Uupumus

Lisäksi voimiani on vienyt masennus (syön kyllä masennuslääkettä) ja pakko-oireinen häiriö..olen jatkuvasti huolissani jostakin.

N.kaksi kuukautta siitä, kun lapseni oli syntynyt hakeudun sairaalan päivystykseen masennuksen takia ja menin vähäksi aikaa psykiatriselle osastolla. No koska olin masentunut, psykiatri päätti "ilahduttaa" perhettämme lastensuojeluilmoiteuksella. Kävimme lastensuojelussa juttelemassa ja todettiin, että meille riittää avuksi perhetyö. Perhetyö kävi meillä jonkun aikaa, mut ei heistäkään suuren suurta apua ollu. Kävin välillä terapiassakin, mutta en saanut sieltäkään suurta apua.

No sitten tuli aika, että koin päärjääväni yksin ja aika pitkään pärjäsinkin. Myöhemmin päätin, että lapsemme voisi olla osan viikosta päivähoidossa, mikä on ollut perheellemme tosi hyvä apu. Mutta nyt tuli päivä kun mieheni lähti työmatkalle ja olen ollut aivan uupunut. Onneksi mieheni tulee illalla kotiin. En enää uskalla puhua ongelmistamme kuin miehelleni, koska pelkään että joku saisi päähänsä taas tehdä jonkun lastensuojeluilmoituksen tms. En todellakaan halua menettää lastani näiden typerien ongelmien takia, vaan haluan oppia pärjäämään arjessa vaikeinakin hetkinä. Harmittaa, että ei enää pysty puhumaan ongelmista kenellekään. Tahdon huolehtia lapsestani hyvin, mutta miten saisin oman pääni kuntoon? Minulla ei ole edes oikein varaa terapiaankaan. :(

Meillä kolme lasta, alle neljä vuotta kaikki. Minä saan voimaa ja "pään tyhjäksi" ihan noilla päivittäisillä ulkoiluilla, vaikkakin vaatii kyllä sen pukemisrumban (onneksi vanhin pukee jo itse). Ja mukavaa tekemistä pitää keksiä, mistä lapsi tykkää ja tykkäät myös itse. Onnistuminen on lapsesta parasta ja se ilo antaa itsellekin puhtia.Lahkeessa roikkuminen ei oman kokemuksen mukaan ole kovin kauaa kestävä vaihe. Meillä kaksi vanhempaa käy kahdesti viikossa kerhossa, jolloin pääsen rauhassa lenkille vauvan kanssa, mutta en sitten tiedä mikä sulle auttais kun ilmeisesti kuitenkin lenkkeilet koiranki takia paljon.

Kiitos vastauksesta! Tuo ulkoilu on kyllä hyvä juttu. Nimittäin tänään vietin aikaa vaan sisällä lapseni kanssa, joten tuntui että lapseni riehui/vaati huomiota ihan extra paljon. Lisäksi koiramme ulvoi välillä (sillä on eroahdistusta..saattaa alkaa ulvomaan jos menen vaikka vessaan tms.). Lisäksi tämä koira jatkuvasti seuraa minua joka paikkaan.

Aion helpottaa tätä tilannetta siten, että pyysin että äitini ottaisi ensi viikolla koiramme vähäksi aikaa hoitoomme. Lisäksi sovimme miehen kanssa, että jatkossa yritämme järjestää lapselle päivähoidon niille päiville, jolloin hän on poissa tästä kaupungista.

Kovasti haluaisin kehittyä äitinä..ehkä kuitenkin ensiksi aloitan siitä, että yritän hoitaa oman pääni kuntoon ja saada itselleni järkevän päivärytmin...(välillä nimittäin valvon liikaa öisin jne.).

Pitää yrittää askel askeleelta muuttaa elämää parempaan suuntaan. Ehkä joku terapia tms. voisi hiukan auttaa tai sitten se että juttelisin ajan kanssa asioista mieheni kanssa. Onko jollakulla äidillä kokemusta miten näistä uupumuksista/masennuksista pääsee yli?

Hei uupunut äiti! Täällä reilu 2 v tytön myös uupunut äiti.:)

Kuullostaa kyllä, että sinulla on ollut todella rankkaa, voimia siis sinulle:(.
Itse olen välillä kovin pettynyt itseeni äitinä.olen usein väsynyt ja turhautunut, olo on riittämätön.
Tuntuu joskus, että kaikilla muilla on niin täydellistä tämä elämä:).

Se miksi olen väsynyt, johtuu pitkälti lapsen suht hankalasta luonteensa ja tempperamentistä.
On ollut pienestä pitäen lahkeessa roikkuja ja kovin kiinni minussa. Aina siivoukset, ruoan laitot sun muut on ikävä tehdä kun lapsi raivoaa jalassa kiinni.
Nyt kun muutimme ja tyttö sai oman huoneen niin on alkanut viihtyä siellä pikku hetkiä. Piristää kummasti kun saa välillä lukea vaikka postin itsekseen.

