Onko täällä muita jotka ovat kokeneet ensin keskenmenon ja sen jälkeen tulleet uudelleen raskaaksi? Itselleni näin on käynyt ja nyt olen noin puolessa välissä uutta raskautta. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja vauva potkii säännöllisesti joka päivä, potkinut jo jonkin aikaa. Kaiken pitäisi siis olla hyvin ja onnellisesti, mutta en voi sille mitään että ensimmäinen raskauteni joka päättyi keskenmenoon kummittelee minulle päivittäin - alkuraskaudessa näin ei ollut. Asia painaa päivä päivältä enemmän, kun elämme niitä hetkiä jolloin ensimmäisen lapsemme olisi ollut tarkoitus syntyä. Jos täällä on saman kokeneita niin olisi mukava kuulla kuinka pääsitte siitä yli ja jälleen nauttimaan uudesta tulokkaasta täysinrinnoin.
Onko täällä...
Kaisa
3779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäykseksi tuohon edelliseen että tottakai uusi tulokas on meille rakas ja toivottu ja olemme erittäin onnellisia että saimme uuden mahdollisuuden keskenmenon jälkeen. Tämä lisäys siksi ettei kukaan vaan ajattele että näin ei olisi.
Eikös ole ihan luonnollista surra sitä ensimmäistäkin. Kestää aikansa päästää irti siitä ensimmäisen tapauksen aiotusta aikataulusta.
Ei keskenmeno varmaan koskaan unohdu, mutta nyt raskaana sinulla on paremmat mahikset työstää suruasi, kuin silloin kun syntyvä lapsi on jo käsissä ja teettää työtä, ja odottaa äidiltä myönteistä asennetta.
Sure rauhassa murheesi pois, puhu miehellesi ja ystävillesi aiheesta! Kyllä ehdit vielä mukaan uudenkin odotukseen.
Kaikkea hyvää :)
Mullaon takana kolme keskenmenoa ja nyt neljäsraskaus rv 26 3..Kaikki on hyvin,vaikka rv 9 tuli ilmi hematooma ja eilen sain ultrassa tietää että istukassa oli viimeksi ollut joatin epäilyttävää mutta nyt sieltä kumminkaan mitään löytynyt..pikkanen oli kasvanut mukavasti ja painoa oli tullut 960g.Pikkanen potkii kovasti ja sillä on oma päivärytmi!!Minä voin sanoa että aikaisemmat kokemukset ei ikinä unohdu eikä suru häviä mutta se helpottaa!!Yritän nauttia tästä raskaudesta mutta yksinäisinä hetkinä keskenmenot tulee mieleen ja sitten sitä itketään ja huolehditaan miten kaikki nyt menee!!Käydään sunnuntaina muistolehdolla muistelemassa kuollutta lastamme kun hän syntyi vuosi sitten 07.11 isänpäivänä kuolleena!Ei mahda mitään mutta itku tulee väkisin!!Toivottavsti kaikki menee hyvin sinulla että minullaja saamme molemmat omat vauvat sitten syliin!!Milloin sinulla laskettuaika?