammattiauttajaan
enkä ole katunut enkä hävennyt.
Menin seitkytluvun loppupuolella etsimään suruuni apua. Astuin sisään isoon aulaan ja kysyin infosta kuinka päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa itseeni kohdistuneesta surusta. Nimeni kirjattiin jonoon ja istuin odottamaan.
Vierelläni istui nuori, joka naputti jalkaansa lattiaan ja söi kynsiään. Toinen odottaja tuijotti seinään ja puhui itsekseen. Mietin miksi olen täällä.
Kuulin nimeni, meni vastaanoton luukulle, jossa seisoi hyvin yställinen mies. Hän antoi minulle kaavakkeen ja alkoi selittämään.
Tälle riville kirjoitatte nimenne, tähän osoitteenne, tähän syntymäaikanne ja tähän tuhjään tilaan kirjoitatte taudinkuvanne. Katsoin tyrmistyneenä mieheen, joka kysyi olinko ymmärtänyt. Olinhan toki sanoin, mutta haluaisin tavata jonkun, jonka kanssa juttelisin juuri nyt, heti. Ei se ole mahdollista, täyttäkää kaavake, me lähetämme teille tiedon milloin pääsette vastaanotolle.
Kiitos, sanoin, minä paranin. Näin kävi tajusin olevani terve, mutta kuinka sairasta oli hätää kärsivien auttaminen.
Astelin iloisena ulos, heitin kaavakkeen roskakoriin.
Juopottelu aikana parikymmentä vuotta sitten törmäilin pyörällä humalassa sairaalakuntoon ja viikko meni siellä, ennen pois pääsyä tuli joku sosiaalivirkailija esittämään nyt olis paras lähteä katkaisu hoitoon, aikamme riideltiin oli hänen myönnettävä ettei minua väkisin.
Nyttemmin oon ollu vuosia kokopäiväsesti raitis ja tuntuu mukavalta.
ihan viisaasti sosiaalivirkailija teki
ehdotti katkaisuhoitoa
mutta jos koit ettet sitä tarvitse niin ok
ja näköjään sulla varmaan jonkinlainen alkoholiongelma oli
koska katsoit parhaammaksi lopettaa kokonaan
jotkut tarvii siihen ammattiapua toiset pääsee itse irti
ja uskon että tässä alkoholiongelmassakin
on yhtä vaikee hakea apua niinkun muissakin mielen ongelmissa
toisilta se onnistuu toisilta ei
tunnen tapauksia joita olis tämän asian takia
oikeesti hyvä saada pakotettua hoitoon
mutta sehän ei oo suomessa mahdollista
mutta se taas on ihan eri asia
ja onneks meillä kaikilla on valinnan vapaus
ton alkoholin suhteen niinkun monen muunkin asian takia
en paheksu alkoholin käyttöä
enkä myöskään nosta täysraittiita jalustalle
toisethan syökin kaikkea ruokaa
jotkut vaan kasviksia vähän sama juttu
jokainen tekee sen mikä omasta mielestä tuntuu mukavalta
uskalsin kirjoittaa näin koska
mulle tuli mieleen tosta sun kirjoituksesta
että alkoholi ei ollu sulle niin iso ongelma
kun sille sosiaalivirkailijalle.
Onkohan ne pelkällä rahalla hoidettuja epäkohtia, tahtoa ja välittämistä mie peräisin yhteiskunnalta kuin päättäjiltä siellä piäkallopaikalla, tarkoitan ettei lahjoitusten varaan pidä jättää huonoista huolehtimista, muuten pian ollaan kuin amerriikassa kuunaan, rikkaat rouvat vääntävät hyvänteväisyys kakkuja, ja yhteiskunta pesee kätensä.
Ja niinkuin joku tuolla aiemmin sanoikin, kotoa pitäisi jo aloitta se lähimmäisestä välittämis kasvatus, mutku näyttää ettei kodeilla taida olla omiakaan eväitä tarpeeksi, miten siinä sit jakaa lapsille.