Nyt kun tytölle on tullut vielä kunnolla tämä uhmaikä päälle, niin on joskus todella vaikeaa pysyä rauhallisena. Raivokohtauksia on meillä päivittäin milloin mistäkin.
Lisäksi näyttää myös pelottavasti siltä,että päiväunetkin ovat pian historiaa, huohhh!
Tyttö on tulisuutensa lisäksi myös äärimmäisen herkkä lapsi, joka vaatii joskus vähän "tuuppimista" uusissa asioissa. Tytölle joutuu myös miljoonia kertoja selittämään tiettyjä asioita. Hän miettii kyllä niin liikaa ikäisekseen, mikä hankaloittaa arkeamme.

En osaa sanoa, mikä sinulle olisi se "voimavara" miten jaksaa paremmin.
Itse sain juuri hankittua itselleni iltatyön. Eihän siinä paljon rahaa tienaa, mutta piristää kummasti.
Lisäksi lapsen isä saa myös olla kahden lapsensa kanssa ja oppii ehkä siinä sivussa myös arvostamaan minua enemmän.

Voimia!!

Pakko vielä sen verran kertoa, että olin yhdessä vaiheessa melkosen kyllästynyt olemaan vaan äiti. Lapsia oli siinä vaiheessa kaksi ja menin iltatöihin. Puoli vuotta jaksoin ja sitten molemmille muksuille pamahti vesirokko. Siinä tuli melkein burnout kun illalla pääsi 23 töistä, yöstä sai nukkua puolet lastenhuoneen lattialla, päivän hoidin lapsia, mies tuli viiden maissa töistä ja itse menin kuudeksi töihin. Saikkuahan ei lasten takia saa jos toinen vanhemmista on kotona, se jäi sitten siihen. Päätin etten mene töihin enää ennenkuin lapset päiväkodissa ja aion löytää päivätyön.
Päivät tosiaan kannattaa rytmittää, se vähentää lapsenkin kiukkua kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Meidän rutiini: aamuhommat ja aamupala, ulkoillaan, sitten askarrellaan (siinä vähän rauhoittuu), syödään, luetaan satuja, sitten on vapaata leikkiä tai mennään ulos, välipala, palapeli/piirtämishetki (tässä saa kätevästi samalla itse tehdä ruokaa kun laittaa lapsen touhuaan keittiönpöydälle), sitten mies tuleekin jo kotiin ja syödään, mies menee tässä yleensä ulos lasten kanssa niin saan itse hetken laittaa pyykkiä tai jumpata (ellei tarvi kaupassa käydä), suihkukylpyyn, iltapalat, sadut ja nukkumaan. Kello on 21.00 ja saamme miehen kanssa pari tuntia ihan vaan olla. Meillä tosiaan nukkuu päiväunia vaan vauva.

Kiitos viestistä. :) Meillä normaalisti menis päiväohjelma niin, että: aamuhommat, aamupala, hamp.pesut, sänkyjen petaukset, sit ois vuorossa ulkoilu ja tarvittaessa myös lähikaupassa käyminen, lisäksi koiran ulkoilutus, sitten lounas n.11-12, päivälepo, sen jälkeen välipalaa ym, leikitään ja tehdään kotihommia, sitten saatan laittaa esim.muumit pyörimään (vaikka ei lapsi sitä pitkään haluakaan katsoa) ja teen samalla ruokaa. Mies tulee kotiin n.17 ja sitten päivällinen. Sen jälkeen harrastuksia/ulkoilua tms. n.19-20: lapsen iltaopala, iltatoimet ja iltasatu,n. 20->hoidan lemmikkejä, tarvittaessa hiukan kotihommia, mun suihku/sauna..ja loppuilta yleensä vapaa-aikaa. Lapsemme saattaa herätä n.1-3 kertaa yössä tai sitten nukkua koko yön heräämättä.

Jos sinä olet paljon lapsen kanssa ihan yksinkin, niin kannattanee miettiä joku henkireikä itselleen. Yksin pienelle lenkille, jokin harrastus tmv. niinä päivinä, kun mies on kotona? Ja ehdottomasti taustasi masennuksen kanssa huomioiden, huolehdi hyvistä yöunista! Ja ala blokata niitä asioita, jotka hermoja saa kireälle, juuri niinkuin tuon koirahomman kanssa olet tehnyt. Lapsi kasvaa hurjaa vauhtia, pian alat huomata, että hän yhä enemmän viihtyy myös yksikseen. Saat hiljalleen pieniä hetkiä itsellesikin! Toisaalta tuntuu, että olisi varmasti järkevää kuitenkin ottaa ammattilaisetkin mukaan tukitoimiin, jotta et ajatutuisi niin pahaan tilanteeseen, että edes joutuisit osastohoitoon masennuksen vuoksi. Hyvä äiti muistaa huolehtia myös itsestään, jotta jaksaa olla lapsen kanssa. On päiviä, jolloin varmasti ihan kaikilla tämä homma ottaa päähän, mutta silloin lyödään hanskat tiskiin, jätetään turhat stressit ja tehdään vain mukavia asioita, kunnes on taas voimia tehdä niitä tylsiäkin!