Mutta lisään Tiina, voimia Sinulle ja jaksamista, taisit väsyttää itsesi kesällä, mutta lepää ja parane :-)
kiitos pirre
mut on väsyttäny kakskymmentä viimeistä vuotta
tää ei oo yhden kesän väsymystä
mutta vasta muutama vuosi sitten
ymmärsin mistä mun paha oloni johtuu
ja hakeuduin lääkäriin
ja hätäisenä ihmisenä tietysti luulin
että se menee äkkiä ohi
mutta voiko kahdenkymmen vuoden stressi
mennä parissa vuodessa ohi
kuka sen tietää näin mää odotin
ja vähän petyin kun näin ei käynykkään
mutta en voi valittaa mulla on ymmärtäväinen perhe
paljon hyviä ystäviä
enkä ole tottunut salaamaan asioitani
koska eihän sairaus oo mikään häpeä
on sit kyse mistä vaan sairaudesta
ja tämän aloituksen teko tuli mieleen
siitä ikävästä tragediasta
josta oon lukenut paljon erillaisia kommentteja
mulla on siitä oma mielipiteeni
enkä sitä täällä rupee kommentoimaan
sen kummemmin.
Minä en ole koskaan ollut masentunut.
Osaan myös pilailla asian aiheella.
Taidan siksi olla aika-moinen asian-tuntija.
Verottajan velvollisuutena ei saa olla rahan haaskaaminen niissä asioissa. jotka
ihminen olisi voinut hoitaa ihan itse.
Ihmisen velvollisuus on rakentaa oma henkinen turva-verkkonsa.
Henkisen turva-verkon rakentaminen on kuin tallettaisi osan elämästään eläke-
yhtiön pankkiin.
On vaarallista luottaa ainoastaan puolisonsa talle-lokeroon.
Tuosta päästään mukavasti rakkauteen.
"Kumpi ompi parempi, rakkaus vai heevetti
alistuminen vai avio-ehto."
Lapsellisena minä kannatan tunnetta enemmän kuin rahaa.
Tunne ei kuitenkaan saa koskaan olla koulun, eikä koulutuksen asia.
Tunteella on aina etu-oikeus ajaa karille tai kallio-seinämään.
Miksi ei myös ison auton kuumaan grilliin.
H.
mää oon kans joskus pilaillu sillä asialla
mutta siitä on jo aikaa
ehkäpä sen takia että tunnen ja olen tuntenut
niin paljon ihmisiä jotka masennusta ovat sairastaneet
toiset elää hyvin tällä hetkellä ilman lääkitystä
toiset elää hyvin lääkityksen kanssa
toiset elää huonosti lääkityksestä huolimatta
ja jotkut ei oo jaksanu hoidattaa itseään jostain syystä
ja ovat päätyneet päättämään päivänsä
okei on mulla ihan terveitäkin ystäviä vaikka kuinka paljon
ja myös niitä jotka lääkitsee loppuunpalamistaan ryyppäämällä
jokaisella on joku aihe jolla osaa pilailla
mää osaan pilailla kuolemalla
ehkä siks etten oo vielä koskaan kuollu tiedä häntä
tukiverkko ja turvaverkko on varmaan
vielä parempi kun sulla
mää oon sosiaalinen avoin ja empaattinen
joskus ehkä vähän liiankin empaattinen
sää oot sää mää oon mää
ja toivon ettet koskaan palakkaan loppuun
mutta mää uskon että mun isällä ja veljellä
jotka molemmat kuolivat 64 vuotiaina
olis ollu pidempi elämä jos olisivat
välittäneet omasta jaksamisestaan vähän enemmän.
"tiinainen"
On siis aika mennä Yyn.
Joka joskus nin iloisesti ilmestyi.
Kuten sukulaisesi, elän minäkin ihan itse.
Vaikeuksistasi en iloitse.
Jätän kuitenkin tämän jankutuksen.
Kuten laulussa lauletaan: Ihan kuin nuo toiset.
YH.
kuulehan hatsansaa
eihän tässä ollut vielä jankutuksesta tietookaan
vastasin vaan ajatuksiisi ajatuksillani
ja tiedän että olet hengessä mukana.
yt